tsuppari52
tämmöinen tässä, ei mikään boheemifiguuri
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia9 aloitusta · 61 kommenttia
- Tiiviskin korkki on helpompi avata kuin sulkea, varsinkin mikäli se korkki murenee avattaessa.
- Kyllähän sitä minäkin kirjoittelin siellä Ylen sautipoksissa, jota hienommin lähetysikkunaksi kutsuttiin. Aloin käydä siellä, koska halusin kertoa kaikille, miten hieno ohjelma on Radio Ykkösellä lähetettävä Muistojen bulevardi. Alkuun ei tarvittu mitään nimimerkkiä, mutta taisin jonkin nimimerkin valita, en enää muista minkä.
Kun sitten rekisteröity nimimerkki tuli pakolliseksi, minäkin sellaisen rekisteröin. Hetken mielijohteesta valitsin nimimerkikseni Anishimo. Pidän näet anisviinasta.
Joitakin aikoja sautipoksiin kirjoiteltuani, vahvistui käsitys siitä, että siellä oli kommentoijien joukossa tietty porukka, joka piti itseään jonkinlaisena ydinryhmänä ja katsoi käyttävänsä jonkinlaista kirjoittamatonta valtaa jakaa uudet tulijat tervetulleisiin ja poishaluttaviin. Tämä soti vahvasti vastaan käsitystäni Yleisradion toiminnasta. "Meidän kaikkien Ylen" pitäisi myös kuulua meille kaikille.
Eräänä päivänä sitten kysyin jotakin toiselta kommentoijalta, Merjalta. Hän vastasi jokseenkin tähän tapaan: "Anishimo! Siis Anishimo!" Jatkoa en muista, mutta mikään erityisen lämminsävyinen kommentti ei ollut. Ajattelin tätä reaktiota itsekseni ja arvelin, että ehkä kaikki ihmiset eivät tykkää siitä, kun joku noin avoimesti paljastaa himonsa.
Päätin lyhentää nimimerkkiäni hieman. Nimimerkikseni tuli Anish. Kerroin uudesta nimimerkistäni sautipoksissa. Tällä nimimerkillä olen yrittänyt osallistua Ylen keskusteluihin vielä nykyäänkin. Jostain syystä palaute toisten keskustelijoitten taholta on ollut yleensä joko vastentahtoinen tai poissulkeva. Minusta vaikuttaa siltä, että jotkut kirjoittajat kuvittelevat edelleenkin voivansa käyttää Yleisradion palstaa "omanaan".
Nimimerkkini Anish ei siis oikeastaan tarkoita mitään. Sautipoksissa aika monet jostain syystä pitivät minua naisoletettuna. Otin asioikseni selvää nimestä Anish ja huomasin sen olevan intialainen miehen nimi. Miksi sitten minua pidettiin naisena? Se saattoi johtua siitä, etten selkeästi kertonut sukupuoltani. En kirjoittele nettiin seuranhakua varten, tai en ainakaan mitään romanssia tavoitellen. Seura on kyllä tarpeen, kun olen päivät täällä kotona omissa oloissani puolisoni työssä ollessa.
Mutta miksi niin laajasti kuviteltiin minun olevan nainen? En kirjoittanut itse sellaista, eikä tuosta nimimerkistä oikein saa selvää onko se miehen vai naisen. Uskon itse, että muut keskustelijat ovat määritelleet joukolla minut naisoletetuksi. Tämä tarkoittanee sitä, että muista keskustelijoista keskustellaan silloin kun he eivät sitä näe. Siten heidän suhteensa voidaan tehdä juuri senkaltaisia päätöksiä, joilla jotkut suljetaan pois porukoista.
Olen sitä mieltä, että täällä Suomi24 chätissä voitaisiin ottaa pois mahdollisuus yksityisviesteihin. Silloin tällainen salainen suhmurointi, joka on suunnattu toista keskustelijaa vastaan, voitaisiin tehdä ainakin hankalammaksi.
Olen viime aikoina osallistunut chätissä Kävelykadulla käytyihin keskusteluihin, joissa sanaillaan Muistojen bulevardi-ohjelman tiimoilta ja aika isolta osin säästä ja omista asioista. Siellä on kairankulkijan ja Merjan lisäksi mukana muitakin entiseen Ylen sautipoksiin kirjoittaneita keskustelijoita, jotka ottivat tietyn asenteen minua kohtaan ihan ensimmäisistä kommenteistani lähtien, kun Kävelykadulle kirjauduin. Tästä syystä tämä kirjoitus. - Olen käynyt joillakin suomi24:n chättipalstoilla, mutta en tiedä toivotaanko minua sinne jatkossa. Ainakaan en pääse sisään mihinkään chat-keskusteluun täällä kakosella.
Kirjoja voi kyllä lueskella ja niistä voi rupatella tai olla rupattelematta. Sama pätee suunnilleen kaikkeen muuhunkin. - chätissä en ainakaan pääse sanomaan rumia, kun en pääse mihinkään chättiin sisään. Jokaisella chätillä on näin ollen kultainen reunus.
- Vastauksena nimimerkille matkailuavartaa:
Maiseman vaihdos tosiaankin on toisinaan ihan tarpeen. Mutta pakonomainen matkailu joka vuosi ja jopa useamman kerran vuodessa ei luultavasti ole tarpeen.
Televisiosta näkee myös maailmaa, netistä samoin ja kirjoista lukemalla voi tutustua tottuneitten ja kohdemaahan perehtyneitten kirjoittajien mielipiteisiin. Voi olla, että osittain tekisi itse matkakohteessa samoja huomioita kuin matkakirjan kirjoittaja, mutta se kirjoittaja on saattanut jopa ottaa selvää mistä mitkäkin ilmiöt johtuvat ja mitä ne tarkoittavat. Lyhyesti paikalla pyrähtävä matkailija ei sen sijaan näe muuta kuin rakennuksia ja katuja ja vieraskielisiä ihmisiä.
Matkakohteissa on omat vaaransa, aina ei osaa suhtautua kylmällä järjellä kaikkiaan härnääjiin ja ja muihin outoihin ilmiöihin. Kotona niihin on jo sen verran tottunut, että kääntää kaihtimet kiinni ja laittaa musat soimaan, kun naapuri on taas pihaansa haravoimassa tai muuten vain kytiksellä.
Kotona kaikki toimii ja jos jokin ei toimi, niin siihen on jo tottunut. Matkoilla minusta parasta on runsas aamupala ja se, ettei huonetta tarvitse itse siistiä. Jos joku hoitaisi nämä asiat kotona, niin kyllä se minulle lomasta kävisi. Voisi olla jukurtit eri merkkiä kuin kotona yleensä ja saisi syödä keitettyjä nakkeja ja liian kovaksi keitettyjä munia heti aamusta jonkun toisen valmistamana. Makeana jälkipalana pakasteista ihan itse paistettua pekaanipähkinäpiirasta! Ja voisihan sen aamupalatarjoilun järjestää vaikka takkahuoneeseen, jonne olisi levitetty nuhjuinen kokolattiamaton reuhake ja sitten nauttia aamupalan kuistilla. Sinne kun tuotaisiin pieni bonsai-puu, niin voisi kuvitella syövänsä japanilaisessa puutarhassa. Iltahuviksi voisi puutarhaan hilata kylpytynnyrin. Poreet omasta takaa.
Kotiseudulla on varmasti yhtä paljon nähtävää kuin turistikohteissakin. Rakennuksia, katuja ja ihmisiä. Ja suunnilleen samat rojut kaupoissa kuin muuallakin. Ja yhtä tyly palvelu. Tai ei palvelua ollenkaan. Mutta hinnat on kohdallaan - ainakin kauppiaan mielestä. Kyllä minä meinaan jatkossa panostaa kotilomiin. Ei siinä aina tarvitse viinan kanssa läträtä. Kymmenen kilometrin kävelylenkin jälkeen, jonka aikana on otettu sata sietämätöntä turistivalokuvaa, voi tosin taskumattipullo jotain terävää tulla tarpeeseen. - Hupsuutta tai ei, olen vieläkin samassa tilanteessa uskoni ja minulle sopivan ryhmän etsimisen kanssa kuin silloin kuin edellä olevat tekstit kirjoitettiin.
Luin hartaudella nuo ylempää löytyvät Otteet. Jos mietin omaa elämääni moottoritien pätkänä, olisin tosi iloinen, jos siitä minun pätkästäni olisi jotain hyötyä edes tulevaisuudessa. Minun on kuitenkin vaikea käsittää miksi Kaikkivaltias tarvitsisi minun elämäni tuottamaa moottoritien pätkää yhtään mihinkään. Hän kun voisi luoda kokonaisia maailmoita niin halutessaan. Sen sijaan on helpompi ajatella, että joku ihmiskunnan sukupolvien sarja, vaikkapa lapseni, hyötyisivät jollain tavoin minun moottoritien pätkästäni. Tosiasiassa kai useimpien ihmisten moottoritienpätkät jäävät ruohottumaan heidän jälkeensä. Vaivalla rakennetut talot peittyvät metsän sekaan ja luonto valtaa ne. Tässä ei ole mitään erikoista suuressa mittakaavassa. Mutta pienen ihmisen kannalta tietenkin on vaikea jaksaa keskittyä elämiseen, kun aavistaa että sen elon merkitys taitaa olla yhtä kuin yksityinen pasianssi, jossa jokainen voi vain katsoa pakan loppuun. - No, sain jotenkin selvyyttä siihen asiaani. Ely-keskuksen ihminen oli samaa mieltä kuin ninel, että ei vaikuta millä tuella on. Sen sijaan tarveharkintaa käyttävät. Olisi minun pitänyt jo keväällä kovemmalla äänellä kysellä niitä töitä. Sillä te-toimiston ihminen sanoi, että rahat on vähissä nyt. Lisäksi sanoi, että minä olen muka sotkenut asiat, kun kyselin velvoitetyöllistämisestä. Kyselin kyllä mahdollisuudesta päästä kunnalle, jonka tämä te-toimiston ihminen ilmeisesti tulkitsi kysymykseksi velvoitetyöllistämisestä.
Minä sanoin lopulta, että haluan päästä vaikka kuntouttavaan työtoimintaan, että saisin jonkun euron ylimääräistä suolarahaa. Lupasi kertoa hyvää viestiä eteenpäin. Niin ja asia on hänenkin mielestään niin, että sitten kun on ollut työmarkkinatuella 300 päivää niin voisi katsoa jotain palkkatukityötä. Se menee sitten ensi syksyyn ja silloinhan on taas määrärahat lopussa. Mutta ainahan voi lotota. - Soitin Työlinjalle ja kysyin sieltä, pitääkö palkkatukea saadakseen olla ansiosidonnaisella vai työmarkkinatuella. Sieltä vastannut ihminen sanoi, että palkkatukiasioista pitäisi kysyä te-toimistolta. Kun kerroin että epäilen saaneeni vääränlaista tietoa, työlinjan ihminen muisteli, että palkkatuki on harkinnanvaraista ja että alkavat olla lopussa ne tukirahat. Hän alkoi lukea minulle jotain työhallinnon ohjetta, mutta kysyin siinä vaiheessa, keneltä voin kysyä tätä asiaa, kun epäilen te-toimiston jomman kumman virkailijan puhuneen perättömiä. Hän sanoi, että soita ely-keskukseen. Soitin sinne ja odotan nyt, jotta sieltä virkailija joutaisi vastaamaan jättämääni soittopyyntöön.
Työlinjan ihmisen kanssa jutellessa muuten selvisi, että te-toimiston virkailijoitten kanssa käydyistä puheluista tallennetaan ne sinne soitetut puhelut. Sen sijaan jos te-toimistosta joku soittaa, ei niitä puheluja tallenneta. Niinpä jos haluaa saada sellaista tietoa, johon voi jälkeenpäin vedota kannattaa aina itse soittaa te-toimistoon, siis ei jättää soittopyyntöjä, kuten minä äsken tein kun yritin tavoittaa sitä ely-keskuksen ihmistä. Pitää varmaan alkaa viritellä nauhuria valmiiksi että voi tallentaa sen puhelun kaiuttimen kautta. - Eikä kun karenssia ei tullut olemattoman pienten tulojen takia. Itse otin loparit. Selvityspyyntö käsiteltiin kolmessa ja puolessa viikossa. Oletko sinä kuullut, että joku olisi saanut karenssin noin vähillä tuloilla työn lopettaessaan?
Mutta tässä lähinnä ihmettelen tuota palkkatukioikeuden puutosta. - Asioikseni soitin kirjastoon ja sieltä sanottiin, että kirjastovirkailijat voivat olla muutenkin koulutettuja, mutta kírjastonhoitajat ovat korkeakoulututkinnon suorittaneita. Ainakin näin on pääsääntöisesti. Jos kirjastosta haluaa kysellä tietoa, josta edellä oli puhetta, kannattaa käydä paikkakunnan pääkirjaston tietopalvelussa, siinä on yleensä kirjastonhoitaja työssä.
Luulisin itse, että kirjaston henkilökunta ei ala jakelemaan mututuntumaa siitä mitä kukin väestöryhmä lainailee. He pikemminkin etsivät kirjastossa lainattavista kirjoista sellaisia, jotka voisivat sisältää aiheeseen liittyvää tietoa. Tämän toimenpiteen voi tietoa janoava henkilö toki tehdä itsekin kirjastojen hakuohjelmia hyväksi käyttäen. - Lopputulemana kerrottakoon, että pojalle ei tullut karenssia, vaikka tapausta selviteltiin "työstä kieltäytymisenä". Selvitys hyväksyttiin, mutta vaadittiin vahvistamaan, että nyt hän sitten tietää te-toimiston asiakkaan velvollisuudet. Sanoin pojalle, että käydään sitten joka päivä niillä nettisivuilla tarkastamassa mitä ukaaseja sinne on ilmaantunut. Tähän mennessä olen itse käynyt oma asiointi -sivustolla kerran parissa kuukaudessa.
Selvennykseksi vielä se, että meillä on kyllä kotona käytössä netti ja meillä on pankkitunnukset. - Ai kirjastonhoitajat ovatkin koulumerkonomeja? Minä kun luulin, että ovat ihan korkeakoulututkinnon suorittaneita.
-parta on kertonut avoimesti omista lukemisistaan. Nostan tällen hattua! Koska on näinkin kovat pakkaset, kyseessä on karvahattu.
Taisin ostaa vaimolle jouluksi yöpaidan. Lapsille annettiin rahaa. Itselleni ostin vanhan kirjan, josta oli hiljattain valmistunut suomennos. Ostin sen suomennoksen nettikirjakaupasta. Tai hetkinen, taisinkin ostaa sen isänpäivälahjaksi. Ostan aina toisinaan kirjoja kirppareilta. Pidän kunnia-asiana ostaa ne varsin halvalla. Hinta on merkittävä tekijä kirjan ostamisesta päättäessäni. Vertailen hintoja, jos mahdollista. Olen ostanut kirjoja myös nettikirppareilta. Voisin ostaa niitä vielä muutaman. Toisaalta voisin myös laittaa muutamia kirjoja pois seisoskelemasta. Ennen joulua ostin vitriinikirjahyllyn, että sain kirjat takahuoneeseen. Se vitriini tuli kyllä aika täyteen. - Hyvä ajatus! Pitääpä soittaa Postiin ja kysyä voiko niitten postinkantajien kanssa nykyään mitenkään vaihtaa sanaa, kun ei niille puhelimella taida voida soittaa.
Ajattelin myös kysyä siltä vuokratyöfirmalta, jonka välittämästä työstä oli kyse, että mikä on sen työpaikan nimi ja onko kyseinen paikka täytetty ja milloin, kun kerran sitä ei 14.1. enää molin eikä vuokratyöläisten välittäjän sivuilla haettavana näkynyt. - Monet kiitokset näistä viesteistäsi!
Pojalleni laitettiin tänään selvityspyyntö sen vuoksi, ettei hän ollut hakenut työtä, josta hänelle oli maanantaina lähetty e-kirjeellä työtarjous. Tosi asiassa työtarjous tuli perille kirjepostina vasta eilen puoli neljän aikoihin eikä siinä mainittu työ enää ollut netissä haettavissa. Ihmeteltiin tässä mikä tämä e-kirje oikein mahtaa olla, kun sitä ei näkynyt pojan sähköpostissa. E-kirjeen lähetyspäivä onkin siis tässä tapauksessa sama kuin paperisen kirjeen lähetyspäivä ja toimitusaika ainakin tällä kertaa kolme arkipäivää?
Saahan tiedä josko losauttavat karenssin, kun ei hakenut työtä. Johan tuo poika ennätti olla melkein kuukauden työttömänä työnhakijana. Josta ajasta suurimman osan työkkäri on ollut kiinni. Ensi maanantaina sitten aukenee. - Katselen tästä ikkunasta ja huomaan, että siellähän se elämä kulkee. Kuljettaa koiraansa pikku lenkillä. Nyt koira pysähtyy niin kuin se huomaisi, että tarkkailen sitä. Se vie tassunsa yhteen ja köyristää selkäänsä, näyttää keskittyneeltä. Onneksi olen jo haravoinut lehdet tien varresta.
Äsken soitti hoitaja, että koepalassa ei ollut mitään hälyttävää. Toinen hoitaja soitti, että voisin hakea letkun tk:sta. Siltä osin kaikki ok. Siivota pitäisi tänään. Ajattelin kopistella muutaman matonkin!
Yhteiskunta vaikuttaa vähemmän luotettavalta kuin aikaisemmin. Tosin olin tätä jo osannut odottaa, mutta ei se silti mukavalta tunnu. Suomi yhdentyy muuhun maailmaan, pian meilläkin on Intian elintaso. Mutta sitä ennen katsellaan Falunin hiihtokilpailut ja mitä näitä muita vuosittaisia tv-karnevaaleja lieneekin. Veikkaan että Suomi saa kultaa naisten parisprintistä ja muutaman muun mitalin. Mitalitilastossa ja maailmassa yleensäkin Suomi sijoittuu ynnä muuta -luokan keskikastiin. - Miten tuottava se Alko lienee? Meneehän myymälöitten vuokraan ja muuhun ylläpitoon sekä myyjien palkkaan varmaan aikamoiset summat. Puhumattakaan siitä kaikesta mielipahasta minkä myyjien ammattitaito aiheuttaa asiakkaille.
Jos viina olisi myynnissä ruokakaupoissa niin kuin muuallakin, säästyisimme monelta mielipahalta ja ylimääräisiltä kauppareissuilta valtiollisen viinankäytön tarkkailijoitten puoteihin.
Mikäli viinan myynti kasvaisi, tulisivat nekin myynnit kotimaisen ruokakauppiaan liikevaihtoon. - Sen verran nyt tästä tuli mieleeni, että joskus olen kuullut miten opiskelijat, jotka valmistelevat graduaan, saattavat hyötyä paljonkin voidessaan puhua gradustaan toisten samassa tilanteessa olevien opiskelijoitten kanssa. Lieneekö sekin sitä vertaistukea? Kuulemma opiskelijat eivät välttämättä osaa juurikaan auttaa toisiaan muuten kuin kuuntelemalla ja lyhyesti kommentoimalla, mutta graduntekijä itse saattaa saada muille puhuessaan konseptinsa entistä selkeämpään järjestykseen.
Samantapaiseen ilmiöön olen itse törmännyt omassa elämässäni, kun olen joltain kysynyt apua pulmallisessa tilanteessa ja selostaessani omaa ongelmaani olen itse keksinyt siihen ratkaisun. Tietenkin on olemassa ihmisiä, joitten ei koskaan tarvitse kysellä neuvoja muilta, koska heidän "sisäinen vuoropuhelunsa" on niin korkeatasoista, että se riittää tuottamaan heidän tarvitsemansa vastaukset. Heille parhaimmat onnitteluni. En minäkään joka asiassa ole ulkopuolisilta neuvoa kysymässä. Ja on totta, että kannattaa tosiaankin valita kenelle tärkeimmistä asioistaan juttelee. - Tuo apinahomma on aika mielenkiintoinen! Elintarviketuotanto voisi hyvinkin olla se taho, jolla on ratkaisun avaimet tässä ylipaino-ongelmassa. Söiväthän ihmiset ennenkin, mutta eivät nykyiseen tapaan lihoneet. Vai olisivatko niin monet ihmiset laiskistuneet viime vuosikymmeninä? THL:n sivuilla väitetään, että puolet Suomen aikuisista on ylipainoisia ja joka viides lihava. Ei minun muistikuvani mukaan 1970-luvun suomalaisista voinut näin sanoa. Johtuuko kaikki muka autoistumisesta? Kyllähän ihmiset nykyään käyvät kuntosaleilla ja lenkkipoluilla. Eiköhän ravinnolla ole se tärkein osuus asiaan. Minä ainakin syön mielestäni paremman makuista ja parempilaatuista ruokaa kuin vaikkapa 1970-luvulla. Silloin en ollut lihava, nyt olen. Silloin syötiin joskus homeista pullaa ja leipää, nyt ei syödä.
Elintarvikkeitten säilyvyys saattaa kyllä johtua siitäkin, että elintarvikkeet ovat hyvin valmistettuja. Vrouw Mariasta löytyi juomakelpoista shampanjaa parin sadan vuoden takaa. 1990-luvulla tutkittiin erään herran säilyttämää jatkosota-ajan muonapakkausta, sellaista josta Tuntemattomassa sotilaassakin nautitaan ja luetaan paketin kyljestä, että "tarkoitettu nautittavaksi äärimmäisessä hädässä". Muistelen, että iso osa paketin sisällöstä oli säilyttänyt ravintoarvonsa 1990-luvulle asti. Siinä oli kuivattuja herneitä, näkkileipää ja vissiin jotain säilykkeitä. - On totta, että helposti tulee syyttäneeksi muita ihmisiä omasta kurjuudestaan.
Toisaalta mikäli muut ihmiset eivät olisi siihenkään syyllisiä, ei heidän tekemisillään kai olisi mitään merkitystä hyvässäkään mielessä? Uskon, että ihmiset vaikuttavat toistensa valintoihin. Ääriesimerkkien kautta se on oikeastaan helppokin havaita todeksi. Jos koulukiusatulle lapselle sanoo, että "älä välitä niistä muista vaan keskity omaan tekemiseen", mahtaako neuvo tepsiä? Varsinkin jos on koulullinen "kavereita" räkyttämässä päivittäin. Siinä joutuu pieni koululainen todella tekemään ihmeitä, jos meinaa selväpäisenä kestää.
Enkä tarkoita, että kaikki ylipainoiset olisivat koulukiusattuja. Tarkoitan vain, että esim. kaikki liikuntamuodot eivät sovellu kaikille. Itse pidän luonnossa liikkumisesta juuri sen vuoksi, etten siellä yleensä juurikaan kohtaa muita ihmisiä. Uskon, että syömisellä ja juomisella voi helposti kompensoida niitä sosiaalisia puutteita tai vaikeuksia, joita elämä tiellemme muljauttelee. Mikäli ne syötävät ja juotavat eivät olisi niin lihottavia, ei asiasta varmaankaan koituisi kummempia kuluja yhteiskunnalle?
Sanaan "elintapasairaus" voisi myös tarttua. Kenen elintapa niitä sairauksia aiheuttaa? Voiko yhteiskunnalla olla sairaat elintavat? Kukaan ei ole sanonut, että maailma olisi reilu paikka. Ja jos sanoisi, niin uskoisikohan kukaan. - Miten moni ihminen mahtaakaan olla mieluummin läski kuin oikeassa oleva ja toisia tuomitseva? Minusta ainakin on välillä vaikea lähteä ulkoilemaan, kun tiedän joutuvani haluamattani tekemisiin itseäni paremman väen kanssa. Jos milloin kävelyllä käyn, siunaan sitä hetkeä kun pääsen takaisin kodin suojiin.