Negatiivinen lähde

Eroa aikansa.
Hän useimmiten aloittaa kontaktin haukkumalla ja syyttelemällä. Kaikin tavoin. Silti se johtaa jonkin sairaan esileikin tavoin tapaamiseen (vaikka olisi alkuun ketuttanut tai ahdistanut ne jutut kuinka )?
What ?

Eihän tälle mitään järjellistä selitystä ole, joten...

"Sinä ITSE lähdet peliin mukaan"

Ai älä.

Sitä käytöstähän tässä oli tarkoitus puidakin, ei häntä

lynett kirjoitti:

"Sinä ITSE lähdet peliin mukaan"

Ai älä.

Sitä käytöstähän tässä oli tarkoitus puidakin, ei häntä

Hmm hmmm... herättää ajatuksia... lähinnä omista syistä miksi itse käyttäytyy toista kohtaan kusipään narsistisesti :D

lynett kirjoitti:

"Sinä ITSE lähdet peliin mukaan"

Ai älä.

Sitä käytöstähän tässä oli tarkoitus puidakin, ei häntä

Siinä sinulla on itsetutkiskelun paikka. Tuskin suomi24 voi siinä auttaa, mutta kenties psykologi.

sairas leikki. kirjoitti:

Siinä sinulla on itsetutkiskelun paikka. Tuskin suomi24 voi siinä auttaa, mutta kenties psykologi.

Njääh... täällä on kiva heitellä ihmisten kanssa läppää.
Viime kesänä kävin psykologin luona mutta se kääntyi kyllä ihan meikäläistä vastaan. Kävin siellä "uhrivaiheessa" hakemassa vain tunnustusta siitä kuinka hyvä ihminen olenkaan, uhriparka. Ja sitä sain.

Ihan bullshittiä oli se.

lynett kirjoitti:

Njääh... täällä on kiva heitellä ihmisten kanssa läppää.
Viime kesänä kävin psykologin luona mutta se kääntyi kyllä ihan meikäläistä vastaan. Kävin siellä "uhrivaiheessa" hakemassa vain tunnustusta siitä kuinka hyvä ihminen olenkaan, uhriparka. Ja sitä sain.

Ihan bullshittiä oli se.

Lue lisää

" Kävin siellä "uhrivaiheessa" hakemassa vain tunnustusta siitä kuinka hyvä ihminen olenkaan, uhriparka. Ja sitä sain. "

Musta kuule lynett tuntuu siltä, että sun itsetutkiskelussa ei todellakaan ole mitään arvosteltavaa kellään, päinvastoin, hyvänä esimerkkinä muille miten niitä asioita kannattaa ja voi pyörittää omalla kohdalla pohtien omia osuuksiaan asioitten kuluissa :) Kunhan vaan viitsii.

Se mikä on vaan tasan totta, on se, että aivan kaikkien ihmisten kanssa ei kannata ruotia itseään tosielämässä. Jos nämä ihmiset puuttuvat, keiden kanssa voi, terapia on hyvä vaihtoehto. Hyvällä onnella saattaa saada uusia näkökulmiakin siihen ruotimiseen tai vauhditusta asiaan, jos meinaa jäädä junnaamaan paikoilleen. Totuuksia epätotuuksien tilalle asioistahan sieltä ei saa, mutta joskus riittää, että tulee se oma ääni hyväksytysti kuulluksi, se, mitä vaille ehkä siinä suhteessansa lopulta jäi.

M.B. kirjoitti:

" Kävin siellä "uhrivaiheessa" hakemassa vain tunnustusta siitä kuinka hyvä ihminen olenkaan, uhriparka. Ja sitä sain. "

Musta kuule lynett tuntuu siltä, että sun itsetutkiskelussa ei todellakaan ole mitään arvosteltavaa kellään, päinvastoin, hyvänä esimerkkinä muille miten niitä asioita kannattaa ja voi pyörittää omalla kohdalla pohtien omia osuuksiaan asioitten kuluissa :) Kunhan vaan viitsii.

Se mikä on vaan tasan totta, on se, että aivan kaikkien ihmisten kanssa ei kannata ruotia itseään tosielämässä. Jos nämä ihmiset puuttuvat, keiden kanssa voi, terapia on hyvä vaihtoehto. Hyvällä onnella saattaa saada uusia näkökulmiakin siihen ruotimiseen tai vauhditusta asiaan, jos meinaa jäädä junnaamaan paikoilleen. Totuuksia epätotuuksien tilalle asioistahan sieltä ei saa, mutta joskus riittää, että tulee se oma ääni hyväksytysti kuulluksi, se, mitä vaille ehkä siinä suhteessansa lopulta jäi.

Lue lisää

Mutta kun tää ei nyt mene ollenkaan sinne suuntaan tämä tutkiskelu kuin toivoisin... heh... noh, ei se kuolemaksi ole (kait).

Tuo IRL vertaus on hyvä. Olen aina ollut liian avoin. Olen sitä täälläkin. En vain osaa hävetä sitä että kerron olevani addikti tai spede jne. Ihan sama. Mulla ei myöskään ole samaa "paljastumisen pelkoa" ainakaan ihan nopeasti (että joku tunnistaa ) koska esim "hän" ei omaa edes tietokonetta joten tuskin hyvin äkkiä eksyy tänne missä kuulemma vain idiootit pyörii. Muista en taas välitä.

Tämä keskusteleminen on auttaanut pääsemään häpeästä irti mutta IRL sain kovan koulun tästä mm joutumalla "kyläpaatin" kynsiin ja pääsin vain vaivoin pakenemaan viime tingassa.

Mutta siperia opettaa.

Kevennyksenä. Sais jäädä paikoilleen junnaamaan ja tehdä mut hulluksi. Nyt ei näytä suunta kivalta. Ois kiva jutella tästä matkasta omaan narsismiin... hui.,..

JA HEI, melkein unohtui : HYVÄÄ VAPPUA KAIKILLE ! TÖÖT TÖÖT =)

"Jos kaltoinkohtelija onkin ns uhrilleen narsistinen lähde?"

En mäkään tunne hakevani NIMENOMAAN negatiivista mutta kun se yleensä vain sattuu sitä olemaan. Tai alkaa sillä. Se, mihin suuntaan se menee, on paljolti kiinni siitä miten vastaan tai vastaanko. Joskus se tunnustelu alkaa "ikävä" viesteilläkin.

Tuo sietokykyni niille on todella vaihtelevaa. Se riippuu tilanteesta. On tilanteita joissa ne pitkästyttävät tai raivostuttavat niin että suljen koko liittymän ajaksi X. Joskus taas nauran niille hulluille jutuille koska ne ovat ihan päättömiä.

Toisaalta tiedän ettei ne merkkaa mitään eikä niitä mitenkään voi ottaa henkilökohtaisesti koska ne eivät sitä ole. En tiedä. Jäin vain miettimään kun kaikkea kummaa alkaa tulemaan esiin kun tarkasteleekin asiaa toisin.

Mutta, ne oudoimmat kerrat mietityttää vaikkei se aina mene sillä kuviolla. Tuntuuko tutulta (vaknin):

Ero päällä.
Sisäinen tyhjyys, levottomuus, ahdistus. Kun viesti tulee - se tuottaa...ööö...jonkinlaisen helpotuksen (sisältö nyt niin merkityksellinen ole) ? Ajattelin ihan alkuun kun näitä fiilareita tuli, että se johtuu vääristyneestä tulkinnastani. Että täällä nyt hikoilen erossa haluamattani ja epätoivoissani juoksen sinne "rakkauden" perässä ja olen niin pahasti sairastunut tässä suhteessa etten vain enää välitä noista sekoiluista. Hih...=)

Tuskinpa.

Nyt vasta meinaan tajusin etten minä minkään rakkauden perässä ole juossut vaan helpottaakseni omaa ahdistustani, yksinäisyyttäni, tylsyyttäni, mitä nyt milloinkin.

Toisaalta sisälläni asuu jo valmiiksi erittäin kriittinen arvostelija. Se puhuu paljon rumemmin kuin hän koskaan kykeneekään. Sikäli siis jopa saatan rankaista itseäni.

Miten itse ohitit "pahat sanat" ? Tai selitit ne ? Meillä kun tuo tilanne on ollut vähän erilainen.

lynett kirjoitti:

"Jos kaltoinkohtelija onkin ns uhrilleen narsistinen lähde?"

En mäkään tunne hakevani NIMENOMAAN negatiivista mutta kun se yleensä vain sattuu sitä olemaan. Tai alkaa sillä. Se, mihin suuntaan se menee, on paljolti kiinni siitä miten vastaan tai vastaanko. Joskus se tunnustelu alkaa "ikävä" viesteilläkin.

Tuo sietokykyni niille on todella vaihtelevaa. Se riippuu tilanteesta. On tilanteita joissa ne pitkästyttävät tai raivostuttavat niin että suljen koko liittymän ajaksi X. Joskus taas nauran niille hulluille jutuille koska ne ovat ihan päättömiä.

Toisaalta tiedän ettei ne merkkaa mitään eikä niitä mitenkään voi ottaa henkilökohtaisesti koska ne eivät sitä ole. En tiedä. Jäin vain miettimään kun kaikkea kummaa alkaa tulemaan esiin kun tarkasteleekin asiaa toisin.

Mutta, ne oudoimmat kerrat mietityttää vaikkei se aina mene sillä kuviolla. Tuntuuko tutulta (vaknin):

Ero päällä.
Sisäinen tyhjyys, levottomuus, ahdistus. Kun viesti tulee - se tuottaa...ööö...jonkinlaisen helpotuksen (sisältö nyt niin merkityksellinen ole) ? Ajattelin ihan alkuun kun näitä fiilareita tuli, että se johtuu vääristyneestä tulkinnastani. Että täällä nyt hikoilen erossa haluamattani ja epätoivoissani juoksen sinne "rakkauden" perässä ja olen niin pahasti sairastunut tässä suhteessa etten vain enää välitä noista sekoiluista. Hih...=)

Tuskinpa.

Nyt vasta meinaan tajusin etten minä minkään rakkauden perässä ole juossut vaan helpottaakseni omaa ahdistustani, yksinäisyyttäni, tylsyyttäni, mitä nyt milloinkin.

Toisaalta sisälläni asuu jo valmiiksi erittäin kriittinen arvostelija. Se puhuu paljon rumemmin kuin hän koskaan kykeneekään. Sikäli siis jopa saatan rankaista itseäni.

Miten itse ohitit "pahat sanat" ? Tai selitit ne ? Meillä kun tuo tilanne on ollut vähän erilainen.

Lue lisää

"Miten itse ohitit "pahat sanat" ? Tai selitit ne ? Meillä kun tuo tilanne on ollut vähän erilainen."

Minä en ole pystynyt ohittamaan vieläkään ja moni sanoista jäi muovaamaan sitä todellisuutta tarjoten ikäänkuin sen näkökulman itseeni. Kaikki mitä tein, sanoin, olin tulkitsin itselleni toisen pahimpien loukkausten kautta, että niinhän se on.. :/

Toisen käyttäytymistä ja sanomisia on hankala tulkita pitkänkään ajan päästä, koska tilanne ollessaan päällä on jo itsessään sisältää niin paljon ristiriitaisuuksia ja pidättäytyvyyttä, että ei tiedä mihin pitäisi kiinnittää huomio vastauksia etsiessään. Ja tarviiko niitä lopulta sitten enää niitäkään? Ehkä ei.

Ehkä osa ihmisistä on edellisten elämiensä summaa toisilleen, siksi jäljelle jää ihmettelevä lämmin kydös, jonka pyrkii kaikin keinoin tukahduttamaan..

"Nyt vasta meinaan tajusin etten minä minkään rakkauden perässä ole juossut vaan helpottaakseni omaa ahdistustani, yksinäisyyttäni, tylsyyttäni, mitä nyt milloinkin"

Oliko nuo olemisen tilat olemassa sinussa ennen suhdetta?? Minulle kävi niin, että suhteessa kaikki nuo tilat pukkas päälle. Viihdyn yksin, en juuri ahdistuile, en koe tylsyyttä tylsänä ollenkaan, mutta suhteessa koin olevani täydellisen yksin, ahdistuilin vähän väliä ja tylsää oli kaikki.. Eli ei oikeasti syytä ainakaan kaipuuseen toista kohtaan :D Eli hittoako kiemurtelen.....

M.B. kirjoitti:

"Miten itse ohitit "pahat sanat" ? Tai selitit ne ? Meillä kun tuo tilanne on ollut vähän erilainen."

Minä en ole pystynyt ohittamaan vieläkään ja moni sanoista jäi muovaamaan sitä todellisuutta tarjoten ikäänkuin sen näkökulman itseeni. Kaikki mitä tein, sanoin, olin tulkitsin itselleni toisen pahimpien loukkausten kautta, että niinhän se on.. :/

Toisen käyttäytymistä ja sanomisia on hankala tulkita pitkänkään ajan päästä, koska tilanne ollessaan päällä on jo itsessään sisältää niin paljon ristiriitaisuuksia ja pidättäytyvyyttä, että ei tiedä mihin pitäisi kiinnittää huomio vastauksia etsiessään. Ja tarviiko niitä lopulta sitten enää niitäkään? Ehkä ei.

Ehkä osa ihmisistä on edellisten elämiensä summaa toisilleen, siksi jäljelle jää ihmettelevä lämmin kydös, jonka pyrkii kaikin keinoin tukahduttamaan..

"Nyt vasta meinaan tajusin etten minä minkään rakkauden perässä ole juossut vaan helpottaakseni omaa ahdistustani, yksinäisyyttäni, tylsyyttäni, mitä nyt milloinkin"

Oliko nuo olemisen tilat olemassa sinussa ennen suhdetta?? Minulle kävi niin, että suhteessa kaikki nuo tilat pukkas päälle. Viihdyn yksin, en juuri ahdistuile, en koe tylsyyttä tylsänä ollenkaan, mutta suhteessa koin olevani täydellisen yksin, ahdistuilin vähän väliä ja tylsää oli kaikki.. Eli ei oikeasti syytä ainakaan kaipuuseen toista kohtaan :D Eli hittoako kiemurtelen.....

Lue lisää

En tiedä tasan tarkkaan oliko missä muodossa ennen suhdetta koska elämäni oli sitä ennen täysin erilaista. Jotain kuitenkin oli varmasti koska uskon vakaasti, että ongelmani oli olemassa jo ennen häntä mutta hän vain pahensi niitä "tökkimällä" lisää.

Olen tullut seuraavaan päätelmään (toistaiseksi). Ehkä joudun sen saattelemana hullujenhuoneelle mutta menkööt.
Jos sais vaikka jotain kivoja pillereitä ettei tarttis koko ajan funtsia turhia ;)

Uskon niiden "viekkareiden" lopulta asettuvan jonkinlaisen narsistisen vajavaisuuden/ilmentymän tms päälle. Että siellä pohjalla olisi jokin siihen liittyvä "juttu". Eiks oo tieteellistä ?

Koin ne viekkarit pahimmillaan silloin kun olin ns yllätetty. Joku raivopuuska, jättäminen yhtäkkiä tms iski ilmaan ja sen jälkeen olin eniten "hädissäni". Olisi täysin sairasta sanoa että ne viekkarit olisivat liittyneet jotenkin rakkauteen. Missä siellä on rakkautta ?!? Miksi kaipaisin rakkautta sieltä tai sellaiselta joka käyttäytyy näin ? Sellaista illuusiota ei voi olla.

Ne on pakko liittyä johonkin "tyhjyyden tunteeseen", vajareihin joita se toinen on täyttänyt. Jos hän kerta imee vain energiaa minusta, miksen tunne täyttyväni ilman häntä vaan tyhjeneväni vielä enemmän ? Alan kääntymään sinne suuntaan että olin tyhjä ilman häntä ja hänen seurassaan täydempi, oli se aukko sitten missä tahansa.

Siksipä pelkään, että ollessani yllätetty koen jonkinasteisen ...ööö...mikskä sitä nyt voisi sanoa...ööö...narsistisen "jonkin" menettäessäni mm kontrollin tai kykenemättä vaikuttamaan tapahtumiin. Totta kai se tila on hämmentävä toisen käytöksenkin vuoksi mutta mutta...jos sitä haluaa toistaa, sen on annettavakin jotain.

Mites Dr phil sanoo... "what is your payoff?"

lynett kirjoitti:

En tiedä tasan tarkkaan oliko missä muodossa ennen suhdetta koska elämäni oli sitä ennen täysin erilaista. Jotain kuitenkin oli varmasti koska uskon vakaasti, että ongelmani oli olemassa jo ennen häntä mutta hän vain pahensi niitä "tökkimällä" lisää.

Olen tullut seuraavaan päätelmään (toistaiseksi). Ehkä joudun sen saattelemana hullujenhuoneelle mutta menkööt.
Jos sais vaikka jotain kivoja pillereitä ettei tarttis koko ajan funtsia turhia ;)

Uskon niiden "viekkareiden" lopulta asettuvan jonkinlaisen narsistisen vajavaisuuden/ilmentymän tms päälle. Että siellä pohjalla olisi jokin siihen liittyvä "juttu". Eiks oo tieteellistä ?

Koin ne viekkarit pahimmillaan silloin kun olin ns yllätetty. Joku raivopuuska, jättäminen yhtäkkiä tms iski ilmaan ja sen jälkeen olin eniten "hädissäni". Olisi täysin sairasta sanoa että ne viekkarit olisivat liittyneet jotenkin rakkauteen. Missä siellä on rakkautta ?!? Miksi kaipaisin rakkautta sieltä tai sellaiselta joka käyttäytyy näin ? Sellaista illuusiota ei voi olla.

Ne on pakko liittyä johonkin "tyhjyyden tunteeseen", vajareihin joita se toinen on täyttänyt. Jos hän kerta imee vain energiaa minusta, miksen tunne täyttyväni ilman häntä vaan tyhjeneväni vielä enemmän ? Alan kääntymään sinne suuntaan että olin tyhjä ilman häntä ja hänen seurassaan täydempi, oli se aukko sitten missä tahansa.

Siksipä pelkään, että ollessani yllätetty koen jonkinasteisen ...ööö...mikskä sitä nyt voisi sanoa...ööö...narsistisen "jonkin" menettäessäni mm kontrollin tai kykenemättä vaikuttamaan tapahtumiin. Totta kai se tila on hämmentävä toisen käytöksenkin vuoksi mutta mutta...jos sitä haluaa toistaa, sen on annettavakin jotain.

Mites Dr phil sanoo... "what is your payoff?"

Lue lisää

"Mites Dr phil sanoo... "what is your payoff?""

Mä en taida tällä hetkellä ymmärtää yhtään englantia kun ei sano mitään muuta kuin, että eiks tuo ole urheilutermi :D

Mutta erolla uhkaaminen saa kyllä aika avuttomaan tilaan. Ehkä itsellänikin tämän tiedon oivaltaminen saa suhtautumaan hieman kuuntelevammin seuraavaan erolla uhkaamiseen joskus. Mikäli sellaisia vielä elämääni jpostakin satelee :) Hope not.

Itse usein toistaessani toivon, että se toinen olisi vahva, vahvempi, joka viheltää sen pelin poikki rauhallisesti siinä kohtaa. Mutta ehkä on ollut kunnia tosiaan työstää kahden ihmisen tunnelukkoja aina yhtäaikaa, niin että sellaista ei todellakaan ole kuunaan tapahtunut. En tiedä mitä, jotenkin sellainen aavistus itestä, että tarvitsee sen toisen jolla on taito kesyttää tilanteet ja saada minutkin siinä samalla kesyyntymään, jotta tuntisin oloni toisen seurassa turvalliseksi ja luottavaiseksi. Vaikka tasa-arvoa toitotankin saada olla oma itsensä puolin ja toisin, niin vieläpä niin, että itse saan olla se kiukutteleva kakara jolle toinen asettaa turvalliset mutta jämäkät rajat asioiden lähtiessä purkautumaan riitelyksi. Huono tilanne sellainen, jossa molemmat kiukuttelevat...

Se, että sellaista ei ole tapahtunut, saa minut sitten omalta osaltani toistamaan niitä kuvioita. Ehkä joskus kasvan vapaaehtoisesti ihan itse, tiedä tuota.

Mutta se miten toisen hiljainen läsnäolo on parhaimmillaan hellivän kaiken täyttävää, se on vaan mysteeri ja mysteeriksi jäänee.

*taidan kömpiä päiväunille. Liika sokeri ei ole hyvästä ja tipahdan kohta näppiksen päälle kun selvästi tuntuu kuinka aivot jumii kuin hiljalleen hyytyvä auton moottori*

Karkit pannaan ja piiloon...jäks..

14 : tuttua, nähty itsekin.

En itse kuitenkaan voi sanoa nauttivani siitä mutta sen ohittaminenkin on aika outoa jonain lähestymisrituaalina.
Mä en kyllä hae mitään sellaista vastausta, jonka mukaan olen uhri ja muut taputtelevat päälaelle vaan haluan tunnistaa ne kipupisteet ja/tai tarpeet jotka tällaiseen johdattelevat.

Tuo marttyyrityyppi, mitä kuvasit, on pahimmillaan koko ympäristöään terrorisoiva verenimijä.

lynett kirjoitti:

14 : tuttua, nähty itsekin.

En itse kuitenkaan voi sanoa nauttivani siitä mutta sen ohittaminenkin on aika outoa jonain lähestymisrituaalina.
Mä en kyllä hae mitään sellaista vastausta, jonka mukaan olen uhri ja muut taputtelevat päälaelle vaan haluan tunnistaa ne kipupisteet ja/tai tarpeet jotka tällaiseen johdattelevat.

Tuo marttyyrityyppi, mitä kuvasit, on pahimmillaan koko ympäristöään terrorisoiva verenimijä.

Lue lisää

Ympäristö suhtautuu nuoreen marttyyriin vielä ymmärtäen. Päätä silitetään, kuunnellaan mielenkiinnolla ja annetaan ohjeita. Lämminhenkinen huomio kietoo marttyyrin jatkamaan sekä valittelua että valitsemassaan suhteessa.

Ikääntymisen myötä etenkin naismarttyyri aletaan nähdä vähemmän myötätuntoisesti. Monien silmissä hän on uikuttava ämmä, joka ei ole viitsinyt tehdä elämässään tarvittavia ratkaisuja. Nämä asenteet aistittuaan marttyyri alkaa kärsiä lähdevajeesta ja katkeroituu. Ympäristön ihanat sympatiat jäävät saamatta ja aiemmin ahh niin särmikäs suhde muuttuu vanhetessaan puisevammaksi. Oma viehätysvoima katoaa, joten uuttakaan lähdettä ei ole helppo löytää. Elämä alkaa viettää alaspäin kohti vanhuutta, eikä jäljellä ole muita ihmissuhdepelejä kuin lisääntyvän katkeruuden kylväminen.