Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

328

Kommenttia

12294

  1. Keskustelumme aiheena on
    Raamatun kolmannen luvun
    jakeesta 8 alkava katkelma,
    joka kertoo siitä,
    miten Jumala sovitti
    Aadamin rikkomuksen.

    Aadam oli juuri syönyt
    kielletystä puusta
    Eevan tarjoaman hedelmän.

    Raamatun kolmannen luvun
    alkujakeet huipentuvat siihen,
    että näkemänsä ja kuulemansa perusteella
    Aadam pani kaikki likoon sen puolesta,
    että käärme puhuu totta
    ja Jumala valehtelee.

    "Ja vaimo näki,
    että siitä puusta oli hyvä syödä
    ja että se oli ihana katsella
    ja suloinen puu antamaan ymmärrystä;
    ja hän otti sen hedelmästä ja söi
    ja antoi myös miehellensä,
    joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi.
    Silloin aukenivat heidän molempain silmät,
    ja he huomasivat olevansa alasti;
    ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä
    ja tekivät itselleen vyöverhot."
    (Gen 3:6-7)

    Tästä olemme keskustelleet
    edeltävässä avauksessani
    otsikolla syntiinlankeemus
    https://keskustelu.suomi24.fi/t/16312421/syntiinlankeemus-(gen-31-7)

    Nyt keskustelemme siitä,
    mitä tapahtui heti,
    kun Aadam oli syönyt
    häneltä kielletyn puun hedelmän.

    "Ja he kuulivat,
    kuinka Herra Jumala
    käyskenteli paratiisissa
    illan viileydessä.
    Ja mies vaimoineen lymysi
    Herran Jumalan kasvojen edestä
    paratiisin puiden sekaan."
    (Gen 3:8)

    Jumala oli sanonut Aadamille:

    "Syö vapaasti kaikista muista
    paratiisin puista,
    mutta hyvän- ja pahantiedon puusta
    älä syö,
    sillä sinä päivänä,
    jona sinä siitä syöt,
    pitää sinun kuolemalla kuoleman"
    (Gen 2:16-17)

    Tästä olemme keskustelleet otsikolla
    Nainen
    https://keskustelu.suomi24.fi/t/16310597/nainen-(gen-2-4--)

    Ja nyt Aadam oli syönyt kielletystä puusta,
    ja tiesi seuraukset.

    Ei ihme, että hän
    ja käärmeen pettämä vaimo
    nyt pakenivat Jumalaa,
    varskinkin kun
    hyvän- ja pahantiedon puun hedelmä
    oli jo avannut heidän
    ymmärrystään pahasta.

    Nämä kaksi Jumalan kuvaa
    olivat jo huomanneet,
    että Jumalan kaltaisuus
    oli riisuttu alastomuudeksi,
    kun Jumalan kirkkaus oli poistunut
    heidän päältään.

    Kuolema oli jo saanut otteen
    heidän elämästään.
    Synti oli nyt heidän valtiaansa.

    Paholainen luuli voittaneensa sodan.
    Mutta toisin kävi.

    Jumala ei jättänytkään asiaa
    pahan valtaan.

    "Mutta Herra Jumala huusi miestä
    ja sanoi hänelle:
    'Missä olet?'
    Hän vastasi:
    'Minä kuulin sinun
    askeleesi paratiisissa
    ja pelkäsin,
    sillä minä olen alasti,
    ja sentähden minä lymysin.'"
    (Gen 3:9-10)

    Mies ei tunnustanut rikkomustaan.
    Jumala ei voisi tehdä mitään,
    jos mies ei tunnusta syntiään.

    Ja niin Jumala auttaa miestä
    tunnustamaan syntinsä.

    "Kuka sinulle ilmoitti,
    että olet alasti?
    Etkö syönyt siitä puusta,
    josta minä kielsin sinua syömästä?"
    (Gen 3:11)

    Kysymys on siitä,
    että mitä Aadam oli tehnyt,
    kun oli tällaisen ymmärryksen saanut
    alastomuudesta ja häpeästä.

    Vain jos Aadam tunnustaa syntinsä,
    Jumala voi pelastaa hänet.

    Aadamin täytyy siis tulla
    mielenmuutokseen.
    Aadamin täytyy katua tekoaan,
    jota hän ei vielä ollut edes tunnustanut.

    Hän tunnusti vain sen muutoksen,
    minkä Jumala ja koko luomakunta
    ihan tavallisilla silmillään
    kykeni havaitsemaan
    eli Aadamin ja hänen kanssaan
    samaa lihaa ja luuta olevan puolison
    alastomuuden
    ja siitä seuranneen pelon ja häpeän.

    Mies tunnustaa syntinsä.
    Mutta ei myönnä syyllisyyttään,
    vaan vierittää syyn Jumalan päälle.

    "Vaimo,
    jonka annoit olemaan minun kanssani,
    antoi minulle siitä puusta,
    ja minä söin."
    (Gen 3:12)

    Jumala kääntyy vaimon puoleen,
    joka samoin tunnustaa rikkomuksensa,
    mutta syyttää samalla
    Jumalan luomaa
    kaikkein älykkäintä kedon eläintä.

    "Käärme petti minut, ja minä söin"
    (Gen 3:13)

    Jumala ei kysy käärmeeltä mitään.
    Vaan julistaa tuomionsa
    luomalleen kaikkein älykkäimmälle eläimelle.

    "Koska tämän teit,
    kirottu ole sinä
    kaikkien karjaeläinten
    ja kaikkien metsän eläinten
    joukossa.
    Vatsallasi sinun pitää käymän
    ja tomua syömän koko elinaikasi."
    (Gen 3:14)

    Mutta sitten Jumala jatkaa
    puhutellen itse paholaista,
    joka käärmeen oli possessoinut.

    "Ja minä panen vainon
    sinun ja vaimon välille
    ja sinun siemenesi
    ja hänen siemenensä välille;
    se on polkeva rikki sinun pääsi,
    ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän."
    (Gen 3:15)

    Paholainen luuli juuri voittaneensa sodan,
    joka alkoi kauan sitten Jumalan taivaassa.

    Tästä olemme keskustelleet otsikolla
    Tapahtui alussa
    https://keskustelu.suomi24.fi/t/16288957/tapahtui-alussa-(gen-11-2)

    Mutta kävi toisin.
    Paholainen oli sinetöinyt ikuisen kohtalonsa
    pettämällä Jumalan kuvaksi luodun ihmisen.

    Ihminen tulisi ratkaisemaan
    Jumalan ja paholaisen välisen riita-asian.

    Aadam ja Eeva saavat kuulla
    heitä kohtaavista seuraamuksista.

    He pelastuvat,
    mutta raskasta tulee olemaan.

    Ja kaikkein raskainta Jumalalle itselleen,
    joka joutuu sovittamaan ihmisen synnin.

    Ja koko luomakunta
    on huokaava ahdistuksessa
    hamaan siihen asti,
    että Jumalan lapset
    saavat jälleen kirkkautensa takaisin
    ruumiin ylösnousemuksessa,
    jonka jälkeen paholainen siivotaan pois
    maan päältä tuhoa tekemästä.






    alastomuuden
  2. Joh 1:12
  3. 1 Joh 3:10
  4. "Kun he tämän kuulivat,
    saivat he piston sydämeensä
    ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: 'Miehet, veljet,
    mitä meidän pitää tekemän?'
    Niin Pietari sanoi heille:
    'Tehkää parannus
    ja ottakoon kukin teistä kasteen
    Jeesuksen Kristuksen nimeen
    syntienne anteeksisaamiseksi,
    niin te saatte Pyhän Hengen lahjan."
    (Ap.t 2:37-38)

    1
    Sanan kuuleminen
    2
    Kääntyminen
    3
    Uusi Elämä Hengessä
  5. Olemme taas viettäneet loppiaista
    - idän tietäjien muistopäivää.

    He ovat olleet esillä tässäkin esityksessä.
    Ja heidän kera Herodes.
    Mutta nämä vain sivuroolissa.

    Ensimmäisenä toista vuotta aiemmin
    asia uutisoitiin halveksituille paimenille.

    Jesajan ennustuksen mukaisesti
    merkki oli tarjolla taivaassa
    ja maan päällä.

    Mutta kumpaakaan ei Juuda
    kyennyt ottamaan vastaan,
    niinkuin ei Juudan kuningaskaan
    Jesajan päivinä.

    Idän ietäjät näkivät
    valtaisan merkin taivaalla.

    He olivat niin varmoja merkistä,
    että järjestivät pari vuotta
    kestäneen karavaanivaelluksen
    kohti Juudaa.

    Heidän lisäkseen Herodeskin uskoi.
    Joskaan ei ilahtunut tietäjien lailla.

    Samoin heti Messiaan syntyessa
    hylkiöinä pidetyt lammaspaimenet
    saivat niin selvän merkin,
    että siltä seisomalta lähtivät
    kohti laumatornia Beetlehemissä.

    Ja siellä he näkivät juuri sen,
    mikä heille oli ilmoitettu.
    Jumalan Karitsan.

    He tulivat kuin tähdiksi
    Jumalan taivaalla.

    Ei heillä ollut tietäjien loistoa,
    mutta heillä oli valtava sanoma
    kerrottavana kaikille,
    joita tapasivat.

    Tähdet taivaalla ovat merkkejä.
    Jokainen Jumalan lapsi on merkki.
    Valo ja merkki tälle maailmalle.

    Tämä merkki on kertonut
    aina Raamatun ensimmäisestä
    luvusta alkaen Jeesuksen tulemisesta.

    Ja lopullinen täyttymys on se,
    kun tuo
    Kirkas Aamutähti, Kointähti,
    tulee taivaalle,
    ja koko taivas idästä länteen
    kirkastuu sellaiseksi kuin
    salama taivaan valaisee.

    Silloin taivaalla näkyy
    Ihmisen Pojan merkki.

    Maailma on tuossa hetkessä
    suurimman pimeytensä keskellä.

    "Mutta kohta
    niiden päivien ahdistuksen jälkeen
    aurinko pimenee,
    eikä kuu anna valoansa,
    ja tähdet putoavat taivaalta,
    ja taivaitten voimat järkkyvät."
    (Matt 24:29)

    Raamattu kertoo siitä,
    kuinka ihmiskunta
    on juuri tuhoamassa itsensä.

    Mutta sitten maailmaan tulee Pelastaja.
    Todellinen Valkeus syrjäyttää
    synkimmän pimeyden.

    "Ja silloin
    Ihmisen Pojan merkki
    näkyy taivaalla,
    ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat;
    ja he näkevät
    Ihmisen Pojan tulevan
    taivaan pilvien päällä
    suurella voimalla ja kirkkaudella."
    (Matt 24:30)

    Hän tulee oman valitun kansansa keskelle.
    Israel kootaan maan neljästä suunnasta
    maan navalle Jumalan maahan Israeliin.
    Israel, joka on aina ollut ajan merkki.

    "Ja hän lähettää enkelinsä
    suuren pasunan pauhatessa,
    ja he kokoavat hänen valittunsa
    neljältä ilmalta,
    taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin."
    (Matt 24:31)

    Viikunapuun ihme
    saa lopputäyttymyksen.
    Vihdoinkin Israel saa
    astua sille luvattuun maahan
    täysimääräisesti.
    Mutta se tietä vielä
    loppusuoraa kärsimyksen tiellä.
    Jaakobin ahdistusta.
    Kuumista kuumin kesä on edessä.

    Matteus (24:32-33) kirjoitti:

    "Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus:
    kun sen oksa jo on tuore
    ja lehdet puhkeavat,
    niin te tiedätte, että kesä on lähellä.
    Samoin te myös,
    kun näette tämän kaiken,
    tietäkää, että se on lähellä,
    oven edessä."
    Matt (24:32-33)

    Tuo lehtien puhkeaminen
    on ilmaisu,
    joka voidaan ymmärtää
    myös aseiden esiin nostamisena.

    "Taivas ja maa katoavat,
    mutta minun sanani eivät koskaan katoa."
    (Matt 24:35)

    Jos ihminen saisi
    paholaisen innoittamana
    viedä tekonsa päätökseen,
    tätä planeettaa ei enää kauaa olisi.
    Mutta Jeesuksen pelastusteon tähden
    tämä planeetta saa vielä kokea
    uudestisyntymisen ihmeen,
    jossa pahuus on sidottu.

    Tämän maan päällä koittaa
    todellinen Rauhan Valtakunta
    Messiaan Valtakunta,
    jossa kukaa ei tee pahaa kellekään.

    Tuon seitsemännen päivän
    levon ja rauhan millenniumin
    jälkeen paholainen päästetään
    vielä hetkeksi vapauteen,
    ja sitten tulee loppu.
    Silloin nykyiset taivaat ja maa
    katoavat,
    eikä niitä sitten enää missään ole.

    "Ja minä näin uuden
    taivaan ja uuden maan;
    sillä ensimmäinen taivas
    ja ensimmäinen maa
    ovat kadonneet,
    eikä merta enää ole.
    Ja pyhän kaupungin,
    uuden Jerusalemin,
    minä näin laskeutuvan alas taivaasta
    Jumalan tyköä,
    valmistettuna niinkuin morsian,
    miehellensä kaunistettu.
    Ja minä kuulin suuren äänen
    valtaistuimelta sanovan:
    'Katso,
    Jumalan maja ihmisten keskellä!
    Ja hän on asuva heidän keskellänsä,
    ja he ovat hänen kansansa,
    ja Jumala itse
    on oleva heidän kanssaan,
    heidän Jumalansa;
    ja hän on pyyhkivä pois
    kaikki kyyneleet heidän silmistänsä,
    eikä kuolemaa ole enää oleva,
    eikä murhetta eikä parkua
    eikä kipua ole enää oleva,
    sillä kaikki entinen on mennyt.'"
    (Ilm 21:1-4)

    Raamatun alkulehdiltä asti
    luettavana ollut lupaus
    vaimon siemenestä
    on perusmerkki.

    Tuo merkki oli tullut maailmaan,
    kun keskelle lammaslaumaa
    laumatornin suojaan kapaloitiin
    ja asetettiin seimeen makaamaan
    neitsyen synnyttämä Jumalan Karitsa,
    niinkuin noille uhripalvelukseen
    tarkoitetuille karitsoille aina tehtiin.

    Nyt jokainen meistä,
    joka uskon kautta on tullut
    Hänen ruumiinsa jäseneksi,
    on valo ja merkki
    tässä pimeässä maailmassa.

    Ja kerran maailma saa
    sen synkimmän hetkensä keskellä nähdä,
    kuinka taivaasta lipuu hiljalleen alas
    Ihmisen Pojan merkki.
    Ihmisen Poika ja me Hänen ympärillään
    kirkkauden pilvenä vihittynä Vaimona.
  6. Enkelien lausuma
    ei siis ollut mikään
    tyhjänpäiväinen lausahdus

    "ja tämä on teille merkkinä"

    Kysymys on merkistä,
    joka on ollut esillä
    Raamatun ilmoituksessa
    jo ammoisista ajoista alkaen.
    Palaan ensin Rakeliin.

    "Mutta kun hänen henkensä
    oli lähtemäisillään,
    sillä hänen oli kuoltava,
    antoi hän hänelle nimen Benoni,
    mutta hänen isänsä
    antoi hänelle nimen Benjamin."
    (Gen 15:18)

    Kärsimyksen poika oli syntynyt
    tuossa paikassa ensimmäisen kerran.

    Ja kun jälleen syntyy
    Kärsimyksen Poika
    juuri samassa paikassa,
    niin Israel Rakelia myöten
    saa ottaa vastaan Messiaan.

    Tuo Kärsimyksen Poika tulee
    kärsimään enemmän
    kuin kukaan koskaan on kärsinyt.
    Hän kantoi mahdottoman taakan.
    Koko maailman synnin.

    Siinä hoidettiin Rakelinkin syntiongelma,
    jonka tähden hänen oli kuoltava.
    Rakel haudattiin sinne,
    missä Kärsimyksen Poika oli syntyvä.

    Beetlehemiin.
    Daavidin kaupunkiin,
    eli kaupunkiin,
    josta pieni vähäinen
    hyljätty Daavid-poikanen
    lampaita paimentamasta
    nostettiin lopulta Israelin kuninkaaksi.

    "Niin Raakel kuoli siellä,
    ja hänet haudattiin
    Efratan tien varteen,
    se on Beetlehemiin.
    Ja Jaakob pystytti
    hänen haudalleen patsaan;
    tämä Raakelin hautapatsas
    on olemassa vielä tänäkin päivänä."
    (Gen 35:19-20)

    Ja seuraavaksi mainitaan
    juuri se paikka,
    jossa Jeesuskin syntyi.
    Laumatorni.

    "Ja Israel lähti liikkeelle sieltä
    ja pystytti telttansa tuolle puolen
    Karjatornia."
    (Gen 35:21)

    Sen selvempää täsmäosoitetta
    ei Herran enkeli olisi voinut
    paimenille antaa.

    Ja niin ei tarvinnut kuin kiiruhtaa
    suoraan seimen ääreen
    katsomaan Jumalan Karitsaa.

    "Ja he menivät kiiruhtaen
    ja löysivät Marian ja Joosefin
    ja lapsen,
    joka makasi seimessä."
    (Luuk 2:16)

    Ei haisevilla lammaspaimenilla
    olisi ollut asiaa hoviin.
    Mutta laumatorniin kylläkin.

    Ja rahvas kansa sai kuulla
    ensimmäisenä suuren ilosanoman.

    "Ja kaikki, jotka sen kuulivat,
    ihmettelivät sitä,
    mitä paimenet heille puhuivat."
    (Luuk 2:18)

    Mutta kaiken kaikkiaan kävi
    jälleen niin murheellisesti
    kuin Jesajankin päivinä.
    Israelin johto ei uskonut.

    Ja seuraus oli se,
    minkä Jesajakin oli sanonut.

    "Ellette usko, niin ette kestä"
    (Jes 7:9)

    Messias oli syntynyt.
    Tullut omiensa tykö
    taivaasta Isän luota.

    Mutta he eivät uskoneet.
    Eivät ottaneet Häntä vastaan.

    He eivät nähneet sitä,
    mitä paimenet näkivät
    ja uskoivat.

    Paimenet ymmärsivät
    täydellisesti sen,
    mitä Johannes Kastaja sitten
    kolme vuosikymmentä myöhemmin
    kuulutti:

    Katso,
    Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin!
    (Joh 1:29)

    Paimenet näkivät aivan luonnostaan
    seimessä Karitsan kapaloituna
    ja pehmusteille asetettuna
    Herran palvelusta varten
    eli UhriKaritsan.

    Paimenet,
    joilla ei sapattia koskaan ollut,
    olivat saaneet jokapäiväisen sapatinlevon.

    Fariseukset laskivat askeleita,
    mutta paimenet olivat vapaita
    joka ikinnen päivä viillettämään
    pitkin laitumia tietoisena siitä,
    että heille oli syntynyt Vapauttaja.

    Israel ei uskonut eikä kestänyt.
    VT:n ehtojen mukaisesti se
    joutui pitkälle sakkokierrokselle.

    Mutta Viikunapuun ihme on tapahtunut.
    Israel on jälleen paikallaan.

    Viikunapuu on merkkien merkki.
    Messias on taas tulossa maan päälle.
  7. Ihminen luotiin Jumalan kaltaiseksi.

    "Kiitä Herraa, minun sieluni,
    Herra, minun Jumalani,
    sinä olet ylen suuri;
    valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.
    Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan,"
    (PS 104:1-2)

    Synti erotti ihmisen Jumalasta
    ja Hänen kirkkaudestaan.

    Ja niin ihminen jäi synnin tähden
    ilman tuota kirkkauden pukua.

    Ihminen ei kuollut tuona päivänä
    sovituksen (peittämisen) tähden,
    kun synnin tähden
    näkyviin tullut alastomuus
    peitettiin siten kuin olen todennut.

    Alastomuus oli siis niin vakava asia,
    että Jumala itse teurasti eläimen,
    teki sen nahasta vaatteen
    ja puki ihmisen omakätisesti.