Narsisti ylläpitää häiriöistä minäkuvaansa

A

Narsisti ylläpitää häiriöistä minäkuvaansa näkemällä itsensä muita parempana. Jos koskaanei joudu pettymään, ei itselle muodostu terveitä rajoja.

Hän on sisäisesti epävarma ja ratkaisee ristiriidat uaein kotoa oppimallaan tavalla. Hän pelkää hallinnan tunteen kadottamista. Hän puhuu päälle. Hän kokee itsensä vahvaksi, kun joku antaa tunnustusta ja huomaa.

Oikeastaan ainoa tapa taistella narsistia vastaan on hankkia riippumattomuutta. Monet riippumattomuutta antavat resurssit ovat hankittavissa kovalla työllä ja päättäväisyydellä.

Oheislukemisto: http://www.janneviljamaa.com/IrtiNarsistinHampaistalukunayte.pdf

87

435

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • M.B.

      Aamen :)

      Tunteellinen riippumattomuus on hankalinta "hankkia" Mistään. Itselläni se juuri tuntuu olevan se vaikein saavutettava. Nakki napsahtaa samantien kun toinen lähestyy. Edes aika ei ole pystynyt asiaa muuttamaan...

      Toisaalta, en usko, että pettymysten puute elämässä sinänsä aiheuttaisi sellaista häiriötä, että näkisi itsensä parempana, vaan ehkä jatkuva ylisuurten pettymysten tulva ja vaillejäämisen tunne saa aikaiseksi valheellisen itseriittoisuuden tunteen, joka ilmenee tietynlaisena asenteena "olla parempi kuin muut" ja kyvyttömyytenä nähdä itsessään mitään pahaa ja huonoa ja joka lohkoutuu itsestä aina siihen toiseen kokonaisuudessaan.

      "Ylemmyydentuntoinen minä on hyvä - ja toinen haluamallani tavalla kykenemätön käyttäytymään ja minut vajaaksi itseni saamaan tunteva on paha"

      No niin, suomenkieli jälleen kohdillaan..

      • A

        Hän on mielestään yhteisön tervein ihminen ja syyttää toisia ongelmistaan.


      • M.B.
        A kirjoitti:

        Hän on mielestään yhteisön tervein ihminen ja syyttää toisia ongelmistaan.

        =D sun syytä kaikki :)


      • M.B. kirjoitti:

        =D sun syytä kaikki :)

        "Hän on mielestään yhteisön tervein ihminen ja syyttää toisia ongelmistaan"

        Tässä valheessa elänyt koko elämäni melkein. Se ei poista sitten etten olisi ollut oikeasti ongelmaisten ihmisten tekemisisssä vaan päinvastoin oikein hakeutunut sellaisten ihmisten seuraan mutta sitten näin "sarjauhrina" käsitin etten ole täysin vaikutusvallaton elämääni vaikka sisäiset ohjaimet työntävätkin väärille urille.

        Tässä reenatessa aika kuluu...


      • M.B.
        lynett kirjoitti:

        "Hän on mielestään yhteisön tervein ihminen ja syyttää toisia ongelmistaan"

        Tässä valheessa elänyt koko elämäni melkein. Se ei poista sitten etten olisi ollut oikeasti ongelmaisten ihmisten tekemisisssä vaan päinvastoin oikein hakeutunut sellaisten ihmisten seuraan mutta sitten näin "sarjauhrina" käsitin etten ole täysin vaikutusvallaton elämääni vaikka sisäiset ohjaimet työntävätkin väärille urille.

        Tässä reenatessa aika kuluu...

        reenatessa vahvistuu.. kunhan älyäis reenata niitä oikeita asioita enemmän ja niitä vääränlaisempia vähemmän :)


      • M.B. kirjoitti:

        reenatessa vahvistuu.. kunhan älyäis reenata niitä oikeita asioita enemmän ja niitä vääränlaisempia vähemmän :)

        I know...


      • A
        M.B. kirjoitti:

        reenatessa vahvistuu.. kunhan älyäis reenata niitä oikeita asioita enemmän ja niitä vääränlaisempia vähemmän :)

        > reenatessa vahvistuu.. kunhan älyäis reenata niitä oikeita asioita enemmän ja niitä vääränlaisempia vähemmän :)

        Maailma on täynnä entisiä urheilijoita, jotka harjoittelivat kovempaa kuin olympiavoittajat. Heistä tuli olympiavoittajan tilalta loukkaantuneita ja ylikuntoisia.

        Oikein harjoitteleminen ei ole vaikeaa. Mutta ylitunnollista suorittajaa joutuu koutsi välillä rankasti muistuttamaan siitä, että pitää vaan väkisin levätä välillä.


    • ent.ilkis

      Erikoinen kehäpäätelmä. Mutta menee varmasti täysillä narsuihin....

      Ainoa tapa tulla yleensäkin toimeen on opetella sietämään pettymyksiä - tulla rajatuksi.

    • d.i.c.e

      "Jos koskaanei joudu pettymään, ei itselle muodostu terveitä rajoja."

      Ei koskaan joudu pettymään????!!

      • ent.ilkis

        Joo...Tuossa on ehkä joku virhe nyt....olisiko että jos ei opi SIETÄMÄÄN pettymyksiä - ei itselle muodostu terveitä rajoja?


      • A

        Kiitos d.i.c.e. Pelkistin liikaa. Täsmennetään: Jos koskaan ei joudu pettymään, tekemään kompromisseja, odottamaan, päästämään hitaampaa edelleen, arvostamaan itseään vanhempaa, ei itselle muodostu terveitä rajoja.


      • d.i.c.e
        A kirjoitti:

        Kiitos d.i.c.e. Pelkistin liikaa. Täsmennetään: Jos koskaan ei joudu pettymään, tekemään kompromisseja, odottamaan, päästämään hitaampaa edelleen, arvostamaan itseään vanhempaa, ei itselle muodostu terveitä rajoja.

        Väärin.
        On varmasti olemassa narsisteja, jotka ovat saaneet kaiken hopeatarjottimella, ajelevat iskän ostamalla Ferrarilla, ja ovat tottuneet siihen, että ovat oikeutettuja vain siihen parhaaseen...Ovat aina saaneet tahtonsa läpi.
        Mutta on olemassa myös niitä, joille on opetettu jo hyvin pienestä, etteivät he ole paskankaan arvoisia, ovat joutuneet seuraamaan vierestä, kun muita on lellitty, itse saamatta yhtään mitään...Käpertyneet lopulta itseensä, ja päättäneet, että jos eivät saa mitään hyvällä, niin sitten vaikka pahalla.
        Lopettavat yksinkertaisesti sen itsesäälissä rypemisen, ja päättävät ottaa homman omiin käsiinsä...Odottamatta muilta enää yhtään mitään. Koskaan.
        Eivät halua enää edes muiden hyväksyntää, koska se on heille samantekevää...Ja joka tapauksessa, he eivät usko sitä edes koskaan saavansa. Jokaisen hymyn ja ystävällisen sanan takana he näkevät ainoastaan kusipään, joka odottaa hetkeä käyttää heitä hyväkseen...Sen sijaan, että he saisivat tästä jotain pönkitystä itsetunnolleen.
        Heidän pettymyksen sietokyky on toisinsanoen ylittynyt jo aikoja sitten...


      • d.i.c.e
        d.i.c.e kirjoitti:

        Väärin.
        On varmasti olemassa narsisteja, jotka ovat saaneet kaiken hopeatarjottimella, ajelevat iskän ostamalla Ferrarilla, ja ovat tottuneet siihen, että ovat oikeutettuja vain siihen parhaaseen...Ovat aina saaneet tahtonsa läpi.
        Mutta on olemassa myös niitä, joille on opetettu jo hyvin pienestä, etteivät he ole paskankaan arvoisia, ovat joutuneet seuraamaan vierestä, kun muita on lellitty, itse saamatta yhtään mitään...Käpertyneet lopulta itseensä, ja päättäneet, että jos eivät saa mitään hyvällä, niin sitten vaikka pahalla.
        Lopettavat yksinkertaisesti sen itsesäälissä rypemisen, ja päättävät ottaa homman omiin käsiinsä...Odottamatta muilta enää yhtään mitään. Koskaan.
        Eivät halua enää edes muiden hyväksyntää, koska se on heille samantekevää...Ja joka tapauksessa, he eivät usko sitä edes koskaan saavansa. Jokaisen hymyn ja ystävällisen sanan takana he näkevät ainoastaan kusipään, joka odottaa hetkeä käyttää heitä hyväkseen...Sen sijaan, että he saisivat tästä jotain pönkitystä itsetunnolleen.
        Heidän pettymyksen sietokyky on toisinsanoen ylittynyt jo aikoja sitten...

        Tällaisille ihmisille shokeeraavinta olisi huomata, etteivät kaikki ihmiset halua heille pahaa ( se kun romuttaisi heidän maailmankuvansa...Saisi heidät ehkä jopa tuntemaan syyllisyyttä, sillä heidän käytöksensä ei tuntuisi enää niin oikeutetulta, kuin se oli tuntunut siihen asti. )

        Ja se, etteivät he itseasiassa JOUDU aina pettymään...Vaikka tämä on heille enemmänkin sääntö, kuin poikkeus, mikä taas johtuu siitä, että he tiedostamattaan ajavat elämänsä noihin pettymyksiin yhä uudestaan ja uudestaan...Syyllistäen tästä kaikki muut.


      • A
        d.i.c.e kirjoitti:

        Väärin.
        On varmasti olemassa narsisteja, jotka ovat saaneet kaiken hopeatarjottimella, ajelevat iskän ostamalla Ferrarilla, ja ovat tottuneet siihen, että ovat oikeutettuja vain siihen parhaaseen...Ovat aina saaneet tahtonsa läpi.
        Mutta on olemassa myös niitä, joille on opetettu jo hyvin pienestä, etteivät he ole paskankaan arvoisia, ovat joutuneet seuraamaan vierestä, kun muita on lellitty, itse saamatta yhtään mitään...Käpertyneet lopulta itseensä, ja päättäneet, että jos eivät saa mitään hyvällä, niin sitten vaikka pahalla.
        Lopettavat yksinkertaisesti sen itsesäälissä rypemisen, ja päättävät ottaa homman omiin käsiinsä...Odottamatta muilta enää yhtään mitään. Koskaan.
        Eivät halua enää edes muiden hyväksyntää, koska se on heille samantekevää...Ja joka tapauksessa, he eivät usko sitä edes koskaan saavansa. Jokaisen hymyn ja ystävällisen sanan takana he näkevät ainoastaan kusipään, joka odottaa hetkeä käyttää heitä hyväkseen...Sen sijaan, että he saisivat tästä jotain pönkitystä itsetunnolleen.
        Heidän pettymyksen sietokyky on toisinsanoen ylittynyt jo aikoja sitten...

        > Mutta on olemassa myös niitä, joille on opetettu jo hyvin pienestä, etteivät he ole paskankaan arvoisia, ovat joutuneet seuraamaan vierestä, kun muita on lellitty,

        Kyllä tunnistan tuon ihmisen. En tiedä onko sellainen narsisti. Janne Viljamaan mukaan ei olisi? Ehkä tällaisella ihmisellä on 'narsistinen kuori'?

        Kiitos mietityttävästä kommentista.


      • elämän kevät
        d.i.c.e kirjoitti:

        Tällaisille ihmisille shokeeraavinta olisi huomata, etteivät kaikki ihmiset halua heille pahaa ( se kun romuttaisi heidän maailmankuvansa...Saisi heidät ehkä jopa tuntemaan syyllisyyttä, sillä heidän käytöksensä ei tuntuisi enää niin oikeutetulta, kuin se oli tuntunut siihen asti. )

        Ja se, etteivät he itseasiassa JOUDU aina pettymään...Vaikka tämä on heille enemmänkin sääntö, kuin poikkeus, mikä taas johtuu siitä, että he tiedostamattaan ajavat elämänsä noihin pettymyksiin yhä uudestaan ja uudestaan...Syyllistäen tästä kaikki muut.

        Teennäisyys ja tekopyhyys paistaa silti läpi, vaikka kuinka yrittää esittää ystävällistä. Mennäkö silloin mukaan näytelmään vai pitää päänsä?


      • d.i.c.e
        elämän kevät kirjoitti:

        Teennäisyys ja tekopyhyys paistaa silti läpi, vaikka kuinka yrittää esittää ystävällistä. Mennäkö silloin mukaan näytelmään vai pitää päänsä?

        Narskun silmin muut ovat niitä teennäisiä hyväksikäyttäjiä...

        "Mennäkö silloin mukaan näytelmään vai pitää päänsä? "

        Jokaisen oma valinta.


      • elämän kevät
        d.i.c.e kirjoitti:

        Narskun silmin muut ovat niitä teennäisiä hyväksikäyttäjiä...

        "Mennäkö silloin mukaan näytelmään vai pitää päänsä? "

        Jokaisen oma valinta.

        "Jokaisen oma valinta."

        Aivan, kuten myös seura.


      • M.B.
        d.i.c.e kirjoitti:

        Narskun silmin muut ovat niitä teennäisiä hyväksikäyttäjiä...

        "Mennäkö silloin mukaan näytelmään vai pitää päänsä? "

        Jokaisen oma valinta.

        "Narskun silmin muut ovat niitä teennäisiä hyväksikäyttäjiä..."

        ..ja tuollaiseen kun törmää on todellakin enää hankala suhtautua mitenkään päin rakentavasti omalta osaltaan mihinkään, kun toinen tekee selväksi, että kaikki mitä sanot tai teet on teennäistä ja tähtää hänen hyväksikäyttöönsä...

        Se menee aika nopeasti siihen, joko niin tai näin, aina väärinpäin - pelleilyyn, josta jää yhä kaikki yksi paskan maku suuhun..


      • d.i.c.e
        A kirjoitti:

        > Mutta on olemassa myös niitä, joille on opetettu jo hyvin pienestä, etteivät he ole paskankaan arvoisia, ovat joutuneet seuraamaan vierestä, kun muita on lellitty,

        Kyllä tunnistan tuon ihmisen. En tiedä onko sellainen narsisti. Janne Viljamaan mukaan ei olisi? Ehkä tällaisella ihmisellä on 'narsistinen kuori'?

        Kiitos mietityttävästä kommentista.

        "Kyllä tunnistan tuon ihmisen. En tiedä onko sellainen narsisti. Janne Viljamaan mukaan ei olisi? Ehkä tällaisella ihmisellä on 'narsistinen kuori'?"

        Luin tekstin enkä löytänyt mitään viitteitä, etteikö olisi, päinvastoin.


      • A
        d.i.c.e kirjoitti:

        "Kyllä tunnistan tuon ihmisen. En tiedä onko sellainen narsisti. Janne Viljamaan mukaan ei olisi? Ehkä tällaisella ihmisellä on 'narsistinen kuori'?"

        Luin tekstin enkä löytänyt mitään viitteitä, etteikö olisi, päinvastoin.

        > Luin tekstin enkä löytänyt mitään viitteitä, etteikö olisi, päinvastoin.

        Olet oikeassa. Olin referoinut yksisilmäisesti. Siellähän on kokonainen kappale, joka tukee näkemystäsi: "Häiriötasoiselle narsismille luo pohjan myös alistava, epävakaa ja kaoottinen kasvuympäristö, jossa on henkistä ja fyysistä väkivaltaa, päihteiden käyttöä ja julmuutta. [...]"

        Hyvä että luit tekstin.


      • d.i.c.e kirjoitti:

        Väärin.
        On varmasti olemassa narsisteja, jotka ovat saaneet kaiken hopeatarjottimella, ajelevat iskän ostamalla Ferrarilla, ja ovat tottuneet siihen, että ovat oikeutettuja vain siihen parhaaseen...Ovat aina saaneet tahtonsa läpi.
        Mutta on olemassa myös niitä, joille on opetettu jo hyvin pienestä, etteivät he ole paskankaan arvoisia, ovat joutuneet seuraamaan vierestä, kun muita on lellitty, itse saamatta yhtään mitään...Käpertyneet lopulta itseensä, ja päättäneet, että jos eivät saa mitään hyvällä, niin sitten vaikka pahalla.
        Lopettavat yksinkertaisesti sen itsesäälissä rypemisen, ja päättävät ottaa homman omiin käsiinsä...Odottamatta muilta enää yhtään mitään. Koskaan.
        Eivät halua enää edes muiden hyväksyntää, koska se on heille samantekevää...Ja joka tapauksessa, he eivät usko sitä edes koskaan saavansa. Jokaisen hymyn ja ystävällisen sanan takana he näkevät ainoastaan kusipään, joka odottaa hetkeä käyttää heitä hyväkseen...Sen sijaan, että he saisivat tästä jotain pönkitystä itsetunnolleen.
        Heidän pettymyksen sietokyky on toisinsanoen ylittynyt jo aikoja sitten...

        Naulan kantaan taas d.i.c.e

        Monesti tuntuu että nämä kaksi esitettyä narsutyyppiä ovat hieman erilaisia "ulosanniltaan" ja olemukseltaan. Tiä häntä.

        Mä koen niin, että se ympäristö pakotti selviytymään (lapsena). Pienempänä olin todella arka tyttö joka pelkäsi kaikkea. Mäenlaskua, vieraita ihmisiä, ukkosta, luistelemista, oman mielipiteensä sanomista, rakkautta, läheisyyttä ja omia vanhempiaan. Lähempänä teini-ikää aloin oppimaan etten voi luottaa kuin itseeni ja näin maailman sellaisena jossa täytyy itse selvitä. KEHENKÄÄN ei voi luottaa.

        Sitten olinkin aikamoinen tytteli jolla ei ollut mitään rajoja ja joka oikeutti käytöstää kokemallaan pahalla. Mulle ei vittuiltu enkä mä tarvinnut ketään. Onneksi aika pyöristää kulmia. Ehkä...mutta sitä odotellessa jatketaan eloa.


      • d.i.c.e
        lynett kirjoitti:

        Naulan kantaan taas d.i.c.e

        Monesti tuntuu että nämä kaksi esitettyä narsutyyppiä ovat hieman erilaisia "ulosanniltaan" ja olemukseltaan. Tiä häntä.

        Mä koen niin, että se ympäristö pakotti selviytymään (lapsena). Pienempänä olin todella arka tyttö joka pelkäsi kaikkea. Mäenlaskua, vieraita ihmisiä, ukkosta, luistelemista, oman mielipiteensä sanomista, rakkautta, läheisyyttä ja omia vanhempiaan. Lähempänä teini-ikää aloin oppimaan etten voi luottaa kuin itseeni ja näin maailman sellaisena jossa täytyy itse selvitä. KEHENKÄÄN ei voi luottaa.

        Sitten olinkin aikamoinen tytteli jolla ei ollut mitään rajoja ja joka oikeutti käytöstää kokemallaan pahalla. Mulle ei vittuiltu enkä mä tarvinnut ketään. Onneksi aika pyöristää kulmia. Ehkä...mutta sitä odotellessa jatketaan eloa.

        Kuulostaa aika normilta minusta...Ei suinkaan narsismilta.


      • d.i.c.e
        M.B. kirjoitti:

        "Narskun silmin muut ovat niitä teennäisiä hyväksikäyttäjiä..."

        ..ja tuollaiseen kun törmää on todellakin enää hankala suhtautua mitenkään päin rakentavasti omalta osaltaan mihinkään, kun toinen tekee selväksi, että kaikki mitä sanot tai teet on teennäistä ja tähtää hänen hyväksikäyttöönsä...

        Se menee aika nopeasti siihen, joko niin tai näin, aina väärinpäin - pelleilyyn, josta jää yhä kaikki yksi paskan maku suuhun..

        "Se menee aika nopeasti siihen, joko niin tai näin, aina väärinpäin - pelleilyyn, josta jää yhä kaikki yksi paskan maku suuhun.."


        Vaikea kenekään muuttaa narsistin omaa syvääniskostettua ajatusta omasta totuudestaan...Vai sanoisinko lähes mahdotonta.
        Itsekään en ole "päässyt", enkä voi sanoa edes pyrkiväni siihen vaiheeseen, että alkaisin kuuntelemaan muiden mielipiteitä, sillä tarkoituksella, että muuttaisin tämän perusteella ajatusmaailmaani...
        Itsensä tunteminen, kun ei vielä tarkoita "alistumista" muiden vallan alle.

        Omalla kohdallani voin sanoa tämän olevan mahdotonta, jo senkin vuoksi, että kaikki muiden pyrkimykset muuttaa minua, laukomalla, vaikkapa kuviteltuja, tai ei-kuviteltuja totuuksia päin naamaa ( oli se etuni mukaista, tai ei. ) aiheuttavat ainoastaan "lievää" aggressiivisuutta...Mikäli jaksan edes sen vertaa keksittyä kuuntelemaan.

        Terapia, ja kaikenlainen ymmärtävä lähestyminen on kohdallani turhaa...
        Voin vain pyrkiä hillitsemään itseäni, ja miettimään kahdesti, ennenkuin teen, tai sanon mitään...Ja nykyään mulla onkin jo huomattavasti pidempi pinna, kuin joskus aiemmin.
        Jotenkin se tietoisuus omasta mahdollisesta osuudesta asioihin, on saanut miettimään asioita hieman toisella tapaa. Joten nykyään sen sijaan, että hyökkäisin vaikkapa verbaalisesti toisen kimppuun, mietin ensin kaksi, tai kolmekin kertaa kannattaako se...

        Edistystä siis. ;)


      • M.B.
        d.i.c.e kirjoitti:

        "Se menee aika nopeasti siihen, joko niin tai näin, aina väärinpäin - pelleilyyn, josta jää yhä kaikki yksi paskan maku suuhun.."


        Vaikea kenekään muuttaa narsistin omaa syvääniskostettua ajatusta omasta totuudestaan...Vai sanoisinko lähes mahdotonta.
        Itsekään en ole "päässyt", enkä voi sanoa edes pyrkiväni siihen vaiheeseen, että alkaisin kuuntelemaan muiden mielipiteitä, sillä tarkoituksella, että muuttaisin tämän perusteella ajatusmaailmaani...
        Itsensä tunteminen, kun ei vielä tarkoita "alistumista" muiden vallan alle.

        Omalla kohdallani voin sanoa tämän olevan mahdotonta, jo senkin vuoksi, että kaikki muiden pyrkimykset muuttaa minua, laukomalla, vaikkapa kuviteltuja, tai ei-kuviteltuja totuuksia päin naamaa ( oli se etuni mukaista, tai ei. ) aiheuttavat ainoastaan "lievää" aggressiivisuutta...Mikäli jaksan edes sen vertaa keksittyä kuuntelemaan.

        Terapia, ja kaikenlainen ymmärtävä lähestyminen on kohdallani turhaa...
        Voin vain pyrkiä hillitsemään itseäni, ja miettimään kahdesti, ennenkuin teen, tai sanon mitään...Ja nykyään mulla onkin jo huomattavasti pidempi pinna, kuin joskus aiemmin.
        Jotenkin se tietoisuus omasta mahdollisesta osuudesta asioihin, on saanut miettimään asioita hieman toisella tapaa. Joten nykyään sen sijaan, että hyökkäisin vaikkapa verbaalisesti toisen kimppuun, mietin ensin kaksi, tai kolmekin kertaa kannattaako se...

        Edistystä siis. ;)

        :DD Joo.. no ehkä muitten kuuntelemisessa ja sen osoittamisessa, että hyväksyy toisen omanlaisenaan ihmisenä ei ole kyse siitä, että pitäisi olla pomppimassa toisen käskytettävänä samantien tai edes kohtakaan.. Toisen mielipiteen kuunteleminen ei tarkoita sitä, että itse pitäisi asiasta olla samaa mieltä? Omansa voi pitää ja toiselle voi suoda omansa...

        Jatkuvasta totuuksien laukomisesta tuli mieleen sellainen, että kritiikki jostakin ei ole sama asia kuin jatkuva ilkeämielinen toisen arvostelu vihjailevasti tai suoraan. Kaksi asiaa, jotka usein sekoitetaan toisiinsa.. Ensin haukutaan alimpaan helvettiin toisessa kaikki ja sitten kun toinen hermostuu, niin sanotaan vaan että: No sä nyt oot niin herkkä, että et kestä asiallista kritiikkiä..

        Saisipa nollattua muistin joiltain osin.


      • d.i.c.e
        M.B. kirjoitti:

        :DD Joo.. no ehkä muitten kuuntelemisessa ja sen osoittamisessa, että hyväksyy toisen omanlaisenaan ihmisenä ei ole kyse siitä, että pitäisi olla pomppimassa toisen käskytettävänä samantien tai edes kohtakaan.. Toisen mielipiteen kuunteleminen ei tarkoita sitä, että itse pitäisi asiasta olla samaa mieltä? Omansa voi pitää ja toiselle voi suoda omansa...

        Jatkuvasta totuuksien laukomisesta tuli mieleen sellainen, että kritiikki jostakin ei ole sama asia kuin jatkuva ilkeämielinen toisen arvostelu vihjailevasti tai suoraan. Kaksi asiaa, jotka usein sekoitetaan toisiinsa.. Ensin haukutaan alimpaan helvettiin toisessa kaikki ja sitten kun toinen hermostuu, niin sanotaan vaan että: No sä nyt oot niin herkkä, että et kestä asiallista kritiikkiä..

        Saisipa nollattua muistin joiltain osin.

        "Toisen mielipiteen kuunteleminen ei tarkoita sitä, että itse pitäisi asiasta olla samaa mieltä? Omansa voi pitää ja toiselle voi suoda omansa..."

        Toki jokaisella saa ja pitää mielipiteitä olla. :)
        En oleta, että jokainen olisi kanssani samaa mieltä, vaikka toisinaan saatan jyrätäkin mielipiteilläni vahvasti...Riippuu vähän siitä, mitä aihetta keskustelu koskee. Vittuilun ja kritiikin raja on häilyvä...Hmm...Mistä pitäisi tunnistaa, kummasta on kyse? Tai no eipä sillä niin väliäkään, sillä jos kritiikki ( hyväntahtoinenkin ) on osoitettu mulle, otan sen automaattisesti vittuiluna... :P

        *lähtee katsomaan lätkää*


      • d.i.c.e kirjoitti:

        Kuulostaa aika normilta minusta...Ei suinkaan narsismilta.

        Normia tai ei, sen kanssa on joutunut painimaan tähän asti.

        Epäluuloisuus ihmisiä kohtaan istuu tiukassa. Läheisyyttä on mahdoton antaa tai vastaanottaa (oikeaa läheisyyttä) enkä sen lisäksi en ole ollut koskaan esim rakastunut. Ja osaan ottaa enemmän kuin antaa. Koko olemus perustuu jonkinlaiseen häpeään jota piilottelee kaikilta eri tavoin, joskus kovinkin ottein.
        Nykyään en kyllä pura vihaani sillä tavalla ulospäin paitsi lähinnä passiivis-aggressiivisesti jos nyt vähän....;)
        Muutenkin on aika vaikeaa olla "rajallinen" ihminen.

        Mutta, tässäpä jännää on se, kuinka ympäriöstö tulkitsisi käytöksen ja siitä päästäänkin yhteen totuuteen narsistisista käytösmalleistaKÖ ?

        Noup...


      • lynett kirjoitti:

        Normia tai ei, sen kanssa on joutunut painimaan tähän asti.

        Epäluuloisuus ihmisiä kohtaan istuu tiukassa. Läheisyyttä on mahdoton antaa tai vastaanottaa (oikeaa läheisyyttä) enkä sen lisäksi en ole ollut koskaan esim rakastunut. Ja osaan ottaa enemmän kuin antaa. Koko olemus perustuu jonkinlaiseen häpeään jota piilottelee kaikilta eri tavoin, joskus kovinkin ottein.
        Nykyään en kyllä pura vihaani sillä tavalla ulospäin paitsi lähinnä passiivis-aggressiivisesti jos nyt vähän....;)
        Muutenkin on aika vaikeaa olla "rajallinen" ihminen.

        Mutta, tässäpä jännää on se, kuinka ympäriöstö tulkitsisi käytöksen ja siitä päästäänkin yhteen totuuteen narsistisista käytösmalleistaKÖ ?

        Noup...

        Lynett "..enkä sen lisäksi en ole ollut koskaan esim rakastunut."

        Mitä rakkaus loppujen lopuksi täsmällisesti onkaan(?) Kun olen lukenut kommenttejasi, niin tunnen että lähimmäisenrakkautta susta ainakin löytyy.

        Paras kuulemani vastaus rakkauden olemuksesta on:

        "en ymmärrä mitä rakkaus on, mä vaan yksinkertaisesti rakastan" :-D


      • yxex kirjoitti:

        Lynett "..enkä sen lisäksi en ole ollut koskaan esim rakastunut."

        Mitä rakkaus loppujen lopuksi täsmällisesti onkaan(?) Kun olen lukenut kommenttejasi, niin tunnen että lähimmäisenrakkautta susta ainakin löytyy.

        Paras kuulemani vastaus rakkauden olemuksesta on:

        "en ymmärrä mitä rakkaus on, mä vaan yksinkertaisesti rakastan" :-D

        Niin, voihan se olla.

        Kun ei tiedä...ei tiedä ;)

        Voihan se olla etten vain ole osannut ns tunnistaa sitä vaan toiminut sen mukaan vain.

        Ehkä olin liian jyrkkä sanoessani niin mutta nyt kun mietin miten suhteet esim ovat alkaneet ja vertaan sitä tunteisiin joita muut näyttävät tai kertovat esim rakastumisestaan tai eron tuskasta...en oikeasti käsitä sitä ?
        En pysty samaistumaan.

        Okei, otetaan sen verta takapakkia että voi liittyä myös elämäntilanteeseeni, ns tähän kauteen....ja että asiat joskus ehkä muuttuvat.

        Mitäs luulet, olisko esim aika mageeta rakastua eka kertaa vaikka kuuskymppisenä ? Kuin pikku-tyttö =)


      • A
        lynett kirjoitti:

        Niin, voihan se olla.

        Kun ei tiedä...ei tiedä ;)

        Voihan se olla etten vain ole osannut ns tunnistaa sitä vaan toiminut sen mukaan vain.

        Ehkä olin liian jyrkkä sanoessani niin mutta nyt kun mietin miten suhteet esim ovat alkaneet ja vertaan sitä tunteisiin joita muut näyttävät tai kertovat esim rakastumisestaan tai eron tuskasta...en oikeasti käsitä sitä ?
        En pysty samaistumaan.

        Okei, otetaan sen verta takapakkia että voi liittyä myös elämäntilanteeseeni, ns tähän kauteen....ja että asiat joskus ehkä muuttuvat.

        Mitäs luulet, olisko esim aika mageeta rakastua eka kertaa vaikka kuuskymppisenä ? Kuin pikku-tyttö =)

        > Mitäs luulet, olisko esim aika mageeta rakastua eka kertaa vaikka kuuskymppisenä ? Kuin pikku-tyttö =)

        Olis.

        Lupaamme tulla häihisi vieraaksi. Tunnen isällistä onnea kun penkin päästä katseellani seuraan sinua pikku lettipäätä alttarin äärellä. Ja jos edelleen retkahdatkin narsistiin, niin hoitelemme kollektiivisesti sen hunsvotin helvettiin.

        http://www.youtube.com/watch?v=kVqxeOXQiJk


      • M.B.
        A kirjoitti:

        > Mitäs luulet, olisko esim aika mageeta rakastua eka kertaa vaikka kuuskymppisenä ? Kuin pikku-tyttö =)

        Olis.

        Lupaamme tulla häihisi vieraaksi. Tunnen isällistä onnea kun penkin päästä katseellani seuraan sinua pikku lettipäätä alttarin äärellä. Ja jos edelleen retkahdatkin narsistiin, niin hoitelemme kollektiivisesti sen hunsvotin helvettiin.

        http://www.youtube.com/watch?v=kVqxeOXQiJk

        :D
        "hoitelemme kollektiivisesti sen hunsvotin helvettiin."


      • A kirjoitti:

        > Mitäs luulet, olisko esim aika mageeta rakastua eka kertaa vaikka kuuskymppisenä ? Kuin pikku-tyttö =)

        Olis.

        Lupaamme tulla häihisi vieraaksi. Tunnen isällistä onnea kun penkin päästä katseellani seuraan sinua pikku lettipäätä alttarin äärellä. Ja jos edelleen retkahdatkin narsistiin, niin hoitelemme kollektiivisesti sen hunsvotin helvettiin.

        http://www.youtube.com/watch?v=kVqxeOXQiJk

        A: kiitos tuosta kommentista. Valoit meihin kaikkiin uskoa. Jälleen kerran. :)


      • A
        elisakettu kirjoitti:

        A: kiitos tuosta kommentista. Valoit meihin kaikkiin uskoa. Jälleen kerran. :)

        > *kysyy tuutsä munkin häihin? Saisit olla mun luovuttajani*

        Joo. Muista laittaa saparot ja rusetti ja punaiset kiiltomuovikengät.


      • A kirjoitti:

        > *kysyy tuutsä munkin häihin? Saisit olla mun luovuttajani*

        Joo. Muista laittaa saparot ja rusetti ja punaiset kiiltomuovikengät.

        Heh he. Eli älä untä näe. Ollaan sitten molemmat siellä kahden penkkirivistön toisella puolella pyyhkimässä kyyneleitämme.


      • A
        elisakettu kirjoitti:

        Heh he. Eli älä untä näe. Ollaan sitten molemmat siellä kahden penkkirivistön toisella puolella pyyhkimässä kyyneleitämme.

        Omaan pukeutumiseensa puuttuminen toisten taholta, erityisesti itselle henkilökohtaisesti hyvin merkittävässä tilaisuudessa, merkitsee omien rajojensa ylikäymistä. Luulen että sinun tuleekin tässä pitää tiukasti oma pääsi.

        Olen itse ollut häissä, joissa morsian halusi pukeutua mustaan.


      • A kirjoitti:

        Omaan pukeutumiseensa puuttuminen toisten taholta, erityisesti itselle henkilökohtaisesti hyvin merkittävässä tilaisuudessa, merkitsee omien rajojensa ylikäymistä. Luulen että sinun tuleekin tässä pitää tiukasti oma pääsi.

        Olen itse ollut häissä, joissa morsian halusi pukeutua mustaan.

        Olen opiskellut tätä introvertti-narsistina oloa jonkin aikaa. Olen saanut sillä kyllä monta riitaakin aikaiseksi. Joka tapauksessa ne ovat tuottaneet tulosta. Myöhemmin huomattuna, positiivisia tuloksia. Pystyn myöntymään myös kompromisseihin. Mutta liiallinen omiin näkemyksiini tukeutuminen on saanut minut jumahtamaan ylpeyteen. Ja tästä saan kärsiä näköjään taas tänäkin päivänä. Ilmankos en saa asioitani rullaamaan eteenpäin. Kaikki seisoo paikoillaan ja tuudittaudun fataaliuskossani siihen että asiat järjestyvät sitten vaikka odottamalla ihmeitä. Ilmeisesti niitä ei taivaalta tipu. Pitäisi varmaan aloittaa tämä sotilaskoulutukseni taas alusta.


      • A
        elisakettu kirjoitti:

        Olen opiskellut tätä introvertti-narsistina oloa jonkin aikaa. Olen saanut sillä kyllä monta riitaakin aikaiseksi. Joka tapauksessa ne ovat tuottaneet tulosta. Myöhemmin huomattuna, positiivisia tuloksia. Pystyn myöntymään myös kompromisseihin. Mutta liiallinen omiin näkemyksiini tukeutuminen on saanut minut jumahtamaan ylpeyteen. Ja tästä saan kärsiä näköjään taas tänäkin päivänä. Ilmankos en saa asioitani rullaamaan eteenpäin. Kaikki seisoo paikoillaan ja tuudittaudun fataaliuskossani siihen että asiat järjestyvät sitten vaikka odottamalla ihmeitä. Ilmeisesti niitä ei taivaalta tipu. Pitäisi varmaan aloittaa tämä sotilaskoulutukseni taas alusta.

        > Mutta liiallinen omiin näkemyksiini tukeutuminen on saanut minut jumahtamaan ylpeyteen.

        Se on kuolemansynneistä suurin. Ensimmäinen pääpahe.

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Seitsemän_kuolemansyntiä


      • A kirjoitti:

        > Mutta liiallinen omiin näkemyksiini tukeutuminen on saanut minut jumahtamaan ylpeyteen.

        Se on kuolemansynneistä suurin. Ensimmäinen pääpahe.

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Seitsemän_kuolemansyntiä

        En minä aiemmin pitänyt sitä niin vakavana asiana. Nyt siitä on tullut minulle riesa jota vaalin kuin kyytä povellani.

        Miten ihminen pystyy nöyrtymään ja pyytämään apua?


      • M.B.
        elisakettu kirjoitti:

        En minä aiemmin pitänyt sitä niin vakavana asiana. Nyt siitä on tullut minulle riesa jota vaalin kuin kyytä povellani.

        Miten ihminen pystyy nöyrtymään ja pyytämään apua?

        Nöyrtymällä ja pyytämällä apua. Ja olemalla uskottelematta itselleen, että ei sitä tarvitse.

        Tarvitsetko apua?


      • M.B. kirjoitti:

        Nöyrtymällä ja pyytämällä apua. Ja olemalla uskottelematta itselleen, että ei sitä tarvitse.

        Tarvitsetko apua?

        Arvaapa kahdesti? Jep. Mutta minusta on itseni kidutusta sitä tehdä. Jokuhan voi vaikka ajatella etten pärjääkään :) Tai sitten, joudun vastavuoroisuuteen, johon en halua. Tai sitten itsekkäillä tarpeillani saan jonkun tekemään valintoja, joita ehkei halua tehdä.


      • A
        elisakettu kirjoitti:

        Arvaapa kahdesti? Jep. Mutta minusta on itseni kidutusta sitä tehdä. Jokuhan voi vaikka ajatella etten pärjääkään :) Tai sitten, joudun vastavuoroisuuteen, johon en halua. Tai sitten itsekkäillä tarpeillani saan jonkun tekemään valintoja, joita ehkei halua tehdä.

        Mää Bää on jo iso. Ota hänestä esimerkkiä.

        *harjaa tukan ja sitoo saparoille*


      • A kirjoitti:

        Mää Bää on jo iso. Ota hänestä esimerkkiä.

        *harjaa tukan ja sitoo saparoille*

        *murjottaa, kun ei tykkää saparoista*

        *lupaa silti miettiä Mään ja A;n sanoja kun on nukkunut yönsä yli*


      • elämän kevät
        A kirjoitti:

        Omaan pukeutumiseensa puuttuminen toisten taholta, erityisesti itselle henkilökohtaisesti hyvin merkittävässä tilaisuudessa, merkitsee omien rajojensa ylikäymistä. Luulen että sinun tuleekin tässä pitää tiukasti oma pääsi.

        Olen itse ollut häissä, joissa morsian halusi pukeutua mustaan.

        Musta morsiuspuku on oikeastaan aika hieno ja taitaa olla jopa muodissakin.


      • ent.ilkis
        lynett kirjoitti:

        Naulan kantaan taas d.i.c.e

        Monesti tuntuu että nämä kaksi esitettyä narsutyyppiä ovat hieman erilaisia "ulosanniltaan" ja olemukseltaan. Tiä häntä.

        Mä koen niin, että se ympäristö pakotti selviytymään (lapsena). Pienempänä olin todella arka tyttö joka pelkäsi kaikkea. Mäenlaskua, vieraita ihmisiä, ukkosta, luistelemista, oman mielipiteensä sanomista, rakkautta, läheisyyttä ja omia vanhempiaan. Lähempänä teini-ikää aloin oppimaan etten voi luottaa kuin itseeni ja näin maailman sellaisena jossa täytyy itse selvitä. KEHENKÄÄN ei voi luottaa.

        Sitten olinkin aikamoinen tytteli jolla ei ollut mitään rajoja ja joka oikeutti käytöstää kokemallaan pahalla. Mulle ei vittuiltu enkä mä tarvinnut ketään. Onneksi aika pyöristää kulmia. Ehkä...mutta sitä odotellessa jatketaan eloa.

        Minusta ne kaksi narsutyyppiä ovat syntyneet eri tavalla. Se, jota on opetettu narsistiseen ajattelutapaan on aivan eri kuin se, jonka minäkuvassa on narsistinen vamma.
        Toinen on ikään kuin opetettu ja toinen vammautettu. On ihan varmasti eri asia opetella ontumaan kuin ontua vamman seurauksena - vaikka se ulkopuolisista näyttääkin samanlaiselta.....

        Näin minä asian näen.


      • ent.ilkis kirjoitti:

        Minusta ne kaksi narsutyyppiä ovat syntyneet eri tavalla. Se, jota on opetettu narsistiseen ajattelutapaan on aivan eri kuin se, jonka minäkuvassa on narsistinen vamma.
        Toinen on ikään kuin opetettu ja toinen vammautettu. On ihan varmasti eri asia opetella ontumaan kuin ontua vamman seurauksena - vaikka se ulkopuolisista näyttääkin samanlaiselta.....

        Näin minä asian näen.

        Samaa mieltä.

        Uskon, että ulosantikin vaihtelee näiden tyyppien välillä ainakin jossain määrin.

        Näistä "vammansa takia ontuvista" tulikin mieleeni.
        Voidaaan ajatella että rajaton "diiva" on nimenomaan oppinut ja opetettu ontumaan eikä siksi ymmärrä miksei kaikki ole jatkuvasti antamassa hänelle ylimääräistä kun taas vammansa takia könkkäävät ovat "syntyperältään" ihan erilaisia, ehkä käytökseltäänkin.

        Tämä tuli mieleeni kun olin pitkässä yövuorossa. Kello puoli 4 ajoin huoltsikalle keskustassa ja näin keskellä kaistoja kävelevän ehkä n. 12-vuotiaan tytön.
        Pysäytin auton ja kysyin onko kaikki ookoo. Oli kuulemma.

        Sanoin vain että näytät vain niin nuorelta kulkemaan tänne tähän aikaan, että tarvitsetko apua (puhelinta, kyytiä tms).
        Hän kertoi olevansa menossa äitinsä luokse koska oli unohtanut koulukirjoja sinne (jotka pitää hakea siihen aikaan?) ja ehtii vielä hyvin nukkumaan ennen koulupäivää (reppu oli kuitenkin selässä, vaatteita oli aivan liian vähän ja silmät punottivat ja "turvottivat" pahasti).
        Kysyin vielä tartteeko apua (kohta kerron miksi) ja että tarvitseeko kyytiä, onko matka pitkä jne.

        Vähätteli ja sanoi ettei ole kaukana äiti...

        Mä niin näin sen tytön kasvoilta että kykeni vain vaivoin pidättelemään repeämistään. "Ei tässä mitään....kiitos kuitenkin..."
        Tämä ei ole mitään maagista ajattelua, että kuvittelisin voivani lukea toisen ajatuksia mutta tiesin KATSOVANI ITSEÄNI SILMIIN. Siksi sisässäni heräsi voimakas myötätunto, sellainen, etten muista koska viimeksi olisin niin paljon tuntenut, mitään.

        Se tyttö vaivaa mieltäni vieläkin.

        Jos verrataan ihmistä, joka kasvaa vammaiseksi ylenpalttisesta olemassaolonsa tunnusta siihen, joka vammautuu väkisinkin mm pakenemalla öisin kotoaan ja oppimalla luottamaan vain esim itseensä (selviytymiskeino), voiko näitä asioita edes verrata toisiinsa ?
        Heitetäänkö molemmat vain yleiskattavan narsismisanan alle ?


      • d.i.c.e
        lynett kirjoitti:

        Samaa mieltä.

        Uskon, että ulosantikin vaihtelee näiden tyyppien välillä ainakin jossain määrin.

        Näistä "vammansa takia ontuvista" tulikin mieleeni.
        Voidaaan ajatella että rajaton "diiva" on nimenomaan oppinut ja opetettu ontumaan eikä siksi ymmärrä miksei kaikki ole jatkuvasti antamassa hänelle ylimääräistä kun taas vammansa takia könkkäävät ovat "syntyperältään" ihan erilaisia, ehkä käytökseltäänkin.

        Tämä tuli mieleeni kun olin pitkässä yövuorossa. Kello puoli 4 ajoin huoltsikalle keskustassa ja näin keskellä kaistoja kävelevän ehkä n. 12-vuotiaan tytön.
        Pysäytin auton ja kysyin onko kaikki ookoo. Oli kuulemma.

        Sanoin vain että näytät vain niin nuorelta kulkemaan tänne tähän aikaan, että tarvitsetko apua (puhelinta, kyytiä tms).
        Hän kertoi olevansa menossa äitinsä luokse koska oli unohtanut koulukirjoja sinne (jotka pitää hakea siihen aikaan?) ja ehtii vielä hyvin nukkumaan ennen koulupäivää (reppu oli kuitenkin selässä, vaatteita oli aivan liian vähän ja silmät punottivat ja "turvottivat" pahasti).
        Kysyin vielä tartteeko apua (kohta kerron miksi) ja että tarvitseeko kyytiä, onko matka pitkä jne.

        Vähätteli ja sanoi ettei ole kaukana äiti...

        Mä niin näin sen tytön kasvoilta että kykeni vain vaivoin pidättelemään repeämistään. "Ei tässä mitään....kiitos kuitenkin..."
        Tämä ei ole mitään maagista ajattelua, että kuvittelisin voivani lukea toisen ajatuksia mutta tiesin KATSOVANI ITSEÄNI SILMIIN. Siksi sisässäni heräsi voimakas myötätunto, sellainen, etten muista koska viimeksi olisin niin paljon tuntenut, mitään.

        Se tyttö vaivaa mieltäni vieläkin.

        Jos verrataan ihmistä, joka kasvaa vammaiseksi ylenpalttisesta olemassaolonsa tunnusta siihen, joka vammautuu väkisinkin mm pakenemalla öisin kotoaan ja oppimalla luottamaan vain esim itseensä (selviytymiskeino), voiko näitä asioita edes verrata toisiinsa ?
        Heitetäänkö molemmat vain yleiskattavan narsismisanan alle ?

        Itse tuon ikäisenä istuin usein pussikaljalla jossain keskellä yötä...Ikävä tuota aikaa.


      • d.i.c.e kirjoitti:

        Itse tuon ikäisenä istuin usein pussikaljalla jossain keskellä yötä...Ikävä tuota aikaa.

        Sovitaan näin.


      • M.B.
        d.i.c.e kirjoitti:

        Itse tuon ikäisenä istuin usein pussikaljalla jossain keskellä yötä...Ikävä tuota aikaa.

        Joo, onhan se normaalia, koska asia on niin, että niitä näkee, mutta se että niitä näkee, 10-vuotiaita ympäripäissään pyörimässä, niin se EI ole normaalia!!

        P..kele

        Niitten pitäisi olla peiteltynä ja siliteltynä ja pusuteltuna peiton alle unikuvia katsomaan ennen puoltayötä turvallisen aikuisen toimesta!! Se olisi normaalimpaa.


      • M.B.
        M.B. kirjoitti:

        Joo, onhan se normaalia, koska asia on niin, että niitä näkee, mutta se että niitä näkee, 10-vuotiaita ympäripäissään pyörimässä, niin se EI ole normaalia!!

        P..kele

        Niitten pitäisi olla peiteltynä ja siliteltynä ja pusuteltuna peiton alle unikuvia katsomaan ennen puoltayötä turvallisen aikuisen toimesta!! Se olisi normaalimpaa.

        Se taas on normaalia, että normaalin perheen puuttuessa, sitä jotakin kompensoivaa haetaan mistä sattuu. Usein pitkälle kantavin sanattomin seurauksin.


      • M.B. kirjoitti:

        Se taas on normaalia, että normaalin perheen puuttuessa, sitä jotakin kompensoivaa haetaan mistä sattuu. Usein pitkälle kantavin sanattomin seurauksin.

        Sen tiän. Olen itse aloittanut päihdemaailmaan tutustumisen siinä 12-vuotiaana.
        Mutta kun ei ollut sellaisesta kyse.


      • M.B.
        lynett kirjoitti:

        Sen tiän. Olen itse aloittanut päihdemaailmaan tutustumisen siinä 12-vuotiaana.
        Mutta kun ei ollut sellaisesta kyse.

        "Mutta kun ei ollut sellaisesta kyse."

        Mitä tarkoitat? Viittaatko aikaisempaan tekstiisi vai omaan elämääsi, että olisi ollut vapaaehtoista jo 12-vuotiaana?

        Vai mitn..


      • M.B.
        M.B. kirjoitti:

        "Mutta kun ei ollut sellaisesta kyse."

        Mitä tarkoitat? Viittaatko aikaisempaan tekstiisi vai omaan elämääsi, että olisi ollut vapaaehtoista jo 12-vuotiaana?

        Vai mitn..

        Pää niin täynnä kongruenssia, että ei näe sitä missään :DD


      • lynett kirjoitti:

        Niin, voihan se olla.

        Kun ei tiedä...ei tiedä ;)

        Voihan se olla etten vain ole osannut ns tunnistaa sitä vaan toiminut sen mukaan vain.

        Ehkä olin liian jyrkkä sanoessani niin mutta nyt kun mietin miten suhteet esim ovat alkaneet ja vertaan sitä tunteisiin joita muut näyttävät tai kertovat esim rakastumisestaan tai eron tuskasta...en oikeasti käsitä sitä ?
        En pysty samaistumaan.

        Okei, otetaan sen verta takapakkia että voi liittyä myös elämäntilanteeseeni, ns tähän kauteen....ja että asiat joskus ehkä muuttuvat.

        Mitäs luulet, olisko esim aika mageeta rakastua eka kertaa vaikka kuuskymppisenä ? Kuin pikku-tyttö =)

        Lynett

        Rakastua voi missä iässä hyvänsä! Itse rakastuin nuorena miehena, ja, sen jälkeen keski-iässä. Mageeta hommaa.. ;)


    • Teflonturkki

      Onneksi minulla oli nuo resurssit olemassa jo valmiiksi. Juuri noiden asioiden takia tuskin olisimme koskaan narsistin kanssa lähemmin edes tutustuneet ellei olisi yhteisiä sukulaisia joiden kautta kohtaaminen oli väistämätöntä. Se että minulla oli resursseja, narisistilla ei, alkoikin hiertää tuttavuutta hyvin nopeasti. Tiettyyn pisteeseen saakka narsisti pystyi huijaamaan omien resurssiensa suhteen ja uskotttelemaan, ainakin itselleen, että ne odottivat nurkan takana jos nyt eivät juuri olleet käsillä . Ajan myötä hänen kateutensa vain alkoi paistaa läpi liian voimakkaasti, eikä sieltä nurkan takaa löytynytkään mitään, päin vastoin. Kun minäkään en suostunut riippumattomuudestani luopumaan, välirikko oli väistämätön. Olen todella kiitollinen siitä että olen saanut kotoa eväät rakentaa elämäni vahvalle pohjalle, joten saatoin irtautua narsistista suhteellisen kivuttomasti.

      Yhteinen suku miellä tosin vielä on, ja on ahdistavaa katsoa kuinka narsisti edelleen pyörittää sitä. Vaikka he tajuavat että tuo ihminen on sydämetön hyväksikäyttäjä niin he eivät vieläkään ymmärrä ettei nöyristely ole oikea tapa toimia hänen kanssaan. Pahinta on nähdä kuinka vanhat ihmiset luopuvat elämäntyöstään ja terveydestään luullen siten pelastavansa narsistin perheen. Tosiasiassa perhe ei siitä pelastu, vain nuo vanhat ihmiset ajautuvat hautaan ennenaikaisesti. Nyt narsisti on taas yrittänyt ulottaa lonkeroitaan minunkin perheeseeni yhteisten sukulaisten kautta mutta hän ei taida ymmärtää kuinka vahva perheemme on. Tänne ei ole asiaa!

    • utelias20

      Keskustelua lukiessani minulle herää yksi kysymys: Miten narsismi (tai narsistinen persoonallisuushäiriö) eroaa muista persoonallisuushäiriöistä? Eikö narsistin lapsilla ole usein ongelmia esimerkiksi tunne-elämässä? He eivät siis kasva itse narsisteiksi, mikä ei taida olla edes itsestäänselvyys?
      Eikö narsistit pääasiassa toimi häikäilemättömästi, manipuloi jne?

      Tunteeko narsisti ylipäätään katumusta?
      Mielestäni edellämainitut seikat pitäisi erottaa toisistaan puhuttaessa persoonallisuushäiriöistä, koska narsistin toimintaa (hänellä diagnoosi, mitä ihmettelen suuresti) vierestä katsoessani heidän toiminta on häikäilemätöntä.
      - Ensiksi ostetaan jotain ja sitten niitä aletaan periä ikään kuin "velkana" takaisin tai seurataan entistä puolisoa pakonomaisesti pitkään. Narsisteja tuskin ovat kaikki itsekkäät ihmiset. Ehkä narsistin uhri on niin loppu, että alkaa myös itse käyttäytymään oudosti ja muut ihmiset ihmettelevät tätä.
      Nämä nyt omia ajatuksia ja moni on varmasti eri mieltä. Puhun nyt vain omasta kokemuksesta.

      • lottamari<3

        Käsittääkseni kaikissa luonnehäiriötyypeissä persoonallisuuspiirteenä on narsistisuus. Kaikki luonnehäiriöiset ovat hyvin narsistisia ja olen miettinytkin sitä onko olemassa ollenkaan erillisiä muita luonnehäiriöitä kuin vaan narsistinen persoonallisuushäiriö. Vai saattaisiko kysymyksessä olla perimän mukaan jakautunut suuntautuminen. Joillakin luonteenpiirre ja temperamenttisuus on huomionhakuinen, toisella vaativa jne. riippuen millaisen perimän on saanut. ???


    • Häiriöistä minäkuvaa voi yrittää muuttaa haluamalla vähemmän, pyrkimällä pienuuteen suuruuden asemesta, pienentämällä ekologista jalanjälkeään, tajuta olevansa vain pisara valtameressä ja mitättömyys maailmankaikkeudessa.

      *menee pihalle puutarhakeinuun, ja koittaa muuttua osaksi pihaa* :)

      • d.i.c.e

        "Häiriöistä minäkuvaa voi yrittää muuttaa haluamalla vähemmän, pyrkimällä pienuuteen suuruuden asemesta, pienentämällä ekologista jalanjälkeään, tajuta olevansa vain pisara valtameressä ja mitättömyys maailmankaikkeudessa."

        No way!

        Olen vakuúttunut, että olemassaolollani on jokin tarkoitus!
        Tai ainakin ennen tämä oli mulle itsestäänselvyys...Ja auta armias, jos joku uhkasi väittää vastaan... 8)
        Nykyään olen ymmärtänyt, mikä tässä ajatuksessa on pielessä ja olen oppinut piilottamaan tämän omituisen "fantasian", mutta en voi sille mitään, että aina salaa se hiipii mieleeni...Heh...
        Toisaalta taas...En pettyisi, vaikka en saisikaan mitään aikaan.
        Jos ei pyri mihinkään, ei voi saavuttaakaan mitään...


      • A

        > Häiriöistä minäkuvaa voi yrittää muuttaa haluamalla vähemmän [...] tajuta olevansa [...] pisara

        Nämä allekirjoitan.

        Halu on tekosyy uskoa yksilön kaikkivoipaisuuden fiktioon. Ihminen on pisara virrassa joka laskeutuu vuorilta mereen ja haihtuu takaisin ilmakehään.


      • A kirjoitti:

        > Häiriöistä minäkuvaa voi yrittää muuttaa haluamalla vähemmän [...] tajuta olevansa [...] pisara

        Nämä allekirjoitan.

        Halu on tekosyy uskoa yksilön kaikkivoipaisuuden fiktioon. Ihminen on pisara virrassa joka laskeutuu vuorilta mereen ja haihtuu takaisin ilmakehään.

        Tämän vuoksi olen alkanut harjoittamaan kurjuuden maksimointia ;)

        No ei, liian voimakas sanonta mutta antaa suuntaa.


      • lynett kirjoitti:

        Tämän vuoksi olen alkanut harjoittamaan kurjuuden maksimointia ;)

        No ei, liian voimakas sanonta mutta antaa suuntaa.

        Kurjuuden maksimointi, askeettinen elämäntapa, henkinen spartalaisuus..

        *ruoskii itseään*

        ;-D


      • yxex kirjoitti:

        Kurjuuden maksimointi, askeettinen elämäntapa, henkinen spartalaisuus..

        *ruoskii itseään*

        ;-D

        Näin juuri =)

        Ja mikä yllättävintä : mitään EI kuitenkaan puutu =)
        Elämä on ihan yhtä kurjaa upouudessa ja vähän vanhemmassakin autossa tai sohvassa hernesoppaa syöden. HEH HEH.


      • M.B.
        lynett kirjoitti:

        Näin juuri =)

        Ja mikä yllättävintä : mitään EI kuitenkaan puutu =)
        Elämä on ihan yhtä kurjaa upouudessa ja vähän vanhemmassakin autossa tai sohvassa hernesoppaa syöden. HEH HEH.

        Mun psykopaattimielentila tälle päivälle repesi ihan täysin tuohon Hehhehheen..

        :DDD


    • Kesänarsissi

      Tuo on kuvaus on kuin eräs narsisti joka on mielivaltainen psykopaatti ja persoonallisuushäiriöinen. Hirveä kiristämään ja hallitsemaan sekä pätemään suhteessa ja muuallakin. Lisäksi hakee huomiota ja lopuksi hakee sympatiat valheilla ja puolitotuuksilla puolelleen ystäviltään ja läheisiltään.

      Kun ihmiset ovat tulleet kysymään asioita minulta asioita niin on selvinnyt että narsisti on kertonut asiat aivan päälaelleen tarkoituksella ja muotoillen kertomuksensa niin että hän näyttää kaikessa viattomalta ja uhrilta jonka jälkeen saa luonnollisesti vakuuttavan kertomuksen jälkeen sympatiat puolelleen.

      Luin että valehtelu on narsistin päätavoite harhauttaa läheisiään ja jopa viranomaisia maalatakseen ex-puoliso muiden silmissä huonoksi ihmiseksi vaikka itse narisisti omaa vahvan pakkomielteen patologiseen valehteluun. Se on ruokaa jota ilman narsisti ei voi elää.

      Näitä narsisteja on paljon ja heidän kanssaan eläminen on vaikeaa koska narsisti ei koskaan myönnä virheitään ja jos tekee sen, tekee vain harnauttaakseen ja peittääkseen narsistisuuden verhon taakse ja aloittaakseen toimet uudelleen hetken päästä.

      Narsisti ei voi elää myöskään ilman ihailua koska se on narsistille pakkomielle. Narsisti voi myös helposti luoda erilaisia identiteettejä ja persoonia sekä olla uskonnollisissa ryhmissä mukana hakemassa eri ihmisaateryhmistä huomiota ja narsistille ominaista pakkomiellehuomiota. Narsistista oli myös kirjoitettu hyvin että heillä on myös rikollinen mieli, kaksinaamaisia ja epäluotettavia. Tämäkin sopii tuntemaani narsistiin kuin nenä päähän. Joku myös mainitsi että narsisti on mielestään yhteisön tervein ihminen ja syyttää toisia ongelmistaan.

      Narsistia ei voi muuten auttaa kuin tehdä sitä samaa kuin hän on tehnyt sinulle. Muutoin narsisti ei koskaan lopeta ennen kuin tulee ymmärtäneeksi sen tosiasian että ei pidä tehdä sitä toiselle mitä ei toivo itselleen tehtävän.

      Näillä eväillä on hyvin pärjätty ja jokainen narsisti on kohdallani oppinut sen ja tietää että pelleily ja muu vädättäminen ei todellakaan kannattanut.

    • " Näillä eväillä on hyvin pärjätty ja jokainen narsisti on kohdallani oppinut sen ja tietää että pelleily ja muu vädättäminen ei todellakaan kannattanut. "

      Tuosta on ollut juttua täällä aikaisemminkin. Ajatus, että narsisti herää ja romahtaa vasta ja vain kohdattuaan vieläkin kovemman narsistin.

      Montako olet onnistunut 'parantamaan' ?

      • d.i.c.e

        Mulle tuo ajatus menee yli hilseen...

        "Ajatus, että narsisti herää ja romahtaa vasta ja vain kohdattuaan vieläkin kovemman narsistin."

        Yksikään narsku ei ole vielä onnistunut tunteitani loukkaamaan. ;)
        Sitä paitsi empatianpuute johtuu siitäkin, ettei itse koe kyseisiä tilanteita pahana...Eikä näin ollen kykene ymmärtämään sitäkään, miksi toinen loukkaantuu...Jos siis kohtelee narskua, kuin hän kohtelee sinua, hän ei tosissaan tunne sitä samoin, kuin miten "uhri" tuntee...Miten tämä siis voisi auttaa narisistia ymmärtämään yhtään mitään..?


      • d.i.c.e
        d.i.c.e kirjoitti:

        Mulle tuo ajatus menee yli hilseen...

        "Ajatus, että narsisti herää ja romahtaa vasta ja vain kohdattuaan vieläkin kovemman narsistin."

        Yksikään narsku ei ole vielä onnistunut tunteitani loukkaamaan. ;)
        Sitä paitsi empatianpuute johtuu siitäkin, ettei itse koe kyseisiä tilanteita pahana...Eikä näin ollen kykene ymmärtämään sitäkään, miksi toinen loukkaantuu...Jos siis kohtelee narskua, kuin hän kohtelee sinua, hän ei tosissaan tunne sitä samoin, kuin miten "uhri" tuntee...Miten tämä siis voisi auttaa narisistia ymmärtämään yhtään mitään..?

        Jos siis kuvittelee parantaneensa" narsistin, voi alkaa etsimään sitä narskua ihan toisesta päästä. ;)


      • d.i.c.e kirjoitti:

        Jos siis kuvittelee parantaneensa" narsistin, voi alkaa etsimään sitä narskua ihan toisesta päästä. ;)

        Sen kummemmin erittelemättä mihin otsaanlyöntikilpailu voisi johtaa psykon tai patologisen narsistin kanssa, kesänarsissin toimintamalli toimii mielestäni vain ns. normaaleihin kusipäisiin ihmisiin.

        'Kävele pois' on ainoa järjellinen toimintamalli patologisten tapauksien kanssa.


      • d.i.c.e kirjoitti:

        Mulle tuo ajatus menee yli hilseen...

        "Ajatus, että narsisti herää ja romahtaa vasta ja vain kohdattuaan vieläkin kovemman narsistin."

        Yksikään narsku ei ole vielä onnistunut tunteitani loukkaamaan. ;)
        Sitä paitsi empatianpuute johtuu siitäkin, ettei itse koe kyseisiä tilanteita pahana...Eikä näin ollen kykene ymmärtämään sitäkään, miksi toinen loukkaantuu...Jos siis kohtelee narskua, kuin hän kohtelee sinua, hän ei tosissaan tunne sitä samoin, kuin miten "uhri" tuntee...Miten tämä siis voisi auttaa narisistia ymmärtämään yhtään mitään..?

        Uskotko d.i.c.e siihen että "vahvempi narsisti" voi päästä romauttamaan toista samanlaista (tai heikompaa jos niin haluaa ajatella) jos tämä on jo valmiiksi ns romahtaneessa tilassa ?


      • d.i.c.e kirjoitti:

        Mulle tuo ajatus menee yli hilseen...

        "Ajatus, että narsisti herää ja romahtaa vasta ja vain kohdattuaan vieläkin kovemman narsistin."

        Yksikään narsku ei ole vielä onnistunut tunteitani loukkaamaan. ;)
        Sitä paitsi empatianpuute johtuu siitäkin, ettei itse koe kyseisiä tilanteita pahana...Eikä näin ollen kykene ymmärtämään sitäkään, miksi toinen loukkaantuu...Jos siis kohtelee narskua, kuin hän kohtelee sinua, hän ei tosissaan tunne sitä samoin, kuin miten "uhri" tuntee...Miten tämä siis voisi auttaa narisistia ymmärtämään yhtään mitään..?

        "Jos siis kohtelee narskua, kuin hän kohtelee sinua, hän ei tosissaan tunne sitä samoin, kuin miten "uhri" tuntee"

        Näin itsekin ajattelisin. Samanlaisella kohtelulla voi saada vetämään herneet nenään mutta sehän nyt tapahtuu jossain vaiheessa joka tapauksessa....

        Tuo on mielestäni tärkeä pointti
        "Eikä näin ollen kykene ymmärtämään sitäkään, miksi toinen loukkaantuu."

        Hyvin usein keskusteluissa viitataan siihen, että narsisti tekee kaiken aina tietoisesti, oikein hautoen kuinka seuraavan kerran voisi toista satuttaa. Rahalliset hyväksikäyttäjät ja auervaarat erikseen (vaikka eivät hekään aina tee sitä "sairaudentuntoisesti" vaan kokien ns rehellisesti olevansa oikeutetttuja siihen) mutta muuten en usko tuohon tietoinen vaanija-teoriaan juurikaan vaan koen niiden reaktioiden tulevan ihan suunnittelematta "sisäsyntyisesti".

        Jos se olisi vain tietoista suojautumista, miten he voivat samaan aikaan olla sairaudentunnottomia ? Paradoksaalista ajattelua...

        Eiks tämä insuliinihoitsukin ollut suorastaan hämmentynyt tekosistaan ?
        Syyntakeellinen sikäli jos tajuaa yhteiskunnan tuomitsevan teon mutta sisäisesti...se lienee eri asia.


      • Kesänarsissi
        d.i.c.e kirjoitti:

        Mulle tuo ajatus menee yli hilseen...

        "Ajatus, että narsisti herää ja romahtaa vasta ja vain kohdattuaan vieläkin kovemman narsistin."

        Yksikään narsku ei ole vielä onnistunut tunteitani loukkaamaan. ;)
        Sitä paitsi empatianpuute johtuu siitäkin, ettei itse koe kyseisiä tilanteita pahana...Eikä näin ollen kykene ymmärtämään sitäkään, miksi toinen loukkaantuu...Jos siis kohtelee narskua, kuin hän kohtelee sinua, hän ei tosissaan tunne sitä samoin, kuin miten "uhri" tuntee...Miten tämä siis voisi auttaa narisistia ymmärtämään yhtään mitään..?

        Nyt en tarkoita projisoitumista. Nyt puhun aivan muusta millä saa narsistin nätisti itse tajuamaan fiktion ja faktan eron ja näin on aina käynyt. Ei aikaakaan kun narsisti on ollut pyytelemässä "uutta mahdollisuutta" tasatakseen pelin.

        Sinun pitää oppia näkemään asiat objektiivisesti. Esoteerinen ajattelu ei sinua pitkälle vie jonka tulet huomaamaan.

        Jättäydyn suosiolla näistä keskusteluista kokonaan pois koska et selvästikään ymmärrä mitä tarkoitan kuten itsekin totesit. Jotain näytit ehkä ymmärtävän.

        No mutta joo..
        Suosittelen tutustuman kongnitiiviseen ajattelumaailmaan. Ehkä se sitten aukeaa sinulle.

        Kiitos! :)


      • Kesänarsissi kirjoitti:

        Nyt en tarkoita projisoitumista. Nyt puhun aivan muusta millä saa narsistin nätisti itse tajuamaan fiktion ja faktan eron ja näin on aina käynyt. Ei aikaakaan kun narsisti on ollut pyytelemässä "uutta mahdollisuutta" tasatakseen pelin.

        Sinun pitää oppia näkemään asiat objektiivisesti. Esoteerinen ajattelu ei sinua pitkälle vie jonka tulet huomaamaan.

        Jättäydyn suosiolla näistä keskusteluista kokonaan pois koska et selvästikään ymmärrä mitä tarkoitan kuten itsekin totesit. Jotain näytit ehkä ymmärtävän.

        No mutta joo..
        Suosittelen tutustuman kongnitiiviseen ajattelumaailmaan. Ehkä se sitten aukeaa sinulle.

        Kiitos! :)

        "Jättäydyn suosiolla näistä keskusteluista kokonaan pois koska et selvästikään ymmärrä mitä tarkoitan kuten itsekin totesit. Jotain näytit ehkä ymmärtävän"

        Voi elämä


      • d.i.c.e
        lynett kirjoitti:

        Uskotko d.i.c.e siihen että "vahvempi narsisti" voi päästä romauttamaan toista samanlaista (tai heikompaa jos niin haluaa ajatella) jos tämä on jo valmiiksi ns romahtaneessa tilassa ?

        Lynett:

        Eeen usko...
        Ensinnäkään narskuihin ei päde samanlaiset säännöt, kuin normi-ihmisiin.
        Narsisti, siis se "lievempi", voisi ottaa toisen kyykyttämisen vain lähteenään. Saisi elinvoimansa olemalla marttyyri...Toisen kyykyttämisellä olisi siis ainoastaan päinvastaisia vaikutuksia.

        Narsku romahtaa vain yksinjäädessään, suurten kriisien jälkeen...

        Poikkeus voisi olla, että tämä vahvempi narsku olisi jotenkin onnistunut hajoittamaan tämän heikomman elämän tukipilareita niin, että kun ero tulisi, tällä toisella ei olisi jäljellä enää mitään...Ja hän alkaisi pikkuhiljaa havahtua omaan tilaansa...


      • d.i.c.e kirjoitti:

        Lynett:

        Eeen usko...
        Ensinnäkään narskuihin ei päde samanlaiset säännöt, kuin normi-ihmisiin.
        Narsisti, siis se "lievempi", voisi ottaa toisen kyykyttämisen vain lähteenään. Saisi elinvoimansa olemalla marttyyri...Toisen kyykyttämisellä olisi siis ainoastaan päinvastaisia vaikutuksia.

        Narsku romahtaa vain yksinjäädessään, suurten kriisien jälkeen...

        Poikkeus voisi olla, että tämä vahvempi narsku olisi jotenkin onnistunut hajoittamaan tämän heikomman elämän tukipilareita niin, että kun ero tulisi, tällä toisella ei olisi jäljellä enää mitään...Ja hän alkaisi pikkuhiljaa havahtua omaan tilaansa...

        Juu, tiän ettei normisäännöt pelaa. Mutta jos tämä olisi jo valmiiksi romahtanut kun tapaa tämän toisen ? Eli narsisti pääsee pyöräyttämään sen vuoksi kun on kriisissä jo valmiiksi.

        Ja kun jossain vaiheessa tämä ns heikommalle jäänyt selviää kriisistään (olettaen ettei toinen kykenekään oikeasti ja lopullisesti alentamaan) ja nostaa taas muurinsa, meillä onkin tappeleva narsistipari ?

        ja tuosta kyykyttämisestä : tuota juuri mietin aloituksessani negatiivisesta lähteestä. Sitä on monen syytä miettiä jos haluaa avartaa maailmaansa.


      • d.i.c.e
        Kesänarsissi kirjoitti:

        Nyt en tarkoita projisoitumista. Nyt puhun aivan muusta millä saa narsistin nätisti itse tajuamaan fiktion ja faktan eron ja näin on aina käynyt. Ei aikaakaan kun narsisti on ollut pyytelemässä "uutta mahdollisuutta" tasatakseen pelin.

        Sinun pitää oppia näkemään asiat objektiivisesti. Esoteerinen ajattelu ei sinua pitkälle vie jonka tulet huomaamaan.

        Jättäydyn suosiolla näistä keskusteluista kokonaan pois koska et selvästikään ymmärrä mitä tarkoitan kuten itsekin totesit. Jotain näytit ehkä ymmärtävän.

        No mutta joo..
        Suosittelen tutustuman kongnitiiviseen ajattelumaailmaan. Ehkä se sitten aukeaa sinulle.

        Kiitos! :)

        Osui ja uppos. :)

        Olisit nyt jäänyt keskustelemaan kanssamme ja opettamaan meitä. ;)
        Se olisi ollut sinulle varmasti paljon mieleinkiintoisempi ja ylltyksellisempi kokemus, kuin olisit uskonutkaan...


      • d.i.c.e
        lynett kirjoitti:

        Juu, tiän ettei normisäännöt pelaa. Mutta jos tämä olisi jo valmiiksi romahtanut kun tapaa tämän toisen ? Eli narsisti pääsee pyöräyttämään sen vuoksi kun on kriisissä jo valmiiksi.

        Ja kun jossain vaiheessa tämä ns heikommalle jäänyt selviää kriisistään (olettaen ettei toinen kykenekään oikeasti ja lopullisesti alentamaan) ja nostaa taas muurinsa, meillä onkin tappeleva narsistipari ?

        ja tuosta kyykyttämisestä : tuota juuri mietin aloituksessani negatiivisesta lähteestä. Sitä on monen syytä miettiä jos haluaa avartaa maailmaansa.

        "Mutta jos tämä olisi jo valmiiksi romahtanut kun tapaa tämän toisen ?"

        No siis ei se narskua luultavasti veisi, kuin parempaan suuntaan, vaikka mitä lokaa tulisi niskaan tämän toisen narskun suunnalta...
        Pahempaa tälle narskulle olisi, että hän EI törmäisi tähän toiseen narsistiin ns. lähteeseen...Ajansaatossa voisi olla, että tämä "heikomman" narsistin itsetunto lähtisi sellaiseen nousuun, että lopulta HÄN olisi kyykyttämässä tätä "vahvempaa" eikä päinvastoin...Niin, tai näin...Lopputulos sama. Ei vaikutusta.

        Lopulta siinä on vain kaksi narskua, jotka tappelevat keskenään...Mutta minkäänlaista "parannusta" tämä ei saisi aikaan...Molemmat ruokkivat vain toistensa narsismia...


      • d.i.c.e kirjoitti:

        "Mutta jos tämä olisi jo valmiiksi romahtanut kun tapaa tämän toisen ?"

        No siis ei se narskua luultavasti veisi, kuin parempaan suuntaan, vaikka mitä lokaa tulisi niskaan tämän toisen narskun suunnalta...
        Pahempaa tälle narskulle olisi, että hän EI törmäisi tähän toiseen narsistiin ns. lähteeseen...Ajansaatossa voisi olla, että tämä "heikomman" narsistin itsetunto lähtisi sellaiseen nousuun, että lopulta HÄN olisi kyykyttämässä tätä "vahvempaa" eikä päinvastoin...Niin, tai näin...Lopputulos sama. Ei vaikutusta.

        Lopulta siinä on vain kaksi narskua, jotka tappelevat keskenään...Mutta minkäänlaista "parannusta" tämä ei saisi aikaan...Molemmat ruokkivat vain toistensa narsismia...

        "Ajansaatossa voisi olla, että tämä "heikomman" narsistin itsetunto lähtisi sellaiseen nousuun, että lopulta HÄN olisi kyykyttämässä tätä "vahvempaa" eikä päinvastoin"

        Tätä juuri hainkin. Tarkoitin vain sitä "aloitusaikaa" jolloin pasmat ovat ensin/hetkellisesti sekaisin. Sieltä nousuun ja nimenomaan toistensa ruokkiminen alkaa.

        Samasta asiasta puhutaan mutta eri kielellä.


      • Teflonturkki

        Minä ymmärrän nuo lauseet niin että "Kesänarsissi" on oppinut pitämään puolensa, suojaamaan itseään, ei suinkaan "parantamaan" narsistia. Jos et ole narsistin puoliso, lapsi, työkaveri tms. eli jonkinlaisessa riippuvuussuhteessa narsistiin, joka antaa narsistille mahdollisuuden kiristää, niin silloin narsistin keinot pompotella käyvät vähiin. Valheet ja tyhjästä luodut mielikuvat eivät toimi jos niihin ei uskota. Moni on noussut myös tuosta riippuvuussuhteesta huolimatta vetämään rajoja ja ulkoistamaan narsistia elämästään, mutta se onkin vähän isompi ponnistus.

        Tiukkaan vastukseen törmääminen saattaa saada narsistin hetkeksi tolaltaan mutta aina löytyy uusia huijattavia, no hätä.


      • M.B.
        temppuilija kirjoitti:

        Sen kummemmin erittelemättä mihin otsaanlyöntikilpailu voisi johtaa psykon tai patologisen narsistin kanssa, kesänarsissin toimintamalli toimii mielestäni vain ns. normaaleihin kusipäisiin ihmisiin.

        'Kävele pois' on ainoa järjellinen toimintamalli patologisten tapauksien kanssa.

        Samaa mieltä.

        Sitäpaitsi jos toinen on kovinkin:"parannan tässsä narsistia sen omilla menetelmillä" - asenteella liikenteessä, niin terveemmät ihmiset kävelee pois takuuvarmasti ja ne narsistit ja psykopaatit jää siihen "parannettavaksi".

        Ainoa, joka ehkä paranee on se, joka älyää ajoissa lopettaa toisen pakkoparantamisen.

        *olikohan tuossa taas mitään järkee*


      • M.B. kirjoitti:

        Samaa mieltä.

        Sitäpaitsi jos toinen on kovinkin:"parannan tässsä narsistia sen omilla menetelmillä" - asenteella liikenteessä, niin terveemmät ihmiset kävelee pois takuuvarmasti ja ne narsistit ja psykopaatit jää siihen "parannettavaksi".

        Ainoa, joka ehkä paranee on se, joka älyää ajoissa lopettaa toisen pakkoparantamisen.

        *olikohan tuossa taas mitään järkee*

        Se muutos lähtee kyllä jokaisesta itsestään. Ja jos on täydellinen, mihinkäs tässä pitäs oikeestaan muuttuu?

        * paranna mut *


      • M.B.
        temppuilija kirjoitti:

        Se muutos lähtee kyllä jokaisesta itsestään. Ja jos on täydellinen, mihinkäs tässä pitäs oikeestaan muuttuu?

        * paranna mut *

        Mutisee epämääräisesti:"bxgfyfhxegxjxjg" - käsi läts otsaan (sun siihen otsikkoon kulmakarvojen yläpuolelle)

        You are saved, praise the lord!! Eiku healed...

        *katsoo ensin toiseen silmään, sitten toiseen*

        Paranitko??


      • M.B. kirjoitti:

        Mutisee epämääräisesti:"bxgfyfhxegxjxjg" - käsi läts otsaan (sun siihen otsikkoon kulmakarvojen yläpuolelle)

        You are saved, praise the lord!! Eiku healed...

        *katsoo ensin toiseen silmään, sitten toiseen*

        Paranitko??

        Hyräilee mielessään * David Guetta Getting Over You * :ta ja mietiskelee aurinkoista kesäpäivää....

        * ihmeparaneminen on tapahtunut *

        Sut julistetaan palstan viralliseksi manaajaksi (M.anaaja B.aatti) :D


      • M.B.
        temppuilija kirjoitti:

        Hyräilee mielessään * David Guetta Getting Over You * :ta ja mietiskelee aurinkoista kesäpäivää....

        * ihmeparaneminen on tapahtunut *

        Sut julistetaan palstan viralliseksi manaajaksi (M.anaaja B.aatti) :D

        Jess!!

        *antoisa arvonimi*

        Olettaen, että kukaan ei oikeasti tarvitse manaajan apua. Sellaisessa tapauksessa pyydän ystävällisesti kääntymään pyhän vihkiveen haltijan puoleen.


      • M.B.
        lynett kirjoitti:

        "Ajansaatossa voisi olla, että tämä "heikomman" narsistin itsetunto lähtisi sellaiseen nousuun, että lopulta HÄN olisi kyykyttämässä tätä "vahvempaa" eikä päinvastoin"

        Tätä juuri hainkin. Tarkoitin vain sitä "aloitusaikaa" jolloin pasmat ovat ensin/hetkellisesti sekaisin. Sieltä nousuun ja nimenomaan toistensa ruokkiminen alkaa.

        Samasta asiasta puhutaan mutta eri kielellä.

        Valtataistelu, lyhyesti.


    • utelias20

      "Käsittääkseni kaikissa luonnehäiriötyypeissä persoonallisuuspiirteenä on narsistisuus. Kaikki luonnehäiriöiset ovat hyvin narsistisia ja olen miettinytkin sitä onko olemassa ollenkaan erillisiä muita luonnehäiriöitä kuin vaan narsistinen persoonallisuushäiriö. Vai saattaisiko kysymyksessä olla perimän mukaan jakautunut suuntautuminen. Joillakin luonteenpiirre ja temperamenttisuus on huomionhakuinen, toisella vaativa jne. riippuen millaisen perimän on saanut. ???"

      Uskon, että narsistisessa persoonallisuushäiriössä juuri esiintyy manipulointia, lahjomista, koukuttamista henkisesti/fyysisesti, empatiakyvyttömyyttä jne, mutta muissa persoonallisuushäiriöissä ei tällaista käyttäytymistä esiinny ainakaan niin voimakkaasti kuin tässä.
      Narsistinen persoonallisuushäiriö on varmasti se narsismin pahin muoto ja narsisimia uskon esiintyvän laajemmin. Muissa pers.häiriöissä taas ainakin diagnostiikan mukaan on paljon oireita, jotka laittavat ihmisen käyttäytymään jollain tietyllä tavalla, mutta nämä ihmiset tuntevat kuitenkin empatiaa, katumusta ja muita tunteita, eivätkä häikäilemättömästi kierrä ihmisiä pikkusormensa ympärille. Itse en ole tavannut yhtä julmaa ihmistä kuin narsisti, joten epäilen syvästi, että oireet muissa ph ovat kovinkaan naristisia.

      • Eikös narsistiset ongelmat voi ilmentyä muillakin tavoin kuin vain siten miten kuvasit ?

        Esim "oikeastikin uhrin asemassa" elävä puolisokin voi täyttää narsistisia tarpeitaan.


    • lottamari<3

      Paska puhetta! Aito luonnehäiriöinen ei tunne empatiaa, ei katumusta, hänellä ei ole myötäelämisen kykyä, hän ei tunne sääliä, hän on häikäilemätön hyväksikäyttäjä, julma, kylmä, tunteeton, valehtelija, kiero, salailija, epäluotettava, häikäilemätön, jne, jne, jne, jne...............................................................................

      Jos muuta väität, niin silloin et ole tavannut ainuttakaan luonnehäiriöistä.

      Toki narsistinen persoonallisuushäiriö luokitellaan narsismin pahimmaksi muodoksi, sillä juuri narsististiset piirteet tulevat vahvimmin esiin tässä häiriössä, mutta kuten sanoin epäilen sen johtuvan perimän vaikutuksesta, kun taas perimästä johtuen joidenkin kohdalla käytös on jäykkää, kaavamaista ja itsekästä kuten vaativassa persoonassa??

      • M.B.

        " Aito luonnehäiriöinen ei tunne empatiaa, ei katumusta, hänellä ei ole myötäelämisen kykyä, hän ei tunne sääliä, hän on häikäilemätön hyväksikäyttäjä, julma, kylmä, tunteeton, valehtelija, kiero, salailija, epäluotettava, häikäilemätön, jne, jne, jne, jne..............................................................................."

        Ei lisättävää. Herää kyllä kysymys, että minkälainen on epäaito luonnehäiriöinen..............................................................................

        *tulikohan yhtä monta pistettä, ainakin yritin kovasti*


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Uskaltaako tässä luottaa siihen että

      Ehkä rakastetaan toisiamme?
      Ikävä
      104
      1076
    2. Tunnusmerkkejä Kaivatulle

      Jotain mistä toinen tunnistaa. Täällä vaalea nainen kaipaa miestä jolla vaaleat hiukset ja asuu maalla. Pelataanko kortt
      Ikävä
      58
      1025
    3. Oletko nainen enää täällä?

      En ole tunnistanut kirjoituksiasi hetkeen. Ainoastaan yhdessä neutraalissa ketjussa, missä ei ollut kyse tunteista. Hyv
      Ikävä
      61
      830
    4. Miehen ja naisen ystävyys

      Mitä järkeä on miehen ja naisen ystävyydessä jos toinen ajattelee toisesta enemmän= on rakastunut ja toivoo yhdessä oloa
      Ikävä
      144
      808
    5. Pidätkö itseäsi varattuna

      Kaivatullesi?
      Ikävä
      65
      695
    6. Naisten top-5 red flagit

      1. Feminismi: kertoo keskenkasvuisuudesta, välttää vastuuta tekemällä miehistä kestosyyllisen kaikkeen 2. Ylipaino: kiel
      Ikävä
      103
      591
    7. Pyydetään tiedonantoa "hyvinvointitalo"-hankkeen nykytilanteesta

      ja aikataulusta. Odotetaanko uutta hallinto-oikeuden päätöstä. Hallinto-oikeushan antoi teknisenlautakunnan lupajaosto
      Pyhäjärvi
      89
      581
    8. 78
      551
    9. Rakastan sinua

      Anteeksi että epäilin sinua.. ❤️
      Ikävä
      53
      547
    10. Mitähän meinaat

      Vai meinaatko mitään kohtaamisen suhteen?
      Ikävä
      39
      528
    Aihe