Kirjoitin toiseen viestiketjuun viestin, johon en saanut mitään vastausta. Ajattelin, jotta tulisiko vastauksia paremmin, kun aloitan kokonaan uuden ketjun. Poistin sen aikaisemman viestin. Suurimmaksi osaksi samat jutut ovat nyt luettavissa tästä.
Kun luen näitten palstojen kirjoituksia, niin tuntuu, etten tiedä mistään mitään. Vaikuttaa kuin kirjoittajat olisivat pohtineet ikänsä näitä uskonasioita ja raamattuunkin viitataan hyvin sujuvasti. Vaikuttaa siltä, että nk. tavalliset tallaajat eivät tänne kirjoita. Ja silti heistäkin iso osa, meillä päin valtaosa, on jonkun seurakunnan jäseniä.
Vaikka kuulunkin ev.lut. seurakuntaan, en silti usko läheskään kaikkeen mitä raamatussa sanotaan. Raamattu on nähdäkseni kirjoituskokoelma, jossa jokseenkin samanlaiset kirjoittajat kuin näillä palstoillakin kertovat parhaansa mukaan näkemyksiään Jumalasta. Jumala itse ei ole raamattuun kirjoittanut sanaakaan. En tiedä onko Jumala edes suomenkielinen, heh-heh!
Yritin äsken etsiskellä täältä Kuopion suunnalta seurakuntaa tai muuta yhteisöä, jossa voisi avoimesti jutella kristinuskosta ilman että minua leimattaisiin jumalankieltäjäksi tai huonoksi humoristiksi. En myöskään halua, että minulle alettaisiin kertoa, että totuus löytyy yksin raamatusta, koska se selvästikään ei sieltä löydy. Jos löytyisi, niin olisi sen varmaan aika moni jo löytänyt. Nyt ei siltä vaikuta.
Haluaisin seurakunnan olevan yhteisö, jossa ihan kernaasti voitaisiin lukea raamattua ja kertoa mitä siitä ajatellaan. Aika usein kirkossa tai radion hartausohjelmissa papit sun muut tuovat esiin hyvin mielenkiintoisia näkökulmia raamatun kertomuksiin. Sellaista on kiva kuunnella. Välillä voi jotain laulaakin. Seurakunnan ei kuitenkaan pitäisi olla painostava yhteisö, jossa jotkut antavat ymmärtää että heillä on se oikea tieto hallussaan. Koska selvästikään ei ole. Seurakunnassa pitäisi voida tuntea olevansa sellaisessa seurassa, johon minutkin hyväksytään omanlaisenani ja jossa minunkin näkemyksilleni annetaan arvoa. Kotiseurakunnassani tällaista tunnetta ei minulle pääse syntymään.
Jos joku sattuu tietämään Kuopion seudulta seurakunnan tai muun vastaavan yhteisön, joka voisi sopia kuvaukseeni, olkoon niin ystävällinen ja ilmoittakoon jotain suuntaa antavia yhteystietoja mieluiten tämän viestiketjun jatkeeksi.
Mä mistä löytäisin sen seurakunnan?
33
360
Vastaukset
Hei,
Kuopiossa on monta ev.lut. seurakuntaa ja ei kannata luovuttaa, jos omasta seurakunnastasi ei löydy sopivaa toimintaa. Ehkä sinun kannattaisi käydä jonkun seurakunnan työntekijän kanssa keskustelemassa ja kerrot millaista toimntaa haluaisit, niin silloin voisit paremmin löytää juuri sinulle sopivaa toimintaa.
Monta kertaa jo valmiit ryhmät seurakunnissa voivat uudesta tullijasta tuntua vierailta ja silloin ei kannata luovuttaa ensimmäisen tapaamisen perusteella. Kuopion seurakuntien nettisivuilta löytyi ainakin monenlaista toimintaa, sieltäkin voi käydä katsomassa. Tässä esim. Männistön seurakunnan sivuille linkki http://www.kuopionseurakunnat.fi/mannisto-tapahtumakalenteri
Merja-pappiKiitos vastauksesta!
Männistössä olen joskus asunut ja käytin pari vuotta sitten äitiäni Johanneksen kirkossa, taisipa olla helluntaina. Joskus olin Johanneksen kirkossa kuuntelemassa erinomaisen harrastajakuoron esittämää joulumusiikkia.
Katsoin pikaisesti niitä tapauksia, joita Männistössä on tarjolla ja voi tietysti olla että siinä Miesten piirissä voisi olla jotain. Se olisi näköjään tänään, mutta omat aikataulut eivät nyt sovi yksiin. En tiedä mitä Männistössä, tai oikeastaan Saarijärven B-alueella, ajateltaisiin jos muukalainen ilmestyisi heidän keskuuteensa. Voikohan seurakuntaa vaihtaa niinkuin terveyskeskusta?
Muissa Kuopion seurakunnissa tapaukset näyttivät keskittyvän kultaisten vuosien väestöön. Ymmärtäähän sen, kun he yleensä käyvät jumalanpalveluksissakin. Itse olen viisikymppinen. Minulla on vielä tätä vastahankaa sisälläni ja kaipaisin muutakin kuin toimimista kiitoksen ja ylistyksen välineenä. Sitä paitsi vaikea on tajuta mitä kiitettävää ja ylistettävää vanhuksille oikeastaan on. Kunto huononee ja kukaan ei käy kylässä, Mallorcalla kyllä joutavat käymään. Minulla on äiti ja anoppi elossa, joten sen enempään vapaaehtoistyöhön en repiä. Varmaan olen itsekäs. Mutta ei minunkaan luonani kukaan käy omia perheenjäseniä lukuunottamatta. Jeesus voisi kuulemma tulla vaikka läpi lukkojen, vaan eipä ole Herraa näkynyt.tsuppari52 kirjoitti:
Kiitos vastauksesta!
Männistössä olen joskus asunut ja käytin pari vuotta sitten äitiäni Johanneksen kirkossa, taisipa olla helluntaina. Joskus olin Johanneksen kirkossa kuuntelemassa erinomaisen harrastajakuoron esittämää joulumusiikkia.
Katsoin pikaisesti niitä tapauksia, joita Männistössä on tarjolla ja voi tietysti olla että siinä Miesten piirissä voisi olla jotain. Se olisi näköjään tänään, mutta omat aikataulut eivät nyt sovi yksiin. En tiedä mitä Männistössä, tai oikeastaan Saarijärven B-alueella, ajateltaisiin jos muukalainen ilmestyisi heidän keskuuteensa. Voikohan seurakuntaa vaihtaa niinkuin terveyskeskusta?
Muissa Kuopion seurakunnissa tapaukset näyttivät keskittyvän kultaisten vuosien väestöön. Ymmärtäähän sen, kun he yleensä käyvät jumalanpalveluksissakin. Itse olen viisikymppinen. Minulla on vielä tätä vastahankaa sisälläni ja kaipaisin muutakin kuin toimimista kiitoksen ja ylistyksen välineenä. Sitä paitsi vaikea on tajuta mitä kiitettävää ja ylistettävää vanhuksille oikeastaan on. Kunto huononee ja kukaan ei käy kylässä, Mallorcalla kyllä joutavat käymään. Minulla on äiti ja anoppi elossa, joten sen enempään vapaaehtoistyöhön en repiä. Varmaan olen itsekäs. Mutta ei minunkaan luonani kukaan käy omia perheenjäseniä lukuunottamatta. Jeesus voisi kuulemma tulla vaikka läpi lukkojen, vaan eipä ole Herraa näkynyt.Hei,
Monta kertaa erilaiset toiminnat kuulostavat toiselta kuin ovat. Ehdotan, että rohkeasti käyt katsomassa. Seurakuntien tilaisuuksiin voi mennä vaikka ei juuri sen seurakunnan jäsen olisikaan. Esim. suuressa seurakunnassa eri seurakunnissa on tietynlaista toimintaa vaikka siksi, että suurin osa väestöstä on ikääntyvää ja ajatellaan, että esim. työikäiset voivat liikkua paremmin ja löytää toisesta seurakunnasta itselleen sopivaa toimintaa. Kuopion ison seurakuntayhtymän jostakin seurakunnasta voisin kuvitella, että löytyy sopiva lauluryhmä, kuoro tai ryhmä, jossa on avointa ja mukavaa porukkaa. Ja jos haluaisit olla avuksi, jollekin toiselle ihmiselle, voisit vaikka kysellä mitä vapaaehtoistoimintaa olisi tarjolla.
Voimia etsintään
Merja-pappikuunteleva_kirkko kirjoitti:
Hei,
Monta kertaa erilaiset toiminnat kuulostavat toiselta kuin ovat. Ehdotan, että rohkeasti käyt katsomassa. Seurakuntien tilaisuuksiin voi mennä vaikka ei juuri sen seurakunnan jäsen olisikaan. Esim. suuressa seurakunnassa eri seurakunnissa on tietynlaista toimintaa vaikka siksi, että suurin osa väestöstä on ikääntyvää ja ajatellaan, että esim. työikäiset voivat liikkua paremmin ja löytää toisesta seurakunnasta itselleen sopivaa toimintaa. Kuopion ison seurakuntayhtymän jostakin seurakunnasta voisin kuvitella, että löytyy sopiva lauluryhmä, kuoro tai ryhmä, jossa on avointa ja mukavaa porukkaa. Ja jos haluaisit olla avuksi, jollekin toiselle ihmiselle, voisit vaikka kysellä mitä vapaaehtoistoimintaa olisi tarjolla.
Voimia etsintään
Merja-pappiHei, anteeksi en heti huomannut vastauksestasi tuota, että teet jo vapaaehtoistyötä omien läheisten kanssa. Ymmärrän hyvin, että tuo on kuormittavaa. Muunlaistakin vapaehtoistaa kuin muiden auttamista seurakunnasta toki löytyy.
Merja-pappikuunteleva_kirkko kirjoitti:
Hei, anteeksi en heti huomannut vastauksestasi tuota, että teet jo vapaaehtoistyötä omien läheisten kanssa. Ymmärrän hyvin, että tuo on kuormittavaa. Muunlaistakin vapaehtoistaa kuin muiden auttamista seurakunnasta toki löytyy.
Merja-pappiKiitokset toimeliaisuudesta asiani suhteen!
Laulutaitoni ei ole läheskään niin hyvä kuin innokkuuteni laulamiseen tai mieltymykseni hyvän musiikin kuuntelemiseen. Niinpä kuorotoiminta sopii paremmin joillekin lahjakkaammille, heitä kyllä löytyy. On suoraan sanoen vaivaannuttavaa kuunnella kuoroa, jonka sointi menee hajalle yhden kovaäänisen kiekujan takia. Sen verran lähimmäisenrakkautta minussa on, etten halua aiheuttaa moista tuskaa sen enempää kuoron jäsenille kuin kuulijoillekaan.
Viestiesi kannaltani myönteisin asia oli, että voin kenties luottaa siihen, että eri seurakuntien ryhmiä varten tarkoitettuihin tilaisuuksiin voin osallistua. Nähtäväksi jää.
Vanhustyön suuren osuuden selittäminen suurella vanhusväestöllä ei tunnu minusta ihan uskottavalta. Todennäköisempi selitys on se, että vanhemmista väestöryhmistä löytyy enemmän niitä, jotka joka tapauksessa hakeutuvat kirkon tilaisuuksiin.- kirkossa käynyt
tsuppari52 kirjoitti:
Kiitokset toimeliaisuudesta asiani suhteen!
Laulutaitoni ei ole läheskään niin hyvä kuin innokkuuteni laulamiseen tai mieltymykseni hyvän musiikin kuuntelemiseen. Niinpä kuorotoiminta sopii paremmin joillekin lahjakkaammille, heitä kyllä löytyy. On suoraan sanoen vaivaannuttavaa kuunnella kuoroa, jonka sointi menee hajalle yhden kovaäänisen kiekujan takia. Sen verran lähimmäisenrakkautta minussa on, etten halua aiheuttaa moista tuskaa sen enempää kuoron jäsenille kuin kuulijoillekaan.
Viestiesi kannaltani myönteisin asia oli, että voin kenties luottaa siihen, että eri seurakuntien ryhmiä varten tarkoitettuihin tilaisuuksiin voin osallistua. Nähtäväksi jää.
Vanhustyön suuren osuuden selittäminen suurella vanhusväestöllä ei tunnu minusta ihan uskottavalta. Todennäköisempi selitys on se, että vanhemmista väestöryhmistä löytyy enemmän niitä, jotka joka tapauksessa hakeutuvat kirkon tilaisuuksiin.Käyhän tutustumassa myös adventtikirkkoon. Siellä tutkitaan joka sapatti (lauantai) yhdessä Raamattua ja lauletaan ja rukoillaan yhteisten asioiden ja henkilökohtaisten asioiden puolesta. Jumalanpalvelus alkaa klo 10 lauantaina, joka on Raamatun pyhä sapatin päivä.
kirkossa käynyt kirjoitti:
Käyhän tutustumassa myös adventtikirkkoon. Siellä tutkitaan joka sapatti (lauantai) yhdessä Raamattua ja lauletaan ja rukoillaan yhteisten asioiden ja henkilökohtaisten asioiden puolesta. Jumalanpalvelus alkaa klo 10 lauantaina, joka on Raamatun pyhä sapatin päivä.
Kiitos vain vinkistä! Adventtikirkko taitaa mennä oikeammalta ohi tuosta yleisestä ev.lut. meiningistä. Ja minä kun olen enemmän niitä eppäelijöetä. Minun tarttis mieluummin löytää joku seurue, jossa ei olla niin tarkkana sen oikean uskon suhteen.
Eilen palmusunnuntaina esitettiin muuten televisiossa kaksi jumalanpalvelusta. Molemmat ruotsinkieliseltä kanavalta. Toinen tulikin Ruotsista. Ennenkin olen katsellut niitä ruotsalaisia jumalanpalveluksia. En tiedä edustavatko ne jotain ultraliberaalia suuntausta, mutta tykkään siitä vapaamielisesta ja reippaasta linjasta, joka niihin jumalanpalveluksiin on valittu. Kerran oli yhden palveluksen teemana Elvis! Eikä siinä suinkaan korotettu Elvistä jumalaksi vaan esitettiin ja mietittiin Elviksen laulujen sisältöä kristilliseltä kannalta - siis hyväksyen se, että Elviskin uskoi Jumalaan omalla tavallaan niin että esitti myös hengellistä musiikkia. En tarkoita, että Suomen kirkoissa pitäisi suuntautua Elvikseen vaan että jumalanpalvelusten teemat voisivat olla jonkin verran lähempänä nykyihmisen elämää. Viimeksi kun olin kirkossa, siellä kerrottiin miten taivaasta satoi mannaa. Elviksen musiikissa voitaisiin ihan hyvin puhua kyseisestä tapahtumasarjasta, mutta tyyli olisi ihan toisenlainen kuin silloin kun kirkkokansa istuu penkissä kuuntelemassa papin kertovan mitenkä mies oli yhden leivän syötyään jaksanut kulkea 40 päivää ja 40 yötä vuorelle tapaamaan Jumalaa.- 1234567---
kirkossa käynyt kirjoitti:
Käyhän tutustumassa myös adventtikirkkoon. Siellä tutkitaan joka sapatti (lauantai) yhdessä Raamattua ja lauletaan ja rukoillaan yhteisten asioiden ja henkilökohtaisten asioiden puolesta. Jumalanpalvelus alkaa klo 10 lauantaina, joka on Raamatun pyhä sapatin päivä.
Huomioitavaa: Adventtikirkossa on naisia pastoreina Raamatun vastaisesti. Pieni vähemmistö adventisteja ei hyväksy naispastoreita, he ovat Raamatun linjalla.
- kysyvä
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Hei,
Monta kertaa erilaiset toiminnat kuulostavat toiselta kuin ovat. Ehdotan, että rohkeasti käyt katsomassa. Seurakuntien tilaisuuksiin voi mennä vaikka ei juuri sen seurakunnan jäsen olisikaan. Esim. suuressa seurakunnassa eri seurakunnissa on tietynlaista toimintaa vaikka siksi, että suurin osa väestöstä on ikääntyvää ja ajatellaan, että esim. työikäiset voivat liikkua paremmin ja löytää toisesta seurakunnasta itselleen sopivaa toimintaa. Kuopion ison seurakuntayhtymän jostakin seurakunnasta voisin kuvitella, että löytyy sopiva lauluryhmä, kuoro tai ryhmä, jossa on avointa ja mukavaa porukkaa. Ja jos haluaisit olla avuksi, jollekin toiselle ihmiselle, voisit vaikka kysellä mitä vapaaehtoistoimintaa olisi tarjolla.
Voimia etsintään
Merja-pappiVastaatko Merja-pappi minulle oletko uskossa. Haluaisin tietää myös milloin ja miten olet uskoon tullut.
- SaanenKysyä
Mikä on uskosi päämäärä?
************************
Uskon päämäärä on sielujen pelastus [1. Piet. 1:9].
Mihin toivosi tästä perustuu?
*****************************
Veljemme Paavalin kirjeissä on yhtä ja toista vaikeatajuistakin, mitä tietämättömät ja epävakaat vääristelevät, niin kuin muitakin Kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen. [2. Piet. 3:15...16]
Eihän sitäkään, joka kilpailee, seppelöidä, ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti. [2. Tim. 2:5]
Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen teille julistanut ja jonka olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte. Sen kautta te myös pelastutte, jos pidätte kiinni siitä sellaisena kuin minä sen teille julistin. Muuten olette aivan turhaan uskoneet. [1. Kor. 15:1...2] - 1+1
Pelastus ei ole tarjolla vain yhdessä tietyssä ”Jumalan valitsemassa” järjestössä, mutta monissa ylläpidetään monenlaista seurakunnan tehtävän ja olemuksen vastaista sekä ollaan pahasti takapajulla, etäälläkin totuudesta. Hakeudu paikallisseurakuntaan, jossa Raamattua kunnioitetaan Jumalan sanana, eikä seurakunnan kaitsija ole vikatekele, vaan täyttää Raamatun asettamat kelpoisuusvaatimukset: 1. Tim. 3:1...12; Tit. 1:5...9; 2. Tim. 2:24...25. Saarnaajan on pysyttävä lujasti totuudessa sekä kyettävä opettamaan, nuhtelemaan ja kehottamaan. Puheet eivät saa olla hienotunteisuuteen pyrkivää kompromissijulistusta, Raamattua ei saa korvata humanistisella teologialla, eikä uskolta ryöstää sen moraalista sisältöä. Harhautunut opetus vie kuulijat harhaan tehden pelastumisen mahdottomaksi.
Pelastus tulee vain väärentämättömän evankeliumin kautta. Kirjoituksissa on yhtä ja toista vaikeatajuistakin, mitä tietämättömät ja epävakaat vääristelevät – omaksi kadotuksekseen. Pohjautuessaan ihmisten oppeihin usko on turhaa. Älä anna kenenkään pettää itseäsi kauniilla puheilla tai järkeisopilla. Raamattu varoittaa petollisista työntekijöistä, jotka väittävät tuntevansa Jumalan, mutta eivät pidä Hänen käskyjään. Vaikka totuuden valheeseen vaihtaneet opettavat sitä mitä ei pitäisi, maailma kuuntelee heitä ja ihmiset puhuvat heistä hyvää.
Jumalan totuus kestää koettelua ja totuuden etsiminen erityisesti henkilökohtaisen Raamatun tutkimisen muodossa tulisikin olla kristityn tärkeimpiä tehtäviä. Esimerkiksi Efesoksen seurakunta sai Jumalalta kiitosta siitä, ettei voinut sietää pahoja ihmisiä ja oli koetellut ja havainnut valehtelijoiksi niitä, jotka sanoivat olevansa apostoleja, vaikka eivät olleet [Ilm. 2:2]. Jokaisen tulisi tarkistaa, onko meille tähän asti tarjottu olematonta kangasta, niin kuin H.C. Andersenin sadussa ”Keisarin uudet vaatteet”, vai olisiko jossakin tarjolla sitä oikeaa kangasta. Nimimerkit "SaanenKysyä" ja "1 1" halusivat ylläolevissa viesteissään korostaa sitä, että raamatun sana on Jumalan Sana. Kiitos tästä mielipiteestä! Valitettavasti minun on tähän vaikea uskoa.
En muista koskaan miettineeni mikä voisi olla uskoni päämäärä. "Päämäärä" tuntuu käsitteenä sellaiselta, että hakataan halkoja ja pinotaan ne kuivahtamaan muutamaksi vuodeksi, jolloin toiminnan päämääränä on että puilla voi joskus lämmittää mökkiä. En äkkiseltään keksi mikä voisi olla uskoni päämäärä. Ajattelen jotensakin niin, että usko auttaa minua jaksamaan eteenpäin tässä ihmisten maailmassa. Vaikea sanoa onko se päämäärä. Elämällenikään en tietääkseni ole asettanut mitään erityistä päämäärää. Koetan pärjäillä. Seurakuntaa etsin, koska tunnen itseni yksinäiseksi. Kovuutta ja tiukkoja rajoja en elämääni etsi.- Ote kirjasta Sinulle
Moni meistä esittää tosissaan kysymyksen: Miksi elän? Olen miettinyt tätä kysymystä paljon. Kerran jouduin puhumaan elämän tarkoituksesta. Puhetta valmistellessani menin Helsingin asemalle ja haastattelin noin viittäkymmentä ihmistä yhtenä iltapäivänä. Kysyin heiltä: "Hei, mikä on elämäsi tarkoitus?" Useimmat pitivät minua tärähtäneenä eivätkä osanneet sanoa mitään. Parikymmentä ihmistä yritti vastata. Heidän vastauksiaan analysoidessani tajusin, että haastattelemani ihmiset jakaantuivat neljään pääryhmään: Suurin ryhmä koki, että elämän tarkoitus on pysyä hengissä mahdollisimman kauan. Toinen, että elämä olisi mahdollisimman mukavaa ja että siitä saisi mahdollisimman paljon mielihyvää ja nautintoa. Kolmas ryhmä, jolla oli suurempi kunnianhimo, sanoi, että elämästämme pitää jäädä jälki historiaan ja meidän on vaikutettava jotenkin positiivisesti ihmiskunnan kehitykseen. Neljäs sanoi, että olemme täällä synnyttääksemme seuraavan sukupolven jotta ihmissuku jatkuisi. Kävellessäni asemalta ajattelin: "Olipa laiha tulos. Eivät saamani vastaukset voi olla riittäviä. Täytyy olla jotakin enemmän. Eivät ihmiset edes elä vastauksiensa mukaan."
1) Jos elämäni tarkoitus on pysyä hengissä mahdollisimman kauan ja elän sen mukaan, enhän silloin polttaisi yhtäkään tupakkaa. En myöskään olisi katkera, en kantaisi syyllisyyttä enkä stressiä, jotka lyhentävät elämääni. En väärinkäyttäisi kahta Suomen yleisintä itsemurhavälinettä, veistäjä haarukkaa. Mehän syömme itsemme kuoliaiksi lyhentäen elämäämme epäterveellisellä ruokavaliolla tai katsomalla elämää pullonpohjan läpi. Jos tarkoituksemme olisi pysyä hengissä mahdollisimman kauan, emme eläisi niin epäjohdonmukaisesti.
2) Entä toinen syy: että saisi elämästään mahdollisimman paljon nautintoa ja mielihyvää. Miten on kun ihminen on vanha ja sairas, paikat kolottaa eikä mistään enää nauti, ei maistu ruoka eikä seksikään enää toimi, haluaako ihminen silloin kuolla pois? En ole juuri tavannut ihmisiä, jotka tämän tähden haluavat elämästä pois. Ainakin useimmat meistä haluavat pitää kiinni elämästä niin kauan kuin se on mahdollista.
3) Jotkut sanoivat, että elämän tarkoitus on jättää jälki ihmiskunnan historiaan. Silloinhan 99,9 % meistä on täysin tarpeettomia! Emmehän me mitään kunnollista saa aikaiseksi, olemme enemmän osa ongelmaa kuin sen ratkaisua.
4) Entä sitten ne, joille seuraavan sukupolven synnyttäminen on elämän tarkoituksen täyttämistä? Minulla on lapsia ja lastenlapsia, mutta en silti katso täyttäneeni elämän tarkoitusta niin, että tahtoisin kuolla. Jos elämän tarkoitus olisi vain auttaa ihmissukua jatkumaan, miksi ihmissuku pitäisi taakkanaan valtavaa eläkeläisten joukkoa, joka ei enää "tuota” uusia lapsia. Eivätkä eläkeläiset itsekään halua kuolla vaan elää.
Jotakin muuta täytyy olla olemassa; Jotakin suurempaa.- Ote jatkuu
Koulupoikana etsin epämääräisesti elämän tarkoitusta. Rippikouluiässä sain käsiini filosofisia kirjoja. Luin Sartrea ja Camus'tä. Ne koskettivat sisintäni omalla tavallaan, koska niiden sanoma oli, ettei elämällä ole mitään tarkoitusta. Ei ole mitään syytä elää. Miksi hän on vielä elossa, vaikka ajattelee noin kyselin mielessäni. Tajusin, etteivät filosofitkaan elä aina sen mukaan, mitä opettavat. Mutta kuitenkin heidän ajatuksensa koskettivat minua. Ei siksi, että ne olisivat vastanneet kysymyksen elämän tarkoituksesta, vaan siksi, että minua lohdutti etteivät muutkaan olleet löytäneet vastausta. En saanut kysymykseeni vastausta ennen kuin 16-vuotiaana, jolloin ymmärsin, kuka Jeesus Kristus on. Jeesus ei ollutkaan vaihtoehto vaan elinehto.
Olen asunut Saksassa vuodesta 1974. Muutettuamme sinne ajelin aamuisin toimistooni. Mieltäni kiinnitti matkan varrella laakson laidassa valtava betonimöykky. Siihen oli tarkoitus rakentaa Lörrachin kaupungin ohikulkutie, nelikaistainen moottoritie. Suunnitelman mukaan siihen piti tulla noin puolitoista kilometriä pitkä silta Wiesentalin ylitse. Sillan toista päätä alettiin rakentaa, ja sitten iski öljykriisi. Moottoritien rakentamissuunnitelma pantiin jäihin moneksi vuodeksi. Monta sataa tonnia painava betonirakennelma oli pari-kolmekymmentä metriä nelikaistaista moottoritietä. Enempää ei ollut saatu valmiiksi. Siinä se mötkötti tien laidassa täysin vailla tarkoitusta. Ohi ajellessani ajattelin, että näkisipä silloin viimeisiä vuosiaan elävä Jean Paul Sartre sen. Sanoisin hänelle: ”Tuossa on sinun elämänfilosofiasi. Kappale hämäryyttä kahden pimeän yön välissä, täysin vailla tarkoitusta. Se ei liity mihinkään suurempaan kokonaisuuteen.”
Uskoon tullessani elämäni liitettiin suurempaan kokonaisuuteen, niin kuin se sillan pätkä saksalaisen tien laidassa. 1980-luvulla mainittu moottoritie rakennettiin valmiiksi ja olen ajaa huristanut sen entisen möykyn ylitse satoja kertoja molempiin suuntiin. Mieletön möykky, jolla ei ollut mitään tarkoitusta oli saanut tarkoituksen. Sillan pätkä on tärkeä, koska se liittää yhteen tien alun ja jatkon.
Epäuskoinen ei koskaan löydä vastausta olemassaolon kysymykseen. Jos ihmisen juuret eivät ole iankaikkisuudessa tai jos hänen näköalansa eivät ulotu tämä maailman yli, hänellä on liian pienet eväät elämässä jaksamiseen. Hänellä on liian pieni motivaatio toimia rakentavasti. On pakko löytää uusia ulottuvuuksia; Ne on kätketty Jeesukseen, silloin vasta elämän tarkoitus avautuu. Ote jatkuu kirjoitti:
Koulupoikana etsin epämääräisesti elämän tarkoitusta. Rippikouluiässä sain käsiini filosofisia kirjoja. Luin Sartrea ja Camus'tä. Ne koskettivat sisintäni omalla tavallaan, koska niiden sanoma oli, ettei elämällä ole mitään tarkoitusta. Ei ole mitään syytä elää. Miksi hän on vielä elossa, vaikka ajattelee noin kyselin mielessäni. Tajusin, etteivät filosofitkaan elä aina sen mukaan, mitä opettavat. Mutta kuitenkin heidän ajatuksensa koskettivat minua. Ei siksi, että ne olisivat vastanneet kysymyksen elämän tarkoituksesta, vaan siksi, että minua lohdutti etteivät muutkaan olleet löytäneet vastausta. En saanut kysymykseeni vastausta ennen kuin 16-vuotiaana, jolloin ymmärsin, kuka Jeesus Kristus on. Jeesus ei ollutkaan vaihtoehto vaan elinehto.
Olen asunut Saksassa vuodesta 1974. Muutettuamme sinne ajelin aamuisin toimistooni. Mieltäni kiinnitti matkan varrella laakson laidassa valtava betonimöykky. Siihen oli tarkoitus rakentaa Lörrachin kaupungin ohikulkutie, nelikaistainen moottoritie. Suunnitelman mukaan siihen piti tulla noin puolitoista kilometriä pitkä silta Wiesentalin ylitse. Sillan toista päätä alettiin rakentaa, ja sitten iski öljykriisi. Moottoritien rakentamissuunnitelma pantiin jäihin moneksi vuodeksi. Monta sataa tonnia painava betonirakennelma oli pari-kolmekymmentä metriä nelikaistaista moottoritietä. Enempää ei ollut saatu valmiiksi. Siinä se mötkötti tien laidassa täysin vailla tarkoitusta. Ohi ajellessani ajattelin, että näkisipä silloin viimeisiä vuosiaan elävä Jean Paul Sartre sen. Sanoisin hänelle: ”Tuossa on sinun elämänfilosofiasi. Kappale hämäryyttä kahden pimeän yön välissä, täysin vailla tarkoitusta. Se ei liity mihinkään suurempaan kokonaisuuteen.”
Uskoon tullessani elämäni liitettiin suurempaan kokonaisuuteen, niin kuin se sillan pätkä saksalaisen tien laidassa. 1980-luvulla mainittu moottoritie rakennettiin valmiiksi ja olen ajaa huristanut sen entisen möykyn ylitse satoja kertoja molempiin suuntiin. Mieletön möykky, jolla ei ollut mitään tarkoitusta oli saanut tarkoituksen. Sillan pätkä on tärkeä, koska se liittää yhteen tien alun ja jatkon.
Epäuskoinen ei koskaan löydä vastausta olemassaolon kysymykseen. Jos ihmisen juuret eivät ole iankaikkisuudessa tai jos hänen näköalansa eivät ulotu tämä maailman yli, hänellä on liian pienet eväät elämässä jaksamiseen. Hänellä on liian pieni motivaatio toimia rakentavasti. On pakko löytää uusia ulottuvuuksia; Ne on kätketty Jeesukseen, silloin vasta elämän tarkoitus avautuu.Kiitokset otteistasi! Ne ovat hyvin kirjoitettuja ja niissä on syvä sanoma. Pelkistäisin sanoman oman aloitukseni kannalta siten, että otteittesi perusteella ainoastaan uskoon tulleen kannattaa kuulua seurakuntaan. En tosin ole täysin varma käsitinkö oikein.
Ruotsalaisessa urheiluvalmennusfilosofiassa kuulemma korostetaan pakon ja täytymisen sijasta mahdollisuutta ja tilaisuutta. Siis semmoinen porkkana-asenne.
Vaikka olenkin omalaatuinen tyyppi, luulen kuuluvani suureen enemmistöön niistä ihmisistä, jotka edelleen ovat kirkon jäseniä. He eivät välttämättä usko ihan julistuksen joka kohtaan, ovat seurakunnan jäseniä vanhasta muistista. He täyttävät kirkon kauneimpien joululaulujen aikaan, laulavat lauluja jotka kertovat enemmänkin lapsuuden joululomien perinteestä kuin kristillisestä uskosta. En tiedä miten moni näistä seurakuntalaisista on oikeasti kiinnostunut kristinuskosta tai ylipäätään sen miettimisestä miten elämänsä eläisi. Heitäkin varmasti on.
Minä olen yksi siitä joukosta. En ole kokenut hengellistä herätystä, uskoontuloa tai miksi sitä nimittääkään. Olen aina uskonut, että on olemassa Jumala, joka on meitä ihmisiä korkeampi voima. Olen joskus löytänyt rauhaa tästä uskosta. Usein olen mielessäni hämilläni nurissut Jumalalle, kun olen taas saanut joutua nöyrtymään itseäni vahvempien ihmisten seurassa. Jos jotakin odotan seurakunnalta, niin tukea matkallani toisten ihmisten parissa. Tukea kaipaan, en tuomiota, kanssakulkijoita, en oppimestareita.Hupsuutta tai ei, olen vieläkin samassa tilanteessa uskoni ja minulle sopivan ryhmän etsimisen kanssa kuin silloin kuin edellä olevat tekstit kirjoitettiin.
Luin hartaudella nuo ylempää löytyvät Otteet. Jos mietin omaa elämääni moottoritien pätkänä, olisin tosi iloinen, jos siitä minun pätkästäni olisi jotain hyötyä edes tulevaisuudessa. Minun on kuitenkin vaikea käsittää miksi Kaikkivaltias tarvitsisi minun elämäni tuottamaa moottoritien pätkää yhtään mihinkään. Hän kun voisi luoda kokonaisia maailmoita niin halutessaan. Sen sijaan on helpompi ajatella, että joku ihmiskunnan sukupolvien sarja, vaikkapa lapseni, hyötyisivät jollain tavoin minun moottoritien pätkästäni. Tosiasiassa kai useimpien ihmisten moottoritienpätkät jäävät ruohottumaan heidän jälkeensä. Vaivalla rakennetut talot peittyvät metsän sekaan ja luonto valtaa ne. Tässä ei ole mitään erikoista suuressa mittakaavassa. Mutta pienen ihmisen kannalta tietenkin on vaikea jaksaa keskittyä elämiseen, kun aavistaa että sen elon merkitys taitaa olla yhtä kuin yksityinen pasianssi, jossa jokainen voi vain katsoa pakan loppuun.- Jeesussanoo
Kuka pyytää etsimään "seurakuntaa"?
"Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttansa..." - Herättelevä
Jeesussanoo kirjoitti:
Kuka pyytää etsimään "seurakuntaa"?
"Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttansa..."AAMEN! Sen etsimisen myötä / ohessa vasta siihen Kristuksen Jeesuksen yhteyteen ja yhteisteistyhön, siihen Hänen apostolisia seurakuntiaan / sitä pelastukseksi Krist. vaihtoehtoa rakentavaan yhteyteen ja yhteistyöhön pääsykin, niille etsiville mahdollistuisi.
Missähän vain ne muut etsivät piileskelee ja miksi.Kun ei NÄY, eikä kuulu. Vaikka Raamatun UT mukaan kuuluisi NÄKYÄ ja kuulua ihan kaikkeen maailman asti. kaikille luoduille!
- En.sano.sitä.vastaan
Löydät "tsuppari" totuudellisia vastauskia kysymyksiisi linkistä:
http://www.Jeesus-on-Herra.com - Suosittelen
Linkki ohjaa raamatulliseen vastaukseen.
- Alma.net
Poista ensin ymmärtämisen este, kirkkoon kuuluminen.
Helppo erota kirkosta:
http://www.eroakirkosta.fi - Anonyymi
Monimutkaiselta tuntuu nykyaikoina seurakunnan löytäminen. Eri seurakunnissa yleensä odotetaan, että seurakunnan jäsen hyväksyy kyseisen seurakunnan opit. Entä jos itsellä on sellaisia opin- ja käytännön uskonelämän käsityksiä, mitkä eivät suoraan sovi minkään seurakunnan oppeihin ja käsityksiin uskonelämästä. Hyväksyykö pastorit ja muun toimintaa pyörittävät, että jänekseksi liittyvä ajattelee joistakin asioista eri tavalla?
Itselle muodostunut esim. seuraavanlaisia näkemyksiä:
- monergistinen pelastuskäsitys, yksinkertainen predestinaatio (luterilaisuus)
- pääosin metodistinen armonvälinekäsitys (huom. armonväline, ei vain sakramentit.). Hyväksyn uskovan perheen lapsen kastamisen, kun perhe kasvattaa lasta uskonasioissa.
- ehdoton ei menestysteologialle ja ns. uuskarismaattisuudelle, en hyväksy myöskään cessationismia.
- armolahjakäsitys ja tarve Pyhällä Hengellä täyttymiseen päivittäin; osittain "vanhan ajan" helluntalainen käsitys, mutta käsitykseni eriää lahjan saamisissa, uskon että kaikki armolahjat voidaan saada heti uudestisyntymisen yhteydessä eikä esim. tarvita ensin kielillä puhumisen lahjaa, jotta muut lahjat voisivat toimia
- en hyväksy kymmenysoppia uuden liiton uskoville, enkä sitä, että kaikki kolehtirahat menee pastorin palkkaan ja lainalla hankitun kirkkotilan maksuun. Vaikeus hyväksyä täysin pastorivetoisia seurakuntia edellä mainitusta syystä. Kun kaikki raha menee pastorien palkkaan ja lainakuluihin, mistä raha lähetystyöhön ja diakoniatyöhön? Suomen korkea kulurakenne tosin aiheuttaa näitä ongelmia, enkä tiedä mikä voi olla ratkaisu.
- edelliseen liittyen, seurakunnan kokoontuessa, pitäisi päästä pois pastori/saarnaajavetoisesta toiminnasta. Eli että yksi henkilö "vetää kokouksen" ja muut istuu penkissä katsomassa. Tuossa ei toteudu Raamatun antama kuvaus Kristuksen ruumista, missä jokaisella jäsenellä on jotain annettavaa ja lahjoja Herran työssä. En pidä pelkkää kirkon penkissä laulamista ja kolehdin antamista toimintana millä osallistutaan Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Pastorivetoisessa seurakunnassa on käsitys Kristuksen ruumista vinoutunut, ainoastaan esim. pää toimii > jos ajatellaan pastoria päänä. Muu ruumis on halvaantunut. Eikä tästä päästä irti sanomalla, mutta voitte sitten evankelioida lähimmäisiä tms. Huom. Raamatusta > "Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi.". Tämä tapahtuu siis seurakunnan kokoontumisessa.
Mikähän seurakunta olisi lähimpänä näitä käsityksiä, ainoat mitä tulee mieleen, niin niitä taitaa olla vain amerikassa. - Anonyymi
Edelliseen viestiini vielä korjaus, Kristushan on ruumiin eli seurakunnan pää, joten hieman huono esimerkkini pastorista päänä.
- Anonyymi
Edellisestä listastani unohtui myös, minulla on luterilainen perisyntikäsitys enkä pidä hyvänä uudelleen kastamista.
Enkä hyväksy että sotketaan vanhan liiton juutalaisten ja ns. pakanakristittyjen asioita Raamatusta keskenään. En hyväksy myöskään korvausteologiaa.
Mutta en hyväksy myöskään tunnustusluterilaista käsitystä, että tarvitaan Kristuksen lisäksi vielä välimies (pastori), jonka kautta usko tulee ihmiseen kun pappi jakaa sakramentit. Uskon metodistisesti, että Kristus voi kohdata ihmistä suoraan esim. rukouksen ja Raamantunluvun kautta ja lahjoittaa suoraan ihmiselle uskoa ja pelastuksen Pyhän Hengen kautta, ilman erillisiä välimiehiä (pappeja). Mutta minulla on ongelmia arminiolaisuuden kanssa, en oikein voi hyväksyä sitä, enkä oikein voi hyväksyä myöskään "progressiivisen pyhityksen" käsitettä.
Näiden kaikkien käsityksieni perusteella olen tullut johtopäätökseen, että minua tuskin hyväksyttäisiin mihinkään Suomessa toimivaan seurakuntaan.- Anonyymi
Kauheasti sinä käytät ihmisjärjestöjen yms. nimiä, kuvaillessasi uskoasi.
Miten olisi, jos perustaist uskosi ihan raamattuun ja rukoilisit Herran johdatusta raamatun ymmärtämiseen, niin kuin kuuluisi, etkä perustaisi käsityksiäsi eri uskonryhmien yms. tulkintaan raamatusta? Oman uskosi sisältö sinulta joskus myös Herran edessä ruoditaan ja se, miten se on näkynyt.
Sellaista seurakuntaakaan on turha hakea, jossa aina olisi kaikesta täysin samaa mieltä muiden kanssa.
- Anonyymi
Sanoit olevasi Pohojanmualta. Mene sitten Seinäjoelle, lakeuden uskovien joukkoon:
http://lakeudenuskovat.blogspot.com/ - Anonyymi
On niitä hyviä toimintoja niin paljon, että mieleinen löytyy kaikille:
https://Jeesuspelastaa.blogspot.com/ - Anonyymi
Aloittajalle suosittelen One Way Kuopio-seurakuntaa.
- Anonyymi
Tervehenkistä uskovien yhteyttä:
http://ristinvalossa.munfoorumi.com/viewtopic.php?f=1&t=4202 - Anonyymi
Hei,
Monet kirjapiirit ovat parempia keskusteluyhteisöjä kuin seurakunnat. Etenkin kun haluat punnita raamattua etkä vain opetella siteeraamaan sitä ajattelematta onko se totta vai ei.
Kirjapiirejä voi kysyä kirjastoista ja kansanopistoista. Monesti niissä luetaan jokin kirja ja sitten keskustellaan siitä. Ehdota kirjaksi vaikka kirjeitä uskosta ja uskomattomuudesta, Pihkala ja Valtaoja, niin johan syntyy keskustelua ja saat hyvään ajatteluusi lisää syvyyttä!
Toivottavasti löydät sopivan yhteisön. Välillä sellaisen löytäminen on hankalaa. Monesti se auttaa kun itse alkaa aktiiviseksi toimijaksi. Seurakunnissa tosiaan kokemani mukaan se että uskoa kyseenalaistavat keskustelut useimmiten hymähdetään hiljaiseksi hyvin nopeasti ja vähätteleviä katseita alkaa tulla melko pian. Osa myös pitkävihaisia.Olen käynyt joillakin suomi24:n chättipalstoilla, mutta en tiedä toivotaanko minua sinne jatkossa. Ainakaan en pääse sisään mihinkään chat-keskusteluun täällä kakosella.
Kirjoja voi kyllä lueskella ja niistä voi rupatella tai olla rupattelematta. Sama pätee suunnilleen kaikkeen muuhunkin.- Anonyymi
tsuppari52 kirjoitti:
Olen käynyt joillakin suomi24:n chättipalstoilla, mutta en tiedä toivotaanko minua sinne jatkossa. Ainakaan en pääse sisään mihinkään chat-keskusteluun täällä kakosella.
Kirjoja voi kyllä lueskella ja niistä voi rupatella tai olla rupattelematta. Sama pätee suunnilleen kaikkeen muuhunkin.No mistä haluaisit keskustella?
- Anonyymi
Käy rakas kahtomassa, jos tahot tietää , mitä on seitsemän kuolemansyuntiä:
https://Jeesus-on-Herra.com/7-kuolemansyntia/
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap172214Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi842190Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen101456- 1011417
Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663881302Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1471216Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.254916- 78899
Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha173884- 63874