rituliini_38
Nainen vailla päämäärää ja eikun sinne minne pää määrää.
Pilkkihullu,muuten ihan normaali,muutakin nähnyt,kuin kurjuutta,eikä siitä yli missä aita matalin.
Ensi parkaisun siis mielipiteeni toin julki hesassa,jonka jälkeen kyyti on ollut kylmää,kun sitä sulkaa hatuun olen yrittänyt tavoittaa ja pysyä oravanpyörässä,jossa joskus liikaa kierroksia.
Nyt vanhenevana lähes kahdeksankymppisenä huomaankin,vanheneneminen ei ole taidetta,se on elämänmuoto?
Suosikkibändit/artistit: Tuure Kilpeläinen
Lempikirjat: Okalinnut,Tuntematon sotilas
Vapaa-aikanani: Kalastus
Suosikkipalstat Bongaus
Katson tv:stä mieluiten: Uutiset
Kotieläimet:
En pidä: selkäänpuukottajista
Parhaat matkakohteet: Kreikka,Lappi,Italia,Lontoo
Ruoka & juoma: kala ja vesi
Koulutus: Peruskoulu
Ammatti: Eläkeläinen
Siviilisääty: sinkku
Lapset: Olen ylpeä vanhempi
Skype: on
Messenger
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia299 aloitusta · 3929 kommenttia
- Voimia sinulle!
Tiedän en pääse sinun suruusi sisälle ja sanat ovat vain kliseitä,mutta isäsi kulkee aina sinun mukanasi muistoissa - Todella kyllä muistan tämän Esko Seppäsen esilletulon eutanasiaa ajavana sympaattisen kansanedustajana.
Onhan se aivan hirveää seurata oman lapsensa kuolinkamppailua.
Minä menetin poikani väkivallanuhrina kesäkuun toisena päivänä Järvenpäässä
Minä jouduin ambulanssilla sairaalaan ja kolme päivää kesti ennen kuin flimmeri,siis eteisvärinä kääntyi.
Onhan tämä ollut raskas vuosi ja Jouluna se kaikki kulminoituu,kun haudoille sytän kynttilät. - Kiitos!
Aivan totta osa viestiäni oli piiloutunut ja todella sieltä loppupäästä.
En halua tuoda itseäni julki,eikä minulla velkaisella leskinaisella ole syytä ylpeyteen.
Kyllä nyt pomppas ja pahenmankerran.
Ja tiedoksi,minulta ei toi aloitus ole. Minä kehtaan kirjoitaa aivan omalla nicilläni.
Toistan uutta pääminesteriä,eikö hävetä?
Hyökätä vanhanihmisen kimpuun,jolta poika tapettiin Järvenpäässä kesäkuunalussa.
Sinä täällä palstalla hillut,kuin omistaisit koko palstan ja teet minusta syyllisen,kun ei oikein kansa ja kirjoittelijat suostu tulemaan mukaan amaa mollaamaan.
Olikohan toi Joulurauhantoivotus oikein sydämestäsi lähtöisin,epäilen - Nythän toi saattohoito on taas nostettu otsikoihin.
Eutanasia on todella asia joka pitäisi hyväksyä.
Jos ihminen haluaa pois tästä sairaasta yhteiskunnasta ja on kuolemansaisas
ihmisten täytyy mennä Hollantiin kuolemaan,että he kuolemansairaat pääsevät kivuistaan.
Minä en koskaan rääkännyt eläintä,joka oli kuolemansairas.Eläinlääkäri lopetti sen rakkaan eläimen tai niin kuin vanhan santtukissan vein itse ja olin paikalla,kun hän lähti kissojen taivaaseen.
Kaivoin itse haudan puutarhaan ja rakkaudella käärin Santun omaan peittoonsa ja laskin hautaan.
Todella sairaita eläimiä ei saa rääkätä,sen kieltää eläinsuojelulaki.
Ihmisillä sitä lakia ei ole ainakaan Suomi nimisessä oikeusvaltiossa - Voi toi on niin aitoa elämäntyyliä.
Voi kuulisitpa minun messuni,kun vaikka rikkakihveli ei ole sillä paikalla,jossa tavallisesti on.
Olinkin unohtanut sen peräkammariin ja tuvassa sitä kaipailin.
En minä ole huolissani lainkaan,että joku on piilottanut lumilapioni,vaikkei tällä
tontilla ole kukaan edes käynyt viikkoon.
No se on tätä vahuuden tuomaa seikkailua,jotkut nimittävät sitä vanhuudenhöperyydeksi,
jotkut dementiaksi.
No oli miten oli.Jos ja kun me pystymme kirjoittamaan tälle palstalle ja ilmaisemaan mielipiteitämme,niin olenme ehkä vanhenevia tytönhupakoita ja pojankollit kaiketi juuri miehuusiän ohittaneita aikamiehiä - Onnittelen! Aivan täydestä sydämestäni.
No mummoni kuoli häkään yli kahdeksankymppisenä,eikä hänelläkään mitään lääkkeitä ollut.
Valeriaanaa ja kamfetintippoja ja olisiko ollut ruusuntippoja ja oli hänellä vinettoa komerossa yömyssyksi.
Noi geenit ovat todella se tärkein syntymälahja.
Geeniperimä voi jättää yhden sukupolven väliin ja seuraavalle esm.lapsenlapselle voivatkin periytyä sairaudet,joita sukusi kantaa.
Nykyisin sitä jo lääketiedekin tutkii vauhdilla ja onhan sitä kaiketi tutkittu aina - ajatusmaailmallesi Joulurauhan!
Anteeksi paperi loppui??
No toi viimeinen lause piiloutui jonnekkin,tai sitten painoin väärää nääppylää,kuten
Marko Bjurström sanoisi - Arvomaailma,onko minulla todella sellaista?
Arvoasteikossa olen eläkkeellä oleva tehtaantyöläinen.
Luultavammin peilaat nyt itseäsi sillä arvomaailmalla.
Minulle kasvattiisäni loi niin vahvan itsetunnon,ettei minun sitä tarvitse lähes 82 vuotiaana isoisoäitinä pönkittää.
Tiedän noita omistusasuntojani en mukaani saa,mutta ne urheilusuoritukset ja kunnonvaaliminen kyllä antavat potkua nykyiseen elämääni.
Sanoit herranhaltuun: Jos tarkoitat hänellä luojaanme,niin asia selvä.
Minä tuskin kasvan pituutta ja ihmisenä kasvamiseen sinä tuskin pystyt vaikuttamaan.
Olen tavallaan otettu,että näin paljon minun elämäni on koskettanut sinua ja näet vaivaa aman elmästä.
Kiitos sinulle ja voimia ja vielä näin hyväntahdon juhlan kynnyksellä,että aman elämä jaksaa kiinnostaa sinua
Voitko olla todella se oikea henkilö,joka opettaa sorsaa uimaan?
No kaiketi sait puhdistettua sisintäsi ja annat sille - Olen tehnyt hoitotestamentin,ettei minua herätellä ja ylläpidetä elämääni letkuissa.
Kyllä sitä halua luopua raihnaisesta kehosta ja ajattelee että voi sinne taivastenvaltakuntaan
ja mahdollisimman pian.
Mielestäni se jälkisäädös kuinka haluamme ne viimeiset elinpäivänme viettää,on ehkä ainakin yhtä tärkeää,kuin kuka perii sen kristallimaljakon.
Luojankiitos meille on annettu se mahdollisuus - Voi se höpöttely on niin sielua puhdistavaa.
Se on jopa aivan normaalia.Katsoin kerran telkkarista,että ihmisen pitäisi jutella omalle peilikuvalle,kehua ja kertoa,mitä huomenna aion tehdä.
Tyttäreni sairaanhoitaja kysyikin kerran: äiti puhutko yksiksesi ja kerrottuani että puhun,
hän koki että olen normaali vanhus,tosin yksinäinen,mutta järjissään.
Ja niin valkotakkisia ei ole vielä tarvittu. - Niin mieheni kuoli neljä vuotta sitten ja toi koiranikin jo kolme vuotta sitten,että muistojenvarassa,niiden hataroiden tässä menen ja taivallan
- No minä vien huomenna ne kynttilät sinne haudoille.
Kyllä sen muistokynttilän voi sytyttää kotonaan ja se,että se menetty rakas on siellä sydämessä on tärkeintä.
Minä tietenkin nyt,kun poikani kuolema tapahtui kesällä ja häntä ei ole haudattu sukuhautaan sytytän sen kynttilän hautausmaalla,jossa on se muistelupaasi. - Mitä tarkoittaa siekailematonluonne?
Minulle toi sana ei todella avaudu?
Kyllä minä junaan astuin monta monituista kertaa,kun matkustin Helsingistä tänne landelle.
Kuinkahan monta kertaa sinä olet kokenut samaa?
Ei se sota ,jolloin sinä odotit isäsikivespussissa,oliko hänkään edes syntynyt kaiketi koskettanut sinua?
Nyt olet sysäämässä kirjoittelijoita,jotka eivät täytä niitä mittasuhteita ja mielistele aloitustasi.
Olet siis lukenut mielipiteitäni,koska tiedät niistä.
No eihän sinun tyhmyytesi ole minulta pois - Kuinka voin olla katkera?
En asu vuokrakämpässä.
Olen liikuntakykyinen,kiitos entisten harrastusten,kilpasuunnistus,kilpahiihto,kilpapilkkiminen.
Kaiketi toi kateus veisi kalatkin sinulta vedestä,minulta ei vie. - Ihan kauniisti ohjelmoit minun ikäihmisen elämää.
Sorry! Erehdyin palstasta ja ikäryhmästä.
Suokaa minulle näin Joulunläheisyydessä anteeksi.
Te nuorekkaat seitsemänkymmisetkin olette,jos luoja suo joskus kahdeksankymppisiä?
Minä todella toivon,että teille syntyy sitä järjenkasvua ja te ymmärätte myös heitä yhdeksänkymppisiä,jotka kirjoittavat palstalle,jota ei vielä ole edes luotu sitä omaa kategoriaa.
No ama laittaa svengaamaan,tiedän vielä mitä se sana tarkoittaa,olenhan stadinfriidu - Kyllä minulla on ollut sitä ajattelemisenaihetta.
Kaiketi sinulla sitä ei ole ollut?
Anteeksi,että kirjoitin tänne pentuosatolle. - Nythän minä sen vasta hokasin!
Olet esiintynyt nicillä vm-39
No ei se mitään kerro,ei sinusta ole kuvaa,ei historiaa.
Minulla toi kuva kymmenenvuotta vanha.
Kroppa kyllä pysynyt solakkana,mutta kasvoihin tullut uurteita,jotka eivät enää pakkelilla ole peitettävissä.
Kun katselen vanhojenihmisten kasvoja ja niitä uurteita,niin nään niissä todella kauneutta.
Se eletty elämä muotouttaa ihmistä,se varmaankin kertoo niiden ryppyjen kautta mitä olemme kokeneet. - No empä huomannut sinunkaan nicciäsi?
Oliko tarkoituksesi vain heittää kehiin mitäänsanomaton ajatus,vai aivan kutsuhuuto?
Aivan kuin karjaa huudettiin aikoinaan.
Keskustelupalsta on mielestäni menettänyt identiteetin.
Täällä räävitään kirjoituksia ja loukataan kirjoittelijoita mitä törkeimmillä kananotoilla.
Kun saa puskasta esittää mielipiteitään,niin ihmisarvo ja lähinmäisenrakkaus jää sivuseikaksi.
No ama on lytätty jo niin monta kertaa,ettei enää tunnu missään.
Onko todella niin,kuin tutkimus osoittaa,että meistä vanhuksista on tullut kärttyisiä oman reviirimme puolustajia,jotka emme hyväksy toisinajattelijoita?
Nyt toi anonyyminä esiintulo toi meidän todellisen luonteemme ja tietenkin sen yksinäisyyden tuovan turvattomuuden esille.
Jos tämä keskustelupalsta on ainoatie seinien ulkopuolelle,niin ei todella kadehdittavaa.
Olen elänyt raskaan kesän,mutta en voi syyttä siitä teitä keskustelupalstalaiset - Vai vain lukuetäisyydellä ollaan vain enää?
Voi kertoisitko aivan ihmistenoikeesti,mitä muuta olen kanssasi ollut?
Voit aivan hyvin kertoa,oletko mahdollisesti käynyt rantatilallani ja kylpenyt sen makoisissa löylyissä?
Minä en koskaan ala haukkumaan ihmistä palstalla,jota en tunne.
Itsensäpuolustaminen on aivan juridisesti eri asia.
Jollei sinulla ole otsaa ilmoittaa kuka olet ja kenenkanssa olen ollut tekemisissä niin eiköhän olisi aika toivottaa Joulurauhaa.
Toi puskaanpiiloutuminen ei ole minun juttuni,että kivat sulle - Todella!
Ei yksinvietetty joulu ole mielestäni kauhistus.
Miehen tämän toisen hautasin marraskuussa ja vietin ja nimenomaan halusin viettää
Joulun yksin.
Järvi oli lainehtiva,siis sula ja lämmitin rantasaunan.Koirani tämä rakas rotvailer/beaseronnarttu oli ainoa ,jonka kanssa halusin silloin olla.
Olin ollut vuodenverran ilman niinsanottuja nautintoaineita,mutta ostin viinipullon varulta,että jos sattui tarvitsemaan.
No tietty otin sitä viiniä ja istuin siinä leppeässäsäässä keinussa ja alkoihan ne kyyneleetkin virrata.
Koirani nuoli kyyneileitäni ja kaiketi se viisas elän luuli aiheuttaneensa ne kyyneleet
Joulu yleensä herkistää mielen,eihän siihen mitään viiniä tarvitse.
Tämä Joulu on taas surun Joulu.
Viimeisen poikani menetys väkivallanuhrina,
antaa sille joulumielelle todella melankoolisensävyn