kalamos

Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

310

Kommenttia

11768

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Hyvin kirjoitit. Näin valtavan suuri uhri, Jumalan ainokainen Karitsa, Hänen ainosyntyinen Poikansa, tarvittiin ihmiskunnan pelastamiseksi.

    Vaikka Jumala olisi lähettänyt koko enkelikuntansa kuolemaan puolestamme, hukkuisimme synteihimme. Mutta Jumala antoi oman ainosyntyisen Poikansa – Karitsansa. Näin suuri uhri sovitti kertakaikkisesti koko maailman synnit. Mitään muuta uhria ei enää tarvita. Kenenkään ei enää tarvitse teurastaa yhtään eläintä minkään syntinsä tähden. Yksi synnitön ihminen olisi voinut lunastaa vain yhden syntisen ihmisen kuolemantuomiosta. Mutta kaikki ihmiset ovat syntiä tehneet. Jokainen on tuomittu kuolemaan omien syntiensä tähden. Siksi tarvittiin näin suuri uhri. Jumalan oma ainosyntyinen Poika – Jumalan Karitsa.
  2. Kaikki meidän oma vanhurskautemme on kuin saastainen vaate. Mutta jos heitämme viimeisenkin viikunapuun lehden pois ja alastomina ilman omia kyhäelmiämme pysähdymme Jumalan kutsuessa meitä, pukee Hän meidät Kristukseen. Ja silloin meidän hyväksemme luetaan Hänen vanhurskautensa.
  3. "Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua".

    Eli miten sielulle tuollaisessa tilanteessa käy. Kuoleeko sekin, vaiko ainoastaan ruumis?
  4. Helluntailaisten kaste on baptistinen kaste,
    siis upotuskaste. Upotettava haudataan kasteen hautaan.
    Ja niin tämä "upottaminen" kuin "hautaaminenkin"
    ovat molemmat Raamatullisia käsitteitä:
    "ollen haudattuina Hänen kanssaan kasteessa"
  5. Olisiko yllä oleva Pe.kulle antamani kommenttini,
    http://keskustelu.suomi24.fi/node/10206345#comment-51859834
    jonka kirjoitin ilmeisesti yhtäaikaa kuin sinä kysymyksesi,
    on varmaan vastaus myös sinun kysymykseesi. Vai onko.

    Mitä tuohon ******* tulee, niin Paavali kirjoittaa:

    Room 6

    1. Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
    2. Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
    3. Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
    4. Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
    5. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
    6. kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;
    7. sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
    8. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan,
    9. tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.
    10. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.
    11. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.
  6. Minähän kirjoitin: "Vanha on kadonnut ja uusi on sijaan tullut.
    Ja silloin on hautajaisten aika".

    Tuo vanha, mikä haudataan, on tietenkin kuollut jo ennen hautajaisia.
    Eli kun evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta on saavuttanut sydämemme,
    ja synnyttänyt uuden Elämän, niin silloin on hautajaisten aika.
    Tämä ulkonainen tapahtuma on symboli sille,
    mikä on jo tapahtunut uudestisyntymisen hetkellä.

    Ja mitä sitten on tapahtunut uudestisyntymisen hetkellä.
    "Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän,
    en enää minä, vaan Kristus elää minussa"

    Eikä pelkästään näin, että minä en enää elä, vaan olen kuollut.
    Vaan minut on Kristuksen kanssa myös haudattu.

    "Vai ettekö tiedä, että me kaikki,
    jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen,
    olemme hänen kuolemaansa kastetut?
    Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut"

    Mutta ei tämä lopu tähänkään.
    Hengellisessä mielessä,
    minä olen jo Hänen kanssaan ylösnoussut.
    Minut on jo asetettu Hänen kanssaan taivaallisiin.
    Kaikki tämä sanotaan Raamatussa.

    Eli minä en ole pelkästään kuollut Kristuksen kanssa
    ja haudattu Hänen kanssaan,
    vaan minä olen Hänen kanssaan myös noussut ylös haudasta.
    Minut on siirretty kuolemasta elämään.
    Minä elän Hänessä ylösnousemuselämää.
  7. Minä uskon kaiken juuri niin kuin Jeesus on sanonut.
    Mutta näin kuin suomennoksessamme sanotaan,
    Jeesus ei sanonut. Eikä Markus näin kirjoittanut.

    Tuo käskyhän on Mooseksen tallentama,
    ja kuuluu näin (5 Moos 6:4):
    "Kuule Israel, Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi."

    Ja jos vielä tarkennetaan, niin

    Herra => JHWH
    Jumalamme => Valtiaat
  8. Johannes esittelee evankeliuminsa päähenkilön Sanaksi,
    joka alussa oli Jumala Jumalan tykönä, ainokainen Poika Isän rinnalla,
    jonka kautta kaikki syntynyt.

    Johannes kirjoittaa kirjeissään tuosta samasta persoonasta,
    Sanasta, joka tuli Isänsä luota,
    iloiten siitä, että meillä on nyt yhteys Isän ja Pojan kanssa.

    Johannes todistaa Ilmestyskirjassa samasta persoonasta
    Kuningasten Kuninkaana ja Herrain Herrana,
    joka ratsastaa Valkealla hevosella,
    ja jota kutsutaan nimellä Jumalan Sana.

    Ei Johannes jätä kertaakaan epäselväksi sitä,
    että kysymys on Jumalan ainokaisesta Pojasta.
  9. Kun evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta saavuttaa sydämemme, meissä syntyy usko. Saamme lahjaksi iankaikkisen elämän. Meidät siirretään kuolemasta elämään. Vanha on kadonnut ja uusi on sijaan tullut. Ja silloin on hautajaisten aika.
  10. Kyllä. Ja juuri nämä sielut, joilla ei ole Henkeä, ovat kuolleita. Ruumiillisesti kyllä eläviä, mutta hengellisesti kuolleita. Ihminen syntyy tähän maailmaan elävänä sieluna. Sinä päivänä, kun synti pääsee ihmisen sisimpään, ihmisestä tulee kuollut sielu. Tällaisen kuolleen sielun tulee syntyä uudesti ylhäältä. Ei ruumiillisesti, vaan hengellisesti. Ja kun Elämän Henki taas puhaltaa meissä, me olemme siirtyneet kuolemasta elämään.

    Sinä kaipasit hiukan noita alkutekstin merkityksiä. Otan nyt niitä hiukan avuksi. Jumala teki (jasar) maan tomua muokkaamalla ihmisen. Raamattu ilmoittaa lisäksi, että Jumala loi (bara) ihmisen. Verbi paljastaa, että ihmisessä on jotakin,
    mikä ei ole materian maailmasta. Jumala puhalsi ihmiseen Elämän Hengen.
    Eli maan tomua oleva liha on lisääntynyt ja täyttänyt maan. Tuohon lisääntymisihmeeseenperustuen minullakin on lihallinen isä. Mutta jokaiseen ihmisalkuun sisältyy myös Jumalan luomisihme. Henki, jonka asetti asumaan meihin (Jaak 4:5). Ja tällä perusteella Malakia (2:10) sanoo:
    "Eikö meillä kaikilla ole yksi Isä? Eikö sama Jumala ole meidät luonut?"

    Maan tomua oleva liharuumiini on syntynyt lisääntymällä. Mutta minussa asuva henki on Jumalan minuun asettama. Kun synti petti minut ja minä kuolin, niinkuin Paavalillekin kävi, niin ei tuo liharuumiini kuollut, vaan minussa asuva henki.
    Ja vain se, mikä on kuollut voi syntyä uudelleen. Mutta ei se, mikä kuoli, olisi voinut kuolla, ellei se alunperin olisi ollut elävä. Tulin siis tähän maaimaan elävänä sieluna. Pienen pienenä ihmistaimena, jonka Jeesus nostaa syliinsä ja antaa ymmärtää, että Jumalan valtakunnassa juuri tällainen pieni lapsukainen on kaikkein korkeimmassa asemassa.

    Mutta katsotaan nyt tuota luomiskertomusta. Mitä tarkoittaa Elämän Henki ja Sielu. Lunttaan nyt hiukan Risto Santalan kirjasta "Suudelma hunnun läpi".

    Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa
    elämän hengen (nishmat chajjim) ja niin ihmisestä tuli elävä sielu (nefesh chajjaa).

    Nishmat tulee sanasta neshama. Sen tähden kirkkoraamattumme (vanha käännös) kääntäjät, jotka seemiläisten kielten asiantuntijoina olivat kansainvälistä huippua, ovat kääntäneet sen sanalla henki. Jos se olisi tullut sanasta neshima, se olisi pitänyt kääntää sanalla hengitys/henkäys.

    Entä mitä heprealaiset huiput itse sanovat. Even Shushanin laaja hepreaa hepreaksi-sanakirjan ensimmäiset vastineet sanalle neshama: 1) nefesh 2) ruuach ha-chajjim
    Ja kun tuosta sanakirjasta katsotaan nefesh, se antaa vastineiksi vastaavasti:
    1) neshamaa 2) ruuach chajjim

    Ja mitä tämä sitten tarkoittaa. Sanakirja jatkaa:
    "Oppineittemme käsityksen ja uskomme mukaan tällä tarkoitetaan iäisesti pysyvää hengellistä olemustamme, joka asustaa ihmisen elämän ajan hänen ruumiissaan, mutta jättää hänet ja siirtyy iankaikkiseen elämään totuuden valtakunnassa."
  11. Tuo "työtä tekevä elin" oli tosiaan minun omaa selitystäni asiaan. Joka tosin sekin perustuu Raamatun ilmoitukseen, mutta ei ihan tuossa muodossa Raamatussa esiinny.

    On muuten totta, kuten tuolla toisessa kommentissa totesit, että uusimmissa KR:n suomennoksissa on joitain kohtia, jotka on auttamattomasti väärin käännetty. Erityisesti Vanhan Testamentin puolella. Mutta kiitos Jumalalle, ei Hän ole jättänyt meitä suomalaisiakaan verhon taakse. Jo meidän esivanhempamme saivat lukea Vanhaa Bibliaa, joka on niin valtavan hyvä käännös erityisesti Vanhan Testamentin osalta, että joissain kohdin jopa King James jää toiseksi.

    Jumalan ainosyntyinen Poika esiintyy erityisesti Vanhan testamentin puolella muun muassa nimillä "Valkeus" ja "Viisaus".

    Sananalaskujen kirjan luvussa 8 tämä "Viisaus" puhuu itse. Ja mitä Hän sanoo itsestään. Tämä kohta on valiettavasti käännetty taitamattomasti niin uudessa kuin vanhassakin käännöksessä, mutta Bibliassa tämäkin on kohdallaan. Mutta ota nyt kuitenkin esiin vielä yhden mainitsemisen arvoisen käännöksen, Jumalan Kansan Raamattu, jonka taustalta löytyy Uuras Saarnivaara. Ja nyt, mitä Viisaus sanoo itsestään:

    22. Minä olin Herran omana*, hänen tiensä alussa, ennen hänen tekojaan, ennen aikojen alkua.
    23. Iäisyydestä minut on asetettu olemaan, alusta asti, ennen kuin maata olikaan.
    24. Ennen kuin syvyyksiä oli, minä synnyin, ennen kuin oli lähteitä*, vedestä rikkaita.
    25. Ennen kuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, minä synnyin,
    26. kun Hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.
    27. Kun hän valmisti taivaat, minä olin siinä, kun Hän veti rajan syvyyden pinnalle,
    28. kun hän vahvisti pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,
    29. kun hän asetti merelle sen rajat, että vedet eivät ylittäisi hänen säätämiään [rajoja], kun hän vahvisti maan perustukset,
    30. silloin minä olin hänen rinnallaan työmestarina*, ihastuneena riemuitsin päivästä päivään*. Hänen edessään minä iloitsin kaiken aikaa,
    31. ihaillen hänen maanpiiriään, ja ihastukseni olivat ihmislapset.

    Eli Poika oli taitava/voimallinen työmies, "työmestari". Ja tänäkin päivänä koko maaimankaikkeus pysyy koossa Hänen voimastaan. Kaikki on luotu Hänen kauttaan ja Häneen, ja Hänessä kaikki pysyy voimassa.

    Niin sinut kuin minutkin on luotu Häneen. Me ihmiset olemme Hänen luomistekojensa huippupiste. Luotuaan aurinkokunnan toisensa jälkeen, Hän sanoo kaiken jälkeen: "Ihastukseni olivat ihmislapset". Me olemme niin arvokkaita Hänelle, että Hän jätti Kirkkautensa ja tuli tähän luomaansa maailmaan, joka oli syntynyt Hänen kauttaan, ja otti koko ihmiskunnan synnit päälleen ja kärsi niistä aiheutuvan rangaistuksen ja näin sukulunastajana verellään osti meidät takaisn omakseen. Taivaat ja maa katoavat, mutta me emme. Ja Hän teki kaiken, ettei kenenkään tarvitse viettää ikuisuuttaan erossa Hänestä ja Rakkaudestaan. Ja nytkin Hän tekee työtä. Hän valmistaa meille sijaa Isänsä Kotiin. Ja sitten Hän tulee ja noutaa omansa luokseen. Ihastuksensa.
  12. Hesekiel puhuu voidellusta kerubista ja Jesaja kointähdestä, Aamuruskon Pojasta, joidenkin käännösten mukaan Luciferista. Nämä profeetat paljastavat meille Luciferin syöksykierteen alun, kuinka hänet karkoitettiin pyhältä vuorelta.

    Se on nyt ilmavallan hallitsija. Ja toki sen sallitaan käydä visiitillä Jumalan taivaissa. Ja se tekee sen mielellään. Se kun on luonteeltaan syyttäjä. Ja niin se vaatii Jumalan tuomiota meille kaikille synneistämme.

    Ymmärrän Ilmestyskirjan niinkuin Mohikaanikin, eli että kaikki neljännestä luvusta alkaen on vielä lopullisesti toteutumatonta tapahtumasarjaa. Myös luku 12 jae jakeelta ja lause lauseelta. Tuo luku sijoittuu vaivanajan puoliväliin. Se, mitä tuo luku kertoo veljiemme syyttäjästä, tarkoittaa sitä, että tuon tapahtuman jälkeen saatana ei ole enää edes ilmavallan hallitsija, vaan heitetään taivaan avaruuksistakin maan päälle. Ja se on oleva kiukkuinen kuin ampiainen: "Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska tietää, että hänellä on vähän aikaa!"

    Seuraava askel saatanan syöksykierteessä onkin sitten jo se, kun se heitetään sidottuna vankilaan tuhanneksi vuodeksi. Silloin se on pohjalla. Maan uumenissa. Syvemmälle ei enää voi joutua. Silloin se on sidottuna jalkojemme alla.

    Ja reilun tuhannen vuoden kuluttua se heitetään lopullisesti paikkaan, joka on jossakin valmistettuna perkeleelle ja hänen enkeleilleen.
  13. Eli todellakin luet:

    "Evankeliumi oli Jumala.
    Hän oli alussa Jumalan tykönä.
    Kaikki on saanut syntynsä Hänen kauttaan"

    Avaisitko hiukan tätä kohtaa vielä!
  14. Selvennyspuheenvuoro:

    Nimimerkki "kauhan kummastellut" kysyi Jaikalin avaamassa ketjussa:
    "Tarkoittaako Jeesus näissä opetuksissaan, että hän,
    joka rukoilee Jeesuksen kautta Jumalaa, saa rukoilemansa?"
    Kysyjä viittasi muun muassa Jeesuksen sanoihin:
    "mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni"

    Tuohon kysymykseen vastasin:

    Tähän liittyy se, mitä Jeesus sanoi hetkeä aikaisemmin:
    "Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä,
    niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen" (Joh 15:7).
    Ja tuo Sana, joka meissä pysyy,
    ei ole Jumalan yleinen ilmoitus eli "logos" vaan "rhema" ...
  15. Alussa oli Evankeliumi,
    ja Evankeliumi oli Jumalan tykönä,
    ja Evankeliumi oli Jumala.
    Hän oli alussa Jumalan tykönä.
    Kaikki on saanut syntynsä Hänen kauttaan ...
    Pojan kautta, jonka Hän on pannut kaiken perilliseksi,
    jonka kautta hän myös on maailman luonut ...

    Näinkö luet?
  16. Hyvin samalla tavalla Sana on meille auennut.
    Meidän suomalaisten on hyvä pitää Vanha Biblia auki, kun Sanaa tarkoin tutkimme.
  17. Sanotaan vaikka niin, että Poika oli se työtä tekevä elin.
    Taitava työmestari (San 8).

    Tämä projekti, joka alkoi siten, että "Alussa/Esikoisessa Valtiaat loi taivaat ja maan" on kokonaan alusta loppuun saakka sidoksissa Poikaan.
    "Kaikki on luotu Hänen kauttansa ja Häneen".

    Kyllähän Hänestä käytetään myös nimitystä "Iankaikkinen Isä".
  18. Minä ymmärrän niin, että samalla hetkellä, kun Aadam söi kiellettyä hedelmää, poistui hänestä Elämä. Hän oli kuollut sielu. Siis sielu, jonka yhteys Jumalaan on katkennut. Sanotaan vaikka niin, että Aadam oli avannut aivan väärän liittymän.
  19. Kiitos hienosta aloituksesta. Ja hyvästä kysymyksestä.

    Minä ymmärrän niin, että Sana asettui asumaan ruumiiseen,
    jonka Isä Hänelle valmisti neitsyen kohtuun.

    Alkutekstin ilmaisu tuossa jakeessa 14 olisi jotain:
    ... pystytti telttamajansa meidän keskuuteemme.

    Paavali ja Pietarikin puhuu samasta teltasta tarkoittaen ihmisen ruumista. Paavali olisi jo halunnut jättää tuon majansa ja mennä Kristuksen luo, mutta ymmärsi, että hänen täytyi vielä viipyä lihassa.

    Jeesus eli ihmisen elämän meidän keskuudessamme. Mutta jo alussa Hän oli Jumala Jumalan luona. Ja nyt Hän on sekä Jumala että ihminen, Jumalan Poika ja Ihmisen Poika. Ja on taas Jumalan luona. Mutta välillä Hän tuli maailmaan ja oli maailmassa, joka oli saanut syntynsä Hänen kauttaan. Ja maailma ei Häntä tuntenut. Eikä tunne vieläkään. Mutta kaikille, jotka ottivat ja ottavat Hänet vastaan, Hän antaa Jumalanlapsioikeuden.
  20. "Tarkoittaako Jeesus näissä opetuksissaan,
    että hän, joka rukoilee Jeesuksen kautta Jumalaa,
    saa rukoilemansa?"

    Tähän liittyy se, mitä Jeesus sanoi hetkeä aikaisemmin:
    "Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä,
    niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen" (Joh 15:7).

    Ja tuo Sana, joka meissä pysyy, ei ole Jumalan yleinen ilmoitus eli "logos" vaan "rhema" eli erityinen ilmoitus. Ja nyt tuo Jaikalin todistus sementin riittävyysihmeestä, sisälsi nimenomaan tuon "rheman". Erityisen ilmoituksen, että sementti ei tule loppumaan. Ja tuo Sana pysyi Jaikalissa:
    "En ole rukoillut betonia Jumalalta. Jumala sanoi minulle ettei sementti loppuisi. Minä vain sanoin Juman Sanan äänen. Ja niin tapahtui kuin Jumala sanoi."
    21. 567 / 589
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt