Vapaa kuvaus

Lihava, kalju ja keski-ikäinen. Mies, jossa ei ole muuta jäykkää kuin käytös. En juo, en polta, en harrasta yhden illan suhteita, ainoa paheeni on satunnainen valehtelu. En missään tapauksessa ole perhonen, joka liihoittaa kukasta kukkaan, korkeintaan koi, joka lentää lumpusta lumppuun. Mistä päästäänkin kätevästi seksuaalisiin saavutuksiini. Parasta mitä olen kuulemma seksin saralla naisystävälleni antanut on uudet patterit. Lauluääneni on kuin perskarva, yhtä ohut ja epäpuhdas. (Juha Torvista lainatakseni) Tekijöistä: Jos lapsi tulee isäänsä, se on perintötekijä ja jos lapsi muistuttaa postinjakajaa, se on ympäristötekijä. Muuten en halua riistää keneltäkään tutustumisen iloa ja riemua, hammastenkiristelystä puhumattakaan. Sanovat, että riita on oikopolku kahden mielen välillä. Oikopolkuja en hae, löydän niitä kyllä toisinaan. Kun sitä niin usein kysytään, niin sanottakoon, että nimimerkki tulee Kurt Vonnegutin kirjasta Jumala teitä siunatkoon, herra Rosewater. Kirjaa suosittelen lämpimästi, joskin oma suosikkini Vonnegutilta on Äiti Yö. [email protected] Linkit: http://www.jatkoaika.com, http://www.nhl.com/, http://www.telkku.com/, http://www.usatoday.com/, http://www.tornio.fi/kirjasto/tuu/dekkarit/, http://www.mtv3.fi/, http://www.huuto.net, http://www.imdb.com/, http://www.cbc.ca/sports/hockey/hnic/instigator/archive.html, http://www.oulunkarpat.fi/ Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

87

Kommenttia

622

  1. Pitänee huomauttaa, että Paakkolanvaaraa on kokeiltu ykköskentässä. Tämä tapahtui HIFK-pelissä, jossa Paakkolanaavar korvasi Sahlstedtin ykkösketjussa kesken pelin. Jalonen siis reagoi ja tekee ratkaisuja myös kesken pelin.

    Joukkue on tällä hetkellä jonkinlaisessa aallonpohjassa pelillisesti. Otteista paistaa väsymys ja peli-ilo tuntuu olevan hukassa. Peli on kieltämättä virkamieskiekkoa juuri nyt. Miksi näin on? Itse olen päätynyt sellaiseen johtopäätökseen, että joukkueen avainpelaajat ovat väsyneitä. Joukkueen harjoittelusta emme tiedä, mutta oletettavasti joukkue käy läpi raskainta vaihetta, jonka päämääränä on olla iskussa pudotuspeleissä. Myös loukkaantumiset ovat juuri avainpelaajia rassaavia tekijöitä, samoin maajoukkuekomennukset. Ei siis ihme, että joukkueen tärkeimmät pelaajat alisuorittaa juuri nyt. Pyörälä, Pesonen, Mikkola ja Laamanen ovat kantaaneet vastuuta todella paljon, mikä juuri nyt kantanee veroaan.

    Valmentajien kommentteihin ei pidä tuijottaa. Jaloselle media on välttämätön paha, jota on siedettävä, mutta jonka kautta hän ei käy vuoropuhelua. Jalonen on erittäin huolellinen valmentaja, joka käy ottelut läpi tarkasti jälkikäteen poimien sieltä niin positiiviset kuin negatiivisetkin asiat. Nämä hän käy läpi joukkueen ja muun valmennuksen kanssa ja yleensä joukkue parantaa niillä osa-alueilla, jotka ovat edellisissä peleissä tökkineet.

    Seuraava sitten vain ihan visiona. Olen itse toivonut Kärppiin yhtä laituria. Jos Kärpät saisi yhden huippulaiturin, niin keväällä ketjut voisivat olla seuraavanlaiset:

    I: VahvistusX-Viuhkola-Hyvönen
    Boumedienne-Lupaschuk
    II: Ujcik-Bros-Pesonen
    Mikkola-Laamanen
    III: Mustonen-Pyörälä-Aaltonen
    Jaakola-Loponen
    IV: Normio-Paakkolanvaara-Aarnio
    Tribuncovs-Korpikari

    V: Junnila-Sahlstedt-Alikoski
    Ylönen-Leinonen

    Tällä hetkellä Kärppien tehot on puhtaasti ykkösen ja kakkosen varassa. Kolmosesta ja nelosesta ei tule apuja, mikä osaltaan vaikuttaa joukkueen tekemisiin.
  2. Havaintosi ovat oikeita ja ihan vastaavasta asiasta olen jutellut parinkin liigatason valmentajan kanssa. Kysymys on muutenkin monisyinen ja liittyy laajemmin kehitykseen yhteiskunnassa, jossa tapahtuville muutoksille jääkiekkoväki on voimaton.

    Juniorivalmennus on kehittynyt ja kehittyy edelleenkin, joten vika ei ainakaan ensisijaisesti ole siinä. Kuitenkin seuroissa tapahtuva valmennus keskittyy paljon joukkuepelaamiseen ja pelaajien taktiseen kehittämiseen. Henkilökohtaisista taidoista valmennuksessa kiinnitetään enemmän huomiota luisteluun kuin kiekollisiin taitoihin. Tämä tarkoittaa sitä, että pelaajien omalle vastuulle jää tällaisten mailankäsittelyyn liittyvien taitojen kehittäminen, mukaanlukien laukaus.

    Ennen nuoret jääkiekkoa harrastavat olivat luonnonjäillä aamusta iltaan. Nykyään nuorilla on paljon muitakin virikkeitä kuin liikunta. On erilaisia pelejä (Pleikkarit sun muut), tietokoneet ja TV-kanaviakin on enemmän kuin 2 (kanavamäärä minun ollessa nuori). Muitakin houkutuksia siis riittää kuin liikunta.

    Toisaalta ei suomalaiset ole yksin tässä kehityksessä. Ihan sama asia on havaittavissa muidenkin maiden pelaajissa, kuten vaikkapa ruotsalaisissa, sillä ei sielläkään tunnu uusia Sundineja tai Forsbergeja puissa kasvavan (onneksi). Lopulta myös Venäjä länsimaalaistuu, joten kikkailijat käyvät sielläkin harvinaisemmiksi, joskin siellä riittää ihmisiä siinä määrin, että lahjakkuuksia riittänee jatkossakin.

    Sekin kannattaa muistaa, että lahjakkaiden pelaajien taustalla on työtä tehnyt uutterat vanhemmat. Esimerkiksi Saku Koivun isä oli jäädyttänyt itse pojille kentän näiden ollessa nuoria. Tämä näkyy niin Saku Koivun kuin Kiprusoffin veljesten kohdalla, jotka saivat nauttia täten paremmasta jäätilanteesta kuin muut saman seudun nuorukaiset. Oulun Jäälissä yksi grynderi rakensi pojalleen ja tämän kavereille oman jäähallin (jäälihalli) parantaakseen huonoja olosuhteita. Yksi näistä kavereista oli muuten Janne Niinimaa ja melkoisen monta Jäälissä asuvaa kaveria on pelannut Kärppien edustuksessa ihan vain tästä syystä, koska harjoitteluolosuhteet ovat olleet suotuisat.

    Sekin kannattaa muistaa, että lahjakkuuksia on Suomessa rajallinen määrä. Suomesta nousee yksi pelaaja NHL:n huipulle suurin piirtein yksi viidessä vuodessa. Jari Kurri, Esa Tikkanen, Reijo Ruotsalainen, Teemu Selänne, Saku Koivu, Miikka Kiprusoff, Tuomo Ruutu, Joni Pitkänen, Kari Lehtonen...who`s next?