tsuppari52

Vapaa kuvaus

tämmöinen tässä, ei mikään boheemifiguuri

Aloituksia

9

Kommenttia

61

  1. Mutta miksi me sitten syömme niin paljon? Mikä saa ihmisen syömään enemmän kuin kuluttaa ja miksi ihminen liikkuu niin vähän? Mikäli liikunnan tarkoitus on pelkästään laihtuminen, eikö siihen kyllästy jossain vaiheessa?

    Mielestäni syöminen on kompensaatiota jollekin mielekkäämmälle ja mukavammalle puuhailulle. Syöminen ja juominen ja sitä kautta lihominen kertovat tavallaan turhautumisesta. Turhautumista ei liene ihan helppo pelkällä asennemuokkauksella hälventää. Ihminen joka kokee yrittämisen turhaksi, keksii jotakin, jolla täyttää tyhjää elämäänsä. Olisiko tämä todellisempi syy lihomiselle kuin esimerkiksi se, ettei vain viitsitä pitää huolta fyysisestä kunnosta?
  2. Tuo ryhdin painuminen kasaan on kyllä hyvä huomio. Aika ajoin tietokoneella kyssöttäessä sen huomaa.

    Kyllä niitä kaljamahoja entiseen aikaankin oli, vaikka tietysti ylipaino on nykyään paljon yleisempää kuin vaikkapa 1970-luvulla. Silloin vielä paljon nykyistä enemmän liikuttiin lihasvoimalla ja ruokavaliokin oli huomattavasti niukempi ja yksipuolisempi. Meillä ei ole kaalikeittoa tai kesäkeittoa syöty varmaan kymmeneen vuoteen. Kuulunevatko ne enää koulujen ruokalistalle? Iltaherkkuna saattoi joskus olla nauris tai lanttu - raakana. Makeahkot, täyteläiset maut ovat syrjäyttäneet kotimaiset, happamet maut.

    Omituiselta tuntuu se, että vaikka lihavuus aiheuttaa suuria taloudellisia menoja yhteiskunnalle, ei vieläkään ole tieteellisen tutkimuksen keinoin kehitelty ruokia ja juomia, jotka eivät kasvattaisi painoa liiaksi. Luulisi sellaiselle ruualle ja juomalle löytyvän maailmalta aikamoiset markkinat. Eikö Suomen valtion kannattaisi CleanTechin sijasta satsata tutkimus- ja tuotekehittelyvarojaan De-FatTechin kehitystyöhön? Hoikentavasta ruuasta voisi Suomelle aueta uusi Nokiaakin jyräkämpi kasvusektori.
  3. Kiitokset otteistasi! Ne ovat hyvin kirjoitettuja ja niissä on syvä sanoma. Pelkistäisin sanoman oman aloitukseni kannalta siten, että otteittesi perusteella ainoastaan uskoon tulleen kannattaa kuulua seurakuntaan. En tosin ole täysin varma käsitinkö oikein.

    Ruotsalaisessa urheiluvalmennusfilosofiassa kuulemma korostetaan pakon ja täytymisen sijasta mahdollisuutta ja tilaisuutta. Siis semmoinen porkkana-asenne.

    Vaikka olenkin omalaatuinen tyyppi, luulen kuuluvani suureen enemmistöön niistä ihmisistä, jotka edelleen ovat kirkon jäseniä. He eivät välttämättä usko ihan julistuksen joka kohtaan, ovat seurakunnan jäseniä vanhasta muistista. He täyttävät kirkon kauneimpien joululaulujen aikaan, laulavat lauluja jotka kertovat enemmänkin lapsuuden joululomien perinteestä kuin kristillisestä uskosta. En tiedä miten moni näistä seurakuntalaisista on oikeasti kiinnostunut kristinuskosta tai ylipäätään sen miettimisestä miten elämänsä eläisi. Heitäkin varmasti on.

    Minä olen yksi siitä joukosta. En ole kokenut hengellistä herätystä, uskoontuloa tai miksi sitä nimittääkään. Olen aina uskonut, että on olemassa Jumala, joka on meitä ihmisiä korkeampi voima. Olen joskus löytänyt rauhaa tästä uskosta. Usein olen mielessäni hämilläni nurissut Jumalalle, kun olen taas saanut joutua nöyrtymään itseäni vahvempien ihmisten seurassa. Jos jotakin odotan seurakunnalta, niin tukea matkallani toisten ihmisten parissa. Tukea kaipaan, en tuomiota, kanssakulkijoita, en oppimestareita.
  4. Nimimerkit "SaanenKysyä" ja "1+1" halusivat ylläolevissa viesteissään korostaa sitä, että raamatun sana on Jumalan Sana. Kiitos tästä mielipiteestä! Valitettavasti minun on tähän vaikea uskoa.

    En muista koskaan miettineeni mikä voisi olla uskoni päämäärä. "Päämäärä" tuntuu käsitteenä sellaiselta, että hakataan halkoja ja pinotaan ne kuivahtamaan muutamaksi vuodeksi, jolloin toiminnan päämääränä on että puilla voi joskus lämmittää mökkiä. En äkkiseltään keksi mikä voisi olla uskoni päämäärä. Ajattelen jotensakin niin, että usko auttaa minua jaksamaan eteenpäin tässä ihmisten maailmassa. Vaikea sanoa onko se päämäärä. Elämällenikään en tietääkseni ole asettanut mitään erityistä päämäärää. Koetan pärjäillä. Seurakuntaa etsin, koska tunnen itseni yksinäiseksi. Kovuutta ja tiukkoja rajoja en elämääni etsi.
  5. Kiitos vain vinkistä! Adventtikirkko taitaa mennä oikeammalta ohi tuosta yleisestä ev.lut. meiningistä. Ja minä kun olen enemmän niitä eppäelijöetä. Minun tarttis mieluummin löytää joku seurue, jossa ei olla niin tarkkana sen oikean uskon suhteen.

    Eilen palmusunnuntaina esitettiin muuten televisiossa kaksi jumalanpalvelusta. Molemmat ruotsinkieliseltä kanavalta. Toinen tulikin Ruotsista. Ennenkin olen katsellut niitä ruotsalaisia jumalanpalveluksia. En tiedä edustavatko ne jotain ultraliberaalia suuntausta, mutta tykkään siitä vapaamielisesta ja reippaasta linjasta, joka niihin jumalanpalveluksiin on valittu. Kerran oli yhden palveluksen teemana Elvis! Eikä siinä suinkaan korotettu Elvistä jumalaksi vaan esitettiin ja mietittiin Elviksen laulujen sisältöä kristilliseltä kannalta - siis hyväksyen se, että Elviskin uskoi Jumalaan omalla tavallaan niin että esitti myös hengellistä musiikkia. En tarkoita, että Suomen kirkoissa pitäisi suuntautua Elvikseen vaan että jumalanpalvelusten teemat voisivat olla jonkin verran lähempänä nykyihmisen elämää. Viimeksi kun olin kirkossa, siellä kerrottiin miten taivaasta satoi mannaa. Elviksen musiikissa voitaisiin ihan hyvin puhua kyseisestä tapahtumasarjasta, mutta tyyli olisi ihan toisenlainen kuin silloin kun kirkkokansa istuu penkissä kuuntelemassa papin kertovan mitenkä mies oli yhden leivän syötyään jaksanut kulkea 40 päivää ja 40 yötä vuorelle tapaamaan Jumalaa.
  6. Kiitokset toimeliaisuudesta asiani suhteen!

    Laulutaitoni ei ole läheskään niin hyvä kuin innokkuuteni laulamiseen tai mieltymykseni hyvän musiikin kuuntelemiseen. Niinpä kuorotoiminta sopii paremmin joillekin lahjakkaammille, heitä kyllä löytyy. On suoraan sanoen vaivaannuttavaa kuunnella kuoroa, jonka sointi menee hajalle yhden kovaäänisen kiekujan takia. Sen verran lähimmäisenrakkautta minussa on, etten halua aiheuttaa moista tuskaa sen enempää kuoron jäsenille kuin kuulijoillekaan.

    Viestiesi kannaltani myönteisin asia oli, että voin kenties luottaa siihen, että eri seurakuntien ryhmiä varten tarkoitettuihin tilaisuuksiin voin osallistua. Nähtäväksi jää.

    Vanhustyön suuren osuuden selittäminen suurella vanhusväestöllä ei tunnu minusta ihan uskottavalta. Todennäköisempi selitys on se, että vanhemmista väestöryhmistä löytyy enemmän niitä, jotka joka tapauksessa hakeutuvat kirkon tilaisuuksiin.
  7. Kiitos vastauksesta!

    Männistössä olen joskus asunut ja käytin pari vuotta sitten äitiäni Johanneksen kirkossa, taisipa olla helluntaina. Joskus olin Johanneksen kirkossa kuuntelemassa erinomaisen harrastajakuoron esittämää joulumusiikkia.

    Katsoin pikaisesti niitä tapauksia, joita Männistössä on tarjolla ja voi tietysti olla että siinä Miesten piirissä voisi olla jotain. Se olisi näköjään tänään, mutta omat aikataulut eivät nyt sovi yksiin. En tiedä mitä Männistössä, tai oikeastaan Saarijärven B-alueella, ajateltaisiin jos muukalainen ilmestyisi heidän keskuuteensa. Voikohan seurakuntaa vaihtaa niinkuin terveyskeskusta?

    Muissa Kuopion seurakunnissa tapaukset näyttivät keskittyvän kultaisten vuosien väestöön. Ymmärtäähän sen, kun he yleensä käyvät jumalanpalveluksissakin. Itse olen viisikymppinen. Minulla on vielä tätä vastahankaa sisälläni ja kaipaisin muutakin kuin toimimista kiitoksen ja ylistyksen välineenä. Sitä paitsi vaikea on tajuta mitä kiitettävää ja ylistettävää vanhuksille oikeastaan on. Kunto huononee ja kukaan ei käy kylässä, Mallorcalla kyllä joutavat käymään. Minulla on äiti ja anoppi elossa, joten sen enempään vapaaehtoistyöhön en repiä. Varmaan olen itsekäs. Mutta ei minunkaan luonani kukaan käy omia perheenjäseniä lukuunottamatta. Jeesus voisi kuulemma tulla vaikka läpi lukkojen, vaan eipä ole Herraa näkynyt.
  8. Hintaa on vaikea arvailla, kun ei tuotetta ole vielä olemassakaan. Aikamoisissa hinnoissa se tosin olisi, mikäli viinaakin kalliimpaa olisi. Toisaalta valtio voisi aluksi tukea terveysviinan käyttöä edullisemman verotuksen keinoin.

    Viina ei varsinaisesti ole mikään luonnontuote, vaan tarkalla prosessilla valmistettava kemiallinen aine. On täysin käsittämätöntä, ettei sille ole kehitetty korvaavaa, terveyttä edistävää vaihtoehtoa.

    En usko, että ihmiset tavoittelevat päihtymystä tarkoituksenaan tuhota itsensä. Tosin tällaisiakin tapauksia voi olla. Valtaosa viinanjuojista löytää päihtymyksestä edes hetkellistä iloa, lohtua, rentoutusta, unohdusta. Maailma ei ole reilu mesta, jossa kaikki menisi hyvin kunhan vain hoitaa oman osuutensa. Monelle perjantaipullo on se mikä auttaa jaksamaan. Jotkut löytävät vastaavankaltaista iloa ja lohtua uskonnosta, odottavat taivaallista voittopalkintoa. Joillekin taas voittopalkinto on perjantaipullo.
  9. Ehkä ilmaisin ajatukseni epäselvästi vaikka omasta mielestäni yritinkin selittää asian useampaan kertaan. Mutta kertaus, siihenhän meillä aikaa riittää, joten otetaanpa vielä uudestaan:

    1. Esimerkkinä viinan muuntamisesta terveystuotteeksi ehdotin aluksi, että viinapulloihin liitettäisiin mukaan omega-rasvahappoja (vaikkapa kapseleina). Koska en ole terveysasiantuntija, en tiedä kaikkia viinan haittavaikutuksia, mutta tietääkseni omega-rasvahapot ovat terveyttä edistäviä. Joten viinaa nauttiva henkilö, joka nauttisi myös niitä omega-rasvahappoja, saisi mukana ainakin jotakin terveellistä.

    2. Parempana vaihtoehtona olen tuossa edellä esittänyt, että viinasta kehitettäisiin terveellisempää. Siis viinana myytäisiin jotakin juomaa, joka saa aikaan samat halutut fiilikset kuin viinakin. Vertaa vaikkapa makeutusaineisiin, joita nauttimalla on tarkoitus makeuttaa juomaa tai ruokaa, mutta välttää sokerin haitalliset vaikutukset. Alkoholinkäytön, viinanjuonnin tärkeimpänä vaikuttimena näkisin humalatilan saavuttamisen tavoittelun. Niinpä voitaisiin kehittää juoma, jolla tuo humalatila olisi saavutettavissa ja joka lisäksi sisältäisi terveyttä edistäviä ainesosia. Ne ihmiset, jotka nauttivat vuosikertaviinejä niitten maun vuoksi eivät yleensä ole ongelmakäyttäjiä. Viiniharrastajat voisivat edelleen nauttia viineistään. Ongelmakäyttäjät haluavat tulla humalaan. Mikäli tämän humalan aikaansaaminen olisi terveyttä edistävää, se koituisi kaikkien eduksi. Kansanterveyden koheneminen toisi valtavat säästöt terveydenhoitomenoissa (esim. kakkostyypin diabetes), jotka voitaisiin kohdentaa vaikkapa infrastruktuurin parantamiseen tai vanhusten laitoshoitoon.

    Näin sait nyt tavallaan kaksi vastausta yhteen kysymykseen, mutta koin tarpeelliseksi selventää näkemyksiäni.
  10. Monet uudenlaiset ajatukset on aluksi leimattu huuhaaksi. Jostain syystä ihmisten on viinankin suhteen helpompi kauhistella viinan haitallisia terveysvaikutuksia kuin miettiä miten tuosta niin himoitusta viinasta tehtäisiin terveemmän elämän lähde. Pitäisi vain hyväksyä se, että ihmiset juovat viinaa joka tapauksessa ja pyrkiä kehittämään tuota juotavaa parempaan, terveyttä edistävään suuntaan. En usko, että viinaa juodaan koska se on terveydelle haitallista. Sitä juodaan siitä huolimatta. Kun kerran on olemassa näin haluttu tuote, tarvitsee vain kehittää siitä terveyttä edistävä ja kaikki hyötyvät viinanjuonnista. Ajatelkaapa valtion verotulojen kasvua!
  11. Osmo Soininvaara taitaa olla Suomen politiikan Obi van Kenobi - our only hope. Hänellä on rohkeutta lähestyä asioita tuoreelta näkökannalta. Nyt kun vielä joku kuuntelisi.
  12. Eläkekatto voisi olla hyvä ratkaisu. Eihän kukaan oikeasti elämiseen tarvitse tuollaisia tuloja.

    Suomesta kyllä löytyy ihan kykeneviä ammattijohtajia paljon pienemmilläkin palkoilla, eläkkeistä puhumattakaan.
  13. Eikös tuo nyt ollut jo vähän rumasti sanottu...?
  14. Enpä tuossa edellä muuta väittänytkään. Monet tosin jättävät äänestämättä, koska asiat eivät tunnu muuttuvan sen kummemmiksi. Olisiko sinulla joku rakentava ehdotus ketä äänestää, nimimerkki Välittääkö?
  15. Eihän meiltä kaikkia mahdollisuuksia ole voitu viedä, kun ei meillä ole niitä koskaan ollutkaan. Leipää ja sirkushuveja tarjoiltiin Roomassakin köyhille.
  16. Nimimerkki Pelleilyä rinnastaa valtion työssäkäyviin ihmisiin. Entä alle työikäiset, eläkeläiset, työttömät, sairaat? Eivätkö he kuulu valtioon? Rinnastus on ehkä tahaton mutta kuvaava.

    Ansiosidonnaista päivärahaa saadakseen ei tarvitse kuulua liittoon. Työttömyyskassa riittää. Siitäpä sainkin ajatuksen! Erotaan kaikki liitosta, pysytään jäseninä vain työttömyyskassassa! Ehkä sellainen hiljalleen painostaisi ay-liikettä ajattelemaan myös työttömiä jäseniään. Siis niitä jotka ei vielä ole eronneet.
  17. Kiitos että kerroit näkemyksesi! Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot.

    Voi tosin olla, ettei yrityksenne tulos erityisemmin paranisi, mikäli työttömyyskorvaukset puolitettaisiin, mutta pienentäisihän sellainen valtion menoja.
  18. Aikoinaan eräällä julkisella työnantajalla palvellessani ehdotin huvikseni, että työttömille annettaisiin Kainuu vapaavaltioksi. Suomen ei enää tarvitsisi maksaa työttömyyskorvauksia ja työttömät saisivat järjestellä asiansa kuten haluavat. Pöydän toisella puolella palkkaansa nauttinut virkamies totesi, etteivät ne työttömät siellä pärjäisi, meidän ne kuitenkin olisi elätettävä.

    Ja nyt on meillä Talvivaara.
  19. Olen sitä mieltä, että työkkärit lakkauttamalla saavutettaisiin tuntuvia säästöjä. Yksityiset työnvälitysfirmat hoitakoot työnvälityksen. Ja kun työttömyyspäivärahat korvattaisiin kansalaispalkkajärjestelmän kautta, kevenisi byrokratia ja nöyryyttävät vierailut työkkärissä ja asioinnit kelalla loppuisivat. Myös ansiosidonnaisista päivärahoista tulisi luopua. Sama kansalaispalkka vain kaikille.
  20. Minusta päiväkirjan pitäminen voi olla ihan hyvä ajatus oman jaksamisen kannalta. Siinä voi oppia itsestäänkin jotain. Varsinkin jälkeenpäin päiväkirjaa lukemalla näkee tapahtuneen usein uudessa valossa. Työpaikkaa kuvaavien muistiinpanojen julkaiseminen sen sijaan ei taitaisi olla luvallista.
    21. 2 / 4
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt