Vapaa kuvaus

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.

Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.

Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.

Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.

Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)



Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)



Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.



Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.

Aloituksia

115

Kommenttia

12203

  1. Ketun sivutarina; uni poltetuista silloista

    " Kettu näkee unta. Se seikkailee varjojen laaksossa kasvottomien keskellä nähden puissa värejä, pensaissa uusia versoja kasvamassa vanhempien lomassa, hennon viheriöivän nurmen, joka lupailee toivoa tulevasta keväästä. Ketun ravatessa rinteisten lakeuksien keskellä pitkin sen lukuisia salaisia polkuja, se leikkiensä lomassa tutustuu metsän asukkaisiin jakaen kokemuksiaan niiden kanssa. Suuri metsän kansa piilottaa keskelleen lukuisia erilaisia elollisia, joiden jokaisen asukkaan tarina oli yksi ja vertaansa vailla. Se kuulee katkelmia sieltä ja täältä; tietäen ettei minkään kokemaa voi toinen niin hyvin käsittää kuin kertoja itse. Jollain tasolla se itsekin opettelee siellä viimein puhumaan, kyky jonka se on piilottanut sisälleen kauan sitten ymmärtämättä miten tärkeää on sanoilla piirtäminen.

    Yllättäen uni kääntyy, jossa kettu astuu luolan portista toiseen näkymään. Siellä on luola, jonka sisälle on piilotettu ketun kaikki suuret ja pienet salaisuudet, joita vain toisen maailman asukkaat pystyvät katselemaan. Siinä maassa kettu purkaa sanoilla kirvelevää ahdistustaan. Se tulee kertoneeksi metsän ulkopuoliselle asukkaalle suuria salaisuuksia, riitaantuu kahden lähimmän kanssa ja moittii erästä vanhaa kumppaniaan teoista, joihin se ei ollut syyllinen. Kipuillessaan menneitä asioita se suree menetettyjä mahdollisuuksia ja raivoaa kokemaansa vääryyttä. Sen vuoksi sillä on piilotetun luolansa takana kasa rikkoutuneita muistoja hangella, joita se tuhosi kamalan tuskansa keskellä. Surussaan se vielä vei kasvottamalle tiedon, että sen on vaikeampi jatkaa taivalta nimettömien seurassa hämäännyksen tilassaan. Se tuli sanoillaan tehneensä peruuttamattoman teon, eikä se voi enää palata väritetyille lakeuksille, joka on nyt täynnä outoa värettä jota se ei ymmärrä. Sen olisi pitänyt jakaa tarinansa, opetella puhumaan, mutta tehtyään vääriä tekoja se nyt kokee kadottaneensa ilon, eikä pysty enää sanoilla puhumaan.

    Unen vielä vaihtuessa se palaa kurkistamaan polun päässä pilkistävän veräjän rakosiin. Niiden varjoisista väleistä se näkee metsän asukkaiden lakeuksien muuttuneen. Jostain syystä tuo rikas maisema on muuttunut ilottamaksi, harmaaksi ja tarkoituksettomuudellaan sijaa antamattomaksi. Tuossa tyhjäksi muuttuneessa maisemassa on jotain lohdutonta ja luotaantyöntävää. Näkymä ei ole arvoton, mutta kettu ei heikosti näkevillä silmillään enää näe niitä ympäristön mahdollisuuksia mitä sillä oli vielä äskettäin tarjottavana. Ketun nähdessä värejä ja sen opetellessa sanoilla puhumaan sen mielessä kävi menneisyys, nykyisyys ja merkitysten tulkinnan kautta parempi tulevaisuus. Se olisi halunnut tehdä oikean teon. Mutta se itse hämääntyi varjojen laaksossa kasvottomien keskellä uniin, joissa ei ollut otetta hereillä näkyviin tarinoihin. Lisäksi ketun mieltä painaa, ettei kukaan näe sen todellista tarkoitusta, mitä se ylpeänä sydämessään kantaa.

    Herätessään ketun sisintä täyttää vain lohduton ajatus siitä, mitä se peruuttomattomilla sanoillaan on tehnyt. Yksi sana, minkä se hiljaa ilmaan henkäisee on anteeksi. Mutta miten se enää pystyisi sanoilla piirtämään, kuka auttaisi sitä niillä oikein puhumaan; missä sen oikea maailma on, jossa sen herkkiä piilotettuja sanojaan kukaan pystyisi oikein tulkitsemaan? "
  2. Eikö ole muuten kipeetä? Teen töitä hulluna, tykkään kyllä työnteosta, sitten marisen täällä, olen väsynyt. Teen sitä kyllä etusijassa ansaitsemismielessä, pakollisiin menoihin, en haali, ei jää. Toisaalta vaikka tiedän että monsterivuorojen alkavan, niin loikkaan niihinkin riemulla. Minulta muuten puuttuu elämä, oikeesti.

    Minä en halua kuormittaa sinua tai muitakaan. Mutta sitten tajusin että tätähän tämä on ollut koko ajan, jaamme näitä asioitamme täällä, vatuloimme, tuemme, mitä milloinkin.

    Riitelen harvoin, mutta siitä en pidä jos käyn kenenkään kimppuun. Ei se teidän kenenkään vika ole jos minulla on kurja olla. Mutta helpottaa kummasti omaa oloa jos saa hetken vaikka kuvitella niin. Lapsi mikä lapsi.