v.vaahtera

Vapaa kuvaus

Koulutus: Peruskoulu Ase tai siviilipalvelus: vapautettu (siviilipalveluksesta) Siviilisääty: Sinkku Lapset: En halua lapsia Email: [email protected]

Aloituksia

23

Kommenttia

74

  1. ...
  2. Jotkut ne vaan jaksaa...
  3. Eli minulle on tyypillistä jäädä tahtomattanikin pitkille rokulikausille, kun jossain vaiheessa alkanut inspiraatio vanhan jatkamiseen ja/tai uuden sanottavan kirjaamiseen hiipuu. Itse olen valitettavasti inspiraatiokirjoittaja, vaikka olenkin vuosia tiennyt sanonnan, että mikäli taiteilija tuottaisi teoksiaan pelkän inspiraation varassa, hän kuolisi nälkään...

    Kuitenkin kaiken aikaa päässäni kulkevat tavalla tai toisella ajatukset, mietelmät, analyysit, huomiot ympäristöstä, ihmisistä, luonnosta, tapahtumista sun muusta, joiden ansiosta en sentään ole aivan tyhjäkäynnillä. Tavallaan olen siis "Mozart-tyyppinen" luoja, joka kyllä suunnittelee muttei välttämättä niinkään toteuta.
  4. Jotenkin tunnistan Sinusta Lainelaulu jotain itseeni sopivaa, samoin tästä keskusteluketjusta kun itse tänne ilmaannuin viitisen vuotta sitten =D

    Mutta yksi tärkeä huomio omakohtaisista kokemuksistani niiltä ajoilta kun olin Sinun ikäisesi: tottakai opettajasi ja lähipiirisi ovat innoissaan taidostasi kirjoittaa, mutta siihen voi opettajasi tapauksessa vaikuttaa ihan vain sekin että monesti ikäisesi eivät välttämättä osaa vielä(kään) edes oikeinkirjoitussääntöjä. Kyllä minunkin kirjoituksiani luettiin luokan edessä, mutta siihen yleensä vaikuttaa kirjoitusten taso MUIHIN VAIHTOEHTOIHIN NÄHDEN. Ja lähipiirin kanssa voi tässäkin tapauksessa nähdä sen, miksi yleensä kirjoittelijoita kehotetaan turvautumaan tuntemattomaan ammattiapuun tekstejä arvioitaessa: koska lähipiiriläiset eivät välttämättä osaa olla aivan objektiivisia. Ja heidänkin tapauksessaan voi vaikuttaa se, ettei kukaan voisi uskoa heidän tavallisessa tuttavapiirissään olevan ketään, joka osaisi tehdä mitään vastaavaa silläkään tasolla kuin tämä kyseinen kirjoittaja.

    En halua kuulostaa ilonpilaajalta ja unelmienraiskaajalta, mutta näissä kaikissa tällaisia koskevissa asioissa on niin paljon eri puolia - tietysti kukaan ulkopuolinen ei voi mennä sanomaan mitään varmaksi ellei tiedä kaikkia mahdollisia faktoja tarpeeksi perusteellisesti, mutta toivon että Sinä varmasti tiedostat enemmän kuin kukaan muu, sillä silloin et voi olla muulla kuin oikealla tiellä =D

    Ps. Jos kiinnostaa, niin olen yrittänyt kuvailla kirjailijapyrkyrin elämääni blogissani: http://vainamovaahteranpaivakirja.blogspot.fi/

    Sori trollaus, olkaa hyvä ja jatkakaa =D
  5. Oikeastaan voisin suositella ennemmin Kirjoittaja.fi-sivustoa, sinne voi lisäillä nimenomaan omia kirjoituksiaan ja saada erittäin asiantuntevaa palautettta melko nopeasti.
  6. Joo, kuulinkin tätä alaa opiskelleelta että tätä voi opiskella Oulussa, pk-seudulla ja Jyväskylässä ainakin. Sain kuitenkin vinkin että oppisopimuskoulutuksellakin voisi saada kirjastovirkailijan pätevyyden, mutta keskustellessani asiasta eilen kirjastolla työharjoittelupaikkani työhaastattelussa esimieheni kanssa kuulin, että tätä varten pitäisi kuitenkin käydä alan koulua Keravalla, ja tämä toimenpide vaatisi täytettävän vakanssin, mitä Turun kaupunginkirjastossa nyt ei kuitenkaan ole. Mutta selvittelen ammattilaisten kanssa asiaa ja teen siitä sitten johtopäätökseni ajan kanssa.
  7. Valitettavasti ei, olen viime yönäkin tuijottanut tiedottomana valkoista paperia, mutta rokuliahan tämän ajan on ollut tarkoitus olla, että saa kerättyä taas varastoon jotain josta ammentaa sitten kun se hetki tulee.

    Uusien, mahdollisten teosaiheiden kasa on tehty jo vuosia sitten, jos niin hyvin kävisi että pääsisin tässä haluamallani tavalla eteenpäin, olisi todennäköisesti aikeissa novellikokoelma nykyajan ihmisten elämään liittyen.
  8. Kiitos =)
  9. Tämä se vaan jaksaa...
  10. Nimimerkit Palautetta? ja Juuhhhh: olette oikeassa, kiitos noistakin pointeista. Ajattelin kokeilla josko alkuun ihan kirjoittaisin "pohjan" eli tarpeellisen kuvauksen ideat ylös, sitten, jos mahdollista, kirjoittaisin sen "tavanomaisella" tyylillä mahdollisimman selkeäksi, sitten koettaisin muutella sitä vähän "enemmän itseni näköiseksi" ja tavanomaisesta poikkeavammaksi, kunhan se säilyttäisi samalla sekä jonkinlaisen luettavuuden että persoonallisen jäljen.
  11. Todennäköisesti. Yhtäkkisessä inspiraatiomylläkässä karannut mopo käsistä.
  12. Voisikohan ylläpito jo poistaa tämän keskustelun kokonaan pois...
  13. Ei kun anteeksi, nyt sotkin vahingossa mitä tarkoitit. No, koetan miettiä tuotakin, että miten voisi kehittää, jos se tuottaa ongelmaa...
  14. Jostain syystä copy-pastettamalla se saa valkoisen taustan itse, koetan korjata.
  15. Sori, laitan sen huomiseen mennessä blogiini (huom. uusi nimi ja osoite http://vainamovaahteranpaivakirja.blogspot.fi/)
  16. En "toivo sen muuttuvan timantiksi joko itsekseen tai lukijakunnan arvostusten muuttumisen kautta". Teen vain sitä mitä yleensä toisaalta neuvotaan, eli teen sen minkä aina kulloinkin kykenen, sillä paremmalta tuntuu tehdä kuin olla tekemättä, ja ilman työtähän nämä eivät muutu mullasta miksikään. Tiedän kyllä mitä tarkoitetaan tuolla, että pitää tiedostaa missä kulkee raja sen kanssa, milloin kannattaa ja milloin ei - milloin voi hiomalla saada ajan myötä timantin, milloin vain kuluttaa aikaansa tyhjän takia. Mutta niin kauan kuin itselläni riittää virtaa kokeilla tämän kanssa mitään, ei se varmaan ole huono asiakaan, niin kauan kuin en elättele tämän varassa mitään ylettömän suuria timanttitoiveita. Tämä kuitenkin on ollut todella suuri koulu minulle tämän parissa ähertäminen, ja varmasti Gordioninkin solmu voi olla hyvä väylä oppia solmujen aukomista yleensäkin.

    "Hyvä kirjailija pyrkii kirjoittamaan siksi, että tuottaa iloa ja nautintoa lukijoilleen. Silloin pitää ymmärtää lukijoita; mikä tuottaa heille lukunautintoa ja mitä he haluavat lukea?" Tuo on perusprinsiippi, joka tulee ottaa huomioon, koska kuten olen sanonut: muuten se on vaan yksinäistä masturbointia. Mutta lukijat eivät saa kirjaimellisesti p ä ä t t ä ä sitä mitä kirjailija kirjoittaa, ainoastaan sen mitä he itse lukevat - vaikka heidän päätöksensä näin onkin melko lailla sama asia, niin siinä on tietty nyanssinsa.

    "Huono kirjailija kirjoittaa siksi, että on hirmuisen mukava kirjoittaa ja tuottaa tekstiä. Huono kirjailija lähtee itsekkäistä lähtökohdista; "teen koska minä nautin"." ---> Tottakai, mutta tuo on lähtökohtana minulle vain tiettyyn pisteeseen asti, käsittääkseni siinä missä kenellä tahansa muullakin kirjoittavalla ihmisellä.

    "Saman käsis resun loputon hiominen ja oletus, että ongelmat häviävät kun vain jatkaa hiomista on itsensä pettämistä. Samalla se estää kirjailijaa kehittymästä kirjailijana." ---> Kuten sanoin, tiedostan tuon, ja tämä ei ole nimenomaan ollut mikään jähmettyneisyyden ja kehittymättömyyden tie, mutta varmasti olisi jälleen kerran todella väärintulkittavissa, jos sanoisin, että tämä on ollut nimenomaan kehityksen aikaa, yrittäessäni venkuloida eteen tulevia ongelmia auki.

    Minä en onneksi kuvittele ongelman olevan kiinni "vain jostain pienestä, helposti korjattavasta seikasta kuten ilmaisutavasta". Yritän kyllä ottaa huomiot onkeeni, mutta joissain kohdin joudun vaan toteamaan sen, ettei kaikkia voi miellyttää - ja se vaan on näköjään niin, että omat mieltymykseni ovat erityisen harvassa nykypäivänä, mutta silti vastaavuuksiakin on löytynyt. Tässä kohtaa kohdataan se risteys, että pitäisikö jatkaa omaa rakasta tietään, jolle ei näytä löytyvän niin paljoa ymmärrystä yleisön maussa, vaiko kääntää kelkka kokonaan yleisön maun mukaiseksi. Ja minun tapauksessani ei ole vaikea valita tätä, koska yleisön maku ei näytä myöskään vastaavan minun omaani toisin päin. Voin tällaisiin "tekosyihin" vedoten jättää ne korjaamatta, mutta otan ne kyllä huomioon, mutta yleensä juttu on niin, että ellei ole kyse jostain kielellisestä tai minulle tyypillisestä sanavalinnallisesta asiasta, eivät raamit paljon tahdo venyä. (Tässäkin kuitenkin on taas väärintulkinnan varaa, mutta toivon että ajatukseni ymmärretään.) Enkä anna tekosyyksi koskaan vain sitä että "se-ja-se-kirjailija on esikuvani. Korkeintaan vetoan siihen, että tällaistakin tyyliä on jo olemassa. Tiedän ettei kaikista samanlaisen tyylin vaalijoista voi tulla samanasteisia; kyse on siitä millainen tyyli on itsestä luontevin ja omiin tarkoituksiin nähden toimivin, tai toimivimman oloinen.

    "Kun tekstiä on testattu kerta toisensa jälkeen palstalla niin pitäisi alkaa olla selvä, ettei tämä tule olemaan sellainen menestystarina." Nimenomaan ei varmasti olekaan, mutta em. syihin vedoten todennäköisesti jatkan tämän parissa niin kauan kunnes tähänastiset oppini ja konstini olen todennut riittämättömiksi tätä koskeviin ongelmiin. Tänään tajusin vanhalle Opisto-toverille jutellessani, että tämän jatkumon takana on: Ei ole vielä tullut vaihetta, jossa olisin pysähtynyt lopullisesti Kreivin äärellä, tietoisena siitä ettei tälle enää voisi tehdä ylipäätään yhtään mitään; aina on löytynyt jotain, jolla jonkin asian on saanut väännettyä päälaelleen, uusiksi tai pois ja korvattua. Nyt aion tämän viimeisen kirjoituskerran aikana vääntää sen nykyisten oppieni mukaisesti niin pitkälle kuin tällä hetkellä mahdollista, ja mikäli se ei silti tule saamaan kenenkään kustantajan mielessä minkäänlaista sijaa, niin siinä vaiheessa viimeistään olen valmis toteamaan, että kaikki on nyt tehty, ja ei muuta (ainakaan tässä vaiheessa). Tästä on kyse.
  17. Pakko varmaan huvin vuoksi mainostaa jo ennen esikoistaan tuntemaani Sarri Nirosta, "Tähtipeitto"-teoksensa kanssa.
  18. Jalat maassa, mutta eskapismi kallistaa puoleensa ennemmin. Vaikka epäröisit jonkin edelleen vallitsevan vaikean elämäntilanteen takia, ei pidä epäröidä, sillä toivoisin kokevani sen tunteen, jos voin auttaa toista, ja toisinpäin.

    Olen– valitettavasti – kyllästynyt myös erääseen piirteeseen, joka on harmillisen usein tullut esille monien ihmisten kautta: patologisuus. Kaksinaamaisuus. Se että esittää jotain silmien edessä, mutta selän takana se osoittautuukin pelkäksi lumeeksi. Toivon luontaista hyväntahtoisuutta ja avoimuutta, että sanoo suoraan minulle tai kenelle tahansa asianomaiselle jos on jotain mitä sanoa, vaikkei se välttämättä olisikaan sopivaa, joko ajattelijan ja puhujan kasvoille tai luontaisille sosiaalisille etiketeille.

    Vielä yksi seikka niille, jotka minulle parhaassa tapauksessa saattavat miettiä vastausta: yksi hyvä pikkutarkka merkki olisi, että jos ette vastaisi sillä mielellä, että koette olevanne kenties tähän sopiva – vaan siten, että jos tunnistatte minussa jotain samaa kuin itsessänne, mielellään tietty mahdollisimman paljon.

    Oma kuvani on nähtävissä rekisteröidyn nimimerkkini yhteydessä, Irc-galleriassa on kaikelle yleisölle avoin profiili, joka varmaan valottaa elämääni ja itseäni. http://irc-galleria.net/user/V%E4in%E4m%F6Vaahtera. Sähköpostini on [email protected], muut yhteystiedot löytyvät profiilista. Toivoisin kuvan mukaan, jos vastaatte.

    Kiitos jos luit tähän asti.
  19. Minua onkin epäilty Aspergerin syndroomaiseksi, http://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_oireyhtymä, koska täytän monia sen tunnuspiirteistä. Huonot sosiaaliset taidot, intohimo johonkin asiaan, ties mitä, mikä on minulle arkielämässäni tuttua. Tietty olen ajan myötä oppinut edes jotain, ja en kaiketi vaikuttaisi niin autistisluontoiselta kuin voisi tämän artikkelinkin perusteella kuvitella, mutta ymmärrykseni eri jutustelutilanteissa on vaan niin rajallinen, etten ymmärrä oikeastaan mitään niistä jutuista joista muut keskenään puhuvat, enkä osaa muodostaa niitä. Tavallaan jutun täytyy olla ”yksinkertainen”: sillä täytyy olla selkeä aihe, tausta, juoni, jne. En myöskään osaa aina lukea rivien välistä sitä, mitä joku voi todellisuudessa esim. täällä tarkoittaa, tai tunnetiloja tai mielialoja viestien takana.

    Ymmärrettävistä syistä minulla ei ole liikaa kokemusta ihmissuhteista, mikä selittää sen, ettei minulla ole kokemusta seurustelustakaan tai mistään siihen liittyvästä.

    Mutta toivoisin tämän voivan joku päivä muuttua. Lukemattomien epäonnistumisten kautta olen jo menettänyt toivoni löytää ketään, joka voisi pitää minusta yksinäni sellaisena kuin olen niin paljon, että voisi viettää aikaa kanssani, jakaa elämänsä, niinkin laajaan mittakaavaan kuin toivoisin – kerralla koko loppuelämäksi.

    Millainen toisen pitäisi olla? Nämä kokemukset ovat ajallaan kerrallaan hioneet käsitystäni ihannenaisestani, ja olen tullut seuraaviin tuloksiin, jotka eivät ole koskaan ehdottomia, eikä niitä mielestäni pitäisi edes esittää, mutta varmasti jokainen haluaisi että kerralla voisi löytyä sellainen, joka täyttää mahdollisimman monet toiveet, että yhteisymmärrys voi mahdollisesti syntyä.

    Ikäraja kulkee täysi-ikäisestä eli 18 ylös ehkä noin omaan ikääni. Olen huomannut, etteivät tätä nuoremmat tai kypsemmät ole minun juttuni, sillä nuoremmat ovat monesti vähän liian kokemattomia ja tiedottomiakin, ja vaikka tämän vuoden puolella useimmat yritysteni kohteet ovatkin olleet 28-34, siinä iässä on myös paljon erottavia tekijöitä persoonan muutoksiin liittyen. En myöskään pidä siitä tunteesta, kun joudun jälleen kerran ennemmin neuvottavaksi, koska olen kyllästynyt siihen tunteeseen, etten osaa oikeastaan mitään, vaikka se vaikuttaakin aivan tosiseikalta. Toivoisin kuitenkin ikäisekseen mahdollisimman hyvää kypsyyttä henkisesti, että osaa ajatella avarakatseisesti ja empatialla, tunteella ja sympatialla. Herkkyys, tunne-elämän värikkyys on mielestäni kaunis asia. Taiteen toteutus, mieluiten kirjoittamisella olisi ehkä toinen keskeinen juttu. Olisi hyvä että hän viihtyisi kirjojen parissa, mutta etteivät ajatukset lähtisi pääasiassa vain kirjojen kautta, vaan omista mietteistä, ja molemmat rikastuttaisivat toisiaan. Luonnonläheisyys on minun kanssani melkeinpä pakko olla, eikä ”ympäristösidonnaisuus” maalle tai kaupunkiin saisi olla rajoittava tekijä. Tyytyy mieluummin kuin vaatii. Ei tulkitse kliseiden mukaan, myöskään minua, ei neuroottinen siinä mielessä, ei pelkää liian häpeilemättömän tuntuista lähestymistäni ja tutustumistapaani tai huomiotani. Itse tarvittavan sosiaalinen, ettei puheenpito jäisi yksin minun vastuulleni, ja ettei syntyisi minulle erityisen ahdistavia hiljaisuuden hetkiä ja vaivaantuneisuutta.

    Sitten tullaan siihen ehkä pahimpaan, jonka luettelointia kyseenalaistetaan ehkä eniten. Mutta jokaisella kuitenkin on omat vaateensa siitä, mikä sytyttää ja mikä ei, se on tosiasia, minkä takia minäkään en ole useimmiten ollut tarpeeksi riittoisa siinäkään. Mutta ulkonäköön liittyvien tekijöiden valinnat, vaatetus, staili yms. antavat aina oman kuvansa sisäisestäkin maailmasta, ja minulla siitä kielivät mm. vanhahtavat pussihousut, korkeat maiharit, musta kauluspaita ja liivi, mantteli (en ole armeijamyönteinen tai mitään, pidän vaan sen ja maihareiden ulkonäöstä), mahdollisimman naturena pidetty muu malli, kuten värjäämättömät hiukset, lävistämättömyys ja tatuoimattomuus, se etten kulje minkään muodin tai hiusmallin mukaan. Toivoisin Sinunkin olevan mahdollisimman persoonallinen, muttei ehkä samanlainen resupekaksikin nähtävä tapaus kuin minä. Ylipäätään selvästi muista erottuva persoona joka voi näkyä myös omalla tavallaan aisteinkin olisi hyvä.

    Olen huomannut viime aikoina, etten ole sopivaa seuraa yltiöpirteille ja elämäniloisille euforistikoille, vaikka oma elämänasenteeni onkin positiivinen, mutta sen tasavuuden ja melankolisuuden alta ei oikein voi erottaa sitä mitä em. tyypit ehkä ennemmin toivoisivat. Harmikseni olen huomannut, etten muista milloin olisin saanut toisen oikeasti kunnolla nauramaan, eli mikäli etsit ennemmin huumoria kuin asiallisuutta, en ole oikea siihen. Tietenkään en voi elää ilman huumoria, joka esiintyy omassa tapauksessani lähes jokaisessa kohtaamisessa jonkun palveluammattilaisen kanssa, mutta se voidaan nähdä vain pelkkänä sirpaleena ensisijaisen luonteeni ja hahmoni ohessa.
  20. Jalat maassa, mutta eskapismi kallistaa puoleensa ennemmin. Vaikka epäröisit jonkin edelleen vallitsevan vaikean elämäntilanteen takia, ei pidä epäröidä, sillä toivoisin kokevani sen tunteen, jos voin auttaa toista, ja toisinpäin.


    Olen– valitettavasti – kyllästynyt myös erääseen piirteeseen, joka on harmillisen usein tullut esille monien ihmisten kautta: patologisuus. Kaksinaamaisuus. Se että esittää jotain silmien edessä, mutta selän takana se osoittautuukin pelkäksi lumeeksi. Toivon luontaista hyväntahtoisuutta ja avoimuutta, että sanoo suoraan minulle tai kenelle tahansa asianomaiselle jos on jotain mitä sanoa, vaikkei se välttämättä olisikaan sopivaa, joko ajattelijan ja puhujan kasvoille tai luontaisille sosiaalisille etiketeille.

    Vielä yksi seikka niille, jotka minulle parhaassa tapauksessa saattavat miettiä vastausta: yksi hyvä pikkutarkka merkki olisi, että jos ette vastaisi sillä mielellä, että koette olevanne kenties tähän sopiva – vaan siten, että jos tunnistatte minussa jotain samaa kuin itsessänne, mielellään tietty mahdollisimman paljon.

    Oma kuvani on nähtävissä rekisteröidyn nimimerkkini yhteydessä, Irc-galleriassa on kaikelle yleisölle avoin profiili, joka varmaan valottaa elämääni ja itseäni. http://irc-galleria.net/user/V%E4in%E4m%F6Vaahtera. Sähköpostini on [email protected], muut yhteystiedot löytyvät profiilista. Toivoisin kuvan mukaan, jos vastaatte.

    Kiitos jos luit tähän asti.
    21. 2 / 4
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt