Vapaa kuvaus

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.

Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.

Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.

Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.

Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)



Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)



Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.



Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.

Aloituksia

115

Kommenttia

12272

  1. Tervetuloa MajaMaja palstalle ja kiitos aloituksestasi.

    Koko liiton jatkuneen välinpitämättömyyden voi selittää monellakin tavalla. Voi olla narsismia tai sitten ei ole. Se on silti vakava asia, joka parisuhdetta ei tue millään muotoa. Suhteessa täytyy molempien itse ottaa vastuu välinpitämättömyyden syistä ja ottaa näin vastuu koko parisuhteesta jos sitä mielii jatkaa. Jos on alistunut mollamaijaksi (anteeksi ilmaisuni aloittaja, tämä on mun vakitermi), niin täytynee miettiä miksi on toiminut niin?

    Olenko suhteessa koska olen riippuvainen? Olenko riippuvainen tuosta ihmisestä, rakkaudesta, suhteen statuksesta, riippuvainen materialismista tai käytännön arvoista vai mistä? Olenko riippuvainen siitä että tunnen itseni alistetuksi? Miksi minä en osaa puhua siitä mikä minusta tuntuu pahalle? Jne.

    Ei tarvitse olla paksunahka- tai pehmonarsisti suuntaan tai toiseen jos kokee näitä asioita. Kyse voi olla omista sisäsyntyisistä reagointitavoista; johonkin. Mihin? Vaikkapa siihen että joku asia on liian kipeä esille nostettavaksi. Onko itsessä vai toisesssa, sehän selviää vain ajan ja jumalattoman työn takaa.

    Minä olen ollut suhteessa, jossa on ollut välittämisen lisäksi myös edellä kuvattua välinpitämättömyyttä. Puolin ja toisin. Kyse oli vain niin monesta asiasta. En silti toista osapuolta tai itseäni kuvaisi erityisen voimakkaasti narsistiseksi. Olen ollut myös suhteessa, jossa toinen osapuoli oli saapasjalkanarsisti. Täydellistä välinpitämättömyyttä, jossa minusta tulikin ihan kiva pikku nukke. Mutta nämä asiat hahmottaa monesti vasta jälkeenpäin.

    Ihastuminen toiseen. Sanoisin sama juttu. Voi ihastua hyvässäkin suhteessa toiseen. Se voi, valitettevasti, tapahtua kenelle hyvänsä. Vaikka toisesta välittäisikin. Narsistin ihastuminen toiseen...no se onkin jo vähän pidempi juttu. Kurjia juttuja ne aina ovat, jos itse on se häviäjä osapuoli. Mutta jos itse on syyllinen, ei tunne tasan ole yhtään onnellisempi kuin häviäjälläkään. Mikäli siis mitään tunteita on olemassa.

    Joskus nämä ihastumisjutut ovat vain hyviä asioita. Sitä ehkei nähdä heti, mutta myöhemmin, ehkä ymmärtää. Koko kuvion. Minulla on sellainen merkillinen tunne, että tulet löytämään vielä vastauksia. Mutta sinun oltava valmis tälle matkalle. Kirjoita ja pohdiskele, jaa ajatuksiasi; siinä löytyy paljon vastauksia kysymyksiisi.
  2. *katsoo syyttävästi itseään pohtien onko invasiitti*