avaxt

Vapaa kuvaus

Suosikkibändit/artistit: Slot, Nightwish, J.S. Bach, Within Temptation (ja muu mekkometalli), G. P. da Palestrina. Suosikkileffat: Onhan niitä, en vain muista niiden nimiä. Enkä tunne näyttelijöitäkään. Lempikirjat: Lempikirjailijoita: Erlend Loe, Tapio Koivukari, A. H. Tammsaare, Jaan Kross. Vapaa-aikanani: Teutaroin puisen purjeveneen kanssa, soitan sähkökitaraa. Katson tv:stä mieluiten: Säätiediotuksen, jos siinä on Mette. Kotieläimet: Kissa olisi kiva. En pidä: kukkakaalista, äärilaidan poliittisista tai uskonnollisista näkemyksistä. Parhaat matkakohteet: Pinsiö, Ponsa, Parainen; Kolminaisuus ja Tupakka Ruoka & juoma: Liha, makkara, keskiolut, Kahvi, vesi, peruna, lohi, siika, tomaatti, savusilakka, oivariini. Linkit: http://tedinblogi.blogspot.com Koulutus: Yliopisto/korkeakoulu Koulut: Korkeat ovat kouluni Ammatti: Tiede/teknologia Työskentelen: tutkija Ase tai siviilipalvelus: Suoritettu kauan sitten. Yhdistykset/kerhot: Pauliinan päiväkahviseura ry.

Aloituksia

1

Kommenttia

236

  1. Vanhat veneet ovat toki kaupanteossa yksittäiskappaleita, mutta miksi minusta tuntuu, että tuo ei ole edes suoranainen ihme. =)
  2. Omassa paatissani on melko hurja osatakila, ja kun tuntuu, että aina on vastatuuli, menen mihin menen, niin olen ajatellut hankkia väsähtämässä olevan genoan tilalle fokan. Hittoonkos mulla niin kiire on? Ja itse asiassa, tuo fokka ja code-0 yhdistelmä kuulostaa ihan varteenotettavalta, tai jopa fokka ja mikä tahansa litteähkö moniväripurje.
  3. No tää seikka ei kyllä ole rullista tai varusteista kiinni. Meriteiden säännöt käskevät yksiselitteisesti pitämään jatkuvaa näkö- ja kuulotähystystä. Se siis tarkoittaa sitä, että sinne genoan taakse kurkitaan säännöllisesti ja usein.

    Aika ajoin kuulee laituritarinoita siitä, kuinka jokin yllättävä tilanne syntyi, kun joku tuli genoan takaa. Olen itsekin aikanaan unohtunut ajatuksiini ja kolari on ollut lähellä. Siinäpä sitä taas muisti, että vaikka on ikänsä veneillyt, niin ei parane heittäytyä huolimattomaksi.

    Tosipurjehtijan veneessä rulla? Not... ;)
  4. Tukkeja tosiaan ruukasi ennen tulla toisinaan vastaan. Lomaveneistä pudonnutta pikkutavaraa havaitsee tässä lähivesillä aika useinkin. Ja joku varmaan löysi sen terästermoksen, joka putosi minulta :D

    Melko mielenkiintoinen vastaantulija oli jääkaappi Reposaaren vesillä 1980-luvun alkupuolella. Sen viereenhän piti sitten venho saattaa, ja kaverini reippaana poikana avasi sen oven. Kaappi upposi siihen, vain munakenno jäi kellumaan.
  5. Jostain tuollaisista näkemyksistä olen minäkin kuullut. Käsittääkseni kyse on ollut lähinnä kansainvälisistä merialueista ja mahdollisesti jotensakin äärimmäisistä tilanteista.

    Jos meripelastusseura tulee hakemaan sinut joltakin selältä, niin tuskin paattisi heidän omaisuudekseen muuttuu, vaikka köysi tulisikin heiltä.

    Arvelisin, että merihätään liittyvissä hinauksissa oikeus lopulta ratkaisee, kuka on kenellekin velkaa ja millä perusteella. Sen takia ei kannata jäädä hukkumaan, että pelastaja tarjoaa köyden päätä.
  6. MIelestäni lähtökohta huolelliseen saaristonavigointiin on, että tiedetään viittoja pällistelemättä, missä mennään. Viitta antaa sitten vain tarkemman vihin siitä, missä karttaan merkitty kari tai väylän reuna oikeastaan on.

    Jossakin vuorikiipeilyaiheisessa tekstissä oli sellainen ohje, että pitää etsiä kartalta sitä, minkä luonnossa näkee, eikä yrittää väkisin keksiä luonnosta sitä, minkä kartalta äkkäsi. Kyse on tilannetajun ylläpitämisestä. Silloin ei merenkulun tapauksessa vaivaa päätään yhdellä viitalla.

    Uusien viittojen näkyvyydessä yhdyn joihinkin näkemyksiin. Mielestäni itäviitat ovat toisinaan pahuksen vaikeita nähdä. Samoin vihreät viitat katoavat sopivissa valaistusoloissa maisemaan käsittämättömän hyvin.
  7. Hajontaa hinnoissa tosiaan on, mutta muodostuneen näkemykseni mukaan hinnan ja kunnon välinen yhteys on lähinnä suuntaa-antava. Esimerkiksi "nyare segel" voi sekin tarkoittaa 10 vuotta vanhoja seilejä, ja niiden ei enää pitäisi kovin paljon hintaa nostaa. Ruotsalaiset kehuvat myymäänsä tavaraa avoimemmin kuin suomalaiset. Kun sen pitää mielessään, ei tarvitse pettyä.

    Tämän keskustelun tiimellyksessä seikkailin Blocketissa katselemassa vielä niitä hintoja. Pidän yhä kiinni siitä, että juuri tässä puheena olevien pursien hinnat ovat tyypillisesti alempia kuin Suomessa. Ruotsalainen ilmiö näyttää olevan myös jonkinlainen polkumyynti. Aika ajoin myyntiin ilmestyy erittäin halpoja veneitä. Hintaa perustellaan myynnin kiireellisyydellä. Huippuesimerkkinä vaikkapa viime keväinen Lord Helmsman josta pyydettiin 100 000 kruunua eli viime kevään kursseilla kaiketi noin 11 000 euroa. En tosin tiedä, oliko ilmoitus vakavastiotettava vai oliko siinä jotakin feikkiä. No, poikkeustapaukset poikkeustapauksina. Omissa hankinnoissani olen eri venetyyppien välillä punnitessani ja veneyksilöitä tarkastellessani todennut, että jos ei ole ostamassa uudehkoa venettä, Tukholman seudun tarjonta on varsin houkuttelevaa.

    Lisäksi pitää muistaa, että tässä keskustelussa ei ole puututtu toteutuneisiin kauppasummiin, niitä kun ei juuri mistään saa. Kokemukseni mukaan ruotsalaiseen kaupankäyntiin kuuluu hiukan enemmän sellaista pientä peliä. Ilmoituksissa saatetaan mainita erikseen, jos hinnassa ei ole tinkivaraa. Jos mainintaa ei ole, kannattaa tarjota ainakin hiukan pyyntöä alempaa summaa. Jos saa vaikka 1000 euroa tingittyä, on jo säästänyt ostosmatkan kulut tai ainakin ison osan jonkin uuden purjeen hinnasta. Toinen huomioitava seikka on ilmoituksissa joskus ilmenevä bvsa-lyhenne, "billigare vid snabb afär", joka tarkoittaa, että myyjä on valmis joustamaan hinnassa, jos pääsee veneestään joutuin eroon. Törkeän alhaisiin pyyntöihin ei silti ole syytä lähteä. Ruotsalaiseen kanssakäymiseen tuntuisi sopivan hiukan vapaammat toimintatavat kuin suomalaiseen, joten huonon käytöksen negatiivinen palaute voi olla myös melko suorasukaista.

    Laituriparlamenteissa monet ovat olettaneet, että ruotsalaiset pitävät paattinsa paremmassa kunnossa kuin suomalaiset. Itselleni ei ole syntynyt sellaista mielikuvaa. Sen sijaan ruotsalaisten kanssa on mukava käydä kauppaa, koska he ovat avoimempia kuin suomalaiset. Suomalainen kauppatapa on hiukan sellainen, että täs tää ny o. Ota tai jätä, viistoist tonnii. Ruotsalaiset tuntuvat puhuvan vapautuneemmin rahasta. Pyyntöjä, tarjouksia ja vastatarjouksia ei esitellä kainostellen, vaan hinnasta puhutaan siinä kuin muustakin asiasta. Ruotsalaiseen kaupankäyntiin voi hyvinkin kuulua piipahdus myyjän kotona ja kahvittelua ja iloista rupattelua aiheesta ja sen vierestä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että paskanjauhantaa voi jatkaa loputtomiin. Jos ostopäätös ei synny kun käy paattia katsomassa, on vähintään kohtuullista ilmoittaa muutaman päivän kuluessa sekin, että kauppaa ei synny.

    Lisäksi tokaisen, että alkeellisenkin kouluruotsin käyttö luistattaa kaupantekoa kummasti. Useimmat nuoret ja keski-ikäiset tuntuvat puhuvan englantia, mutta läheskään kaikki eivät puhu sitä erityisen hyvin. Ruotsin ja englannin blandmedelsoppa on ollut ihan toimiva kieli niissä tilanteissa, joissa sanavarastossa tuntuu olevan puutteita. Jos myyjä haluaa myydä ja ostaja ostaa, niin kielikynnys on vain pieni hidaste.
  8. Purjeveneiden määrän saisi kai selville venerekisteristä, ja minähän holhoan, koska tiedän.

    "tosin niillä eikä ruotsalaisten purjevenetottumuksilla ole mitään tekemistä aloittajanpuheenvuoron kanssa!Faktoja kaivataan,jos ottaa noin holhoavan asenteen keskusteluun!!!" "Tänään oli Taloussanomien nettisivuilla kiintoisa artikkeli:

    http://www.taloussanomat.fi/kauppa/2012/07/13/venekansa-vartoo-huvipursi-pian-ruotsalaiseen-hintaan/201233504/12

    Sen mukaan Ruotsissa on 1980-luvun purjeveneiden hintataso laskenut 30-40 prosenttia parin vuoden sisään."

    Pitääkö ruotsalaisten veneiden merkitystä tähän keskusteluun sen aloituksen perusteella vielä selvittää?

    Ja jos faktoja kaipaat, niin avaa www.blocket.se. Jos kielitaitosi piisaa, niin sieltähän sinä saat selvitettyä, millä tasolla ruotsalaisten hintapyynnöt vanhoista perhepursista ovat. Siinä sitä spekulointia sinulle.

    Se, mikä sinusta on fakta, on sinun subjektiivinen näkemyksesi. Saat siis aivan rauhassa määritellä faktan käsitteen itsellesi. Minun subjektiivinen näkemykseni on, että olen seurannut käytettyjen purjeveneiden markkinoita ja totisesti näyttää siltä, että Suomen ja Ruotsin hintapyynnöissä on niin paljon eroa, että joidenkin pursien ostaminen Ruotsista kannattaa. Siihen en ota kantaa, millainen hinnanero kattaa kustannukset, jotka koituvat siitä, että sinne ruotsiin pitää päästä ja siellä pitää suoriutua siitä kaupanteosta. Itselleni se on halpaa, koka kotipaikkakunnaltani on helppo kulkea Tukholmaan ja osaan paikallista kieltä tarpeeksi.
  9. No otahan nyt rauhallisesti, saelkjhhh....

    Jos suomessa on purjehdusta harrastavia henkilöitä 20 000 - 30 000, mistä ikinä tuon luvun nappasitkin, se ei tarkoita, että veneitä olisi noin paljon. Lähdetään nyt siitä, että Suomen käytettyjen pursien markkinat ovat kovin, kovin toisenlaiset kuin Ruotsin. Ero on jo venetyypeissä. 80-luvun veneet Pohjanlahden kummallakin puolen ovat tyypillisesti kotimaassa valmistettuja ja kotimaan markkinoille tarkoitettuja pursia. Kyllä siellä joukossa vilahtaa aina jokunen Bavaria, Jeanneau tai Beneteau, mutta sormituntumalta sanoisin, että enemmän kaupan on Albinin ja Maxin eri kokoisia malleja, Comfortia/Comfortinaa jne.

    Asian voi todeta seuraamalla nettivene.com ja blocket.se:n tarjontaa. Länsi-Suomessa asuvana olen seurannut nimenomaan Blocketia useamman vuoden ajan. Uusia myynti-ilmoituksia ilmestyy ympäri vuoden. Joissakin toki kaupitellaan jo aikaisemmin myynnissä olleita veneitä, mutta silti tarjonta on moninkertainen verrattuna Suomen markkinoihin. Ja hintataso on tosiaan huomattavasti alempi. 80-luvun 8-metrisen perheveneen hintapyynnöt ovat jossakin 100 000 kruunun paikkeilla tai allekin. Ihan viime vuosiin asti Suomessa suunnilleen vastaavista on pyydetty noin 15 000 euroa. Hintojen suhteuttamista vaikeuttaa kurssien heilahtelu, mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri, että Ruotsissa on nyt halvempaa. Itse ostin hyvässä käyttökunnossa olevan puupurjeveneeni hinnalla, jolla Suomesta sai vuonna 2010 lähinnä kasan lahoja lautoja ja ruosteisen rautamöykyn, joka joskus oli köli. Vieläkin huvittavampi esimerkki on Albin Vega, joka tosin on 70-luvun vene, ehkä jopa 60-. Joitakin vuosia sitten minulle kaupiteltiin sellaista kotipuolessa 15 000 eurolla. En ostanut. Tällä hetkellä Vegan saa Ruotsista ehkä noin 50 000 kruunulla.

    Olen itse ostanut kaksi venettä Tukholman seudulta. Ruotsalaiset ovat mukavan avointa porukkaa, joten on siinä kauppaa tehdessä tullut juteltua muustakin kuin kaupan kohteesta. Ensimmäisen veneen myyjä oli luopumassa ikänsä vuoksi veneilystä kokonaan. Jälkimmäisen veneen myi kiireinen urarouva, jolla oli aviomiehensä kanssa pienet lapset, omakotitalotyömaa ja toinenkin vene. Myynti-ilmoituksissakin esitetään toisinaan myynnin syitä: vaihto isompaan, opinnot, muutto, vauvan syntymä jne. Syyt ovat aivan samoja kuin meilläkin. Ruotsalaiset tuskin ovat lopettamassa veneilyä mistään mystisestä syystä.

    Olen ostamieni veneiden lisäksi tutustunyt kymmeniin erilaisiin paatteihin, joita Tukholman seudulla on ollut tarjolla. Nuo 80-luvun veneet ovat useimmiten peruskunnostusta paitsi. Runko kaipaa muovitöitä, riki uusia osia, purjeet ovat usein vanhat, moottori kaipaa peruskorjausta tai vaihtoa, patjat ovat pahimmillaan alkuperäiset, puuosat kaipaavat ehostusta jne. Nämä seikat eivät yksin selitä hinnan nopeaa laskua, mutta palstan kulunutta sutkausta siteeratakseni tarjolla on paljon vanhoja, homeisia skandeja. Ehkä hintojen lasku johtuu vain siitä heränneestä tetoisuudesta, että nyt ne paatit kaipaavat työtä ja panostusta. Kukaan ei enää halua maksaa 30 vuotta vanhasta 26-jalkaisesta 140 00 kruunua / 15 000 euroa (erittäin karkeaa valuuttamatematiikkaa), koska ensi töikseen pitää pistää isot rahat kunnostukseen. Eiköhän Suomessa olla tulossa samaan tilanteeseen. Tällä hetkellä käytetyn paatin ostajan kannattaa suunnistaa Ruotsiin. Jos aikataulusta tekee tiukkaa, voin kyllä käydä hakemassa sen ostajalle. Palkkioni voisi olla vaikka sellainen, että paatin siirto Tukholmasta Turkuun maksaa 1200 euroa ja Helsinkiin 1700 euroa.

    Olen tuon nimimerkki talouskyljyksen kanssa vähän samoilla linjoilla. Noita 80-luvun paatteja taitaa saada vielä pitkän aikaa halvalla. Enkä väittäisi, että sellainen olisi huono ostos, mutta jonkinlaisena miniminä sanoisin, että jos nyt ostaa 80 000 kruunulla (reilu 9000 euroa?) esimerkiksi vanhan Accentin, saa varautua pistämään lähes toisen mokoman pelimerkkejä lisää veneen kunnostukseen ja uusiin varusteisiin. Lisäkulujen aikataulu riippunee omista ambitioista.

    Pitää myös ottaa huomioon eri aikakausien veneiden erilaisuus. 80-luvun 30-jalkainen on tilavuudeltaan pienempi kuin 2000-luvun vene. Siellä ei ole sisällä kolmea huonetta, keittiötä ja vessaa. Siellä pikemminkin alkovilla varustettu kaksio tai tupakeittiöyksiö. Jos siis haluaa yhtä tilavan veneen kuin tuttavaperheen uudehko Bavaria 30, on ostettava pitempi paatti, kenties 33- tai 35-jalkainen. Tai jos on ihastunut ruotsalaisten suosimiin solakoihin muotoihin, niitä jalkoja saa paatin tyyppinimessä olla kenties liki 40.

    Tässä kohtaa en ota kantaa "homeisten skandien" ja Bavarioiden laatukysymyksiin laajemmin. Kukin olkoon oikeassa, ken vain haluaa. Se kuitenkin on muistettava, että jos nyt ostaa halvalla vanhan perhepurren, sen kunnostamiseenkin pitää varata sievoinen summa.
  10. Tupakointi ei edelleenkään ole rikos. Ja intuitioni väittää, että se ei ole sen pahempi aistinautinto kuin moni muukaan. Alkoholi tappaa myös, kohtuuton syöminen tappaa, huumeet tappavat. Minusta vaikuttaa, että monet haluavat käyttää kieltoja ja rajoituksia itse tupakoinnin kieltoon ja verukkeina käytetään yleistä hyvää tai henkilökohtaista haittaa. Eikä minulla ole mitään tupakoinnin vähentämistä vastaan, koska poltan itse noin yhden savukkeen viidessä vuodessa. Sen sijaan kaksinaamaisuutta vastaan minulla on paljonkin.

    Pitäisikö kerrostaloissa olla tupakointiajat? Tupakointi olisi sallittu parvekkeilla viisitoista minuuttia jokaisen parittoman tunnin jälkeen. Silloin tuulettajat osaavat pitää ovet ja ikkunat kiinni eikä tupakkamiesten tarvitse tuntea henkilökohtaista valinnanvapauttaan tyyten kielletyksi.
  11. Kauneudesta

    Seurustelin aikanaan kuvankauniin parikymppisen tytön kanssa. Hän ihmetteli, että miksi ihmiset katsovat häntä...

    Tunnen hyvinkin kauniin nuoren naisen, joka ei ole koskaan seurustellut eikä ikinä harrastanut seksiä. Aikanaan minulla oli opiskelukaverina nuori nainen, josta kaikki tykkäsivät ja jolla oli suhteita vaikka kuinka, vaikka hän oli kaikkea muuta kuin kaunis. Hän oli hauska, huomaavainen ja huumorintajuinen.

    Olen nähnyt sellaisten naisten kulkevan miesten kainaloissa, jotka minusta ovat ulkonäöltään ja olemukseltaan vastenmielisiä. Olen nähnyt hyvinkin vaatimattoman näköisten naisten muuttuvan oikein mukavan näköisiksi uudella kampauksella, vähäisellä meikkauksella ja uudenlaisilla vaatteilla. Kasvonpiirteet ja ruumiin rakenne ovat pitkälle myötäsyntyisiä, mutta yllättävän paljon antamaansa vaikutelmaan voi näemmä vaikuttaa.

    Viime vuosina on seksi- ja parisuhteista puhuttu paljon markkinoina, joilla kelvollista valuuttaa ovat kauneus, raha ja sosiaalinen asema. Kuitenkin näen jatkuvasti todisteita päinvastaisesta. Itse olen ruma, tyhmä, sairas ja köyhä, ja olen ollut lähes koko elämäni noita kaikkia. En ole koskaan seurustellut ruman naisen kanssa.

    Ketä tahansa ei voi saada. Eikä ketä tahansa myöskään halua, olipa nyt sitten naama kaunis tai ei. Oma tarinani oli sellainen, että 22 ikävuoteen mennessä en ollut seurustellut ja seksikokemuksetkin rajoittuivat muutamaan epämääräiseen rävellykseen. Sitten elämääni tuli muutos, joka vei minut pienelle paikkakunnalle. Tuossa iässä ne muutamaa vuotta nuoremmat tytöt alkoivat olla aidosti kiinnostavia ja myös ihan sallittuja ja vakavastiotettavia tyttöystäväkandidaatteja. Ja koska olin ainoa ikäiseni mies paikkakunnalla, joka ei juopotellut ja hölmöillyt jatkuvasti, huomasin yllättäen, että minulla oli valtavasti kysyntää. Muuttaessani kuvittelin, että joudun puoleksitoista vuodeksi jumalanhylkäämään tuppukylään turhautumaan. Toisin kävi. Ehkä siis uudet sosiaaliset kuviot jo sillään auttavat. Rakkaudessa (ja sodankäynnissä) kaikki keinot kuuluvat olevan sallittuja, mutta kummassakin lajissa kannattaa käyttää kuitenkin parhaita keinojaan. Jos ei ole kaunis, niin sitten pitää huolehtia siitä, että on mahdollisimman vähän ruma, mutta ennen kaikkea keskittyä tekemään ihmisten seurassa niitä asioita, joissa on hyvä. Kotoa koneen ääreltä ei tule kukaan hakemaan - ei edes kaunottarta.
  12. Kiitos! Joskus pienikin vaivannäkö näemmä tuottaa iloa. Tekstissäni pitäisi näkymän melko kriittinen suhtautuminen omiin ajatuksiini ja kykyihini. Siitä huolimatta olen iloinen, jos se jotakin hyvää tuotti =)
  13. Olennaista ei ole mikään. Kaikki parin lauseen elämänfilosofiat paljastavat vain joidenkin ihmisten helpon osan. Lisäksi ihmiset kuvittelevat useinkin olevansa toisenlaisia kuin ovat. Esimerkiksi työpaikkahaastattelussa joku voi sanoa tulevansa toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Käytännössä se voi tarkoittaa, että sanoja on narsisti ja saa lähes kaikki tanssimaan oman pillinsä tahtiin, tai se voi tarkoittaa, että hän on tahdoton vässykkä, joka myötäilee ketä tahansa välttääkseen ristiriidat.

    Pyydän sinua, -hukassa-, suhtautumaan varauksella kaikkiin mielipiteisiin. Tähänkin.

    Linnunradan käsikirjassa liftareille kerrotaan elämän tarkoituksen olevan 42. Järjettömyydessään vastaus kuvaa mielestäni aika hyvin sitä, mitä elämän tarkoituksesta voidaan sanoa. Minulle se näyttää olevan ajatusleikkien kirjoittaminen nettiin. Jollekin edistyneemmälle se on filosofian professuuri. Joku vetoaa ihmisen perustarpeisiin ja sanoo elämän tarkoituksen olevan työ. Samalla perusteella joku kertoo sen olevan lasten kasvattamisen. Lasse Mårtensonille kaikki paitsi purjehdus on turhaa. "Navigare necesse est, vivere non est" ei kuitenkaan tarkoittanut mitään romanttista suhtautumista purjehtimiseen vaan sitä, että yhden ihmisen hengen takia ei laivan kulkua pysäytetä, saati vaaranneta muuta miehistöä tai laivaa itseään.

    Kestävät nautinnot pakkaavat olemaan vaikeita saada. Eikä mikään nautinto taida kestää koko elämän läpi. Helpot elämykset taitavat käydä tylsistyttämään piankin. Toisaalta, aina ei tarvitse tavoitella taivaita ja järjestää itselleen hankalia haasteita. Kaikenlaiset tosi-tv:t ja pudotuspelit ovat muodissa. Ja hiukan sellaiselta elämä näyttää. Kilpaillaan siitä, kuka saa pitää työpaikkansa ja kuka saa parhaimman kumppanin ja kuka vielä onnistuu sen pitämäänkin.

    Ehkä minä jätän haasteeksi sen, että opettelet sietämään tylsyyttä. Individualistinen ihanteemme syöttää meille tarvetta saavuttaa ja suorittaa. Kuitenkin nukkuminen on elämää siinä kuin valvominenkin. Hyvän ruoan syöminen on nautinto, ja kun on nälkä, arkinenkin pöperö on hyvää. Sen lisäksi ylimääräisen kuonan poistaminen elimistöstä tuottaa nautintoa, vaikka joillekin hienohelmoille tällaisenkin seikan mainitseminen on liikaa. Jonottaminen on elämää. Toiset sietävät tällaista tyhjäkäyntiä hyvin, joistakin ne ovat elämän tuhlaamista, koska pitää olla hankkimassa sitä, tätä ja tuota.

    Minäpä tarjoan nyt käänteistä ajatusta. En tiedä, onko siitä mihinkään, mutta kokeillaan. Piehtaroipa oikein kunnolla elämän tyhjyydessä. Jos tuntuu tarkoituksettomalta, niin anna tuntua. Katso, kuinka turhaa kaikki raataminen ja tavoittelu on. Tarkastele ympäristöäsi täällä Suomessa ja yritä keksiä, mitä meiltä muka puuttuu. Katso sitä kaahotusta, jolla mielitekoja tyydytetään. Jos tuntuu pahalta, niin hyvä. Ehkä se ennen pitkää motivoi johonkin. Jos ei tunnu pahalta, niin hitonko väliä silläkään on? Toivon toki hartaasti, ettei tämä tarjottelemani asenne johda mihinkään masennukseen. Ideani on lähinnä suhteuttaa asioita toisiinsa. Joutilaisuuden tyrkytykseni ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihainnoisin elämän pistämistä lekkeripeliksi. Pikemminkin ajattelen jotenkin niin, että aika ja vastaan tulevat tilaisuudet paljastavat, mikä sinua, nimimerkki -hukassa-, lopulta motivoi. Jos oikein kovasti yrität tavoitella jotakin, minkä arvelet olevan itsellesi erityisen tärkeää, voi käydä niin, että monta hyvää mahdollisuutta jää käyttämättä, koska ei osaa kiinnittää niihin huomiota. Se, että on avoin kaikenlaisille vaihtoehdoille, ei saa jäädä kauniiksi sanahelinäksi. Jos haluaa olla avoin kaikenlaiselle, ei pidä häärätä harvojen asioiden kanssa.

    Melkoista sanahelinää ja puppua tämä juttuni. Summa summarum: väkisin ei voi elää. Väkisin ei voi tarttua tähän hetkeen, jos mennyt painaa mieltä ja tuleva pelottaa. Omilla valinnoillaan vaikuttaa elämänsä sisältöön, mutta läheskään aina ei saa sitä mitä tilaa. Hurskastelijat puhuvat elämänhallinnasta, ja jotkut onnekkaat toteuttavat suunnitelmiaan helpolla. Useimmat joutuvat sopeutumaan monissa asioissa. Autuaita ovat puupäät, sillä he kelluvat elämän virrassa ja joidenkin sattumien kautta kuvittelevat hallitsevansa virtaa, joka heitä vie.

    Hyvää kesää!
  14. Moraalin tilannesidonnaisuus on mielestäni peräti kiinnostava asia. Keväällä 1990 purjehdin Atlantin yli erään suomalaisen säätiön omistaman purjealuksen miehistönjäsenenä. Miehistössä oli koko lailla yhtä monta nuorta miestä ja naista, iältään 17 - 25 vuotta.

    Ja nyt, arvoisat oikeassaolijat, voitte arvata, ketkä siellä ahtaassa veneessä, tuhannen kilometrin päässä mistään, muodostivat pareja keskenään. Juuri ne, jotka alkumatkasta kertoivat tyttö- ja poikaystävistään. Reissun päättyessä viimeisiä pusuja vaihdettiin lentoaseman käytävillä muutamia kymmeniä sekunteja sen odottamaan jääneen ihmisen tapaamista.

    Summa summarum: katsokaa peiliin. Tilaisuus tekee todennäköisesti lähes kenestä tahansa pettäjän, kunhan ylipäätään hallitsee parinmuodostuksen perusteet, kotiin on riittävän pitkä matka ja olot ovat sellaiset, että arki ei häiritse.

    Mainittakoon, että Vene-lehdessä kirjoitettiin joitakin vuosia myöhemmin tästä ongelmasta. Moiselta reissulta ei palaa samana ihmisenä, jona sinne lähti.

    Aikuisella iällä olen järjestänyt joitakin kansainvälisiä seminaareja alani tutkijoille. Niissä olot ovat jokseenkin tavalliset työmatkaolot: asutaan hotellissa, työskennellään neljästä kahdeksaan tuntia päivässä ja pidetään illanviettoja ym. Ja vielä en ole nähnyt sellaista kekkeruusia, joissa ei jonkin sortin parinmuodostusta ilmenisi. Välillä herrat ja rouvat tiedemiehet kränäävät keskinäistenkin mustasukkaisuuksiensa vuoksi - sen lisäksi, että useimmilla on mies tai vaimo kotipuolessa.

    Näin. Jatkakaa hurskastelua!
  15. Ei tarvitse kuin mennä yliopistokaupunkiin vapun tai lukukausien alkamisen aikaan, niin näkee Räsäsen olevan oikeilla jäljillä. Haalarikansa hortoilee pahimmillaan tuhatpäisin laumoin humalassa ja häiriköiden. Enkä menisi vähättelemään, olenhan siellä hortoillut minäkin. Siitä huolimatta kuuntelin vailla mitään ymmärryksen halua silloisen tyttöystävän tarinoita viikon kestävästä teekkarivapusta ja Goom-risteilyistä.

    Tässä keskustelussa näyttää toteutuvan se iänikuinen juttu, että alkoholisti ei tunnista ongelmaansa ja suuttuu kun häntä moititaan. Meidän aikuisten olisi hyvä muistaa, että kohtalainen osa opiskelijoista on hiljattain kotoaan muuttaneita nuoria aikuisia, joilla ei välttämättä ole vähäistäkään realistista käsitystä omasta suhteestaan alkoholiin. Jos nuorten tai nuorten aikuisten juopottelulle ei ilmene kohtuutta asianomaisten omin toimin, on luultavasti fiksumpaa käyttää ainakin jonkinlaisia pakkokeinoja. Alkoholismiin taipuvaiset tosiaa juovat vastakin, vaikka Marinolia. Minusta mielekkäämpi kysymys alkaakin olla, millaisten toimien arvoista on se, että edes jokin osa vähentää juomistaan ja hölmöilyään huomattavasti. Valitettavasti tähän lienee pakko mennä, koska ihmiset eivät enää vastaa toisistaan silloin kun pitäisi.

    Kai minä mielipiteineni olen ilonpilaaja ja toisaalta tiedän varsin hyvin, että mielipiteeni takia kukaan ei vähennä juomistaan. En ole edes sitä mieltä, etteikö haalarikansa joskus saisi irrotella. Enhän itsekään sylje lasiin. Sen sijaan en menisi syyttämään Räsästä tässä asiassa kukkahatuksi. Asia taitaa olla kuten liikenteessäkin: kukkahatut ovat määräilleet liikennesääntöjä reippaiden nuorten kuljettajien harmiksi, mutta katso: liikennekuolemat ovat vähentyneet murto-osaan siitä 1970-luvun alun tasosta, jolloin yleiset nopeusrajoitukset otettiin käyttöön. Vaikka kyseenalaistaisikin rajoituksista liikenteessä koituvan hyvän, kannattaisi ehkä silti kokeilla suoranaisen rajoittamisen vaikutusta haalarikansan kännäämiseen - kuten toki muidenkin.
  16. Jep. Ostin joitakin vuosia sitten Macin. Se on juuri tämä sama kone, jolla kirjoitan tätä viestiä. Se maksoi noin kahden marketti-windows-PC:n verran. Tilanne olisi muuttunut oitis, kun olisin halunnut wintoosakoneeseen edes jonkinlaisen Garagebandia vastaavan biisinteko-ohjelman ja grafiikan tekoon välttävän näytön.

    Lisäksi olin erittäin pettynyt Vistaan ja tuohtunut Pikkupehmyen rahastusmentaliteettiin: keskeneräinen tuote markkinoille, että saadaan ihmisiltä rahat pois. Tuossa vieressä taas on ikivanha kloonikoneeni, jossa on XP. Laitos toimisi muutoin yhä, mutta näytönohjain alkaa olla valmis. Ja se taas ei liene Microsoftin vika.

    Mutta minun tai muutaman muun tekemä valinta ei kaada Microsoftia. On joukottain ihmisiä, joille tietokoneen käytön opettelu oli kova työ, ja he vierastavat mitä tahansa muutosta. Olemassaoleva konekanta tulee vielä pitkään pyörimään MS:n varassa. Jos MS yhtiönä kaatuu, tarjoutuu ainakin jollekin työtilaisuus, kun olemassaolevaa kalustoa pidetään toimintakuntoisena ainakin sen aikaa kuin laitteisto kestää ja käyttäjät suopuvat opettelemaan uutta. Tässä kohtii tosin tokaisen, että tämä mäkkärin käytön opetteluun meni minulta ehkä puoli tuntia, jos sitäkään. En ole mikään nörtti, joten jos sitten vaikka oletan, että joillakin menee minuutti, ja toiset joutuvat käyttämään jopa koko illan.

    Sikäli olen kuitenkin pahoillani MS:n uhkakuvista, että minusta on ollut helpottavaa ja mukavaa olla kuulumatta joukkoon. Ei ole virukset kiusanneet eikä ohjelmissa ole ollut bugeja, paitsi tekstinkäsittelyssä, joka ei kuitenkaan ole macintoshin tuotantoa, vaan jokin amerikkalaisille, aivottomille sihteereille tarkoitettu automatiikkarysä. Jos tässä nyt jokin haitta on, niin muutamat lähinnä ajanvietteeksi tai leikkimiseen tarkoitetut ohjelmat tässä eivät pyöri. Jos tässä mäkkärissä jotkut seikat ovatkin karuja verrattuna wintoosaan, niin toisaalta se taitaa näkyä toimintavarmuutena. Asiaa voinee verrata siihen, että vasarasta voi tehdä kiinteä- tai irtovartisen. Kummallakin naulan saa seinään, mutta jossain vaiheessa irtovarren kiinnitys alkaa iskujen voimasta löystyä. Mutta minun etunihan se on, jos jotkut muut haluavat käyttää huonoa työkalua siitä ilosta, että se tuottaa lisää vaivaa.
  17. Kauheaa keuhtkoamista.

    Rähjättä toisillenne, ettekä ole missään tekemisissä asian kanssa. Uhoatte ja uhkailette.

    Eikö tuommoisessa kuvailutilanteessa ensinnä mennä pyytämään, että kuvaaja lopettaisi kuvailemisensa, jos hän kerran muutoin on harmiton vanha taatto. Asiasta voi keskustella kauniisti ja pyytää häntä kertomaan, miksi kuvaa. Sitten voi kertoa, miksi toivoisi kuvaamisen loppuvan yhteisellä sopimuksella. Eikö se olisi pienempi vaiva kuin rähjääminen ja viranomaisilla uhkailu?
  18. Vallitsevan puolijulkisen tiedon valossa kuljettajan vireystila laskee liian alhaiseksi, jos matkanteko on liian tylsää. Sikäli ymmärrän tuota nimimerkki ihmettelijäääääätä.

    Samoin, jos haluaa ajaa selvästi rajoitusta hiljempaa, on kohteliasta päästää nopeammat ohitseen aika ajoin. Mutta vastaavasti on kohteliasta odottaa turvallista ohituspaikkaa tai sitä, että hitaampi matkalainen antaa sitä tilaa. Ja aika useinhan tuolla tiellä näkee täpäriä ohituksia. Kyllähän sitä ehtii, mutta pitäisi muistaa, että vastaantulijasta tuntuu aika kurjalta, kun joku hätikkö lähtee täpärään ohitukseen. Ja kyllähän siinä ohitettavakin ehtii juuri pohtia, että joko lyö jarrut kiinni siltä varalta, ettei tuo juustopää ehdikään...

    Ne nopeusrajoitukset perustuvat melko kylmään matematiikkaan: mitä hiljempaa ajetaan, sen vähemmän väkeä kuolee. Ja sitä vähemmän polttoainetta kuluu kilometriä kohden, joten sitä vähemmän liikenne tuottaa päästöjä.

    Nämä ylinopeuksia ajavat näyttävät lähtevän siitä, että hallitsevat ajoneuvonsa myös suurissa nopeuksissa. Ja näin varmasti onkin. Tosin erinäiset nerot varmasti ajaisivat niin kovaa, että omat taidot eivät riitäkään, jos rajoituksia ei olisi. Tästä lienee vanhimman polven kuljettajilla muistikuvia - yleiset nopeusrajoituksethan taisivat tulla vasta 1970-luvun alussa.

    Rajoitukset ovat niin alhaiset, että kenenkään teknisiä taitoja kuljettajana ei haasteta. Joidenkin näyttää olevan melko vaikea ymmärtää, että tieverkko ei ole kilparata. Se on olemassa siksi, että ihmiset pääsevät kulkemaan paikasta toiseen suhteellisen nopeasti, turvallisesti ja taloudellisesti. Samoin rajoituksissa huomioidaan se, että kukaan ei ole tiellä yksin. Rajoitusten tarkoitus on tarjota pelivaraa yllättäviin tilanteisiin. Ja sellaistenhan ei usko osuvan omalle kohdalle, ennen kuin osuu. Pikemminkin näkisin, että jollakin Jyväskylän ja Oulun välisellä nelostien osuudella olisi syytä olla jotakin, joka pitäisi kuljettajan vireyttä yllä. Nykyisellään tuollaiset tympeän yksitoikkoiset tiet ovat varmasti omiaan hankkimaan sitä vireyttä ihmettelijää-nimimerkin kuvaamalla tavalla.
  19. Käytetyn auton osto taitaa olla melkoista uskomus- ja mielikuvakauppaa. Käytetyn auton ostotilanteessa ei mitenkään pysty toteamaan auton kaikkia vikoja ja kulumia, vaikka kokemus varmasti auttaa paljonkin. Koska näin on, on pakko turvautua niihin näkemyksiin, joita kustakin merkistä ja mallista liikkuu. Yhdet ruostuvat, toisista kärähtää kannentiiviste 200 000 kilsan paikkeilla jne jne. Yleisten käsitysten lisäksi omat kokemukset vaikuttavat käsityksiin kovastikin. Itse en osta Citroenia, koska joskus 20 vuotta sitten isälläni oli CX ja työpaikallani BX, ja kummassakin oli jatkuvia sähköongelmia. Aivan vastaavasta syystä en osta Kawasakin prätkää. Omistin yhden, ja se oli muutoin hyvä, mutta täysin yleisten käsitysten mukaisesti siinä oli venttiiliongelmia. Ties vaikka Citikat ja Kawat olisi saatu sen jälkeen kuntoon, mutta mielikuvani ovat ja tuntuvat pysyvän.

    Auton pitäminen maksaa, olipa se uusi tahi vanha. Huollot ovat arvokkaita, ja uutta autoa ruukataan käyttää merkkihuollossa huoltokirjan pitämiseksi kunnossa. Vanhoja kottosia sitten huolletaan itse ja huollatetaan ja korjautetaan sen mukaan kuin tarvis on. Aivan varmaa on, että jos ajokilla on ajettu jo kymmenen vuotta, siinä on jotakin vikaa. Siinä oletettavasti olisi jotakin vikaa, vaikka se olisi seissyt sisätiloissa koko sen 10 vuotta. Kyse lieneekin enemmän siitä, millaisen vian ostaja ja omistaja sietää ja mitä hän on halukas korjauttamaan.

    Minusta alkuperäisen viestin kirjoittaja on oikeassa: käytetty ei ole uusi. Siinä on vikoja ja kulumia. Auto on käyttöesine, vaikka toki monille kovin tärkeä ja mieleinen - ja eräille jopa pyhä. Mutta jos kerran näkee vaivan ja ostaa autoa, joka nyt yleensä on suurehko hankinta, niin onhan se sulaa tyhmyyttä olla vertaamatta ja tutkailematta, mikä merkki, malli tahi yksilö on omalle kukkarolle ja käyttötarve huomioiden paras vaihtoehto.

    Se on sitten jo filosofisempi kysymys, että mikä on järkeävää. Monillehan järkevyys merkitsee suunnilleen taloudellisuuden, toimivuuden ja luotettavuuden yhdistelmää. Mutta jos nyt on autoharrastaja, niin onko väärin maksaa imagosta, arkisen käytön kannalta toissijaisista varusteista tms? Imagosyistä en itse ostaisi BMW:tä tai Audia. Ja ollakseni rehellinen, tämän(kään) hetkinen rahatilanteeni ei sallisi suunnilleen siedettävässä kunnossa olevan saksalaispirssin ostoa.
  20. 1) Jos mies puuttuu naisen tai naisten pukeutumiseen, naisella näyttää olevan oikeus kiukutulla ja mököttää. Minustakin olisi kiva, jos aivan kaikki naiset pukeutuisivat itseäni miellyttävällä. Kysymys vain kuuluu, että olisiko minua miellyttävä pukeutuminen kaunista naisista itsestään tai edes muista miehistä?

    2) Tähän aikaan vuodesta liikun tuolla ulkosalla aika usein prätkän ajamiseen tarkoitetuissa vaatteissa, koska - sattumoisin - kuljen prätkällä. Niiden alle ei juuri kannata mitään suoria housuja kiskotella, koska ne olisivat kuitenkin ryppyiset. Osan vapaa-ajastani kuluu tuolla venerannoilla. Tottahan siellä voisi pitää vaikka millaisia snobivaatteita, mutta maalitahraiset ne kuitenkin olisivat. Ja johan tuossa yllä joku muukin sanoo, että käytäntö sanelee arkipukeutumista.

    3) Miesten "muoti": peräseinän värisiä, epämiellyttävistä kankaista tehtyjä kamppeita, jotka näyttävät aina vain samalta. Virkistyksenä jokin muumikuvioinen solmio. On näes tuota huumoria kertynyt vuosien varrella. Heh. Itse pidän nyt nelikymppisenä toisinaan kauluspaitaa, joka oli ylläni omissa rippijuhlissani. Ehkä tylsää, muta sen verran miesten muoti on muuttunut. Lisäksi olen ylpeä siitä, että mahdun kyseiseen vaatteeseen yhä, ja vielä siitäkin, että tuli ostettua edes jokin laatuvaate joskus.

    4) Aivan varmasti ap:n toiveiden mukana pukeutuvia miehiä on. Menköön sinne, missä he parveilevat ja kulkekoon sitten vaikka laput silmillä muualla.

    5) Ja yllätys: joskus kyllä pukeudun suoriin housuihin, kauluspaitaan ja siisteihin kenkiin, enkä aina edes vastentahtoisesti. On ihan mukavakin pukeutua sillä tavoin, kun on menossa tilaisuuteen, johon se sopii. Valitettavasti vain miesten muoti on niin helvetin tylsää, ja vielä valitettavammin minullakaan ei ole kanttia kulkea kovin radikaaleissa vaatteissa. En viitsi kuunnella homottelua, koska vaikka sen yrittäisi antaa mennä korvasta sisään ja toisesta ulos, kyllä se lopulta alkaa pänniä.

    Luojan tai ties minkä tai kenen kiitos, Suomessa sentään SAA pukeutua suunnilleen kuten haluaa. Minusta siitä kannattaa pitää kiinni, ei siitä, että alettaisiin tyydyttää joidenkin (naisten) asettamia pukeutumiskriteereitä.
    21. 10 / 12
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt