Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

327

Kommenttia

12288

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Edellä oli 7-osainen Kalamoksen tervehdys joulun aikaan 2011.
    Sen pohjana oli seuraava teksti Jumalan Sanasta.

    Joh 1:1-18

    Alussa oli Sana,
    ja Sana oli Jumalan tykönä,
    ja Sana oli Jumala.
    Hän oli alussa Jumalan tykönä.

    Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan,
    ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
    Hänessä oli elämä,
    ja elämä oli ihmisten valkeus.
    Ja valkeus loistaa pimeydessä,
    ja pimeys ei sitä käsittänyt.

    Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes.
    Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta,
    että kaikki uskoisivat hänen kauttansa.
    Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.

    Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.
    Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä,
    ja maailma ei häntä tuntenut.

    Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
    Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan,
    hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi,
    niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
    jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta,
    vaan Jumalasta.

    Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme,
    ja me katselimme hänen kirkkauttansa,
    senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä;
    ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.

    Johannes todisti hänestä ja huusi sanoen:
    "Tämä on se, josta minä sanoin:
    se, joka minun jälkeeni tulee, on ollut minun edelläni,
    sillä hän on ollut ennen kuin minä."

    Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet,
    ja armoa armon päälle.
    Sillä laki on annettu Mooseksen kautta;
    armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.
    Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt;
    ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.
  2. "Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet,
    ja armoa armon päälle.
    Sillä laki on annettu Mooseksen kautta;
    armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.
    Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt;
    ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut." (Joh 1:16-18)

    Jumala antoi ensin lupauksensa ja lakinsa.
    Viisauden kutsu soi taustalla.
    Mutta ihminen ei oppinut viisauden avulla Jumalaa tuntemaan.

    Nyt Isä lähetti Poikansa, Elävän Sanan,
    joka elämällään, puheillaan ja ihmeillään
    opetti opetuslapsensa tuntemaan Jumalan.
    Mutta oppijakso kesti vain kolme vuotta.

    Ja sitten Jeesus alkoi puhella, että Hän tulisi kuolemaan,
    ja tämä teki opetuslapset levottomiksi. Niinpä Jeesus lohdutti heitä ja sanoi:
    "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen.
    Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa Minuun.
    Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa.
    Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille,
    että Minä menen valmistamaan teille sijaa?
    Ja vaikka Minä menen valmistamaan teille sijaa,
    tulen Minä takaisin ja otan teidät tyköni,
    että tekin olisitte siellä, missä Minä olen." (Joh 14:1-3)

    Se mitä Jeesus nyt sanoo, osoittaa,
    että Hänen omansa ovat kihlattuja Hänelle.
    Sillä Jeesuksen sanat olivat sulhasen eli yljän sanoja.

    Tuohon aikaan kihlaus merkitsi hyvin vahvaa sitoumusta.
    Kihlauksen aikana opittiin tuntemaan toisiansa
    ja valmistauduttiin tulevaan yhteiselämään.
    Sulhasen tehtävänä oli kihlauksen jälkeen palata kotiinsa
    valmistamaan sijaa morsiamelleen. Tästä Jeesus nyt puhui.

    Morsian ei voinut muuta kuin odottaa sulhasen saapumista.
    Hän ei tiennyt, milloin ylkä tulee. Hänen tuli olla koko ajan valmiina.
    Yleensä sulhanen tuli yöllä.
    Siksi morsiamen valmiusvarustukseen kuului lamppu ja öljyä.

    Jeesus on meidän ylkämme. Hän oli alussa Jumalan tykönä.
    Sitten Hän tuli maan päälle. Tuli lihasta ja verestä osalliseksi,
    ja näin Hänestä tuli Lunastaja, Sukulunastaja.
    Kuolemallaan Hän maksoi niin suuren hinnan,
    että sillä lunastettiin koko maailma Hänen omakseen. Myös sinut ja minut.

    Ja sitten Hän palasi Isänsä tykö. Valmistamaan sijaa omilleen.
    Keskiyön hetki lähestyy. Pian Hän tulee ja ottaa omansa tykönsä.
    Vie kihlattunsa Isänsä Kotiin.

    Johannes tallensi viimeiset Raamatussa olevat Jeesuksen sanat:
    "Totisesti, minä tulen pian."
    Ja Johannes vastaa:
    "Amen, tule, Herra Jeesus!"

    Näin kuin Johannes ikävöiden huutaa
    Raamatun toiseksi viimeisessä lauseessa,
    näin me kaikki saamme huutaaJeesukselle.
    Jos Hän ei vielä ole saanut tulla sinun sydämeesi asumaan,
    sinä voit nyt kutsua Häntä: "Tule, Herra Jeesus!"

    "Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen."
  3. "Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan,
    Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi,
    niille, jotka uskovat Hänen nimeensä,
    jotka eivät ole syntyneet
    verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta,
    vaan Jumalasta." (Joh 1:12-13)

    Ottamalla Hänet vastaan me synnymme uudesti.
    Siirrymme kuolemasta elämään.

    Sydämemme ovessa ei ole vedintä.
    Hän ei halua väkivalloin tempaista sitä auki.
    "Katso, minä seison ovella ja kolkutan;
    jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven,
    niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan,
    ja hän minun kanssani." (Ilm 3:20)

    Ja silloin Jumalan valtakunnan Kuningas on astunut savimajaamme.
    Sillon Valkeus on tullut pimeyden keskelle.
    Silloin juuri minulle on syntynyt Vapahtaja.
    Elämä, iankaikkinen elämä, on alkanut.

    Silloin virrat puhkeavat sydämen erämaahan,
    ja uusi alku puhkeaa taimelle.

    Ensimmäinen tunnusteko, jonka Jeesus teki, oli veden muuttaminen viiniksi.
    Palvelijat täyttivat kiviastiat vedellä. Jeesus muutti veden viiniksi.
    Kohta viini virtasi häävieraiden suonissa.
    Tämän ihmeen Jeesus haluaa meissä tehdä.
    Ja silloin tuo elävä vesi alkaa virrata myös meidän suonissamme.
    ”Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi:
    'Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.
    Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on,
    niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.'
    Mutta sen hän sanoi Hengestä,
    joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen" (Joh 7:37-39)

    Nikodemos, jos kuka, tunsi Jumalan niin hyvin,
    kuin se vanhan liiton aikana oli mahdollista.
    Hän oli fariseus, juutalaisten neuvoston jäsen,
    Israelin opettaja. Ja vilpitön sydämeltään.
    Hän ymmärsi Jeesuksessa olevan jotain erikoista,
    jota Nikodemoksessa itsessään ja muissa lainopettajissa ei ollut.
    Ja siksi Nikodemos lähestyi Jeesusta, joskin salaa yöllä.
    Keskustelu (Joh 3:1-21) osoittaa, ettei Nikodemos,
    tosiasiassa ymmärtänyt yhtään mitään Jumalan valtakunnasta.
    Jeesus ilmaisee heti kärkeen syyn Nikodemoksen ymmärtämättömyyteen, hengelliseen sokeuteen:
    "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle:
    joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa."

    Nikodemos ihmettelee, kuinka ihminen voi vanhana syntyä.
    Jeesus vastaa kertoo ensin, kuka tulee kärsimään synnytystuskat:
    "Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän".

    Ihmisen Poika asetettiin käärmeen paikalle.
    Mutta Hän oli viaton, myrkytön pronssikäärme.
    Nikodemos tiesi tarkalleen, kuinka tuo pronssikäärme
    pelasti ihmiset kuoleman kidasta.
    Kun ne, joita käärmeet olivat purreet,
    katsoivat pronssikäärmettä, he jäivät eloon.

    Siis kuinka ihminen voi vanhana syntyä?
    "... että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.
    Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut,
    että hän antoi ainokaisen Poikansa..."

    Katseen kääntäminen ylös pronssikäärmeeseen,
    usko Jeesukseen, pelastaa meidät varmalta kuolemalta,
    saa aikaan uuden elämän ihmeen.
  4. Mooses meni Israelin kansan keskelle Jahven antamalla evästyksellä:
    "Niin Mooses ja Aaron menivät
    ja kokosivat kaikki israelilaisten vanhimmat.
    Ja Aaron puhui kaikki, mitä Jahve oli Moosekselle sanonut,
    ja Mooses teki tunnusteot kansan silmien edessä."
    Ja kansa uskoi. Ja kun he kuulivat,
    että Jahve oli pitänyt huolta israelilaisista ja nähnyt heidän kurjuutensa,
    kumartuivat he maahan ja rukoilivat.

    Israel oli kuullut kaiken,
    minkä Mooseskin palavan pensaan luona.
    Lisäksi kansa oli nähnyt samat ihmeet,
    jotka Mooses oli kokenut jo tuolloin tuossa paikassa.

    Israel oli siis kuullut taas nimen Jahve,
    nähnyt lisäksi Jahven ihmeet ja merkit.
    Iloinnut Jahvesta,
    joka pitää huolta ja joka näkee ja maahan kumartaen rukoillut Jahvea.

    Mutta siltikään he eivät vielä tunteneet Jumalaa nimellä Jahve.
    Kautta aikain he olivat kuulleet nimen Jahve ja sitä käyttäneet,
    mutta eivät tunteneet.

    Päinvastoin, kun faarao kiukustui ja lisäsi työmäärää,
    kansa nurisi Moosekselle.
    He eivät totisesti vielä lainkaan tunteneet Jumalaansa nimellä Jahve.

    Pian he tulivat tuntemaan, mitä tuo nimi merkitsee.
    Ja joitakin päiviä myöhemmin
    Mooseksen tuli kertoa kansalle jo etukäteen,
    että näin tulee tapahtumaan. Nimi Jahve tehdään tunnetuksi.

    "Sano sentähden israelilaisille:
    'Minä olen Jahve,
    ja minä vien teidät pois egyptiläisten sorron alta
    ja vapautan teidät orjuudesta
    ja pelastan teidät ojennetulla käsivarrella
    ja suurilla rangaistustuomioilla.
    Niin minä otan teidät kansakseni ja olen teidän Jumalanne;
    ja te tulette tietämään, että minä olen Jahve, teidän Jumalanne,
    joka vien teidät pois egyptiläisten sorron alta.
    Ja minä johdatan teidät siihen maahan,
    jonka minä olen kättä kohottaen luvannut antaa
    Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille; ja sen minä annan teille omaksi.
    Minä olen Jahve.'”

    Tästä on kysymys, kun Mooses tuskailee palavan pensaan äärellä.
    Mooses tiesi,
    että Israelin kansa tulee hyvin vakavalla mielellä kysymään:
    Minkälainen Jumala meidän oikein on kunnia tulla tuntemaan.
    Eli - mikä Hänen nimensä on.
  5. Jumala oli antanut Moosekselle tehtävän,
    ja Mooses oli kauhuissaan.
    Hän yrittää luikerrella kaikin keinoin.
    Lopulta hän rohkenee mennä itse asiaan.

    Mooses sanoo suoraan, miksi on niin kauhuissaan.
    Ei suinkaan siksi, että kansa mahdollisesti kysyisi,
    mikä on Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan nimi.
    Ei totisesti.
    Sen helpompaa kysymystä ei Moosekselle olisi voitu tehdä.

    Ja toisaalta Mooses tiesi,
    että kansa kyllä tietää nimen Jahve. On aina tiennyt.

    Mutta Mooses oli kauhuissaan, ja sanoo syynkin lopulta.
    Ensin vain vastusteli.
    Mooses sanoo suoraan Jumalalle, mitä kansa ajattelee.
    Kansa tulee kysymään Moosekselta,
    mikä on miehiään se Jumala,
    joka on antanut kansansa Egyptin sorron alla kärsiä
    täydelliseen masennukseen saakka.

    Mutta sataprosenttisen varmaa on,
    että tuota kansaa ei kiinnosta enää pätkääkään erisnimet.
    Sitä he eivät kysy.
    Sen sijaan he kysyvät heprealaisen kysymyksen Jumalastaan:
    "Mikä Hänen nimensä on?"

    Ja Mooses tuskailee: Mitä minä vastaan heille.
    Sanonko Jumala kaikkivaltias, sitä he eivät niele.
    Faarao on osoittanut kaikkivaltiutensa.

    Sanonko Jahve, joka näkee.
    He pilkkaavat Sinua.
    Ethän ole välittänyt vaikka olet nähnyt.

    Sanonko Jahve ilmestyy.
    He itkevät itsensä suohon.
    Eipä ole ilmestynyt 400 vuoteen.

    Mutta Jumala yllättää Mooseksen.
    "Ehjeeh aser Ehjeeh."

    Jumala iskee suoraan ytimeen. Rakkaudella.
    Käyttäen dynaamista olla-verbiä:
    Minä olen. Minä elän. Minä en ole kuollut.

    Ja minä tulen osoittamaan nimeni mukaisen voiman.
    Minä näen kurjuutenne.
    Ja minä pelastan teidät.
    Minä olen kaiken yläpuolella.
    Minä hallitsen. Minussa on kaikki oleminen.

    Tuo sana sytytti pienen elämän kipinän maahan poljetussa kansassa.
    Kansa, joka oli lakannut olemasta ja elämästä, oli jälleen olemassa.
    Kuin uudestisyntynyt.