jopa_vain

Vapaa kuvaus

Vuosittain 4.000 M€ yltävä maataloustuki on vastikkeeton ja siten aiheeton rasitus veronmaksajille.

VASTUSTAN MAATALOUSTUKIAISIA!



Maanviljelijäeläkeläisten työeläkkeen maksu valtion varoista
on yksi pahimpia tasa-arvon vääristäjiä yhteiskunnassamme.



MyEL ON LAKKAUTETTAVA JA VILJELIJÄT SIIRRETTÄVÄ KANSANELÄKKEEN

PIIRIIN; SAMAAN JOUKKOON MUIDEN VÄHÄOSAISTEN KANSSA, JOTKA EIVÄT

KYKENE TYÖELÄKETTÄÄN KUSTANTAMAAN.



Suosikkibändit/artistit: xxxxxxxxxxxxxxxxxx

Suosikkileffat: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Lempikirjat: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Vapaa-aikanani: xxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Katson tv:stä mieluiten: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Kotieläimet: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

En pidä: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Parhaat matkakohteet: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Ruoka & juoma: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx



Koulutus: Ammattikorkeakoulu

Koulut:

Työskentelen:

Ase tai siviilipalvelus:

Yhdistykset/kerhot:

Aloituksia

179

Kommenttia

1713

  1. Mutta mikä merkittävää. Tanskalainen veronmaksaja ei maksa
    maansa velkaantuvallekaan maataloudelle kansallisia
    tukiaisia juuri lainkaan. Suomalainen veronmaksaja
    maksaa kansallisia tukia kaikkiaan yli 1.000 M€,
    minkä lisäksi vielä viljeliojäin lomaililurahoja 230 M€.

    En pidä viljelijän velkaantumista kriteerinä maataloustukia
    ja maataloustuotannon tehottomuutta kritisoidessani.
    Mitä tulee porsaskuolemiin, kuolee niitä Suomessakin,
    jossa ilmiö nähdään luonnollisena asiana.
  2. Suomessa kannattaakin lakkauttaa maatalous eikä mennä
    Tanskan malliin. Suomen niinkuin koko EU:nkin
    kokonaistilanteen kannalta paras ratkaisu.
  3. Kyllä tehottomuus tulee ottaa kriteeriksi
    arvioitaessa EU:n maataloutta nimenomaan
    k o k o n a i s u u t e n a.

    Ei ole mitään mieltä maksaa vuosittain 2.300 M€:oon
    nousevia tukiaisia ja viljelijäin lomarahoja Suomessa,
    jonka väkimäärä on niin vähäinen (1 %) EU:n väkimäärästä,
    että sen ruokahuolto ei tuottaisi ongelmia vaikka
    Suomessa (tehoton ja kansalaisille raskas kustannuserä)
    maatalous kokonaan lakkautettaisiin.

    Mitä tulee ruuan tuonnin kustantamiseen, on otettava
    huomioon, että nyt tuomme maatalouden ja elintarviketeollisuuden
    välituotepanosta ulkoa 4.900 M€:n arvosta. Suuria
    ongelmia ei siis vaihtotaseeseen olisi odotettavissa,
    ehkäpä sitä saataisiin väännetyksi jopa kansallemme
    edulliseen suuntaan.
  4. Aika useassa kommentissa on väitetty, että
    Suomen maatalouden tuottavuus olisi viime aikoina
    kehittynyt nopeammin kuin Ruotsissa tai Tanskassa.

    Pashapuhetta. Ei ole.

    http://ec.europa.eu/agriculture/statistics/agricultural/2012/pdf/c1-1-31_en.pdf

    Tuosta EU-raportista on nähtävissä totuus.

    "Volume of total agricultural labour in annual work units" v. 2011

    - Suomi 81 units
    - Ruotsi 57 units
    - Tanska 52 units

    Tanskan maatalous saadaa siis hoidettua 65 % määrällä
    Suomen maatalouden työmäärästä. Samana vuonna muuten
    Tanskan "Agricultural production in producer prices" oli
    10.395 kun Suomen oli vain 3.881, joten Tanskan maataloustuotannon
    arvo oli 2,7 -kertainen Suomeen verrattuna.

    Megalomaanisten maataloustukiaisien turruttava vaikutus näkyy
    siinä, että v. 2011 Tanskalla oli vähennystä työyksikköjen määrässä
    vuoteen 2010 verrattaessa 3,7%, Ruotsilla 4,7 % ja Suomella vain 1,1 %.
    Suomessa tehokkuus siis kehittyy huomattavasti hitaammin kuin
    naapurimaissamme.
  5. EU:n työnjakoa järkeistettäessa ja lakkautettaessa
    maataloustuotanto epäsuotuisilta alueilta ei kriteerinä
    mitenkään tule olemaan väkiluku tai peltoalan suuruus
    vaan pelkästään vain ja ainoastaan
    TUOTANNON TEHOTTOMUUS.

    Esimerkiksi Tanskan maataloustuotannon tehokkuus
    on moninkertainen Suomeen verrattuna,
    peltoalan on samansuuruinen, samoin kuin asukasluku.
  6. Tätä nykyä EU:ssa tossiaan on vallalla vaatimus
    jokaisen kolkan pitämisestä viljeltynä, mutta
    ei se mikään kiveen hakattu vaatimus ole.

    On täysin mahdollista ottaa järki käteen ja todeta,
    että on suorastaan kansalaisten edun vastaista
    haaskata yhteisiä verorahoja yli 2.200 M€
    maataloustukeen ja viljelijäin lomailurahoihin,
    kuten nyt Suomessa tehdään. Tehottomuudesta
    johtuen Suomen maataloustuotannon tuotos
    on vain alle kaksi (2) prosenttia EU:n
    kokonaistuotannosta. Siis täysin vailla
    merkitystä EU-tasolla tarkastellen.
  7. Historia osoittaa - kuten avauksessa anioituneesti
    todetaan - selkeästi sen , että
    näillä kiveliöillä ei pitäisi maataloustuotantoa
    harjoittaa lainkaan. Missään tapauksessa sitä
    ei pitäisi tukea yheteiskunnan varoin. Megalomaaniset yli
    2.000 M€:oon nousevat, täysin vastikkeettomat
    tukiaiset pitääkin lakkauttaa ja säästyvät
    verovarat käyttää valtionvelan lyhennyksiin.

    Historia osoittaa, että
    oma maataloustuotantomme ei kykene
    huoltovarmuutta takaamaan nykyään yhtään
    sen paremmin kuin ns. nälkävuosinakaan.
    Viimeistään viljelijöiden voimakkaasti
    alentunut kompetenssi tulee olemaan
    se tekijä, joka johtaa tuhoon, jos
    pohjaamme huoltovarmuususkomme suomalaisiin
    viljelijöihin. Heillä ei riitä taito,
    ja tahtokin on olemattomissa, joten
    olosuhteemme ovat heille musertavan ylivoimaiset.

    Pohjattoman ahneuden kärvistämä tukiaismourunta:
    "Maksakie tukiaissia, maksakie. Antakkie rahhaa."
    ei huoltovarmuutta takaa.

    Meillä nykysuomalaisilla on historiaan
    verratuna se etu, että kansamme kuuluu
    Euroopan Unioniin. Ruokahuoltoa ja
    huoltovarmuutta tulisikin lähteä suunnitelemaan
    EU-tasolta. Ei ole mitään järkeä pitää
    kiinni periaatteesta, jonka mukaan EDU:n
    kaikki kolkat on pidettävä viljeltyinä.

    Suomalaisen maataloustuotannon merkitys
    EU:n kokonaistuotannosta on luokkaa
    alle kaksi (2) prosenttia. Ei siinä hyvä
    häviä, vaikka se nollattaisiinkin.
  8. Verohallinnon taskutilaston v. 2013
    maatilataloudenharjoittajien
    verovelvollisryhmä on 4,8 %
    kokonaisuudesta.

    Voi oikeutetusti sanoa, että maanviljelijä
    tuottaa vain ( 1 % BKT:sta) viidenneksen siitä, mitä
    pitäisi ollakseen tasasuhtainen
    muuhun kansaan nähden.

    Onhan maanviljelijän tehottomuus ollut aina
    tiedossa, mutta silti tuo tehottomuuden
    suunnaton määrä tulee yllätyksenä.

    Kompetenssivaje on viisinkertainen. Yhteiskunnan
    jalostuarvokakkuun jää maanviljelijäin osalta
    80 % tyhjä paikka.

    Parasiitti mikä parasiitti.
  9. http://www.etl.fi/www/fi/liitetiedostot/tilastot/rakennetilastot/tuotannon_bruttoarvo-ja-jalostusarvo-teollisuusaloittain.pdf

    Vuonna 2011 elintarviketeollisuuden bruttoarvo oli 11,3 mrd euroa,
    josta 2,5 mrd euroa oli elintarviketeolisuuden tuottama
    jalostusarvo.

    Kun tiedämme, että maatalouden ja elintarviketeollisuuden
    ulkomailta tuodun välituotepanoksen hinta o 4,9 mrd euroa,
    on pakko leimata aloituksessa esitetty väittämä:
    "alkututannon arvo jalostettuna suomessa on reilusti yli 10 mljr"
    tragikoomiseksi höpönpöpön puheeksi, jota ei kannata sen
    seyvemmältä edes tonkia.


    http://www.ruokatieto.fi/ruokafakta/tietohaarukka/yleista

    Suomalaisen talonpojan tuottama lisäarvo eli jalostusarvo
    bruttokansantuotteeseen on kooltaan niinkin vaatimaton kuin
    kokonaista yksi (1) prosenttia. Euroiksi muutettuna summa
    on n. 1,8 mrd euroa.

    Ei ole mielestäni lainkaan sontaa asioiden näin ollessa
    väittää maataloustukiaisia täysin vastikkeettomiksi, ja
    viljelijöitä muun kansankunnan harteilla loisiviksi
    parasiiteiksi, jotka eiväät kunnolla muuhun kykene
    kuin parkumaan:

    "Maksakie tukiaissia, maksakie. Antakkie rahhaa.".
  10. Lausunto saaattaa olla vanha tai sitten Husu-Kallio
    on ajankohtaistanut ja uudistanut sen.

    Pääasia nyt joka tapauksessa on, että Husu-Kallion
    lausunnon jälkeen EU:sta tuotava ruoka on
    turvallisuudeltaan täysin samasssa kategoriassa
    kuin Suomessa tuotettu.
  11. Kun Husu-Kallio on aiemmissa kannanotoissaan
    hehkuttanut kovasti, jopa virkamieheksi
    sopimattoman törkeällä tavalla, suomalaisen ruuan
    turvallisuuden erinomaisuutta, on tämä hänen
    lavennuksena EUROOPAN ruokaturvallisuuteen nyt
    nähtävä paluuna r e h e l l i s y y t e e n
    ja virkamiehelle sopivaan
    o b j e k t i i v i su u t e e n.

    Saattoikohan joku Husu-Kalliolle hänen
    velvollisuudesta virkamiehenä objektiivisuuteen
    pyrkimisestä huomauttaa?

    Oli miten oli. Pääasia on, että hän on
    myöntänyt myös muualta Euroopasta
    Suomeen tuodun ruuan olevan turvallista
    siinä missä kotimainenkin.
  12. Kappas vain: "No siinä oli prosentin ero"

    Kun Suomessa väitetään käytettävän yksi (1) prosentti
    enemmän fosforia kuin Ruotsissa tilanteessa,
    jossa Ruotsin käyttömäärä /ha on 3,7 kg ja Suomen
    4,8 kg, niin tämän laatuinen 'asiaosaaminen' ei
    ole selitettävissä enää edes kognitiivisella
    dissonanssilla.

    Kyllä tässä on kysymyksessä jo äärimmäinen
    typeryys, vähä-lahjaisuus ja yleinen
    osaamattomuus.
  13. Kun kognitiivinen dissonanssi estää jopa näkemästä
    yksinkertaisia matemaattisia totuuksia, kuten sen,
    että laskutoimitus: 4,8 kg - 3,7 kg = 1,1 kg, eikä
    suinkaan (VAU) 0,1 kg, niin järkevältä keskustelulta
    on pohja pois.

    Megalomaanisten tukiaisten vaikutus on jopa
    luultuakin rappiollisempaa.
  14. Jo vähäiselläkin kompetenssilla varustettu olisi
    pystynyt antamistani luvuista nurmen suhteellisen
    osuuden niin Ruotsissa kuin SUomessakin
    päättelevän.

    Niinpä lienee turhaa asiaa enää valottaa, mutta
    yritän kuitenkin.

    Ruotsin peltoala on n. 2,6 mrd hehtaaria ja
    Suomen peltoala on n. 2,2 mrd ha.

    Laskutaidottomia varten ilmoitettakoon, että
    Suomen nurmiala, 0,667 mrd ha, on n. 30 %
    kokonaisalasta, Ruotsin nurmien osuus
    kokonaisalasta on n. 45 %.

    Kun nähtävästi yleinen asioiden ymmärtäminen on
    noin heikolla tasolla, niin ihmekö tuo, jos
    mataloustuotanto on onkin varsin tehotonta
    Suomessa.

    Tukien ratkuttamiseen: "Maksakie tukiaissia, maksakie.
    Antakkie rahhaa." ei taitoa paljon tarvita.
  15. Nimimerkki Kappasvaan:"[Lainaus]Ravinnemääriin vaikuttaa moni asia eikä
    näin ollen voidasuoraan verrata eri maiden eikä edes erli
    peltojen määriä toisiinsa. Esimerkiksi ruhunurmet vativat kaliumia
    énemmäm kuin viljan viljely. Jospa suomessa onkin
    suhteellisesti enemmän nurmipeltoja kuin ruotsissa, esimerkiksi."
    [/Lainaus loppuu]

    Ruotsissa oli nurmipeltoa v.2011 1.182.000 ha kun
    Suomesssa nurmien määrä oli 667.000 ha. Eli Ruotsissa
    on nurmipeltoa 177 % Suomeen verattuna.

    Eipä kaliumin suurempi määrä ainakaan nurmen kasvatuksella
    selity. Pikemminkin päinvastoin.

    Tragikoomisen surkuhupaisaa alhaisen kompetenssitason ja
    megalomaanisten tukiaisien puolustelua taas havaittavissa.
  16. Maatilatilastollisen vuosikirjan mukaan Ruotsissa
    käytettiin kaliumia 2009/2010 -kaudella 8,2 kg/h,
    Suomessa peräti 16,1 kg/h. Siis liki kaksinkertainen
    määrä!


    Mutta vertailkaamme Ruotsin ja Suomen hehtaarisatoja.

    Vehnä 100 kg/ha:
    - Ruotsi 54
    - Suomi 40,6
    - Ruotsin hehtaarisato 133 % Suomen sadosta

    Ruis 100 kg/ha:
    - Ruotsi 48,7
    - Suomi 27,4
    - Ruotsin hehtaarisato 178 % Suomen sadosta


    Ohra 100 kg/ha:
    - Ruotsi 39,7
    - Suomi 32,1
    - Ruotsin hehtaarisato 124 % Suomen sadosta


    Peruna 100 kg/ha:
    - Ruotsi 300,1
    - Suomi 261,5
    - Ruotsin hehtaarisato 114 % Suomen sadosta

    Ruotsin pelloilla kaliumin määrä on vain 51 %,
    mutta hehtaarisadot k a u t t a a l t a a n
    rouheasti suurempia kuin suomisadot.

    Viljelijän kompetenssipuutteestahan tässä on kysymys!
    Megalomaanisten kansallisten tukiaisien turmiollinen
    vaikutus on karsealla tasolla.


    [Maatilatilastollinen vuosikirja muuten ilmoittaa
    käyttävänsä lähteensään Pohjoismaiden
    tilastollista vuosikirjaa.]
  17. Sen lisäksi, että viljelijän hankintatoimen kompetenssi
    lähentelee nollaa, sanottavaa löytyy myös varsainaisen
    perusosaamisen eli varsinaisen viljelyn kompetenssin
    osalta.

    Saamme nimittäin maatilatilastollisesta vuosikirjasta
    lukea (sivu 227 v.2012), että esimerkiksi Ruotsiin
    nähden väkilannotteita käytetään Suomessa dramaattisesti
    enemmän.

    Lannoitteiden käyttö 2010/2011 -tilasto osoittaa, että

    - Suomessa käytettiin typpeä hehtaarille 63,9 kg ja Ruotsissa 63,8 kg

    - Suomessa käytettiin fosforia 4,8 kg/h, Ruotsissa vain 3,7 kg/h

    - Suomessa käytettiin kaliumia 13,9 kg/h, kun Ruotsissa riitti 8,2 kg/h


    Nämä ovat karseita eroja. Suomen megalomaaniset maataloustuet
    ovat syy korkeimpiin tuotantopanosten hankintahintoihin ja ovat
    ne syy myös siihen, että panoksia suurieleisen tuhlailevasti
    käytetään ammattitaidottomasti.

    Tukiaiset ovat rapauttaneet viljelijäin kompetenssin niin,
    ettei edes yksinkertaiset perusasiat hoidu kunnolla.

    Fosforin käytön rouheasti Ruotsia suuremman määrän
    pitäisi soittaa hätäkelloja ministeriöissä. Ympäristö-
    tuki on kyllä noilla lukemilla katteetonta sekin.
  18. Tuossa edellä on mitä mainioin esimerkki
    niin kompetenssivajeesta kuin kognitiivisesta
    dissonanssistakin.

    Viljelijäin kompetenssin alhaisuus hankintatoimen
    osalta avaa tuotantopanosten myyjille mahdollisuuden
    kermankuorintaan ja jopa törkeään ylihinnoitteluun.

    Kognitiivinen dissonanssi taas estää viljelijää
    näkemästä, että "Ei hullu ole se, joka pyytää, vaan
    se, joka maksaa."

    Suomessa vallitseva tutanpanoshintojen korkea taso on
    suoraa seurausta siitä, että viljelijäin hankintakyvyt eivät riitä
    muuhun kuin vain nöyrästi alistumaan vaadittuihin hintoihin,
    ja surkeasti parkumaan: "Maksakie tukiaissia, maksakie.
    Antakkie rahhaa."
  19. Palkkatyövoiman osuus maataloudessa on
    niin vähäinen, ettei se ratkaisisi mitään,
    vaikka he tekisivät töitä ilmaiseksi.

    Panoshankinnan korkealle karanneet hinnat
    taas ovat seurausta megalomaanisista
    maataloustukiaisista. Tukijussi polttaa
    helpolla saamiaan tukiaisrahoja surutta
    ostellessaan koneita, siemeniä, rehuja
    ja lannoitteita, mistä johtuen hintataso
    on korkea.

    Oikea ja kansakunnalle hyödyllinen ratkaisu,
    on lopettaa maataloustukiaiset.
  20. Hyvä kehotus yhden köyden vedosta yleisesti
    ottaen. Maanviljelijöiden soisi kuitenkin
    irroittavan otteensa köydestä, he ovat
    vain vetävinään ja ovat itse asiassa
    taakaksi. Rasite vähenisi ja vetovoima
    kasvaisi liki 3.000 M€:lla.

    "Maksakie tukiaissia, maksakie. Antakkie rahhaa."-
    slogan on yhteisen köyden vedolle myrkkyä.
    21. 58 / 86
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt