a-teisti

Vapaa kuvaus

Olen juoppo renttu, joka tuhlaa elämänsä ja rahansa paheisiin.

Väitetään harrastavan erilaista epäsosiaalista, moraalisesti tai eettisesti arveluttavaa toimintaa.

Sanon nyt ihan suoraan, että tämä on paskapuhetta.

Maailmassa on ainakin kaksi sairautta, joita ei voida parantaa: Alkoholismi ja tyhmyys. Ja totta helvetissä minä kärsin molemmista mutta se ei, toisin kuin kuvitellaan korreloi moraaliini missään suhteessa.

Moraalissani ei ole yhtään mitään vikaa.

Elämänohjeitani:

Järjen jättömailla päivä kerrallaan. Eilistä en muista, huomisesta en tiedä... (Miksi huominen edes kiinnostaisi?)

'Jos tässä olisi jotain järkeä, en ymmärtäisi mitään.'

-Juice Leskinen-

'Maailmaa en voi parantaa, eikä maailma minua.'

-tuntematon juoppo-

IN

-Säälistä saaminen

- Sukupuolitauti kaverilla. Kateudesta sikiävää vahingoniloa. Siitäs sait, kun sait.

- Bootsit

- Alan mestat

- Väkevät väkijuomat. Viski aina ykkönen mutta ellei ole sattumoisin rahaa lippuviinakin kyllä käy. Litra lippuviinaa ja päikkärit päälle.

- Lintat tai muut kasilla kulkevat romut. Ei V8 ole Mossen työntötankomoottoria kummempi sinänsä mutta onhan siinä munaa erityisen paljon enemmän.

- Rakas. Ehdottomasti. Huumorintajuineen ja olankohautuksineen, ai jaa, että näin nyt... Erittäin korrekti ja asiallinen suhtautumistapa arkiseen kauppareissuun, joka päättyi Berliiniin. Ehdotin vain kantabaarissa kavereille, että vaihdetaanko baaria.

- Kissat. Kissat kehrää aina. Naisesta ei aina tiedä.

- Käänteiset listat

OUT

- Kapiset rakit, jotka tulevat kusemaan kintuille

- Markkinoilta itsensä ulos hinnoitelleet vanhat huorat

- Kusipäät. Pois lukien itseni. Tietenkin.

- Laimeat drinkit

- Menneisyyteni turkulaisena

Myös Dominat kiehtovat minua. Valitettavasti koulutus ei vain ole tuottanut tulosta... Aivan sama paskiainen olen kuin ennenkin.

Kiinnostukseni sub-henkisiä narttuja kohtaan onkin vain looginen seuraus edellisestä. Toisin sanoen: minä koulutan Dominani itse.

No, olisi tämän voinut lyhyemminkin ilmaista, siispä:

Merkityksettömiä negatiivisia vivahteita lukuunottamatta pidän itseäni luonnollisesti aivan verrattomana tyyppinä. Persoonallisuuttani hallitseva vakava luonnehäiriö ei ole sen suurempi ongelma, kuin koiranpaskaan astuminen. Minulle.

Onko tuo kaikki edes totta? Jospa se on jossain valheen ja totuuden puolivälissä? PS. tämä ei ole seuranhakuprofiili läheisriippuvaisille renttuja rakastaville naisille. Eikä miehille.

Aloituksia

173

Kommenttia

13025

  1. Joskus voidaan kyllä juuttua vanhoihin ajatusmalleihin. Aina eivät edes tiedemiehet usko omiin teorioihinsa. Eivät varsinkaan kun ne ennustavat täydellisiä älyttömyyksiä.

    Esimerkiksi kvanttien superposition aikoinaan ennusti Einstein työryhmineen. Hän kutsui malliaan täydellisen hulluksi ja niin naurettavaksi, että kaikkien järkevien ihmisten olisi se hylättävä. Ilmiö on niin täydellisesti käsityskykymme ulkopuolella, täysin järjenvastainen ja jotakin niin käsittämätöntä, että niin loppui Einsteininkin usko omiin teorioihinsa tässä suhteessa.

    Sitten, vuonna 1982 tämä todistettiin kokeellisesti todelliseksi ilmiöksi.

    Mutta nyt tärkeä kysymys. Oliko teoriaan syytä tätä ennen uskoa? Ei, kyse olisi ollut nimenomaan uskosta, ei tiedosta. Liitutaululle tuherretut kaavat selittämässä superpositiota yksinkertaisesti sotivat kaikkea sitä vastaan mitä fysiikasta tiesimme. Ja sotii edelleen (kumoamatta kuitenkaan modernia fysiikkaa) mutta kuten sanottu: ilmiö voidaan kuitenkin havaita joten se on hyväksyttävä.

    Superpositio olisi edelleenkin vain teoreettinen kummajainen ellei sitä olisi kyetty todistamaan kokeellisesti eikä se muuta ansaitsisikaan, ei teorioita voida pitää totena siksi, että ne ovat olemassa, ovat mullistavia ja mallinnettavissa, vaan asiat on "nähtävä", havaittava, mitattava ja niiden oltava teorian ennusteen mukaisia.

    Tällä hetkellä "kylähullujen" keksimät säieteoriat ovat periaatteessa samassa asemassa: teoriat toimii mutta kaikki näyttö puuttuu.

    Ylipäätään koko kvanttimekaniikka on "älytöntä" eikä ilman havaintoja se olisi voinut saavuttaa nykyista paikkaansa fysiikassa, teoriat ovat täsmällisimmät ja äärimmäisen tarkat ennusteisaan mitä tieteessä on koskaan luotu mutta ilman, että niitä olisi kyetty kokeellisesti sellaisiksi toteamaan niiden arvo ei olisi kummoinen.

    Tälläkin hetkellä tiedeyhteisöissä esitetään aika ajoin varsin lennokkaista ideoita joita ei edes ole mahdollista testata. Teknologiamme on se rajoite tässä. Mutta tulevaisuus tuo tullessaan uutta teknologiaa ja varmastikin joitakin älyttömyyksiä todistetaan oikeaksikin...

    Esimerkiksi juuri säieteorioista on ideoita joilla niitä kenties voitaisiin testata. Teknologiaa ei ole, eikä tule vähään aikaan vielä olemaankaan.
  2. Pyydän siltä osin kuin ateistina olen vastuussa mitä nöyrimmin anteeksi niin kommunismin kuin markkinataloudenkin tuottamaa inhimillistä kärsimystä maailmassa ennen, nyt ja tulevaisuudessa.
  3. "Yritin sanoa, että täällä on useasti tuotu esiin, että tieteellä on tuohon asiaan tyydyttävän lopullinen vastaus."

    Nähdäkseni ei ole. Jos vastaus olisi lopullinen ja tyydyttävä miksi se edes tutkijoita enää kiinnostaisi? Minun näkemykseni on, että asia on hyvinkin kiinnostava tutkijoiden näkökulmasta ja vailla vastauksia. Materialisni ei sinänsä ole mikään vastaus itse kysymykseen, eikö selitä tietoisuutta lainkaan. Materialismiin on viitattu palstalla kyllä mutta eihän sillä voi tietoisuuden toimintaa selittää.

    "Ehkä Nagel tarkoittaa, että kun tiede ei ole ottanut huomioon tuota näkökulmaa, joka ehkä kuitenkin selittää kaiken perusolemusta, niin tiede haparoi pimeässä siltä osin."

    Hiukan kärjistäen voisi sanoa, että tieteen tulisi toimia siten ettei se ota huomioon mitään mitä ei anneta, eli jos ei törmätä epäilyksiin suunnitelmallisuudesta ei sitä ole syytä hypoteesiksi ottaa.
  4. Tässä sivutaan nyt sitä mikä hyväksytään todisteeksi ja mitä ei.

    Hyväksytäänkö esimerkiksi teorioiden ennustamat, vuosia tai jopa vuosikymmeniä myöhemmin teoriaan sopivat uudet havainnot todisteeksi?

    Missä määrin todisteeksi voidaan hyväksyä teorioita ilman havaintoja tai kokeellista todentamista?

    Mikä painoarvo pitää antaa vaikkapa todennäköisyyksille?

    Saako jokin teoria siitä "arvonnousua" jos uudetkaan havainnot eivät kykene sitä osoittamaan vääräksi? Tai jos käy peräti niin, että uudet havainnot selittävät teorian puutteita?

    Minkä arvon annamme teorioille joiden pohjalta kehitetään käytännön sovelluksia jokapäiväiseen elämäämme?

    Listaa voisi jattaa vaikka kuinka mutta oikeastaan kyse on siitä kuinka todisteita arvioimme.
  5. Ei ihmisen tietoisuuden syntyyn ole tieteellä mitään lopullista vastausta ja tämä on varmasti tuotu palstalla esiin useasti.

    Tuon artikkelin mukaan voi kyllä vetää hyvin johtopäätöksen ettei Nagelinkaan käsitys teleologian ohjaamasta kehityksen suunnasta perustu mihinkään muuhin kuin uskoon joiden pohjalle on rakennettu erilaisia filosofisia näkemyksiä (Vai onko, en tiedä, kirjaa en ole lukenut) ja näille näkemyksille ei todisteen todistetta taida löytyä, eikä hän löhde ilmeisesti edes yrittämään sellaisia löytää. Siihen viittaa ainakin tämä:

    "Hänellä ei ole pätevyyttä selittää, miten tämä voisi toimia. Mutta hän arvelee, että jonkun tällaisen tekijän puuttuminen selittää sen, miksi tieteet vaikuttavat itsevarmuudestaan huolimatta vajailta."

    Minä en oikein ymmärrä edes tuota väitettä. Miksi tieteen vajavainen tietämys olisi jotenkin sidottu siihen, että kaikella on päämäärä?
  6. Kiinnitin samaan huomion. Nagel ei ole yksin: vastauksia haluaisi moni muukin, myös tiedeyhteisö.

    Nagel kenties tarkoitti, että ne vastaukset pitäisi saada tässä ja nyt heti? Mistään apteekin hyllyltä kun ei kuitenkaan tieteen vastauksia ole saatavana niin ei ole.
  7. Itsellenikin tuli mieleen, että olisiko toimittaja poiminut artikkeliinsa vain enemmän tai vähemmän irrallisia näkemyksiä jostakin ulkopuolisesta lähteestä...

    "Aika monille lienee kuitenkin helppoa tunnustaa tieteenja inhimillisen tiedon rajat ja odottaa kärsivällisesti tiedon täydentymistä. "

    Niinpä. Itse en näe tässä ongelmaa lainkaan ja varmasti jokainen voi yhtyä ainakin tuohon Nagelin näkemykseen ettei maailma ole vielä lopullisesti selitetty ja työ jatkuu edelleen. Kyseessä on itsestäänselvyys, eikä kai kukaan ole väittänyt, että "lopullinen selitys" olisi ulottuvillamme tai sellaista edes koskaan tulisi.

    "Toisaalta, tieteen pitäisi olla avointa ja uteliasta, kriittistä ja itsekriittistä, eikä mikään ideologia. Kunnon tiede tunnustaa, ettei se aina tiedä kaikkea vaikka vastassa olisikin niitä, jotka uskovat tietävänsä kaiken."

    Tätä kappaletta ei ehkä ole nyt aivan linjassa kuitenkaan tieteen tekemisen todellisuuden kanssa. Se sisältää hyvin vahvan väitteen mutta jää kuitenkin perustelematta tyystin.

    Täytyy ehkä googletella kun vain ehtii huomiosta mitä kirja on herättänyt.
  8. Sama juttu, meillä on jokunen Afrikasta tuotu kasvorefieli ja abstraktimpi puuveistos sekä Egyptistä tuotuja kissaveistoksia ja joitakin muita jostakin laahattuja rihkamia joista varmasti voi vetää yhtäläisyyksiä kyseisten kulttuurien vanhoihin uskomuksiin. En usko niissä kuitenkaan henkeä olevan, kuollutta puuta ei muuta.

    Jos joku niissä jotakin henkiä aistisi niin luulen kyse olevan vain taikauskon joka on lähtöisin reaalimaailmasta irrallisiin maailmankuvaan.
  9. Komeetat, asteroidit, meteoriitit ja jokunen ammoisina aikoina dokumentoitu supernovan räjähdys ovat olleet aikalaisilleen aina enteitä tai merkkejä, jumalien ilmoituksia ja sen sellaista.

    Syynä moisiin tulkintoihin on ollut tietämättömyys. Nykyisin ei pitäisi olla enää syytä ainakaan sen vuoksi tehdä noista ilmiöistä sen kummempia tulkintoja vaan ottaa ne luonnollisina tapahtumina joita on sattunut ja sattuu tulevaisuudessakin.

    Sen verran vakavasti pieneen, eikä kenties ihmiskunnan olemassaolon aikana tapahtuvaan mutta joskus realisoituvaan uhkaan suhtaudutaan, että pohditaan kuinka torjua ns. "tappaja-asteroidi" jollainen olisi uhka maapallon tulevaisuudelle. Teknisesti se ei ole luultavasti mahdotonta mutta olisiko oikein onnettomuutta estää jos tällainen murikka tulkittaisiin Jumalan merkiksi tai varoitukseksi?
  10. Tuossa mainitaan jo massiiviset "siivojaplaneetat" joiden vetovoima poimii rojua talteen. Mutta kuun pinnan tihrustaminen ei kerro mitään, ajattelea hiukan. Olit kai luonnontieteilijä joten logiikan pitäisi toimia?

    Kuussa ei ole ilmakehää eli kaikki tulee alas saakka eikä tuhoudu kuten maan ollessa kyseessä yleensä käy. Maahan saakka tulevat meteoriitit ovat tämän vuoksi melko harvinaisia suhteessa siihen paljonko meteoriitteja kaikkiaan ilmakehäämme saapuu.

    Kuu on eloton, maapallo taas ei vaan muokkaantuu jatkuvasti. Maapallolta vanhat törmäysjäljet siis katovat ajan myötä, kuusta ne eivät katoa mihinkään vaan säilyvät miljardeja vuosia.

    Kuussa meteoriitin törmäys irrottaa suuria määriä ainesta ja sinkoaa ne heikon vetovoiman ja ilmakehän puutteen vuoksi kauas, osa mahdollisesti jopa pakenee kuun vetovoiman piiristä, osa putoaa takaisin muodostaen ns. sekundaarisia kraattereita. Kraatereita on siis enemmän kuin iskeytyneitä meteoriitteja.

    Pienetkin kappaleet aiheuttavat kuussa suurempia kraatereita kuin maassa koska niiden iskeytymisnopeus on kuussa suuri puuttuvan ilmakehän vuoksi, mikään ei siis jarruta meteoriittia sen iskeytyessä kuun pintaan.
  11. Kun olin kakara meilläkin kävi välillä jehovan todistajia. Kahvia ja pullaa mussuttivat mutta eivät Jehovasta. Samat naamat aina, varmaan aviopari. Lakuja toi toivat aina meille lapsille.

    Joskus ne vuokrasi tai lainasi meidän mökkiäkin. Oli niillä tenaviakin mutta niitä en koskaan nähnyt. Kai siinäkin oli esteenä eriuskoisuus sitten.

    Joskus myöhemmin kysyin faijalta mitä ne ramppasivat niin sanoi, että ihan ystävinä kävivät turisemassa, eivät siis käännyttämässä vaikka ovikierroksella olivatkin.

    Luultavasti tuota ystävyyttä kuitenkin rajoitti lahkon säännöt, tuolloin elettiin -70 lukua ja ei vielä nykyisinkään ole kai kovinkaan suotavaa kaveraata ulkopuolisten kanssa.
  12. Onko maanpäällinen Helvetti sitten naimattoman uskovan elämä?

    On halut ja kalukin mutta ei lupaa lemmenleikkeihin. On huulet mutta ei lupaa suudella. On kädet mutta ei lupaa koskettaa.
  13. Miksi sinua kiinnostaa mitä muut ajattelevat muista uskonnoista kun soputumisesi tuossa tilanteessa on kuitenkin etupäässä kiinni omasta näkemyksestäsi ja asenteestasi?
  14. Monilta fundamentalisteilta tuntuu olevan edustuksellisen demokratian pelisäännöt hukassa. Eli kerrattan ne:

    Pieni vähemmistö ei voi (koska ei kykene) määrittelellä suuren enemmistön "mielipidettä", eli se ei voi tehdä omista näkemyksistään mitään yhteiskunnallisia normeja joita sitten kaikkien tulisi noudattaa.

    Suuri enemmistö ei voi kuitenkaan riistää vähemmistöjen oikeuksia, sen tulee päinvastoin turvata ne. Siinäpä ne olikin.

    Tämä pätee siis muuhunkin kuin tähän iankaikkiseen homoista vääntämiseen.

    Mutta jos ja kun sukupuolineutraali avioliittolaki tulee osaksi yhteiskuntaamme niin eihän se ota mitään pois heiltäkään jotka sitä vastustavat, he saavat edelleen ajatella asiasta mitä haluavat eikä heidän ei ole pakko mennä kyseiseen liittoon.

    Se siis vain lisää vähemmistön oikeuksia mutta ei ota keneltäkään mitään.
  15. Eihän tuossa lue mitä he rukoilevat :D

    Mutta jo kysymys "uskotko kristinuskon jumalaan" on hyvin hyvin epämääräinen.

    Joku joka tuntee vaikkapa uskontunnustuksen mutta ei pidä sitä oikeana vastaa: en. Toinenkaan ei usko samoin kuin uskontunnustus uskon määrittelee mutta ei tunne uskontunnustusta ja vastaakin kyllä. Joku taas tunnistaa ristiriidan mutta ei piittaa siitä ja vastaa kyllä.

    En tarkoita, että uskontunnustuksen tulisi olla mikään uskon mittari, kunhan oli nyt vain esimerkki kuinka kysymykseen voi olla tulkinnasta riippuen aivan yhtä oikeita mutta erilaisia vastauksia.

    Ihmisen oma käsityshän tällaisissa kysymyksissä ratkaisee, ei ole olemassa mitään selkeää rajaa milloin uskot tai et usko kristinuskon Jumalaan. Raja on häilyvämpi kuin veteen piirretty viiva.

    Tietenkin tähän voi joku tulla sanomaan, että uskot kun uudestisynnyt ja sukellat kastepaljuun mutta silloinkin vain määritellään ulkopuolelta miten usko tulisi kokea, ei sitä miten toinen uskonsa todellisuudessa kokee.

    Tämän tapaiset "gallupit" eivät anna koskaan samanlaisia tai keskenään vertailukelpoisia tuloksia. Kysymyksenasettelu ja ihmisen omat subjektiiviset näkemykset vaikuttavat aivan liikaa.
  16. Tässähän tämä, tai yksi lukemattomista väitteistä, että moraali vaatii jumaluuden:

    Jaakob: Ilman Jumalaa, ihminen ei ole tietoinen oikean ja väärän olemassaolosta, joten lähtökohta koko moraalille on aina Jumalan olemassaolo.
  17. Sellaista se on uutistoimittaminen tänään:

    http://fifi.voima.fi/artikkeli/2013/tammikuu/talousjournalismin-sopulipelit
  18. Tuossapa tuo artikkeli:

    "Suurin osa suomalaisista rukoilee. Kirkon tutkimuskeskuksen vuonna 2011 teettämässä tutkimuksessa lähes kaksi kolmasosaa suomalaisista ilmoitti rukoilevansa ainakin joskus.

    Ei lainkaan rukoilevien osuus on kuitenkin kasvanut. Vuonna 2007 noin joka viides ilmoitti, ettei ole rukoillut viime vuosina. Vuonna 2011 näin vastasi hiukan useampi kuin joka kolmas.

    Valtaosa suomalaisista on sitä mieltä, että ihminen pääsee rukouksen avulla yhteyteen Jumalan kanssa. Näin ajattelevien määrä on kuitenkin laskussa. Vuonna 2007 tätä mieltä oli noin 75 prosenttia suomalaisista, ja vuonna 2011 enää 60 prosenttia.

    Iltarukouksen opettaisi lapsilleen alle puolet vastanneista. Vuonna 2007 iltarukouksen sanoi opettavansa yli 60 prosenttia vastanneista."
  19. Ei osata vastata itseasiassa kysymykseen mitä energia on. Energialle on määreensä, mutta eiväthän mitään kerro sen syvimmästä olemuksesta mitään.

    Kunhan nyt selittävät sen kuinka se ilmenee, havaitaan ja mitataan. Ja miten se vaikuttaa.

    Kaikkia vaikutuksia ja kaikkia energian muotoja ei kenties tunneta joten siinä mielessä rata on vapaa.
  20. Itse vastasin tuohon poistettuun ketjuun maailmankuvani olevan vahvasti materialistinen ja luonnontieteisiin nojautuva, eli näen luonnontieteiden kykenevän selittämään todellisuutta parhaiten.

    Määritteisiin voin lisätä myös naturalistisen käsityksen joten vastaus kysymykseen kohdallani on ehdottomasti ei.

    Materialismi ja naturalismi on mielestäni toisiinsa sidoksissa niin vahvasti, että en osaa niitä lähteä toisistaan edes erottelemaan, materialisti on myös naturalisti, luonnonlait ja luonto ovat yhtä, toisistaan erottamattomat ja niitä luonnontieteet pyrkivät sitten selittämään.

    Vastaus kysymykseesi yleiselläkin tasolla on mielestäni siis ei.
    21. 580 / 652
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt