v.vaahtera
Koulutus: Peruskoulu
Ase tai siviilipalvelus: vapautettu (siviilipalveluksesta)
Siviilisääty: Sinkku
Lapset: En halua lapsia
Email: [email protected]
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia23 aloitusta · 74 kommenttia
- Nainen rakastuu avustamaansa sokeaan mieheen
_________________
Sehän on oikein hieno mies kiltti ja mukava ja kaikkea ei mikään kusipää sikaniska ehkä se johtuu siitä sen sokeudesta kun se ei pääse sikailemaan kyllä siitä kunnon miehen saisi minä kyllä tykkäisin jos se vaan pystyy edes jotain minun kanssani tekemään ja se voisi oikeasti rakastua minuun kun se ei voi ajatella pelkkää minun ulkokuortani kun se on sokea ja kaikkea - Mutta toivoisin tämän voivan joku päivä muuttua. Lukemattomien epäonnistumisten kautta olen jo menettänyt toivoni löytää ketään, joka voisi pitää minusta yksinäni sellaisena kuin olen niin paljon, että voisi viettää aikaa kanssani, jakaa elämänsä, niinkin laajaan mittakaavaan kuin toivoisin – kerralla koko loppuelämäksi.
Millainen toisen pitäisi olla? Nämä kokemukset ovat ajallaan kerrallaan hioneet käsitystäni ihannenaisestani, ja olen tullut seuraaviin tuloksiin, jotka eivät ole koskaan ehdottomia, eikä niitä mielestäni pitäisi edes esittää, mutta varmasti jokainen haluaisi että kerralla voisi löytyä sellainen, joka täyttää mahdollisimman monet toiveet, että yhteisymmärrys voi mahdollisesti syntyä.
Toivoisin kuitenkin ikäisekseen mahdollisimman hyvää kypsyyttä henkisesti, että osaa ajatella avarakatseisesti ja empatialla, tunteella ja sympatialla. Herkkyys, tunne-elämän värikkyys on mielestäni kaunis asia. Taiteen toteutus, mieluiten kirjoittamisella olisi ehkä toinen keskeinen juttu. Olisi hyvä että hän viihtyisi kirjojen parissa, mutta etteivät ajatukset lähtisi pääasiassa vain kirjojen kautta, vaan omista elämänkokemuksen tuomista mietteistä, ja molemmat rikastuttaisivat toisiaan. Luonnonläheisyys on minun kanssani melkeinpä pakko olla, eikä ”ympäristösidonnaisuus” maalle tai kaupunkiin saisi olla rajoittava tekijä. Tyytyy mieluummin kuin vaatii. Ei tulkitse kliseiden mukaan, myöskään minua, ei neuroottinen siinä mielessä, ei pelkää liian häpeilemättömän tuntuista lähestymistäni ja tutustumistapaani tai huomiotani. Itse tarvittavan sosiaalinen, ettei puheenpito jäisi yksin minun vastuulleni, ja ettei syntyisi minulle erityisen ahdistavia hiljaisuuden hetkiä ja vaivaantuneisuutta.
Sitten tullaan siihen ehkä pahimpaan, jonka luettelointia kyseenalaistetaan ehkä eniten. Mutta jokaisella kuitenkin on omat vaateensa siitä, mikä sytyttää ja mikä ei, se on tosiasia, minkä takia minäkään en ole useimmiten ollut tarpeeksi riittoisa siinäkään. Mutta ulkonäköön liittyvien tekijöiden valinnat, vaatetus, staili yms. antavat aina oman kuvansa sisäisestäkin maailmasta, ja minulla siitä kielivät mm. vanhahtavat pussihousut, yleensä tummat kauluspaidat ja liivit, mantteli (en ole armeijamyönteinen tai mitään, pidän vaan niiden ulkonäöstä), mahdollisimman naturena pidetty muu malli, kuten värjäämättömät hiukset, lävistämättömyys ja tatuoimattomuus, se etten kulje minkään muodin tai hiusmallin mukaan. Toivoisin Sinunkin olevan mahdollisimman persoonallinen.
Olen huomannut viime aikoina, etten ole sopivaa seuraa yltiöpirteille ja elämäniloisille euforistikoille, vaikka oma elämänasenteeni onkin positiivinen, mutta sen tasavuuden ja melankolisuuden alta ei oikein voi erottaa sitä mitä em. tyypit ehkä ennemmin toivoisivat. Harmikseni olen huomannut, etten muista milloin olisin saanut toisen oikeasti kunnolla nauramaan, eli mikäli etsit ennemmin huumoria kuin asiallisuutta, en ole oikea siihen. Tietenkään en voi elää ilman huumoria, joka esiintyy omassa tapauksessani lähes jokaisessa kohtaamisessa jonkun palveluammattilaisen kanssa, mutta se voidaan nähdä vain pelkkänä sirpaleena ensisijaisen luonteeni ja hahmoni ohessa.
Jalat maassa, mutta eskapismi kallistaa puoleensa ennemmin. Vaikka epäröisit jonkin edelleen vallitsevan vaikean elämäntilanteen takia, ei pidä epäröidä, sillä toivoisin kokevani sen tunteen, jos voin auttaa toista, ja toisinpäin.
Olen – valitettavasti – kyllästynyt myös erääseen piirteeseen, joka on harmillisen usein tullut esille monien ihmisten kautta: patologisuus. Kaksinaamaisuus. Se että esittää jotain silmien edessä, mutta selän takana se osoittautuukin pelkäksi lumeeksi. Toivon luontaista hyväntahtoisuutta ja avoimuutta, että sanoo suoraan minulle tai kenelle tahansa asianomaiselle jos on jotain mitä sanoa, vaikkei se välttämättä olisikaan sopivaa, joko ajattelijan ja puhujan kasvoille tai luontaisille sosiaalisille etiketeille.
Vielä yksi seikka niille, jotka minulle parhaassa tapauksessa saattavat miettiä vastausta: yksi hyvä pikkutarkka merkki olisi, että jos ette vastaisi sillä mielellä, että koette olevanne kenties tähän sopiva – vaan siten, että jos tunnistatte minussa jotain samaa kuin itsessänne, mielellään tietty mahdollisimman paljon.
Kiitos jos luit tähän asti. - Olenkin tutustunut Haahtelaan ja allekirjoitan täysin. Tarkoitin siis, että eräs romaanikäsikirjoitustani lukenut ja arvioinut suositteli pitämään silmällä tekstini rytmiä, ja vaikka tämä ei kuulemma olekaan proosassa yhtä oleellista kuin lyriikassa, tämä olisi mielestäni yksi tapa saada teksti soljumaan kauniisti. Itse en kuitenkaan hahmota täydellisesti millaista on tällainen esimerkillisesti rytmitetty proosateksti, joten kysyin muiden vinkkejä ja kokemuksia.
- Osaisikohan Teistä kukaan suositella Bo Carpelanin kaltaisia runoilijoita? TAI joiden lyyrinen ilmaisu hipoisi jonkinlaista (entisen opistotoverin sanoin) "abstraktia" taidetta enemmän kuin itselleni luotaantyöntävää vulgaarimpaa nakkikioskimetaforistiikkaa.
- Ensimmäinen runoyritykseni vuoteen.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12921348 - Siis mietin vaan aikoinaan että olenko tullut kirjoittamisessani tieni päähän kuten hän muinoin.
- Kiitos molemmille ja kaikille jotka vielä muistavat. Aika siirtyä asiaan...
Aikani Turussa, nykyisessä elämäni ja tulevan kuolemani kaupungissa on mennyt helmikuusta asti sairasloman merkeissä - ja alustavasti sitä ollaan jatkamassa ensi vuoden, ellei ihmeparannusta tule. Syy on sairaus jota olen epäillyt skitsofreniaksi jo vuosia.
Mutta se ei elämääni niin paljoa kahlitse kuin monilla kanssatovereillani. Ainoa näkyvä piirre on mielen hajanaisuus ja romuttunut keskittymiskyky, jonka takia kirjoittaminenkin meinasi kadota elämästäni kun en kyennyt keskittymään siihen ja menetin mielenkiintoni. Totesinkin tällä palstalla että kaiketi olen nyt Rimbaud 21-vuotiaassa vaiheessaan. Mutta eräs aiemmin tuntemani tuttavuus Turussa herätti mielenkiinnon menneen 1800-luvun maailman elämään ja kulttuuriin. Hänen omat runonsa ovat silmissäni kuin Baudelairen runot - sellaisia, jollaisia itse haluaisin kirjoittaa. Tai oikeastaan jopa parempia.
Siksi päätin palata yksinäisyyttä käsittelevän runokäsikirjoitukseni ääreen. Pitäisi vaan saada siitä jotain palautetta, mutta ammattiapuun siinä ei ole varaa... - Kokeilen vielä onneani.
- Odotan
- Tuossa kuvassa tarkoituskin, alkuperäinen tarkoitus oli näyttää kovalta. Mutta huom. toisessa silmässä piilari...
- Up-sista hei.
- Jalat maassa, mutta eskapismi kallistaa puoleensa ennemmin. Vaikka epäröisit jonkin edelleen vallitsevan vaikean elämäntilanteen takia, ei pidä epäröidä, sillä toivoisin kokevani sen tunteen, jos voin auttaa toista, ja toisinpäin.
Olen– valitettavasti – kyllästynyt myös erääseen piirteeseen, joka on harmillisen usein tullut esille monien ihmisten kautta: patologisuus. Kaksinaamaisuus. Se että esittää jotain silmien edessä, mutta selän takana se osoittautuukin pelkäksi lumeeksi. Toivon luontaista hyväntahtoisuutta ja avoimuutta, että sanoo suoraan minulle tai kenelle tahansa asianomaiselle jos on jotain mitä sanoa, vaikkei se välttämättä olisikaan sopivaa, joko ajattelijan ja puhujan kasvoille tai luontaisille sosiaalisille etiketeille.
Vielä yksi seikka niille, jotka minulle parhaassa tapauksessa saattavat miettiä vastausta: yksi hyvä pikkutarkka merkki olisi, että jos ette vastaisi sillä mielellä, että koette olevanne kenties tähän sopiva – vaan siten, että jos tunnistatte minussa jotain samaa kuin itsessänne, mielellään tietty mahdollisimman paljon.
Oma kuvani on nähtävissä rekisteröidyn nimimerkkini yhteydessä. Sähköpostini on [email protected], muut yhteystiedot löytyvät profiilista. Toivoisin kuvan mukaan, jos vastaatte.
Kiitos jos luit tähän asti. - Minua onkin epäilty Aspergerin syndroomaiseksi, http://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_oireyhtymä, koska täytän monia sen tunnuspiirteistä. Huonot sosiaaliset taidot, intohimo johonkin asiaan, ties mitä, mikä on minulle arkielämässäni tuttua. Tietty olen ajan myötä oppinut edes jotain, ja en kaiketi vaikuttaisi niin autistisluontoiselta kuin voisi tämän artikkelinkin perusteella kuvitella, mutta ymmärrykseni eri jutustelutilanteissa on vaan niin rajallinen, etten ymmärrä oikeastaan mitään niistä jutuista joista muut keskenään puhuvat, enkä osaa muodostaa niitä. Tavallaan jutun täytyy olla ”yksinkertainen”: sillä täytyy olla selkeä aihe, tausta, juoni, jne. En myöskään osaa aina lukea rivien välistä sitä, mitä joku voi todellisuudessa esim. täällä tarkoittaa, tai tunnetiloja tai mielialoja viestien takana.
Ymmärrettävistä syistä minulla ei ole liikaa kokemusta ihmissuhteista, mikä selittää sen, ettei minulla ole kokemusta seurustelustakaan tai mistään siihen liittyvästä.
Mutta toivoisin tämän voivan joku päivä muuttua. Lukemattomien epäonnistumisten kautta olen jo menettänyt toivoni löytää ketään, joka voisi pitää minusta yksinäni sellaisena kuin olen niin paljon, että voisi viettää aikaa kanssani, jakaa elämänsä, niinkin laajaan mittakaavaan kuin toivoisin – kerralla koko loppuelämäksi.
Millainen toisen pitäisi olla? Nämä kokemukset ovat ajallaan kerrallaan hioneet käsitystäni ihannenaisestani, ja olen tullut seuraaviin tuloksiin, jotka eivät ole koskaan ehdottomia, eikä niitä mielestäni pitäisi edes esittää, mutta varmasti jokainen haluaisi että kerralla voisi löytyä sellainen, joka täyttää mahdollisimman monet toiveet, että yhteisymmärrys voi mahdollisesti syntyä.
Ikäraja kulkee täysi-ikäisestä eli 18 ylös ehkä noin omaan ikääni. Olen huomannut, etteivät tätä nuoremmat tai kypsemmät ole minun juttuni, sillä nuoremmat ovat monesti vähän liian kokemattomia ja tiedottomiakin, ja vaikka tämän vuoden puolella useimmat yritysteni kohteet ovatkin olleet 28-34, siinä iässä on myös paljon erottavia tekijöitä persoonan muutoksiin liittyen. En myöskään pidä siitä tunteesta, kun joudun jälleen kerran ennemmin neuvottavaksi, koska olen kyllästynyt siihen tunteeseen, etten osaa oikeastaan mitään, vaikka se vaikuttaakin aivan tosiseikalta. Toivoisin kuitenkin ikäisekseen mahdollisimman hyvää kypsyyttä henkisesti, että osaa ajatella avarakatseisesti ja empatialla, tunteella ja sympatialla. Herkkyys, tunne-elämän värikkyys on mielestäni kaunis asia. Taiteen toteutus, mieluiten kirjoittamisella olisi ehkä toinen keskeinen juttu. Olisi hyvä että hän viihtyisi kirjojen parissa, mutta etteivät ajatukset lähtisi pääasiassa vain kirjojen kautta, vaan omista mietteistä, ja molemmat rikastuttaisivat toisiaan. Luonnonläheisyys on minun kanssani melkeinpä pakko olla, eikä ”ympäristösidonnaisuus” maalle tai kaupunkiin saisi olla rajoittava tekijä. Tyytyy mieluummin kuin vaatii. Ei tulkitse kliseiden mukaan, myöskään minua, ei neuroottinen siinä mielessä, ei pelkää liian häpeilemättömän tuntuista lähestymistäni ja tutustumistapaani tai huomiotani. Itse tarvittavan sosiaalinen, ettei puheenpito jäisi yksin minun vastuulleni, ja ettei syntyisi minulle erityisen ahdistavia hiljaisuuden hetkiä ja vaivaantuneisuutta.
Sitten tullaan siihen ehkä pahimpaan, jonka luettelointia kyseenalaistetaan ehkä eniten. Mutta jokaisella kuitenkin on omat vaateensa siitä, mikä sytyttää ja mikä ei, se on tosiasia, minkä takia minäkään en ole useimmiten ollut tarpeeksi riittoisa siinäkään. Mutta ulkonäköön liittyvien tekijöiden valinnat, vaatetus, staili yms. antavat aina oman kuvansa sisäisestäkin maailmasta, ja minulla siitä kielivät mm. vanhahtavat pussihousut, korkeat maiharit, musta kauluspaita ja liivi, mantteli (en ole armeijamyönteinen tai mitään, pidän vaan sen ja maihareiden ulkonäöstä), mahdollisimman naturena pidetty muu malli, kuten värjäämättömät hiukset, lävistämättömyys ja tatuoimattomuus, se etten kulje minkään muodin tai hiusmallin mukaan. Toivoisin Sinunkin olevan mahdollisimman persoonallinen, muttei ehkä samanlainen resupekaksikin nähtävä tapaus kuin minä. Ylipäätään selvästi muista erottuva persoona joka voi näkyä myös omalla tavallaan aisteinkin olisi hyvä.
Olen huomannut viime aikoina, etten ole sopivaa seuraa yltiöpirteille ja elämäniloisille euforistikoille, vaikka oma elämänasenteeni onkin positiivinen, mutta sen tasavuuden ja melankolisuuden alta ei oikein voi erottaa sitä mitä em. tyypit ehkä ennemmin toivoisivat. Harmikseni olen huomannut, etten muista milloin olisin saanut toisen oikeasti kunnolla nauramaan, eli mikäli etsit ennemmin huumoria kuin asiallisuutta, en ole oikea siihen. Tietenkään en voi elää ilman huumoria, joka esiintyy omassa tapauksessani lähes jokaisessa kohtaamisessa jonkun palveluammattilaisen kanssa, mutta se voidaan nähdä vain pelkkänä sirpaleena ensisijaisen luonteeni ja hahmoni ohessa. - Niin, ei se kaiketi ole niin kohtalokasta tai vakavaa koska en ole kirjallisella alalla, enkä ole enää noin vuoteen halunnutkaan olla. Ennen kirjoittaminen oli varmasti ainoa kiintopiste ja henkireikä elämässäni, jopa ainoa syy jatkaa elämääni kun koin olemassaoloni muuten tyhjänpäiväiseksi ja merkityksettömäksi.
Olen huomannut rappeuman siten viimeisen vuoden aikana, etten tuntenut sen aikana kuin kerran jonkinlaisen pienen inspiraation hetken ajan, ja tunnen menettäneeni kaiketi jopa otteeni kirjoittamiseen, ja sen merkitys on erinäisten pohdiskelujen ja tutkiskelujen kautta hiipunut yhä olemattomammaksi. - No en ehkä ihan, ei voi oikeastaan suoranaisesti sanoa että olen nykyisin Rimbaud 21-vuotiaana, sillä en ole kuitenkaan täysin luopunut ajatuksesta jatkaa, mutta aika heikolta näyttää. Kärsin kaiketi kirjallisesta AIDS:sta tai osteoporoosista.
- Valitettavasti ehdoton ei, sillä en katso olevani sopiva isäksi, huolehtimaan, kaitsemaan ja kasvattamaan toisia ihmisiä niin pitkää aikaa kuin tarpeen...
- Unohdin korjata että saa olla alempikin, kunhan ei mene sen 16:n laittomalle puolen
- Itseasiassa ei, tämä nimi nimittäin ei ole oikea virallinen nimeni - toistaiseksi...
- Jalat maassa, mutta eskapismi kallistaa puoleensa ennemmin. Vaikka epäröisit jonkin edelleen vallitsevan vaikean elämäntilanteen takia, ei pidä epäröidä, sillä toivoisin kokevani sen tunteen, jos voin auttaa toista, ja toisinpäin.
Olen– valitettavasti – kyllästynyt myös erääseen piirteeseen, joka on harmillisen usein tullut esille monien ihmisten kautta: patologisuus. Kaksinaamaisuus. Se että esittää jotain silmien edessä, mutta selän takana se osoittautuukin pelkäksi lumeeksi. Toivon luontaista hyväntahtoisuutta ja avoimuutta, että sanoo suoraan minulle tai kenelle tahansa asianomaiselle jos on jotain mitä sanoa, vaikkei se välttämättä olisikaan sopivaa, joko ajattelijan ja puhujan kasvoille tai luontaisille sosiaalisille etiketeille.
Vielä yksi seikka niille, jotka minulle parhaassa tapauksessa saattavat miettiä vastausta: yksi hyvä pikkutarkka merkki olisi, että jos ette vastaisi sillä mielellä, että koette olevanne kenties tähän sopiva – vaan siten, että jos tunnistatte minussa jotain samaa kuin itsessänne, mielellään tietty mahdollisimman paljon.
Oma kuvani on nähtävissä rekisteröidyn nimimerkkini yhteydessä. Sähköpostini on [email protected]. Toivoisin kuvan mukaan, jos vastaatte.
Kiitos jos luit tähän asti. - Minua onkin epäilty Aspergerin syndroomaiseksi, http://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_oireyhtymä, koska täytän monia sen tunnuspiirteistä. Huonot sosiaaliset taidot, intohimo johonkin asiaan, ties mitä, mikä on minulle arkielämässäni tuttua. Tietty olen ajan myötä oppinut edes jotain, ja en kaiketi vaikuttaisi niin autistisluontoiselta kuin voisi tämän artikkelinkin perusteella kuvitella, mutta ymmärrykseni eri jutustelutilanteissa on vaan niin rajallinen, etten ymmärrä oikeastaan mitään niistä jutuista joista muut keskenään puhuvat, enkä osaa muodostaa niitä. Tavallaan jutun täytyy olla ”yksinkertainen”: sillä täytyy olla selkeä aihe, tausta, juoni, jne. En myöskään osaa aina lukea rivien välistä sitä, mitä joku voi todellisuudessa esim. täällä tarkoittaa, tai tunnetiloja tai mielialoja viestien takana.
Ymmärrettävistä syistä minulla ei ole liikaa kokemusta ihmissuhteista, mikä selittää sen, ettei minulla ole kokemusta seurustelustakaan tai mistään siihen liittyvästä.
Mutta toivoisin tämän voivan joku päivä muuttua. Lukemattomien epäonnistumisten kautta olen jo menettänyt toivoni löytää ketään, joka voisi pitää minusta yksinäni sellaisena kuin olen niin paljon, että voisi viettää aikaa kanssani, jakaa elämänsä, niinkin laajaan mittakaavaan kuin toivoisin – kerralla koko loppuelämäksi.
Millainen toisen pitäisi olla? Nämä kokemukset ovat ajallaan kerrallaan hioneet käsitystäni ihannenaisestani, ja olen tullut seuraaviin tuloksiin, jotka eivät ole koskaan ehdottomia, eikä niitä mielestäni pitäisi edes esittää, mutta varmasti jokainen haluaisi että kerralla voisi löytyä sellainen, joka täyttää mahdollisimman monet toiveet, että yhteisymmärrys voi mahdollisesti syntyä.
Ikäraja kulkee täysi-ikäisestä eli 18 ylös ehkä noin omaan ikääni. Olen huomannut, etteivät tätä nuoremmat tai kypsemmät ole minun juttuni, sillä nuoremmat ovat monesti vähän liian kokemattomia ja tiedottomiakin, ja vaikka tämän vuoden puolella useimmat yritysteni kohteet ovatkin olleet 28-34, siinä iässä on myös paljon erottavia tekijöitä persoonan muutoksiin liittyen. En myöskään pidä siitä tunteesta, kun joudun jälleen kerran ennemmin neuvottavaksi, koska olen kyllästynyt siihen tunteeseen, etten osaa oikeastaan mitään, vaikka se vaikuttaakin aivan tosiseikalta. Toivoisin kuitenkin ikäisekseen mahdollisimman hyvää kypsyyttä henkisesti, että osaa ajatella avarakatseisesti ja empatialla, tunteella ja sympatialla. Herkkyys, tunne-elämän värikkyys on mielestäni kaunis asia. Taiteen toteutus, mieluiten kirjoittamisella olisi ehkä toinen keskeinen juttu. Olisi hyvä että hän viihtyisi kirjojen parissa, mutta etteivät ajatukset lähtisi pääasiassa vain kirjojen kautta, vaan omista mietteistä, ja molemmat rikastuttaisivat toisiaan. Luonnonläheisyys on minun kanssani melkeinpä pakko olla, eikä ”ympäristösidonnaisuus” maalle tai kaupunkiin saisi olla rajoittava tekijä. Tyytyy mieluummin kuin vaatii. Ei tulkitse kliseiden mukaan, myöskään minua, ei neuroottinen siinä mielessä, ei pelkää liian häpeilemättömän tuntuista lähestymistäni ja tutustumistapaani tai huomiotani. Itse tarvittavan sosiaalinen, ettei puheenpito jäisi yksin minun vastuulleni, ja ettei syntyisi minulle erityisen ahdistavia hiljaisuuden hetkiä ja vaivaantuneisuutta.
Sitten tullaan siihen ehkä pahimpaan, jonka luettelointia kyseenalaistetaan ehkä eniten. Mutta jokaisella kuitenkin on omat vaateensa siitä, mikä sytyttää ja mikä ei, se on tosiasia, minkä takia minäkään en ole useimmiten ollut tarpeeksi riittoisa siinäkään. Mutta ulkonäköön liittyvien tekijöiden valinnat, vaatetus, staili yms. antavat aina oman kuvansa sisäisestäkin maailmasta, ja minulla siitä kielivät mm. vanhahtavat pussihousut, korkeat maiharit, musta kauluspaita ja liivi, mantteli (en ole armeijamyönteinen tai mitään, pidän vaan sen ja maihareiden ulkonäöstä), mahdollisimman naturena pidetty muu malli, kuten värjäämättömät hiukset, lävistämättömyys ja tatuoimattomuus, se etten kulje minkään muodin tai hiusmallin mukaan. Toivoisin Sinunkin olevan mahdollisimman persoonallinen, muttei ehkä samanlainen resupekaksikin nähtävä tapaus kuin minä. Ylipäätään selvästi muista erottuva persoona joka voi näkyä myös omalla tavallaan aisteinkin olisi hyvä.
Olen huomannut viime aikoina, etten ole sopivaa seuraa yltiöpirteille ja elämäniloisille euforistikoille, vaikka oma elämänasenteeni onkin positiivinen, mutta sen tasavuuden ja melankolisuuden alta ei oikein voi erottaa sitä mitä em. tyypit ehkä ennemmin toivoisivat. Harmikseni olen huomannut, etten muista milloin olisin saanut toisen oikeasti kunnolla nauramaan, eli mikäli etsit ennemmin huumoria kuin asiallisuutta, en ole oikea siihen. Tietenkään en voi elää ilman huumoria, joka esiintyy omassa tapauksessani lähes jokaisessa kohtaamisessa jonkun palveluammattilaisen kanssa, mutta se voidaan nähdä vain pelkkänä sirpaleena ensisijaisen luonteeni ja hahmoni ohessa.