Vapaa kuvaus

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.

Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.

Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.

Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.

Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)



Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)



Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.



Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.

Aloituksia

115

Kommenttia

12203

  1. Mielestäni te kaikki olette oikeassa, ainakin osittain. Mutta kiusaaminen ja siihen ajaneet syyt ovat monimutkaisempi kehittymisen tulos.

    Tässä eräs ammattikasvattaja puheenvuoreessoon sanoi että koulussa tulee käyttäytyä kuin susilauma. Eli opettaja ottaa sen susilauman johtaakseen ja lauma kuuntelee ja tottelee tätä. Jos vaikka johtajasusi kiletää kiusaamisen kaikki olomuodot, toistaa sitä niin kauan kuin tarpeen.

    Puhumme siis auktoriteetin kunnioittamisesta. Myös vanhempien tulee vetää tämä rooli päällensä. Ei lapsi johda laumaa.

    Toinen juttu on sitten se, mihin me jokaikinen syyllistymme. Alennumme toisarvoistamaan. Väheksymme milloin köyhiä, milloin rikkaita, naisia ja miehiä, eri-ikäisiä, uskontoon, polttiisiin näkemyksiin suuntautuneita, eri joukkueiden kannattajia, urheilullisiin ja ei-urheilullisiin, laihoihin ja lihaviin.... Kyllä me jokainen tiedämme mistä puhumme. Tästä maailmasta se lapsi imuroi sitten päähänsä nämä samat asiat ja alkaa toisarvoistamaan toista lasta ylentääkseen sillä itsensä, tai tarkoituksensenaa sulkea hänet pois piiristä.

    Onko möllömpää kuin kymmenvuotiaat huroittelemasa ja homottolemaasa toisiaan? Eihän heillä ole edes vielä eväitä sukupuoliseen kanssakäymiseen eikä ammatinvalintaan? Mistä nämä ajatukset sitten tulevat? No niinpä niin.

    Toinen juurisyy. Mistä sitten kiusaajan motiivit syntyvät? Tätäkin seikkaa olisi syytä miettiä. Miksi lapsi tuntee tarvetta eriarvoistamaan toista tai miksi hän haluaa sulkea jonkun piirin ulkopuolelle? Kyllä tämäkin on aikuisten olemassa olevissa selvitettävä asia. Nmittäin lapsi ei osaa puhua tunteistaan, peloistaan ja pahasta olostaan samoilla sanoilla kuin aikuinen. Ja hyvin usein tullessaan uhatuksi - väärinkin perustein - hän jää täysin aseettomaksi ja puhekyvyttömäksi. Jokainen kiusattu lienee kokenut tämän. Ja puhun kiusaamisesta niin lasten kuin aikuisten taholta. Tuon kiusaamisen synonyyminä käyttäisin myös väkivaltaa kaikissa sen muodoissaan.
  2. Kyllä minusta on Suomessa hyvä sosiaaliturva. Pidetään huolta kaikissa elämäntilanteissa. Monissa maissa on toisin. Mielelläni maksan veroja että turvaa saadaan säilytettyä.

    Mun selviytyminen on aina ollut tavoite itsenäsyyteen. Olen sitten luopunut, odottanut, säästänyt, elänyt pihisti kuin viimeistä päivää, että joskus olen voinut heittäytyä myös tuhlaavaiseksikin.

    Tuosta itsenäistymisestä tuli mieleeni valtakunta sinun pesueesi. Ei aikaakaan, kun nuoret ovat valmiita muuttamaan kotoa pois. Panostathan heidän selviytymiseen maailmassa, luot itsenäisen ajattelun pohjaa, keksitte yhdessä selviytymiskeinoja? Kohta he lähtevät opiskelemaan, haluavat muuttaa omilleen, ehkä jossain vaiheessa ajattelevat perheellistymistäkin. On aika katsella myös tulevaa.