Vapaa kuvaus

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.

Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.

Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.

Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.

Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)



Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)



Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.



Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.

Aloituksia

115

Kommenttia

12272

  1. *halaa ykköstäkin kun mään on laskenut irti*

    Tuo vinkkaus väikkäristä hyvä. Mää? tai eihän mulla oikeasti ole hajua mitä te puuhailette siellä toisella planeetalla seikkaillessanne.

    Tuli mieleen tuo siviilielämän kiireellisyydestä ja narsistisesta vaikutuksesta miten se omaa elämääni on leimannut valtavasti. En ole ollut niistä "järkevimmistä" päästä, mutta joskus ylisuorittautuneessa tilassa minusta on tullut varsinainen riivinrauta, antamatta sijaa kepeydelle tai tilaa toisinajattelulle. eräs vertaitukihenkilö IRL sanoi minulle kuultuaan kohelluksestani naamioherran kanssa, ettei voi millään uskoa, että minä olen sortunut niihin touhuihin mitä sumussa ja järjen mmenetettyäni mihin menin mukaan (tuntenut kauan saalistuselämässä).

    Tuo vertauksesi Mog-Uriin sai hymyilemään. Ainakin meillä kolmella on yhteistä tuo Aylan tarina, olen mään tavoin lukenut useita kertoja ne kirjat. Pidän myös Gabaldonista ja Rowlingista.

    Tarinankertojista: en ikimaailmassa olisi uskonut kuvitellut kirjoittavani mitään mitä tänne olen sötöstellyt. Jos joku olisi sanonut että kirjoitan sadun tai runon, olisin nauranut pitkään, hartaasti ja kiemurrellen selälleen lattialla. Kaikki tuotettu on kuitenkin täällä, tällä palstalla, jotenkin. Outoa. Ja joku runomainen tekele (en edes ole lukenut runoja tai erityisemmin piitannut niistä) enkä satujakaan ole koskaan edes uneksunut että voisin yrittää kirjoittaa. Muu ns julkinen on vain siellä mistä monet meidän kaltaisemme lähtevät liikkeelle, sinne hieman toin esille tuntojani. On tämä outo tämä hullujen ihana maailma. Rakastan tätä. Ja rakastan teitä.
  2. Ikävä tilanne, mutta ei mitenkään valmiiksi hävitty peli. Riippuu mitä haluaa ja miten paljon on valmis panostamaan.

    Te olette välittäneet joskus toisistanne. Todella. Ja parisuhteen ylläpitäminen vaatii töitä, aivan helvetisti töitä. Nyt on otettava se vastuu, mitä parisuhteen kannattelu, oikeasti, syvällä sisimmällään tarkoittaa.

    Näkemykseni ja oletukseni: Puolisollasi vaikuttaisi olevan hyvin pitkällinen depressiokausi takana. Alkanut vasta viime aikoina häiritsemään toden teolla elämää, mutta kärsinyt siitä ehkä, ties kuinka todella kauan. Onko vanhoja, piilotettuja traumoja/käsittelemättömiä asioita? Tästä johtuu paljolti hänen kyvyttömyytensä/haluttomuutensa/toivottomuutensa käsitellä asioita, toimia. Itseluottamusta ei ole ja häpeä on syvä. Siksi ei halua myöskään puhua asioistaan, ei kenellekään. Piilottaa ongelmat itseltään sekä muilta. Ja sitten hän korvaa huonoa oloaan noilla kalliilla tavaroilla ym. Talodelliset seikat yksistään saattavat aiheuttaa yhtä katastrofaalimaisen käytöstilan, mutta on muutakin. Narsismista tuskin lienee kysymys, ja tuotahan viisaammatkin edellä esittävät. Mutta puolisosi tarvitsee apua. Myönteistä. Pitkäkestoista ja luotettevaa apua. Mutta tilanteesen olisi jo korkea aika jonkun puuttua. Siis kunnolla. Ja hänen on opittava ennenkaikkea ottamaan oma elämä haltuunsa. Se ei tietokoneen takana istumalla onnistu. Riippuvuudet on myös hyvä kartoittaa, riippuvuuksistahan oireilee paljon edellä kuvatulla tavalla.

    Olen ollut vastaavassa tilanteessa kerran itse. Ajattelin että menköön vaikka oma henkeni kunhan tuo ihminen tajuaa viimein että hän voi niin huonosti että muutkin voivat huonosti. Hän raivostui ja murjotti aikansa mutta toimi niinkuin sanoin. Sai apua, mutta periksi ei pidä antaa. Asioilla on joskus tapana luisia samaan jamaan, hiljakseen, kun antaa siimaa ja kuvittelee että no kyllä se nyt tästä. Minäkin olen vahva ihminen. Tai olin joskus.

    Sinun ei ole pakko toimia noin. Sinä itse teet päätöksesi ja tiedät mitä elämältä haluat. Puntaroi asioita.
  3. Olet mainio Lyne:) Ai uneksit minustakin vai? No onneksi osasin hiipiä sen verran varjoissa, ettet tunnistanut minua vielä. Emmehän halua vielä pilata koko yllätystä ? :)

    Murha:

    Olen joskus menneisyydessä ajatellut murhaa. Varmaan parikin kertaa. En edes muista mitä suunnittelin, ajatus jäi sille tasolleen, mutta murhaa minä suunnittelin. Ei minusta murhaajaksi taida olla. Enempi hiipparoin täällä metsässäni säilyttääkseni ihmis- ja eläinhenkiä. Jos milloin kykenen.
  4. "A: Luota vain itseesi. Olet reipas. "

    Kiitos A. Valmentajani. Minä laitan painoarvoa sanomillesi. Aina en tietenkään ymmärrä tai ole ymmärtävinäni viestiä, mutta silti.

    Ulkomaailma joka minut kohtaa, pitää luultavasti minua hyvinkin reippaana. He näkevät sen todellisen fyysisen minäni, joka olen. Mutta se, mitä minulle on todellisuudessa tapahtunut, mitä päässäni oikeasti liikkuu; heillä ei ole siitä välttämättä minkäänlaista käsitystä. Täällä minä tuon sen puoleni esille. Sen haavoittuvaisuuden, epätäydellisyyden, kasvunpaikkani, menneisyyteni ja nykyisyyteni. Tavallaan te, joille tarinani ja tekstini olen jakanut, tunnette minut täydellisemmin kuin kukaan noista toisen planeetan asukkaista. Se on todella kummallista. Olen jakanut täällä itsestäni sellaisiakin asioita joista en ole muualle puhunut. Ja minulla on vielä paljon puhumista. Minulle hyvin läheinen ihminen sanoi reilu vuosi sitten, erään vaikean kriisin aikana, että hän arvelee, etten ole käynyt läpi kaikkia elämäni aikana koskettaneita asiota. Hän oli/on oikeassa.

    Kun tulin tänne suljetulle osastolle, tulin itseni vuoksi; Mr N;n seurauksena. Mutta kohtaan paljon muitakin asioita, tässä samalla, matkani aikana. Koen että tämä matkani on hyvin arvokas, henkinen tai sielullinen rikkaus. Koska saan teiltä muilta itselleni paljon, jaan tarinani teidän kanssanne. Ehkei sillä ole merkitystä monellekaan, mutta jotkin asiat saattavat koskettaa, jotakuta, jossain. Ensin en ymmärtänyt, miksi kirjoitin ne ensimmäiset tarinat. Tulen kertomaan vielä muutaman tarinan. Olen tehnyt tämän tietoisen päätökseni, koska se tulenee auttamaan minua kasvamisessani, sairauteni hoidossa. Jotkin niistä, ovat hyvin vaikeita minulle. Mitä pidemmälle mennään, sen enemmän kohtaan sen hirviön, mikä ketun sielussa on asunut. Mutta matkani kannalta juuri se on oleellista. Jos minulle vain annetaan aikaa.

    Teistä muutamista on tullut minulle käsittämättömällä tavalla läheisiä. Tunnen kovasti lämpöä teitä kohtaan, sananne/olemuksenne koskettavat minua. Haluaisin että tiedätte sen. Ja ketä tämä koskettaa, tietävät sen kyllä. Sydämessään.
  5. Nami-nami-aloitus!!!

    Tosi TV -- en kato koko tv:tä
    Merkkivaatefobia - - ei ydin, ostan lähinnä kirpputorilta vaatteeni
    Kliininen musiikki (X Factor, Idols) -- en kato nykyisin
    Asunnot pitää olla jotain näyttelytiloja -- jos ei ole julkisia. Oma koti saa olla näyttävä. Mulla ei ole.
    PR, markkinointi, julkisuuskuvan silottelu -- tottahan toki (ulkokuori-imagoni)
    plastiikkakirurgia - - en harrasta
    pissistyyli- kaikki samaan muottiin -- ehdoton ei
    Blogikirjoittelu (minä, minä, minä) Voi toimia ihan mukavana harrastuksena, mutta osassa blogeja kyseessä on itsensä korostaminen -- nami nami
    Facebook (poseerauskuvia, kehumista) -- kiva kuva on, poseeraa en. Kehun itseäni ja muita
    Omien varojen yli eläminen, jättisuuret asuntolainat ja talot. .-- voi pojat...
    Mulla kaikki tänne ja heti. Palvelun pitää pelata. -- kyllä. Kärsivällinenkin voi olla. Jos perustelut ovat hyvät.
    Kauneushoitolat (luksusta vielä 80-luvulla) -- luksusta oli tosiaan 90 -luvulla
    seksin esineellistäminen -- tuo mieleeni mekaanisen lelun. Seksi kumppanin kanssa, hmm....
    Mahtipontiset häät ajatuksella päivä prinsessana, sulhanen statistina
    jne. jne. -- mikä ettei kenen tyyliin sopii. Minun ei
    Missä on yhteisöllisyys, missä kulttuurin ja taiteen arvostus, inhimillisyys, persoonallisuus, rentous, ihmisistä välittäminen, luonto & eläimet, rakkaus (aito sellainen, ei mikään Kaunarit-kopio) -- olen aito ja nuo ovat lähempänä sydäntäni. Vaikka on sitä pinnallisuuttakin. Jossain