rosewater
Lihava, kalju ja keski-ikäinen. Mies, jossa ei ole muuta jäykkää kuin käytös.
En juo, en polta, en harrasta yhden illan suhteita, ainoa paheeni on satunnainen valehtelu.
En missään tapauksessa ole perhonen, joka liihoittaa kukasta kukkaan, korkeintaan koi, joka lentää lumpusta lumppuun.
Mistä päästäänkin kätevästi seksuaalisiin saavutuksiini. Parasta mitä olen kuulemma seksin saralla naisystävälleni antanut on uudet patterit.
Lauluääneni on kuin perskarva, yhtä ohut ja epäpuhdas. (Juha Torvista lainatakseni)
Tekijöistä: Jos lapsi tulee isäänsä, se on perintötekijä ja jos lapsi muistuttaa postinjakajaa, se on ympäristötekijä.
Muuten en halua riistää keneltäkään tutustumisen iloa ja riemua, hammastenkiristelystä puhumattakaan.
Sanovat, että riita on oikopolku kahden mielen välillä. Oikopolkuja en hae, löydän niitä kyllä toisinaan.
Kun sitä niin usein kysytään, niin sanottakoon, että nimimerkki tulee Kurt Vonnegutin kirjasta Jumala teitä siunatkoon, herra Rosewater. Kirjaa suosittelen lämpimästi, joskin oma suosikkini Vonnegutilta on Äiti Yö.
[email protected]
Linkit: http://www.jatkoaika.com, http://www.nhl.com/, http://www.telkku.com/, http://www.usatoday.com/, http://www.tornio.fi/kirjasto/tuu/dekkarit/, http://www.mtv3.fi/, http://www.huuto.net, http://www.imdb.com/, http://www.cbc.ca/sports/hockey/hnic/instigator/archive.html, http://www.oulunkarpat.fi/
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia87 aloitusta · 622 kommenttia
- Ihan kaikkea ei voi ääneen sanoa, mutta hyvin moni oli helpottunut, kun Tenki suuntasi suksensa toisaalle.
- HPK-Ässät 5-3
Ilves-Kärpät 5-2
Lukko-HIFK 4-3
Pelicans-KalPa 3-4 ja
SaiPa-Tappara 3-2 ja
TPS-JYP 6-2
Kerho vie ässiä rutiinilla, ottelu ei tarjoa hienouksia. Ilves yllättää Kärpät, joka on jo pitkään pelannut vaisusti. Ilves saa vihdoin yv:nsä kuntoon. Lukko ja Hifki pelaa perinteisen jännitysnäytelmän ja Hifki sössii pelin viimeisellä minuutilla. Pelicans on vaikeuksissa liukkaan KalPan kanssa, joka on hävitä matsi painostuksesta huolimatta. SaiPa palaa ruotuun Blues-tappion jälkeen ja näyttää Tapparalle hauista ottelussa, jossa maalivahdit loistavat. JYPin puolustus vuotaa kuin seula ja Tepsi saa helpon mutta tärkeän voiton. - Jääkiekosta oppii vain sitä seuraamalla. Kun oppii tuntemaan termejä ja niiden tarkoitukset, niin sitten niitä taktisia yksityiskohtia myös huomaa peliä seuratessa. On aina hyvä katsoa miten joukkueet asettuvat puolustuskuvioihinsa ja siihen on paras hetki juuri silloin kun toisella joukkueella on kiekko maalinsa takana. Samalla näkee miten joukkueet lähtevät hyökkäyksiin. Avataanko pitkällä vai avataanko lyhyellä laitaan tai keskelle vai tuoko pakki kiekon kuljettamalla keskialueelle. Näissä on variaatioita ja joukkue saattaa käyttää eri kuvioita jopa kentällisten mukaan. Kun tällaisia asioita tietää olevan, niin kyllä silmä ne sieltä löytää vaikka seuraisikin kiekollista pelaajaa.
Viisikkopelaamisesta erottaa myös hyvin valmennetun joukkueen. Esimerkiksi Jortikan Jokerit pelasi hyvin kurinalaista viisikkopeliä, eikä ole sattumaa, että se oli finaalissa Kärppiä vastassa keväällä 2005. Myös Alatalon JYP pelaa hyvää viisikkopeliä. JYP on pelaajamateriaaliltaan liigan lilliputteja, mutta menestyy kohtalaisesti hyvän valmennuksen ja kurinalaisen pelin ansiosta.
Osa joukkueista pyrkii mieluummin kiekonriistoihin hyökkäyspäässä kuin keskialueella. Tällaisia joukkueita on liigassa HIFK, SaiPa, Lukko ja KalPa. Nämä joukkueet karvaavat hanakasti, monesti kahdella miehellä, toisinaan tilaisuuden tullen koko ketjun voimin. Tällainen pelitapa vaatii joukkuelta kovaa liikettä ja hyvää kuntoa. Silloin kun karvaus toimii ja vastustajien puolustus saadaan sekaisin, niin tulos on hyvä. Huonoimmassa tapauksessa pelaajat vain väsyttävät itsensä tekemällä työt ja vastustaja korjaa pisteet tekemällä maalit.
Sekin pitää muistaa, että taktiikka muuttuu myös pelitilanteen mukaan. Tappiolla olevan joukkueen on pelattava aktiivisemmin. Johdossa oleva joukkue taas monesti alkaa varmistelemaan. - Bumesta on vahvat huhut liikkeellä. Tiedän yhteyksiä pidetyn ja molemminpuolista halukkuutta sopimukseenkin tietojen mukaan on olemassa.
Tenki sen sijaan ei Kärppiin tule. Tenkiä ei oikeastaan haluta takas. - En sanosisi Kärpissä olevan venäläistyyppistä itsekkyyttä. Mielestäni joukkueessa on paremminkin tshekkiläistä taiteellisuutta, jossa pyritään pelaamaan liian hienoa. Paineesta ja ennakkosuosikin asemasta olen samaa mieltä.
- Itse yritän olla tuomitsematta ketään yksilötasolla. Minusta esimerkiksi viime kevään tapahtumista saa koko joukkue kantaa kollektiivisesti vastuuta. Aina virheet voi yksilöidä ja valmentajan toimiakin voi tarkastella kriittisesti. Minusta olennaista on kuitenkin miten virheisiin reagoidaan. Opitaanko niistä vai uusitaanko samat virheet yhä uudestaan? Tässä on se pointti hyvän ja huonon valmentajan välillä. Mika Toivolalta vei meljä vuotta ennen kuin sai joukkueensa finaaleihin. Jukka Jaloselta vei kuusi vuotta saada Kerho mestariksi. Molemmat valmentajat oppivat koko ajan lisää joukkueestaan ja saivat ryhmistään enemmän irti. Tietysti Kärppien resurssit ovat hieman eri luokkaa, joten vaatimustasokin on korkeampi.
Pelin hienouksissa kannattaa luottaa aina ensiksi silmiinsä. Loppujen lopuksi hyvin harvat seuraavat jääkiekkoa taktisia huomiota tehden. Useimmat seuraavat kiekollista kaveria tai mahdollisia omia suosikkipelaajiaan. Joukkueen taktiikka on kuitenkin helppo hahmottaa. Puolustuskuvion näkee, kun kiekko on vastustajalla maalinsa takana. Tällöin voi katsoa mihin kuvioon joukkue asettuu. Yleisimmät kuviot ovat 1-2-2 ja 1-1-3. Sekin on hyvä katsoa montako pelaajaa menee esimerkiksi vastustajan alueelle karvaamaan, karvataanko yhdellä vai kahdella.
Kärpät esimerkiksi on taktisesti liigan kurinalaisimpia joukkueita. Yleensä viisikko on yhtenäisenä keskialueella puolustamassa ja tämä selittää sen, miksi Kärppiä vastaan tehdään vähiten maaleja. Kärpät vain puolustaa hyvin koko joukkueen voimin. Ei ole sattumaa, että toinen erinomainen joukkue tässä valossa on HPK. Kerhosta puhutaan taitavana ja hyökkäysvoittoista jääkiekkoa pelaavana joukkueena. Monesti vain unohdetaan, että Kerho pelaa erinomaista puolustuspeliä ja viisikkopuolustamista. Kerho on erikoistunut keskialueen kiekonriistoihin, josta se nopeasti kääntää pelin omaksi hyökkäykseksi. Kerho ja Kärpät on tässä ihan omaa luokkaansa SM-liigassa.
Viime kevään tapahtumiin palatakseni on hyvä huomioida mitä kentällä tapahtui taktisesti ja miten Jalonen siihen reagoi. Ässät lähti Kärppiä vastaan linjapuolustuksella. Tämä taktiikka on ikivanha ja siitä oli luovuttu 70-lukuun mennessä oikeastaan kaikkialla. Silti se on toimiva taktiikka ja esimerkiksi USA on sitä käyttänyt satunnaisesti MM-kisoissa jopa 90-luvulla. Sen etuna on yksinkertaisuus ja pelaajat oppivat sen nopeasti. Siihen on helppo turvautua silloin kun joukkueella ei ole aikaa ja mahdollisuuksia hioa monimutkaisia taktiikoita.
Ässät käytti siis linjaa, jossa miehitys oli ensin 1-4, josta vaihtui 4-1:een. Joukkueella oli siis kärkikarvaaja Kärppien kiekollista pelaaja vastaan muiden Ässä-pelaajien odotellessa linjassa omalla siniviivalla. Kärppien hyökätessä kärkikarvaaja vetäytyi linjaan ja samalla painottoman puolen pakki vetäytyi linjan taakse poimimaan Kärppien ränniin tai ristikulmaan heittämiä kiekkoja.
Linjapuolustuksen etuna on se että sitä on erittäin vaikea ohittaa kiekon kanssa. Sekin on hyvä muistaa, että melko monen joukkueen paras pakki on siniviiva. Se kun miehitetään, niin vastustajien hyökkäys vaikeutuu. Kärppien ja Ässien välisessä sarjassa Kärpät ei ensimmäisessä ottelussa keksinyt sitä tapaa millä Ässien linja olisi murrettu. Kärpät iski päätään seinään, menetti kiekot ja Ässät iski nopeilla harppuunoilla vastaan.
Tästä ensimmäisestä tappiosta vastuun saa kantaa Jalonen. Kärpät ei ollut yksinkertaisesti valmis Ässiä vastaan ensimmäisessä pelissä. Ässien taktiikka yllätti Kärpät ja se oli Toivolalta oikea neronleimaus. Linjapuolustus ei ollut Toivolan ainoa oivallus. Aivan yhtä tärkeä tekijä oli se, että aina kun Ässät sai kiekon, niin heidän toinen laiturinsa lähti välittömästi hyökkäyssiniselle odottamaan pitkää avausta. Tämä rikkoi Kärppien viisikkopelin. Kärppien pakkien piti vetäytyä varmistamaan tätä laituria omalle siniselle ja kun hyökkääjät olivat vastustajan alueella, niin puolustuksen ja hyökkäyksen väliin jäi ammottava aukko, johon Ässät iski.
Toisessa pelissä Kärpät jo osasi pelata kiekkoa Ässien linjan taakse. Tällöin petti viisikkojen ajoitukset. Kiekot pelattiin oikeaan paikkaan, mutta kiekkoihin ei mennyt liikkeessä olevia pelaajia. Ässät purki nämä tilanteet valtaosin, eikä Kärpät juurikaan voittanut näitä päätyyn heitettyjä irtokiekkoja.
Kolmannessa pelissä Kärpät osasikin jo pelata Ässiä vastaan ja peli oli selvää pässinlihaa Kärppien voittaessa selvästi. Kolmannessa pelissä Kärpät pääsi sarjassa ekaa kertaa johtoon ja silloin kävi ilmi Ässien aseettomuus. Linjapuolustus toimii hyvin passiivisena taktiikkana, mutta ei edesauta ollenkaan silloin kun joukkue takaa-ajoasemassa.
Neljännessä pelissä Kärpät jatkoi siitä mihin jäi, mutta nyt esiin nousi maalivahtipeli. Ässien Riksman pelasi hienon ottelun (ja sarjan), vaikka Kärpät painosti ja oli hallitsevampi joukkue. Kuitenkin maalit ratkaisee ja niitä Ässät teki enemmän ja ansaitsi siten voittonsa.
Itse näen asian niin, että toki valmennus teki virheitä, mutta niitä virheitä teki myös pelaajat. Kärpät oli myös epäonninen etenkin maalivahtien osalta. Pitää myös huomioida se, että vastassa oli hurmiossa pelannut Ässät, jonka itseluottamusta ei tuntunut murtavan mikään. Se tahtotila, mikä Ässillä oli, ei synny yhdenkään valmentajan ansiosta. Porissa oli pitkään odotettu ja toivottu menestystä ja kun sitä alkoi tulla, niin siinä roihahti liekkeihin niin joukkue kuin koko kaupunki. Oulussa samanlainen ilmiö oli ensimmäisellä liigakaudella Jokeri-sarjassa. Altavastaajan asemallakin taitaa aina olla oma merkityksensä.
Tässä tuli aika paljon tuota taktiikka-asiaa, mutta ehkä siitä jotain idean ja ajatuksen tynkää jää ainakin nuoremmille palstaa lukeville. - Itse mietin viime keväänä kauan Ässä-tappioiden syitä. Yhtenä syynä pidän sitä, että runkosarjan loppu oli Kärpille liian helppo. Kärpät repi eron muihin joukkueisiin ihan runkosarjan lopussa. Samaan aikaa esimerkiksi Kerho tuntui konttaavan syvällä suossa. Pudotuspeleissä olikin sitten toisin päin. Uhrasiko esimerkiksi Kerho runkosarjan lopun pudotuspelimenestyksen hyväksi? Vedettiinkö Hämeenlinnassa kovaa treeniä runkosarjan lopulla? Runkosarja on lahjomaton. Sen voittaa taitavin joukkue. Pleijareissa taas pärjää se joukkue, joka eniten haluaa voittaa. Sen opetti viime keväänä Ässät ja sitä oppituntia ei ole vara unohtaa. Itse asiassa TuTokin on ihan saman läksyn opettanut aikoinaan.
- Viime keväänä Kärpät kaatui maalivahtipeliin, ei valmentajaan. On totta, että ässät olisi ollut kaadettavissa kakkosmaalivahdillakin, mutta siitä huolimatta olennainen ero joukkueiden välillä oli maalivahtipeli.
Omasta mielestäni Jalosta ei olla vielä katsottu mikä hän on miehiään. Kärpissä hänellä on ollut vahvat ryhmät, joilta on oikeutetusti odotettu menestystä. Toisaalta kaksi mitalia on hyvä näyttö, sitäkään ei voi kiistää. Minusta tämä kausi on hyvinkin haasteellinen Jaloselle. Joukkue on kokemattomampi kuin edellisillä kausilla ja se antaa valmentajalle omat haasteensa.
Sekin kannattaa huomioida, että Kärpät on taktisesti uusiutunut. Kärpät on aika mutkattomasti alkanut toteuttaa ns keskialueen lyhytsyöttöpeliä, jossa hyökkäys tapahtuu ketjun osalta yhtenä rintamana. Viime kaudella hyökkäyksiä haettiin enemmän laitureiden kautta harppuunamaisesti. Nyt kiekkoa pyritään pelaamaan enemmän keskeltä senttereiden kautta.
Nyt nähtynä voi vetää sellaiset johtopäätöset, että taktisesti Jalonen on ajan tasalla. Pelaajien kehittäjänä hän on ottanut askeleen eteenpäin, sillä nuoremmat pelaajat ovat saaneet yhä enemmän vastuuta. Kolmas osa-alue, pelaajien valmistaminen otteluihin, tuottaa vielä ajoittain ongelmia. Liian paljon nähdään rutiinisuorituksia, mikä saa ihmettelemään, missä on taistelu ja peli-ilo. Kevääseen on toki aikaa ja monet ylä- ja alamäet ehtii vielä tulla vastaan. - Kärpät puksuttaa liigakärjessä hieman onnellakin. Pisteitä on tullut vaisuillakin suorituksilla ja joukkueen on ryhdistäytyttävä mikäli aikoo voittokannassa pysyä.
Ei kannata Toivolaa morkata, joka teki erinomaista työtä Ässien kanssa. Hän osoitti kykynsä ja niille kyvyille on nostettava hattua. Toivolalta vei neljä kautta ennen kuin sai Ässistä maksimin irti, joten ei pidä odottaa tuloksia Lukossa kovin nopeasti. Lukko on muuttunut aivan liikaa, jotta yhtenäistä viisikkopeliä voisi edes odottaa tälle kaudelle. Vie myös aikansa ennen kuin Toivolan tuomat uudet kuviot alkavat istua joukkueelle. Kyllä Lukko pleijareihin menee, mutta voi olla, että tippuu heti eka kierroksella. Oulussa Lukko oli hyvä ja pirteä, mutta ei kovinkaan maalihakuinen. - Tuota kannatan itsekin eli nelinkertainen sarja ja kaikki pudotuspelit paras seitsemästä systeemillä.
- Sen verran haluan tarkentaa, että runkosarjan ottelujen lipunmyynnistä tulot menevät seuroille. Pudotuspelit järjestää SM-liiga ja niiden lipputulot menee liigalle, joka jakaa tulot joukkueille sarjasijoituksen määräämän prosenttiosuuden mukaan. Näitä tuloja saa myös seurat, jotka eivät pääse pleijareihin, joskin osuus on varsin pieni.
Sen sijaan kaikki hallilla tapahtuva myynti menee seuroille tai myyntiä ylläpitäville tahoille. Esimerkiksi Oulussa olutmyynnistä tulevat tulot menee Kärpille. Sen sijaan kioskimyynti (kahvi, makeiset, makkara yms) jakautuu eri seuroille riippuen siitä mikä seura kutakin kioskia ylläpitää. Varsinkin lauantai-peleissä olutmyynti on huomattava lisätulo seuroille ja jos joku haluaa katsoa ketä sarjajärjestelmä suosii, niin voi laskea vaikkapa viikonloppupelien määrän seuroittain. - HIFK ja Jokerit ovat sarjan parhaita yleisömagneetteja. Varsinkin HIFK tuntuu tekevän kaudesta toiseen yleisöennätykset eri paikkakunnilla. Kärpät pelaisi erittäin mielellään sekä HIFK:ta ja Jokereita vastaan 8 kertaa kaudessa, koska se tietäisi täyttä hallia ja suurempia tuloja. Sen sijaan Oulussa käy KalPa, JYP ja SaiPa kolme kertaa.
Välisarjat pelataan nimenomaan Jokereiden ja Hifkin vaatimuksesta. Heidän keskinäiset ottelunsa ovat suosittuja, joten syy noinkin lukuisiin kohtaamisiin on ihan puhtaasti taloudelliset. Urheilullisesti Kärpät hyötyy tilanteesta, mutta taloudelliset hyötyjät ovat HIFK ja Jokerit. - Vaikka kärkipaikka onkin Kärpillä, niin itse pelisuoritukset huolestuttaa. Kärppien peli on itse asiassa ollut heikkenemään päin ja joukkue tuntuu hakevan tilastotappiota. Kolmessa viime ottelussa vastustaja on ollut pirteämpi ja yritteliäämpi, mutta Kärpät on vääntänyt voittoihin tarvittavat osumat rutiinilla.
Lukkoa vastaan Kärpät pelasti tuomarit. JYPiä vastaan Kärpät pelasti rankut. KalPaa vastaan Kärpät pelasti vastustaja itse. Tässä alkaa pelastajat loppua ja todennäköistä on, että seuraava vastustaja vie pisteet. Tietysti on hyvän joukkueen merkki, että voitetaan huonollakin pelillä. - Yksikään joukkue ei maksa Kärpille tukea matkakulujen takia. Lippujen kalliimpi hinta näissä peleissä johtuu suuremmasta kysynnästä.
Itse asiassa totuus tässäkin asiassa on raadollisempi kuin mitä Man on The Moon väittää. Aikanaan nimenomaan HIFK:n johdolla liigaseurat yrittivät tiputtaa Kärppiä liigasta. Syynä oli matkustuskulut Ouluun. Oululaisten kuluja kukaan ei juuri ajatellut. Vielä 80-luvulla seurojen budjetit olivat varsin pieniä ja matkustuskulut olivat huomattava menoerä seuroille. Tuolloin sarjaohjelma tehtiin Kärppien kannalta mahdollisimman hankalaksi ja sellainen tasavertaisuus joukkueiden kesken oli hataralla pohjalla. - Summasen ammattitaidosta on saatu nauttia pääkaupunkiseudulla jo kolmessa seurassa. Huomioitavaa on, että yksikään näistä seuroista ei kaipaa Summasen palveluksia enää koskaan.
Summanen on hyvä piiskuri. Hän osaa ottaa pelaajistosta ulos kaiken sen, mitä ulos on otettavissa. Sitten tullaankin siihen huonoon puoleen. Summanen ei ole rakentaja ja hän ei ole mikään kasvattava valmentaja. Pelaajien kehittäjänä hänen saavutuksensa ovat vaatimattomat eikä pitkäjännitteinen työ kuulu hänen ammattitaitonsa piiriin. Voisi sanoa, että jokaisessa valmentamassaan joukkueessa Summanen on saanut enemmän tuhoa kuin hyötyä aikaiseksi.
Summanen on hyvä valinta jos menestystä halutaan välittömästi, huono valinta jos aiotaan rakentaa jotain kestävää. - HPK-Tappara 3-4
Ilves-JYP 3-2
Kärpät-KalPa 6-2
SaiPa-Blues 4-2
Ässät-Lukko 2-4 - Meinaatko, että aikana, jolloin on sähköpostit ja mobiilit puhelimet, tällainen viestittely on hölmöläisten hommaa?
Toisaalta, ketä tämä haittaa tai kiinnostaa... - Olen samaa mieltä ettei jääkiekko ole mikään harmaa alue. Jääkiekko ei voi eikä saa toimia yhteiskunnan moraalisääntöjen ulkopuolella.
Tappelut on jääkiekossa kielletty, joten sen suhteen ei ongelmia ole. Pelaajille annetaan tappeluista rangaistukset.
Nyt tullaankin siihen kohtaan, mistä minä olen eri mieltä. Minusta jääkiekon rangaistukset pitää tulla lajin sisältä ja lajin ammattilaisilta. Jääkiekon sääntöjen (ja rangaistusten) pitää olla seurajohtajien, valmentajien, pelaajien ja tuomareiden laatimia. Siitä ei tule mitään, että sääntöjä ja rangaistuksia alkavat jakamaan sellaiset ihmiset, jotka ei jääkiekkoa seuraa.
Tämäkin tapaus on loistava esimerkki siitä, että jeesustellaan asiasta, joka on kieltämättä hurjannäköinen, mutta ei todellinen ongelma lajin sisällä. Niitäkin on, mutta eihän lajia seuraamattomat niiden päälle mitään ymmärrä, vaan meuhkaavat tällaisesta naurettavasta sivuseikasta. - Miten niin tappelu hienoa ja miehekästä? Miten niin antoivat sellaisen kuvan? Minusta tappelussa ei ole mitään hienoa, vaikka ymmärränkin niitä otteluissa toisinaan tapahtuvan.
- Jääkiekossa on sääntörikkomuksille omat rangaistuksensa. Ne ovat kehittyneet aikojen saatossa. Tappeluista Suomessa saa varsin kovat rangaistukset verrattuna muihin maihin.
Jälkimmäinen kommenttisi oli mauton.