Vapaa kuvaus

Olen uskis,ev.lut..naimisissa.

Harrastan kuntoilua, lukemista, penkkiurheilua.

"Ei uskonmäärä pelasta vaan uskon kohde".

Sanal.11:25:"Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu."

Koulutus: yo, laborantti

Aloituksia

12

Kommenttia

6913

  1. "Lainaus jonka otit kirjoituksestani ei niinkään ollut viittauksena sanaan "ekeinos" vaan esim. tähän (G3588), ja sen kolmanteen muotoon "to" (neutri), sillä sana "henki" (pneuma) on kreikankielisissä alkuteksteissä neutri."

    Siis (G3588) on määräinen artikkeli(korolla+spirituksella lisättynä relatiivipronomini), joka ei tarkoita "hän". Ja henki on todella neutri, alkutekstien dokumentoijat käyttivät, juuri Pyhän Hengen ohjauksessa "henki" sanan yhteydessä maskuliini muotoa "hän"(ekeinos) ,ei neutria "se" (ekeino). Juuri siksi että he tiesivät Pyhän Hengen persoonaksi ja kirjoittivat Jumalan hengeyttämää tekstiä.


    Johah laittama Joh.16:13 puolestaan kumoaa "ekkleesian" todistelut. Kyseessä lausessa ei ole "puolustaja" sanaa johon "ekkleesia" väittää "hän"(ekeinos) sanan viittaavan. Tällöinhän ei myöskään alkutekstissä olisi tässä kohdalla "ekeinos" sanaa vaan juuri se neutri muoto "ekeino", mutta...sieltä se vaan löytyy Joh.16:13 kohdalta "ekeinos"(hän), maskuliini muoto. Minusta on surullista että Raamattua yritettään vääntää sopimaan omaan oppiin, kun Raamatun pitäisi sanella se oppi, kuten tässäkin kohdin.
  2. Toisaalta me ihmiset kohtaamme joka päiväisessä elämässä paljon uskon varassa olevia asioita. Jos katson sääennustuksia, jotka lupaavat huomiseksi helteisiä kelejä suunnittelen pyöräretkeä ja uskon sen toteutuvan. Kun aamulla heräänkin ja vettä sataa kaatamalla uskoni ei kantanutkaan, en tiennyt että sataakin. Tai jos katson espanja-suomi jalkapallo maaottelua uskon, että espanja voittaa, tietää en voi varmaksi, olen taas uskon varassa. Jos suomi voittaisi olisi se tietenkin "pienoinen ihme".

    Totta on se että uskovaisen elämässä on sitä "kahden maan kansalaisuuden" odottamista, luonnollista sinänsä. Muttei se uskovaisen, ainakaan minun,elämäni ole sen enempää odottamista kuin ei-uskovaistenkaan. Toisaalta ihmiselon kaarihan on uuden ja tulevan "odottamista"...kun pääset lastentarhasta odottaa ala-aste, sen jälkeen odottaa ylä-aste, ylä-asteen jälkeistä aikaa odottaa vaikkapa lukio, sen jälkeen odottaa asevelvollisuuden suorittaminen(kirjoitan näin miehisestä näkökulmasta) siitä eteenpäin opiskelu ammattiin, hajet ja odotat että saat työpaikan, työssä odotat, että uraputkesi lähtee nousukiitoon, seuraavaksi odottaa jo eläkettä ja eläkkeellä odotat jotakin tapahtuvaksi ( ainakin joidenkin kohdalla:)).

    Itse uskovaisena pyrin elämään tässä ja nyt, se "Taivaan odottelu" on siellä jossakin taka-alalla tulevana hyvänä asiana. Synnintunnossa ei tarvi rypeä, riittää kun on rehellinen ja realistinen omaa tilaansa kohtaan, ja pelkoa että en pelastuisi ei minulla ole, tässäkin turvaan Raamattuun ja Sen lupauksiin :)
  3. "Luulen että olet käsittänyt vain asian väärin..."

    En usko että olen käsittänyt väärin. Itse ajattelen että siinä on se että joutuu myöntämään ja kohtaamaan sen kyvyn pahaan itsessä ja se on taas sitä mistä uskovaiset puhuvat. Se taas johtaa vaikeuteen myöntää että vastapuoli on asiassa oikeassa." Mitättömänä paskiaisena" en minä uskovaisena näe ihmistä, päinvastoin arvokkaana ihmisolentona.

    "Synnin kiellän minäkin ..."

    Kun uskovainen puhuu synnistä tullaan hyvin lähelle "vääriä tekoja". Uskovaisen peilinä toimii Jumala ateistin ihminen. Kyllä minäkin uskon ja näen ihmisessä hyvyyttä, onhan sitä, onneksi. Ja minusta ihmisen turha syyllistäminen on turhaa ja siinä ei uskalleta katsoa totuutta silmiin. Me uskovaistekin erehdymme ja olemme vajaita ihmisiä, teemme väärin.

    "Näen ettemme ole velkaa oletetulle..."

    Onhan se tietty nuinkin kun esität. Itse näen että Jumala astuu kuvaan siinä että olemme Jumalan kuvaksi ja Hänen luomia olentoja, Hänen lapsiaan. Jos joku koulukiusaaja kiusaa jonkun lasta, sattuu se myös siihen vanhempaan.

    "Tästä olen samaa mieltä mutta..."

    Totta, samaa mieltä on pyrittävä kantamaan vastuunsa teoistaan. Mutta silloin kuin velka on tähtitieteellinen eikä sitä kykene maksanaan, on myös oltava rehellinen ja myönnettävä asia. Miljoonien konkurssin tehnyt ei kykene maksamaan velkaansa elämän aikana, siksi hän hakeutuu ja myöntyy velkajärjästelyyn, joka järkevöittää velanmaksun.
  4. Aivan, ihmisten näkökulmasta olemme hyvin pitkälti arvailujen varassa. Siinä on se että me ihmiset emme näe kaikkia pahan tekomme vaikutuksia. Jo pieni valhe voi levitessään ja levitessään saada todella paljon pahaa aikaan.
  5. "Nyt kyllä Juhani kirjoitat täyttä tuubaa..."

    Kirjoitan omista kokemuksistani ateistien kanssa chateissä ja näillä keskustelupalstoilla. Yleisesti ottaen synti käsitteenä kielletään, ja ihmisen pahuus myönnetään vastahakoisesti, ikäänkuin sivulauseessa.

    "Minulla ei ateistina eikä varmaan..."

    Näimpä me ateistit ja uskovat emme ihmisinä niinkään poikkea toisistaan, kummallakin ryhmällä on vilpitön tarkoitus tehdä hyviä asioita itselle ja läheisille. Se ihmisyys yhdistää.

    "Näkemykseni on myös se..."

    Aivan, onhan tuossa pointtia. Itse ajattelisin että olisi hyvä muodostaa se mielikuva mahdollisimman rehellisesti ja realistiseksi. Silloin se on lähellä totuutta ja se vastaa enempi reaalielämää, voisi myös ajatella että se olisi pysyvämpää ja helpommin muutettavissa.

    "Kristinusko levittää haitallista käsitystä ..."

    En minä uskovaisena ajattele että ihmiset ovat "kyvyttömiä paskoja". Kristinuskon sanoma ihmisestä on se että ihminen on kykenevä pahuuteen, eikä täydellistä ihmistä ole olemassakkaan, mutta siitä huolimatta ihminen kelepaa Jumalalle. Ja empatia ja välittämisasiassa olen täysin samaa mieltä. Kuinka moni asia paranisikaan kun välittämistä lähimmäisistä lisättäisiin.

    "Minä haluaisin että nuoriinkin ..."

    Aivan, hyvä on kannustaa ja rohkaista niin nuoria kuin aikuisiakin. Rohkaisempiseen kannustaa myös Raamattu. Jeesuksen uhrissa taas itse näen realismin. Ihmisen "konkurssi" synnin suhteen on niin laaja ja syvä ettei ihmisestä itsestään ole maksamaan sitä syntivelkaa.

    "Suoritusyhteiskunta..."

    Itse puolestani näen suoritusyhteiskunnan monen pahan ja huonon asian takana. Sellainen ihmisyys ja ihmisenkohtaaminen on unohdettu. Se on mittava CV joka puhuu, ei enään ihminen arvokkaana omana persoonallisena itsenään. Toisaalta Jeesusta ei "laitettu" kärsimään, vaan Hän teki sen vapaaehtoisesti rakkaudesta ihmisiä kohtaan.

    "Tuohon loppuun toteaisin ..."

    Niin juuri tätäkin ajoin takaa. Murhaaja on täysin kyvytön korvaamaan tekemäänsä rikoksta täysin, ei se murhatun elämä tule takaisin vaikka istuisi 50 vuotta linnassa. Tälläisessäkin tapauksessa ihmisen paha teko, synti jää pahasti velan puolelle.
  6. Ajatuksia:

    Mark. 16:16,Room. 3:28,Room. 10:13 VS. Matt. 7:21:

    Ihminen pelastuu uskomalla Jeesukseen. Matt. kohta varoittaa "nimikristillisyydestä". Kohta varoittaa siitä, että ihminen ei ole koskaan tehnyt ratkaisua uskoa Jeesukseen, he eivät ole koskaan todella tunteneet Jeesusta. Matteuksen kohdassa Jeesus puhuu aijemmin hyvistä ja huonoista hedelmistä. Uskovainen ihminen tekee uskon mukaisia hyviä hedelmiä sisältäviä tekoja.


    1. Kun. 8:46 VS.1. Joh. 3:9:

    Tässä tulemme Kreikan kielen aikamuotoihin.

    ”Moni vilpitön uskovainen olisi säästynyt paljolta turhalta tuskalta, jos suomentajat olisivat selvästi ilmaisseet sen eron, mitä Kreikan aoristi ja preesens osoittavat esim. synnin tekemisestä puheen ollen. Aoristihan ilmaisee teon hetkellisyyttä, kun taas preesens osoittaa jatkuvaa tekemistä. 1 Joh.2:1 käyttää aoristia ja se puhuu siis hetkellisestä synnin teosta eli lankeamisesta. Mutta esim. 1 Joh.3:6 käyttää preesensiä, joten kysymyksessä on jatkuva synnin tekeminen, synnissä ”eläminen”. Tämä olisi ehdottomasti saatava myös suomennoksessa näkyviin, siis esim. näin: ”Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei harjoita syntiä; kuka ikinä syntiä harjoittaa, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut”. (Lähde: Toivo Koilo: Suomennos harhateillä? s.37-38.)

    Uskovan ja jumalattoman ihmisen synnin tekemisen välillä on sama ero kun pienen lapsen ja porsaan välillä. Kaaduttuaan kuralätäkköön pikkulapsi menee itkien vanhempiensa luo ja pyytää: "Vaihda minulle puhtaat vaatteet." Samoin tekee uskova, joka lankeaa syntiin. Hän menee itkien Isän luo pyytämään puhdistusta. Mutta kun porsas löytää kuralätäkön, se käy siihen makaamaan ja viihtyy siinä. Sellainen on myös jumalaton. Hän viihtyy synnissä. Hän tahtoo elää siinä. (Matti.Väisänen).


    Matt. 25:27,Luuk. 19:23 VS. Psa. 15:5,3. Moos. 25:36-37


    Matt. ja Luuk. kohdissa viitataan ihmisen Jumalalta saamiin lahjoihin, joita ihmisen on hyvä käyttää itsensä ja muiden hyväksi. Esimerkiksi joku omaa hyvän taidon kannustaa tai lohduttaa tai joku on taitava käsistään. Näitä Jumalan suomia lahjoja on suotavaa käyttää eikä "kaivaa maahan" käyttämättömiksi.
    Psalmi ja 3.Moos. kohta viittaavat siihen että et saa tehdä vääryyttää lähimmäistäsi kohtaan. Esimerkiksi käyttämällä hänen hädänalaista tilaa hyväksi ja riistää häneltä suurta korkoa. Tai antaa lahjuksia ahneuden tai itsekkäiden pyrkimysten vuoksi.
  7. "Perusteluina näistä..."

    Se peräänkuulutus tapahtui Jeesuksen sovituskuolemassa. Jeesus kärsi meille tarkoitetun rangaistuksen vapaaehtoisesti, rakkaudesta meitä ihmisiä kohtaan.

    "Myös jos väärintekijät ansaitsevat..."

    Synnitön ja syytön Jeesus ei ansainnut rangaistusta. Vaan Hän otti vapaaehtoisesti sovittakseen ihmisille kuuluvan rangaistuksen ja lunasti ihmiset vapaiksi rakkaudesta ihmisiä kohtaan.

    "Ateistit eivät ole minun korvaani.."

    Mukava lukea kerrankin tälläistä julistusta jossa ateisti myöntää ihmisen pahuuden, tälläinen on tuikiharvinaista.
    Me ihmiset olemme rajallisia olentoja, emme tiedä mitä kaikkia seuraamuksia pahoilla teoillamme tai tekemättä jättämisillämme on. Toisaalta mikä estää ettei pahan teko jatku myös kadotuksessa?

    "Kristittyjen suhtautuminen..."

    Niin olemme tässä kohden loogisia, kerran sovitettua rangaistusta ei tarvi sovittaa uudelleen.

    "Usein sanotaan myös ...,Ja toisaalta"

    Niin armo onkin suoritusyhteiskunnasamme vaikea asia käsittää ja sulattaa. Että saa jotain armosta, rakkaudesta ilman omia suorittamisia ja tekemisiä. Kristinusko onkin tässä suhteessa virkistävä poikkeus uskontojen joukossa. Siinä huomioidaan realistisesti ihmisen kykenemättömyys suorittamaan sovitusta kaikista pahoista teoistaan. Onneksemme Jumala rakastaa ihmisiä ja rakkaus avaa Taivaan portit jokaiselle halukkaalle.
    Jos jatkaa pahan tekoa esimerkiksi 100000 vuotta silloinhan se 100000 vuoden tuomio oikeutuu.
    Toisaalta minusta on jotenkin omituista mitata ajalla rangaistuksen suuruutta. Kirjanpitäjä kavaltaa firmasta rahaa 5 vuoden ajan, hän saa 6kk rangaistuksen. Mies tappaa toisen 5 sekunnissa, hän saa 10 vuoden tuomion.
  8. "Pidätkö sitten oikeana langettaa skeptisyydestä jonka voi laskea hyveeksi, niin rangaistuksia?"

    Jos se skeptisyys tuottaa väärän vaihtoehdon,vastauksen tai valinnan, niin tietenkin. Eihän väärän valinnan tai vastauksen hyväksyttävä puolustus voi olla "olin skeptinen".

    "Rohkenen kutsua tätä kyllä silkaksi itsepetokseksi..."

    En tiedä sinun kokemuksista. Mutta omat kokemukseni ovat tätä vastaan. En tunne yhtään uskovaista, joka ajatteleisi että "alunalkaen päättäneet uskoa". Ja kuitenkin tunnen aikamoisen joukon uskiksia. Siksi en pidä itseäni mitenkään yleistettävänä tässä vaan kokemus ja arki totuus puhuvat väittämääsi vastaan.

    "uskossa ei nähdä juuri kritiikin..."

    Uskallan kuitenkin väittää omiin kokemuksiini perustuen että uskovaisissakin on kriittisiä ihmisiä. Ei krittisyys ole minkään ihmisryhmän yksityisomaisuutta tai ominaispiirre.
    Puidenkerääjä mihen tapauksessa Israelilaiset olivat juuri siirtymässä luvattuun maahan. Kansan rivien piti olla yhtenäiset, jotta he pystyivät voittamaan ja valloittamaan itselleen elintilaa. Oli kyse pitäytymisessä sääntöihin, jotka olivat koko kansalle hyväksi ja eduksi.
    Minua, kuten ei muitakaan uskovia, Jumala ei ole kiristänyt uskomaan itseensä, teen sen ihan omasta vapaasta tahdosta ja mielelläni :)

    "Mitä muuta se voisi olla kuin kiristystä ..."

    Itselläni tulee paremminkin mieleeni yhteinen hyvä ja säännöt. Jos ajatustasi tarkastelee niin suomen valtio kiristää kansalaisiaan tottelemaan lakia jos et tottele seuraa kärsimystä vankilan tai jonkun muun rangaistuksen muodossa. Itse en kuitenkaan näin kykene ajattelemaan. Asioihin vaikuttaa paljon katsantokanta ja asenne, ne muokkaavat suhtautumisen asioihin.