Vapaa kuvaus

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.

Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.

Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.

Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.

Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)



Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)



Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.



Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.

Aloituksia

115

Kommenttia

12272

  1. Sinulla on hyviä näkökantoja "selvää pässinlihaa" sekä tietenkin mittavasti oikeata tietoa NPH:sta, narsismista hyveenä tai paheena ja luultavasti muistakin luonnehäiriöistä. Kommentoi ihmeessä enemmän näillä tiedoillasi; täällä palstalla on paljon apua, vastauksia kysymyksiin tarvitsevia ihmisiä. Voit varmasti neuvoa useita. Kaikki kommentoijat eivät ole psykologiaan niin hyvin perehtyneitä, että osaisivat suoralta kädeltä sanoa mikä ongelma viittaa esim estyneeseen persoonallisuushäiriöön tai NPH;n. se ei ole palstan tarkoituskaan.

    Palstalla vilahtelevat kommentit ja ketjut voivat kieltämättä hieman "haiskahtaa" epäilyttäviltä. Ole huoleti. Olet täysin turvassa kuten muutkin kanssakulkijat. Miksi narsistisuudesta; toisen tai oman, puhutaan niin paljon niin se on hieman syvällisempi juttu. On turha analysoida ketään pelkkien toistuvienkaan tekstejen tai sanojen takia. Fiksuna ihmisenä varmaan tiedät tämänkin.

    Luonnehäiriöisten, tai ihmisten yleensä, tulkinnassa tarvitsemme laajakatseisuutta. Jos meiltä tuo laajakulma puuttuu, se kertoo hyvin paljon rajoittuneesta näkö- ja käsityskyvystä. Teemme vääriä pätelmiä. Sitä voidaan kehittää. Siksi kannattaa yrittää hieman tutustua erilaisiin persooniin olematta liian ennakkoasenteinen. Ne ihmiset jotka eivät halua kehittyä, haluavat pysyä estyneinä; se kertoo jotakin heistä itsestään.

    Laajentamalla ymmärrystään en kuitenkaan tarkoita aivopesua. Kysymys on tutustumisesta itseensä. Kenellä nyt kantti vain riittää. Miksi narsismi-termiä käytetään joka yhteydessä, se selviää vain tutustumalla ensin omaan narsismiinsa, olipa se hyvän tai pahan maljan täyttämä. Kaikella narsismi-viittauksilla kun todellakaan ei osoiteta NPH:öön, kyse on narsismin lukuisten mahdollisten ilmenemismuodoista, joiden olemassaolon meidän on hyvä tiedostaa. Ja kirjoittajat lienevät kutakuinkin ihan tavallisia ihmisiä omine suurine ja pienine ongelmineen; hakemassa tietoa, jakamassa sitä ja sovittamassa sitä tietoa omaan elämäänsä.
  2. Rationaalinen minäni haluaa kumota kaikki väitteesi. Tunnepuoleni tai mystiseen uskova taas haluaa uskoa tuohon. Siitä taas päästään siihen, miten narsistinen näkökulma ihmisellä voikaan olla. Koen asiat omalta kantiltani, vaikka ympäristöön ja tapahtumiin vaikuttavat lukuisat muut tekijät, toiset ihmiset.

    Puun oksilla tosiaan; tämä herättää tällä hetkellä eniten kummastusta. Päässäkin raksuttaa taas uusi tarina. Mistä niitä syntyy? Ja miksi? Kohtaloa? Vai selviä järjellä selitettävissä olevia asioita? Vai jokin muu elementti mitä ei ole tullut ajatelleeksi? Ainakin kelkassa tavalla tai toisella on muita ihmisiä, se on selvä. Harmi kun ei ole aikaa kirjoittaa. Mutta jos iloa ja aikaa riittää, jaan sen kanoottikunnalle, jossain.