Mihin suomen jääkiekko menossa.

Tai täysin ja täysin, mutta provokaatioviestisi on hieman ennenaikainen. Oletan (lue: tiedän), että tämä viestisi kumpuaa heikosti sujuneesta Karjala-turnauksesta...

Annan sinulle oivan vertailukohdan (jota käytetään lähes jokaisessa asiassa, jossa Suomea mitataan). Faktahan on, että Ruotsi on viime vuosina menestynyt hyvin hyvin heikosti Euro Tourilla. Siitä huolimatta maa nappasi olympiavoiton ja maailmanmestaruuden.

Yksi turnaus ei tee kesää eikä talvea. Ja kääntäen: muutama perättäinenkään heikosti mennyt turnaus ei tarkoita sitä, että seuraavassa turnauksessa menestymisen mahdollisuuksia ei olisi.

Välillä on vain pakko purra luotia, niellä tappiot ja katsoa tulevaisuuteen.

Havaintosi ovat oikeita ja ihan vastaavasta asiasta olen jutellut parinkin liigatason valmentajan kanssa. Kysymys on muutenkin monisyinen ja liittyy laajemmin kehitykseen yhteiskunnassa, jossa tapahtuville muutoksille jääkiekkoväki on voimaton.

Juniorivalmennus on kehittynyt ja kehittyy edelleenkin, joten vika ei ainakaan ensisijaisesti ole siinä. Kuitenkin seuroissa tapahtuva valmennus keskittyy paljon joukkuepelaamiseen ja pelaajien taktiseen kehittämiseen. Henkilökohtaisista taidoista valmennuksessa kiinnitetään enemmän huomiota luisteluun kuin kiekollisiin taitoihin. Tämä tarkoittaa sitä, että pelaajien omalle vastuulle jää tällaisten mailankäsittelyyn liittyvien taitojen kehittäminen, mukaanlukien laukaus.

Ennen nuoret jääkiekkoa harrastavat olivat luonnonjäillä aamusta iltaan. Nykyään nuorilla on paljon muitakin virikkeitä kuin liikunta. On erilaisia pelejä (Pleikkarit sun muut), tietokoneet ja TV-kanaviakin on enemmän kuin 2 (kanavamäärä minun ollessa nuori). Muitakin houkutuksia siis riittää kuin liikunta.

Toisaalta ei suomalaiset ole yksin tässä kehityksessä. Ihan sama asia on havaittavissa muidenkin maiden pelaajissa, kuten vaikkapa ruotsalaisissa, sillä ei sielläkään tunnu uusia Sundineja tai Forsbergeja puissa kasvavan (onneksi). Lopulta myös Venäjä länsimaalaistuu, joten kikkailijat käyvät sielläkin harvinaisemmiksi, joskin siellä riittää ihmisiä siinä määrin, että lahjakkuuksia riittänee jatkossakin.

Sekin kannattaa muistaa, että lahjakkaiden pelaajien taustalla on työtä tehnyt uutterat vanhemmat. Esimerkiksi Saku Koivun isä oli jäädyttänyt itse pojille kentän näiden ollessa nuoria. Tämä näkyy niin Saku Koivun kuin Kiprusoffin veljesten kohdalla, jotka saivat nauttia täten paremmasta jäätilanteesta kuin muut saman seudun nuorukaiset. Oulun Jäälissä yksi grynderi rakensi pojalleen ja tämän kavereille oman jäähallin (jäälihalli) parantaakseen huonoja olosuhteita. Yksi näistä kavereista oli muuten Janne Niinimaa ja melkoisen monta Jäälissä asuvaa kaveria on pelannut Kärppien edustuksessa ihan vain tästä syystä, koska harjoitteluolosuhteet ovat olleet suotuisat.

Sekin kannattaa muistaa, että lahjakkuuksia on Suomessa rajallinen määrä. Suomesta nousee yksi pelaaja NHL:n huipulle suurin piirtein yksi viidessä vuodessa. Jari Kurri, Esa Tikkanen, Reijo Ruotsalainen, Teemu Selänne, Saku Koivu, Miikka Kiprusoff, Tuomo Ruutu, Joni Pitkänen, Kari Lehtonen...who`s next?

...meni Suomi olympiahopeaa, MM-pronssia, U20-MM-pronssia ja U18-MM-hopeaa - mikään muu maa ei ole koskaan ennen pystynyt vastaavaan - eli lopetetaan puhuminen Suomikiekon lamasta sellaista ei ole (paitsi 'suomikiekon keksijän' Petteri Sihvosen (häh häh hää), että pystyinkin kirjoittamaan tuon pellen nimen) mielestä.