Vapaa kuvaus

Tärkeitä asioita minulle ovat kristillinen usko, läheiset, ystävät, seurakunta, terveys, kirjat, musiikki, liikunta, ruoka, puhdas vesi ja luonto sekä rauha.
youtube.com/@juhamikkonen
juhamikkonen.blogspot.fi

Aloituksia

60

Kommenttia

833

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Kiitos huomiosta. Korjasin kirjoitustani seuraavasti:

    "Evoluutio on läsnä lähes kaikkialla. Sen valossa tulkitaan paljon muutakin kuin lajien kehitystä. Ateistifilosofi Daniel Dennett näkee evoluution koskettavan biologian lisäksi myös mm. metafysiikkaa, epistemologiaa, etiikkaa, uskontoa ja jopa elämäntarkoitusta. Jos evoluutio on jollekulle noin merkittävä kysymys, niin on ymmärrettävää että sen kyseenalaistaminen voi herättää monenlaisia tunteita.

    Toisaalta evoluutioteorian vastustaminen nousee osaltaan tämän narratiivin vastustamisesta. Osa kristityistä kokee evoluutioteorian uhkaavan omaa uskoaan. Taustalla on huoli siitä että jos evoluutiossa olisikin perää, Raamattu ei olisikaan totta vaan ateismi. Panokset tuntuvat siis suurilta. Kuitenkin sekä ateistinen propaganda, jossa evoluutiolla selitetään biologian lisäksi paljon muutakin todellisuutta, että joidenkin uskovien pelko siitä, että jos evoluutiota tapahtuu, kristinusko romahtaa kuin korttitalo, on yliyksinkertaistavaa mustavalkoista ajattelua.

    Sekä tieteessä että kristinuskossa on kyse paljon monimutkaisemmasta, rikkaammasta ja kiinnostavammasta todellisuudesta. Kristinusko on ollut historiassa usein varsin tiedemyönteinen uskonto. Ensimmäiset yliopistot olivat roomalaiskatolisen kirkon perustamia ja rahoittamia. Reformaation myötä luonnontieteet saivat uutta innoitusta uskosta Jumalan luomistyöhön. Pitkin historiaa on ollut kristittyjä tieteenharjoittajia ja näin on myös tänään ja huomenna. Ateismi ei ole tiedettä vaan filosofiaa. Vaikka evoluutioteoria selittää osaa todellisuudesta, kysymys Jumalasta on aivan kokonaan toinen keskustelu."

    Richard Dawkinsin ei tarvitse perehtyä teologiaan ja filosofiaan jos hän ei halua. Kuitenkin jos ottaa maallikkona kantaa kysymyksiin joihin ei ole kompetenssia, tekee helposti aika alkeellisia virheitä. Suosittelen esim. seuraavia Alister McGrathin kirjoja aiheesta: Dawkins' God - From The Selfish Gene to The God Delusion (Dawkinsin jumala: Geenit, meemit ja elämän tarkoitus) sekä The Dawkins Delusion? (Dawkins-harha? - ateistinen fundamentalismi ja jumalallisen olemassaolon kieltäminen). McGrath on molekyylibiofysiikan tohtori ja kristitty teologian professori.

    Tiede on paras keino hankkia tietoa tämänpuolisista asioista. Metodologinen naturalismi on hyvä metodi, kunhan sitä ei sekoiteta filosofiseen naturalismiin. Jos väitämme että tiede, joka ei määritelmänsä mukaan tutki tuonpuoleista, todistaa että tuonpuoleista ei ole, syyllistymme kehäpäättelyyn.

    En sanoisi etteikö Jumalasta ole mitään todisteita. Jumala on toisaalta ilmoittanut itsensä ja toisaalta salannut itsensä. En myöskään sanoisi etteikö Jumala vaikuttaisi fyysiseen todellisuuteen. Esimerkiksi kosmologinen argumentti ja teleologinen argumentti ovat monista ateisteistakin hyviä argumentteja. En ole deisti vaan teisti. Eli ajattelen että Jumala joka on luonut todellisuuden myös vaikuttaa siinä. Häntä ei voida havaita empiirisesti, hän on Henki.
  2. En löytänyt kohtaa jossa sanoin että evoluutio selittäisi kaiken kun silmäilin. Jos niin sanoin (mikä on mahdollista) se oli minulta huolimattomasti muotoiltu. Se että evoluutioparadigmalla pyritään selittämään paljon muutakin kuin biologista lajien syntyä ei luonnollisestikaan tarkoita että sillä selitettäisiin kaikki. Kaiken selittäminen ei liene edes ylipäätään mahdollista. Aina kun löydetään vastauksia herää uusia kysymyksiä.

    Kun kuuntelen (tai luen) ajatuksiasi, huomaan että koet syvää turhautumista kreationisteihin. Itse en ole kovin paljoa tällä palstalla ollut. Kreationismi ei ole asia mihin olisin kovin paljoa keskittynyt.

    Muistan kuitenkin kun eräs kristitty teologian opettajani Suomen teologisella opistolla vuosia sitten lainasi sitaattia "kreationistit ovat kuin puluja, kaatavat shakkinappulat, paskovat pöydän ja lentävät omiensa luo kaakattamaan 'me voitimme'." Varmasti meillä olisi käytöksessämme ja argumentaatiossamme paljonkin korjattavaa. Tuokin valitus on varmasti syntynyt aidosta kokemuksesta.

    Jatkan vielä vähän metafysiikasta että positivismi (se on totta joka voidaan mitata) on jo hylätty kanta tieteenfilosofiassa. Se oli epäonnistunut kokeilu. Metafysiikan hylkääminen johtaa tiedostamattomaan metafysiikkaan. Luonnontieteissä on kuitenkin vielä jäänteitä positivismista.

    Emme voi todistaa edes sitä että maailma on olemassa. Tarkastelemme kaikkea todellisuutta oman ihmisyytemme kautta. Ajattelen että kriittinen realismi olisi paras tapa lähestyä todellisuutta. Siinä myönnetään naiivin realismin ongelmat mutta ei "vajota" epistemologiseen skeptismiin.

    Luonnontieteiden kehitys on edellyttänyt paljon filosofista taustatyöskentelyä. Myös ensimmäiden tietokoneiden osalta loogikkojen panos oli mittava.

    Minusta hyvä sanonta on "tunne oma arvosi, anna arvo toisellekin". Sopii myös tieteisiin. Olen suuntautunut itse humanistisemmin mutta tunnustan kyllä luonnontieteiden olevan arvokkaita. Niiden suhteen tunnustan olevani maallikko. Teologian suhteenkin vain opiskelija.

    Jos puhutaan Jumalasta, filosofian ja teologian tunteminen olisi tärkeää, jos halutaan ylipäätään käydä niitä keskusteluja. Dawkinsin ongelmana näkisin että hän ottaa kantaa filosofiaan ja teologiaan vaikkei ole perehtynyt niihin. Toki ihanteellisinta olisi että voisi perehtyä useaan tieteenalaan. Dawkins on kyllä ansioitunut neodarwinismin popularisoijana.

    Vielä tuosta Jumalan itsensä salaamisen puolesta, että siitä löytyy viitteitä jo Raamatusta. Käymme filosofiassa ja teologiassa edelleen samoja keskusteluja kuin antiikin ihmiset. Vaikka kirjoitan papyryskäärön sijaan älypuhelimella, ihmisyys yhdistää halki ajan ja paikan.

    Antiikin ihmisillä, niin kristityillä kuin ei-kristityillä, on paljon viisautta. He sanoittavat kokemustaan erilaisen kielen ja maailmankuvan kautta mutta heillä on usein tarkkanäköisyyttä.
  3. Kiitos tarkennuksesta. Ateistien propagandasta, jossa evoluutiosta tulee biologisen monimuotoisuuden selittämisen lisäksi paljon muutakin viittaan mainitsemaani Daniel Dennettiin. Richard Dawkins arvostaa Dennettiä suuresti.

    Täytyy ymmärtää kristillinen ilmoituskäsitys. Kristinuskon valtauoma ei väitä että Jumala olisi aistein tai mittauksin empiirisesti havaittavissa. Perinteisen ajattelun mukaan Jumala yhtäaikaisesti ilmoittaa ja salaa itsensä.

    Toisaalta täytyy ymmärtää myös metafyysiikan luonnetta. Metafyysiset perusnäkemykset ovat kuin silmälasit tai piilolinssit joiden valossa katselemme koko todellisuutta. Teismi, filosofinen naturalismi ja panteismi ovat yleisimpiä näistä. Mitään niistä ei voi todistaa oikeaksi eikä vääräksi.

    Valheita ei pidä hyväksyä. Valhe edellyttää tietoista pettämistä eli valehtelua. Sitä mukaa kun ihminen ymmärtää todellisuutta, hänen tulee seurata sitä. Ajattelen että Suomen vapaissa suunnissa tärkeitä ensiaskelia tässä olisi se että tunnustaisimme että luomisesta on lupa olla eri mieltä (maailmankaikkeuden ikä, elämän synty, evoluution rooli lajien kehityksessä, ihmisen muinaishistoria) ja että nykytieteellisia kysymyksiä tulee pyrkiä ymmärtämään nykytieteistä käsin. Raamattu ei ole luonnontieteellinen vaan esimoderni kirjakokoelma joka heijastelee monin tavoin omaa aikaansa. Jos me pääsisimme tälle lähtötasolle, voisimme alkaa keskustelemaan asioista järkevästi.

    Etenkin nuoren maan kreationismiin liittyy usein amerikkalaisen fundamentalismin vaikutusta myös Suomessa. Siitä uloskasvaminen voi viedä aikaa. On myös vilpittömiä nuoren maan kreationisteja. En syytä heitä valehtelusta, vaikka ajattelen että he ovat väärässä. Toki kaikki heistä eivät vaikuta vilpittömiltä.

    Tärkeää olisi se että me vapaiden suuntien uskovat uskaltaisimme kyseenalaistaa omaa viitekehystämme ja omia ajatuksiamme ja lähteä kasvamaan ajattelijoina. Meillä on kypsiä ajattelevia yksilöitä, mutta olemme kirkkoina maallikkoliikkeitä. Se näkyy monessa. Toisaalta meillä on innokkaita vapaaehtoisia ja toisaalta ei välttämättä ole akateemista koulutusta ymmärtää nykyaikaisia kysymyksenasetteluja. Esimerkiksi Raamatun tulkinnassamme on usein kasvamisen varaa. Suoraviivaistamme usein monimutkaisia kysymyksiä edes tiedostamatta asiaa.

    Seurakunnan jäsenyyden kriteeriä en ihmisen ajattelukyvystä tai yleissivistyksen tasosta halua kuitenkaan tehdä, vaikka toki soisin että ainakin ne, jotka opettavat seurakunnassa, perehtyisivät asioihin (kuten jotkut tekevätkin niin, mutta ei välttämättä kaikki).
  4. Moi!

    Olen epäillyt Jumalan olemassaoloa vain harvoin elämäni aikana, mutta niitäkin hetkiä on ollut joitakin kertoja. Epäilykseni ovat liittyneet lähes aina johonkin sellaiseen mikä liittyy kristinuskoon sisältä käsin tarkasteltuna.

    Epäilykset ovat ihan luonnollisia. Niitä on muillakin ihmisillä kuin kristityillä. Kristitylle epäilykset ovat uskon kasvukipuja. Epäilykset kutsuvat aikuisempaan uskoon. Niitä ei tarvitse pelätä tai torjua väkisin. Ne voi kohdata rehellisesti.

    Laitan pari linkkiä joissa aihetta käsitellään hyvin lyhyesti ja kansantajuisesti:

    https://juhamikkonen.blogspot.com/2021/07/vieraskyna-heikki-hynninen-epailyksista.html

    https://www.youtube.com/watch?v=ua6jDf0_2NY

    Kaikkea hyvää!

    Ystävällisin terveisin,
    Juha
  5. Kiitos!

    Olen noista neljästä kohdasta aivan samaa mieltä. Luominen, lankeemus, sovitus/lunastus ja kirkastuminen/uusi luominen on hyvä tapa kiteyttää raamatullinen suuri kertomus.

    Miellän että syntiinlankeemus kosketti ennen kaikkea ihmistä ja hänen suhdettaan Jumalaan. Näkisin mahdollisena että se on voinut tapahtua jo paleoliittisella kaudella vaikka esim. Eero Junkkaala näkee sen tapahtuneen neoliittisella kaudella mistä Raamatun kerrontakin alkaa.

    Sovitus korjaa lankeemuksen seuraukset. On mielestäni tärkeää pitää syntiinlankeemusta ja sovitusta todellisina historiallisina tapahtumina. Ihminen eli suhteessa Jumalaan mutta synnin tähden, Jumalasta poiskääntymisen seurauksena tämä suhde rikkoutui.

    Genesiksen alkukertomukset (1. Moos. 1-3) on mahdollista tulkita runollisena kielenä jonka teologinen sanoma on totta. Esimerkiksi puhuva käärme on kuva Saatanasta jo Raamatussa (Uuden testamentin Johanneksen ilmestys). Voisiko hyvän ja pahantiedon puun hedelmäkin olla kuva jostakin mikä on totta, mutta mikä ilmaistaan symbolisesti? Olisiko edelleen naisen luominen miehen kylkiluustakin symboli siitä että nainen on lähellä miehen sydäntä ja että he tulevat yhdeksi, ovat tarkoitetut toisilleen?

    Kun Jumala luomiskertomuksessa sanoo kaiken hyväksi, niin se on hänen arvionsa omasta luomistyöstään. Meillä voi olla omia arvioitamme siitä mikä on hyvää luomistyötä tai miten Jumalan olisi pitänyt luoda. Näkisin itse että sekin on Jumalan hyvää luomistyötä että hän on luonut saaliseläimiä ja petoeläimiä. Tiedän että jotkut ovat tästä eri mieltä (ainakin osa nuorenmaan kreationisteista), mutta näkisin että se että petoeläimet pitävät saaliseläinten kannan sopivana, on Jumalan viisautta, hänen hyvää luomistyötään.

    Pedot toteuttavat ekologisessa järjestelmässä omaa tehtäväänsä. Tämä ei tee maailmasta huonoa. Lisäksi voidaan nähdä että petoeläimetkin kuvaavat olemassaolollaan jotain Luojastaan. Näin tehdään jo Raamatussa. Esim. profeetoissa Jumalaa kuvataan leijonana joka hyökkää hänestä tietoisesti pois kääntyneen ja turmeltuneen ja tottelemattoman kansansa kimppuun. Leijona ei ole moraalisesti paha kun se saalistaa. Se toteuttaa luontoaan.

    Uudeksi luominen on jotain mihin uskon mutta mistä tiedän ja ymmärrän vain vähän. Raamatun tekstien valossa näyttää siltä että uudessa luomakunnassa on toisaalta jatkuvuutta tämän luomakunnan kanssa ja toisaalta eroavaisuutta. Kristuksen ruumis oli ylösnousemuksen jälkeen tunnistettavissa saman Jeesuksen ruumiiksi joka syntyi, eli ja kuoli kaltaisenamme ihmisenä (kuitenkin ilman syntiä). Toisaalta Jeesuksen ruumis oli samalla erilainen. Paavali selittää kirjeissään ylösnousemusta kuvalla siitä miten siemen eroaa kasvista, joksi se kasvaa, kun siemen kuolee.

    Näen että luomisessa on tärkeää erottaa luomistapahtuma (latinaksi creatio) ja erilaiset teoriat siitä miten luominen on tapahtunut. Olen itsekin jonkin sortin kreationisti. Uskon vanhaan maahan ja tällä ymmärryksellä ainakin ensimmäisen solun luomiseen Jumalan ihmeenä. Ehkä Jumala on tehnyt luomisihmeitä myöhemminkin elämän historiassa (ainakin pääluokat kambrikaudella).

    Olen hieman agnostikko sen suhteen mikä osuus evoluutiolla on lajien synnyssä tärkemmin ottaen. Jos todistusaineisto puhuisi kiistattomasti makroevoluution puolesta, olisi hyvä että me siihen uskoisimme. Jos todistusaineisto puhuisi kiistattomasti makroevoluutiota vastaan, ei siihen kannata uskoa. Mikroevoluutiosta on paljonkin todisteita.

    Monet sanovat toki että on keinotekoista jakaa evoluutiota mikro- ja makroevoluutioon. Ehkä kokonaan uudet rakenteet ovat Jumalan luomistyötä. Onko hän käyttänyt uusien rakenteiden luomisen pohjana joitakin aiempia rakenteita vaiko tehnyt lisää "suoraa" luomistyötä (vaiko sekä että) on kysymys jota kyselen.