rosewater
Lihava, kalju ja keski-ikäinen. Mies, jossa ei ole muuta jäykkää kuin käytös.
En juo, en polta, en harrasta yhden illan suhteita, ainoa paheeni on satunnainen valehtelu.
En missään tapauksessa ole perhonen, joka liihoittaa kukasta kukkaan, korkeintaan koi, joka lentää lumpusta lumppuun.
Mistä päästäänkin kätevästi seksuaalisiin saavutuksiini. Parasta mitä olen kuulemma seksin saralla naisystävälleni antanut on uudet patterit.
Lauluääneni on kuin perskarva, yhtä ohut ja epäpuhdas. (Juha Torvista lainatakseni)
Tekijöistä: Jos lapsi tulee isäänsä, se on perintötekijä ja jos lapsi muistuttaa postinjakajaa, se on ympäristötekijä.
Muuten en halua riistää keneltäkään tutustumisen iloa ja riemua, hammastenkiristelystä puhumattakaan.
Sanovat, että riita on oikopolku kahden mielen välillä. Oikopolkuja en hae, löydän niitä kyllä toisinaan.
Kun sitä niin usein kysytään, niin sanottakoon, että nimimerkki tulee Kurt Vonnegutin kirjasta Jumala teitä siunatkoon, herra Rosewater. Kirjaa suosittelen lämpimästi, joskin oma suosikkini Vonnegutilta on Äiti Yö.
[email protected]
Linkit: http://www.jatkoaika.com, http://www.nhl.com/, http://www.telkku.com/, http://www.usatoday.com/, http://www.tornio.fi/kirjasto/tuu/dekkarit/, http://www.mtv3.fi/, http://www.huuto.net, http://www.imdb.com/, http://www.cbc.ca/sports/hockey/hnic/instigator/archive.html, http://www.oulunkarpat.fi/
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia87 aloitusta · 622 kommenttia
- Paakkolanvaaran paikka ei ole ykkösessä, ei vielä, mutta aikanaan sekin. Peli-ilolla ja näyttämisenhalulla Kärpät on elänyt koko syksyn ja nyt nuoren joukkueen venymiskyky on tullut äärirajalleen. Meillä on kuitenkin ykkösketjussa pelannut Aaltonen ja Mustonen, joiden oikea paikka on kolmosketju, ei ykkönen. Kolmosessa he auttaisivat joukkuetta tuomalla ratkaisuvoimaa ykkös- ja kakkosketjujen lisäksi. Sen sijaan he kantavat vastuuta joukkueen menestyksestä ja se rooli on nuorille pelaajille liian vaativa.
Syksyllä joukkue kulki voitosta voittoon ja positiivinen kierre vei eteenpäin. Loputtomiin ei kuitenkaan kukaan veny. Nyt ollaan tilanteessa, jossa ei voida tehdä muuta kuin odottaa loukkaantuneiden pelaajien parantumista. Sitä kautta joukkue vahvistuu, pelaajat voivat palata omille paikoilleen kokoonpanossa, eikä vastuu paina kohtuuttomasti tiettyjä pelaajia, joilta on vaadittu jo nyt lähes kohtuuttomasti. Nyt tarvitaan malttia. Jos meidän nuoret pelaajat pystyvät pelaamaan jo ykkösessä, niin peltessaan kolmosessa he ovat parhaita sarjassa sillä paikalla. Joukkue on iskukykyinen, mutta se sairastuvalla oleva kentällinen tarvitaan kaukaloon, jotta menestystä tulisi.
Eikä sitten pidä vähätellä itseään. Vaatimattomuus kaunistaa, mutta saman tekee kylmä kahvi. - Pitänee huomauttaa, että Paakkolanvaaraa on kokeiltu ykköskentässä. Tämä tapahtui HIFK-pelissä, jossa Paakkolanaavar korvasi Sahlstedtin ykkösketjussa kesken pelin. Jalonen siis reagoi ja tekee ratkaisuja myös kesken pelin.
Joukkue on tällä hetkellä jonkinlaisessa aallonpohjassa pelillisesti. Otteista paistaa väsymys ja peli-ilo tuntuu olevan hukassa. Peli on kieltämättä virkamieskiekkoa juuri nyt. Miksi näin on? Itse olen päätynyt sellaiseen johtopäätökseen, että joukkueen avainpelaajat ovat väsyneitä. Joukkueen harjoittelusta emme tiedä, mutta oletettavasti joukkue käy läpi raskainta vaihetta, jonka päämääränä on olla iskussa pudotuspeleissä. Myös loukkaantumiset ovat juuri avainpelaajia rassaavia tekijöitä, samoin maajoukkuekomennukset. Ei siis ihme, että joukkueen tärkeimmät pelaajat alisuorittaa juuri nyt. Pyörälä, Pesonen, Mikkola ja Laamanen ovat kantaaneet vastuuta todella paljon, mikä juuri nyt kantanee veroaan.
Valmentajien kommentteihin ei pidä tuijottaa. Jaloselle media on välttämätön paha, jota on siedettävä, mutta jonka kautta hän ei käy vuoropuhelua. Jalonen on erittäin huolellinen valmentaja, joka käy ottelut läpi tarkasti jälkikäteen poimien sieltä niin positiiviset kuin negatiivisetkin asiat. Nämä hän käy läpi joukkueen ja muun valmennuksen kanssa ja yleensä joukkue parantaa niillä osa-alueilla, jotka ovat edellisissä peleissä tökkineet.
Seuraava sitten vain ihan visiona. Olen itse toivonut Kärppiin yhtä laituria. Jos Kärpät saisi yhden huippulaiturin, niin keväällä ketjut voisivat olla seuraavanlaiset:
I: VahvistusX-Viuhkola-Hyvönen
Boumedienne-Lupaschuk
II: Ujcik-Bros-Pesonen
Mikkola-Laamanen
III: Mustonen-Pyörälä-Aaltonen
Jaakola-Loponen
IV: Normio-Paakkolanvaara-Aarnio
Tribuncovs-Korpikari
V: Junnila-Sahlstedt-Alikoski
Ylönen-Leinonen
Tällä hetkellä Kärppien tehot on puhtaasti ykkösen ja kakkosen varassa. Kolmosesta ja nelosesta ei tule apuja, mikä osaltaan vaikuttaa joukkueen tekemisiin. - Amerikkalaisilla on resurssit.
Kanadalaisilla on asenne.
Ruotsalaisilla on taktinen osaaminen.
Slovakeilla on laukaisutaito.
Suomalaisilla on sisu ja työmoraali.
Tshekeillä on luovuus.
Venäläisillä on taito.
Kansoilla on kokonsa, joten kun huomioi kansakunnan koon ja vertaa sitä saavutettuun menestykseen, niin voi vetää johtopäätöksen siitä, mihin kannattaa satsata. - Blues: Martin Kariya
HIFK: Cory Murphy
HPK: Ville Leino
Ilves: Jussi Pesonen
Jokerit: Jani Rita
JYP: Sinuhe Wallinheimo
Kalpa: Jani Tuppurainen
Kärpät: Mika Pyörälä
Lukko: Josef Straka
Pelicans: Erik Kakko
Saipa: Kimmo Koskenkorva
Tappara: Stefan Öhman
TPS: Aki Berg
Ässät: Marko Kivenmäki - Jukka Jalonen on todellakin ansioituneempi valmentaja kuin Shedden ja olisi ansainnut päävalmentajan pestin. Kieltämättä minäkin ihmettelen miten Shedden oikein ajoi ohi Jalosen.
Se miksi Shedden valitsi Jokerit voikin olla monisyisempi juttu. Osa ratkaisusta voi liittyä esimerkiksi Karalahteen, sillä ainakin keväällä Sheddenin lausunnot Jerestä oli aika painavaa tekstiä. Shedden voi katsoa tulleensa petetyksi Hifkin taholta, sillä muistaakseni jossakin haastattelussa oli jotain sellaista, että Sheddenille oli värvätessä luvattu kilpailukykyinen miehistö. Kuitenkin Hifki pelasi kauden melkoisen kokemattomalla ja sanoisin, että aika kapoisella materiaalilla.
Hifkin sisäisestä tilanteesta ainakaan minä en tiedä mitään, joten kaikki on mielestäni ihan arvailua mikäli kukaan asianosainen ei asiasta mitään julkisuudessa sano. - On totta, että Kummola "junaili" Sheddenin maajoukkueen valmentajaksi. Itse asiassa maajoukkueen valmentajan valinta on kuulunut Kummolan tehtäviin jo varsin pitkään.
Sheddenin sopimus HIFK:n kanssa päättyi viime keväänä. Hänellä oli siis täysi vapaus valita työnantajansa niistä, jotka hänen palveluistaan olivat kiinnostuneita. Kiinnostuneita oli muuten Sveitsiä myöten, missä Shedden kävi katsomassa olosuhteita ennen kuin allekirjoitti sopimuksen Jokereiden kanssa.
Matikaisella on täysi vapaus tuoda julki omia käsityksiään asioista. Se kuuluu sananvapauteen. Ei kuitenkaan pidä ottaa mielipiteitä faktoina ennen kuin on esitetty jonkinlaista näyttöä sanojen tueksi. - Blues-matsi oli hyvä peli, jossa kaksi joukkuetta pelasi tasaisen ja hyvävauhtisen ottelun. Blues voitti ja Kärpät tuli toiseksi. Olisi voinut päättyä toisinkin päin. Sanottakoon se, että noin hyvää Bluesia en ole ennen Raksilassa nähnyt.
- Oikeastaan syy Ässien vaisuun kauteen on liika vaihtuvuus. Kun monen pelaajan myötä vaihtui valmennus, niin on selvää, että joukkue hakee itseään ja pelityyliään. Tähän kun lisää epäonnistuneen maalivahtipelin, niin tulokset näkyy sarjataulukossa.
Vertailun vuoksi voidaan katsoa Ilvestä ja Lukkoa, joissa myös kävi melkoinen myllerrys kesän aikana ja heikosti nekin ovat kautensa aloittaneet. Ei ole sattumaa, että sarjataulukon kärkipäässä on ne joukkueet, jotka muuttuivat vähiten kesän aikana. Yksi kausi ei riitä joukkueen yhteenhitsautumiseen. - Onnittelut Bluesille voitosta! Olihan voittomaali onnekas, se pitää paikkansa, mutta niin oli Kärppienkin maali, joka ammuttiin miinuskulmasta maalivahdin kautta verkkoon. Oikeastaan kaikki maalit olivat onnenkantamoisia. Maalivahdit kummassakin päässä olivat loistavia ja heidän ansiotaan oli, että maalimäärä jäivät noin pieneksi.
Noin hyvää Bluesia en ole aiemmin Oulussa nähnyt. Blues on liikkuva, taitava ja vahva ryhmä ja alkaa olla kova haastaja kärkijoukkueille. Heikkilän tekemä hyvä työ näkyy ja moni Blues-pelaaja on nostanut tasoaan selvästi. Heikkilä on erityisen hyvä nuorten pelaajien kehittäjä ja tämä näkyy Bluesissakin.
Ilta-Sanomien tähdet menivät omituisesti (Pesonen 3, Manderville 2, Aaltonen 1). Itse olisin antanut tähdet maalivahdeille ja Martin Kariyalle, joka oli kentän paras pelaaja. - Valmennus vaatii näkemystä. Valmentajat ovat myös kunnianhimoisia, mihin heillä tietysti on täysi oikeus, mutta vaatii näkemystä, jotta osaisi nähdä sen, mikä pelaajalle on eduksi pitemmällä aikavälillä. Kumpi on tärkeämpää, jonkin yksittäisen ottelun voitto vai pelaajan kehittyminen taidoiltaan paremmaksi?
Asia ei ole yksiselitteinen. Valmentajiin kohdistuvat odotukset ja vaatimukset ovat ristiriitaisia. Valmentajan odotetaan yksiselitteisesti kehittävän pelaajia. Kuitenkin sellaisen valmentajan ura tyssää aika äkkiä, jonka joukkue ei voita otteluita. Edetäkseen valmentajana joukkueen on siis voitettava. Kukaan ei katso kuinka taitavia pelaajia jossakin joukkueessa on jos se joukkue ei voita. Myös joukkueen kannalta asiassa on omat ristiriitaiset puolensa. Joukkueen on opittava voittamaan, jotta siihen pesiytyisi voittamisen kulttuuri jo junnuissa. Voittaminen taas vaatii taktista osaamista ja joukkueelle pelaamista, jossa ei juuri sijaa ole sooloilulle ja henkilökohtaisten taitojen esittämiselle. - Sarja suljettiin kaudeksi 2000-01, jolloin Kärpät nousi. Kärpät voitti karsinnoissa pelicansit, jotka kuitenkin säilyivät liigassa. Samalla sarja päätettiin sulkea kolmeksi vuodeksi.
Sarja on kuitenkin siltä osin avoin, että jos Mestiksessä jokin seura täyttää sekä urheilulliset että taloudelliset kriteerit, niin nousu liigaan on mahdollista. Ymmärtääkseni tämä mahdollisuus on ensisijaisesti Sportia varten. Mahdollisia muita liigaseuroja voisivat olla aikoinaan liigassa pelanneet TuTo, JoKP, KooKoo ja kenties Jukurit. Kaikkien näiden kohdalla liigapaikka on hyvin pitkässä juoksussa mahdollista, mutta onko se todennäköistä? Tuskin. - Havaintosi ovat oikeita ja ihan vastaavasta asiasta olen jutellut parinkin liigatason valmentajan kanssa. Kysymys on muutenkin monisyinen ja liittyy laajemmin kehitykseen yhteiskunnassa, jossa tapahtuville muutoksille jääkiekkoväki on voimaton.
Juniorivalmennus on kehittynyt ja kehittyy edelleenkin, joten vika ei ainakaan ensisijaisesti ole siinä. Kuitenkin seuroissa tapahtuva valmennus keskittyy paljon joukkuepelaamiseen ja pelaajien taktiseen kehittämiseen. Henkilökohtaisista taidoista valmennuksessa kiinnitetään enemmän huomiota luisteluun kuin kiekollisiin taitoihin. Tämä tarkoittaa sitä, että pelaajien omalle vastuulle jää tällaisten mailankäsittelyyn liittyvien taitojen kehittäminen, mukaanlukien laukaus.
Ennen nuoret jääkiekkoa harrastavat olivat luonnonjäillä aamusta iltaan. Nykyään nuorilla on paljon muitakin virikkeitä kuin liikunta. On erilaisia pelejä (Pleikkarit sun muut), tietokoneet ja TV-kanaviakin on enemmän kuin 2 (kanavamäärä minun ollessa nuori). Muitakin houkutuksia siis riittää kuin liikunta.
Toisaalta ei suomalaiset ole yksin tässä kehityksessä. Ihan sama asia on havaittavissa muidenkin maiden pelaajissa, kuten vaikkapa ruotsalaisissa, sillä ei sielläkään tunnu uusia Sundineja tai Forsbergeja puissa kasvavan (onneksi). Lopulta myös Venäjä länsimaalaistuu, joten kikkailijat käyvät sielläkin harvinaisemmiksi, joskin siellä riittää ihmisiä siinä määrin, että lahjakkuuksia riittänee jatkossakin.
Sekin kannattaa muistaa, että lahjakkaiden pelaajien taustalla on työtä tehnyt uutterat vanhemmat. Esimerkiksi Saku Koivun isä oli jäädyttänyt itse pojille kentän näiden ollessa nuoria. Tämä näkyy niin Saku Koivun kuin Kiprusoffin veljesten kohdalla, jotka saivat nauttia täten paremmasta jäätilanteesta kuin muut saman seudun nuorukaiset. Oulun Jäälissä yksi grynderi rakensi pojalleen ja tämän kavereille oman jäähallin (jäälihalli) parantaakseen huonoja olosuhteita. Yksi näistä kavereista oli muuten Janne Niinimaa ja melkoisen monta Jäälissä asuvaa kaveria on pelannut Kärppien edustuksessa ihan vain tästä syystä, koska harjoitteluolosuhteet ovat olleet suotuisat.
Sekin kannattaa muistaa, että lahjakkuuksia on Suomessa rajallinen määrä. Suomesta nousee yksi pelaaja NHL:n huipulle suurin piirtein yksi viidessä vuodessa. Jari Kurri, Esa Tikkanen, Reijo Ruotsalainen, Teemu Selänne, Saku Koivu, Miikka Kiprusoff, Tuomo Ruutu, Joni Pitkänen, Kari Lehtonen...who`s next? - Hieman samanlainen tapaus löytyy parin vuoden takaa. Bluesin Kari Kalto lopetti pelaamisen Bluesissa kesken kauden henkilökohtaisista syistä. Syynä oli muistaakseni masennus. Asiasta on kirjoittanut Urheilulehti varsin kattavan jutun, joten en käy (enkä muista) sitä sen tarkemmin. Kuitenkin Kalton kohdalla Blues oli pelaajan tukena ja ovet jätettiin auki pelaajan paluulle. Tästä on syytä nostaa Bluesille hattua.
- Mielestäni Theoren Fleury, joka pelasi Tapparassa 90-luvun puolivälissä edellisen työsulun aikaan.
Mainitsemisen arvoisia on ainakin seuraavat.
Darius Rusnak (KalPa)
Petr Slanina (KalPa)
Darren Boyko (HIFK)
Bob Miller (Kärpät)
John Newberry (Kärpät)
Petr Briza (Lukko)
Boris Rousson (Lukko)
Mark Jooris (Ässät) - Se miksi jotkut vastustajat ovat helppoja ja toiset vaikeita on varmaankin riippuvainen siitä miten joukkueiden pelityylit sopii toisiaan vastaan. Henkisestä yliotteestakin voi olla kyse varsinkin jos jokin joukkue omaa pitkän putken toisen voittamisesta. On pelejä, joita joukkue ei halua hävitä. Tällöin taistellaan raivokkaasti irtokiekoista, mennään vastustajan maalille ottamaan mustelmia ja heittäydytään kiekkojen eteen. Eri peleissä joukkueella on selvää vaihtelua asenteissa. Miksi? Sitä en osaa sanoa.
- Viime kaudella joukkueesta oli loukkaantuneena yhtä aikaa sekä Viuhkola että Bros. Kyllä se peliin vaikutti, mutta silti Kärpät voitti pelejä enemmän kuin hävisi. Nyt tuntuu jo Paakkolanvaara haastavan Sahlstedtin kolmossentterin paikasta, joten hyvinkin voi olla, että Kalle siirtyy ykköseen ja Paakkis pääsee kolmosen keskelle ja nelosen keskellä pelaa Karppinen. On hyvä muistaa, että myös Pyörälä pystyy pelaamaan keskellä, joten ei tässä hätä ole ihan tämän näköinen.
- Ei olla liian ylivoimaisia. Kyllä Jokerit ja Kerho ovat kovia yhtä lailla ja Tapparakin pitää oppia voittamaan. Tietysti profiilipakin tulo kuulostaa hyvältä, mutta siinä on myös riskinsä.
Ei ole ollenkaan sanottua, että uusi pelaaja on vahvistus. Vaikka periaatteessa olisikin pelimies, niin etukäteen ei tiedä miten uusi pelaaja vaikuttaa muiden esityksiin. Miten yhteispeli sujuu pakkikaverin kanssa ja miten viisikkopeli luonnistuu. Ne on etukäteen kysymysmerkkejä. Myös jonku pelipaikka menee, joten ei kaikki niin innoissaan ole vahvistuksesta.
Alkukaudesta Jokerit johti liigaa selvästi. Ero muihin oli useita pisteitä. Sitten Jokereihin alkoi tulla kovan luokan (NHL-tason) vahvistuksia. Miten kävi? Mitä enemmän Jokerit on vahvistunut, sitä huonommin ovat pelanneet. Sama vaara vaanii Kärppiäkin. Menee aina oma aikansa ennen kuin pelaajat sopeutuvat joukkueeseen ja ovat oikeita vahvistuksia. - Jokereillahan riski olisi siinä mielessä suhteellisen pieni, koska joukkueessa on jo Riksman.
Harjoituspeleissä Chiodo oli selvästi Suomalaista parempi ja mielestäni hän torjui astetta paremmin kuin Tarkki. Tosin näytöt on harjoituspeleistä, joten lopullista selvyyttä ei kai koskaan saada. Nivusvammat tahtovat olla ikäviä ja saattavat uusiutua herkästi, joten Chiodo on riskialtis hankinta. - Riksman on todellakin loukkaantunut, minkä johdosta hän jää pois Karjala-turnauksesta. Tältä osin tämä on siis puhdasta faktaa.
Kuinka pahasta vammasta on kyse, siitä ei ole tietoa. Chiodo olisi kuitenkin huippuveskari ja varmasti hyvä vaihtoehto korvaajaksi. Kyse taitaa olla pitkälti siitä kuinka kauan Riksman on sivussa. Mikäli kyse on viikon tai kahden pituisesta toipumislomasta, niin tuskinpa Jokerit ketään hankkii siksi aikaa, kun sarjakin on tauolla.
Joka tapauksessa tätä huhua kannattaa pohtia ihan vakavissaan. - Itse veikkaan, että valmentajaa vaihtaa seuraavaksi Ilves. Näistä alisuorittajista Ilveksellä on ollut kauteen lähdettäessä kuitenkin suuret odotukset, joten paineet siellä taitaa olla melkoiset valmentajan vaihdon suhteen.
Ässien tilanne on sikäli parempi, että viime kausi oli taloudellinen menestys ja joukkue pääsi veloistaan. Taloudellisessa mielessä seura kestää tällä kaudella hieman vastaiskujakin, joten sormea ei pidetä paniikkinappulalla. Seura on myös epäonnistunut ulkomaalaisten hankinnassakin ja tästä vastuu on enemmän seurajohdolla kuin valmentajalla. Vaikka menestys onkin ollut vaatimatonta, niin Ässien toiminnassa on nyt pitkäjänteisyyttä, eikä valmentajan palli liene niin uhattuna kuin kauteen enemmän satsanneilla.