Kuka todellisuudessa projisoi???

"lmeisesti kirjoittajien mielestä narsistit paranee kun heittävät kelvottoman puolisonsa ulos, samaa menetelmää voisi käyttää alkoholistit ja huumeitten käyttäjät. Jos ovat yksin niin voisivat hankkia jonkun "syntipukin" jota aikansa rääkättyään voisivat heittää ulos ja näin parantua.. "

Kiitos, timantti-idea! Kokeillaanko käytännössä? :)

"Kaikki taitaa käyttää projektiota jossain elämän vaiheessa."

Miten tuo toteamus liittyy aloitukseen?
Tai selityksesi siitä, mitä projektio on?

SIis oletko sitä mieltä että uhri projisoi pahuutensa narsistiin vai et ole sitä mieltä?

"Temppu tarjoaa tietoa..joka pitäisi kiitollisena vastaanottaa" Kas, kun en ole huomannut!

16+5 kirjoitti:

"Kaikki taitaa käyttää projektiota jossain elämän vaiheessa."

Miten tuo toteamus liittyy aloitukseen?
Tai selityksesi siitä, mitä projektio on?

SIis oletko sitä mieltä että uhri projisoi pahuutensa narsistiin vai et ole sitä mieltä?

"Temppu tarjoaa tietoa..joka pitäisi kiitollisena vastaanottaa" Kas, kun en ole huomannut!

Lue lisää

"Projektio = Siirtäminen, heijastaminen itsestä toiseen, luuleminen. Nähdään omat (negatiiviset) piirteet toisessa. Tämä hetki siirretään tulavaisuuteen, esimerkiksi pelkäämällä tulevaa."

"Myös toiveita ja unelmia voidaan projisoida." -wiki-

Eli projektio ei ole siis pelkästään nega-asia, ja on muutenkin normaalia inhimillistä käyttäytymistä.

Palstalla projisoidaan paljon. Tämän tietävät kokeneet ja oppineet kirjoittajat, mm vakkarit (se kuuluisa sisäpiiri ;) ) Esim.; Yxex on lukijan 'mielestä' multinikki, narsisti, kiero ja katala konna....mutta onko hän, vai tapahtuuko tässä projisointia? ;)

-temppuilija on temppuilija
-ilkikurimus on pyörremyrsky
-elisaketulla on punainen pörröturkki
-jne

:-D

yxex kirjoitti:

"Projektio = Siirtäminen, heijastaminen itsestä toiseen, luuleminen. Nähdään omat (negatiiviset) piirteet toisessa. Tämä hetki siirretään tulavaisuuteen, esimerkiksi pelkäämällä tulevaa."

"Myös toiveita ja unelmia voidaan projisoida." -wiki-

Eli projektio ei ole siis pelkästään nega-asia, ja on muutenkin normaalia inhimillistä käyttäytymistä.

Palstalla projisoidaan paljon. Tämän tietävät kokeneet ja oppineet kirjoittajat, mm vakkarit (se kuuluisa sisäpiiri ;) ) Esim.; Yxex on lukijan 'mielestä' multinikki, narsisti, kiero ja katala konna....mutta onko hän, vai tapahtuuko tässä projisointia? ;)

-temppuilija on temppuilija
-ilkikurimus on pyörremyrsky
-elisaketulla on punainen pörröturkki
-jne

:-D

Lue lisää

Tavoite olisi, että voisin kohdata muut omana itsenään - omana itsenäni. Rehellisesti.

Ongelmaksi kuitenkin muodostuu tilanne, jossa se toinen ei jaa totuudenmukaista kuvaa itsestään - ja projektion takia ei silloin minustakaan.

gestalt_ kirjoitti:

Tavoite olisi, että voisin kohdata muut omana itsenään - omana itsenäni. Rehellisesti.

Ongelmaksi kuitenkin muodostuu tilanne, jossa se toinen ei jaa totuudenmukaista kuvaa itsestään - ja projektion takia ei silloin minustakaan.

Lue lisää

Mielettömän fiksu ajatus.

gestalt_ kirjoitti:

Tavoite olisi, että voisin kohdata muut omana itsenään - omana itsenäni. Rehellisesti.

Ongelmaksi kuitenkin muodostuu tilanne, jossa se toinen ei jaa totuudenmukaista kuvaa itsestään - ja projektion takia ei silloin minustakaan.

Lue lisää

Riitelet nyt taas täällä ?? Perheväkivaltafoorumilla aikanaan syyttelemässä "ämmiä" kun tulevat hakatuksi vai sylkemässä huoltajuuspalstoilla ???? Vanhan ilkikurimuksen tunnistaa vaikka vaihtaisi nikkinsä tuhannesti !!!!!!!

gestalt_ kirjoitti:

Tavoite olisi, että voisin kohdata muut omana itsenään - omana itsenäni. Rehellisesti.

Ongelmaksi kuitenkin muodostuu tilanne, jossa se toinen ei jaa totuudenmukaista kuvaa itsestään - ja projektion takia ei silloin minustakaan.

Lue lisää

Häpeä on melkoisen kinkkinen juttu. Niiden luurankojen raahaaminen keskelle lattiaa ei ole ihan yksinkertainen juttu. Se tekee kipeää, emmekä aina halua näyttää ikäviä puolia itsestämme, tai miten itse ne ikäviksi koemme. Haluamme olla kauniita, hyveellisiä, arvostettuja, jne. Mitä nyt yhteiskunnan tai ympäristön tarjoamat tai sisäiset arvot kulloinkin ovat. On kipeää riisua turkkinsa ja avata se todellisuus omasta itsestä. Ei ole helppoa näyttää vikojaan, kun ne vioiksi on määritellyt. Haluaa olla jotain muuta, ja sisäinen salattu toive, oletettu luulo siitä, että saa siirrettyä oman vikansa toiseen, on kuin balsamia haavoille.

Esimerkinä itsestäni: kun oli h*tin lihava; peittelin sitä parhaani mukaan ja selittelin tarvittaessa asiaa vaikka mihin suuntaan. Sitten kun kohtasin vielä lihavemman ihmisen, olin onnellinen. Enhän ollutkaan niin vaillinainen, olin ikäänkuin "parempi". Häpeä seurasi tiedostamatta vielä senkin jälkeen kun laihduin; katselin kookkaita ihmisiä arvioivasti ja ajattelin miksi ihmeessä ovat antaneet syödä itsensä tuollaisiksi syöttöporsaiksi. Mikseivät laihduta?

Projisointi voi olla myös oletettua häpeää toiseen. Meillä kaikilla. Toisella voi olla ihan hyvä olla omana itsenään (eli ei koe asiaa samoin kuin minä, hyväksyy itsensä) - projisoija on se joka lohkoo (pois itsestä, unohdan kun siirrän toiseen) negaatioita itsestään (vaikkapa se lihavuus) - eikä projisoija välttämättä edes huomioi/tajua tätä. Toisaalta hän voi nähdä toisen erityisen kauniina (laihana) omien sisäisten toiveidensa vuoksi.

Voisiko tämä olla syy siihen, että N-suhteen alussa näkee kumppanin omien toiveiden (projisoinnin) läpi? Ja pettymys seuraa siitä, kun toinen osoittautuukin "omaksi itsekseen" eikä siihen idealisoituun kuvaan? Suhteen molemmilla osapuolilla? Ja häpeän (tiedostamattoman) käsitteleminen suhteessa ja jälkeenpäin tekee niin h*tin paljon kipeämpää kuin muissa suhteissa?

Tästä voisi jokainen käydä omia esimerkkejään joko narsistin harjoittamasta projisoinnista, omasta tai toisten käyttämästä.

NPH projisoi erityisesti juuri omia sisäisiä, ehkä tiedostamattomia pelkojaan, myös toiveitaan (alussa) toiseen. Aina toiseen. Olipa aiheellista tai ei.

Terveisin entinen enkeli ja nykyinen demoni.

gestalt_ kirjoitti:

Tavoite olisi, että voisin kohdata muut omana itsenään - omana itsenäni. Rehellisesti.

Ongelmaksi kuitenkin muodostuu tilanne, jossa se toinen ei jaa totuudenmukaista kuvaa itsestään - ja projektion takia ei silloin minustakaan.

Lue lisää

"Tavoite olisi, että voisin kohdata muut omana itsenään - omana itsenäni. Rehellisesti."

En tunne itseäni niin hyvin että voisin sanoa mitä kaikkea pahaa ja hyvää projisoin muihin ihmisiin, ja tämä projisointikin lienee vaihtelee ymmärryksen ja tunnetilojen mukaan? Mutta komppaan ajatustasi...tuo olisi ideaali, joka mahdollistaisi luotetun ja turvallisen olon toisen seurassa. Toivon jonain päivänä sen olevan mahddollista.

räksyrakki kirjoitti:

Riitelet nyt taas täällä ?? Perheväkivaltafoorumilla aikanaan syyttelemässä "ämmiä" kun tulevat hakatuksi vai sylkemässä huoltajuuspalstoilla ???? Vanhan ilkikurimuksen tunnistaa vaikka vaihtaisi nikkinsä tuhannesti !!!!!!!

Lue lisää

(....hihitystä...)

"..että narsisti taitaa käyttää hyväkseen myös ihmisen normaaleja tapoja reagoida asioihin .."

Johtunee siitä, että narsistikin on alunperin ihminen, ei krokotiili. Vaikka krokotiililta tuntuisikin.

Toinen juttu:

Kun palstalla puhutaan oman tunne-elämän ja itsensä tutkiskelusta, sen tarkoitus ei ole saada selviytymiskeinoja narsistisessa suhteessa. On mainittu, ettei se itsetutkiskelu paljon auta selviämään N;n kanssa, ja totta onkin, mutta ei se niin ole tarkoitettukaan.

Narsistisen suhteen saa ensin heittää taivaan tuuliin, käydä läpi tuntemuksensa, ja vasta sen jälkeen alkaa itsetarkastelu. Sitten kun voimia on. Se ei ole uhrin syyllistämistä tai narsistisuhteen yksinään ymmärtämistä. Mutta: sitä tarvitaan, jos aiotaan selviytyä myös jatkossa. Lähes poikkeuksetta uhriutuneelta menee myös luottamus toisiin ihmisiin, yksilöllistä tämäkin.

NPH;n piirteiden tunnistamisen lisäksi on tärkeää, että suhteessaan uhrituneeksi kokenut käy läpi oman itsensä; välttääkseen jatkuvan kaltoinkohtelun. Siinä samalla - saattaa olla - löytyä itsestään aiemmin kiellettyjä tai projisoituja piirteitä itsestään. Ei miellyttäviä, ei toivottavia, jopa narsistisille haiskahtavia. Ikävää ehkä. Sen tarkoitus ei ole "ylistetään narsisteja", vaan yritetään, siis todella vaan yritetään hioa niitä omia piirteitä kaikilla osa-alueilla tunnistamisen jälkeen itselle ja muille hyväksyvämpään valmiuteen. Ja palautetaan itseusko ja luottamus oman itsetunnon, -tuntemuksen kautta.

elisakettu kirjoitti:

"..että narsisti taitaa käyttää hyväkseen myös ihmisen normaaleja tapoja reagoida asioihin .."

Johtunee siitä, että narsistikin on alunperin ihminen, ei krokotiili. Vaikka krokotiililta tuntuisikin.

Toinen juttu:

Kun palstalla puhutaan oman tunne-elämän ja itsensä tutkiskelusta, sen tarkoitus ei ole saada selviytymiskeinoja narsistisessa suhteessa. On mainittu, ettei se itsetutkiskelu paljon auta selviämään N;n kanssa, ja totta onkin, mutta ei se niin ole tarkoitettukaan.

Narsistisen suhteen saa ensin heittää taivaan tuuliin, käydä läpi tuntemuksensa, ja vasta sen jälkeen alkaa itsetarkastelu. Sitten kun voimia on. Se ei ole uhrin syyllistämistä tai narsistisuhteen yksinään ymmärtämistä. Mutta: sitä tarvitaan, jos aiotaan selviytyä myös jatkossa. Lähes poikkeuksetta uhriutuneelta menee myös luottamus toisiin ihmisiin, yksilöllistä tämäkin.

NPH;n piirteiden tunnistamisen lisäksi on tärkeää, että suhteessaan uhrituneeksi kokenut käy läpi oman itsensä; välttääkseen jatkuvan kaltoinkohtelun. Siinä samalla - saattaa olla - löytyä itsestään aiemmin kiellettyjä tai projisoituja piirteitä itsestään. Ei miellyttäviä, ei toivottavia, jopa narsistisille haiskahtavia. Ikävää ehkä. Sen tarkoitus ei ole "ylistetään narsisteja", vaan yritetään, siis todella vaan yritetään hioa niitä omia piirteitä kaikilla osa-alueilla tunnistamisen jälkeen itselle ja muille hyväksyvämpään valmiuteen. Ja palautetaan itseusko ja luottamus oman itsetunnon, -tuntemuksen kautta.

Lue lisää

Ihmisessä on kolme puolta 1. sen minkä muut tietää(näkee), mutta ei hän itse. 2. sekä muut että itse tietää. 3. sen minkä itse tietää mutta ei muut.

hennan kanssa olen samaa mieltä..
" Tällainen "vaatimus" tai sen jatkuva toitottaminen että "minä olen hyvä ja suvaitsevainen ja kehittynyt uhri kun nyt ymmärränkin narsistia"

Narsistin ymmärtäminen ja jopa hyväksyminen kertoo ainakin minulle että ko. henkilöllä on oma "minäitse" prosessi vielä kesken. Todellinen järkiintyminen on sitä mitä henna toit esille, että narsisti on ja pysyy narsistina omine narsistisine piirteineen. Mutta ei vihaa eikä rakasta vaan totetaa kylmät faktat ko.henkilöiden ominaisuuksista, tähän liittyy myös se että voi vapaasti puhua ahdistavista kokemuksista.

Tämä näkyy asiantuntija lausunnoista, he eivät ole koskaan olleet narsistin puolisoja. Todella kovaa ja suoraa tekstiä, esim. Oululaisen asiantutija ryhmän laatima kertomus narsistin tuntomerkeistä ja tavoista. Samaa rataa noudattelee myös muiden asiantuntijoiden lausunnot.

http://www.sampo2002.oulu.fi/psykopatit/kehityspsykologia.htm

elisakettu kirjoitti:

"..että narsisti taitaa käyttää hyväkseen myös ihmisen normaaleja tapoja reagoida asioihin .."

Johtunee siitä, että narsistikin on alunperin ihminen, ei krokotiili. Vaikka krokotiililta tuntuisikin.

Toinen juttu:

Kun palstalla puhutaan oman tunne-elämän ja itsensä tutkiskelusta, sen tarkoitus ei ole saada selviytymiskeinoja narsistisessa suhteessa. On mainittu, ettei se itsetutkiskelu paljon auta selviämään N;n kanssa, ja totta onkin, mutta ei se niin ole tarkoitettukaan.

Narsistisen suhteen saa ensin heittää taivaan tuuliin, käydä läpi tuntemuksensa, ja vasta sen jälkeen alkaa itsetarkastelu. Sitten kun voimia on. Se ei ole uhrin syyllistämistä tai narsistisuhteen yksinään ymmärtämistä. Mutta: sitä tarvitaan, jos aiotaan selviytyä myös jatkossa. Lähes poikkeuksetta uhriutuneelta menee myös luottamus toisiin ihmisiin, yksilöllistä tämäkin.

NPH;n piirteiden tunnistamisen lisäksi on tärkeää, että suhteessaan uhrituneeksi kokenut käy läpi oman itsensä; välttääkseen jatkuvan kaltoinkohtelun. Siinä samalla - saattaa olla - löytyä itsestään aiemmin kiellettyjä tai projisoituja piirteitä itsestään. Ei miellyttäviä, ei toivottavia, jopa narsistisille haiskahtavia. Ikävää ehkä. Sen tarkoitus ei ole "ylistetään narsisteja", vaan yritetään, siis todella vaan yritetään hioa niitä omia piirteitä kaikilla osa-alueilla tunnistamisen jälkeen itselle ja muille hyväksyvämpään valmiuteen. Ja palautetaan itseusko ja luottamus oman itsetunnon, -tuntemuksen kautta.

Lue lisää

"Siinä samalla - saattaa olla - löytyä itsestään aiemmin kiellettyjä tai projisoituja piirteitä itsestään."

Aivan oikein, noin se menee.

Kyse olikin tuossa aiemmin siitä että tällaisten piirteitten oleminen ei siirrä vastuuta nph:a puolisolle, kuten keskustelun avaaja tossa toisessa keskustelussa antoi ymmärtää. Ihmettelen että kokeneet ihmiset peukuttivat mokomaa lausuntoa, siinä sen näkee narsimin voiman, ei kokemuskaan kaikkia auta.. :oD

Alkoholin hoitopuolella minnesotamallissa on tämä huomioitu ja omaisia koulutetaan, jotta raitistunut viinapää ei palaa samaan ympäristöön takaisin, vaan ihmisten jotka ovat myös alkaneet käymään omia käytös malleja ja ajatusmaailmaa läpi. Tämä ei tarkoita että omaiset olisivat mitenkään syyllisiä alkoholistin aiempaan juomiseen. Koska nph:a ei voi parantaa, niin omaisiakaan ei kouluteta samalla tavalla.

xcch kirjoitti:

"Siinä samalla - saattaa olla - löytyä itsestään aiemmin kiellettyjä tai projisoituja piirteitä itsestään."

Aivan oikein, noin se menee.

Kyse olikin tuossa aiemmin siitä että tällaisten piirteitten oleminen ei siirrä vastuuta nph:a puolisolle, kuten keskustelun avaaja tossa toisessa keskustelussa antoi ymmärtää. Ihmettelen että kokeneet ihmiset peukuttivat mokomaa lausuntoa, siinä sen näkee narsimin voiman, ei kokemuskaan kaikkia auta.. :oD

Alkoholin hoitopuolella minnesotamallissa on tämä huomioitu ja omaisia koulutetaan, jotta raitistunut viinapää ei palaa samaan ympäristöön takaisin, vaan ihmisten jotka ovat myös alkaneet käymään omia käytös malleja ja ajatusmaailmaa läpi. Tämä ei tarkoita että omaiset olisivat mitenkään syyllisiä alkoholistin aiempaan juomiseen. Koska nph:a ei voi parantaa, niin omaisiakaan ei kouluteta samalla tavalla.

Lue lisää

"...Ihmettelen että kokeneet ihmiset peukuttivat mokomaa lausuntoa, siinä sen näkee narsimin voiman, ei kokemuskaan kaikkia auta.."

Ei nyt mikään merkittävä asia, mutta ootkos huomannut että tuollaisille narsismia puolustaville kirjoituksille tulee usein 4-6 peukutusta mutta jos mun kirjoituksille tulee peukkuja niin ilmeisesti samat tyypit laittavat sitten "miinusta" että mun kirjoitusten peukutukset poistuu alta aikayksikön. :D En nyt oo niin kauheen kiinnostunut tuollaisesta lapsellisesta pätemisestä, kun ajattelen että järkevät ihmiset eivät viitsi osallistua tuollaiseen peukutuskisaan kun huomaavat mikä on homman nimi. :D

:) Puhuin tänään ääneen tuosta, miten normaali reaktiokin kääntyy itseään vastaan jos toinen on häiriöiseen päin kallellaan.

Itse olen ehkä vaan enemmän luovuttanut jääräpäisestä reagointioikeudestani. Jos toinen ei ymmärrä selitettynäkään sitä, että mihin reagoin, niin eihän sille oikeasti voi mitään. Tarpeeksi kun yrittää selittää, asia mitä luultavimmin vaan löytyy omasta niskasta umpisolmuun väännettynä kakkiskasana..

xcch kirjoitti:

Ihmisessä on kolme puolta 1. sen minkä muut tietää(näkee), mutta ei hän itse. 2. sekä muut että itse tietää. 3. sen minkä itse tietää mutta ei muut.

hennan kanssa olen samaa mieltä..
" Tällainen "vaatimus" tai sen jatkuva toitottaminen että "minä olen hyvä ja suvaitsevainen ja kehittynyt uhri kun nyt ymmärränkin narsistia"

Narsistin ymmärtäminen ja jopa hyväksyminen kertoo ainakin minulle että ko. henkilöllä on oma "minäitse" prosessi vielä kesken. Todellinen järkiintyminen on sitä mitä henna toit esille, että narsisti on ja pysyy narsistina omine narsistisine piirteineen. Mutta ei vihaa eikä rakasta vaan totetaa kylmät faktat ko.henkilöiden ominaisuuksista, tähän liittyy myös se että voi vapaasti puhua ahdistavista kokemuksista.

Tämä näkyy asiantuntija lausunnoista, he eivät ole koskaan olleet narsistin puolisoja. Todella kovaa ja suoraa tekstiä, esim. Oululaisen asiantutija ryhmän laatima kertomus narsistin tuntomerkeistä ja tavoista. Samaa rataa noudattelee myös muiden asiantuntijoiden lausunnot.

http://www.sampo2002.oulu.fi/psykopatit/kehityspsykologia.htm

Lue lisää

Kiitos linkistä.

Palstalla pyritään NPH;n lisäksi ymmärtämään narsismia laajakirjoisuudessaan. Täydentävää tietoa tarvitaan, jotta kaikkea sanan narsismin sisällä ei heitetä tuleen eikä aleta yleisesti yleistämään ihmisen häiriöpiirteitä NPH:ksi. Joukossa on paljon hyvääkin. Ja informaatio- ja tunnetulvassa emme pysty tiukasti asettamaan rajoja sille, mitä tietoa voi jakaa; mikä kuvaa juuri mitäkin narsismin osa-aluetta.

Juuri tämä tuo jatkuvasti ihmisiä yhteystörmäyskurssille. Kaikkia häiriöpiirteisiä emme pysty hirttämään. Miksi pitäisikään? Hypätään sitten utakuyinkin koko nporukka jyrkänteeltä alas, noin kärjistetysti. Siksikin suvaitsevaisuutta mm peräänkuulutetaan.

Minä lainaan vielä toisen ketjun tekstiäni:

"Ihmisen sielu on pyhä. Se voi tahriintua. Suvaitsemattomuudella se ei puhdistu. On tehtävä jotain muuta."

Minä olen kertonut täällä etten rakasta mm psykopaatteja enkä terroristeja. Mutta valtaväestöstä onkin jotain muuta, onneksi.

Tässä toinen artikkeli :

http://www.muotiala.fi/lehti/jutut/20060529_nars_mai_1.php

henna... kirjoitti:

"...Ihmettelen että kokeneet ihmiset peukuttivat mokomaa lausuntoa, siinä sen näkee narsimin voiman, ei kokemuskaan kaikkia auta.."

Ei nyt mikään merkittävä asia, mutta ootkos huomannut että tuollaisille narsismia puolustaville kirjoituksille tulee usein 4-6 peukutusta mutta jos mun kirjoituksille tulee peukkuja niin ilmeisesti samat tyypit laittavat sitten "miinusta" että mun kirjoitusten peukutukset poistuu alta aikayksikön. :D En nyt oo niin kauheen kiinnostunut tuollaisesta lapsellisesta pätemisestä, kun ajattelen että järkevät ihmiset eivät viitsi osallistua tuollaiseen peukutuskisaan kun huomaavat mikä on homman nimi. :D

Lue lisää

Kyllä mä oon ainakin pelkkien plussien kannalla, en miinusta juurikaan ketään. Ja joskus peukutan plussaa kun huomaan, että joku vetää miinukselle ilmeisen tarkoituksellisesti jonkun kirjoituksia :)

Ja itseasiassa, oonpahan tainnut parit miinukset antaa h.bobbikselle ainoana miinustamisen arvoisena aikoinaan, mutta eihän nuilla ole vaikutusta pitemmän päälle. Kun ei jaksa aina uudelleen vetää samoja peukkuja samoille kommenteille.. Oikeastaan olin aika ärsyyntynyt eräässä vaiheessa nuihin peukkuihin. Mutta sitten ajattelin, että saattaahan se olla jollekin myös tapa merkitä kommentti luetuksi? Mietin niitä peukutuspuhtaita ketjuja, johon sitten kaikille vaan ilmaantuu yksi plussapiste :)

xcch kirjoitti:

Ihmisessä on kolme puolta 1. sen minkä muut tietää(näkee), mutta ei hän itse. 2. sekä muut että itse tietää. 3. sen minkä itse tietää mutta ei muut.

hennan kanssa olen samaa mieltä..
" Tällainen "vaatimus" tai sen jatkuva toitottaminen että "minä olen hyvä ja suvaitsevainen ja kehittynyt uhri kun nyt ymmärränkin narsistia"

Narsistin ymmärtäminen ja jopa hyväksyminen kertoo ainakin minulle että ko. henkilöllä on oma "minäitse" prosessi vielä kesken. Todellinen järkiintyminen on sitä mitä henna toit esille, että narsisti on ja pysyy narsistina omine narsistisine piirteineen. Mutta ei vihaa eikä rakasta vaan totetaa kylmät faktat ko.henkilöiden ominaisuuksista, tähän liittyy myös se että voi vapaasti puhua ahdistavista kokemuksista.

Tämä näkyy asiantuntija lausunnoista, he eivät ole koskaan olleet narsistin puolisoja. Todella kovaa ja suoraa tekstiä, esim. Oululaisen asiantutija ryhmän laatima kertomus narsistin tuntomerkeistä ja tavoista. Samaa rataa noudattelee myös muiden asiantuntijoiden lausunnot.

http://www.sampo2002.oulu.fi/psykopatit/kehityspsykologia.htm

Lue lisää

" Tällainen "vaatimus" tai sen jatkuva toitottaminen että "minä olen hyvä ja suvaitsevainen ja kehittynyt uhri kun nyt ymmärränkin narsistia"

Tuo "vaatimus" on minusta ihan suoraan rinnastettavissa siihen "vaatimukseen", että kerran nph:lta haiskahtavan pohjakokemuksen jälkeen parisuhteessa sellaisen kanssa täytyy uhriksi itsensä kokemisen oikeutetusti saavuttamiseksi hylätä mm. narsistin näkeminen ihmisenä, hänen käytöksensä mahdollisten syitten ymmärtäminen ja pohtiminen, omien mahdollisten narsististen piirteiden pohtiminen.

Ihminen tarvitsee muutakin kuin puhtaan järjen. Sen opin myös. Tyhjänä kuorena elävä ihminen on enemmän narsistin kaltainen kuin itsessään tunteita vaaliva olio vailla sitä järkeä. Ja sitäpaitsi, kukin menee oman polkunsa mukaan. Ei ole mitään yhtä kaavaa. Eheytyminen on yksilöllinen prosessi. Mutta jos jotakin, niin aina kannattaa pyrkiä näkemään hyviäkin asioita ja pyrkiä rakentamaan sitä luottamusta elämään ja muihin ja ennen kaikkea itseensä uudelleen rakentavasti.

"Todella kovaa ja suoraa tekstiä" Niinpä niin. Nykyaika on kovaa ja suoraa olemista, tekstiä, ajatuksia, toimintaa, sanoja kailottava aikakausi. Talotkin piirretään viivottimella. kyllä, mutta ihmistä ei.

http://positiivinenpsykologia.wordpress.com/

http://positiivinenpsykologia.wordpress.com/2009/08/31/positiivisen-psykologian-blogi-kaynnistyy/

Minun puolestani itse kukainenkin saa olla minkä tahansa uhri jos haluaa. Minun omia kokemuksia ei kadota se asia, että en halua olla uhri. Minä kieltäydyn. Uhri on sellainen, joka ei ota vastuuta omasta elämästään. Sanana siis. Toki en kiellä, etteikö se olisi asiayhteydessä tietynlaista voimasuhdetta kuvaava sana, mutta en itse halua, että se on minun määreeni ihmisenä. Että se siitä "minäitse" prosessista. Itse olen sitä mieltä, että omaa uhriuttaan ylikorostava henkilö saattaa jopa olla hieman enemmän keskellä sitä "minäitse" prosessia.

Ja itse voin paremmin tunteineni. Riittävästi sain kokea sitä, että mitä se on kun pitää oma tunne-elämäkin kieltää ja kyseenalaistaa, että ei olisi eläimeen rinnastettavissa. Toki, toisinaan olisin mielummin jopa se eläin, mikä tahansa niistä, vaikka ahven.

M.B. kirjoitti:

" Tällainen "vaatimus" tai sen jatkuva toitottaminen että "minä olen hyvä ja suvaitsevainen ja kehittynyt uhri kun nyt ymmärränkin narsistia"

Tuo "vaatimus" on minusta ihan suoraan rinnastettavissa siihen "vaatimukseen", että kerran nph:lta haiskahtavan pohjakokemuksen jälkeen parisuhteessa sellaisen kanssa täytyy uhriksi itsensä kokemisen oikeutetusti saavuttamiseksi hylätä mm. narsistin näkeminen ihmisenä, hänen käytöksensä mahdollisten syitten ymmärtäminen ja pohtiminen, omien mahdollisten narsististen piirteiden pohtiminen.

Ihminen tarvitsee muutakin kuin puhtaan järjen. Sen opin myös. Tyhjänä kuorena elävä ihminen on enemmän narsistin kaltainen kuin itsessään tunteita vaaliva olio vailla sitä järkeä. Ja sitäpaitsi, kukin menee oman polkunsa mukaan. Ei ole mitään yhtä kaavaa. Eheytyminen on yksilöllinen prosessi. Mutta jos jotakin, niin aina kannattaa pyrkiä näkemään hyviäkin asioita ja pyrkiä rakentamaan sitä luottamusta elämään ja muihin ja ennen kaikkea itseensä uudelleen rakentavasti.

"Todella kovaa ja suoraa tekstiä" Niinpä niin. Nykyaika on kovaa ja suoraa olemista, tekstiä, ajatuksia, toimintaa, sanoja kailottava aikakausi. Talotkin piirretään viivottimella. kyllä, mutta ihmistä ei.

http://positiivinenpsykologia.wordpress.com/

http://positiivinenpsykologia.wordpress.com/2009/08/31/positiivisen-psykologian-blogi-kaynnistyy/

Minun puolestani itse kukainenkin saa olla minkä tahansa uhri jos haluaa. Minun omia kokemuksia ei kadota se asia, että en halua olla uhri. Minä kieltäydyn. Uhri on sellainen, joka ei ota vastuuta omasta elämästään. Sanana siis. Toki en kiellä, etteikö se olisi asiayhteydessä tietynlaista voimasuhdetta kuvaava sana, mutta en itse halua, että se on minun määreeni ihmisenä. Että se siitä "minäitse" prosessista. Itse olen sitä mieltä, että omaa uhriuttaan ylikorostava henkilö saattaa jopa olla hieman enemmän keskellä sitä "minäitse" prosessia.

Ja itse voin paremmin tunteineni. Riittävästi sain kokea sitä, että mitä se on kun pitää oma tunne-elämäkin kieltää ja kyseenalaistaa, että ei olisi eläimeen rinnastettavissa. Toki, toisinaan olisin mielummin jopa se eläin, mikä tahansa niistä, vaikka ahven.

Lue lisää

Talojakaan ei oikeasti tarvitsisi piirtää viivottimella. Pyöreät muodot ovat psykologisilta ominaisuuksiltaan lemepeyttä lisääviä, suorat viivat ja kulmat kovuutta. Ja pyöreys on myös energiataloudellista :D

*tällainen p.s*

M.B. kirjoitti:

" Tällainen "vaatimus" tai sen jatkuva toitottaminen että "minä olen hyvä ja suvaitsevainen ja kehittynyt uhri kun nyt ymmärränkin narsistia"

Tuo "vaatimus" on minusta ihan suoraan rinnastettavissa siihen "vaatimukseen", että kerran nph:lta haiskahtavan pohjakokemuksen jälkeen parisuhteessa sellaisen kanssa täytyy uhriksi itsensä kokemisen oikeutetusti saavuttamiseksi hylätä mm. narsistin näkeminen ihmisenä, hänen käytöksensä mahdollisten syitten ymmärtäminen ja pohtiminen, omien mahdollisten narsististen piirteiden pohtiminen.

Ihminen tarvitsee muutakin kuin puhtaan järjen. Sen opin myös. Tyhjänä kuorena elävä ihminen on enemmän narsistin kaltainen kuin itsessään tunteita vaaliva olio vailla sitä järkeä. Ja sitäpaitsi, kukin menee oman polkunsa mukaan. Ei ole mitään yhtä kaavaa. Eheytyminen on yksilöllinen prosessi. Mutta jos jotakin, niin aina kannattaa pyrkiä näkemään hyviäkin asioita ja pyrkiä rakentamaan sitä luottamusta elämään ja muihin ja ennen kaikkea itseensä uudelleen rakentavasti.

"Todella kovaa ja suoraa tekstiä" Niinpä niin. Nykyaika on kovaa ja suoraa olemista, tekstiä, ajatuksia, toimintaa, sanoja kailottava aikakausi. Talotkin piirretään viivottimella. kyllä, mutta ihmistä ei.

http://positiivinenpsykologia.wordpress.com/

http://positiivinenpsykologia.wordpress.com/2009/08/31/positiivisen-psykologian-blogi-kaynnistyy/

Minun puolestani itse kukainenkin saa olla minkä tahansa uhri jos haluaa. Minun omia kokemuksia ei kadota se asia, että en halua olla uhri. Minä kieltäydyn. Uhri on sellainen, joka ei ota vastuuta omasta elämästään. Sanana siis. Toki en kiellä, etteikö se olisi asiayhteydessä tietynlaista voimasuhdetta kuvaava sana, mutta en itse halua, että se on minun määreeni ihmisenä. Että se siitä "minäitse" prosessista. Itse olen sitä mieltä, että omaa uhriuttaan ylikorostava henkilö saattaa jopa olla hieman enemmän keskellä sitä "minäitse" prosessia.

Ja itse voin paremmin tunteineni. Riittävästi sain kokea sitä, että mitä se on kun pitää oma tunne-elämäkin kieltää ja kyseenalaistaa, että ei olisi eläimeen rinnastettavissa. Toki, toisinaan olisin mielummin jopa se eläin, mikä tahansa niistä, vaikka ahven.

Lue lisää

Alkoi hymyilyttämään :)) Ensimmäistä laittamaani linkkiä lukiessani törmäsin sanaan: epämukavuusalue.

Terkkuja lynelle!!

*vilkuttaa kaksin käsin*

xcch kirjoitti:

Ihmisessä on kolme puolta 1. sen minkä muut tietää(näkee), mutta ei hän itse. 2. sekä muut että itse tietää. 3. sen minkä itse tietää mutta ei muut.

hennan kanssa olen samaa mieltä..
" Tällainen "vaatimus" tai sen jatkuva toitottaminen että "minä olen hyvä ja suvaitsevainen ja kehittynyt uhri kun nyt ymmärränkin narsistia"

Narsistin ymmärtäminen ja jopa hyväksyminen kertoo ainakin minulle että ko. henkilöllä on oma "minäitse" prosessi vielä kesken. Todellinen järkiintyminen on sitä mitä henna toit esille, että narsisti on ja pysyy narsistina omine narsistisine piirteineen. Mutta ei vihaa eikä rakasta vaan totetaa kylmät faktat ko.henkilöiden ominaisuuksista, tähän liittyy myös se että voi vapaasti puhua ahdistavista kokemuksista.

Tämä näkyy asiantuntija lausunnoista, he eivät ole koskaan olleet narsistin puolisoja. Todella kovaa ja suoraa tekstiä, esim. Oululaisen asiantutija ryhmän laatima kertomus narsistin tuntomerkeistä ja tavoista. Samaa rataa noudattelee myös muiden asiantuntijoiden lausunnot.

http://www.sampo2002.oulu.fi/psykopatit/kehityspsykologia.htm

Lue lisää

Tuossa xcch:n linkissä jäi askarruttamaan tämä: "Heidän sisäinen tyhjyytensä ja kyvyttömyytensä fantasiaan tekee heidät riippuvaisiksi ulkopuolisista ärsykkeistä."

Olen miettinyt todellisuudentajuttomuutta. Onko se tässä sama kuin kykenemättömyys erottaa mielensisäistä fantasiaa ja ulkopuolisia ärsykkeitä toisistaan?

M.B. kirjoitti:

Talojakaan ei oikeasti tarvitsisi piirtää viivottimella. Pyöreät muodot ovat psykologisilta ominaisuuksiltaan lemepeyttä lisääviä, suorat viivat ja kulmat kovuutta. Ja pyöreys on myös energiataloudellista :D

*tällainen p.s*

Lue lisää

Talojakaan ei oikeasti tarvitsisi piirtää viivottimella.

http://www.google.fi/search?hl=fi&q=Gaudi&gs_sm=e&gs_upl=3114l4217l0l4760l5l5l0l0l0l1l747l2335l2-1.5-1.2l4l0&bav=on.2,or.r_gc.r_pw.&biw=1280&bih=668&um=1&ie=UTF-8&tbm=isch&source=og&sa=N&tab=wi

elisakettu kirjoitti:

"..että narsisti taitaa käyttää hyväkseen myös ihmisen normaaleja tapoja reagoida asioihin .."

Johtunee siitä, että narsistikin on alunperin ihminen, ei krokotiili. Vaikka krokotiililta tuntuisikin.

Toinen juttu:

Kun palstalla puhutaan oman tunne-elämän ja itsensä tutkiskelusta, sen tarkoitus ei ole saada selviytymiskeinoja narsistisessa suhteessa. On mainittu, ettei se itsetutkiskelu paljon auta selviämään N;n kanssa, ja totta onkin, mutta ei se niin ole tarkoitettukaan.

Narsistisen suhteen saa ensin heittää taivaan tuuliin, käydä läpi tuntemuksensa, ja vasta sen jälkeen alkaa itsetarkastelu. Sitten kun voimia on. Se ei ole uhrin syyllistämistä tai narsistisuhteen yksinään ymmärtämistä. Mutta: sitä tarvitaan, jos aiotaan selviytyä myös jatkossa. Lähes poikkeuksetta uhriutuneelta menee myös luottamus toisiin ihmisiin, yksilöllistä tämäkin.

NPH;n piirteiden tunnistamisen lisäksi on tärkeää, että suhteessaan uhrituneeksi kokenut käy läpi oman itsensä; välttääkseen jatkuvan kaltoinkohtelun. Siinä samalla - saattaa olla - löytyä itsestään aiemmin kiellettyjä tai projisoituja piirteitä itsestään. Ei miellyttäviä, ei toivottavia, jopa narsistisille haiskahtavia. Ikävää ehkä. Sen tarkoitus ei ole "ylistetään narsisteja", vaan yritetään, siis todella vaan yritetään hioa niitä omia piirteitä kaikilla osa-alueilla tunnistamisen jälkeen itselle ja muille hyväksyvämpään valmiuteen. Ja palautetaan itseusko ja luottamus oman itsetunnon, -tuntemuksen kautta.

Lue lisää

Pitää hieman ottaa takaisin tuota tekstäni :

"Kun palstalla puhutaan oman tunne-elämän ja itsensä tutkiskelusta, sen tarkoitus ei ole saada selviytymiskeinoja narsistisessa suhteessa. On mainittu, ettei se itsetutkiskelu paljon auta selviämään N;n kanssa, ja totta onkin, mutta ei se niin ole tarkoitettukaan. "

Taidan olla ihan mettässä mitä ajattelin tuossa. Ehkä se istuu omaan tilanteeseeni, mutta ei muiden, en voi tietää. Kokemusten jakaminen on jakaa tietoa kaikille ja joka-ikinen painii itte niitten omien mörköjen kanssa oli suhteessa tai ei. Ja jotkut saattavat saada eväitä siihenkin, miten pärjäävät suhteessa samalla kun syventyvät itseensä. Mutta aikamoisia voimia se taatusti vaatii. Siinä missä N-suhde syö voimia pitäisi miettiä vielä itseäänkin. voimia vain kaikille, oli tilanne kenelläkin mikä hyvänsä.

Tuo projisointi esiintyy jatkuvasti negatiivisena ilmiönä. Eikö se voisi olla myös positiivinen voimainsiirto?

A kirjoitti:

Talojakaan ei oikeasti tarvitsisi piirtää viivottimella.

http://www.google.fi/search?hl=fi&q=Gaudi&gs_sm=e&gs_upl=3114l4217l0l4760l5l5l0l0l0l1l747l2335l2-1.5-1.2l4l0&bav=on.2,or.r_gc.r_pw.&biw=1280&bih=668&um=1&ie=UTF-8&tbm=isch&source=og&sa=N&tab=wi

Lue lisää

Voihan gaudissimo!!

Onneksi tyyppi ei syntynyt Suomessa, tässä maailmankaikeuden lottovoittajavaltiossa.... Emme tietäisi mistä olisimme jääneet paitsi..

Kiitos näistä kuvista :)

Niin. Varmaankaan ei ole mitenkäänpäin mahdollista, että kaksi ihmistä projisoisi yhtäaikaa toisiinsa ja samalla kieltäisi itse niin tekevänsä :)

Kuulostaakin ihan mahdottomuudelta.

M.B. kirjoitti:

Niin. Varmaankaan ei ole mitenkäänpäin mahdollista, että kaksi ihmistä projisoisi yhtäaikaa toisiinsa ja samalla kieltäisi itse niin tekevänsä :)

Kuulostaakin ihan mahdottomuudelta.

Lue lisää

Usko tai älä niin olen kyllä pyöritellyt noita samoja kysymyksiä jo aikoja sitten ja selvittänyt ne ihan itseni kanssa. Eli tavallaan jouduin todistamaan itselleni narsistin syytökset vääriksi, mitä ne useimmiten olivat. Nyt ei tarvitse enää niitä spekuloida sen kummemmin kun ne on kerran tai useammankin kerran jo selvitetty. Tämähän ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö joku muu ns. noviisi menisi mukaan noihin narsistin harhoihin. Itse ne asiat on selvitettävä, ei sitä kukaan muu voi toisen puolesta tehdä.

on se jännä kirjoitti:

Usko tai älä niin olen kyllä pyöritellyt noita samoja kysymyksiä jo aikoja sitten ja selvittänyt ne ihan itseni kanssa. Eli tavallaan jouduin todistamaan itselleni narsistin syytökset vääriksi, mitä ne useimmiten olivat. Nyt ei tarvitse enää niitä spekuloida sen kummemmin kun ne on kerran tai useammankin kerran jo selvitetty. Tämähän ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö joku muu ns. noviisi menisi mukaan noihin narsistin harhoihin. Itse ne asiat on selvitettävä, ei sitä kukaan muu voi toisen puolesta tehdä.

Lue lisää

Niin. Se on jännä mutka ihmisen elämässä se, että selvittelee asioita itsekseen. Monestihan se tilanne jo syytettäessä on selvä mutta onnistuu katoamaan se selvyys jonnekin.. Jonnekin mitä monet kuvaavat hypnoosin kaltaiseksi tilaksi.

Itse en pysty pitämään ajatuksiani siinä "tilassa" johdonmukaisesti kasassa ja sitten saattaa pitkänkin ajan kuluttua lähteä itämään sellaiset ajatuksensiemenet, jotka aikoinaan mieleen ovat kylväytyneet. Tunkevat, mokomat, kuin rikkaruohot hyötykasvimaahan...

Ja toisen fyysisen läsnäolon vaikutus on välitön. Mieli hapertuu kuin kostuneiden muhien välissä aikansa lojuneet vanhat aviisit. Lue siinä sitten suoraa ja asiallista tekstiä asiayhteydet selvinä pitäen :)

*hölmöä*

M.B. kirjoitti:

Niin. Se on jännä mutka ihmisen elämässä se, että selvittelee asioita itsekseen. Monestihan se tilanne jo syytettäessä on selvä mutta onnistuu katoamaan se selvyys jonnekin.. Jonnekin mitä monet kuvaavat hypnoosin kaltaiseksi tilaksi.

Itse en pysty pitämään ajatuksiani siinä "tilassa" johdonmukaisesti kasassa ja sitten saattaa pitkänkin ajan kuluttua lähteä itämään sellaiset ajatuksensiemenet, jotka aikoinaan mieleen ovat kylväytyneet. Tunkevat, mokomat, kuin rikkaruohot hyötykasvimaahan...

Ja toisen fyysisen läsnäolon vaikutus on välitön. Mieli hapertuu kuin kostuneiden muhien välissä aikansa lojuneet vanhat aviisit. Lue siinä sitten suoraa ja asiallista tekstiä asiayhteydet selvinä pitäen :)

*hölmöä*

Lue lisää

Kai niitä sivupolkuja vaan joskus väkisinkin tulee, kunnes taas tajuaa että nyt taitaa ollakin väärällä reitillä..

Joskus olen syyttänyt myös itseäni sellaisista asioista, joihin en ollutkaan syyllistynyt. Narsistin kanssa kun väistämättä jossain vaiheessa väsyy niin ettei enää tiedä mikä on totta ja mikä ei. Sen takia se etäisyys on välttämätön että saisi sen selkeyden takaisin. Siihen asti sitä elää kin sumussa.

Hypnoosi on melko kuvaava ilmaisu kun ajattelee sitä narsistin kanssa eloa. Itse huomaa vaan yhtäkkiä jotenkin muuttuneensa joksikin ihan toiseksi siinä tilanteessa eikä oikeastaan mahda sille mitään, seuraa vaan elämäänsä ikäänkuin ulkopuolelta. Monesti oli tunne että minä en ole minä vaan joku muu. Narsisti tietenkin esitti sitä tervejärkistä ja hyvää tarkoittavaa hölmöä ja valitti kuinka mikään ei auta mitä hän tekee toisen hyväksi. No ei tietenkään riitä koska se epätasapaino johtui HÄNESTÄ yksin. Enkä todellakaan ollut ainut joka lähellään kärsi, jossain vaiheessa se oli ainoa asia mikä piti jotenkin järjissään.Moni ei vaan edes uskaltanut sanoa sitä ääneen.

on se jännä kirjoitti:

Kai niitä sivupolkuja vaan joskus väkisinkin tulee, kunnes taas tajuaa että nyt taitaa ollakin väärällä reitillä..

Joskus olen syyttänyt myös itseäni sellaisista asioista, joihin en ollutkaan syyllistynyt. Narsistin kanssa kun väistämättä jossain vaiheessa väsyy niin ettei enää tiedä mikä on totta ja mikä ei. Sen takia se etäisyys on välttämätön että saisi sen selkeyden takaisin. Siihen asti sitä elää kin sumussa.

Hypnoosi on melko kuvaava ilmaisu kun ajattelee sitä narsistin kanssa eloa. Itse huomaa vaan yhtäkkiä jotenkin muuttuneensa joksikin ihan toiseksi siinä tilanteessa eikä oikeastaan mahda sille mitään, seuraa vaan elämäänsä ikäänkuin ulkopuolelta. Monesti oli tunne että minä en ole minä vaan joku muu. Narsisti tietenkin esitti sitä tervejärkistä ja hyvää tarkoittavaa hölmöä ja valitti kuinka mikään ei auta mitä hän tekee toisen hyväksi. No ei tietenkään riitä koska se epätasapaino johtui HÄNESTÄ yksin. Enkä todellakaan ollut ainut joka lähellään kärsi, jossain vaiheessa se oli ainoa asia mikä piti jotenkin järjissään.Moni ei vaan edes uskaltanut sanoa sitä ääneen.

Lue lisää

Tervejärkistä ja hyvää kaikille tarkoittavaa ja tahtovaa, sekä omien sanojensa mukaan oli hyvin empaattinen. Mielestäni sellainen aidomman puoleinen empatia näkyy kyllä läheisessä suhteessa varsinkin. Empatia ei ole sitä, että odottaa toisen osoittavan empatiaa aina häntä kohtaan joka tilanteessa.. tuli vaan mieleen..

Itse en havainnut omaa muuttumistani. Sen havaitsi ystäväni. Onneksi havaitsi ja onneksi oli hänellä rohkeutta sanoa ääneen se, minkä havaitsi. Itselläni ei ollut kuitenkaan taitoa lähteä selvittelemään siitä mitään, eikä se niistä muutamista yrityksistä päätellen olisi onnistunutkaan, nyt kun miettii. Kun toisella on ylimielinen asenne, toisella on ylimielinen asenne. Jos toisella on ylimielinen asenne niin, että hän ei hyväksy sitä, että hänen sanansa ja toimintansa on ylimielistä ja loukkaavaa ilman, että se on vain merkki toisen mielenvikaisuudesta, todellisuudet törmäävät ja kovaa. Merkitykselliseksi asiaksi vastaavanlaisen törmäämisen tekee se suhdemuoto, oikeastaan... Ventovieraat öykkärit voi useimmiten vain sivuuttaa olankohautuksella :)

Mutta hypnoosista ja siitä, että seuraa omaa elämäänsä kuin ulkopuolelta... MInulla oli enemmänkin sellainen tunne koko ajan, että en voi itse vaikuttaa elämääni millään tavalla. Se oli aikamoisen ahdistava tunne.

"Mitä enemmän yritän, sitä enemmän jään oman loppuelämäni kanssa jumiin, ja jumaliste se ei ole tarkoitus. "

Mm. jotain tuollaistakin tarkoitin kun kirjoitin että "omistaa loppuelämänsä narsistin ymmärtämiselle" (joistakin kirjoituksista tulee se vaikutelma että näin pitäisi tehdä ollakseen "hyvä" "pois uhriudestaan päässyt" uhri, mitä ihmettelin). En itse ainakaan pysty ymmärtämään (johan sitä yritin vuosia narsistin kanssa ollessani ja erottuani) muuta kuin että narsisti on tunnevammainen ja hyvä, kun olen pystynyt lopettamaan moisen itseäni kuluttavan suhteen.

Emme ole luutuneita asiantuntijoita, vaan harrastelijoita...elämisentaidon harrastajia ;)

Kehitystarina. Normaali ja suht onnistunut.

Huomaat virheen - ilman sitä et voi muuttua.
Muutosprosessi kestää ja kun pääset ulos siitä, voitkin jatkaa matkaa. Prosessin pituus vaihtelee ihmisten välillä, koska siihen vaikuttaa se, mitä on kokenut ja trauman yksilöllinen käsittelykyky.

Kokemasi suojaa sinua tulevaisuudessa, kun olet oivaltanut sen, mitä olisit voinut tehdä - mutta et tehnyt.

Matkalla ollaan.

gestalt_ kirjoitti:

Kehitystarina. Normaali ja suht onnistunut.

Huomaat virheen - ilman sitä et voi muuttua.
Muutosprosessi kestää ja kun pääset ulos siitä, voitkin jatkaa matkaa. Prosessin pituus vaihtelee ihmisten välillä, koska siihen vaikuttaa se, mitä on kokenut ja trauman yksilöllinen käsittelykyky.

Kokemasi suojaa sinua tulevaisuudessa, kun olet oivaltanut sen, mitä olisit voinut tehdä - mutta et tehnyt.

Matkalla ollaan.

Lue lisää

Joku sanoi täällä ehkä juuri sinä, että ei edes kokemus suojaa narsistiin rakastumiselta vaikka viisi kertaa voit lyödä pääsi seinään ja aina sama juttu,...taas huomaat joutuneesi narsistin lankaan.

Olen sitä mieltä, että ihminen ei kovin helpolla ota opiksi ja traumat jättävät meihin lähtemättömät jäljet kannamme ja tuomme ne aina seuraavaan suhteeseen ja sitten syytämme sitä toista, kun se ei ymmärtänyt minua poloista.

Täällä ihnnoidaan kehitystarinoita ja prossesseja, mutta ei ymmärretä sitä että vain murto-osa voi lähteä ja osaa lähteä sellaiselle matkalle, josta jotain ottaa opikseen.

gestalt_ kirjoitti:

Kehitystarina. Normaali ja suht onnistunut.

Huomaat virheen - ilman sitä et voi muuttua.
Muutosprosessi kestää ja kun pääset ulos siitä, voitkin jatkaa matkaa. Prosessin pituus vaihtelee ihmisten välillä, koska siihen vaikuttaa se, mitä on kokenut ja trauman yksilöllinen käsittelykyky.

Kokemasi suojaa sinua tulevaisuudessa, kun olet oivaltanut sen, mitä olisit voinut tehdä - mutta et tehnyt.

Matkalla ollaan.

Lue lisää

Kiitos!

Oivalluksiini on auttanut sen seuraaminen täällä, miten muut ihmiset on vuorelleen kiivenneet tai aitansa alittaneet, ja miettiminen, sopisiko se minulle. Täällä puhuttiin jo vuosi sitten projisoinnista ja itselleen valehtelemisesta, huomaan nyt että asioiden sisäistämisessä en ole pikajuoksija.

Mutta...matkalla ollaan.. :)

. kirjoitti:

Joku sanoi täällä ehkä juuri sinä, että ei edes kokemus suojaa narsistiin rakastumiselta vaikka viisi kertaa voit lyödä pääsi seinään ja aina sama juttu,...taas huomaat joutuneesi narsistin lankaan.

Olen sitä mieltä, että ihminen ei kovin helpolla ota opiksi ja traumat jättävät meihin lähtemättömät jäljet kannamme ja tuomme ne aina seuraavaan suhteeseen ja sitten syytämme sitä toista, kun se ei ymmärtänyt minua poloista.

Täällä ihnnoidaan kehitystarinoita ja prossesseja, mutta ei ymmärretä sitä että vain murto-osa voi lähteä ja osaa lähteä sellaiselle matkalle, josta jotain ottaa opikseen.

Lue lisää

Kuulun niihin, jotka olisivat jättäneet (kenties olenkin?) narsistin kuin nallin kalliolle, kun olisin havainnut, miten hän elää. En olisi jäänyt selvittelemään, onko narsku vai mahdollisesti joku muu sekopää - olisin pelastanut oman tomumajani - koska minä olen siitä vastuussa.

Kuten edellä sanoin; jos ei prosessoi kokemustaan - siitä ei kehtys ala. Pelkkä narsistiin rakastuminen ei riitä suojaamaan ketään uudelta samanlaiselta kohtalolta. Tapahtuma pitää myös YMMÄRTÄÄ - ja eritoten se osuus, jossa itse on ollut myötävaikuttavana osapuolena.

Kuten edellä sanoin: Kokemasi suojaa sinua tulevaisuudessa, kun olet oivaltanut sen, mitä olisit voinut tehdä - mutta et tehnyt.
- Muutoin kokemus on turha - ja pää kosahtaa seinää uudelleen, kun uusi narsku näyttää naamansa.......

Mietin eilen NPH/psykopaatin (1%? väestöstä) ja tavallisen sillointällöin narsistisen ketkusti käyttäytyvän (99%? väestöstä) ihmisen eroa, niin se voisi olla juuri egon joustavuudessa?

Siinä missä taviksen persoonallisuus on kuminauhaa, NPH.llä rautalankaa.

gestalt_ kirjoitti:

Kuulun niihin, jotka olisivat jättäneet (kenties olenkin?) narsistin kuin nallin kalliolle, kun olisin havainnut, miten hän elää. En olisi jäänyt selvittelemään, onko narsku vai mahdollisesti joku muu sekopää - olisin pelastanut oman tomumajani - koska minä olen siitä vastuussa.

Kuten edellä sanoin; jos ei prosessoi kokemustaan - siitä ei kehtys ala. Pelkkä narsistiin rakastuminen ei riitä suojaamaan ketään uudelta samanlaiselta kohtalolta. Tapahtuma pitää myös YMMÄRTÄÄ - ja eritoten se osuus, jossa itse on ollut myötävaikuttavana osapuolena.

Kuten edellä sanoin: Kokemasi suojaa sinua tulevaisuudessa, kun olet oivaltanut sen, mitä olisit voinut tehdä - mutta et tehnyt.
- Muutoin kokemus on turha - ja pää kosahtaa seinää uudelleen, kun uusi narsku näyttää naamansa.......

Lue lisää

Aivan, mutta asia on siltikin ongelmallinen, koska on niin vähän ihmisiä, jotka todella oivaltavat ja välittävät siinä rakastumisen tunnehuumassa siitä mikä toinen on.

Aika monen kohdalla kokemuksesta ei ole hyötyä, koska suhde on joko liian lyhyt ja syvempi tunteminen jää kokematta ja siten ei mielenkiintokaan riitä selvittämään mistä oli kysymys vaan mielessä on jo uusi suhde ja uuden rakkaushuuman kokeminen.

Kokemus ei suojaa, mutta se tekee varovaisemmaksi toisista jopa vainoharhaisia, jotka eivät uskalla enää koskaan alkaa uutta suhdetta.

Tästä olen kyllä sinun kanssasi täsmälleen yhtä mieltä. En tiedä onko se asiasta edes osatotuus, mutta ajattelen asian samoin.

Ja kyllä, rehellisyys itseä kohtaan vaatii paljon. Se on aluksi julmetun kipeä paikka, mutta kun oppii sietämään sen kivun ja ymmärtää, mistä se syntyy - kaikki alkaa olla helpompaa.
Itselleen rehellinen on muille rehellinen.

. kirjoitti:

Aivan, mutta asia on siltikin ongelmallinen, koska on niin vähän ihmisiä, jotka todella oivaltavat ja välittävät siinä rakastumisen tunnehuumassa siitä mikä toinen on.

Aika monen kohdalla kokemuksesta ei ole hyötyä, koska suhde on joko liian lyhyt ja syvempi tunteminen jää kokematta ja siten ei mielenkiintokaan riitä selvittämään mistä oli kysymys vaan mielessä on jo uusi suhde ja uuden rakkaushuuman kokeminen.

Kokemus ei suojaa, mutta se tekee varovaisemmaksi toisista jopa vainoharhaisia, jotka eivät uskalla enää koskaan alkaa uutta suhdetta.

Lue lisää

Ymmärrän mitä tarkoitat. En vain ole samaa mieltä. Tai osittain olenkin, mutta asia josta puhumme on eri.

Itselläni on erilainen kokemus rakkaudesta. Olen joskus aikoinaan myös kokenut sellaisen "tunnehuuman", joka ei rakkautta ollutkaan - ei kummankaan osalta.

Minulla ja useimmilla täällä kirjoittavilla naisilla on sellainen ero, että katson asiaa omalta kannaltani - en sen toisen. Olen ainoa, johon pystyn vaikuttamaan ja jota pystyn opettamaan. Ja sitä yritän joka päivä tehdä.

gestalt_ kirjoitti:

Ymmärrän mitä tarkoitat. En vain ole samaa mieltä. Tai osittain olenkin, mutta asia josta puhumme on eri.

Itselläni on erilainen kokemus rakkaudesta. Olen joskus aikoinaan myös kokenut sellaisen "tunnehuuman", joka ei rakkautta ollutkaan - ei kummankaan osalta.

Minulla ja useimmilla täällä kirjoittavilla naisilla on sellainen ero, että katson asiaa omalta kannaltani - en sen toisen. Olen ainoa, johon pystyn vaikuttamaan ja jota pystyn opettamaan. Ja sitä yritän joka päivä tehdä.

Lue lisää

Ainako katsot asioita vain omalta kannaltasi?

. kirjoitti:

Ainako katsot asioita vain omalta kannaltasi?

Riippuu tilanteesta. En kuitenkaan edelläkään väittänyt, että katson asioita AINA VAIN omalta kannaltani.

Toisaalta, ei minua määrää kyllä narsistitkaan. Sen verran ymmärrän oman parhaani päälle enemmän.

. kirjoitti:

Ainako katsot asioita vain omalta kannaltasi?

Otanpa esimerkin.

Näen pihassa makaavan lapsen, joka ei liiku. Ajattelen: mene katsomaan mikä on tilanne, koska omatuntosi ei jätä rauhaan, jos nyt et mene.

Siis omasta vai toisen näkökulmasta? Kyllä se minun nähdäkseni tuossakin on omasta näkökulmasta.

Tietenkin tilanne sellaisen ihmisen kohdalla on eri, joka on tottunut huijaamaan itseään - hän voisi hyvinkin kävellä lapsen ohi ja selittää jotain tyyliin: "ei ole mun kersa - kai joku muu hoitaa"....
Hänellä ei ehkä ole samanlaisia periaatteitakaan - eikä yhtä viheliäistä omatuntoa, kuin millaiseksi minä olen omani opettanut....

:D

. kirjoitti:

Joku sanoi täällä ehkä juuri sinä, että ei edes kokemus suojaa narsistiin rakastumiselta vaikka viisi kertaa voit lyödä pääsi seinään ja aina sama juttu,...taas huomaat joutuneesi narsistin lankaan.

Olen sitä mieltä, että ihminen ei kovin helpolla ota opiksi ja traumat jättävät meihin lähtemättömät jäljet kannamme ja tuomme ne aina seuraavaan suhteeseen ja sitten syytämme sitä toista, kun se ei ymmärtänyt minua poloista.

Täällä ihnnoidaan kehitystarinoita ja prossesseja, mutta ei ymmärretä sitä että vain murto-osa voi lähteä ja osaa lähteä sellaiselle matkalle, josta jotain ottaa opikseen.

Lue lisää

"Täällä ihnnoidaan kehitystarinoita ja prossesseja, mutta ei ymmärretä sitä että vain murto-osa voi lähteä ja osaa lähteä sellaiselle matkalle, josta jotain ottaa opikseen. "

Mielenkiintoinen huomio. Mitkä seikat näkökulmasi mukaan saattaisivat olla esteenä?

gestalt_ kirjoitti:

Otanpa esimerkin.

Näen pihassa makaavan lapsen, joka ei liiku. Ajattelen: mene katsomaan mikä on tilanne, koska omatuntosi ei jätä rauhaan, jos nyt et mene.

Siis omasta vai toisen näkökulmasta? Kyllä se minun nähdäkseni tuossakin on omasta näkökulmasta.

Tietenkin tilanne sellaisen ihmisen kohdalla on eri, joka on tottunut huijaamaan itseään - hän voisi hyvinkin kävellä lapsen ohi ja selittää jotain tyyliin: "ei ole mun kersa - kai joku muu hoitaa"....
Hänellä ei ehkä ole samanlaisia periaatteitakaan - eikä yhtä viheliäistä omatuntoa, kuin millaiseksi minä olen omani opettanut....

:D

Lue lisää

Minä taas menen siksi, että hätäännyn että mikä lapsella on hätänä ja katsomaan, että tarvitseeko hän apua.
Mitäs siihen sanot, mistä näkökulmasta se menee?

henna... kirjoitti:

Minä taas menen siksi, että hätäännyn että mikä lapsella on hätänä ja katsomaan, että tarvitseeko hän apua.
Mitäs siihen sanot, mistä näkökulmasta se menee?

:) Kuulostaisi ihan empatian liikkeelle sysäämältä näkökulmalta.

henna... kirjoitti:

Minä taas menen siksi, että hätäännyn että mikä lapsella on hätänä ja katsomaan, että tarvitseeko hän apua.
Mitäs siihen sanot, mistä näkökulmasta se menee?

Sanon, että teet sen omista näkökohdistasi - oman moraalisi ja omantuntosi mukaan.

Aivan kuten minäkin.

gestalt_ kirjoitti:

Sanon, että teet sen omista näkökohdistasi - oman moraalisi ja omantuntosi mukaan.

Aivan kuten minäkin.

Mulle tuli yksi esimerkki tuosta mieleeni.

Näet tunnetun juopon makaavan vaikka rappukäytävässä. Kävelet ohi tai närkästyt kun on taas sammunut mihin sattuu, kuten ennenkin.
Tulet takaisin kaupasta ja medihelit että ambulanssit pörrää ympärillä.
Mies kuolee.

Jätätkö ensi kerralla makaamaan vai tarkistatko että kaikki on ookoo tai soitat poliisit ?

Mistä tämä muuttunut tarve kumpuaa ?
Moraalisesta velvoitteesta ja jonkinasteisesta syyllisyydestä, kantapään kautta oppimisesta (siihen moraaliseen velvoitteeseen) ?

Kun taas entinen tai miksei nykyinenkin juoppo olisi ehkä helpommin pysähtynyt ja kokenut empatiaa ja/tai sitä moraalista velvoitetta koska tietää tasantarkkaan mistä on tai voi olla kyse.

Tästä päästään siihenkin aasinsillalla, että voiko ihminen kokea empatiaa (astua toisen saappaisiin mielikuvitustasolla tai samaistumisen vuoksi) sellaista ihmisen ilmentymää kohden mitä ei ole itse kokenut ?
Esim toinen juoppo tökkää kylkeen ja katsoo hengittääkö mutta moraalisesti halveksuva kävelee nokka pystyssä ohi ja tuhisee paheksuvasti.

"Voi ei, onko sillä joku hätä?"

Tähänkin reagoiminen kuvaamassasi tilanteessa lähtee "itsekkäästä" tarpeesta jos tosiaan sitä sanaa haluaa käyttää. Sitten jos ei auta ja käy huonosti, tulee MINULLE morkkis (voi ei, miksi en auttanut) tai jos autan, tulee MINULLE kurko olo (olen vastuuntuntoinen sankari).

Empatia taas...sekin koetaan omien kokemusten ja omien tarpeiden kautta vaikka kykenisikin asettumaan toisen tilanteeseen.

Ähhh, meni sekavaksi. Antaa olla =)

lynett kirjoitti:

Mulle tuli yksi esimerkki tuosta mieleeni.

Näet tunnetun juopon makaavan vaikka rappukäytävässä. Kävelet ohi tai närkästyt kun on taas sammunut mihin sattuu, kuten ennenkin.
Tulet takaisin kaupasta ja medihelit että ambulanssit pörrää ympärillä.
Mies kuolee.

Jätätkö ensi kerralla makaamaan vai tarkistatko että kaikki on ookoo tai soitat poliisit ?

Mistä tämä muuttunut tarve kumpuaa ?
Moraalisesta velvoitteesta ja jonkinasteisesta syyllisyydestä, kantapään kautta oppimisesta (siihen moraaliseen velvoitteeseen) ?

Kun taas entinen tai miksei nykyinenkin juoppo olisi ehkä helpommin pysähtynyt ja kokenut empatiaa ja/tai sitä moraalista velvoitetta koska tietää tasantarkkaan mistä on tai voi olla kyse.

Tästä päästään siihenkin aasinsillalla, että voiko ihminen kokea empatiaa (astua toisen saappaisiin mielikuvitustasolla tai samaistumisen vuoksi) sellaista ihmisen ilmentymää kohden mitä ei ole itse kokenut ?
Esim toinen juoppo tökkää kylkeen ja katsoo hengittääkö mutta moraalisesti halveksuva kävelee nokka pystyssä ohi ja tuhisee paheksuvasti.

"Voi ei, onko sillä joku hätä?"

Tähänkin reagoiminen kuvaamassasi tilanteessa lähtee "itsekkäästä" tarpeesta jos tosiaan sitä sanaa haluaa käyttää. Sitten jos ei auta ja käy huonosti, tulee MINULLE morkkis (voi ei, miksi en auttanut) tai jos autan, tulee MINULLE kurko olo (olen vastuuntuntoinen sankari).

Empatia taas...sekin koetaan omien kokemusten ja omien tarpeiden kautta vaikka kykenisikin asettumaan toisen tilanteeseen.

Ähhh, meni sekavaksi. Antaa olla =)

Lue lisää

Ei ei----kyllä se meni ihan oikein ja ihan selvästi.

Tästä ajatuksesta, että empatian sytyttäisi joku muu kuin se, joka sitä tuntee on aika tavalla väärä. Jos näin tosiaan olisi, kaikki tuntisivat empatiaa aina sen mukaan, mitä toinen sitä näyttelee. Näin ei kuitenkaan ole, vaan meillä on henkilökohtaiset valmiudet empatiaan - - tai sitten ei.

lynett kirjoitti:

Mulle tuli yksi esimerkki tuosta mieleeni.

Näet tunnetun juopon makaavan vaikka rappukäytävässä. Kävelet ohi tai närkästyt kun on taas sammunut mihin sattuu, kuten ennenkin.
Tulet takaisin kaupasta ja medihelit että ambulanssit pörrää ympärillä.
Mies kuolee.

Jätätkö ensi kerralla makaamaan vai tarkistatko että kaikki on ookoo tai soitat poliisit ?

Mistä tämä muuttunut tarve kumpuaa ?
Moraalisesta velvoitteesta ja jonkinasteisesta syyllisyydestä, kantapään kautta oppimisesta (siihen moraaliseen velvoitteeseen) ?

Kun taas entinen tai miksei nykyinenkin juoppo olisi ehkä helpommin pysähtynyt ja kokenut empatiaa ja/tai sitä moraalista velvoitetta koska tietää tasantarkkaan mistä on tai voi olla kyse.

Tästä päästään siihenkin aasinsillalla, että voiko ihminen kokea empatiaa (astua toisen saappaisiin mielikuvitustasolla tai samaistumisen vuoksi) sellaista ihmisen ilmentymää kohden mitä ei ole itse kokenut ?
Esim toinen juoppo tökkää kylkeen ja katsoo hengittääkö mutta moraalisesti halveksuva kävelee nokka pystyssä ohi ja tuhisee paheksuvasti.

"Voi ei, onko sillä joku hätä?"

Tähänkin reagoiminen kuvaamassasi tilanteessa lähtee "itsekkäästä" tarpeesta jos tosiaan sitä sanaa haluaa käyttää. Sitten jos ei auta ja käy huonosti, tulee MINULLE morkkis (voi ei, miksi en auttanut) tai jos autan, tulee MINULLE kurko olo (olen vastuuntuntoinen sankari).

Empatia taas...sekin koetaan omien kokemusten ja omien tarpeiden kautta vaikka kykenisikin asettumaan toisen tilanteeseen.

Ähhh, meni sekavaksi. Antaa olla =)

Lue lisää

Tuli tuosta holistia kylkeen tökkäävästä holististakin mieleeni ; hänkin tekee sen tavallaan siksi, että kokee sen oman tunteen nähdessään sen toisen siellä maassa. Ja sitä kautta voisi kuvata ikään kuin empatian heräävän itseään kohden...heh heh =)

Jos puhutaan esim samaistumisesta toisen kokemuksiin niin nekin lähtevät omasta itsestä eikä tavallaan huolesta sitä toista kohtaan. Tai en mä nyt osaa selittää, takkuaa.
Eli syöpään sairastunut tukee toista syöpään sairastunutta ja pystyy siihen hyvin koska on kokenut sen itse, mutta kuinka kykenisi siihen ilman tätä kokemusta ?

Kuinka esim itse kykenen samaistumaan ja kokemaan "myötäempatiaa" sydänsuruja kokevaa ex-kumppaniani kohtaan koska en tiedä mitä se on ?
Jos taas tapaan addiktin joka on pohjalla, kykenen jeesaamaan mutta se lähtee itsestäni.

En pysty sellaiseen empatiaan esim vuosikausiksi romahtanutta kaltoinkohtelun uhria kohtaan joka ei tunnu pääsevän eteenpäin, koska en jää itse vuosikausiksi siihen tuleen makaamaan. Mutta kykenen samaistumaan näkemääni vihaan jne heissä koska olen sen kokenut näin reagoidessani itse aikanaan. Siinä osaan jeesata paremmin.

Moni uhri taas ei kykene samaistumaan minun kokemukseeni koska ovat kokeneet sen toisin, reagoineet siihen toisin.
Ei tässä mielestäni pidä pitää kilpailua siitä, miten kuuluu tai on oikein reagoida mutta näin osa pystyy auttamaan osassa asioita ja osa osassa...

lynett kirjoitti:

Tuli tuosta holistia kylkeen tökkäävästä holististakin mieleeni ; hänkin tekee sen tavallaan siksi, että kokee sen oman tunteen nähdessään sen toisen siellä maassa. Ja sitä kautta voisi kuvata ikään kuin empatian heräävän itseään kohden...heh heh =)

Jos puhutaan esim samaistumisesta toisen kokemuksiin niin nekin lähtevät omasta itsestä eikä tavallaan huolesta sitä toista kohtaan. Tai en mä nyt osaa selittää, takkuaa.
Eli syöpään sairastunut tukee toista syöpään sairastunutta ja pystyy siihen hyvin koska on kokenut sen itse, mutta kuinka kykenisi siihen ilman tätä kokemusta ?

Kuinka esim itse kykenen samaistumaan ja kokemaan "myötäempatiaa" sydänsuruja kokevaa ex-kumppaniani kohtaan koska en tiedä mitä se on ?
Jos taas tapaan addiktin joka on pohjalla, kykenen jeesaamaan mutta se lähtee itsestäni.

En pysty sellaiseen empatiaan esim vuosikausiksi romahtanutta kaltoinkohtelun uhria kohtaan joka ei tunnu pääsevän eteenpäin, koska en jää itse vuosikausiksi siihen tuleen makaamaan. Mutta kykenen samaistumaan näkemääni vihaan jne heissä koska olen sen kokenut näin reagoidessani itse aikanaan. Siinä osaan jeesata paremmin.

Moni uhri taas ei kykene samaistumaan minun kokemukseeni koska ovat kokeneet sen toisin, reagoineet siihen toisin.
Ei tässä mielestäni pidä pitää kilpailua siitä, miten kuuluu tai on oikein reagoida mutta näin osa pystyy auttamaan osassa asioita ja osa osassa...

Lue lisää

Hyvin pienet lapsetkin osaavat suorastaan olla se tunnetila, mikä näkemällänsä toisella ihmisellä on. Sanoisin, että empatia on jotakin, mille alunperin on jonkintasoinen alusta valmiina ihmisessä, enemmän tai vähemmän, kokemusten myötä sille joko tapahtuu jotakin tai ei tapahdu, ja jossakin vaiheessa elämää yksilö jo voi valita ensisijaisesti empatian tai ei-empatian erotuksena kuitenkin NE hetket kun se "vyöryy" ylitse. NE hetket, kun se toisen tunnetila melkein fyysisenä ominaisuutena siirtyy yksilöstä toiseen tai toisiin.

Oikeastaan tuo on ainoa tapa minulle edes ymmärtää miten uskonnollinen joukkohurmos on mahdollinen. Jokin oivalluksenkaltainen ottaa valtaansa ja vie. Oma empatiani on hallitsematonta siinä mielessä, että se saattaa purskahdella ohi sen vertaisuuden ihan suvereenisti, tai sitten se vertaisuus rakentuu muutamille hyvin yleismaailmallisille kohdille, empatian kehittymisen "pääpiirretunnelistoille". Maahan sammunut alkoholisti voi hyvin herättää jonkun tunteen, joka on itsessäni, vaikka en tietäisi yhtään mitään maassa makaamisesta alkoholinvaikutuksen alaisena, ja sitä kautta kokea empatiaa sen "vertaisuuden" kautta, että siirtää sen oman mahdolliseksi ymmärtämänsä siihen maassa makaavan..

*pöö, ihan liian aikaista*

Meinaatko, että satukirjoista saatu oppi opettaa meitä ajattelemaan millainen arkkityyppi meidän mieltämme ohjaa? Mitä jos emme ole Grimmiin tutustuneet tai meille ei ole satuja luettu mistä sitten opimme itsemme tuntemaan? Aikansa elänyt pykologian oppi kannattaisi ehkä päivittää ja hakea nämä käyttäytymispiirteet meissä ihan jostain muusta kuin satuolennoista.

Hyvän ja selkeän mallin heitit!

Se egon liike...lienee alkaa takkuilla itsekullakin kokiessaan narsistisen loukkauksen, ja kun tunnelukot napsuvat päälle...

Eli; narsku onkin hyvä tyyppi, ja se narsismiinsa siipeen saanut vähän kusisti? ;)

Oletko ajatellut mikä sinusta on tehnyt sellaisen kuin olet? Mitkä asiat siihen eniten ovat vaikuttaneet ja ovat vaikuttamassa?

Mietitäänpä sitä, että olet tavallista kiinnostuneempi tarinoista, kuvakielestä ja taiteesta ja sinun ajatuksesi kulkevat tätä kautta ja etsivät ratkaisua mielikuvituksesi kautta, joka on kiinnostuksesi tähden aktiivisempi aivojesi osa-alue. Tiedätkö miksi olet kiinnostunut tarinoista, miksi ne sinua viehättävät? Onko sinulle helpompaa ymmärtää tunteita, kun konkreettisesti näet satukirjan hahmon edessäsi vaikkapa noidan, haltijan, enkelin tai demonin? Onko niin, että alitajuntasi on niin torujutussa tilassa, että vain uni-ja satumaailmassa voit "turvallisesti" kohdata omat tunteesi ja myöskin erillisenä hahmona kohdata toisen hahmon, jonka itse valitsemalla koet itsellesi turvalliseksi?

En halua ehdottaa sinulle mitään parempaa sillä et sitä kuitenkaan ota vastaan olet jo valinnut tiesi mitä pitkin haluat kulkea.

Sulla on Temppuilija ongelma ja aika iso sellainen.
Kirjoitat kovin hankalasti, eikä suuri osa ymmärrä tarkoitustasi - välillä minä mukaan lukien.

Ellei sitten tuo tapasi ole minäsi defenssi.

gestalt_ kirjoitti:

Sulla on Temppuilija ongelma ja aika iso sellainen.
Kirjoitat kovin hankalasti, eikä suuri osa ymmärrä tarkoitustasi - välillä minä mukaan lukien.

Ellei sitten tuo tapasi ole minäsi defenssi.

Lue lisää

Täällä useammallakin taitaa olla tuo sama ongelma, sinullakin. Freud ja Jung elivät sellaista aikakautta ja olivat sellaisen aikakauden ihmisiä, joihin iskostettiin taikauskoa ja sepitettiin satuja ja taruja ja tämä kaikki näkyy heidän tuotoksissaan. Jotkut tämänkin päivän psykologit käyttävät ajatuksissaan näitä "fantasia oppeja".

gestalt_ kirjoitti:

Sulla on Temppuilija ongelma ja aika iso sellainen.
Kirjoitat kovin hankalasti, eikä suuri osa ymmärrä tarkoitustasi - välillä minä mukaan lukien.

Ellei sitten tuo tapasi ole minäsi defenssi.

Lue lisää

Ihmettelen temppuilijan maneeria kirjoittaa "hankalasti" kun varmasti samat asiat voisi sanoa myös ymmärrettävällä kansankielellä, minkä luultavasti temppuilijakin hallitsee. Onko tarkoitus syöttää jotain omia ajatuksiaan hankalalla kielellä kirjoittamalla, sellaisia joita selkeästi ilmaistuina ei kenties hyväksyttäisikään? Vai pätemisen ja itsetehostuksen tarve, antaa itsestään oppineen kuvat? (ja vielä sekoittaa tätä oppineen kuvaa toisaalta kertomalla itsestään työttömänä sossun pummina).

. kirjoitti:

Oletko ajatellut mikä sinusta on tehnyt sellaisen kuin olet? Mitkä asiat siihen eniten ovat vaikuttaneet ja ovat vaikuttamassa?

Mietitäänpä sitä, että olet tavallista kiinnostuneempi tarinoista, kuvakielestä ja taiteesta ja sinun ajatuksesi kulkevat tätä kautta ja etsivät ratkaisua mielikuvituksesi kautta, joka on kiinnostuksesi tähden aktiivisempi aivojesi osa-alue. Tiedätkö miksi olet kiinnostunut tarinoista, miksi ne sinua viehättävät? Onko sinulle helpompaa ymmärtää tunteita, kun konkreettisesti näet satukirjan hahmon edessäsi vaikkapa noidan, haltijan, enkelin tai demonin? Onko niin, että alitajuntasi on niin torujutussa tilassa, että vain uni-ja satumaailmassa voit "turvallisesti" kohdata omat tunteesi ja myöskin erillisenä hahmona kohdata toisen hahmon, jonka itse valitsemalla koet itsellesi turvalliseksi?

En halua ehdottaa sinulle mitään parempaa sillä et sitä kuitenkaan ota vastaan olet jo valinnut tiesi mitä pitkin haluat kulkea.

Lue lisää

Minäkin kyllä ajattelen arkkityyppejä nimenomaan hahmoina, enkä näe siinä mitään väärää. Prinsessa, enkeli, soturi, ritari ja Rosinante. Simppeliä abstraktiin verrattuna, hiukan vanhoillisromanttista, kenties.

Ehkä gestalt-terapia sopii minulle ;)

Joskus haluan olla sankarillinen tai ritarillinen.

Joskus laiskotteleva kaljasieppo. Tästä jälkimmäisestä syytän 'hummaaja'-arkkityyppiäni ;-D

No sitähän minä juuri tarkoitan. Jos tarkoituksena on, että joku toinen oppisi tai saisi niistä jotain itselleen, eikö tekstin kannattaisi olla helpommin ymmärrettävää?

Ainakin itse koen epäonnistuneeni, jos se, mitä yritän sanoa ei välitykään.

" Siksi poistaaksemme narskut maailmankartalta, meidän on muutettava sitä ainoaa ihmistä jota voimme muuttaa; itseämme. :)"

Jep mutta kyllä ne narskut kartalla pysyy ja kun nph:a kun ei voi muuttaa miksikään. joten jää ainoa vaihtoehto jäljelle, itsetukiskelu. Tosin sen tulokset ovat selvät. " miten saatoinkaan oll niin tyhmä että uskoin kaiken".

"Narsistit eivät ole ulkopuolellamme, ne löytyy sisältämme. "

Kyllä se meillä on selvästi ulkopuolella, huomaan siitäkin kun joskus istuu samalla sohvalla tv katselmassa.. :)

"Harmittaa ja suututtaa edelleen, että Halebob päätti vetää herneen nekkuun. "

Onko aavistusta mikä kirjoituksissa sai hänet noin liikuttumaan ja loukkaantumaan. Minusta hänellä on pahasti minäitse projekti vaiheessa.

Minusta on surullista, että nykyisin ylistetään älyä niin älyttömästi, että ihmisen selittämätöntä puolta puhuttava satu ja unimaailma torjutaan huuhaana.

Ehkä samalla logiikalla voisi musiikin vaikutukset johinkin yksilöihin nollata kokemuksena mitättömiksi. Tai taide-elämyksen.

Kuitenkin joillakin tarinoilla on vuosituhantiset perinteet siinä, kuinka aina uudet sukupolvet ovat saaneet tarinan perintönä edelliseltä sukupolvelta. Todellisuuspohja on niin kaukana historian hämärässä, että se on nykyaikana helppo tulkita "vain joidenkin mielikuvitusta kiihottavaksi mielikuvituksen tuotteeksi". Omasta mielestäni surullisinta mitä tänään voisi tapahtua on se, että havahduttaisiin siihen, että tarinat katoaisivat jonnekin ja menettäisivät merkityksensä, koska ihmiset eivät näe niille konkreettista hyötyarvoa, joka parhaiten olisi laskettavissa tietenkin rahassa.

Elokuvat voi tietenkin laskea tarinaksi siinä missä kaiken muunkin kerrontaan liittyvän muun tarinan, mutta voiko valmiiksi pureskeltua kuvallista kerrontaa verrata mahdollisesti jopa "ikiaikaisiin" myytteihin ihmisen sielunkielten värisyttäjänä ja omaehtoisen ajattelun kehittymisen tukijana...

Ennen kaikkea ihminen tarvitsee kokemuksen merkityksellisyyden tunteesta, jos ei muusta. Ilman merkitystä ihmisen elämä jää helposti kovin pinnalliseksi hetkestä toiseen siirtymiseksi...

Lisäksi sadut, tarinat, myytit, kertomukset, tiiliskiviromaanit ym. lisäävät ihmisen kykyä empatiaan merkittävästi. Hyvä kertomus on ennenkaikkea tunteisiin vetoava ja antaa kohteen, johon lukija voi peilata itseään tai samaistua, pohtia lukiessaan elämää ihan yleisestikin. Mistä ihmisen psyykkiset rakenteet eivät ole ihan merkityksettömiä. Näin ainakin minun mielestäni.

*eri asia taas, että liittyykö tämä kommentti nyt mihinkään :D*

M.B. kirjoitti:

Minusta on surullista, että nykyisin ylistetään älyä niin älyttömästi, että ihmisen selittämätöntä puolta puhuttava satu ja unimaailma torjutaan huuhaana.

Ehkä samalla logiikalla voisi musiikin vaikutukset johinkin yksilöihin nollata kokemuksena mitättömiksi. Tai taide-elämyksen.

Kuitenkin joillakin tarinoilla on vuosituhantiset perinteet siinä, kuinka aina uudet sukupolvet ovat saaneet tarinan perintönä edelliseltä sukupolvelta. Todellisuuspohja on niin kaukana historian hämärässä, että se on nykyaikana helppo tulkita "vain joidenkin mielikuvitusta kiihottavaksi mielikuvituksen tuotteeksi". Omasta mielestäni surullisinta mitä tänään voisi tapahtua on se, että havahduttaisiin siihen, että tarinat katoaisivat jonnekin ja menettäisivät merkityksensä, koska ihmiset eivät näe niille konkreettista hyötyarvoa, joka parhaiten olisi laskettavissa tietenkin rahassa.

Elokuvat voi tietenkin laskea tarinaksi siinä missä kaiken muunkin kerrontaan liittyvän muun tarinan, mutta voiko valmiiksi pureskeltua kuvallista kerrontaa verrata mahdollisesti jopa "ikiaikaisiin" myytteihin ihmisen sielunkielten värisyttäjänä ja omaehtoisen ajattelun kehittymisen tukijana...

Ennen kaikkea ihminen tarvitsee kokemuksen merkityksellisyyden tunteesta, jos ei muusta. Ilman merkitystä ihmisen elämä jää helposti kovin pinnalliseksi hetkestä toiseen siirtymiseksi...

Lisäksi sadut, tarinat, myytit, kertomukset, tiiliskiviromaanit ym. lisäävät ihmisen kykyä empatiaan merkittävästi. Hyvä kertomus on ennenkaikkea tunteisiin vetoava ja antaa kohteen, johon lukija voi peilata itseään tai samaistua, pohtia lukiessaan elämää ihan yleisestikin. Mistä ihmisen psyykkiset rakenteet eivät ole ihan merkityksettömiä. Näin ainakin minun mielestäni.

*eri asia taas, että liittyykö tämä kommentti nyt mihinkään :D*

Lue lisää

..enkä siis tarkoita, etteikö ihminen saisi merkityksellisyyden tunteen kokemuksia ilman tarinoitakin. Tai satuja, myyttejä...

. kirjoitti:

Täällä useammallakin taitaa olla tuo sama ongelma, sinullakin. Freud ja Jung elivät sellaista aikakautta ja olivat sellaisen aikakauden ihmisiä, joihin iskostettiin taikauskoa ja sepitettiin satuja ja taruja ja tämä kaikki näkyy heidän tuotoksissaan. Jotkut tämänkin päivän psykologit käyttävät ajatuksissaan näitä "fantasia oppeja".

Lue lisää

Australian aboriginaalit ovat eläneet koko elämänsä, kansansa alkuajoista tähän hetkeen, ihan todellisuussuossa. On ne pölhöjä :)

. kirjoitti:

Oletko ajatellut mikä sinusta on tehnyt sellaisen kuin olet? Mitkä asiat siihen eniten ovat vaikuttaneet ja ovat vaikuttamassa?

Mietitäänpä sitä, että olet tavallista kiinnostuneempi tarinoista, kuvakielestä ja taiteesta ja sinun ajatuksesi kulkevat tätä kautta ja etsivät ratkaisua mielikuvituksesi kautta, joka on kiinnostuksesi tähden aktiivisempi aivojesi osa-alue. Tiedätkö miksi olet kiinnostunut tarinoista, miksi ne sinua viehättävät? Onko sinulle helpompaa ymmärtää tunteita, kun konkreettisesti näet satukirjan hahmon edessäsi vaikkapa noidan, haltijan, enkelin tai demonin? Onko niin, että alitajuntasi on niin torujutussa tilassa, että vain uni-ja satumaailmassa voit "turvallisesti" kohdata omat tunteesi ja myöskin erillisenä hahmona kohdata toisen hahmon, jonka itse valitsemalla koet itsellesi turvalliseksi?

En halua ehdottaa sinulle mitään parempaa sillä et sitä kuitenkaan ota vastaan olet jo valinnut tiesi mitä pitkin haluat kulkea.

Lue lisää

Piste: "Onko niin, että alitajuntasi on niin torujutussa tilassa, että vain uni-ja satumaailmassa voit "turvallisesti" kohdata omat tunteesi ja myöskin erillisenä hahmona kohdata toisen hahmon, jonka itse valitsemalla koet itsellesi turvalliseksi?"

Minä mietin tuota omalla kohdallani. Lapsuudessani ja nuoruudessanihan minä luin niin paljon kuin pystyin ja mitä käsiini sain. Oli niinsanotusti vähän toisenlaistakin "elämää" ympärilläni kuin todellisuudessa. :(

Minä olen raapustellut tänne joitakin satuja. En oikein ymmärtänyt, miksi kirjoitin ne asiat juuri siten - enhän ollut iän kuuna päivänä kirjoittanut mitään sellaista - mutta tein vain niin. Yksi syy miksi sellaisina, en halunnut kaataa raadollisuutta väkivallan keinoin kenenkään silmille. Ihmiset ovat joskus niin lukkiutuneessa tilanteessa etteivät kykene katsomaan esimerkiksi suoraan väkivaltaan liittyviä visuaalisia kuvia tai sanoja. Itse olen tästä ongelmasta ainakin kärsinyt. Voi olla pehmeämpiäkin tapoja tuoda asioita esille.

Mikäs se mun kysymys nyt oli? Niin...onko tarinoiden kirjoittaminen sitten myös eräs keino suojella itseään, ei kestä totuutta aivan absoluuttisena itsenään? Siis, en voi kirjoittaa tapahtumista aivan todellisilla nimillä, minusta se on sanojen tai mielen raiskaamista tai pahoinpitelyä?

Mikä osa tästä voisi liittyä projisointiin? Elisasta tuli kettu? Toimiiko projisointi myös itseään vastaan/kohtaan, tiedostamatta tai tiedostetusti?

Mitä arvelette?

M.B. kirjoitti:

Minusta on surullista, että nykyisin ylistetään älyä niin älyttömästi, että ihmisen selittämätöntä puolta puhuttava satu ja unimaailma torjutaan huuhaana.

Ehkä samalla logiikalla voisi musiikin vaikutukset johinkin yksilöihin nollata kokemuksena mitättömiksi. Tai taide-elämyksen.

Kuitenkin joillakin tarinoilla on vuosituhantiset perinteet siinä, kuinka aina uudet sukupolvet ovat saaneet tarinan perintönä edelliseltä sukupolvelta. Todellisuuspohja on niin kaukana historian hämärässä, että se on nykyaikana helppo tulkita "vain joidenkin mielikuvitusta kiihottavaksi mielikuvituksen tuotteeksi". Omasta mielestäni surullisinta mitä tänään voisi tapahtua on se, että havahduttaisiin siihen, että tarinat katoaisivat jonnekin ja menettäisivät merkityksensä, koska ihmiset eivät näe niille konkreettista hyötyarvoa, joka parhaiten olisi laskettavissa tietenkin rahassa.

Elokuvat voi tietenkin laskea tarinaksi siinä missä kaiken muunkin kerrontaan liittyvän muun tarinan, mutta voiko valmiiksi pureskeltua kuvallista kerrontaa verrata mahdollisesti jopa "ikiaikaisiin" myytteihin ihmisen sielunkielten värisyttäjänä ja omaehtoisen ajattelun kehittymisen tukijana...

Ennen kaikkea ihminen tarvitsee kokemuksen merkityksellisyyden tunteesta, jos ei muusta. Ilman merkitystä ihmisen elämä jää helposti kovin pinnalliseksi hetkestä toiseen siirtymiseksi...

Lisäksi sadut, tarinat, myytit, kertomukset, tiiliskiviromaanit ym. lisäävät ihmisen kykyä empatiaan merkittävästi. Hyvä kertomus on ennenkaikkea tunteisiin vetoava ja antaa kohteen, johon lukija voi peilata itseään tai samaistua, pohtia lukiessaan elämää ihan yleisestikin. Mistä ihmisen psyykkiset rakenteet eivät ole ihan merkityksettömiä. Näin ainakin minun mielestäni.

*eri asia taas, että liittyykö tämä kommentti nyt mihinkään :D*

Lue lisää

Liittyy se. Syntytietoon. Narsistisessa yhteiskunnassamme syntytieto on hukassa, koska ei katsota oman ajan napaa pidemmälle.

elisakettu kirjoitti:

Piste: "Onko niin, että alitajuntasi on niin torujutussa tilassa, että vain uni-ja satumaailmassa voit "turvallisesti" kohdata omat tunteesi ja myöskin erillisenä hahmona kohdata toisen hahmon, jonka itse valitsemalla koet itsellesi turvalliseksi?"

Minä mietin tuota omalla kohdallani. Lapsuudessani ja nuoruudessanihan minä luin niin paljon kuin pystyin ja mitä käsiini sain. Oli niinsanotusti vähän toisenlaistakin "elämää" ympärilläni kuin todellisuudessa. :(

Minä olen raapustellut tänne joitakin satuja. En oikein ymmärtänyt, miksi kirjoitin ne asiat juuri siten - enhän ollut iän kuuna päivänä kirjoittanut mitään sellaista - mutta tein vain niin. Yksi syy miksi sellaisina, en halunnut kaataa raadollisuutta väkivallan keinoin kenenkään silmille. Ihmiset ovat joskus niin lukkiutuneessa tilanteessa etteivät kykene katsomaan esimerkiksi suoraan väkivaltaan liittyviä visuaalisia kuvia tai sanoja. Itse olen tästä ongelmasta ainakin kärsinyt. Voi olla pehmeämpiäkin tapoja tuoda asioita esille.

Mikäs se mun kysymys nyt oli? Niin...onko tarinoiden kirjoittaminen sitten myös eräs keino suojella itseään, ei kestä totuutta aivan absoluuttisena itsenään? Siis, en voi kirjoittaa tapahtumista aivan todellisilla nimillä, minusta se on sanojen tai mielen raiskaamista tai pahoinpitelyä?

Mikä osa tästä voisi liittyä projisointiin? Elisasta tuli kettu? Toimiiko projisointi myös itseään vastaan/kohtaan, tiedostamatta tai tiedostetusti?

Mitä arvelette?

Lue lisää

Tarinat ja draamat ovat työstämistä ja harjoittelua. Niitä harvoin on liikaa. Mutta voi niitäkin liikaa olla. Mutta aika turvallisia ne ovat. Vertaisin niitä omenoihin, en esimerkiksi alkoholiin. Jotkut syövät joskus mahansa kipeäksi.

A kirjoitti:

Tarinat ja draamat ovat työstämistä ja harjoittelua. Niitä harvoin on liikaa. Mutta voi niitäkin liikaa olla. Mutta aika turvallisia ne ovat. Vertaisin niitä omenoihin, en esimerkiksi alkoholiin. Jotkut syövät joskus mahansa kipeäksi.

Lue lisää

Ja kipuun vaikuttaa vielä omenan kyspyysaste.

*Hyvänyönhali*

Meistä ohjaava tiedostomaton, joka ohjaa esimerkiksi hätätilanteessa, ohjaa unimaailmaa?

Piti kysymäni myös; löytyykö selitys tästä (linkistä) kun unessa joskus löytää vastauksia joihinkin askarruttaviin kysymyksiinsä?

Hmmm...

Olet viitannut uniin aiemminkin. Voitko suositella jotain suomenkieliä teoksia aiheesta, onko niitä?

Voiko unien toiveissa tai peloissa, vastausten etsinnässä puhua minuuden provisoinnista? Voiko sanaa käyttää myös näin?

*hakemaan vastauksia...* Kauniita unia!

Kaupallisesta krääsästä tietämättömän kuten minun on vaikea erottaa mikä on hyvää. Enkä ehdottamasti ole kenenkään teoreetikon kannattaja muutenkaan. Syvyyspsykologia sinänsä, mm., aiheena...mielenkiintoista luettavaa voisi noista löytyä.

Kiitos!!

Kumpa tietoinen minäni saisi tiedostetun yhteyden tiedostamattomaan minääni! Sen fakiirin kanssa voisi olla hedelmällistä keskustella. 'Dialogi itseni kanssa' :-P Ehkä näin tapahtuukin psykoosissa? Ehkä skitsofrenia ei olekaan sairaus vaan täysin väärinymmärretty asia?

*pohtii*

> aivolohkot käynnistyvät unen aikana vaiheittain, jolloin ajan ja paikan tajua ei ole samalla tavalla, kuin tietoisessa tilassa.

Olisiko tästä netissä suomen kielellä jotakin? Olen lukenut tunteiden aivomekanismista, mutta en tunne "tietoisuuden aivomekanismia".

Kiitos.

A kirjoitti:

Tarinat ja draamat ovat työstämistä ja harjoittelua. Niitä harvoin on liikaa. Mutta voi niitäkin liikaa olla. Mutta aika turvallisia ne ovat. Vertaisin niitä omenoihin, en esimerkiksi alkoholiin. Jotkut syövät joskus mahansa kipeäksi.

Lue lisää

"Tarinat ja draamat ovat työstämistä ja harjoittelua"

Esimerkkinä kirjailija, joka kokee valtavia "kipuja" työstäessään romaaniaan koska käsittelee siinä samalla niin paljon asioita fiktiiviselläkin tarinoinnilla ?
En kyllä usko, että kukaan kirjoittaja kykenee työstämään mitään ilman että oma itse näkyy mutta usein tapahtumaa koetaan varsinkin aloitellessa uraa kovin raskaaksi.

Kirjailijakin on tavallaan näyttelijä joka joutuu asettumaan monenlaisten ihmisten saappaisiin ja käsittelee sitä kautta monia asioita.

A kirjoitti:

Kiitos.

Olemme 'piilossa' itseltämme kolmasosan elämäämme (keskimäärin). Minäkin taidan hipsiä kirjastoon :)

lynett kirjoitti:

"Tarinat ja draamat ovat työstämistä ja harjoittelua"

Esimerkkinä kirjailija, joka kokee valtavia "kipuja" työstäessään romaaniaan koska käsittelee siinä samalla niin paljon asioita fiktiiviselläkin tarinoinnilla ?
En kyllä usko, että kukaan kirjoittaja kykenee työstämään mitään ilman että oma itse näkyy mutta usein tapahtumaa koetaan varsinkin aloitellessa uraa kovin raskaaksi.

Kirjailijakin on tavallaan näyttelijä joka joutuu asettumaan monenlaisten ihmisten saappaisiin ja käsittelee sitä kautta monia asioita.

Lue lisää

"...asettumaan monenlaisten ihmisten saappaisiin ...."

Juuri niin. Kuin siinä oikeassakin elämässä. Mutta jostain helkkarista osan kengistä jätämme ulos ja vain osan huolimme sinne kauniille kenkähyllylle.

Kirjoittaessa...työstää tunteita..., Mutta miten ne projisoidaan sittan toiseen, on toinen juttu. Aattelepa omalle kohdalle. Keneen tahansa. Mitä tahansa.

'Täysin rehellinen ihminen' on määränpääni jonne haparoivaa matkaani teen :) Ensin täytyy kyllä työstää pimeää puoltani. Olen elämässäni valehdellut muille ja itselleni. Muille valehtelun olen pystynyt häpeillen myöntämään, mutta itselle valehtelun myöntäminen se vasta koville ottaakin.

Voisi sanoa vertauskuvallisesti että ennen piilouduin enkeli-naamion taa, ja kätkin piiloon demonin. Nyt, viime vuosina, olen alkanut hyväksyä itseni kokonaisempana, enkeli-demonina (eli hyvät puolet-huonot puolet itsessäni)

yxex kirjoitti:

'Täysin rehellinen ihminen' on määränpääni jonne haparoivaa matkaani teen :) Ensin täytyy kyllä työstää pimeää puoltani. Olen elämässäni valehdellut muille ja itselleni. Muille valehtelun olen pystynyt häpeillen myöntämään, mutta itselle valehtelun myöntäminen se vasta koville ottaakin.

Voisi sanoa vertauskuvallisesti että ennen piilouduin enkeli-naamion taa, ja kätkin piiloon demonin. Nyt, viime vuosina, olen alkanut hyväksyä itseni kokonaisempana, enkeli-demonina (eli hyvät puolet-huonot puolet itsessäni)

Lue lisää

Päämäräsi on hyvä joskin toteutumaton unelma ihmisen elämässä :)
Ihminen oppii tuntemaan itsensä vähitellen elämänsä aikana, eikä mikään tapahdu hetkessä. Meidän opettajina ovat toiset ihmiset, joiden kautta itseämme saamme peilata. Ellei meillä ole ketään kenestä itseämme peilata, niin jäämme varjoon ja surkastumme, emme tunne itseämme emmekä muita.

Jos haluamme piiloutua toisiltamme piiloudumme silloin itseltämme ja helposti alamme tekemään itsestämme jotain muuta kuin mitä olemme. Toiset auttavat meitä itsemme näkemisessä ja pysymään rehellisenä itseämme ja toisiamme kohtaan.

Ylpeys on tie yksinäisyyteen ja valheeseen.

. kirjoitti:

Päämäräsi on hyvä joskin toteutumaton unelma ihmisen elämässä :)
Ihminen oppii tuntemaan itsensä vähitellen elämänsä aikana, eikä mikään tapahdu hetkessä. Meidän opettajina ovat toiset ihmiset, joiden kautta itseämme saamme peilata. Ellei meillä ole ketään kenestä itseämme peilata, niin jäämme varjoon ja surkastumme, emme tunne itseämme emmekä muita.

Jos haluamme piiloutua toisiltamme piiloudumme silloin itseltämme ja helposti alamme tekemään itsestämme jotain muuta kuin mitä olemme. Toiset auttavat meitä itsemme näkemisessä ja pysymään rehellisenä itseämme ja toisiamme kohtaan.

Ylpeys on tie yksinäisyyteen ja valheeseen.

Lue lisää

Joo, päämäärä on unelma, matkallaolo-fiiliksissä oikeasti olen :) Ja muutenkin komppaan tämän kommenttisi ajatuksia...vuorovaikutus ja saatu palaute auttaa meitä valinnoissamme...kritiikkiäkin on osattava ottaa vastaan, ja käsitellä; hyväksyä, suodattaa tai hylätä asiattomana. Kaikki vuorovaikutus yleensä liikauttaa ihmistä johonkin suuntaan = opimme.

Nöyryys on hyve, nöyristely ei ;)