jokutyyppi19

Vapaa kuvaus

Aloituksia

91

Kommenttia

3402

  1. XD
    *ablodeja*
    "LISÄÄ!!!"
  2. "Tämän keskustelun ilmapiiri on negatiivinen" ja "Meidän mielestä keskustelu on mielenkiintoinen"

    JANESI:n juoni!
  3. MITÄ VITTUA? Millä hakusanalla tuollaisia löysit?
  4. Tekstisi on samanlaista, kuin sindellä, mutta nimimerkki on eri. Ja tuskin sinde edes tulisi nuortenpalstalle. Mitä tästä voi päätellä? Ehkä sen, että olet copy cat.
    En ole koskaan tajunnut, mikä noissa on pointtina. Tuskin mikään.
    Kuka noita oikein jaksaa kirjoittaa? Kyseessä on hyvin erikoinen trolli, jonka tekijä ei voi olla aivan terve...
  5. Uskottavaa rainbow... No, mutta jos näin kerran on... (vaikkei ole) Poistin sen viestin, ettei se enää häiritse ketään. :)
  6. Ei ole tietäjät tietää- juttu.
    Jos olisi, ei tietäjiä juuri löytyisi. Kyseinen leffa ei ole kovin tunnettu, ja täkäläisistä tiedän vain siiliön katsoneen sen. On myös täysin mahdollista, että olen maailman ainoa ihminen, joka jaksoi lukea lopputekstit...
    Mutta kyseessä siis on Cradle of Fear. Erittäin hyvä ja aliarvostettu leffa...
  7. Miksi halveksut heitä?
    Miten sinua haittaa se, miten he pukeutuvat?
    Onko sinulla huonoja kokemuksia jostain massateinistä?
    Jos on, älä yleistä. Kaikki eivät ole samanlaisia henkilöitä, vaikka edustaisivatkin samaa tyylisuuntausta.
    :)

    "Kumpi on parempi"
    Riippuu luonteesta. En arvostele ihmisiä pukeutumisen perusteella.
  8. "Saatana," joku huutaa herättäen minut. En tiedä, missä olen, mutta ainakaan en joudu kouluun vähään aikaan. Kaikki paikat ovat kipeinä, mutta ei se mitään. Sitten tajuan: ei sähköä = en voi kuunnella musiikkia. Onneksi minulla on myös piirustuslehtiö. En tosin osaa piirtää, mutta ei se mitään. Toivottavasti nuo tuolla ovat mukavia ihmisiä.
    En jaksa nousta, joten jään vain nauttimaan ajatuksistani ja... auringonpaisteesta! Ja minähän EN aio ruskettua. Raahaudun varjoisaan paikkaan ja jään lojumaan sinne.
  9. Minulla on mukana läppäri (tosin sähköä ei ole...). En tiedä etukäteen, että kaikki eloonjääneet ovat vakkareita. Katsotaan, kuka tajuaa ensimmäisenä...
  10. Olisihan se kivaa kaivaa jonkun sisäelimet ulos, tai muuten vaan kiduttaa hengiltä, mutta siitä joutuisi kyllä aika pahoihin hankaluuksiin...

    Ihmisten tappaminen on muuten todella helppoa. Ihminen voisi milloin vaan ottaa puukon kouluun/töihin ja yllättäen tappaa jonkun. Tappaminen ilman, että jää kiinni, onkin sitten jo paljon hankalampaa.
  11. En luettele pelottavimpia, koska en pelkää creepypastoja. Voin kuitenkin luetella suosikkini:

    1. Jeff the killer
    2. Jeff vs. Jane
    3. Candle cove
    4. Autopilot
    5. Symmetry

    Millä tavalla muut nauttivat creepypastansa? Itse katson MKgamerrin creepypastaa suomeksi- videoita.
  12. [Leonard]
    Haluan kokeilla uudestaan sitä, mitä se olikin. Yritän keskittää mieleni yhteen asiaan ja yhtäkkiä olenkin muualla. Olen huoneessa, jossa on lisäkseni yksisilmäinen hyypiö. Yritän sanoa moi, mutta minulla ei ole suuta. Aistin, että vaikutan häneen jotenkin. Ilmeisesti sumennan hänen näkökenttäänsä, tai jotain. Päätän siirtyä takaisin mielisairaalaan.

    [Jorma]
    Vai vielä elepehantteja. Minähän en niihin usko. Aion silti tilata tänne huomenna lisää aseita. Vaikka sitten ruoan ja lääkkeiden kustannuksella...
  13. :)
  14. NYKYAJAN teinit! Eikö ennen sitten muka ollut pinnallista? Ja miten vitussa se sinua muutenkaan haittaa?
  15. Täydellistä!
    Pakko silti valittaa jostain, joten:
    "Sitten hän huomasi Moottoriturvan ympärille pudonneet kasvit.
    "Sieniä" hän totesi."

    Sienet eivät ole kasveja.
  16. Hieno tarina.
  17. (Eikö ketään kiinosta?)

    [Leonard]
    "Kämppikseni" viedään hoidettavaksi. Itse jään miettimään, mitä helvettiä juuri tapahtui.

    [Jorma]
    Vieressäni seisova vartija on varmasti kuollut jo monta kertaa. Kerran hän meni vanhalle osastolle. Muut tapaukset olivat tavallisia rutiinikamppailuja. Olen alkanut tuntea jotkut vartijat hyvin. Kaikki he ovat kuolleet useita kertoja. Ehkä he ovat kuolemattomia, tai klooneja. Kaikki vartijat eivät kuitenkaan ole. Jotkut eivät koskaan palaa kuoltuaan.
    Minun pitäisi kai tietää, mutta eihän kenellekään kerrota kaikkea. Täällä ei ole edes johtajaa, jolla olisi kaikki informaatio. Tämä yritys on vain alkanut elää omaa elämäänsä, ja me ylihoitajat johdamme paikkaa. Paitsi silloin, kun emme jaksa, tai osaa. Ja sitä tapahtuu usein. Juuri sen takia kaikki menee huonosti. Toisaalta sen takia potilaat voidaan ylentää hoitajiksi. Juuri tämän järjettömyyden takia en ole enää vanki. Siispä en valita, vaan jatkan töitäni.
  18. (teen toisenkin hahmon)
    Nimi: Leonard Oliver Lecter
    Tietoja: 35v. mies. Joutui mielisairaalaan raiskattuaan ja paloiteltuaan useita lapsia. Saapui saarelle muutama tunti sitten. Pidetään rauhallisena erittäin kokeellisella lääkkeellä.

    Havahdun outoon ääneen. Huone on hyvin pimeä, mutta erotan nurkassa jotain outoa. Muistan, että tuollaisia kutsutaan lurkeiksi.
    Minulla on kaksi vaihtoehtoa: pysyä liikkumatta, tai sytyttää valot. Jos juoksisin katkaisimelle, otus ehtisi ehkä saada minut. Toisaalta en varmaan onnistuisi olemaan koko yötä liikkumatta. Päätän kuitenkin yrittää, sillä en uskalla liikahtaakaan. Keskityn liikkumatta pysymiseen. Keskityn siihen todella kovasti. Sitten tapahtuu jotain outoa.
    En näe, enkä kuule mitään, mutta havaitsen silti ympäristöni. En ole huoneessani, vaan öisessä puistossa. Tunnen olevani hyvin pitkä. Tajuan sulautuvani puihin. Ohitseni juoksee mies, joka on yltä päältä veressä. Aavistan, että hän on jotenkin tärkeä, mutta en tiedä, miten. Hänen perässään juoksee poliisi. Mies kuvittelee olevansa tavoittamaton, mutta poliisi on vetämässä asettaan esiin. Astun poliisin eteen. Näen hänen silmissään kauhun. Hän pitelee päätään ja vajoaa maahan.
    "Osasto 4:n asukkaat, pysykää selleissänne ja pysykää rauhallisina. Apujoukot saapuvat välittömästi. Muistakaa, että narskut ovat hitaita, eivätkä pääse selleihinne. Kenelläkään ei ole syytä huoleen."
    Palaan kehooni. Huonetoverini on herännyt. Hän nousee istumaan, jolloin lurkki hyökkää hänen kimppuunsa. Juoksen sytyttämään valot.
    Lurkki on poissa, mutta huonetoverini on kuolemaisillaan. Alan huutaa vartijoita.

    *Yksisilmä Jack nimistä sarjamurhaajaa jahdannut poliisi löydettiin kadulta makaamasta. Hänellä oli kovat päänsäryt, eikä hän muistanut mitään, mikä tapahtui hälytyksen jälkeen. Hänellä oli ase kädessään, mutta laukaustakaan ei ollut ammuttu.*
  19. Se ei liene mahdollista...

    http://keskustelu.suomi24.fi/node/11540504

    Älkää pettykö. Ei se niin hieno ole niille, jotka eivät olleet silloin paikalla.
  20. Seison uhrin edessä, pidellen pihtejä kädessäni. Tältä potilaalta pitäisi kuulemma repiä hampaat irti, koska hän on purrut erään hoitajan sormen melkein irti. Suu on tosin puudutettu, mutta ainakin saan nähdä, kun veri lentää. Pari hammasta irrotettuani kuulen korviaraastavaa kirkunaa ylhäältä. Katson kattoon ja näen ilmastointiverkon takana pienen mustan otuksen.
    Noin puoli vuotta sitten oli tuullut ilmoitus, että nuo otukset oli tapettu sukupuuttoon, mutta ilmeisesti yksi yhteiskunta jäi eloon ilmastointiin. Siksi siis potilaat valittivat täälläpäin "meluhaitoista". Potilaat kutsuivat noita otuksia screamereiksi, hoitajat taas korpeiksi. Ne ovat lintuja, jotka ovat täysikasvuisina jopa metrin korkuisia ja tykkäävät syödä lihaa. Ja leikkiä saaliillaan. Mielessänii alkaa muotoutua idea...
    Seuranani oleva vartija on ilmeisesti aloittelija, sillä hän on mennyt oksentamaan roskikseen, joka on ilmastoinnin alapuolella. Ammun ilmastoinnin ritilää niin, että se hajoaa. Korppi hyökkää välittömästi työtoverini kimppuun, murtaen hänen selkärankansa siiveniskulla. Otus ei selvästikään ole täysikasvuinen, mutta on silti vaarallinen. Pitelen kädessäni asetta, joka annetaan lainaan kaikille, jotka menevät kidutuskammioon, tai laboratorioihin. Katselen, kun korppi repii potilaan vatsan auki. Sitten ammun sitä päähän.
    Otan kuolleen työtoverini aseen, sillä sellainen on hyvä omistaa. Voin aina väittää, että hän unohti sen jonnekin. Menen kirjoittamaan raporttia ja jätän potilaan kitumaan. Onneksi vain hänen suunsa oli puudutettu, ajattelen nauraen. Toisaalta olen myös huolissani. Jossakin päin itäsiiven ilmastointia asuu täysikasvuisia korppeja. Ne eivät varmasti mahdu sieltä ulos, eivätkä vartijat varmasti suostu menemään sinne. Meillä taitaa olla tuholaisongelma.
    21. 129 / 171
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt