mikä on olennaista?

olennaista on 64 bit windows 7 jos sulla uusi pc . xp modella p''see 32 bittisyyteen
silverlight

Käy vapaaehtoisena vaikka lastenklinikalla kerran pari viikossa, josko elämisen sietämätön keveys helpottaisi. Itsellä helpotti vasta poikaystävän löytymisellä ja hyvällä harrastuksella sekä säännölisen työn saamisella. Eipä ole enää onneksi tuota fiilistä! Tsemppiä!

Minusta tuntui nuorena ihan samanlaiselta. Muistan kuinka haljuilin yliopiston käytävällä miettien, tuleeko tästä mitään ja miksi elämä tuntuu niin tyhjältä. Ei ollut selkeää päämäärää, jota kohti ponnistella.

Opiskelu oli silloin vapaampaa kuin nykyisin, ja sitä saattoi pitkittää liki rajattomiin. Opintotukea ei liioin saanut, sitä elää kitkutteli tilapäistöillä ja kotoa saaduilla avustuksilla, jopa maalaissukulaisten lähettämillä ruokapaketeilla.

Vasta monen vuoden kuluttua rahatilanne ja muukin elämäntilanne selkenivät; sain vakituisen työpaikan, joka oli melkein sitä mitä olin ehkä ajatellut mutta vain melkein. Siihen aikaan työsuhteet olivat pitkiä ja siinähän elämä kulki eläkepäiviin asti saman kirjoituspöydän ääressä. Ja myös kirjoituspöydän ulkopuolella. Sen ajan tavan mukaan menin jo kesken opiskelujen naimisiin ja sain lapsen. Lapsen syntymän jälkeen elämä ei tuntunut tyhjältä ennen kuin vasta nyt vanhana, kun olen jäänyt yksin. Ja nytkin vain ajoittain, tietäen että se tunne menee ohi.

Olen aina rakastanut lukemista. Tiedän tuon tunteen, kun jokin hyvä kirjasarja päättyy. Samalla lailla jotain hienoa tv-sarjaa jää kaipaamaan, kun tietää että se tulee uusintana ehkä kymmenen vuoden päästä, jolloin en ole enää sitä katsomassa.

Oma tyttäreni oli ylioppilaskeväänään yhtä epätietoinen kuin sinä, suorastaan onneton. Sitä putoaa jotenkin tyhjän päälle, kun suuri henkinen ponnistus on ohi eikä jatkosta ole mitään tietoa. Mutta aina täytyy rakentaa itselleen uusi päämäärä. Tyttäreni löysi päämääränsä harrastuspuolelta, eläimistä.

Ystäviin ja kavereihin ei kannata hirveän paljon satsata, jokaisella on omat menonsa. Aikuisuus on, sanoisin, melko yksinäistä taistelua oman itsensä ja elämänpaikkansa löytämiseksi.

Tsemppiä vain sinulle, nuori hengenheimolaiseni!

Tässä hetkessä eläminen. Ihminen helposti murehtii menneitä ja huolehtii tulevista, eikä huomaa juuri tätä hetkeä, mikä on ainoaa olemassaolevaa elämää. Mitään yliluonnollisia kykyjä tämän hetken eläminen ei vaadi. Keksi jotain puuhaa, jossa unohdat ajan ja ehkä paikankin täydellisesti. Sopivaa vapaaehtoistyötä voi toki tehdä, niin teen itsekin. Pitkillä kävelylenkeillä ajatus virtaa vapaasti, ja nuo ajatukset voi vaikka kerätä ylö ja aloittaa kirjoittamisharrastus. Voit toki alkaa vaikka meditoidakin.

Luonto antaa virikkeitä ja kunto kasvaa huomaamatta, vaikka patikoidessa/retkeillessä/kerätessä luonnon antimia. Erilainen käsillä tekeminen voi olla myös terapeuttista toimintaa. Jollei osaa maalata tauluja, voi vaikka askarrella. Itse teen yksinkertaisia juttuja (kuten paperihelmiä), kun niihin ei hermostu liian vaativuuden vuoksi, ja toistuvissa pitkissä työvaiheissa ainakin itse pääsen jonkinlaiseen flow-tilaan.

Itselleni parhaita hetkiä ovat olleet hetket ystävän vieressä, jossa on tuntikausia vain hellitty toista ja aika on kulunut huomaamatta. Ulkona liikkumisen (kaupunkiympäristössäkin) koen aina mielekkäämmäksi kuin sisällä olon. Päivittäisessä ulkoilussa näkee aina jotain uutta, tulee pidettyä kuntoa huomaamatta yllä, ja nukuttaa paremmin.

Hyvän elämän ei tarvitse olla monimutkaista taikka edes kallista. Pysähdy miettimään, mikä itsellesi on tärkeää, äläkä toimi sokeasti sen mukaan, mitä toiset odottavat. Tunnustele, miltä erilaisten asioiden tekeminen tuntuu. Koko elämän ei tarvitse olla suorittamista. Välillä voi olla huippukokemus vain maata riippumatossa ja katsella pilvien lipumista. Pysähtyminenkin on ihmiselle tärkeää. Suin päin eteen päin sännistämisellä huomaa liian myöhään, mikä itselle olisi ollut tärkeintä.

En todellakaan tiedä mikä elämässä on olennaista! Mutta olen tullut nyt kuitenkin siihen tulokseen, että vältän asioita, jotka saavat minut vuodesta toiseen MASENTUMAAN ja yksi niistä on SUOMEN PITKÄ JA PIMEÄ TALVI. Niinpä jo nyt keskellä kauneinta kesää olen vuokrannut asunnot talveksi etelän auringosta :). Jo se ajatus, ettei tarvitse valmistautua talven ankeuteen, saa mut hyvälle tuulelle - ja rakastamaan suunnilleen kaikkia.

Luin juuri George Orwellin Vuonna 1984. Siinä ihmiset "ohjelmoitiin" vihaisiksi ja sotaisiksi mm. vihakampanjoilla. Kuinka moni meistäkin on "ohjelmoitu" vihaiseksi ja tuhoavaksi vaikka jo median taholta? Olisiko olennaista tiedostaa se aivopesun mahdollisuus ja pyrkiä irti siitä? Hmmmm...

Katso youtubesta vaikka ekhart tolle. ihan mielenkiintoista asiaa. Oikeastaan olen aika samassa vaiheessa kuin ketjun aloittaja

Joo, mulla muutamia ajatuksia aiheesta:
http://onnellisuusklubi.munblogi.com/

http://www.frinetart.net/joh316/todistus/

Miksi elämä tuntuu niin tyhjältä ja mitään sanomattomalta?
Lähes jokainen joutuu tämän saman asian eteen elämässään...itse myös.
Minulle tärkeimmäksi kysymykseksi ja pelastukseksi nousi ajatus....mitä tämä elämä on?
Siihen rupesin hakemaan vastausta,ensin kirallisuudesta...sieltä ei löytynyt mieleistä vastausta,sitten aloin vaan pohtimaan asiaa "kokopäiväisesti",enkä hellittänyt ennenkuin asia ratkesi..tosin meni siin monta vuotta,mutta kannatti uhrata ne vuodet,hyvän asian takia.
Elämä on vaan ainoastaan,sarja ajatuksia ja sarja kokemuksia...siinä elämä on.
Jos haluat elää hyvän elämän täytyy sinulla olla hyvät ajatukset....hyvät ajatukset tuovat hyviä kokemuksia...ja hyvät kokemukset tuovat lisää hyviä ajatuksia jne.
Mutta kun me elämme kaksinaisuuden maailmassa,me tulemme kohataamaan myös ns.huonoja kokemuksia...silloin meillä taas on ajatuksen paikka osata kääntää tämä paha kokemus hyväksi(jokaisessa asiassa on kaksi puolta siunun vaan on ne löydettävä),kaikissa ikävimmissäkin asioissa on hyvä puolensa....näin ratkoen sinä kehityt askel,askel,askeleelta ja samalla kehityt viisaammaksi..eli täytät elämän tehtävääsi (kasvatat ajatuspääomaa).
Kun olet päässyt kiinni elämään kunnolla,alkaa asiat ratkeamaan kuin itsestään,tulet saamaan kaiken minkä hyvässä elämässä tarvitsee....ja siinä ei todella paljon tarvita...ystävät,terveelisen ruuan,terveyden,mieleisen työn.
Nämä minä olen saanut ja jotakin extraakin..ja olen mielestäni hyvin onnellinen ja VIISAS IHMINEN.

Elämässä tärkeimmät asiat ovat koti ja perhe.
- Ajattele positiivisesti.
- Löydä huonoistakin asioista se hyvä puoli.
- Elä päivä kerrallaan.

LLuonto ihmeineen antaa hyvää seuraa. Luovuus, esimerkiksi taulujen maalaus,
käsityöt kaikki luova rakentaa. Terve sielu terveessä ruumissa. Hoida itseäsi, kun on aikaa. Katse tulevaisuuteen, ei menneeseen.

Mulla on sisältöä elämässä vaikka muille jakaa mutta silti koen tyytymättömyyttä tällähetkellä. Mutta koska olen tällainen tuuliviiri, niin tiedän että kohta saatan olla samoilla eväillä onneni kukkuloilla. Minun elämäni täyttää äitiys, työt, muusikkous, palvelustehtävät, ja jatkuva eteenpäin pyrkiminen. Olen tehnyt itselleni myöskin vaikeina aikoina 5 vuotissuunitelman (reilu pari vuotta sitten tein) ja toteutan niitä asioita. Se koostuu ihan yksinkertaisista tavoitteista. Esim ammattitutkinto, ajokortti, talousasiat, työ, jne...

Olennaista elämässä on työnteko ja verojen maksaminen. joskus kesällä on sitten pari viikkoa omaa aikaa kun voi kesälomalla viettää sitä oikeata elämää, josta on aina haaveillut.

Mene auttamaan Afrikkaan kuivudesta ja sairauksista kärsiviä, niin ei tekeminen lopu eikä aika tule pitkäksi.
Jos et halua Suomesta pois niin sitten vaikka johonkin syrjäseudulle vanhusten ulkoiluttajaksi tai auttajaksi.
Maailma on täynnä tekemätöntä työtä, kaikesta ei saa kovin suuria rahoja, mutta tekemisen ja onnistumisen iloa sitäkin enemmän.

olen samassa veneessä, kuomaseni! pidätkö eläimistä? itselläni on 12 viikkinen koiranpentu vieressä tuhisemassa ja se tuo mukavasti sisältöä elämään. on mukava kun on joku asia joka rytmittää elämää. aikaisin ylös, ulkona pitää käydä miljoona kertaa päivässä, ja ihmiset tulevat paljon juttelemaan niin tässä tutustuu muihinkin :)

Tärkeintä elämässä on naiset jotka ei niin tarkkoja tavarastaan ja niitä onneksi nykypäivänä riittää! On kiva kun ovat alkaneet osata pukeutua samoin kun prostituoidut se on hieno piirre suomalaisnaisissa jota kaivannut jo vuosia sitten.

Nuo pohdiskelusi ovat tyypillisiä sellaiselle ihmiselle, joka ajattelee syvällisesti. On tuhansia kaltaisiasi nuoria, jotka ovat samassa tilanteessa. Itsekin muistan ajatelleeni, että tätäkö se onnellinen nuoruus on, kun stressaa, että pääseekö opiskelemaan, saako töitä, löytääkö ikinä sitä poikaystävää, missä asuisin jne. Valinnanvaihtoehtoja on vaikka kuinka paljon, mutta mitä uskaltaa tehdä.

Hienoa, että et ole lähtenyt sille linjalle, että täyttäisit tyhjyyttä ympärilläsi esimerkiksi bilelttämisellä, dokaamisella, irtosuhteilla jne. Kannattaa kuitenkin olla aktiivinen ja tutustua ihmisiin, jotta saat enemmän ihmissuhteita verkostoosi. Tarkoitan sitä, että mitä vanhemmaksi tulet, sitä vaikeampaa on saada niitä ystäviä. Siksi on tärkeää, että on sitten edes niitä kavereita, joita voi tavata silloin tällöin, vaikkei heistä koskaan parhaita sydänystäviä tulisikaan.

Oletko ajatellut, että sinulla olisi mahdollisuus lähteä esimerkiksi ulkomaille töihin? Sellainen avartaa maailmaa, on hyvä lisä ansioluetteloosi ja kielitaidon kannalta sekä auttaa oppimaan itsestä paljon. Yksinäisyyttä se ei poista, mutta voisi auttaa suhtautumisessa asioihin. Nyt kun sinulla ei ole sidoksia kotimaahan, olisit vapaa lähtemään.

Sitä elämäntarkoitusta etsiessä tämä elämä monella menee. Kannattaa muistaa, että harvoin kenelläkään on elämänkuviot täysin selvillä. Sitä paitsi ikinä ei voi tietää, miten elämä kohtelee, sillä voi tulla vakavaa sairastumista tms.

Omalla kohdallani elämä asettui uomiinsa pikkuhiljaa. Sain sen opiskelupaikan toisella yrittämällä, sain suoritettua ajokortin, valmistuin, löysin miehen, saatiin lapsi ja vaikka erottiin, niin elämäntarkoitus löytyi lapsesta ja elämästä ylipäätään. Työ täyttää elämää ja nyt kun lapsi on jo aika iso, niin teen niitä asioita, joista tulee hyvä mieli (lukeminen, TV, liikunta, luonnossa liikkuminen). Olen myös uudelleen lähentynyt omiin sukulaisiini, joita tapaan säännöllisemmin (esim. oma kummitätini).

Joitakin asioita olen havainnut omalla kohdalla tärkeiksi, mutta ihmiset ovat erinlaisia taipumuksiltaan ja mihin haluavat keskittyä. Mielekkyyttä ja ihmisenä kasvunmahdollisuutta antavat vastavuoroiset melkotasaveroiset ihmisuhteet- mutta myös pyrin oppimaan itseäni viisaamilta asioita ja hajeudun heidän seuraan. Hyväntekeväisyys tai yhteisöllinen jokin osallistuminen, joka kehittää porukassa olemisen ja tekemisen taitoja ja näkökulmaan ja liittää maailmanlaajuiseen vastuun kantoon. Se tuo myös omiin murheisiin laajemman näkökulma. Itsensä toteuttaminen mielekkään työn (tai jonkinlainen viikko-ohjelma) tai ainakin mukavien työkavereiden saanti ja päivärytmin ylläpitäminen jäsentää ihmistä ja voi välttää turhaa yksin murehtimista ja asioiden vatvomista, mikä pehmittää kenentahansa pään. Päihteiden liikakäyttö ja liika viihteellä olo tuskin on kenellekään elämänrealiteeteja tukeva. Minusta on hyvä hyväksyä että elämässä saavuttaa hyviä asioita myös ihmissuhteissa pitkäjänteisellä työllä ja arjen puurtamisen kestämisellä. Jos poukkoilee lyhytjänetsesti, alkaa ihminekin hajota ja on tuuliajolla. Joillekin se vain on luonteen piirre, mutta kaikkea voi ainakin hiukan harjoitella, OPPIMASSA OLLAAN KAIKEN IKÄÄ, eikä valmista tule. Elämä on matkalla oloa, löytämisen iloa ja välillä kompuroidaa polvillaan ja siitäsitten ylös ja mukavemmin siitä noustaa hyvien ystävien kanssa.

Ei ihmiset ennen kolmattatuhatta vuotta olleet se onnellisempia.

Oli vain vähemmän aikaa.
Ei ollut talouskoneita/apureita Astianpesukone imuri pyykinpesukone ompelukone sähkövatkain jääkaappi jne.
Sain lapseni 1970-luvun lopulla..
Pyykin pesin käsin, imuria ei ollut, työsuhde/vuokra asuntoon piti itse ostaa jääkaappi, jonka koin tarpeellisemmaksi lasten ruuan takia.

Ihmettelen nykyään kokopäiväisenä, mihin katoavat sosiaaliset suhteet. Kolme tärkeää läheistä on kuollut, samoin omat vanhemmat. Maailma on lavea, elämäni ajan tuntemiani on muuttanut asumaan Eurooppaan.

Elämän tarkoitus on elää niin kauan kunnes kuolee, olla kiinnostunut ympäristöstään ja muista ihmisistä.
Elämä ei ole kilpailua tavarasta tai toisten arvostuksesta.

Ylla on paljon mahtavia ehdotuksia, myos Dalai Laman "Onnellisuus" /"Happiness" & Happiness at Work" on hyviaa luettavaa tuollaisella kaudella jota olet kaymassa lapi.

Meidan kaikkien ihmisten luonteeseen kuuluu itsetutkiskelu-itsetietoisuus on suurin valttimme. Kuuhun ei oltaisi menty tai Internettia keksitty jos joku ei olisi etsinyt tarkoitusta elamalleensa..

Mutta hyva ihminen muista etta meilla on jo tarkoitus siella missa me olemme ja talla nimenomaisella hetkella esim. paivittain tekemalla pienia asioita kuten auttamalla, muistamalla sukulaisia ja ystavia, ei tarvitse Afrikkaan menna kun se on jo osa meidan jokapaivaista elamaa.

On suuri lahja osata nauttia pienista asioista ja oppia hyvaksymaan itsensa sellaisena kuin olet-jos sinulla on tarve olla "joku"; se tayttyy hakeutumalla ihmisten joukkoon, ei yksinaisyydessa. Ole iloinen etta sinulla on vaihtoehtoja ja kokeile mahdollisimman monia asioita elamassa :D.

Ei elämän tarvitse tarjota ihmeellisyyksiä ollakseen tyydyttävää. Yksinhuoltajana iso siivu elämästä on mennyt lasten seurassa, heitä ohjaten, ja vielä nytkin heitä tukien aikuisuuden alkaessa. En usko että se on hukkaan heitettyä aikaa vaikka on usein ollut puuduttavaa ja estänyt omia menoja. Moni mies jättää lapsensa muiden hoidettaviksi ja luulee että se on jotenkin vähempiarvoista olla jälkeläisissään kiinni....vanhetessaan huomaavat vasta erehtyneensä.

Ja niille joilla ei ole omia lapsia: maailma on väärällään nuoria jaotka kaipaavat luotettavien aikuisten seuraa. Aina voi ryhtyä tukivanhemmaksi, urheiluvalmentajaksi tai ottaa vaikka naaprin yksinäisestä nuoresta onkikaverin. Näin elämämme jatkuu näissä ihmisissä muistoina, kun meistä itsestä aika jättää.

Olennaista ei ole mikään. Kaikki parin lauseen elämänfilosofiat paljastavat vain joidenkin ihmisten helpon osan. Lisäksi ihmiset kuvittelevat useinkin olevansa toisenlaisia kuin ovat. Esimerkiksi työpaikkahaastattelussa joku voi sanoa tulevansa toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Käytännössä se voi tarkoittaa, että sanoja on narsisti ja saa lähes kaikki tanssimaan oman pillinsä tahtiin, tai se voi tarkoittaa, että hän on tahdoton vässykkä, joka myötäilee ketä tahansa välttääkseen ristiriidat.

Pyydän sinua, -hukassa-, suhtautumaan varauksella kaikkiin mielipiteisiin. Tähänkin.

Linnunradan käsikirjassa liftareille kerrotaan elämän tarkoituksen olevan 42. Järjettömyydessään vastaus kuvaa mielestäni aika hyvin sitä, mitä elämän tarkoituksesta voidaan sanoa. Minulle se näyttää olevan ajatusleikkien kirjoittaminen nettiin. Jollekin edistyneemmälle se on filosofian professuuri. Joku vetoaa ihmisen perustarpeisiin ja sanoo elämän tarkoituksen olevan työ. Samalla perusteella joku kertoo sen olevan lasten kasvattamisen. Lasse Mårtensonille kaikki paitsi purjehdus on turhaa. "Navigare necesse est, vivere non est" ei kuitenkaan tarkoittanut mitään romanttista suhtautumista purjehtimiseen vaan sitä, että yhden ihmisen hengen takia ei laivan kulkua pysäytetä, saati vaaranneta muuta miehistöä tai laivaa itseään.

Kestävät nautinnot pakkaavat olemaan vaikeita saada. Eikä mikään nautinto taida kestää koko elämän läpi. Helpot elämykset taitavat käydä tylsistyttämään piankin. Toisaalta, aina ei tarvitse tavoitella taivaita ja järjestää itselleen hankalia haasteita. Kaikenlaiset tosi-tv:t ja pudotuspelit ovat muodissa. Ja hiukan sellaiselta elämä näyttää. Kilpaillaan siitä, kuka saa pitää työpaikkansa ja kuka saa parhaimman kumppanin ja kuka vielä onnistuu sen pitämäänkin.

Ehkä minä jätän haasteeksi sen, että opettelet sietämään tylsyyttä. Individualistinen ihanteemme syöttää meille tarvetta saavuttaa ja suorittaa. Kuitenkin nukkuminen on elämää siinä kuin valvominenkin. Hyvän ruoan syöminen on nautinto, ja kun on nälkä, arkinenkin pöperö on hyvää. Sen lisäksi ylimääräisen kuonan poistaminen elimistöstä tuottaa nautintoa, vaikka joillekin hienohelmoille tällaisenkin seikan mainitseminen on liikaa. Jonottaminen on elämää. Toiset sietävät tällaista tyhjäkäyntiä hyvin, joistakin ne ovat elämän tuhlaamista, koska pitää olla hankkimassa sitä, tätä ja tuota.

Minäpä tarjoan nyt käänteistä ajatusta. En tiedä, onko siitä mihinkään, mutta kokeillaan. Piehtaroipa oikein kunnolla elämän tyhjyydessä. Jos tuntuu tarkoituksettomalta, niin anna tuntua. Katso, kuinka turhaa kaikki raataminen ja tavoittelu on. Tarkastele ympäristöäsi täällä Suomessa ja yritä keksiä, mitä meiltä muka puuttuu. Katso sitä kaahotusta, jolla mielitekoja tyydytetään. Jos tuntuu pahalta, niin hyvä. Ehkä se ennen pitkää motivoi johonkin. Jos ei tunnu pahalta, niin hitonko väliä silläkään on? Toivon toki hartaasti, ettei tämä tarjottelemani asenne johda mihinkään masennukseen. Ideani on lähinnä suhteuttaa asioita toisiinsa. Joutilaisuuden tyrkytykseni ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihainnoisin elämän pistämistä lekkeripeliksi. Pikemminkin ajattelen jotenkin niin, että aika ja vastaan tulevat tilaisuudet paljastavat, mikä sinua, nimimerkki -hukassa-, lopulta motivoi. Jos oikein kovasti yrität tavoitella jotakin, minkä arvelet olevan itsellesi erityisen tärkeää, voi käydä niin, että monta hyvää mahdollisuutta jää käyttämättä, koska ei osaa kiinnittää niihin huomiota. Se, että on avoin kaikenlaisille vaihtoehdoille, ei saa jäädä kauniiksi sanahelinäksi. Jos haluaa olla avoin kaikenlaiselle, ei pidä häärätä harvojen asioiden kanssa.

Melkoista sanahelinää ja puppua tämä juttuni. Summa summarum: väkisin ei voi elää. Väkisin ei voi tarttua tähän hetkeen, jos mennyt painaa mieltä ja tuleva pelottaa. Omilla valinnoillaan vaikuttaa elämänsä sisältöön, mutta läheskään aina ei saa sitä mitä tilaa. Hurskastelijat puhuvat elämänhallinnasta, ja jotkut onnekkaat toteuttavat suunnitelmiaan helpolla. Useimmat joutuvat sopeutumaan monissa asioissa. Autuaita ovat puupäät, sillä he kelluvat elämän virrassa ja joidenkin sattumien kautta kuvittelevat hallitsevansa virtaa, joka heitä vie.

Hyvää kesää!

Hei sinulle -hukassa-!

Päällimmäisenä kirjoituksestasi tulee mieleen että olet ehkä yksinäinen ja kaipaisit vain hyvien ystävien seuraa, josta saisit mielekästä tekemistä vapaa-ajallesi. Täältä Suomi24:stäkin voit löytää uusia ystäviä :) Uuden harrastuksen aloittaminen tuo mielekästä tekemistä vapaa-ajallesi. Kokeile vain rohkeasti jotain ihan uutta, missä pääset muiden ihmisten seuraan!

Kun aloitat opiskelut uudelleen syksyllä, saat varmasti uusia ystäviä, sillä monet muutkin ovat samassa tilanteessa kun esim. muuttavat uudelle paikkakunnalle. Ole rohkea ja hakeudu muiden seuraan. Ja usko mua, ikä tuo lisää itsevarmuutta ja tutustuminen uusiin ihmisiin on helpompaa.

Nykymaailmassa korostetaan suorittamista, saavuttamista ja menestymistä aivan liikaa. Vain muka kiireellä ja tekemisellä on merkitystä.

Elämän onni koostuu omasta perheestä, muutamasta hyvästä ystävästä (kavereita voi olla kymmeniä, ystäviä vain muutama), terveydestä ja siitä, että elää tässä ja nyt. Vietä aikaa yksin - katsele, kuuntele, pidä mieli auki. Opiskele elämää. Seuraa ihmisiä ja mieti miksi joku tekee niinkuin tekee. Huomaat, että löytyy "suorittajasopuleita" joka puolella. Joukosta erottuvat hetken päästä ne, jotka tekevät eri tavalla. He ovat oikeasti onnellisia ja nukkuvat yönsä rauhassa. Ystäviä saa vain kokemalla yhdessä - olkoon miten hullua, ihanaa tai järkyttävää. Ne sun pari ystävää jotka ovat sulle tärkeitä - hekin saattavat olla epävarmoja ja täyttää elämänsä kovalla menolla ja lukuisilla kavereilla. Hekin ehkä vielä hakee? Joskus täytyy vaan uskaltaa kysyä tai mennä mukaan tilainteisiin selvittääksesi mitä teidän välillä oikeasti on.

Kaikkien ei tarvitse olla idoleita ja mestareita, mallioppilaita tai ihmelapsia. Tärkeintä on elää jalat maassa tehden asioita, joita ITSE haluaa tehdä. Joskus tämä on toisten auttamista, toisinaan "itsekkäästi" tehden omia juttuja. Ei kannata alkaa elää niinkuin toiset sinun haluavat elää, vaan elää niinkuin itse haluat, tule siitä onnelliseksi. Onni on pieniä asioita, eikä todellakaan sitä kisaa muiden kanssa, että mullakin on sitä ja tätä.

Tavaran ja omaisuuden hamuaminen, huippupalkkoja bonuksineen - turhaa, ellet sitten saavuta onneasi kehumalla itseäsi. Rahalla ei saa rakkautta eikä ystäviä. Paljon statusta, kavereita ja siipeilijöitä kyllä - mutta ei onnellisuutta (onnistumisen tunne on eri asia). Yllättävän vähällä ja pienistä asioista tulee onnelliseksi.

Ole siis oma itsesi - rehellisesti. Uskalla olla erilainen, koska silloin yhdessä ystävien kanssa olette enemmän. Ei tarvitse kertoa kysyjille, että uraputki on selvä ja että opinnot etenee vauhdilla. Ei tarvitse nuoresta asti juosta kellon mukaan töihin samaan aikaan kun teitä vanhemmat sukupolvet. Toimeentulon eteen on toki tehtävä jotain, mutta tapoja on niin monia ja elämän tyrmin voi säätää ihan oman tahdon mukaan.

Teet tässä ihan oikein - mieti, kysy, juttele. Kerää itsellesi elämänviisauta. Ydin juttu on asettaa itselle vähitellen elämäänsä suunta ja alkaa noudattaa sitä. Sillä eteenpäin, koska ei elämää voi tehdä valmiiksi ja sitten alkaa elää sitä valmistettua elämää. Elämä ei ole mikään tuote. Elämä on matka, parhaimmillaan huima seikkailu. Myöhemmin elämässä uudet asiat tulevat tärkeiksi ja ne ohjaavat taas elämään niiden mukaisesti.

Itse olen työikäni puolessa välissä. Mietin myös mitä haluan tehdä jatkossa, sillä parin vuoden päästä olen ns. "empty nester". Uudet asiat tulevat tärkeiksi - matkani / seikkailuni senkun vaan jatkuu...

Älä vain lähde elämään "Näin kuuluu elää" -elämää ja rakentamaan onnen kulisseja saadaksesi elämääsi sisältöä. Mieti RAUHASSA, mitä SINÄ oikeasti elämältä haluat. Etsi, seikkaile, ota selvää eri asioista! Opiskele jotain uutta! Mene vaikka jollekin henkisen kasvun kurssille (esim. reiki), ja netistä löytyy paljon aiheeseen liittyvää (esim. tuo aiemmin mainittu Tolle).

Monet ihmiset täyttävät elämänsä esim. työllä, harrastuksilla, pinnallisella viihteellä, jotta eivät joutuisi tuntemaan elämänsä todellista onttoutta. Elämä pysyy tyhjänä, jos keskityt vain ulkoisiin asioihin. Sisältöä elämääsi löydät tutustumalla itseesi. Ja vasta sitten, kun tunnet (ja hyväksyt) itsesi, voit luoda tasapainoisia ja onnellisia ihmissuhteita.

Lue Neale Donald Walschin "Keskusteluja Jumalan kanssa". (Huom! ei ole mitään kristillistä paatosta, pikemminkin kristinuskoa kritisoivaa. Sisältää kolme eri kirjaa, lue järjestyksessä). Olen varma, että näiden kirjojen jälkeen jo vähän enemmän tiedät, mikä elämässä on tärkeää:)

Toivon sinulle (ja kaikille muillekin) onnellista, täyteläistä elämää!

Itse olen pohdiskellut elämääni ja tullut siihen tulokseen , että ainakin oma elämäni on sitä, että saan tehtyä asioita joista tulen itse tyytyväiseksi. Kaikkia en vielä voi toteuttaa koska töitä minulla ei ole, mutta tulevaisuuden haaveileminen omastamielestä mukaville harrastukille tekee jo hyvän mielen. Koska ei ole rahaa, yritän keksiä ns. halvalla itselleni mukavaa tekemistä kuten piirtäminen, lenkkeily, eläinten kanssa touhuiilu mikäli on mahdollista jne, mutta kyllä myönnän että kaikesta huolimatta tuntuu vieläkin että kulutan liikaa aikaa turhanpäiväsyyksiin... Tulevaa odotellessa =)

Upeaa, että sinulla on jo nyt harrastuksia, joiden parissa viihdyt. Minusta jokaisen vanhemman pitäisi ehdottomasti opettaa lapselleen sellaisia asioita, joita voi tehdä yksin kotona esim. lukeminen, musiikin kuuntelu, piirtäminen, käsityöt jne. Muutoin on se riski, että väkisin hakeutuu ihmisten seuraan esim. sättäilee 10 h päivässä tai menee baareihin ryyppäämään karkoittaakseen yksinäisyyttä.

Ole rohkea ja kokeile uusia asioita. Kokeile vaikka puistojumppaa, pyöräile uusia reittejä pitkin ja ota eväät mukaan, tervehdi naapuriasi ja vaihda pari sanaa hänen kanssaan, kokeile kirjoittaa päiväkirjaa, aloita harrastamaan digikuvausta metsässä kävelemässä jne. Kuten huomaat, suuri osa näistä on ihan ilmaisia juttuja eikä vaadi muuta kuin viitseliäisyyttä.

Olisiko elämässäsi joku vanhempi ihminen, jonka kanssa voisit jutella? Jos välit äitiisi on kunnossa, niin kysypä häneltä, millaisia murheita hänellä oli sinun ikäisenä. Tai ehkä elämässäsi olisi täti tai kummisetä tms, jonka kanssa voisi jutella, että miten koet olevasi hieman eksyksissä tässä elämässä.

Minullekin lukeminen on rakas harrastus. Lisätietoja esim. kirjailijasta voi lukea Wikipediasta tai ehkä kotipaikkakunnallasi olisi kirjapiiri, johon osallistua. 1-2 vuoden päästä voisit ehkä lukea tuon kirjasarjan uusiksi ja sitä ennen panostaa vaikka kirjallisuuden klassikoihin.

Voit kysyä kavereiltasi, että olisiko joku heistä innostunut suunnittelemaan vaikkapa interrail-reissua vuoden päähän. Sillä tavalla pääsisit läheisemmäksi ja olisi jotakin yhteistä kivaa odotettavaa.

Työväenopistossa tai iltalukiossa voi myös opiskella erittäin halvalla erilaisia asioita. Työväenopistossa voi opiskella vaikka jotakin "turhaa" kieltä, ruoanlaittoa tai vaikka naisten puutyötä.

On hyvä miettiä tulevaisuuttaan, mutta älä unohda elää hetkessä. Yritä miettiä elämääsi, että mitkä asiat tuovat sinulle iloa. Onnellisuus tulee nimenomaan pienistä asioista. Minäkin olen oppinut nauttimaan elämästä eniten suurten menetysten kautta. Olen menettänyt rakkaan ihmisen (itsemurha) ja olen kokenut avioeron. Rahapula on tuttua ja työkään ei ole kovin antoisaa. Nautin kuitenkin fyysisen kunnon kohottamisesta (kohottaa oikeasti myös mielialaa!!!), musiikin kuuntelusta, lukemisesta, kirjoittamisesta ja maalaamisesta. Ajoittain minulla on myös ollut joku pieni lemmikkieläin antamassa minulle seuraa esim. yksi marsu katsoi sylissäni telkkaria:D

Krooninen tylsyys ja merkityksettömyyden tunne kuuluvat modernin yhteiskunnan perusolotilaan. Täytyy todella tehdä töitä sen eteen, että löytää jokaisesta päivästä jotain elämisen arvoista. Itselläni on taipumusta eskapismiin, eli pakenen vanhan kirjallisuuden ja taiteen pariin tätä hajutonta ja mautonta modernismia.

Olen myös yksi näistä, jotka lukion jälkeen tuntsivat samaa tyhjyyttä ja elämän suunta tuntui kadonneen täysin. Olet saanut jo aivan mahtavia vastauksia ja oli pakko kirjoittaa itslle muistiin tuo "autuaita ovat puupäät, koska he kelluvat elämän virrassa." Se on aivan loistava, koska se pitää paikkansa. Kehitysvammaisilla sun muilla vähemmän älykkäillä elämänmuodoilla harvoin on tylsää. Itse olen aina pitänyt lauseesta: "Elämäni ei ole ollut tylsää, koska en ole ollut tylsä."

Lukion jälkeen, kun en päässytkään hakemaani opiskelupaikkaan, heräsin siihen, että olen vihdoin vapaa tekemään mitä ikinä haluan. Vapaista työpaikoista huomasin ilmoituksen ulkomailla olevaan työpaikaan ja lähdin sinne. Työpaikka oli aivan kauhea ja minut irtisanottiin. Olin siis toisessa maassa, rahani olivat vähissä eikä minulla ollut varaa lentolippuun kotiin enkä edes halunnut kotiin, kun kerran olin sinne asti tullut. Joten pyysin apua. Kävelin kirkkoon, mutta he eivät auttaneet minua. Jatkoin matkaa ja silloin eräs hindunainen, että voisin asua hetken hänen luonaan ja yrittää saada elämäni järjestykseen. Näin tein ja kävin hänen kanssaan hindutemppelissä, joka oli todella mielenkiintoista. Muutin temppeliin, tapasin siellä buddhalaisen ihmisen ja muutin jonkin ajan kuluttua hänen kanssaan buddhalaiseen temppeliin ja elin siellä taas muutaman kuukauden. Loppujen lopuksi sain taas uuden työpaikan ja kaikki järjestyi ja tulin takaisin Suomeen aivan uutena ihmisenä.

Kanadan intiaaneilla muiden muassa on tapana viedä nuoret kylän jäsenet kanootilla kauas rannasta, jättää heidät veden varaan ja ne, jotka uivat takaisin rantaan eli selvisivät elävänä takaisin, olivat nyt aikuisia kylän silmissä. Tämänkin opin juuri tuolla matkalla, jossa minulle mielestäni kävi juuri näin. Minä uin kotiin vahvempana kuin koskaan.

Pointti tässä kaikessa oli se, että sinä olet nyt vapaa. Tee juuri sitä mitä ikinä haluat (niin kauan, kun et vahingoita ketään muuta). Ole se kuka olet ja anna sen näkyä. Jos sinua huvittaa seistä päälläsi keskellä katua, anna mennä vaan! Ainakin sen jälkeen kaikki mielenkiintoiset ihmiset lähestyvät sinua. Kirja- ja televisiosarjat ja niiden hahmot tuovat meille iloa, mutta eivät he katoa sarjan päätyttyä. He voivat elää rinnallamme ja tuoda meille iloa yhä. Mitä se-ja-se tässä tilanteessa tekisi tai sanoisi? Ja, jos siltä tuntuu tee tai sano itse samoin. Ja, jos eteen tulee epic fail, ei se mitään. Uskomatonta, mutta totta, eämä jatkuu vielä senkin jälkeen. Elämä ei ole niin vakavaa. :)

Te kaikki tähän ketjuun kirjottaneet olette mahtavia ihmisiä!! Ihanaa lukee näin positiivista ketjua!

Elämän tarkein asia on löytää Jumala, rakkaus jonka hän tarjoaa Jeesuksessa, syntien anteeksi saaminen.
Elämä on lyhyt vaikka se olisi sata vuotta verrattuna ajattomuuteen johon eittämättä jokainen siirrymme.

Ihmiset ovat niin erilaisia, sairas ja köyhä voi elää rikasta elämää hiljaisuudessa, nuori terve jolle kaikki on auki elämässä voi olla käpertynyt ja tyhjä.

Itse jollakin tavoin luovana tyyppinä joskus koen iloa ja elämän voimaa, usein kaikki on niin merkityksetöntä..masennus tuottaa sellaista.

Yritän nauttia joka hetkestä, jos pystyn..mutta kumpa Jumalan seurassa sen tekisin.

Kuulostat niin innokkaalta, että saat varmasti töitä jos haluat. Kuulostaa normaalilta pohtimiselta tuossa iässä. Löydät kiinnostuksesti kyllä. Lukion jälkeen voi hakea uuteen kouluun kenties. Siellä tutustut uusiin ihmisiin. Kenties voi harrastaa, matkustaa ja hankkia harrastusvälineitä kotiin.

Ala urheilemaan ja aseta siihen tavotteita. Jos ei muuta niin aikaa menee kaikenlaiseen kokeiluun, ravinnosta saatavien hyötyjen tutkimiseen ja tavoitteiden saavuttamiseen. Jos ei muuta niin ainakin kroppa tykkää.

Tutustu uuteen suomalaisen kirjoittamaan elämänfilosofiaan Alkuajatus - Elämän pieni käsikirja (Hannu 2010). Kirjan mukaan kopioimme lapsuudesta lähtien ajatuksia ympäristöltämme, ja nämä ajatukset määrittelevät meille vahvasti minkälaisia meidän tulisi olla, ja mitä meidän elämässämme tulisi tehdä, jotta täyttäisimme kunkin ajan ja ympäristön vaatimukset "kunnollisesta" ihmisestä. Ulkoiset ajatukset asettuvat mieleen ulkoisiksi tahdoiksi ohjaamaan elämänvalintoja, jonka takia oma tahto vajoaakin osittain tai kokonaan tiedottomuuteen. Toteuttaessaan toisten ajatuksia omassa elämässään ihminen ei saa siitä muuta kuin pinnallista tyydytystä, mutta hyvin usein hän kokee jonkin puuttuvan.

Kirjasta löytyvän tiedon varassa oppii tarkastelemaan ajatuksia mielessään. Kun ajatus paljastuu, siitä tulee tietoiseksi, jolloin sen voi valita pois. Sitä ennen se vaikuttaa toimintaan tiedottomuudesta, eikä henkilö välttämättä huomaa sitä lainkaan. Tätä työtä tehdessä tietoisuus itsestä kasvaa, ja sitä mukaan myös valinnat siirtyvät kohti omaa tahtoa.

Todella mielenkiintoinen ja ennen kaikkea toimiva filosofia-/elämäntietokirja, kannattaa lukea!

Lisää sivulla: www.alkuajatus.org

Mene töihin ja ole yhteiskunnalle hyödyksi, äläkä ajattele tyhmiä

Check our blog! www.noworkcrew.blogspot.com

Tee jotain erilaista, jotain mikä jättää jälkensä. Sanoit pitäväsi musiikista, voisit esimerkiksi opetella sitä lisää ja alkaa soittaa jotain. Soittaminen on siitä mukava harrastus, että koskaan ei ole täysin oppinut vaan aina voi opetella lisää. Myös esimerkiksi kirjoittaminen on hyvää ajanvietettä: jos aloitat ihan oman blogin, joka näkyy vaikka vain itsellesi, pääset ihmettelemään ajatuksiasi vuosienkin päästä ja elämään mukavat muistot uudestaan. Muitakin uusia harrastuksia on kiva aloittaa, kun kaikki on uutta ja erilaista, harrastusten takaa avautuu kokonaan uusi maailma :) Itse tanssin montaa eri lajia, soitan muunmuuassa haitaria, pianoa ja kitaraa ja pidän myös lukemisesta. Lisäksi kirjoitan runoja ja pidän päiväkirjaa tärkeimmistä asioista, niistä suurista tunteista ja pienistä hetkistä, joita en halua unohtaa. Olen hyvin nuori kolmen pojan kotiäiti, joten en juuri näe muita nuoria. Osalla kavereistani on jo lapsia ja tapaamme, mutta koulua käyn etänä. Vapaa-aikaa jää vielä sen verran yli lasten- ja kodinhoidon, sekä esikoispojan kuntoutuksen lisäksi, että olen päässyt nyt kunnolla tekemään sitä mitä rakastan: harrastamaan koirien kanssa. Perheessämme onkin kuuden koiran lauma ja välillä vapaaehtoistyön kautta kotihoitokoiria, joita sitten kuntoutan uusiin omiin perheisiin. Omien koirieni kanssa harrastan muunmuuassa agilityä, jälkeä, tottista, suojelua ja ratatouhuja, yhtä koulutan terapiakoiraksi. Tekemistä riittää, mutta projektini pitävät mut positiivisena ja auttavat muistamaan, että kaikki on mahdollista, voin tehdä elämälläni ihan mitä haluan ja saada myös paljon näkyvää hyvää aikaiseksi (henkilökohtainen haaveeni auttaa eläimiä ja lapsia, joten teen paljon vapaaehtoistyötä eri yhdistyksissä). On ihanaa olla nuori, jolla on elämä edessä, asiat kunnossa ja maailma avoinna. Aina ei jaksa ja on hyvä vain lepuutella päivä, mutta sitten se jo riittääkin ja on virtaa täynnä. Kerran vuodessa ollaan aviomieheni kanssa viikonloppu AIVAN kaksin joko kylpylässä tai laivalla, mutta haetaan yhteisiä hetkiä myös jokaisesta arkipäivästä esimerkiksi karkaamalla parvekkeelle kahville tai nukuttamalla lapset yhtäaikaa päiväunille niin, että saadaan pari tuntia olla kaksin.

Eikä aina ihan oikeasti tarvitse tehdä mitään! Mutta jos intoa riittää, niin toteuta itseäsi ja tiedosta, että voit tehdä ihan mitä haluat!

Kannattaa yrittää löytää riittävän haasteellinen työ. Itse löysin sen vuosi sitten ja on ollut palkitsevaa, kun onnistuu työssään. Se vaan vie niin mukanaan, että perhe kärsii, kun äiti on monesti iltaan asti töissä, flow -tilassa tekee töitä, kun illalla ei työkaverit ole keskeyttämässä.

Etsi oma kulta

Noooh, aika kuluu eteenpäin ihan varmasti, samaa tahtia teitpä jotain merkittävää tai et. Ja vaikka eläisit mökin mummona jossain syrjäkylällä koko elämäsi sukkaa kutoen tai reissaisit kuuluisana maailmanmatkaajana ympäriinsä koko elämäsi, niin ihan sama lopputulos, elämäsi on juuri sen pituinen, miksi se on määrätty ja sitten on sinun aikasi loppu. Sitäpaitsi, kuka pystyy sanomaan sinulle, kumpana eläisit onnellisemman elämän, mökin mummona vai maailmanmatkaajana?

Ihmiset väsyttävät itsensä sillä, että pitää saada aikaiseksi paljon, pitää tehdä jotain tärkeää, merkittävää, sellaista, mitä muutkin arvostavat - Ninni Näkymätön ei saa missään tapauksessa olla, Facebook on keksitty sitä varten, että Ninni Näkymättömät joutavat kuolla sukupuuttoon. Pahinta on vielä se, että ihmiset kuvittelevat, että kaikki se tekeminen ja touhuaminen pitää ehdottomasti tuntua jossain, siitä pitää saada vahvoja tunnekokemuksia, aistimuksia jne. kokoajan, muuten ei elä, muuten on pystyyn kuollut - onko se näin?

Tällä planeetalla on suuri joukko ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa hyvinkin merkittäviä ja saaneensa paljon aikaiseksi elämässään, mutta suurin osa muista ihmisistä ei tiedä heistä eikä heidän tekemisistään yhtikäs mitään eikä edes välitä tietää - hiekkaan valuu kaikki heidän kunnian, arvostuksen ja ihailun vaateet.

Maailma on valmis, joten mitä merkittävää yksi ihminen voisi saada aikaiseksi?

Minä täytän elämäni uskolla Jumalaan, läheisilläni, arkisella työllä, taideharrastuksillani, rakkaudella luontoon ja eläimiin ja siihenpä ne päivät aika sutjakkaasti kuluvatkin - aika ei riitä kaikkeen mielenkiintoiseen, koska aika kuluu vääjäämättä, tähän on minunkin tyytyminen. Nautinko elämästäni? Välillä nautin paljon, välillä vähän vähemmän, joskus en ollenkaan, mutta niinkuin sanoin, ajankululle ei ihminen mahda mitään.

Valintoja toki voi tehdä, miten aikansa kuluttaa, mutta valitsetpa niin tai näin, niin aika on rajallinen ja se on lohduttavaa.

mielenkiintoisia näkökulmia! kaikki me kai etsimme merkitystä siitä, miksi olemme, minäkin. ei mullakaan vastausta ole, mutta tässä joitain hajanaisia ajatuksia.

etsi viisautta
vietä aikaa niiden kanssa joista välität
anna itsestäsi
tee hyvin se mikä sulle on annettu tehtäväksi
kokeile ja tavoittele asioita, jotka kiinnostavat
löydä ne asiat joista saat virtaa
opettele sietämään tylsää arkea
elä hetkessä, etsi asioita, jotka auttavat elämään hetkessä
älä ole laumasielu, ole oma itsesi!

Sulla tulee ihan tarpeeksi sisältöä elämään, kun alkaa aikuistuminen kunnolla. 20-30 ikävuodet on rankkaa itsensä hakemista niin identiteetiltä kuin arvoiltaan.

Monet ihmiset tekee tän tiedostamattomasti ja toiset tiedostaen ja heille elämä voi olla hankalaa/rankkaa.

En lukenut kaikkia vastauksia, mutta mitä silmäilin niin kovin pinnallisia vastauksia olet saanut. No, ymmärrettäväähän se on, kun monet vaan raapaisee pinnasta mitä minuus todellisuudessa on.

Jos sulla menee jatkossa "hyvin" niin elät tyytyväisenä koko elämän läpi ja sen koko paletin; parisuhde, työ, perhe, lemmikit, erot, ihastumiset, asunnot, materiaalihankinnat jne.

Mutta olet nuori. Elä ja tee virheitä ja opi niistä. Hanki kokemuksia ja älä vakiinnu pysyvästi alta 30 vuotiaana.

Opiskelen tekniikan alaa ja uskovaisen kotiäidin valmistuminen suomen kielen filosofian maisteriksi kosketti, koska se ehkä voisi olla jokin päivä ote minunkin elämästä. Haaveilin suomen kielen opinnoista, mutta pääsin opiskelemaan insinööriksi. Tekniikan alan plussat: isompi palkka ja valinnan vapaus mennä esim. ulkomaille töihin ja elämänkokemuksia kartuttamaan. Olen alkanut epäilemään, että "urani" tekniikan parissa tekee minut onnettomaksi, tämä ei tuo elämääni sisältöä, innostusta tai kasvamisen kokemuksia. En uskalla vaihtaa alaa. Rahan ja ajan vuoksi. Tätäkö se elämä sitten olikin?

kuulostaa siltä, että johan sulla on aika paljon sisältöä elämässäsi. jos jotain suurempaa "merkitystä" etsit, niin mene kirkkoon. itse en mene, olen käsittänyt asian niin että elämän takoitus on itse eläminen.

Omakohtainen pelastus Jeesukseen ON TÄRKEIN ASIA jokaiselle olkoot toiset mitä mieltä hyvänsä.
Tässä maailmassa kun ei silmä saa kylläänsä näkemästään eikä korva kuulemisestaan. Mutta mitä ihmisen oma sisin kaipaa sitä ei tiedä edes jokaisen oma sisinkään,vaan hänen tekijänsä.
Näilläkin foorumeillä tarpoo noni kyselijä,etsijä,kyseenalaistaja,epäilijä,kiroilija,toisia halpanapitäjä,juoppo,varas,itsekeskeinen,omahyväinen,kaikkitietävä,viisas,kirjanopinut,ulkokultainen,omavanhurkainen,ym.ym.
Mikä minä olen, yksi heistä,mutta siinähän tuota tälläkin uskolla mukanan mennään.
Mutta usko Jeesukeen on enemmän kuin mielipiteet maan.

Elämäsi kuulostaa täysin normaalilta, eipä kukaan muukaan mitään niin kovin olennaista/ erityistä tee. Oma mielipiteeni on se, ettei millään loppujen lopuksi ole mitään merkitystä. Joten on ihan sama, laahaatko päivästä toiseen vai kiidätkö ne aropupun tavoin. Ehkä oman itsesi kannalta voisit etsiä harrastuksia jotka pitävät kiireisenä? Tutustu ihmisiin, laita ruokaa, etsi töitä, hanki koira? Tai käänny johonkin uskoon :D Oma elämäni tuntuu liiankin kiireiseltä, aina pitää juosta sinne tai tänne. Nauti siitä, että sinulla on aikaa :)

Itellä ei oo yhtään kaveria. Tai oli yksi erittäin hyvä mutta eipä oo sitäkään enää kun se löysi uuden parhaan kamun. Minä olen aivan toiselta planeetalta kun muut meidän koululaiset. Minua kiinnostavat yhteiskunnalliset asiat ja en tee muuta kun luen politiikkaa ja katson TV:tä ja mietin että mitä tekisin. Ja kokoajan päivittelen että: "taas meni sekin päivä ja elämää hukkaan". Miksi ei ole toista samanlaista tai siis samoista asioista pitävää ihmistä!! Mulla ei ole yhtään ketään läheistä henkilöä! Ja yksi suuri epärealistinen tavoite. AUTTAKAA!!!!!!!

veljeni kuoli ja teki videoita !! tykätkää niistä ! Rip veli