elisakettu

Vapaa kuvaus

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.

Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.

Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.

Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.

Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)



Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)



Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.



Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.

Aloituksia

115

Kommenttia

12272

  1. Hyvä linkki ja oikeassa olet että rajatila- ja narsistinen persoonallisuushäiriöt lähellä toisiaan. Toisaalta linkkisi taas; normaalia toimintaakin se voi olla. Tietyt asiat korostuvat ihmisen elämässä esimerkiksi ahdistuessa joistakin käsittelemättömistä tunne-elämän asioista. Uskoakseni moni tunnistaisi itsensä tuosta, jos tohtii siis tarkastella itseään. Jossakin elämänsä varrella.
  2. Muistan nähneeni kommenttisi edellisellä nimimerkillä joskus. Pahoittelen, jos olen ollut osallistunut ylimielisesti, mitätöivästi tai ivallisesti kirjoituksiisi.

    Kirjoitukset yleensä, samoin kun niitä luetaan, ovat osa tunnetilaa. Uniikkeja. Samanlaisena ne eivät koskaan herätä vastaanottajaa tai antajaa, samankaltaisia tunteita kyllä voi olla. Mikä tunnetila johtaa mihinkin, siihenhän vaikuttaa kuulijan/lukijan muutkin tapahtumat ympärillään. Siksi emme aina tavoita samaa virettä tai tasoa uudelleen, emme kykene elämään samaa tilannetta täysin uudelleen. Kuten tämä ketju. En osaisi raivota samalla lailla, se vaati silloin jotain. Ja jotakin muutakin.

    Keskustelupalstat ovat keskustelupalstoja. Jos haluaa etsiä sieltä jotain omiin kysymyksiin, mieltä askarruttaviin seikkoihin vastauksia, voi saada niitä. Samoin voi saada enemmän ja sellaista mitä ei tarvitse, halua tai sietää. Palstailun idealogia kun on myös tyydyttää lukuisten eri kirjoittajien tarpeita, erilaisten ihmisten, erilaisten tunnetilojen ja virittyneisyyden tasoa. Yhtenä hetkenä olemme asiallisia, toisena masentuneita, kolmantena iloittelijoita. Kaikkia tunnetilojakin tarvitaan. Jokaiselle omansa, tiettynä aikana, vakavasta huumoriin, asiallisuudesta kepeyteen. Kollektiiviseen käyttäytymiseen yleensä kuuluu se, että ketään ei loukata. Jos loukataan, saa napakasti takaisin. Jos on loukattu, voi senkin sanoa. Jos olen loukannut, haluan pyytää anteeksi. Minä en välttämättä ole huomannut sellaista. Ei aina voi tietää, miten omat sanat toista koskettaa.
  3. Kommenttisi herättää uteliaisuuteni yksi narskun uhri.

    Haluatko täsmentää? Haluan selventää, ettei minulla ole selkeää mielikuvaa tästä hommasta, mitä ja miksi on tapahtunut. Siksihän minä ketjullani kyselen asioita. Ihmisillä on vastauksia. Aina.
  4. No kiitosta vaan T. Moni ajattelee että narsista loukkaantumistani, tietenkin, enkä voi kieltää etteikö siinä olisi osasyynsä. Mutta. Esimerkiksi symbioosi-kirjoituksesi, kirjoittaisitko ne uudelleen? Numerokirjoittajien kommentit? Vakikirjoittajien omakohtaiset näkemykset? Oli myös kandia, hindua, nikkejä, satunnaisia vierailijoita: miten saan heidän kommentit puristeltua uudelleen? Kirjoitus elää hetkessä, tunnetilassa, kuten luovuus yleensä. Sinä tiedät tämän temppuilija. Maalaisitko repimäsi taulusi uudelleen, jos sinulta sitä pyydetään? Samanlaisena, samanarvoisena? Olisko se sama asia? Vai uniikki, ainutkertainen, sen hetkinen?
  5. alicia`: pohdintaasi päättykö tämä juttu ns normaalisti vai kuinka; ei voi tietää. Narsismia ja narsisteja on erilaisia, samoin suhteita niiden sisällä. Täytynee lisätä, että aina N-suhde ei pääty narsistin jatkamaan kiristykseen ja manipulointiyrityksiin. Toisinaan N-hlö ajattelee, että "uhri" on niin koukussa, että palaa ennen pitkää kuitenkin luokseen. Tavallaan voi olla oikeassakin. Eräs keino pitää uhri koukussa, on uhrin (käyttäisin mieluummin sanaa suhteen toinen osapuoli kuin uhri, mutta menköön) tapa muistella, ajatella, kaivata, vihata, kärsiä. Ymmärrätkö?

    Uskon että ymmärrät. Kun lähdet tälle tielle, se ei ole aina helppoa. Tunteet lyö välillä lujaa. Kaikki tunteet. Se kuuluu asiaan. Mutta aikanaan, siitä selviää kyllä.

    Toisinaan narsisti ei vaan välitä. Kun hän ei välitä suhteen toisesta osapuolesta, niin hänelle on samantekevää, palaako uhri luokseen vai ei. Tätä voi olla kipeä hyväksyä. Aina löytyy uusi mollamaija tai -mikko jota voi muokata mieleiksekseen. Jos jonkin neuvon voisin antaa, josta itse hyödyin, provosoi niin vähän kuin mahdollista, pysy etäällä, pidä matalaa profiilia.

    Narsismin ymmärtämiseen tarvitaan tietoa. Ja paha vain, omakohtaista kokemustakin tarvitaan. Siksi läheiset/ystävät/tms eivät aina ymmärrä mitä suhteessa tapahtuu/-ui. Vertaistuki on mielestäni äärettömän tärkeää. Keinoja löytyy kyllä. Mutta kokemusten ja ajatusten jakaminen sellaisen kanssa, joka todella ymmärtää mitä homma pitää sisällään on eri asia kuin keskustella huonosta suhteesta ylipäänsä josta kutakuinkin useampi ymmärtää. Nopeampi yli pääseminen. Osaat ja pystyt varmasti, olet hyvällä alulla jo.
  6. Aloitukseen liittyen: vituttaako enemmän narsistia toisen kehuminen itsensä sijaan kuin tavallista tallaajaa?

    Vastaisin että vituttaa. N suorastaan tukehtuu vitutukseensa. Jopa alkoi napakka mitätöinti kehuttua kohtaan. Ja kehujastakin saattaa tulla jotenkin näkymätön, kun moiseen asiattomuuteen on sortunut.

    Tavistakin voi vituttaa. Kysehän on lopulta vain siitä, miten on sujut itsensä kanssa. Hyväksyykö itsensä hyveineen ja paheineen, virheineen ja avuineen.

    Hyväksyykö sen keskinkertaisuuden mikä peilistä vastaan morjestaa, ymmärtäen että on tavallinen sukankuluttaja toisten lukemattomien joukossa, ilman erityisiä meriittejä tai prenikoita? Ja myös, hyväksyykö itsessään sen hyvän ja kauniin, minkä omaa, vai häpeääkö sitä ja yrittää piilottaa sen erottautumatta joukosta?
  7. Tahtoo kanssa kaljotteilemaan. Liian kuuma arskan ottoon, tule d.i.c.e vilvoittele välillä. Jos ei muu auta, survon tempun takasin pönttöön ja pakkojuotan muutaman kaljan lisää. Onhan perjantai :-)
  8. Joko sait Lynett vastauksen siihen kysymykseesi? =)
  9. Subjektiivinen käsitys tuo "turhaa hölynpölyä sisältäviä ketjuja".

    Tämä herättää ajatuksia aina. Haluaisitko täsmentää näkemyksiäsi tästä?
  10. Hyvä näkökulma, peace of cake. Mutta...en oikein usko. N-suhde aina jättää jälkensä. Haavoista voi parantua, ja haavat itsessään ei ole aina sairaita haavoja. Ehkäpä joku pykää aloituksen. Voithan sen itsekin tehdä.
  11. Kiitos kommentista. Haluan että ymmärrät että kyseessä on minun raivoni, ei vakioporukan tai palstakirjoittajien yleensä. Pitäisin tiukkaa linjaa tässä.

    Jos luit tämän ketjun jossa olen möykännyt, siinä on vastaukset kysymyksiisi. Mutta vain omalta osaltani. Minä en vedä tähän soppaan ketään muuta mukaani, tämä on vain yksinomaan omaa taisteluani ja omista syistäni.

    Voit pitää möykkäämistäni narsistisena jos haluat. Kieltämättä se minuakin hirvittää kun luin noita kirjoituksiani uudelleen. Mutta olinkin kiukkuinen. NPH en kuitenkaan ole, jos niin haluat ajatella tai uskotella.
  12. Mainitsemassani ketjussa oli erittäin monipuolinen joukko kirjoittajia moninaisine teksteineen kommentoinut seksuaalisuudesta. Koukkuntumisesta narsistisuhteessa. Symbioosista ja sen vaikutuksista. Seksuaalisuuden ja tapojen ilmentymistä.

    Vakikirjoittajien lisäksi muidenkin palstojen kirjoittajia, enempi tai vähempi kirjoitelleita ja satunnaisiakin vierailijoita, hyvin paljon erilaisia näkemyksiä. Mielenkiintoisia näkökulmia. Sellaista asiatietoa ja kokemusperäistyyttä joka ei jättänyt kylmäksi. Kirjoituksissa oli paljon oivaltavia ja täydentäviä seikkoja paljon vaiettuun aiheeseen: seksuaalisuus N-suhteessa. Moni ajattelee näitä asioita mutta keskustelu voi olla vaikeaa, se olisi tuonut ehkäpä helpotusta siitä tiedosta, mitä kokemuksia muilla on asiasta.

    On omaehtoinen näkemys mikä kirjoitus tai ketju on hyvää tai huonoa. Kyseissä ketjussa ei ollut asiattomuuksia. Ja komppaaminen kirjoittajien kesken tarkoittaa usein olevansa samaa mieltä jostakin asiasta toisen kanssa, se ei tee kirjoituksista sen kehnompia. Minä en voi vaikuttaa sihhen, onko kukaan kanssani tässä samaa mieltä. Mielipiteitä niinkuin ihmisiäkin on erilaisia. Mutta tässä tuonkin vain oman näkemykseni esille. Muutahan en voi.
  13. Kiitos aloituksestasi Häpeän tunne.

    Kirjoituksessasi oli huomattavasti samaa kuin kokemuksissani. Häpeä toisesta ja häpeä itsestä. Kykenemättömyys puhua toisille.

    Mutta jostain on aloitettava. Jos häpeän kätkee, se on este, tavallaan muuri muiden tunteiden kokemisille sekä narsistisen suhteen ymmärtämiselle. Miksi ymmärtäminen ja tunteiden kokeminen on tärkeää? Koska eheytyminen edellyttää kokemista, piilottelu aiheuttaa panssarointia, ja panssaroinnin pahimpana skenaariona on muuttuminen. Muuttuminen kovaksi ja välinpitämättömäksi, tunteettomaksi.

    Häpeä, syyllisyys, viha, rakkaus ovat tunteita. Tunteita kannetaan. Niin kauan kuin on tarpeen. Sitten kun tunteesta on valmis päästämään irti, lasketaan se maahan. Tämä vaatii anteeksiantoa. Ensin itselleen, sitten toiselle ja vielä kerran itselleen. Aloittamalla matkan lähdet polulle, jossa tulet kohtaamaan paljon asioita. Kipeitä,. vaikeita asioita. Mutta aikanaan vapauttavia, ymmärtäviä. Ja se saa sinut vapaaksi tunteista, joita et halua enää kantaa.

    Kun kannat esimerkiksi häpeän tunnetta, se on kiinni sinuun. Narsisti on sidoksissa sinuun. Se tarkoittaa että et ole valmis luopumaan vielä, hän pitää sinua niin kauan otteessaan kun kannat niitä tunteita. Mutta tunteita ei voi väkisin haudata, vaan ne täytyy kokea ja käydä läpi. Mutta vain omalla suostumuksella. Oletko valmis matkalle?

    Henkilökohtaisesti jouduin käymään asioitani läpi useassakin paikassa. Vertaistukea olen saanut myös usealta taholta. Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä ole tarpeen toiselle. Nämä ovat subjektiivisia kokemuksia. N-palstakin voi olla eräs hyvä keino oppia tuntemaan itseään ja kokemuksiaan. Mutta taustatietoa narsismista se hieman vaatii. Kollektiivisesti monet kirjoittajat pyrkivät avustamaan matkan teossa, tarjoamaan väsyneelle kävelykeppiä, mutta täytyy ottaa huomioon myös se, että kirjoittajia ja näkemyksiä on monenlaisia.

    Psykososiaalinen verkosto, psyykkinen ammattiapu, vertaistukiverkosto IRL ja bitti, narsistien uhrit -sivusto, narsismipalstat, kirjallinen tuotanto. Valitse mieleisesi. Mikään ei ole hävettävää. Muista että olemme ihmisiä, inhimmillisiä oikeita ihmisiä. Tarvitset tietoa. Ja saadessasi sitä, opit aiheesta, ihmisista ja myös itsestäsi. Ja aikanaan annat itsestäsi myös muille, jotka ovat samojen kysymysten äärellä :-)
  14. Lupasin kertoa kun asiaan saa selvennystä. Selvennystä ei ole edelleen tullut, monista ylläpidolle esitetyistä kysymyksistä huolimatta.

    Silmäillessäni ketjua huomaan olleeni aika pahalla tuulella. Anteeksi kirosanat lukijat. Ja lupasin selvittää asian. No, ehkäpä jonakin päivänä...

    Minä olisin voinut buukata sen Halun matka -ketjun uudelleen, tietysti se on tallella. Mutta se ei anna niitä upeita kirjoittajia ja heidän kommenttejaan uudelleen takaisin, sitä en voi vaatia tai edellyttää, siksi jätin sen tekemättä. Haluan vain sanoa nöyrät kiitokset kirjoittajille ja pahoittelen kovasti, koska useita erinomaisia ja oivaltavia sekä ajatuksia herättäviä tekstejä tuo mainitsemani ketju sisälsi. Tämän olen ylläpidollekin perustellut useaan otteeseen. Miksi heiltä ei vastausta herunut, en tiedä.

    Poistojen takana on aina ihmisiä. Vapun seutuun katosi useita ketjuja, samoin mennä kuukauden aikana niitä on hävitetty. Aina ei asiattomuudella ole sijaa. Mistä löytyy syy? Löytyykö syy katkeruudesta, syyllisyydestä, vahingonteosta, pahantahtoisuudesta, vai mistä? Miksi poistettujen ketjujen perään ei kysellä? Selvennykseksi: minä en puhu narsistisesta säilyttämisen tarpeesta. Minä puhun oikeuksista ja perustelluista vastauksista.

    Pohdintaan hypoteettisesti ajatellen:

    Mikä osuus voisi olla kirjoittajien luomiin verkostosuhteisiin ylläpitoon?
  15. Tervehdys kandi! Sulla on aina mielenkiintoisia näkökulmia. Missä olet piileskellyt? Harmi kun käytät monia nikkejä, sun juttuja olisi muidenkin helpompi löytää saman nikin tai rekin alta.

    Aloituksessasi on tavallaan tolkkua. Täytyy todella kohdata ensin narsisti, toipua suhteen aiheuttamasta tuhosta ja alkaa uskoa jälleen elämään/suhteeseen löytääkseen rakkauden syvimmän olemuksen. Ja sen mihin N-suhteessa on koukutettu, voi sitten ilolla jatkaa sen oikean löytyneen kumppanin kanssa :-)

    Rakkaus: se puhaltaa vapaasti ja lempeänä, kuin tuuli se väreilee ympärillä. Se antaa ja vastaanottaa, pakottamatta, alistamatta, vangitsematta, ehdollistamatta. Antaa tilaa ja aikaa; nauttien toisesta ja nauttien saamastaan ja antamastaan. Kahden ihmisen, välittävän ihmisen, vapaasta tahdosta ja sielullisesta yhteydestä rakennettu voima, joka on valmis vastavuoroiseen henkiseen, sosiaaliseen ja fyysiseen jakamiseen.
  16. Hieno homma Temppu...reps.... :-D

    Mulle tuli mieleen mieleen vaikka mitä. Mutta en kerta kaikkiaan kehtaa ylös kirjoittaa niitä. Nimittäin kyseenalainen palstahuumori ei kestäisi kommenttejani, ehkä pieni piiri ymmärtäisi mutten viitsi nyt ottaa riskejä, tarpeeksi sadetta luvassa itsekunkin kesään muutenkin.

    Hmm....2:15 kaunis ja tasapainoinen pari tosiaan :-)

    Onhan meitä siellä; uhreja ja narsisteja, rekisteröityneitä ja nikkaajia, sulassa sovussa, sievässä odotuksensekaisissa tunnelmissa.

    MääBäälle ja meille kaikille:

    Uhri kantaa kortensa kekoon, narsisti kantaa uhrinsa kekoon.

    Uhri antaa sitä enemmän ja paremmin mitä narsisti pyytää, narsisti antaa sitä enemmän mitä vähiten pyydät.

    Uhriksi ei tulla pyytämällä, mutta narsisti antaa kaiken lahjana.
  17. :-D
  18. Tuo on mielenkiintoinen ajatus D: "rangaistuksi tulemisen tarpeesta." Haluatko täsmentää sitä vielä?

    Toisaalta komppaan sun ajatusta siinä, että psykopaattitason N on sadisti-masokisti. Hän odottaa ensiksikin saavansa huomiota teoillaan; hyvässä ja pahassa. Odottaa nälkäisenä reagointia, mitä seuraa. Minua puistattaa, mitä muistan N-henkilön tehneen i h a n v a i n s i k s i, miten toinen reagoi.

    Vastaiskun hän halusi ottaa haasteena, mitellä voimia verbaalisesti; henkisenä, sosiaalisena tai fyysisenä. Parasta tietysti oli, kun sai aloittaa oikeustaistelun jonkun henkilön kanssa, jonka hän nyt ilman mutta tuli voittamaan. Ja voi vain kuvitella sitä vitutuksen määrää, jos vaikka mollamaija tai kuka tahansa reagointikohde tekeytyi tyhmäksi/saamamattomaksi/ymmärtämättömäksi (siis jos oli haastetuulella) eikä alkanut reagoimaan. Hyvässä ja pahassa.

    Masokismissaan N odottaa saavansa keppiä toimillaan. Ehkäpä eräs syy kaiken järjen vastuuttomaan käytökseen? Neljännesosahullu sanoi tuolla edellisessä että N ymmärtää tekonsa. Olen samaa mieltä kun kyseessä NPH, muttei kaikissa N-piirteisissä välttämättä.

    Psykopaatti N nauttii myös koston ajatuksesta. Hänellä on aikaa. Loputtomiin. Hän voi fantasioida kostonsa määrällä, tyylillä ja pituudella. Sitten pääsee tuo sadismipuoli valloillaan. Ja voi että se on sitten naminamiherkkua.
  19. alicia` : kiitos aloituksestasi. Olet näemmä jo pitkälle pohtinut asioita, huomannut miten homma mennyt ja edennyt. Havainnut poaljon N-henkilön käyttäytymisessä asioita.

    N-suhteessa monelle käy juuri näin: näkee asiantilat, mutta sulkee niiltä silmänsä. Mitäpä sitä nyt pikkuasioista välittämään? :-)
    Ajan mittaan arvelee mielessään, ehkäpä juuri minä pystyn auttamaan/muuttamaan/parantamaan tuota toista osapuolta. Huomaten, että hullummaksi vaan menee. Ja kaikessa hienosäätöisyydessään asiat eivät todellakaan suhteen alkuaikana näy samoin kuin ne tajuavat suhteen loppumisen jälkeen; miten asiat todella menivät.

    Suhteessahan elää kuin illuusiossa. Rakkaudesta siitä ehkei ole kysymys, alussa mahdollisesti, hullaantumisesta ehkäpä hyvinkin. Ja se kaikennielevä koukuttaminen; se vie voimat ja kyvyn nähdä/toimia keneltä tahansa. Minä painotan tätä; keneltä tahansa. Paluuajatus seuraa koukukuttamisen ja luopumisen tuskan aiheuttamana hyvinkin voimakkaana. Se sattuu niin kovasti että olisi valmis vaikka ryömimään tuon ihmishirviön eteen tallottavaksi. Sitten on syytä kysyä itseltään; haluanko jatkaa kynnysmaton uraani?

    Eroaika on usein tuskallinen prosessi. Siinä käy läpi syyllisyyden, raivon, ikävän, vihan, epätietoisuuden ja kaipuun jatkuvia ja alati muuttuvia lukemattomia muita tunteita. Tunteet on hyvä elää, niin kipeää kuin se tekeekin. Niiden kokeminen ja ymmärtäminen auttaa myöhemmässä vaiheessa ymmärtämään myös itseään ja omaa käyttäytymistään. Ja se auttaa myös siinä, ettei katkeruudessaan jää makaamaan; muuttuen itsekin, vähitellen, vihaavaksi ja välinpitämätöttämäsi, hänen kaltaisekseen.

    Voimia alicia`. Tervetuloa enempikin kommentoimaan. Matkaa meistä moni on tehnyt kuka minkin aikaa. Itse sanoisin että se kannattaa.
  20. Aloitukseen liittyen: samanlaisia kokemuksia. N otti ja lähti mielensä mukaan; selittelemättä tai selitykset tulivat puun takaa, yllättäen ja kyselemättä. Siinä ei suhteen vastavuoroisuudesta tai neuvotteluista ollut tietoakaan. Sama homma selittelyjen kohdalla. Niitä saattoi tulla, jos kysyi; mutta vastaukset vähintään omituisia. Tosiasiahan on, että koskaan ei voi tietää, mikä on totta ja mikä valhetta.

    Kaksoisviestintä ja ristiriitaviestintä; minun pääni ja mieleni ei voinut ymmärtää ja kestää sitä. Sanoisin että ehkäpä pahinta mitä N-suhteessa on, on juuri tuo mielen peukalointi. Eikä olisi pälli kestänytkään, ellen olisi lähtenyt. Lopullisesti ja peruuttomasti. Vaikea sanoa mikä olisi tilani ollut esimerkiksi muutaman vuoden päästä, mikäli touhu olisi jatkunut ja siitä jotenkin hengissäkin selvinnyt.

    Nyt yli päästyäni pystyn tarkastelemaan asioita eri kantilta. Kaikki vie aikansa. Aloittaminen on aina vaikeinta. Joskus matkan edetessä on raastava olotila. Mutta joskus matkan edetessä huomaa että helpottaa. Ja jonakin päivänä; uskokaa tai älkää, voi jopa kiittää kokemuksistaan.
    21. 563 / 614
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt