avaxt

Vapaa kuvaus

Suosikkibändit/artistit: Slot, Nightwish, J.S. Bach, Within Temptation (ja muu mekkometalli), G. P. da Palestrina. Suosikkileffat: Onhan niitä, en vain muista niiden nimiä. Enkä tunne näyttelijöitäkään. Lempikirjat: Lempikirjailijoita: Erlend Loe, Tapio Koivukari, A. H. Tammsaare, Jaan Kross. Vapaa-aikanani: Teutaroin puisen purjeveneen kanssa, soitan sähkökitaraa. Katson tv:stä mieluiten: Säätiediotuksen, jos siinä on Mette. Kotieläimet: Kissa olisi kiva. En pidä: kukkakaalista, äärilaidan poliittisista tai uskonnollisista näkemyksistä. Parhaat matkakohteet: Pinsiö, Ponsa, Parainen; Kolminaisuus ja Tupakka Ruoka & juoma: Liha, makkara, keskiolut, Kahvi, vesi, peruna, lohi, siika, tomaatti, savusilakka, oivariini. Linkit: http://tedinblogi.blogspot.com Koulutus: Yliopisto/korkeakoulu Koulut: Korkeat ovat kouluni Ammatti: Tiede/teknologia Työskentelen: tutkija Ase tai siviilipalvelus: Suoritettu kauan sitten. Yhdistykset/kerhot: Pauliinan päiväkahviseura ry.

Aloituksia

1

Kommenttia

236

  1. Kävi tässä mielessä muuan seikka... entä jos se vikinä koulukiusaamisesta tai kamalasta nuoruudesta pitää paikkansa? Entä jos asiat tosiaan ovat niin, että elämän alamäki alkoi, kun lähipiiri alkoi halveksia ja pilkata? Entä jos asia sittenkin on niin, että tässä maailmassa menestyvät ne, jotka hyväksikäyttävät toisia ja kärsivät ne, jotka uskovat siihen, että ovat ensisijaisesti itse vastuussa elämästään?

    Koivun malliselle hoiturille sanoisin, että kilometritehtaalla on tilaa. Harva asia on yhtä helppo kuin marina täällä tai hoiturien kahvipöydässä. Eikä mikään liene sen epäreilumpaa kuin kyynisyys ja vähättely niitä kohtaan, jotka kuitenkin yrittävät tehdä jotakin narkkien ja holistien hyväksi. En ole ollut hoiturina, mutta koulukodissa olen ollut töissä. Ja sanoisin, että siellä jokaista nuorten paremman tulevaisuuden vuoksi vilpittömästi ja toiveikkaasti työskentelevää kohti on ainakin yksi kyyninen valittaja, jolle palkka kelpaa, ja venyminen kahvihuoneessa. Ja sen lisäski ovat ne, jotka ovat paikalla vain toteuttamassa väkivaltaisia sosiaalipornohaaveitaan. Mihin ryhmään itsesi lukisit omassa työympäristössäsi?

    Minäkin tunnustan sen tosiasian, että suuri osa noista narkeista ja holisteista kuolee puuhiinsa. Kuitenkin jotkut myös parantuvat. Mahdollisuuden tarjoaminen on yksi optimismin ja ihanteiden käytännöllinen muoto. Ja tuolla esittämälläsi valittamisella ja marmattamisella ei ole mitään tekemistä minkään hyvän rakentamisen kanssa. Jos kyynisyyden tielle lähtee, saa varautua tulevansa lopulta kyynisyyden uhriksi.

    Yksittäistä ihmistä ei aina voi auttaa. Mutta jos me, koko porukka, lähdemme kyynisyyden tielle, voimme saman tien antautua vahvimpien valtaan ja poistaa mm. sellaiset joutavuudet kuin lainsäädännön ja valtion. Siinä ohessa muuten menisi hoiturin työpaikka. Kadulla leipäjonossa hänkin olisi, tai myisi asuntonsa elannokseen - tai jotakin muutakin. Yrittäkää nyt ymmärtää, että joku teidänkin mahdollisuutenna makeaan elämään ja suomi24:ssä valittamiseen on petannut. Ja se joku on ollut optimisti.
  2. Jos nyt vielä luet tätä, niin parikin vanhaa lujitemuovivenettä omistaneena sanon, että älä osta! Älä missään tapauksessa! Miksi?

    1) Toimivan, käyttökelpoisen veneen saa halvemmalla. Jos satut asumaan Länsi-Suomessa, kannattaa myös seurata Tukholman seudun tarjontaa osoitteessa www.blocket.se.

    2) Asiallisten tilojen lisäksi tarvitset asialliset työkalut, suojavarusteet, erilaisia nostolaitteita jne. Et varmasti halua lasikuitupölyä ihollesi etkä styreeniä henkeesi. Työ sinällään vaatii enemmän huolellisuutta kuin kehittynyttä kädentaitoa.

    3) Jos olet erityisesti kiinnostunut vanhan veneen kunnostamisesta, ehdottaisin kuitenkin puuvenettä. Sopiva kohde ei välttämättä maksa tonnikaupalla ja ihan hyvä aloitus on vaikka ulkopinnan kaavinta, veneen kyllästys ja uusi pintakäsittely. Senkin työn kun yhden talven ja kevään aikana tekee, pääsee jo jyvälle, mistä veneen kunnostamisessa on kyse. Hommaan voi laskea menevän noin 100 tuntia kaikkineen. Tällöinkin on syytä valita vene, joka ei ole mikään hylky, vaan ostohetkellä käyttökunnossa.

    4) Jos taas motiivisi on päästä edullisesti veneilemään, harkitse vuokraamista. Sinällään vuokrahinnat ovat kovat, mutta kun laskee kaikki oman veneen omistamisesta koituvat kulut, muutama viikonloppu ja yksi lomaviikko eivät ehkä sittenkään tunnun niin kalliilta.
  3. Asia on näin: tässä maassa on kymmeniä, ellei satoja tuhansia ihmisiä, jotka ovat vararikossa. Joltinenkin osa heistä on syrjäytynyt työelämästä omasta syystään, mutta joukossa on epäonnistuneita yrittäjiä ja muita, jotka eivät ole tehneet mitään tuomittavaa. Silti talous on kaatunut.

    He voivat osallistua yhteiskunnan toimintaan vain rajallilsesti. Heidän on vaikea löytää asuinpaikkaa. Heitä ei välttämättä kelpuuteta töihin. Suoraan sanoen, he eivät voi tehdä juuri mitään rakentavaa, koska omistamisen ja ansaitsemisen mahdollisuuksien lisäksi heidän ihmisarvonsa on poljettu. Niin tapahtuu jo tässäkin keskustelussa.

    Useimmat heistä haluaisivat maksaa velkansa ja palata takaisin tavalliseen elämään. Se vain ei käy. Kaikienmoiset perijät korkoineen nostavat velat kohtuuttomuuksiin.

    Tämä yhteiskunta sallii kaikenlaisia epäonnistumisia. Ihminen saa syödä itsensä sairaaksi, ja häntä hoidetaan yhteiskunnan varoin. Ihminen saa tieten tahtoen tärvellä avioliittonsa, ja hän voi ottaa eron. Kaikista lastensuojeluun kohdistuvista kohuista huolimatta lasten ja vanhempien välejä yritetään ylläpitää, vaikka vanhemmat olisivat osoittautuneet huonoiksi. Rikollisia armahdetaan vankilasta.

    Ainoa, missä ei armoa tunneta, on talous.

    Kukin on kuolemaansa ja viimeiseen senttiinsä asti vastuussa veloistaan - lähes missä tahansa tilanteessa. Jos jäät tonnin velkaa, sitä peritään sinulta 15 vuotta, eikä velka sittenkään vanhene. Joissain tapauksissa voi päästä velkasaneeraukseen, mutta käsittääkseni se on harvinaista.

    Jos ei ole omasta syystään päätynyt velkakierteeseen, mitä hittoa me hyödymme siitä, että jotakuta pidetään 15 vuotta taloudellisessa jalkapenkissä? Luulisi olevan paljon fiksumpaa antaa melkoinenkin velka anteeksi ja ottaa ihminen takaisin tuottavaan työhön tai elinkeinoon. Vaan ei. Jonkun etu on syyllistää taloudellisisti epäonnistuneita koituvista kustannuksista välittämättä.

    Meidän olisi syytä ymmärtää, että tällainen armottomuus käy kalliiksi meille itsellemme. Velallinen on menetettävänsä menettänyt. Kuulen, jo kuinka joku rähjää, että jos talousongelmiin suhtauduttaisiin armollisemmin, pian kaikki luistaisivat velkojen maksusta. Karu totuus lienee, että leväperäisyys ehkä lisääntyisi vähän. Mutta meidän pitäisi katsoa kokonaisuutta: millä tavalla asiat pitäisi järjestää, että mahdollisimman monella asiat olisivat mahdollisimman hyvin?

    Tällä periaatteella kun katson asiaa, niin en ymmärrä, miksi lyötyä pitäisi vielä lyödä uudelleen. Karu tosiasia on, että jos näitä pieniä velallisten harmaita bisneksiä käydään rankaisemaan, meidän jokaisen on maksettava osuutemme sen seurauksista. Se johtaa siihen, että rangaistu on seuraavaksi sossun luukulla. Syrjäytettyjen paluuta yhteiskuntaan pitäisi helpottaa, ellei talousongelmat johdu suoranaisesta vilpistä tai ilmeisestä vällinpitämättömyydestä. Lisäksi kannattaa muistaa, että 80-luku meni yli 20 vuotta sitten. Koko taloudellinen järjestelmämme on muuttunut epävakaaksi, ja itse kunkin mahdollisuus epäonnistua on kasvanut. Ymmärtääkseni juuri luulo omasta haavoittumattomuudesta johtaa siihen, että esimerkiksi konkurssiin päätyvä yrittäjä voi hyvinkin päätyä itsemurhaan. Ehdotan, ettemme tuomitsisi näissäkään asioissa. Kovapintaiset kun voivat itsekin joutua tuomiolle ja saada oman mittansa mukaan.
  4. Moni keksintö on hyvä, mutta niitä käytetään väärin tai ne otetaan liian laajaan käyttöön liian nopeasti. Haitat ilmenevät vasta kun niiden torjuminen on vaikeaa tai mahdotonta.

    Esimerkiksi polttomoottori sinällään hyvä vekotin. Se on tuottamaansa voimaan nähden kevyt ja pieni. Emme vain tajunneet sen tuottamia ympäristöongelmia ennen kuin yhteiskuntamme olemassaolo perustui olennaiselta osaltaan kyseisen laitteen laajamittaiseen käyttöön.

    Jos nyt jokin pitää nimetä, niin internet ylipäätään ja Suomi24 erityisesti. Arvelen, että joku, joka kommentoi, tulee yksin tein esittäneeksi perusteet väitteelleni, halusi tahi ei.
  5. On olemassa näkemys, jonka mukaan jonkinlainen yleisälykkyys olisi perinnöllinen ominaisuus. Älykkäinä itseään pitävät mensalaiset puhuvat g-tekijästä, joka löytyisi sanallisen, matemaattisen, loogisen ja visuaalisen älykkyyden taustalta. ÄO-testien tulokset kuuluvat myös käyvän yksiin sosio-ekonomisen menestyksen kanssa.

    Toisaalta älykkyys on jonkinlainen muoti-ilmiö. Kaikkien pitää saada olla älykkäitä ja jonkun ihmisen älykkyyden epäileminen on loukkaavaa, koska älykkyyttä pidetään keskinkertaisuuden tai jopa suoranaisen tyhmyyden vastakohtana. Lopputulos on, että älykkyyden määritelmää venytetään niin että kaikki saavat olla älykkäitä. Sen seurauksena älykkyys-sana saa niin paljon merkityksiä, ettei se pian tarkoita yhtään mitään. Näin ajatellen olisi varmasti fiksumpaa, että annettaisiin mensalaisten kutsua itseään älykkäiksi ja keksisimme älykkyystesteissä keskinkertaisesti menestyneille vallan muita kohottavia nimityksiä. Ihminenhän voi myös olla huomaavainen, ahkera, kaunis, rehellinen, kätevä, musikaalinen, kuvataiteellisesti lahjakas, avoin, jne. ja kaikki nämä ovat vaihtelevassa määrin tarpeellisia ja hyviä ominaisuuksia. Esimerkiksi ilman huomaavaisuutta ja avoimuutta älykkyys voi jäädä lähinnä persoonallisuuden kummallisuudeksi. Esimerkkejä tästä riittää, vaikka yhteiskuntamma saattaakin sietää poikkeuslahjakkuuksilta jonkintasoista epäsosiaalisuutta.

    Joskus myös vieraiden ihmisten vakiintuneet ajatusmallit ja näkemykset vaikuttavat älykkyydeltä ja sananvalmiudelta. He kenties toistelevat keskustelutilanteesta toiseen samaa juttua. Vieras, joka ei tunne tätä tapaa, voi saada henkilöstä älykkään vaikutelman vaikka hän kenties vain toistaa jotakin ulkoa oppimaansa ajattelumallia. Jotkut varmasti myös ovat nokkelia ja ajatuksenjuoksultaan nopeita, mutta minulla on myös toisenlainen ajatus tarjolla: jos tuntee, ettei osaa ottaa kantaa päivänpolttaviin kysymyksiin, voisiko kyse olla siitä että ymmärtää niiden monitahoisuuden. Kun vaikkapa jokin poliittinen kiistakysymys on kovin mutkikas ja itse ymmärtää, ettei mikään ratkaisu tuo pelkästään hyviä seurauksia, on vaikea ottaa nopeasti mitään yksiselitteistä kantaa. En tiedä, mutta epäilen, että laaja-alainen ajattelu ei vaikuta kovin tehokkaalta. Se ei tarjoa ratkaisuja niin nopeasti, että voisi osallistua eloisaan keskusteluun. Pikemminkin sille on ominaista ajan kuluminen ja rauhallisen pohdiskelun vaatimus ja tuloksena voi silti olla monin tavoin epävarma näkemys.
  6. Passiivinen elämä tosiaan tylsistyttää ja minäkin olen ymmärtänyt, että aivot tarvitsevat virikkeitä toimiakseen. Suoranaisen masennuksen ja toimettomuuden lisäksi liika alkoholinkäyttö, helppo ja tylsä arki ja vapaa-ajan käyttö yksipuoliseen viihteeseen tuntuu minusta tekevän ihmisistä tylsiksiä.

    Vaan milläpä auttaa toista? Yllä moni on sanonut, että ei millään. On myös tarjottu lääkehoitoa ja peloteltu varhaisella kuolemalla.

    Kannettu vesi ei pysy kaivossa, mutta ehkä se sentään virkistää hetken. Yksin jättäminen on huonoin mahdollinen tapa suhtautua syrjäytymiseen. Ensinnäkin se syventää turhautumista entisestään ja lisäksi syrjäytynyt saattaa lopulta löytää vääränlaista vertaistukea ja päätyä yhä syveneviin kierteisiin.

    En usko, että voimme auttaa kaikkia, mutta emme myöskään tiedä, kuka lopulta pääsee eroon masennuksestaan ja turhautuneisuudestaan. Jättämällä ystävämme tai omaisemme yksin osoitamme vain omaa toivottomuuttamme hänen suhteen, mikä sekin vain pahentaa tilannetta.

    Kaiken kaikkiaan pitää olla realisti: masennuksesta ja vaikeasta syrjäytymisestä ei kukaan parane yhden ihmisen työn vuoksi kerta heitolla. Tila helpottaa vähän kerrallaan. Lisäksi ketään meistä ei voi vaatia panostamaan koko elämäänsä yhden ihmisen saamiseen jaloilleen. Siitä ei koidu kuin kahden elämän meneminen yhteen asiaan. Vähin, mitä voimme tehdä, on käydä tervehtimässä, kuunnella jaksamisemme mukaan. Silti kenenkään meistä ei pidä ryhtyä syrjäytyneen ja turhautuneen ihmisen katkeruuden kaatopaikaksi. Sanoisin kuitenkin, että huomioinniksi ei kelpaa paapominen eikä varsinkaan ikuiset lääkekuurit. Ainoa todellinen apu on tarjota oikeita mahdollisuuksia elää aikuisen elämää: ansiotyö, omaehtoiset ihmissuhteet (ei siis ammattiymmärtäjät enempää kuin välttämätöntä), vastuu ja vapaus.

    Olen itsekin ollut yksi noista turhautuneista vihanneksista. Nykyään pystyn tekemään suhteellisen vaativaa työtä, osa-aikaisena tosin. Virkistymisestäni voin kiittää niitä läheisiäni ja erityisesti kollegoitani, jotka ovat jaksaneet uskoa minuun, mutta jotka eivät ole lähteneet mukaan angstiini. Kaikille ei käy näin hyvin ja minäkin lienen altis masentumaan uudelleen. Noin 15 vuoden masentelun jälkeen osaan kuitenkin itsekin jo varoa masentavia asioita. Lisäksi kokemus on auttanut minua: kun ahdistaa, tiedän, että valoisampikin aika on taas aikanaan tulossa.
  7. Suon teille kiitokseni!
  8. En nyt muista, missä teoksessaan Osmo A. Wiio julkaisi viestinnän peruslakinsa. Niistä ensimmäinen on pirullisen oivaltava ja koskee myös tätä tajunnanlaajentavuutta. Se todennäköisesti koskee myös itseään.

    Laki kuuluu näin: Viestintä epäonnistuu – paitsi sattumalta.

    Tämä väite siis ehdottaa, että useimmiten viestin vastaanottaja, esimerkiksi kirjan lukija, muodostaa viestin perusteella hiukan erilaisen ajatuksen, kuin mitä kirjailija toivoi.

    Kehtaan tulkita, että juuri tällaisesta ajatusten muuttumisesta ja suoranaisista virheistä johtuu muutos ja kehitys ihmiskunnassa. Hienot ideat eivät synnykään siksi, että joku on niin nero, että tekee tieten tahtoen uuden keksinnön, vaan siksi, että joku oivaltaa mahdollisuuden siinä, missä muut näkevät virheen.

    Laajemmin ajattelen, että olet sitä mitä luet. Mitä enemmän lukee, sitä harvempi kirja tuottaa järisyttäviä oivaltamisen hetkiä, mikä tietenkin on kiusallista. Oivaltaminenhan on elämän suurimpia iloja. Niinpä aavistelenkin, että lukeminen vaikuttaa ihmisiin vähitellen, kirja kirjalta pieniä muutoksia tehden, eikä nuo muutokset aina riipu kirjan jaloudesta tai suosiosta.

    Oivaltamisen ilosta voi lukea vaikkapa Read Montaguen kirjoittaman kirjan "Miksi valita tämä kirja". Ken on lukenut kieliä, oivaltaa, että kirjailijan nimi on tulkittavissa kehoitukseksi "Lue vuori". Kirjan tieteellisestä ansiokkuudesta voi esittää näkemyksiä, mutta sen pääidea, oivaltamisen ilo, on esitetty harvinaisen hienosti. Opus sopii kaikkien niiden luettavaksi, joiden kärsivällisyys ei lopu ensimmäisen vieraalta tuntuvan sanan kohtaamiseen. Tätäkin kirjaa lukiessa on kuitenkin syytä muistaa Wiion ensimmäinen viestinnän peruslaki, kuten myös tätä viestiä lukiessanne!
  9. Nimimerkille arkielämää!! suosittelisin vaikka Kalle Päätalon teosta Ihmisiä telineillä. Ehkäpä Lauri Viidan teos Moreeni myös auttaisi häntä ymmärtämään, ettei ihmisyys sentään ihan yksin raatamisen varassa seiso. Viestinsä kirjoitusasun perusteella hän kuitenkin vaikuttaa enemmän keskiluokkaiselta, pitkälle koulutetulta ihmiseltä, kuin ankaralta duunarilta. Lisäksi hänellä näkyy olevan aikaa provoilla Suomi 24:ssä ruoka- tai kahvitauon ulkopuolella. Työn iloa!
  10. Hmm. Niin. Perinteisesti miehet ovat käyneet sotia ja naiset olleet miesten piikoja mm. siitä syystä, että sukujen jatkumisen kannalta naiset ovat arvokkaampia kuin miehet. Naisia ei ole varaa tapattaa rintamalla, heitä tarvitaan lasten synnyttämiseen ja huoltamiseen.

    Sota taas ei ole mikään jännittävä partiotoiminnan ylempi taso, vaan vallankäyttäjien konflikti, jossa tapatetaan alemmassa asemassa olevia miehiä omien tarkoitusperien ajamiseksi tai toisen vallan pitäjän tarkoitusten estämiseksi. Isänmaakaan ei ole mikään ikuinen asia, vaan historian myötä syntynyt käsite. Suomi on Suomi, koska muita kulttuureja kuin suomalaisuutta edustava eliitti loi omaksi edukseen kansallisromanttisen käsityksen jalosta isänmaasta. Toki Suomi suomalaisten kansallisena alueena on sitten romantiikan ajan vakiinnuttanut asemansa, mutta se ei poista sitä seikkaa, että asiat voisivat olla toisin - vieläpä niin perusteellisesti, ettei kukaan mitään Suomen valtiota edes kaipaisi.

    Feministeillä lienee taipumus syyttää maailman pahuudesta patriarkaattia, so. miehiä ja miessukupuolen olemassaoloon perustuvaa valtarakennetta. Naistjohtoisia yhteiskuntia on ollut olemassa, mutta en muista kuulleeni, että ne olisivat olleet erityisen seesteisiä nekään. Arvelen, että väkivalta, siis sodat, on eräs vallan ilmentymä, osa kilpailua lisävallasta. Ja koska feministit suhtautuvat väkivaltaisesti miehiä kohtaan, en jaksa uskoa heidän aatteensa tuovan rauhaa maailmaan. Jos siis ammoiset matriarkaaliset yhteisöt eivät ole olleet sotaisia, kyse on ehkä ollut siitä, että matriarkkojen johtamilla heimoilla ei ollut tarvetta kilpailla. Naapuriklaanin alistaminen tai tuhoaminen ei olisi tuonut helpotusta omaan elämään.

    Mikään aate ei poista sitä seikkaa, että ihmiskunta jatkuu, vaikka maailmassa olisi jäljellä vain vähän miehiä mutta riittävästi naisia synnyttämään elinvoimainen sukupolvi.

    Nykyään väkeä tällä pallolla on liikaa. Meillä on naisiakin tuhlattavaksi asti. Nykyään on tapana uskoa lapsellisen yksioikoisesti evoluutioon. Tämä vallitseva maailmanmeno suosii valinnassa niitä, jotka eivät kaihda keinoja hankkiessaan valtaa. Jos kilpailu ja vallanhimo ovat periytyviä ominaisuuksia, täällä ei kohta ole kuin uraanin henki, joka liikkuu jään yllä...
  11. Tasa-arvo tästä kaikesta päätellen on sitä, kaikilla on mahdollisimman inhottavaa, tylsää, vastenmielistä ja ikävää.
  12. Kyllä se minusta on järkevää, jos pankkipalveluiden kulut ovat talletusten suuruuteen ja mahdollisiin korkoihin nähden kohtuulliset. Tavallista palkkaa ei kannattane syytää sinne sun tänne.

    Minäkään en pidä mitään pankkikriisiä todennäköisenä, mutta pitikö sitä kukaan todennäköisenä 1990-luvun alussakaan? Ja kuitenkin koko Suomen talousjärjestelmä meinasi romahtaa. Joidenkin näkemysten mukaan poikkeustilan julistaminen oli enää päivistä kiinni, kaikkein hurjimpien juorujen mukaan vain tunneista.

    Me olemme täällä Suomessa tuudittautuneet uskoon, että sitä ei voi menettää, minkä kerran on saanut. Usko perustuu menneisiin, verrattain rauhallisiin vuosikymmeniin. Minusta ei kuitenkaan ole heikkohermoisuutta tai haihattelua pitää mielessään, että toisinkin voi olla tulevaisuudessa ja että ei ole tyhmää varautua siihen. Ei kai tässä tarvitse mistään äärimmäisen katastrofin pelosta olla kyse, vaan ihan arkijärkisestä parikynkymmenen vuoden takaisten kokemusten muistamisesta ja huomioinnista. Tiivistän näin: jos vaikkapa muutaman euron kuukausittaisilla kustannuksilla saat itsellesi turvallisuuden tunnetta, niin rahavarojen jakaminen pariin pankkiin ei ole hölmöä. Paljon typerämpäänkin ihmiset rahojaan syytävät.
  13. ...no, kuten sanoin...
  14. Nyt en muista, mutta joko Karl Marx , José Ortega y Gasset tai Martin Heidegger esittää, että teknologia on työtä, jonka tavoitteena on säästää ihmisiä välttämättöltä työnteolta.

    Muutoin kantani on, että eipä sen aatteen ole niin väliä, mikä tahansa suo mahdollisuuden yksille orjuuttaa toisia. Jopa Pohjois-Korean juche-aate on ymmärrettävä, kun vähänkin vaivautuu tutustumaan Korean historiaan. Sehän siis toki oli olemassa jo ennen Korean sotaa. Kimin suku nyt vain käyttää aatetta erittäin rumasti hyväkseen.

    On myös olemassa ihmisiä, jotka näemmä etsivät itselleen kaikenkattavia auktoriteetteja ja hokevat auktoriteettiensa näkemyksiä perimmäisinä totuuksina. Tiedeuskovaiset eivät tässä mitenkään poikkea muista.
  15. No, tiede pakottaa nuoret kouluun. Tiede pakottaa meidät kumartamaan lääkäreitä, lakimiehiä ja insinöörejä ja kieltää meitä kyseenalaistasta heidän näkemyksiään. Mistä sinä voit edes tietää, mikä tieteen nimissä julkaistu on hokkuspokkusta? Oletko ikinä edes käynyt yliopistolla, saati sitten suorittanut siellä mitään tutkintoa? Jatkotutkinnon suorittaneethan osaavat yleensä suhtautua työhönsä jo jotenkin toisin kuin sinä. He ovat yleensä joutuneen selvittämään, missä rajoissa heidän oppimansa ajattelumallit pätevät. Ja koska tiede on vahva ja perinteikäs instituutio, on aloja, joilla nämä rajat eivät tule vastaan kovin vähällä opiskelulla.

    Pistä nyt mieleesi, ettei tiede ole objektiivinen totuus. Se on kyllä pragmaattinen (oletan, että ymmärrätä sanan) totuus, mutta on kovin mahdollista, että uskomuksemme muuttuvat. Jos tiede uskomusjärjestelmänä jotenkin olennaisesti eroaa uskonnosta, se on juuri tuo korjautuvuuden mahdollisuus. Yhtä kaikki, jollakin menneellä tai tulevalla vuosisadalla sinäkin näemmä uskoisit sen ajan valtauskontoon ja käyttäisit muiden kanssa samoja kaavamaisia virkkeitä sen uskonnon todistamiseen, johon sinut on kasvatettu.

    Kyseenalaista omat näkemyksesi oikein kunnolla ja huolella. Kun olet kohdannut niiden rajat, sinulla on jopa jonkinlaista auktoriteettia juttuinesi. Vasta silloin tiedät, mihin oikeastaan uskot, ja millä ehdoin.
  16. Kirjoittajan käsitys tieteestä vain on kovin kapea. On olemassa eräs erittäin epäsuosittu tieteenala, joka pohdiskelee esimerkiksi juuri yksittäisten ihmisten ja tekniikan välistä suhdetta. Tuon alan edustajia ovat rääväsuisimmat olleet jo kauan ajamassa ulos yliopistosta. He kun eivät tuota numeerista tietoa eikä heidän väittämänsä ylipäätään ole ehdotonta tietoa, vaan tulkintoja. Kuitenkin juuri tämä aloitusviesti on tällaisen ajattelutavan esimerkki. Se varoittaa tieteen muuttumisesta hyvästä rengistä huonoksi isännäksi. Se ei väitä, että niin tulee ehdottomasti käymään, mutta esittää varteenotettavan näkökulman.

    Minäkin olen sillä kannalla, että olemme suistumassa diktatuuriin, jota kannattelevat sellaiset aatteet kuin tiede, liberalismi, vapaus ja individualismi. Jokainen näistä on hyvä renki. Yhdessä ne näyttävät muodostavan tehokkaan diktatuurin. Tieto, raha ja iskusanat ovat valtaa! Vaan mikä tai kuka siis olisi hyvä isäntä?
  17. Hei, nuo stereotypiat olivat arkkityyppejä, siis abstraktioita. Se tarkoittaa sitä, että vain harva tai ei kukaan todella sopii noihin määritelmiin, mutta usealta tai kaikilta odotetaan löytyvän niitä vastaavia piirteitä. Lisäksi, kuten sanot, pitää olla enemmän älyä - tai ainakin pitäisi. Vaan kun ihmisen kapasiteetti on rajallinen, niin käytännössä etenkin vieraita ihmisiä tulee luokiteltua edes jotenkin. Kaikkia ihmisiä ei voi ajatella erikseen, meitä on sentään tällä pallolla enemmän kuin laitimmaisilla aivosoluja....

    Itsestäni tunnistan esimerkiksi kaikkien alojen ammattilaisen ja muistan olleeni eräässä vaiheessa kohtalaisen hyvä nettimökkihöperö. Pääasia lienee siinä, että tällainen luokittelu on tehty joko puolitosissaan tai lapsellisessa uskossa omaan erinomaisuteen. Kummin vain, mutta eivät ne koko ihmistä määrittele, joten ei niistä kannata liikaa möksähdellä. Ammattipsykologitkin erehtyvät selvitellessään ihmisten persoonallisuutta. Valitettavasti kaikki heistä eivät näytä tajuavan omaa erehtyväisyyttään, joten testitulosten perusteella voi analysoida psykologia. Takaisin asiaan: kyllähän näistä luokitteluista saa möksähtää, mutta sekin johtaa vain itseäsi koskevaan määrittelmään. Tällöin sekä määrittelijä että möksähtäjä ovat tällaisen analyysin orjia, eivät sen käyttäjiä.
  18. Kiinnostavaa kai on se, mikä on sattuma tai muu tekijä, joka saa aikaan muuntelun, johon evoluutioteoria perustuu. Jostakin syystä on olemassa perimä, jonka myötä yksilön ominaisuudet voivat siirtyä seuraavaan sukupolveen. Se, mistä tässä keskustelussa puhutaan, on itse asiassa aika selvää. Ajatusmalli käsittää DNA-informaation muuntelun ja sen seuraukset suhteessa ympäristöön hyvinkin näppärästi. Hyvä teoria on yksinkertainen, ja tämähän nyt on sellainen. Vaan mikä sai aikaan emergenssin mahdollisuuden?
  19. Tulee tästä mieleen ne lutkamarssit, joissa hepeneitä rakastavat tyttölapset vaativat oikeutta toimia aivan kuten haluavat ja syytää vastuun seurauksista muille. Yritän nyt esittää tämän asian niin, että feministikin ymmärtää, vaikka epäilen sen mahdollisuutta.

    Asialliset ja fiksutkin miehet kiinnittävät huomiota mielestään kauniiseen naiseen. Naisen paljas iho taas on yhä edelleen seksuaalinen vihje yhteiskunnassamme, kun sitä yhdellä yksilöllä esiintyy tarpeeksi paljon ja muualla kuin yksityisissä tiloissa tai uimarannalla.

    Asiattomat ja tyhmät miehet tuijottavat estoitta. Täydelliset typerykset kähmivät ja kommentoivat.

    Nyt tietenkin joku jo raivoaa minulle, että miksi ne tyhmät miehet ovat niin tyhmiä. En voi vastata kuin että minäkin muuttaisin heitä, jos voisin. Toistaiseksi pitää kuitenkin tyytyä siihen, että joukossamme on ihmisiä, joilla on erilaiset arvot kuin miellä, jotka ajattelevat eri tavoin ja toimivat toisin. Siihen ei hepenetytön tai minun oikeassaoloni auta.

    Noniin. Nyt tulee tämä kummallinen tilanne. Tiedämme siis, että joukossamme on keljuja ja hankalia ihmisiä, suoranaisia kusipäitä. Heidän toimintaansa ehkäistäksemme pistämme ovet lukkoon kun lähdemme kotoa. Meillä on täysi oikeus pitää ovet lukitsematta ja se olisi kovin vaivatonta. Kun palaa raskaan ostoskassin kanssa ruokakaupasta, olisi suorastaan loistavaa, ettei koko ovea edes olisi. Mutta kun se tarvitaan mm. varkaiden pitämiseksi poissa.

    Hepeneisiin pukeutuvat tytöt eivät jätä oveaan auki, koska muutoin joku varastaa heidän viihde-elektroniikkansa, vaatteensa ja meikkinsä. Oven auki jättäminen olisi suorastaan kutsu rikollisille ainakin kaupungeissa. Tästä pääsemme kysymykseen, että miksi on tarvis pukeutua pienenpieniin vaatteisiin. Muutamaa kesäpäivää lukuunottamatta Suomessa on kylmä, vaatteet suojaisivat pieniltä kolhuilta, joita ihmiset pakkaavat saamaan, ne suojaisivat auringolta paljon tehokkaammin kuin aurinkovoiteet.... Minä en keksi mitään muuta vastausta kuin että nuorelle naiselle seksuaalinen vetovoima on kiva lelu. Ja sen tuottamaa haitallista huomiota vastaan tarvitaan sitten näitä lutkamarsseja ja kiukuttelevia feministejä, jotka luulevat kiukkuamalla ja tekaistulla oikeassaololla muuttavansa maailman naisten paratiisiksi.

    Jos maailma olisi naisten paratiisi, naiset pukeutuisivat käytännöllisesti Sitä taas en ole pohtinut, että miksi jotkut äijät eivät tajua peittää karvaisia ihramahojaan julkisella paikalla. Minulle se kuitenkin on äärimmäinen negatiivinen seksuaalinen symboli: samaa sukupuolta, hoitamaton, karvainen. Siis yök!

    En minä pane pahakseni, että nuoret naiset vähän leikkivät houkuttelevuudellaan. Mutta jokin tolkku siinäkin pitäisi olla. Vähin, mikä minua tyydyttäisi, olisi se, että heidän kalloihinsa taottaisiin se seikka, että heillä on oikeuksien lisäksi myös vastuuta itsestään ja muista ihmisistä. Ja jos tämä oppi ei mene jakeluun, niin niitä oikeuksia pitää rajoittaa, ja esimerkiksi meidän miesten pitää tehdä se.
  20. Mikä nyt sitten on hyvä kirja ja mikä miesten elämää...?

    A. Kivi: Seitsemän veljestä
    K. Päätalo: Ihmisiä telineillä
    A. H. Tammsaare: Maan lupaus

    Ajankohtaisempaa:


    M. Y. Joensuun Harjunpää-romaanit. Ei ehkä äijämäisyyttä eikä dekkareina hurjimpia, mutta hyvää inhimillistä kuvausta miehestä ja työstä.

    Matti Mäkelän esseeopukset. Väittäisin maskuliinisimmaksi suomalaiseksi nykykirjailijaksi. Rakkausromaanin tosin voit jättää tältä listalta, vaikka se yhden sortin reipas kärjistys onkin, ja sellaisena lukemisen arvoinen.
    21. 3 / 12
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt