Vapaa kuvaus

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.

Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.

Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.

Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.

Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)



Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)



Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.



Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.

Aloituksia

115

Kommenttia

12272

  1. Yxex, kultaseni: minä...haluaisin kertoa paljon. Mitä täällä tapahtuu, ei mitään edistymistä, pää lyö tyhjää. Ratkaisuja joita pitäisi tehdä, joita ei ole, joita en ole löytänyt, edelleenkään. Ne eivät ole suuria asioita, merkityksellisiä ulkopuolisesta, mutta minun ehkä pitäisi tarttua. En vain pysty. En näe. Enkä pysty kirjoittamaan, niitä tarinoita, tiedät mistä puhun. Siihen on syy, mistä en voi puhua. Ei edes sillä ole merkitystä, en välitä. Minulla on asioita, joilla nyt näyttää olevan suurempi merkiitys kuin tällä itsetutkiskelulla. En tiedä mitä haluan. Mutta haluan jotain muuta. Minä haluaisin elää. Olen valmis elämään. Mutta en elä sillä tavoin kuin on itselleni tarve. Vaikea valinta.

    Yxex: mitä ole sanonut sinulle, olen tosissani. Olet merkityksellinen. Niinkuin näet, sanon paljon, välitän ihmisistä ja kiinnostun ihmisistä. Ja haluan jakaa kaiken sen mikä on jaettavissani. Mutta erityisesti sinun kanssasi. Jos joku kysyy, miksi, niin siksi, koska olet erityinen. En halua käyttää hyväkseni sinua (miten voisinkaan?). Ehkä et ymmärrä, mutta näin on.

    Ja miksi sanon tämän julkisesti, johtuu siitä, etten ehkä hengaile täällä tänään puhumassa muusta. Koska ei ole muuta tapaa. En chattaile tai hakkaile muita. Menen vierailleni tarjoamaan seuraa ja palaan kun se on mahdollisista. En vaan viitsi enää olla monimerkityksellinen. Olen suorapuheinen. Ja nyt lähden menemään. Viihdyttämään minulle läheisiä ihmisiä.

    Sinun suhteesi on vielä enemmän. Sinä tiedät sen. Älä ota sitä raskaasti. En halua kuormittaa taakkaasi, mutta sanon sen siksi jos päätät/päätän lakata tämän viestinnän kanssasi. Välitän silti sinusta. En halua että koet palstalla olosi epoämiellyttäväksi takiani. Olet hieno ihminen.
  2. Jiäräpiä? =) Melkoinen pakkaus oot.

    No sittenhän sinulla on kaikki elämisen edellytykset. Tunnet. Hulluus, tiedät miten se on terve piirre ihmisessä. Ja jos kun ihminen tunnistaa, mutta huom tunnustaa vikojaan itsessään, sitten on jo aika hyvä pulla uunissa.

    Jääräpäiselle kasvaa vain paksut ja painavat, kiinnitarttuvat sarvet, tiesitkös sitä? Ellei välillä pudottele niitä?