Vapaa kuvaus

Aloituksia

91

Kommenttia

3402

  1. Asiallinen palaute on toki sallittu, mutta tuollainen spämmiminen saattaa aiheuttaa tarkoituksellista vittuiluhenkistä hidastelua.
  2. (Mikä kiire teillä muka on?)

    Korppi heräsi. Hän ei muistanut menneensä nukkumaan, mutta ilmeisesti niin oli käynyt. Viimeinen muisto oli sen pelikonsolin löytyminen. Nyt ei kuitenkaan ollut aikaa muistella enempää, sillä takaapäin kuului pahaenteinen ääni: ”Olen panoseuraa vailla.”
    Korppi juoksi välittömästi ovelle katsomatta taakseen, mutta ei saanut sitä auki, koska käsi meni ovenkahvan läpi. Onneksi oven läpi käveleminen kuitenkin onnistui, joten korppi pääsi eroon norskista.
    Käytävällä korppi näki valkoisen hevosen, jonka selässä istui mustaan pukeutunut hahmo.
    ”mitä tämä on” korppi kysyi.
    ”OLET KUOLLUT(tt),” hahmo vastasi hyvin oudolla äänellä.
    ”enkä ole olen elossa katso vaikka mihin muka olisin kuollut”
    ”PAREMPI SINUN KANNALTASI, ETTÄ ET MUISTA,” kuolema vastasi virne naamallaan. (ei siksi, että hänellä olisi mitenkään hauskaa, mutta pääkallolla on hyvin rajallinen määrä ilmeitä...)

    Lähes kaikkien jo nukkuessa VeH kuljeskeli käytävillä etsien salaliittoja. Pitkään aikaan hän ei ollut löytänyt mitään mielenkiintoista, mutta nyt hän kuuli, kun ulko-ovi murrettiin.
    Ovesta astui sisään kaksi sotilasta, joita VeH lähti tietenkin salaa seuraamaan.
    Sotilaat marssivat korpin huoneelle ja mursivat oven auki. Sitten he astelivat sisään ja VeH jäi varjoihin odottamaan.
    ”Mikä vittu toi on?” toinen sotilaista kysyi.
    ”En tiedä. Näyttää norjalaiselta...”
    ”Mutta miten vitussa se on onnistunut tuossa!?”
    ”Shh. Joku voi kuulla. Otetaan vain ase ja häivytään.”
    ”Hyvä idea. Tämä paikka on karmiva. Asuuko täällä tosiaan kuninkaan ystäviä?”
    ”Niin hän on kertonut... Lähdetään.”
    Sotilaitten poistuttua VeH meni huoneeseen ja toivoi välittömästi, että ei olisi tehnyt sitä.
    Kuka tahansa muu olisi huomannut ensin norskin, joka oli alasti ja oli ilmeisesti suorittanut itsemurhan lävistämällä kurkkunsa kyrvällään.
    VeH havaitsi kuitenkin aluksi vain korpin, joka makasi selällään verilammikossa. VeH meinasi jo alkaa itkeä, mutta sitten hänen katseensa osui norskiin, joten hän alkoikin nauraa, sillä hänen omien sanojensa mukaan: ”norski on aina hauska”.
    Naurun lopulta hieman laannuttua VeH huomasi, että norski hengitti. Täytyihän tuo toki lääkärille viedä, joten VeH alkoi raahata norskia käytävää pitkin. Pian hän kuitenkin unohti koko jutun, kun käytävän matto siirtyi norskin ansiosta lattialuukun tieltä. Ovathan salaliitot toki tärkeämpiä, kuin yksi ihmishenki, joten siitä vaan lattialuukku auki ja kohti uusia seikkailuja...

    Samoihin aikoihin pienessä tyrmässä raippari kirjoitti kännykällä suomi24:ssä aloitusta.
    ”Apua! Olen Hekestaniassa! Minut aiotaan teloittaa!”

    (JATKUU)
  3. Ei toki.
  4. Hekestania.
    Pieni valtio Marvanian(tt) ja Latverian(tt) välissä.
    Hallitusmuoto: monarkia.
    Hallitsija: Kuningas HeKeKee XXIV.
    Tilanne: tämä onnellinen ja hyvinvoiva valtio, jonka armeija on pienen väkiluvun vuoksi hyvin heikko, on ajautumassa sotaan Latveriaa vastaan. Toivoa ei vaikuta olevan, kunnes...

    HeKeKeen eteen raahattiin kaksi eliötä. Toinen oli poni (ilmeisesti kuollut), toinen taas ihminen.
    ”Ammuimme alas tämän ilmatilaamme loukanneen henkilön, herra HeKeKee XXIV, koko maailman yksinoikeutettu ruhtinas, onnen tuoja, ei-missään-tapauksessa-homo-eikä-kukkaisprinssi, maailmankaikkeuden paras...”
    ”Seis! Pelkkä ”herra HeKe” riittää”
    ”Mutta olette sanoneet, että...”
    ”Viimeksi arvonimeni lausumiseen meni kaksi tuntia. Jouduin siis hieman lyhentämään sitä. Ymmärretty?”
    ”Kyllä herra HeKe.”
    ”Mitä asiaa tällä ponirunkulla on Hekestaniaan?”
    ”Meillä on eräs esine, joka on meille vain ongelma, mutta voisi toimia aseena Latveriaa vastaan. Ajattelimme myydä sen sinulle.”
    ”Ja miksi minun pitäisi ostaa se. Jos haluatte siitä eroon, voitte kai antaa sen ilmaiseksikin.”
    ”Niinpä kai sitten... *huokaus* Löydät esineen korpin huoneesta. Pääsenkö nyt takaisin.”
    ”Kyllä, mutta tästä ei sitten kerrota kenellekään.”
    ”Ei toki,” raippari sanoi ja viittoi sulkevansa suunsa vetoketjulla ja avaimella. Sitten hän alkoi... elehtiä... hyvin oudosti.
    ”Mitä tuo on olevinaan?”
    Raippari toisti elesarjan selostaen samalla:”Suljen suuni vetoketjulla ja avaimella, kaivan kuopan, hautaan avaimen sinne, rakennan päälle talon ja muutan sinne asumaan.”(tt)
    ”En luota tuollaisiin hulluihin. Sinut teloitetaan aamunkoitteessa. Palvelija.”
    ”Niin, herra HeKe?”
    ”Lähetä joku hakemaan se ase ja vie vankimme tyrmään.”
    ”Kyllä, herra HeKe.”
    Ja niin Hekestanian kansalaisten mieliin syttyi toivon kipinä. Ehkä tästä sodasta sittenkin selvittäisiin.

    (JATKUU)
  5. (JATKUU)
  6. ("Tulee mieleen MKn pelien salaisuuksia, tost Gameboy camerast."
    Eikö olekin järkyttävää? Nintendo pitäisi haastaa oikeuteen.)

    Seuraava päivä alkoi suunnilleen normaalisti. Joillakin tosin oli krapula, mutta se ei estänyt vähemmän juoneita pitämästä hauskaa.
    Iltapäivällä jokutyyppi kuljeskeli suuressa rakennuksessa. Täällä päin oli vain parin vakkarin huoneet, joten paikka oli mukavan hiljainen. Yhtäkkiä hiljaisuuden kuitenkin rikkoi kirkaisu.
    Kun kuulee kirkunaa, ensimmäisen ajatuksen pitäisi olla: ”Äkkiä pois!”, mutta kenellä muka on aikaa ajatella?
    Niinpä jokutyyppi avasi korpin huoneeseen johtavan oven ja havaitsi jotain hyvin järkyttävää.

    ”Ei tuon ponirunkun kanssa voi työskennellä!” Siiliö huusi.
    ”Samaa mieltä, mutta nyt on pakko,” jokutyyppi sanoi. ”Ainostaan me kolme tajuamme ongelman suuruuden.”
    ”Mikä se ongelma oikeastaan on?” Siiliö kysyi.
    Jokutyyppi kertoi. Siiliö karkasi ikkunasta.
    ”Mikä ongelma tässä muka on? Poista vain huoneen ovi. Sinähän olet luotsi.”
    ”Emme me luotsit mitään superihmisiä ole. Sitäpaitsi korppi pitäisi päästää kärsimyksistään.”
    ”Odotetaan, että akku loppuu.”
    ”Minä en kyllä uskaltaisi mennä sinne silloinkaan.”
    ”En minäkään.”
    ”...”
    ”...”
    ”Nyt keksin! Uhrataan norski! Hän nyrskyttää korpin hengiltä.”

    Kun norski oli houkuteltu huoneeseen, alkoi sieltä kuulua hyvin outoja ääniä. Siirryttyään kauemmas jokutyyppi ja raippari alkoivat miettiä, mitä tehdä seuraavaksi. Lopulta he keksivät, että laitteesta pääsee eroon, jos myy sen Hekestanialle. Täällä se olisi vain ongelma, mutta Hekestania voisi käyttää sitä aseena. Niinpä raippari lähti lentävällä ponilla kohti Hekestaniaa.
    Jokutyyppi taas haki pullon viinaa. Ei hän mikään juoppo ollut, mutta hän halusi muistikatkoksen, sillä hän oli joutunut näkemään huoneen sisällön.
    Tähänkö seikkailu sitten päättyi? Ei todellakaan.