Vapaa kuvaus

26 V

Suosikkibändit/artistit: Kotiteollisuus, Apulanta, Klamydia, AC/DC, Metallica, Motörhead, Megadeth... etc.

Suosikkileffat: Terminaattorit, Bondit, Taru Sormusten Herrasta- Trilogia, Godzilla, Alien vs Predator, Predator, Commando, Conan the Barbarian, Rambo etc...

Lempikirjat: Harry Potterit, Taru sormusten herrasta

Vapaa-aikanani: Treenejä

Katson tv:stä mieluiten: The Walking Dead, Supernatural, Wayward Pines, Zoo, Heroes

Kotieläimet: ei ole

En pidä: valehtelijoista, epäaidoista ihmisistä, pistiäisistä, korkeista paikoista.

Koulutus: Ammattikoulu

Ammatti: Valvoja/ vahtimestari

Siviilisääty: Sinkku

Lapset: Kyllä vielä joku päivä

Aloituksia

8

Kommenttia

999

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Luku 2: Matka Tylypahkaan

    Hetken kuluttua vaunuosaston ovi aukeni ja kaksi ihmistä pysähtyi oven suuhun. Ulkonäöstä päätellen he olivat sukua toisilleen. He olivat molemmat pitkiä ja vantteria, molemmilla oli pitkät tummat hiukset ja jykevä leuka.
    ’’Toveri, saammeko istua tänne, muualla on täyttä?’’ toinen pojista kysyi minulta
    ’’Tietenkin, hauska tavata!’’ vastasin
    Pojat viipyivät ovensuussa, kunnes he istuivat minua vastapäätä. Poikia voisi luulla kaksosiksi, niin paljon he muistuttivat toisiaan. Katsoin heitä ujosti ja aloitin keskustelun.
    ’’Saanko esittäytyä, nimeni on Kiekkoilija, mutta voitte tarpeen vaatiessa kutsua minua Kiekoksi’’ mumisin
    ’’Päivää vaan, toveri, minä olen Eräs Trotskilainen, kaverit kutsuvat minua yleensä Trotskiksi.’’ toinen pojista sanoi
    ’’Minä olen puolestani Israelin Tukija, jotkut sanovat Tukijaksi tai vain IT:ksi’’ tähän asti hiljaa ollut poika mumisi.

    Jatkoimme juttelua, puhuimme hieman toistemme taustoista. Israelin Tukija oli läheistä sukua Eräälle Trotskilaiselle, joka selitti heidän ulkonäkönsä.
    ’’No oletteko te puhdasverisiä?’’ kysyin
    ’’Olemme me, mutta emme pistä sille niin paljoa painoarvoa.’’ ET vastasi
    ’’No, minä olen jästisyntyinen, en edes tiennyt, että kaikki se, mitä tein oli taikuutta’’

    KLONK! Vaunuosaston ovi avautui jälleen. Me kaikki kolme käännyimme ihmetellen katsomaan. Ovella seisoi vaalea, pitkä tyyppi, jota emme tunteneet. Hän ontui hieman horjuen sisään vaunuosastoon.
    ’’Olen panoseuraa vailla’’
    ’’Kukas helvetti sinä olet?’’ ET jupisee.
    ’’Olen panoseuraa vailla’’
    ’’Joo, tuli selväksi jo, mutta kuka sinä olet?’’ ärähdin

    Katsoimme hänen matka-arkkuaan, jossa oli Norjan lippu. Mitä helvettiä? Oliko tämä kaveri Norjasta?

    ’’Tuota, voisimme kutsua sinua Erääksi norjalaiseksi…’’ Trotski keksi.
    ’’Hyvä idea, hän kun ei osaa kommunikoida kunnolla’’ Tukija myönteli.

    Istutimme norjalaisen osaston nurkkaan, koska kukaan ei halunnut istua lähellä häntä. Takaisin istumaan mennessäni läimäisin vielä oven kiinni, jotta kukaan ei häiritsisi enempää.

    ’’Toverit, mihin tupaan haluaisitte, jos saisitte valita?’’ Trotski kysyi.
    ’’Rohkelikkoon’’ vastasin heti.
    ’’Korpinkynteen’’ Tukija mumisi.
    ’’Tukija, miksi haluat Korpinkynteen, sinnehän menevät kaikki kirjaviisaat’’ ihmettelin.
    ’’No, minä olen ollut aina älykäs ikäisekseni’’ Tukija vastaa.
    ’’Olet vai, tuo on uutta tietoa minulle’’ Trotski ärsyttää.
    ’’Suu kiinni, ryssä’’ Tukija ärähtää.

    Matka jatkuu. Tukija ja Trotski alkavat vaihdella suklaasammakkokortteja. Minä katselen ikkunasta ulos. Lontoo alkaa jäädä taakse. Maisemat vaihtuvat kesyttömimmiksi. Taivaalla pyörteilee tummia pilviä. Kohta taitaa alkaa satamaan. Katson kelloa. Junan pitäisi olla perillä parin tunnin kuluttua.

    Havahduin ajatuksistani oven avautuessa kolmannen kerran. Ovella seisoi kolme tyttöä. Heistä itsevarmimman näköinen astui siään osastoon.

    ’’Hei, onko täällä vielä tilaa?’’ tyttö kysyy.
    ’’ On täällä, mutta jonkun teistä täytyy istua norjalaisen viereen.’’ vastaan.
    ’’Olen panoseuraa vailla’’
    ’’Hmh, hyvä on.’’ tyttö sanoo ja viittaa ystäviään tulemaan sisään.
    ’’ Minä olen Kurpizza ja tässä ovat ystäväni Veh ja Alice.’’ tyttö jatkaa.
    ’’Tervetuloa, toverit’’ Trotski hymähtää.

    Tytöt istuvat vaunuosastoon, joka on nyt jo niin täysi, että sinne ei enempää mahdu. Matka jatkui ilman suurempia kommelluksia ja hetken kuluttua Kurpizza pyysi poikia poistumaan, jotta he voivat vaihtaa koulukaapuihin. Kun he olivat sen tehneet, teimme saman toisinpäin. Nyt kaikilla oli koulukaavut päällä, tosin norjalaisen kaapu näytti likaiselta jostakin syystä.

    ’’Eikös meidän pitäisi jo kohta olla perillä?’’ Veh kysäisee.
    ’’Osapuilleen noin kymmenen minuutin kuluttua’’ Tukija vastaa katsottuaan ensin kelloa.

    Eikä aikaakaan kun juna jo alkaa hidastaa vauhtia. Astuimme ulos junasta.

    ’’Ekaluokkalaiset, ekaluokkalaiset tänne!’’ matala ääni mörisi..

    Menimme muiden samasa vaunuosastossa tulleiden kanssa ääntä kohti. Kohta huomasimme, että ääni kuului valtavalle, vähintään kaksi kertaa tavallisen miehen pituiselle henkilölle, jonka naama oli tuuhean parran peitossa. Katsoimme häntä pelokkaina.

    ’’Kuis hurisee? Mun tehtävä on viedä teidät veneissä järven yli’’ jätti hymähtää hymyillen ’’ja mun nimi on muuten Hagrid, oon tän linnan riistanvartija.’’

    Kävelemme kapeaa polkua järvelle, jolla odottaa monta pikkuista venettä. Nousemme veneisiin (neljä yhdessä veneessä) ja alamme seilata järven yli. Soudamme jonkinlaiseen maanalaiseen satamaan. Laiturin vieressä näemme portaat, ja portaiden yläpäässä odotti jyhkeä tamminen ovi.
  2. Paljastuit!
  3. Tervetuloa, toveri!
  4. Yksi ja ainoa.
  5. Santiny... oikeesti? XD