kalamos

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.
Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu
Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi
Blogi
https://kalamos.munblogi.com
Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:
"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"
Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:
"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"
Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:
"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"
Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.
Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.
- "vanhurskas on elävä"
- "kaikille Roomassa oleville
Jumalan rakkaille,
kutsutuille pyhille."
(Room 1:7)
Tuo kohta on nyt
keskustelun aiheena. - Jos kerran on Pyhien
eli Jumalalle erotettujen joukko,
niin täytyy olla myös se joukko,
josta on erotettu. - Kristityt ovat pyhiä.
Kysymyksessä on
alkutekstin sana
ἅγιος = pyhä, pyhäkkö
hagios
Adjektiivina
sana tarkoittaa pyhää
eli
Jumalalle vihittyä/pyhitettyä.
Substantiivina sana tarkoittaa
pyhäkköä.
Pyhäkkö muodostuu
elävistä kivistä,
huippukivenä itse Jeesus.
Uskovat käyttivät nimitystä
pyhät.
Maailma käytti pilkkanimeä
kristityt.
Pyhät tarkoittaa siis
ihan yksinkertaisesti ihmistä,
joka on Jumalalle erotettu.
Me emme enää ole maailmasta,
vaan olemme siitä uloskutsuttua
joukkoa eli Jumalan seurakuntaa.
"Korintossa olevalle
Jumalan seurakunnalle,
Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille,
jotka ovat kutsutut ja pyhät,
ynnä kaikille,
jotka avuksi huutavat
meidän Herramme
Jeesuksen Kristuksen nimeä
kaikissa paikkakunnissa,
niin omissaan kuin meidänkin."
(1 Kor 1:2)
Paavali kirjoittaa siis
Roomassa asuville uskoville.
Hekin ovat kaikki pyhiä.
"kaikille Roomassa oleville
Jumalan rakkaille,
kutsutuille pyhille."
(Room 1:7)
He ovat jo ottaneet
evankeliumin kutsun vastaan,
kun ovat ottaneet Sanan vastaan.
Ja näin heistä tuli pyhiä
eli Jumalalle erotettuja.
He ovat nyt uudestisyntyneitä
Jumalan lapsia.
Mutta he myös uudistuvat jatkuvasti.
Paavalin käyttämässä ilmaisusa
'kutsutut pyhät' on jännite,
joka purkautuu lopullisesti
kirjeen viimeisessä osiossa
joka alkaa näin:
"Niin minä
Jumalan armahtavan laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne
eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän
järjellinen jumalanpalveluksenne.
Älkääkä mukautuko
tämän maailmanajan mukaan,
vaan muuttukaa
mielenne uudistuksen kautta,
tutkiaksenne,
mikä on Jumalan tahto,
mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. "
(Room 12:1-2)
Me olemme jo pelastettuja,
ja nyt meillä on pelastustehtävä.
"Sillä niinkuin meillä
yhdessä ruumiissa
on monta jäsentä,
mutta kaikilla jäsenillä
ei ole sama tehtävä,
niin me,
vaikka meitä on monta,
olemme yksi ruumis Kristuksessa,
mutta itsekukin olemme
toistemme jäseniä;
ja meillä on erilaisia armolahjoja
sen armon mukaan,
mikä meille on annettu."
(Room 12:4-6)
Ja tämä jännite alkaa purkautua
jo heti nyt keskustelun
alla olevan alkulauseen jälkeen
Paavalin tervehdyssanoissa.
Olemme jo uskosta
vanhurskaiksi tulleet,
mutta vanhurskas
on myös elävä uskosta.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19499192/vanhurskas-on-elava-uskosta - Sapatin tunnusmerkistöön kuuluu
- levon päivä
- pyhä kokous
- älkää yhtään askaretta toimittako
Tämä ei toteutunut vielä
tuossa vaiheessa, johon viittaat.
Eli tuossa tilanteessa
on kysymys koulutuksesta
tai toimintaharjoituksesta,
joka testasi,
onko Israelin kansa
valmis ottamaan vastaan
Jumalan lain.
"Niin Herra sanoi Moosekselle:
'Katso,
minä annan sataa teille
leipää taivaasta.
Ja kansa menköön
ja kootkoon kunakin päivänä
sen päivän tarpeen.
Näin minä koettelen heitä,
vaeltavatko he
minun lakini mukaan
vai eivät."
(2 Moos 16:4)
Ja harjoitus osoitti,
että Israel ei ollut valmis
elämään Jumalan lain mukaan.
Ja niin elämän leipä
alkoi haista ja siihen tuli matoja.
Ja Mooses vihastui.
Sitten kuudentena päivänä
mannaa tuli kaksinkertaisesti.
Ja nyt vasta Mooses selittää,
mitä Jumala oli sanonut.
"Tämä tapahtuu Herran sanan mukaan;
huomenna on levon päivä,
Herralle pyhitetty sapatti.
Mitä leivotte, se leipokaa,
ja mitä keitätte, se keittäkää;
mutta kaikki, mitä tähteeksi jää,
pankaa talteen huomiseksi."
(2 Moos 16:23)
Ja tämäkin harjoituksen osuus
meni huonosti.
Osa kansasta lähti etsimään
mannaan seitsemäntenäkin päivänä.
Ja Jumala vihastui.
"Kuinka kauan
aiotte kieltäytyä noudattamasta
minun käskyjäni ja lakejani?"
(2 Moos 16:28)
Esikoulu oli takana.
"Ja kansa lepäsi seitsemäntenä päivänä.
Ja Israelin heimo
antoi sille nimen manna.
Ja se oli valkean
korianderinsiemenen kaltaista
ja maistui hunajakakulta."
(2 Moos 16:30-31)
Ja nyt kansaa alettiin
valmistelemaan lain
vastaanottamista varten.
"Ja Mooses sanoi:
'Näin on Herra käskenyt:
Ota sitä goomerin täysi
säilytettäväksi
sukupolvesta sukupolveen,
että he näkisivät sen leivän,
jolla minä olen ravinnut
teitä erämaassa,
johdattaessani teitä Egyptin maasta".
(2 Moos 16:32)
Tämä elämän leipä piti taltioida
tulevaa lain antamista varten.
"Ja Mooses sanoi Aaronille:
'Ota astia ja pane siihen
goomerin täysi mannaa
ja aseta se Herran eteen
säilytettäväksi sukupolvesta sukupolveen'."
(2 Moos 16:33)
Siis Israelin kansan kanssa
oli nyt kulkeva koko ajan
tämä Elämän Leipä,
joka tuli alas taivaasta.
"Ja Aaron asetti sen talteen
lain arkin eteen,
niinkuin Herra oli
Moosekselle käskyn antanut."
(2 Moos 16:34)
Ja tämän Elämän Leivän
kera he tulivat lain vartioimina
asuttamaan maataan.
"Ja israelilaiset söivät mannaa
neljäkymmentä vuotta,
kunnes he tulivat
asuttuun maahan;
he söivät mannaa siihen asti,
kunnes tulivat Kanaanin maan rajalle."
(2 Moos 16:35)
Siis tämä tapahtumasarja
on esiaste lain antamiselle.
Mutta itse laki
eli kymmenen käskyä,
jotka annettiin Siinailla,
vasta määrittelivät Sapatin,
ja kaiken siihen liittyvän.
Ennen mannaa tuli viiriäiset.
Siis ennen kotimatkan
alkamista oli syöty sekä lihaa
että elämän leipää.
Tämä kaikki kuvaa tietenkin
Jeesusta eli Pelastusta,
joka sanoi olevansa
taivaasta alas tullut elämän leipä.
Ja nyt tuossa vaiheessa,
Israelin kansa tuli sisäisesti
osalliseksi tästä elämän leivästä.
Aiemmin se oli jo tullut
osalliseksi elävästä vedestä.
Ja sitä ennen
kirkkauden pilvestä,
jota se hengitti
siitä hetkestä alkaen,
kun lähti ulos Egyptistä. - Eivät viettäneet.
- Paino on ensimmäisellä Sanalla:
VANHURSKAS on elävä uskosta. - "Kaikki tosin on puhdasta ...
mutta joka epäröi ja kuitenkin syö,
on tuomittu,
koska se ei tapahdu uskosta;
sillä kaikki, mikä ei ole uskosta,
on syntiä."
(Room 14:20-23)
Jeesus sanoi kaikki ruoat puhtaiksi.
(Mark 7)
Mutta jos ihminen uskoo niin,
että on väärin syödä lihaa
ja kuitenkin syö,
niin hän toimii vastoin sitä,
minkä ymmärtää Jumalan tahdoksi,
ja silloin hän tahallaan tekee syntiä.
Roomalaiskirjeen viimeiset luvut
käsittelevät uskovan ihmisen vaellusta
joten palataan tähän lukuun 14,
joka käsittelee lähimmäisrakkautta,
kun ensin olemme avanneet
Roomalaiskirjeen
aiemmat salaisuudet. - VANHURSKAS on elävä USKOSTA.
- εὐαγγέλιον
euangelion
on suomeksi käännettynä
- Hyvä Sanoma
- Suuri Ilosanoma
εὖ
on suomeksi käännettynä
- Hyvä
alkuliitteenä
eu
ilmaisee
hyvyyttä, runsautta, menestystä
_____
ἀγγελία
angelia
on suomeksi käännettynä
- Sanoma
_____
Evankeliumi on siis
HYVÄ/RUNSAS SANOMA.
Sen perusta on ARMO,
joka pitää sisällään suosion.
χάρις
kharis
on suomeksi käännettynä
- Armo
- Suosio
"Armo teille ja rauha
Jumalalta, meidän Isältämme,
ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!"
Roomalaiskirjeen avauslauseen
päätös sisältää siis
Armon ja Rauhan koko skaalan.
Jumalan Evankeliumi on
Hyvä Sanoma,
joka tulvii
- Suloisuutta
- Mielihyvää
- Suosion- ja Rakkauden osoitusta
- Kiitosta
- Hyvinvointia,
- Terveyttä
- Jne.
Meillä on siis
tulevaisuus ja toivo,
jos otamme vastaan
Jumalan armon evankeliumin.
Jos emme sitä ota,
vaan hylkäämme sen,
niin sitten olemme
armottomuuden keskellä,
ja meitä ruoskii synti ja kuolema.
Mutta evankeliumi tarjoaa
vanhurskautta ja elämää. - Roomalaiskirjeen alkulause,
josta tein edellisen avaukseni,
ja johon viittasin tämänkin
keskustelun alussa,
ja johon laitin myös linkin,
sisälsi ja huipentui
Armoon ja Rauhaan,
joita siinä selvitin.
Nyt keskustelun alla olevassa
Alkulauseen jälkeisessä Tervehdyksessä
Paavali korostaa näille
Armon ja Rauhan omaaville
kiitollisuuttaan heidän uskostaan,
joka on sitä luokkaa,
että se mainitaan kaikkialla maailmassa.
Ja kun näin on,
niin Paavali jatkaa tervehdystään
kertoen halustaan
päästä heidän luokseen,
jotta he saisivat armolahjoja
niinkuin esimerkiksi
Timoteus oli saanut armolahjan
Paavalin laittaessa kätensä
hänen päälleen.
Näitä me tarvitsemme
palvelustehtävää varten.
Ja näihin tulemme tässäkin
Roomalaiskirjeen avausten sarjassa,
mutta vasta viimeisessä pääosiossa,
joka käsittelee uskovien vaellusta.
Sitä ennen meillä on edessämme
vielä Paavalin valtaisan evankeliumin
hyvän sanoman julistukset
muun muassa Armosta ja Uskosta
kuin myös Vanhurskaudesta,
joihin Paavali on nyt
alkulausessaa ja tervehdyksessään viitannut. - "Sillä siinä Jumalan vanhurskaus
ilmestyy uskosta uskoon,
niinkuin kirjoitettu on:
'Vanhurskas on elävä uskosta'."
(Room 1:17)
Kirjaimellisesti kääntäen:
"Vanhurskas uskosta elää"
ek πίστεως = uskosta
Paavali lainaa vanhaa testamenttia
kohdasta, jossa sanotaan:
"vanhurskas on elävä uskostansa"
(Hab 2:4)
Kirjaimellisemmin:
"kautta uskonsa" - Toinen ryöväreistä
lakkasi pilkkaamasta Jeesusta.
Hän tuli mielenmuutoksen
ja kääntyi Jeesuksen puoleen:
"MUISTA MINUA"
Usko vaihtui näkemiseksi
ennen auringonlaskua.
Ryöväri oli Jeesuksen kanssa
Jumalan Paratiisissa. - Olen avaamassa keskustelusarjaa
Roomalaiskirjeestä.
Linkki ensimmäiseen keskusteluun,
jossa aiheena on
Roomalaiskirjeen avauslause
(Room 1:1-7),
löytyy
nyt avaamani keskustelun avauksesta.
Tässä järjestyksessään
toisessa keskustelussa aiheena
on avauslauseen jälkeinen
Paavalin tervehdys
(Room 1:8-17),
joka päättyy keskustelun otsikon sanoihin.
Kolmannen keskustelun
olen myös jo avannut
ja linkki siihen on
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19501593/jumalattomuudesta-vanhurskauteen
Toivon,
että pysyttäisiin
kunkin avauksen aiheessa,
joissa kussakin riittää keskusteltavaa
koko loppuelämämme ajaksi.
Mutta jos tallaamme ne kiistelyillä
tai peräti asiattomuuksilla,
niin vaivannäkömme on turhaa
eikä kellekään miksikään hyödyksi.
Vanhurskas tarkoittaa oikeamielisyyttä.
Vanhurskas elää uskosta.
Jumalan Pojan uskosta.
Uskon kuulaisuudessa
Jumalan Sanalle.
Meillä pitäisi olla tällä
kristinuskoon kuuluvalla
keskusteluosiolla luonnetta
luopua väärämielisyydestä
ja kaikenlaisesta
tyhmästä lorusta ja ilvehtimisestä. - Oli siunaavaa lukea viestisi.
Jokaisen kappaleen jälkeen
kuiskasin ilmoille Aamenen.
Vaikka tekisikin mieli
iloita kanssasi keskustellen
kaikesta kirjoittamastasi,
vastaan nyt kuitenkin
vain alussa olleeseen kysymykseesi
Jumalan voimaverkosta.
Keskustelemme Roomalaiskirjeestä.
Edellisessä avaukessani nostin esiin
sen alkulausetta.
"Paavali,
Jeesuksen Kristuksen palvelija,
kutsuttu apostoli,
erotettu julistamaan
Jumalan evankeliumia,
jonka Jumala on edeltä luvannut
profeettainsa kautta
pyhissä kirjoituksissa,
hänen Pojastansa
- joka lihan puolesta on syntynyt
Daavidin siemenestä
ja pyhyyden hengen puolesta
kuolleistanousemisen kautta
asetettu Jumalan Pojaksi VOIMASSA -
Jeesuksesta Kristuksesta,
meidän Herrastamme"
Jumalan Evankeliumi on
edeltä luvattu Hyvä Sanoma
Jumalan Suosiosta eli Armosta
Hänen Pojassaan,
josta tuli Kristus Jeesus
eli
Voideltu Pelastaja.
Tämä edellytti lihaksi tulemista
Daavidin siemenestä
sekä Ristinkuolemaa
ja ylösnousemusta.
Nyt Hän on asetettu
Jumalan Pojaksi Voimassa.
Uskon kuuliaisuus
Hänen nimeänsä kohtaan
saa aikaan valtavan ihmeen.
"Sillä minä en häpeä evankeliumia;
sillä se on Jumalan VOIMA,
itsekullekin uskovalle pelastukseksi,
juutalaiselle ensin,
sitten myös kreikkalaiselle.
Sillä siinä Jumalan vanhurskaus
ilmestyy uskosta uskoon,
niinkuin kirjoitettu on:
'Vanhurskas on elävä uskosta'."
(Room 1:16-17)
Meidät pelastetaan uskon kautta.
Ensin tulee
Jumalan Sana eli Evankeliumi,
johon sisältyy Jumalan voima.
Jos otamme sen vastaan,
niin me synnymme
uudesti/ylhäältä Hengestä
Jumalan lapsiksi
ja tulemme itse kukin
yhdeksi jäseneksi
Kristuksen Ruumiissa.
Meillä on nyt
ἐξουσία = voima/valta/oikeus
eksūsia
Tämä voima/valta
merkitsee Jumalanlapsioikeutta.
Meidät on nyt adoptoitu
Jumalan lapsiksi.
Ja niin meillä on yhteys
Isoveljeemme Jeesukseen,
joka on
meidän voimaverkkomme
dynamo, jota sanaa
Paavali käytti lainaamissani kohdissa.
δύναμις = voima/valta/kyky
dynamis
Tämä voima/valta merkitsee kykyä.
Avauksessani otin sen esiin liittyen
evankeliumin julistamiseen.
Sen kylkiäisenä tapahtuu myös
voimatekoja (dynamai). - Samoinkuin Raamatun
Ensimmäinen ja Viimeinen kirja
eli
Genesis ja Ilmestyskirja
jakaantuvat kolmeen pääosioon,
jakaantuu myös
Roomalaiskirje kolmeen pääosioon:
Jumalan evankeliumi
(Room 1-8)
Israel
(Room 9-11)
Uskovan vaellus
(Room 12-16)
Tuo keskimmäinen
eli huippukohdassa
oleva selvitys
Israelin kohtaloista,
on erittäin tärkeä.
Mutta vaikka se siinä on,
niin monet ovat ajatelleet,
että Israeli olisi hyljätty
Jumalan suunnitelmissa.
Mutta tuosta sitten
tarkemmin aikanaan,
että mitä tapahtuukaan,
kun pakanain täysi luku
on sisään tullut.
Mutta sitä ennen
meillä on käytävänä läpi
kahdeksen lukua
ja monta keskustelua
Jumalan evankeliumista. - Oli tarkoitus keskustella Kristuksesta,
Jumalan Pojasta,
joka tuli taivaasta Isän rinnalta
maan päälle
syntyen ihmislapseksi
ja tullen näin
lihasta ja verestä osalliseksi
voidakseen olla sukulunastaja
syntiin langenneelle ihmiselle. - Kun luemme Roomalaiskirjettä,
niin luemme Jumalan Evankeliumia.
Raamattuun on tallennettu
Paavalin lähettämiä kirjeitä
seitsemälle paikkakunnalle.
Jotkut saivat kaksikin kirjettä,
ja niin Raamatusta löytyy
yhdeksän Paavalin kirjoittamaa
seurakuntakirjettä.
Aikajärjestyksessä
nuo seitsemän kirjettä ovat
kirje ...
- Tessalonikalaisille
- Galatalaisille
- Korinttolaisille
- ROOMALAISILLE
- Efesolaisille
- Kolossalaisille
- Filippiläisille
Keskimmäisenä eli huippukohdassa
on siis Paavalin kirje
ROOMALAISILLE.
Roomalaiskirje on aivan erityinen
ja poikkeaa muista esimerkiksi siten,
että Paavali ei aloita tervehdyksellä
vaan aivan päinvastoin
sulkee itsensä ensin pois näyttämöltä
heti kahdella ensimmäisellä sanalla:
Παῦλος
Paulos
δοῦλος
doulos
Suomeksi käännettynä
"Vähäinen orja"
Kirjeen kahdella ensimmäisellä sanalla
Paavali pyyhkii pois kaikki
odotukset koskien Paavalia.
Hän ei ole mitään.
Hän on orja.
Ja orja tekee, mitä isäntä käskee.
Ja kenen orja Paavali oli.
Se selviää
kahdesta seuraavasta sanasta;
"Jeesuksen Kristuksen"
Tämä suomennettuna olisi:
"Pelastajan Voidellun"
Lukijan ja kuulijan
silmä ja korva ei enää
odota mitään Paavalilta,
vaan keskittyy
koko sydämellään kuulemaan,
Jumalan evankeliumin,
Hyvän Sanoman Hänen Pojastaan,
joka on
pyhyyden hengen puolesta
kuolleistanousemisen kautta
asetettu Jumalan Pojaksi
Voimassa/Vallassa. - No JULISTA sitten
Sovituksen Sanaa,
äläkä tee mitään muuta! - Paavali oli ennenkuin
oli kohdannut Jeesuksen,
saavuttanut fariseuksena tason,
josta mainitsi filippiläisille.
"Lain vanhurskauteen
nähden nuhteeton"
Mutta nyt tervehdyksessään
hänellä oli aarteena
Jeesuksen uskon kautta
saatava lahjavanhurskaus.
Jotta olisimme kelvollisia
lahjan vastaanottajia,
meidän täytyy ensin sisäistää se,
että me tarvitsemme tuon lahjan.
Ja se edellyttää tajuntaa siitä,
että synti on jotain,
mistä seuraa tuomio.
Ja sitten me voimme ymmärtää
sen, mitä merkitsee Sovitus.
Ja voimme ilolla ja riemulla
antaa sovittaa itsemme.
Nyt läpikäymieni
Alkusanojen jälkeen
Paavali ottaa käsittelyyn
juuri tämän aiheen:
Synti ja Sovitus
Ja tuota aihetta on lähestyttävä
juuri tuossa järjestyksessä.
Siksi Paavali syöksyy heti seuraavaksi
synnin syövereihin seurauksineen.
Johdanto on takana,
ja seuraavaksi on vuorossa Paavalin
juurta jaksain etenevä
perustava opetus siitä,
miksi me tarvitsemme
Jumalan Evankeliumia.
Seuraavaksi on siis vuorossa
veret seisauttava kuvaus
jumalattomuudesta.
Ja se tyrmää auttamattomasti
jokaisen lukijan.
Ensin voi tulla sellainen ajatus,
että hyi kamala noita jumalattomia.
Mutta sitten tulee Paavalilta
yllättävä isku tai veto ja ...
Kalamos etunenässä on kanveesissa.
Paavali aloittaa tämän
perustavan opetuosion tarkastelun
Roomalaiskirjeen
ensimmäisen luvun loppuosassa.
Mutta keskustellaan nyt
sen alkuosasta:
Vanhurskas on elävä Uskosta.
Sen jälkeen
avaan keskustelun otsikolla:
Jumalattomuudesta Vanhurskauteen