avaxt

Vapaa kuvaus

Suosikkibändit/artistit: Slot, Nightwish, J.S. Bach, Within Temptation (ja muu mekkometalli), G. P. da Palestrina. Suosikkileffat: Onhan niitä, en vain muista niiden nimiä. Enkä tunne näyttelijöitäkään. Lempikirjat: Lempikirjailijoita: Erlend Loe, Tapio Koivukari, A. H. Tammsaare, Jaan Kross. Vapaa-aikanani: Teutaroin puisen purjeveneen kanssa, soitan sähkökitaraa. Katson tv:stä mieluiten: Säätiediotuksen, jos siinä on Mette. Kotieläimet: Kissa olisi kiva. En pidä: kukkakaalista, äärilaidan poliittisista tai uskonnollisista näkemyksistä. Parhaat matkakohteet: Pinsiö, Ponsa, Parainen; Kolminaisuus ja Tupakka Ruoka & juoma: Liha, makkara, keskiolut, Kahvi, vesi, peruna, lohi, siika, tomaatti, savusilakka, oivariini. Linkit: http://tedinblogi.blogspot.com Koulutus: Yliopisto/korkeakoulu Koulut: Korkeat ovat kouluni Ammatti: Tiede/teknologia Työskentelen: tutkija Ase tai siviilipalvelus: Suoritettu kauan sitten. Yhdistykset/kerhot: Pauliinan päiväkahviseura ry.

Aloituksia

1

Kommenttia

236

  1. No onhan syöminen sen tään muutakin kuin tankkaamista. Ruoka itsessään voi olla hyvää tai pahaa, ja ateriat ovat ainakin joillekin tärkeitä sosiaalisia tilanteita. Ruoan maukkuus tai ruokalajin valinta tosin eivät liene samanlaisia keskustelunaiheita kuin oman tai varsinkin muiden syömisten moralisointi.

    Karppaajat päättivät, että peruna on epäterveellistä. Maito on ruukannut olla toinen tärkeä osa suomalaista ruokavaliota. Siitäkin on monen moista näkemystä ollut. Nyt kuolemaan lähestyvä sukupolvi on syönyt sitä melkoiset määrät, ja kehtaan epäillä, että me tämänhetkiset keski-ikäiset emme elä keskimäärin yhtä kauan kuin edellinen polvi. Vaikka söisimmekin hiukan terveellisemmin, me myös stressaamme enemmän ja kulutamme alkoholia enemmän yms. Tämän seikan toki aika vasta näyttää, ja omalta osaltaan asia on vahnentunut, kun tieto on saatavilla.

    Sen jonkin einesfirman mainos on oikeassa: hyvä ruoka, parempi mieli. Einesruoka nyt ei yleensä ole mieltäylentävää, mutta hyvä arkiruoka on. Eikä näytä tuo syömisen kanssa ongelmointikaan mieltä ylentävän. Bulimia tai anorexia voivat tietääkseni äärimmillään hautaan. Oma näkökantani on, että kyllä ruoan terveellisyyttä, makua ja sen sellaisia asioita kannattaa miettiä, mutta olen silti tiukasta samaa mieltä siitä, että jos syömisestä tekee elämänsä pääsisällön ja keskeisen uskonkappaleen, niin ongelmahan siitä tulee. Niin käy jo yksin siitä syystä, että mitään yksimielisyyttä elämän pahuudesta vapahtavan ruoasta ei ole, paitsi jos haluaa vapautua myös hyvästä.
  2. Jostakin Suomen valtionkin pitää rahansa saada. Ja jos ei nyt sitten muusta, niin velallisten kiduttamisesta. Pikavipit ovat oma lukunsa. Niilläkin toki saa olla korkokatto, mutta kukaan ei pakota ottamaan sellaisia. Enemmän minua huolettaa velkaloukkuun joutuneet asunto- tai opintovelalliset. Varsinkaan opintovelallisilta ei välttämättä ole edes kysytty, haluavatko he lainansa nostaa. Sosiaalitantta Suomen valtion suulla on lähettänyt heidät pankin tiskille.
  3. Ai perhana. Sehän sanoi, että ei osaa laulaa. No... jokun prosentti väestöstä on suorastaan amusikaalisia. Lopuille laulaminen on opettelun asia...
  4. Tjaa. Keski-ikää lähentelevä mies ja julkimoksi halu. Ja oletetaan vielä, ettei ole suuri rahavaroja käytettävissä. Tai no... jos on paljon rahaa, niin osta tv-kanavilta mainosaikaa ja tee itsestäsi mainos. Aluksi se voisi olla vain salamyhkäinen: siinä olisi nimi ja sähköpostiosoite. Ei muuta....

    Jos sitä rahaa ei ole, pitää hankkia jotakin arvoa ja saada äänensä kuuluviin. Oletetaan että aloittaja on älykäs. Ei edes huippuälykäs, mutta kuitenkin kykenevä hiukan normaalia laajempaan abstraktiin ajatteluun. Siinä tapauksessa ehdottaisin, että kirjoittaa väitöskirjan jostakin raflaavasta aiheesta. Itse olen ollut mukana tutkimsuprojektissa, ja kyllä toimittajia näyttää kiinnostavan, mitä yliopistoilla puuhaillaan. Jo tutkimusprojektin aikana tuloksia ja jopa itse tutkimustyötä voi muokata toimittajia kiinnostavaksi. Tämä tietenkin on hiukan hankalaa, jos jo on tohtori, tai ei vielä ole maisterintutkintoakaan.

    Kirjoita kirja jostakin ajankohtaisesta, kuohuttavasta aiheesta. Kannattaa olla realisti: kustantamoille lähetetyistä käsikirjoista julkaistaan noin yksi prosentti. Jos ei ole entuudestaan tunnettu, pitää jälleen tehdä ennakoivaa työtä. Selvitä, mitä kustantamo ylipäätään haluaa julkaista. Hankkiudu jotakin kautta kustannusfirman tuttavaksi. Jos et muuta keksi, niin työvoimapoliittiseksi harjoittelijaksi. Kirjoita hyvin, eli asiaa ja sujuvasti.

    Osaatko laulaa? Takavuosina muuan jo varttunut Laamanen menestyi kykykilpailussa. Julkkisura jäi lyhyeksi, mutta määrätietoisella työskentelyllä sitä olisi ehkä voinut jatkaa. Muista pitkäjänteisyys: julkkis on taiteilija, vaikka olisi julkkis epätaiteellisin ansioin. Aina pitää olla kädessä seuraava ässä lyötäväksi pöytään. Opettele siis laulamaan poikkeuksellisen hyvin, ja huolehdi siitä, että uutta materiaalia on jatkuvasti valmisteilla. Muista myös, että taitavakaan laulaminen ei ole julkisuuden avain. Muusikkous lienee mitä suurimmissa määrin sosiaalista peliä. Pitää osata ottaa kontakti yleisöön, toimittajiin ja fanien isoisiinkin. Ja jossakin välissä huolehtia siitäkin, ettei kuluta itseään loppuun tai ettei naama ole liikaa telkkarissa. Jos ajattelemme kotimaisia kestosuosikkeja, kuten Hectoria, Juicea, Yötä, Eppuja, Nightwishiä jne, niin yksittäisten myyvien suoritusten lisäksi taustalla on vankkumaton ammattitaito. Vuosien työllä sellaisen saavuttaa.

    Jaa... mutta miksihän minä en ole julkkis?
  5. Tämä kyseinen Mac on kohta kolme vuotta vanha. Suoritusarvoiltaan ajastaan jäänyt, mutta en minä sitä suorituskykyä tarvitsisi kuin lentosimulaattoripeliin. Sen takia en enää ala söheltää Windowsin kanssa. En ole suorastaan uskovainen mäkkärimies. Seuraava kone voi olla myös Wintohka, jos joku saa minut vakuuttumaan siitä, että silloin tarjolla oleva käyttöjärjestelmä ei ole jälleen jokin suttuinen paska. XP:n jälkeiset kokemukset Wintoosasta on, että ne ovat maineestaan riippumatta virusmagneetteja ja bugipesiä.

    Ja mihin käytän konetta? No musiikinteko on yksi. Koneessa on esiasennettuna Garaband-ohjelma, joka on varsin näppärä demonteko-ohjelma soittotaitoiselle. Jos tuottaa musiikkinsa alun alkaenkin koneella, jokin muu ohjelma on varmaan näppärämpi. Muista musiikkiohjelmista sen verran, että Sibeliuksen täysversion, siis nuotinkirjoitusohjelman, hinta taitaa olla 600 euron luokkaa. ProToolsistan en tiedä. Mutta nimestä päätellen ohjelman hinta on Pro-tasoa, joten sellaista minulla ei ole. Nettiselailu nyt on yksi käyttö, ja sehän ei koneelta paljon vaadi. Jonkin verran käsittelen kuvia, ja silloin kun ostin tämän koneen, vastaavanlaatuisella näytöllä varustettu Wintoosa-PC olisi ollut kalliimpi.

    Maksoin tästä tonnin verran. Vastaavat tarpeet täyttävä Wintoosa olisi silloin maksanut parisataa enemmän. Mäkkärin käyttö on mielestäni yksinkertaisempaa, mikä sopii tällaiselle yksinkertaiselle miehelle. Sen sijaan jos olisi kova rautapuolen mies ja haluaisi ostella koneeseen kaikenmoisia uusia sisäkaluja, tavan PC olisi varmaan edullisempi. Vaan kun se ei kiinnosta. Tietokone on minulle työakalu siinä kuin lenkkiavainkin. Olennaista on, että se täyttää tehtävänsä takeroimatta ja vähin huoltotoimin.
  6. Vapaan puoleinen markkinatalous tällaisenkin sallii. Ja jos kyseessä on asunto, joka selvästi hintansa puolesta on tarkoitettu työssäkäyville ihmisille, niin hintakilpailu on osa vuokramarkkinoita. Yhteiskunnan tarjoamat erilaiset asumisen tuet ovat toinen juttu, ja oman pohdintansa aihe.

    Yksittäisen asunnon vuokra ja sen määrä ovat tietenkin pieni asia, mutta jos asiaa tarkastelee laajemmin, en erityisesti hurraisi Näin on -nimimerkille. Minulla nimittäin on rautakauppa. En ole pikkurahan tarpeessa, joten minulle on yhden tekevää, milloin varastossani seisovat tuotteet myyn. Kun Näin on tulee ostamaan tapettia ja maalia ja uusia wc-kalusteita, pidän erikoisen huutokaupan: se saa remonttitarpeet, joka tarjoaa eniten. Samoin toimii se pakettiautokuski, joka ainakin periaatteessa voisi kuskata Näin on -nimimerkin tekemät ostokset: aluksi hinta on 40 euroa alkavalta tunnilta ja 50 senttiä kilometriltä, mutta kun juuri sattui puolituttu tarjoamaan satasen siitä, että kuljettaa kirjastokortin kymmenen kilometrin päähän...

    Pitäisi tajuta, että jos me jokainen jatkuvasti kiristämme enemmän ja enemmän toisiltamme, emme lopulta voita yhtään mitään. Sen sijaan menetämme paljon resursseja siihen kiristämiseen. Valitettavasti liian monet ovat valmiit näkemään kovastikin vaivaa saadakseen tilapäisiä etuja. Kun talousjärjestelmämme ei muutoinkaan ole vankimmillaan, pitäisi niin hintapyynnöissä kuin palkoissakin harrastaa malttia. Tai ainakin minä uskon, että maltillisuus tuo mukanaan kestävämpää hyvää, vaikken taloustieteilijä olekaan.
  7. Kuten yllä moneen kertaan todetaan, samat uutiset ovat luettavissa netistä, kuultavissa radiosta ja luettavissa seuraavana päivänä lehdestä. Useimmat uutiset ovat luonteeltaan sellaisia, että kiinnostavat monia, mutta vain pinnallisesti ja vähän. Kahden virkkeen uutiset ovat usein täysin riittäviä tyydyttämään tiedontarvetta. Kahden virkkeen uutisten lukemisen jälkeen monet alkavat keskustella aiheesta esimerkiksi juuri täällä suomi24:n palstoilla ja esittävät omat mielleyhtymänsä uutistapahtumien syiksi tai niiden todennäköisiksi seurauksiksi. Varsin tyypillistä on, että mikä tahansa uutinen yhdistetään maahanmuuttajiin tai EU:hun. Syvällisempi tieto edellyttäisi malttia lukea enemmän. Nettisivut tai radiouutiset vain eivät ole kovin hyvä formaatti syvällisen tiedon välittämiseen. Tai syvällisten näkemysten, jos tämä ilmaus miellyttää enemmän.

    Kaikkien alojen asiantuntijoita ei enää ole. Mutta jos haluaa tietää edes jostakin enemmän kuin lööppiuutisten ja paikallisradiolepertelyn seuraajat, on melkeinpä pakko edelleen lukea printattua aikakauslehdistöä. Punnituin puhe, esimerkiksi tieteellinen tieto, julkaistaan yhä ensisijaisesti kirjoina, ja se, mikä päätyy uutisiksi nettiin, on jo jonkun suodattamaa. Jos siis todellakin haluaa tietää, mitä tapahtuu lääketieteessä, tuore Duodecim lienee vakuuttavampi tietolähde kuin tohtori Kiminkisen ohjelmista käytävä nettikeskustelu. Tässäkin keskustelussa olisi syytä muistaa, että kaikki uutiset, joita yle, suomi24, HS, iltapäivälehdet tai STT julkaisevat, ovat jostakin ostettuja - poislukien lehtien ja radioiden itse toimittamat ja julkaisemat uutiset. Ainoa keino nähdä näiden uutistahojen juttujen taakse on olla itse paikalla, kun jotakin sattuu, tai hankkia käsiinsä se alkuperäisaineisto, jonka perusteella uutiset tehdään.

    Hyvä esimerkki nettipaskapuheesta on vaikka Anders Breivikin edesottamukset. Se, mitä luemme netistä tai lehdistä, on toimittajien tekemiä juttuja niiden toimittajien jutuista, joilla on välittömämpi kontakti Breivikin terroritekoihin, oikeudenkäynteihin tai persoonaan. Kun netissä tai torin kulmalla kohistaan Breivikin persoonan vaikutuksesta hänen tekoihinsa, laajakin keskustelu perustuu usein sangen vähiin faktaluontoisiin tietoihin.

    Nettitieto ei ole sen puhtaampaa kuin sanomalehtitieto. Samoja kanavia pitkin se pääosin välittyy. Sanoisin, että on turvallisempaa lukea tietyllä tavalla värittynyttä sanomalehteä, koska silloin voi huomioida lehden linjan. Ja varmaa on, että nettiuutisiin tyytymällä tyytyy vain raflaavimpiin juttuihin, joita tarjolla on. Tapahtumien taustat jäävät selvittämättä tai hyvin heppoisiksi, jos aina tyytyy helppolukuisimpaan mediaan. Surullista tietenkin on, että kaikkia taustoja ei voi aina saada selville edes omalla työllä, koska kaikkea ei tiedetä.
  8. Lastensuojelu on noita tilanteita varten. Valitettavasti ne lastensuojelun sosiaalitantat ovat tehneet työstään liiketoimintaa ja muutenkin kuulumiset sen viranomaistahon toiminnasta ovat melko kurjat.

    Taitaa olla niin, että tän ihanan individualismin ja liberalismin voimin yhä useammat jätetään yhä vähemmälle. Vanhemmat, joilla on pyhä oikeus päättää raha-asioistaan, eivät sitten saa mukuloilleen safkaa nenän eteen. Ja kun tuossakin taitaa olla kyse ihan reippaasta tytöstä, joka ei odota, että kaikki tipahtaa taivaasta.

    Jotakuinkin reipasta tyttöä ei myöskään kannata lähteä sijoittamaan. Ei niissä laitoksissa ja sijaiskodeissa taida oppia kuin varastelemaan ja rikostelemaan. Mistähän löytyisi edes joku hyvä aikuinen, joka paljostaan tarjoaisi lapsiparalle edes joskus kunnon aterian - ilman pyyteitä ja vaateita.
  9. Kerronpa seikan: se oli 60 vuotta sitten. Nyt olisi jopa teidän vanhusten hyvä oivaltaa, että työnteko ei ole mikään tae siitä, että palkkaa maksetaan ja koulutus ei ole tae siitä että saa alansa - tai minkään alan - työpaikan. Menestystarinoista pidetään kovaa melua ja lahjakkuutta ja luovuutta ihannoidaan. Samalla unohdetaan, että jotkut jäävät työttömiksi ja syrjäytyvät kovasta työnteosta huolimatta. Samaan aikaan toiset pääsevät helpolla vain, koska heillä sattuu olemaan kaunis naama.
  10. Työnantajan kannalta en tiedä, onko sillä väliä, tuleeko harjoittelija koulusta, jolloin harjoittelu on osa tutkinnon suorittamista, vai te-toimiston kautta työvoimapoliittisen toimenpiteen uhr... kohteena.

    Luin hiljan että noin 10 - 15% työvoimapoliittisista harjoitteluista, siis työkokeilusta yms. johtaa työllistymiseen. Vaikka väite olisi kärjistettykin, melkoisen joutavasta puuhastelusta on kyse. Tässä on kuitenkin hyvä muistaa, että te-keskus on kauan sitten loupunut päätehtävästään, eli löytää töille tekijöitä ja tekijöille töitä. Siitä on tullut vain laitos, joka hoitaa työttömyyteen liittyvää byrokratiaa. Seuraavassa pohdiskelen etupäässä juuri tätä te-karjaa.

    Nimimerkki Kunnon porvari tuolla ylempänä jättää sujuvasti huomioimatta ne tiedot, jotka vähänkin nuoremmat ovat opiskelleet työttömyyden syistä jo peruskoiulussa. Epäilemättä Suomessa olisi töitä jokaiselle työhaluiselle. Se, että kaikki eivät tee töitä, johtuu nirsoilusta kuitenkin vain joissakin tapauksissa. Itse näkisin yhtenä ongelmana palkanmaksuhalun puutteen. Suomessa on varaa maksaa palkkaa jokaiselle työntekijälle täysin asiallinen palkka, mutta halua näyttää uupuvan. Tällaista joopas-eipäs-kiistelyä sivistyneempää on kuitenkin todeta, että työvoima on väärin koulutettua, asuu väärällä paikkakunnalla tai ei suostu työnantajien oikutteluun työaikojen tms. ehtojen suhteen. Työntekijällä ei ehkä edes ole varaa oikutteluun, koska asuminen, ruoka ja muut välttämättömyyskulut on maksettava. Periaatteessa homma olisi helppo: koulutetaan työttömät siihen, mikä työllistää, ja pakotetaan heidät muuttamaan sinne, missä työtä on. Valitettavasti nykyinen talous ja elinkeinoelämä on niin lyhytjänteistä, että jos tänä vuonna tarvitaan hitsareita, niin kun sellaisia on saatu koulutettua, tarve on jo ohi. Muuttaminenkaan ei ole ongelmatonta. Vieraalla paikkakunnalla näyttää monilta kuluvan vuosi ja kaksikin, ennen kuin löytää uudet tuttavapiirit. Se on täysin riittävä aika hoitaa juurettomuutensa tuomaa pahoinvointia vaikka juopottelukierteellä.

    Minusta näyttää myös siltä, että ihmisiltä vaaditaan kohtuutonta sopeutumista. Työntekijän pitää sitoutua työnantajaan vaikka loppuiäkseen. Tämä ilmenee vaikka työhönottohaastattelussa, jossa työnantaja kysymyksenasettelullaan paljastaa asenteensa. Toisinaan se asenne on kovin epärealistinen. Jos tarjolla on siivoojan tai myyjän paikka ja työnhakija on alle kolmekymppinen, on kai päivän selvää, että hän ennen pitkää vaihtaa työpaikkaa. Työnantajapuoli taas on taistellut kovasti sitoutumisvelvollisuuttaan vastaan. Ja joillain aloilla ja joissain tilanteissa työnantajilta vaadittu sitoutuminen onkin ollut täysin kohtuuton. Edelleen, jotkut ammattiryhmät ovat luoneet itselleen aseman, joka vaikeuttaa työllistymistä ja pahentaa kyseisen alan ammattilaisten asemaa. Mielestäni surullisin esimerkki ovat opettajat. Koulumaailmasta ei kuulu muuta hyvää kuin menestys kansainvälisissä vertailuissa. Opettajat valittavat väsymystään, oppilaat käyttäytyvät asiattomasti jne. Jos ala ei olisi niin tiukasti säännelty, voitaisiin epäsopivin opettaja-aines vaihtaa. Eiköhän kilometritehtaalla ole maistereita, jotka olisivat lahjakkaita opettajia, eikä heidän kouluttaminen opettajan työhön edellyttäisi kovinkaan ankaraa panostusta, kunhan vain olisi malttia järkeistää sitä aineenopettajan koulutusta. Sama koskee yli 40-vuotiaita. Yhtäältä valtion johto marisee työurien pidentämisen puolesta, mutta työnantajat näyttävät mieluiten palkkaavan alle 30-vuotiaita naisia.

    Nykyinen tilanne ei ole hyvä. On kovin valitettavaa, että keskustelu on molemminpuolista syyttelyä. Myönnän auliisti osallistuneeni siihen, mutta näin lopuksi yritän katsoa asiaa laajemmin. Jos suomalaiset tuntisivat itsensä yhdeksi porukaksi ja joukkueeksi, jonka tarkoitus on ylläpitää yhteistä hyvää maailman myrskyissä, kukin työmarkkinataho varmaan joustaisi enemmän kuin tällä hetkellä. Valitettavasti se jousto tarkoittaa, että ihan kaikkia henkilökohtaisia tavoitteita ei saavuta. Mitä lujemmin oman näkemyksen ja kaikkein välittömimmän hyvän puolustamiseksi linnoittaudutaan, sen varmemmin joustamattomuus tulee aiheuttamaan lisääntyviä ongelmia.
  11. Olin tässä tulossa hiukan samaan kuin nimimerkki veneilytaito. Kustannusseikat ovat oman veneen hankintaa ja käyttöä ohjaavia seikkoja, mutta veneily ja merenkulku yleensä on laaja taitojen kokonaisuus. Hyvällä säällä ja entuudestaan tutuilla vesillä noviisikin pärjää. Asia mutkistuu, kun liikutaan vaativissa olosuhteissa, vaativalla veneellä tai vilkkaassa liikenteessä.

    Saaristolaivurikurssilla opiskellaan veneilyn säädökset ja meriteiden säännöt ylipäätään. Moottoriveneilijänkin toimintaa helpottaa muutaman pätevän solmun ja muutamien muiden merimiestaitojen opettelu. Omaa kukkaroaan armahtaa se, joka opettelee käsittelemään venettään erilaisissa satamissa erilaisissa tuuli- ja aallokko-oloissa.

    Havaintokyvyn kasvattaminen ja havaintopiirin laajentaminen on asia, josta näissä keskusteluissa puhutaan harvoin. Veneilijälle ei riitä autoilijan putkinäkö, joka huomioi vain tien, risteykset ja lähisekuntien tapahtumat. Veneillijän pitää ymmärtää, että jo huomattavasti ennen kohtaamista yhteentörmäys laivan tai hitaasti kääntyvän purjeveneen kanssa on mahdollinen tapahtuma. Joitakin kymmeniä sekunteja ennen kohtaamista se voi muuttua todennäköiseksi. Ja se muuttuu varmaksi tai hyvin todennäköiseksi niin aikaisin, että sekä veneessä että laivassa jää sopivasti aikaa pelätä. Yhteentörmäämisen välttämisen lisäksi havaintokentän laajentaminen helpottaa huomattavasti navigointia. Kokenut veneilijä katsoo horisonttiin asti ja ylläpitää jatkuvaa tilannetajua.

    Ehdotukseni sinulle, venekuume-50, kuuluu, että hanki ensin niin pieni ja kevyt venho, että pystyt kääntelemään sitä käsivoimin satamassa. Sellaiseenkiin veneeseen sentään saa kuivan ja mukavan punkan kahdelle sekä jonkinlaisen ruoanlaittomahdollisuuden. Aktiivinen veneilijä tutkailee sellaisella lähivedet kesässä tai parissa. Kokemuksen kartuttua voi sitten siirtyä isompaan paattiin, jolla on mukavampi kulkea etäämmälle ja jossa viihtyy pitkiäkin aikoja.

    Keskustele, kuuntele suosituksia ja harkitse itse. Pyri kokeilemaan käytännössä jonkun tuttavan paatilla. Se antaa paljon paremmat perusteet paatin valintaan kuin ahkerakaan vertailujen ja kokemusten lukeminen ja perehdyttää myös merenkulun käytäntöihin.

    Ei muuta kuin rohkeasti mukaan! Nämä nettikeskustelut ovat joskus hiukan nokkaviakin, mutta toistaiseksi veneily on maassamme kaikkien oikeus ja jokainen on joskus ollut aloittelija. Tervetuloa mukaan vain!
  12. Kuka tai mikä voi oikeuttaa Suomen kansalaisen osallistumaan sotatoimiin ja tappamaan toisia ihmisiä? Suomessa sellaiseen oikeutuksen lain edessä antaa puolustusvoimat sotatilassa. Minulla on sellainen näkemys, että jos Suomen kansalainen osallistuu sotatoimiin jossakin muualla ja ilman minkäänlaista oikeudellista hyväksyntää ja tappaa jonkun, hän syyllistyy murhaan. Minusta tällaisen pitäisi koskea esimerkiksi niitä sankareita, jotka kävivät aikanaan Balkanin sodassa taitselemassa palkkasotilaina ja miksei myös niitä, jotka osallistuvat vaikka Ranskan muukalaislegioonan toimintaan. Tilanne muuttuu mielestäni vasta, jos Suomen valtio solmii lainvoimaisen sopimuksen jonkun muun valtion tai organisaation kanssa siitä, että Suomen kansalalnen tai Suomen puolustusvoimien sotilas voi osallistua sotatoimiin.

    Vaikka vastusta diktatuureja, niin minusta ei ole mitenkään asiallista, että nuoret huimapäät lähtevät vieraille taistelutantereille toteuttamaan sankaruuttaan. Oikeuden tutkittavaksi ja mahdollisesti tuomittaviksi he kuuluisivat.
  13. Jopa on hurskastelua.
  14. Uskon Jumalaan, mutta en sellaiseen partaiseen äijään, jonka olemassaolosta riidellään. Pidän sitä taivaanisää vertauskuvana, joka ei missään tapauksessa ole täydellinen tai edes riittävä.

    Periaatteessa kyse on valinnasta. Jumala on vastaus perimmäisiin kysymyksiin, ja loogisesti ajatellen täsmälleen yhtä hyvä vastaus oisi, että perimmäisiin kysymyksiin ei ole vastausta. Aikanaan kirjoittamani ajatusleikki jumalan olemassaolosta löytyy blogista: http://tedinblogi.blogspot.fi/2008/11/jumala-kolminaisuusoppia-maallikolta.html. Tekstin ongelma tätä keskustelua ajatellen on, että päähuomio kiinnittyy luovan voiman, maailman ja ihmisen välisiin suhteisiin, ei Jumalan tai muunkaan perimmäisen olion olemassaoloon. Se kuitenkin esittää yhden ajatusleikin vastaukseksi siihen, miksi tämä koko keskusteluketju on mielekäs.

    Voisin esittää uskon syylle kaksi eri perustetta, yleisen ja henkilökohtaisen. Yleiseksi syyksi kelpaa esimerkiksi sosiaaliset perusteet. Lähipiirissäni on aina ollut uskovaisia, joista toiset ovat olleet. Muistan takavuosina lukeneeni myös sellaisen väitteen, että jopa perimä saattaa säädellä yksilön alttiutta uskoa. Sukuni tuntien moinen perimä lienee vahva. En aivan helpolla usko, että teismi tai ateismi on henkilökohtaisen, kattavan pohdinnan tulos, johon ei ympäröivät ihmiset ole mitenkään vaikuttaneet. Ehkä joku tekee niin, mutta aanailen, että todennäköisemmin vastaus ongelmaan on muodostunut melko varhaisessa vaiheessa ja sen jälkeen on keskitytty hankkimaan tukea vain omalle näkemykselle.

    Kokemuksellisesti jonkinlainen usko on ollut osa elämääni varhaisesta lapsuudesta alkaen. Käsitys Jumalasta on vaihtunut tunteellisesta superpartaäijästä abstraktiin luovaan voimaan vuosien saatossa. Pidän itseäni kristittynä, mutta minusta tavalliset uskovaiset vaahtoavat pikkuasioista ja monien olen nähnyt olevan teennäisiä näytellessään jaloa uskovaista. Saahan sitä olla harras ja hurskas, mutta minua, kuten monia ateistejakin, harmittaa sinisilmäinen puuttuminen toisten elämään ilman vähäistäkään empatiaa tai murheiden avointa kuuntelemista. En tosin vastakaan ajatellut syyttää ketään yksittäistä uskovaa törkeäksi, mutta tunnistan ilmiön ja haluaisin pysytellä siitä erilläni.
  15. Voihan sen kapineen kiinnittää kurillaan kaverin koiraan. Siinäpä sitten katsellaan, kun kaverin koira kulkee isäntänsä tai emäntänsä kanssa iltalenkillä. Ja voi sitä vanhempien riemua, kun huomaavat, että lapsihan painaa pitkin järvenjäätä 50 km/h, vaikka mopo on tallissa.

    Tai sen voi jättää bussiin. Sieltä sen toki saa takaisin, mutta oppiipa vanhemmatkin, mitä reittiä bussi numero 42 kulkee ja kauanko se toisinaan seisoo Hämeenkadun valoissa.

    Ihan piruuttaan sen voisi myös jemmata isin autoon. Nähtäisiin nimittäin, että missä ne ryhmäpalaverit ihan oikeasti ovat. Samalla voitaisiin kummastella, että ihanko totta ylityöt tehdään Ylioppilaskylällä tai peräti Liipolassa.

    Edelleen sen voi jättää omaan sänkyyn. Teini voi ammuttaa huoneestaan valot, tehdä sänkyyn kylmäkallen ja poistua akkunan kautta. Äidin silmät on sumeat jo, hän sanoo: "Maailma on vaarojen karikko..."

    Voisihan sen laitteen tietenkin kiinnittää syanoakrylaattiliimalla siihen teiniin tykkänään. Lisäksi siihen voisi lisätä sellaisen ominaisuuden, että jos teini ei vastaa puhelimeen tai poistuu kilometriä kauemmas kotoa, hän saisi vähitellen voimistuvia sähköiskuja, kunnes palaa turva-alueelle. Ja kuten tuo ysiseiska tuossa yllä sanoo, niin ei se laite sillään ryyppäämistä pysäytä - paitsi jos siinä on tunnistin, joka mittaa teinin veren alkoholipitoisuutta. Silloinhan se voisi taas antaa niitä sähköiskuja.

    Äidyin tässä leikkimään provokaation herättämillä puolivakavilla ajatuksilla. Ainoa vakava ajatus tulee tässä: osoittamalla epäluottamusta opettaa epäluottamusta. Luottamusta voi opettaa vain luottamalla. Totta kai väljät rajat tarjoavat mahdollisuuksia hölmöilyyn. Minun pitää vain ihmetellä, kuinka fiksuja minun tuntemani nuoret ovat. Vähemmän he törttöilevät kuin tuntemani aikuiset. Olisikohan viisaampi, että teinit saisivat kiinnittää ne henkilöpaikannuslaitteet meihin aikuisiin?
  16. "Luovuudelle ei näytä olevan rajoja. ; D Kuinkas pitkä tuollaisen tutkan kantomatka on, voisiko joku ystävällisesti kertoa?"

    Se ei ole tutka. Perinteinen koiratutka oli radiosuuntimalaite, joka siis mittasi sitä, miltä suunnalta koiran mukanaan kantaman radiolähettimen signaali tuli. Signaalin vahvuudesta kaiketi saattoi saada jotakin etäisyystietoa, mutta siihenhän vaikutti maasto yms. Mahtaako moinen laite edes toimia kaupunkioloissa?

    Nykyaikainen ratkaisu on gps-järjestelmään perustuva paikannuslaite, jota käytetään jo monessa asiassa. Henkilöllä on mukanaan tai ajoneuvoon on asennettu gps-vastaanotin, joka toimittaa sijaintitiedon edelleen esimerkiksi ajoneuvon omistajalle. Mm. koevapausvangit joutuvat käyttämään gps:ään perustuvia henkilöpaikantimia. Vanginvartija näkee sen perusteella, onko vanki sillä alueella, jolla hänen on sallittu liikkuvan. GPS on maailmanlaajuinen, mutta sitä en tiedä, millä alueella se paikannin pystyy lähettämään sijaintitiedon vartijalle. Teinin valvomiseen toiminta-alue on täysin riittävä. Karkaamiseen tarvitaan suihkuhävittäjä, että ehtii tyyten tavoittamattomiin sinä aikana, joka isukilta menee karkaamisen huomaamiseen.
  17. Ettette häpeäisi! Aikuisistakin vain koevapausvangit joutuvat käyttämään henkilöpaikantimia. Ja nyt sitten pitäisi jo teiniinkin moinen asentaa. En tiedä olenko edesvastuuton idiootti vai mikä oikein, mutta tuommoisella ei tee muuta kuin vähentää luottamusta. Ja luottamukseenhan tämä maailma perustuu. Omasta tahdostamme ja pienistä teoistamme on kiinni se, että se säilyy. Tuommoinen alistaminen ja kyykyttäminen ei lisää turvallisuutta, vaan kyttäysmentaliteettia.

    Miten te voitte olla noin tyhmiä, vai olenko minä ainoa idiootti, joka jotenkin tässä provosoitui? Miten ihmeessä ennen kännyköitä pärjättiinkään, etenkin kun lapsilla oli enemmän vapauksia kuin nykyään. Yllättävän harva kuoli...

    Olenko minä täydellinen pässinpää kun kuvittelen, että vähä vähältä nuorelle annetaan enemmän vapauksia. Jos hölmöilyä ilmenee, niin seurauksena ei ole mikään mystinen rasia, vaan rehellinen kotiaresti. Tupakanpoltosta 14-vuotiaalle kaksi viikkoa kotiarestia ja alkoholikokeilusta heti neljä. Se on sitä aikuisten välittämistä ja läsnäoloa. Ei se, että lapsi seikkailee jonkin GPS-pelin nappulana.
  18. Kysymys kuuluu, onko koko purjehtiminen tuon arvoista. Tiedän että monet purjehtijat ovat fanaatikkoja ja olen itsekin ollut. Olen edelleen melkoinen vene- ja laivafriikki, mutta olen myös kokenut sen, että jo tätä seilaamista on tässä tullut. Miten sanoisin. Nautin yhä purjehtimisesta, mutta sille pitää olla jokin syy. Saaria ja meriäkin on kierrelty ja laitureilla pauhattu.

    Alle viisikymppinen ei ole mikään ikäloppu. Toki siinä iäss tietää jo mitä tahtoo ja on jo hyväksynyt sen realiteetin, ettei purjehduskesiä ole edessä enää loputonta määrää. Siitä huolimatta haluaisin kysyä ap:ltä - olipa aloitus aito tai provokaatio - että onko purjehtiminen niin kivaa, että siitä pitää tehdä koko elämänsisältö.

    Tarkoitukseni ei ole pilata kenenkään iloa. Minäkin olisin iloinen, jos voisin valita itselleni mieleisen veneen. Jos vastaus on, että seilailu tosiaan on elämän ykkösasia, niin hitonko väliä sillä on? Osta paatti. Mutta jos asia todella on niin iso, että sitä pitää pohtia netissä tai pursiseuran laiturilla, niin ehkä sitten kannattaa harkita toisenkin kerran.

    Ansiotyöksenikin erilaisten suurtenkin paattien kanssa touhunneena haluan tuoda mielitekojen ja tarpeiden lisäksi vielä yhden näkökulman: veneen ylläpito ja hallinto. 100 000 eurollakin saa jo purren, jossa on melkoinen seikka mielessä pidettäviä asioita. Kun rahaa piisaa, näyttää olevan mukava ostaa, mitä sillä saa. Se pakkaa unohtumaan, että 10 - 20 vuoden kuluttua aika moni asia kaipaa vaihtamista, kunnostamista, huoltoa ja päivittämistä. Moottori yleensä muistetaan huoltaa, kyljet pestä ja vahata ja pohja myrkkymaalata. Siinäpä se sitten onkin: Työssäni olen nähnyt mm. seuraavaa:

    -kaasujärjestelmät ovat tarkastamatta ja huoltamatta
    -sähköpaneelien takana ja sähkökeskuksissa asuu kostea, homeinen pöly -kalliissa paatissa haisee paska, koska kahden WC:n ja septitankin väliset putket ovat ajan hapertamaa muovia ja kaasut karkaavat niiden seinämien läpi
    -pilssi lemahtaa, koska sitä ei ole ikinä puhdistettu asiallisesti
    -hydraulijärjestelmissä on vuotoja
    -pelastuslautat katsastamatta
    -jääkaapin sisäseiniin on pinttynyt sitä sun tätä
    -vesitankeissa asuu ties mikä pieneliöstö
    -polttoainetankin pohjalla on tuuman kerros sakkaa
    -verhoilut ovat homeessa
    -puisten sisustusrakenteiden piilossaolevat osat ovat lähteneet pehmenemään
    -rikissä on osaamattoman rikaamisen ja kenties myös metallin väsymisen aiheuttamia vaurioita
    -purjeet ovat huoltamatta
    -lujitemuovirakenteissa on korjaamattomia vaurioita, jotka ovat syntyneet esim. karilleajosta, väärästä toiminnasta telakoinnissa tai laituriin törmäämisestä
    -ovien ja luukkujen saranat repsottavat, lukot jumittavat ja liukuluukut takeroivat kulumien vuoksi

    Luetteloa voisi jatkaa loputtomiin. Yksikään veneen osa ei huolla itse itseään. Joka ainoa noista seikoista pitää muistaa, tietää ja ymmärtää. Ja kuitenkin näistä veneistä toivotaan saatavan edes euromääräisesti sama summa myytäessä kuin niistä maksettiin. Kun vene on uusi, raikas ja toimiva, ei veneilijöille näytä tulevan mieleen, että veneen kuluminen alkaa jo ennen kuin se edes luovutetaan veistämöltä ostajalle. Jos haluaa pitää isosta veneestään hyvää huolta, ei voi tyytyä siihen, että korjataan se, mikä tuottaa ongelmia. On yksinkertaisesti pakko käyttää jonkinlaista huoltokäsikirjaa. Ja tietyt osat on kerta kaikkiaan pakko vaihtaa aika ajoin, vaikka ne silmämääräisesti ovat hyvässä kunnossa. Itse olisi tällä hetkellä huolissani yli 20 vuotta vanhojen veneiden läpivienneistä. Monen asian risaisuutta voi sietää, mutta läpiviennin hajoaminen voi johtaa veneen uppoamiseen. Viime keväänä vietin hiljaisen hetken ystäväni kanssa, joka tutkaili paatistaan juuri irroitettuja pohjaventtiileitä. Messinkiset helat murenivat sormissa.

    On tullut aika tajuta, että vanha vene on vanha vene, ja että lujitemuovivenekään ei pärjää ilman mittavaa huoltoa. Yhä tuntuu olevan niitä, jotka arvelevat lujitemuoviveneen olevan jokseenkin ikuinen. Todellisuudessa lähes ikuisia ovat vain riittävästi mitoitetut laatuteräsosat, joiden ympärillä ilma kiertää. Lujitemuovikin antaa näemmä periksi mekaaniselle rasitukselle ja ajan hampaalle, ja viime kädessä se kuttaperkkainen rovi on vain sen kaiken huollettavan, seurattavan ja vaihdettavan vettähylkivä kuori - se monttu vedessä, johon kaikki se rahan arvoinen tavara kerätään.
  19. Olin aikanaan työnantajani ainoa työntekijä, ja työnantajan tulot kertyivät siitä, kuinka minä tein töitä. Ala oli sellainen, jossa isot rahat eivät liiku. Homma oli täysin selkeä: jos minä laskutan työnantajaa rajusti, hankin itse sen rahan. Voitteko kuvitella, siinä oppi vastuuta ihan kummasti tässäkin asiassa. Silloisilla polttoaineiden hinnoilla bussi- tai junalippu maksoivat selvästi enemmän kuin työmatkojeni polttoainekulut. Kuitenkin nuo julkisten välineiden liput olivat edullisempia kuin kilometrikorvaukset. Niin muodoin laskeskelin, että peli on suhteellisen reilu, kun laskutan ajoistani vastaavan julkiskyytipelin lipun hinnan. Tarkoitushakuisella laskennalla olisin varmaan voinut osoittaa tavan olevan tappiokseni, mutta teinpä niin tai näin, aina se oli itseltäni pois.

    Ehkä siis itse kunkin motivaatioita helpottaisi, kun näkisi suoraan, kuinka paljon pitää raataa, että kilometrikorvaukset saadaan kuitattua. Vaan useinhan kilometrirahoihin oikeutettujen kustannukset tulevat suorittavan portaan toiminnasta. Joten jos projektipäällikkö vähän ajelee, niin koordinaattori tai asentaja se on, joka fyrkat tienaa. Voi toki väittää, että alainen ei tienaa mitään, jos projektipäällikkö ei ajele - näin usein onkin. Mutta kovin näyttää joillakin hallinnon hihhuleilla olevan työaikanaan aikaa ja hinkua toimitella joutavia pikkuasioita samalla kertaa...

    Olisikohan sellaisesta mallista mitään iloa, että työnantajalle järjestettäisiin mahdollisuus kannustaa alaisiaan käyttämään julkisia välineitä. Jos työnantaja voi osoittaa maksaneensa pientä ekstraa tekijöille siitä, että he ovat kulkeneet julkisella välineellä, niin vastaavasti työnantaja saisi helpotusta jostakin joutilaasta maksusta, mitä yrityksiltä peritään.
  20. Hyvä, että joku ottaa hoitaakseen kristillisten taiteilijoiden hallinnollisia välttämättömyyksiä. Toivon myös, että joku viimeinkin saisi mainosmarkkinoille eettisesti korkeatasoisia hankkeita, olivatpa ne kristillisiä tahi ei. Sivusta seuraten tekisi mieleni sanoa, että kohta edukseen alkaa erottua ne mainokset, joissa mainostetaan tuotetta, ei mielikuvaa. Olisi viimeinkin hyvä ruveta myymään seksiin liittymättömiä tuotteita ilman vetoamista seksuaalisuuteen tai vaikka pikkulasten turvallisuuteen.

    Avasin nettisivunne. Kirjoituksessa näyttäisi olevan korjattavaa. Sivuvalikossa yhdyssanat on kirjoitettu erikseen. Pitäisi siis olla "Täyttömusteet", "Tietokonetarvikkeet" ja Työnäytteitä". Vaikken ole mainosalan ammattilainen, olen kuitenkin kirjoittanut työkseni ja tiedän, että mainosalalla kilpailu on kova. Oikeakielisyys on osa mainos- ja viestintäyrityksen vakuuttavuutta. Se yrityksessänne pitää saada kuntoon. Lisäksi teksteissä näkyy tyyliseikkoja, jotka kaipaisivat kohentamista. Esimerkiksi toimintanne esittely, joka päättyy toteamukseen, että pidätettä oikeuden valita asiakkaanne eettisin perustein on mielestäni jyrkkä ja torjuva. Tekstin lähtökohdan pitäisi olla se, mitä teette. Sen, mitä ette halua tehdä, pitäisi ilmetä jotenkin myötäsukaisella sivulausahduksella.

    Onnea matkaan!
    21. 8 / 12
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt