Vapaa kuvaus

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.

Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.

Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.

Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.

Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)



Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)



Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.



Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.

Aloituksia

115

Kommenttia

12272

  1. Mietin tuota kun sanoit että tiesi ettei kestä. Voisiko sekin olla sitten eräs syy, että se toinen heittäytyy v*seksi? Tavallaan vauhdittaa väistämätöntä ratkaisua? Jos se onkin (narsistin, mutta ei ole välttämätön) ainoa inhimillinen piirre suhdesopassa? Vaikka tekisikin sen ensin vaikka kostaakseen tai hallitakseen, mutta tämä kolmas vaihtoehto olisi se ainoa välittämisen osoitus?

    Minä tarkastelen tässä omaa menneisyyttäni. Luulisin että tämä on mahdollinen reaktio.

    Uskon myös että tietyllä tavalla v*nen hakee tietyllä tavalla v*sta vastakumppania, sielunkumppania. Saa siitä positiivista virtaa, elämää. Nukeista ei ole vastusta eikä jaksa kiinnostaa pidemmän päälle. Se voisi olla tuo veto, tai siis jo se kiihottava ajatus siitä v*sta kumppanista joka tavallaan kesytetään. Mutta sitten kun rauhoittuu ja alkaa lemmikiksi, alkaa vittuilu taas potenssin kymmenen jotta saa sitä kiihoketta.

    Ja sitten kun toinen lopulta kyllästyy tähän kissa-hiiri-leikkiin ja lähtee vetämään, toinen pettyy. Pettymyksessään sanoo, ettet sä ollutkaan sitä mä luulin, jotain muuta. Mutta pettymyt oikeastaan juuri siksi, ettei toinen jaksanut jatkaa leikkiä samoilla pelinappuloilla.

    Hoteimmalla tarkoitin juuri sitä että on voimakkuutta osoittaa v*tensä. Tai sanoa se. Kiihoke voi olla puolin ja toisin voimakas. Ja sitten symbioosi-ilmiö. Olenko hakoteillä? Ja toisaalta voisin kuvitella, että v*nen haluaa alitajuisesti tai tarvitsee v*sen kumppanin. Vaikka uskon siihenkin, että tietyt vastakohdat täydentävät toisiaan.

    Kyllä se on mahdollista että kumppani, narsistinenkin on rehellinen. Sitä ehkei vain haluta kuulla tai nähdä vaikka toinen sanoo sen. Kun ollan hullaannuttu siihen tunteeseen; mä haluan tuon. Maksoi mitä maksoi. Ja valmis menettämäään vaikka kaiken. Tulemaan sieltä seinien sisältä mutta vaikka enemmänkin.
  2. Hotein ex?
  3. Hyvää yötä sinulle
  4. Hyvää yötä lentäjä
  5. Eikun ME ollaan !! :D
  6. Tiedätkö näin itseni siinä kummassakin roolissa. Ja vielä jossain muussakin. Alkaa todella puistattaa tämä eletty elämä. Hrrr...