Halaaminen

Minä olen ainakin kova halailemaan, toisinaan. ;)
Siitä en niin tykkää, jos joku halaa minua...Tulee sellainen "tukahdutettu" olo. Eksä oli poikkeustapaus. Jatkuvasti oltiin toistemme "kimpussa."
Otin joskus vauhtia ja hyppäsin sen syliin...Eipä tuo pahastunut, vaikka narsku olikin. :)
Riippuu varmaan pitkälti siitä, kuka halaa ja mitä tunteita siihen halaukseen sisältyy...

"Riippuu varmaan pitkälti siitä, kuka halaa ja mitä tunteita siihen halaukseen sisältyy... " juu tietty, tässä onki parisuhde halauksesta kyse.

Se teillä on toiminut, tai narsku voi näyttää että tykkää, mutta ei oikeasti ja kostaa sitten jollakin tavalla tämän häväistyksen (olenkohan turhan epäluuloinen:)

Omassa lapsuudessani ei halailtu mutta se oli siihen aikaan tapa, en muista että kavereiden kotonakaan olisi halattu. Nykypäivänä taas tunteita osoitetaan ihan eri tavalla ja ihmetyttikin narsistiäidin (en häntä silloin narsistiksi ymmärtänyt) ja pienen lapsen välinen "etäisyys". Kyllä lapsi isän syliin pyrki mutta ei koskaan äidin. Kosketukset olivat harvinaisia. Äiti kuitenkin väitti olevansa ylihuolehtiva, lapsiaan ylettömästi rakastava ja halailevansa näitä jatkuvasti, kukaan ei sitä kyllä nähnyt. Kun kerran narsistin lapsi näki tuttavaperheen äidin halaavan lastaan, hän meni kysymään aivan ihmeissään "Mitä te teette? Miksi te halaatte?".

Ei halunnut halauksia muulloin kun silloin kun yritin etääntyä ja irtaantua ja se halusi houkutella kanssaan seksiin eli koukuttaakseen seksillä. Alussa halaili kyllä niin että luulin että tykkää halaamisesta. Minua loukkasi hänen reaktionsa siihen kun itse yritin halata, muistan muutaman kerran jopa hänen sanoneen jotain että "hyi helvetti, älä, minun nousi ihan iho kananlihalle" ja vetäytyi äkkiä halauksesta pois naamallaan ja silmissään sellaine ilme että se oli inhottavinta mitä hänelle oli tapahtunut.

Mulla häiritsi sellainen, että piti olla halattavissa just, eikä kohta. Halaamisessakin voisi käyttää sitä sellaista tilannetajuun liittyvää pelisilmää. Ei se, jos on kaks kättä täynnä kuumaa ja läikkyvää ja torjuu halauksen ehkä jopa kärtyisänä väsymyksestä, tarkoita sitä, että ei koskaan siedä halatuksi tulemista. Mutta vaatimus siitä, että toisen on annettava halata kaikissa mahdollisissa epäsopivissakin tilanteissa täysin itsekkäistä halaamishaluisista tarvelähtökohdistaan käsin ilman, että olisi sallittua tehdä se oma juttu siinä alta rauhassa pois ensin itse (tai avustettuna) ja ilman jälkikäteistä napinaa siitä, kuinka se on todiste vähintään kymmenennen asteen luonnevikaisuudesta... Se on ahdistavaa ja todellakin tukahduttavaa.

*olen puhunut*

Olen tullut tyrmätyksi ja ollut itse tyrmääjänä.

N-suhteessa alussa oli halaamista ja lämmön osoittavia tunteita. Kohta sen jälkeen kuten henna... mainitsi oli halaamisen yhteydessä selvä tarkoituksensa. Ei mennyt pitkäänkään, kun hän ei halunnut koskea minuun kuin "suurena lahjana itseltään". Kaikki aloite piti tulla minulta ja toiminnan idea oli minä olin aktiivinen, hän passiivinen. Ja "vastalahjassa" osoitettiin selvästi väkinäisyys. Minä olisin ymmärtänyt tämän, jos hän olisi halunnut eroon minusta. Luulisin että kyse oli osoittaa minun merkityksettömyyteni mutta toisaalta, hänhän ei todellisuudessa välittänytkään minusta.

Aiemmassa suhteessani minulla oli ongelmia emootioideni käsittelyn kanssa. Jos mies yritti mitenkään lähestyä minua, koin sen heti jotenkin tunkeilevaksi ja suoraksi toiminnan osoitukseksi. En halunnut halata häntä tai sietänyt kosketusta ettei hän pääse lähelleni tai joudun siihen tilanteeseen, että joudun antamaan jotain sellaista mitä en halunnut. Olisin halannut ja halasinkin häntä mieluummin ystävänä kuin puolisona.

Halaaminen yleensä on minulle luonnollinen tapahtuma läheisten tai itselleni läheiseksi kokevani kesken. Se tuntuu myös tavattoman hyvälle tasa-arvoisessa parisuheessa, ahdistavat tai pettyneet tunteet eivät syö sitä.

Tarkoitin tietysti halaamista yleensä, en minäkään ole halauskone :) , mutta jos toinen osoittaa kiinnostusta, niin otan vastaan mielellään. Ja sopivasti joskus itsekkin voi ohimennen halata, mutta sopivassa tilanteessa.

Nph ei halaa yleensä lapsiaan, ei silloinkaan kun lapset halaa..

Mutta tätä tarkoitin, kuten avaukseta käy ilmi ja henna sen sanoi:
"vetäytyi äkkiä halauksesta pois naamallaan ja silmissään sellaine ilme että se oli inhottavinta mitä hänelle oli tapahtunut."

"Ei mennyt pitkäänkään, kun hän ei halunnut koskea minuun kuin "suurena lahjana itseltään". Kaikki aloite piti tulla minulta ja toiminnan idea oli minä olin aktiivinen, hän passiivinen. Ja "vastalahjassa" osoitettiin selvästi väkinäisyys."

Mielenkiintoista, juuri noin. Tähän olen törmännyt, siksi kysyin halaamisesta. Itse halailen harvoin ja se on pyyteetöntä ilman muuta tarkoitusta tai omistamista. Jotkut miehet mahdollisesti ymmärtää halaamisen väärin, jonkilaisena merkkinä jostakin lupauksesta.
Kun vaimo tämän huomaa niin toki varoo antamasta tarpeettomasti moisia singnaaleja, vaikka ei ole narsu. Mutta ilme ei ole haveksiva tai muuten etäinen, kylmä, kuten nph ihmisellä.

Ei pidä yleistää, asperkinsyndroomaiset ei kanskaan tykkää halauksesta. Ja sitten on joitain kultuureja kuten lappalaiset ne ei milloinkaan kosketele perheen jäseniään.

Riippuu siitä miten paljon kotona on tunteita näytetty ja halailtu. Monet ei tykkää halaamisesta, jos siihen ei ole lapsenakaan oppinut, eikä tämä mitenkään liity Nph.n. Totta silti on, että luonnehäiriöiset eivät puhu, halaile eikä pussaile eivätkä tunteita näytä eivätkä niitä ymmärrä. Heitä ei voi lähestyä yleensä muuta kuin asiallisissa merkeissä.