Se pieni sinapin siemen....

"Kiitos taivaanisä,
että sie minut kuiteskii hyväksyt."

Johanneksen evankeliumi:
6:37 Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.

Näkemiin ja hyvästi......

>>Kiitos taivaanisä,
että sie minut kuiteskii hyväksyt.

Nyt en jaksa.......

Itse en laittaisi Leahimn liikaa painoa näihin Suomi24:n turinoihin, täällä vaikuttaa hyvin paljon anonyyminä kirjoittamisen ansiosta sellaisia ihmisiä jotka syystä taikka toisesta eivät jaksa kirjoittaa omalla nimellään.

Blogikirjoittelu on aivan eri asia kuin tänne nimettömänä tai nikillä kirjoittelu.

Yritän vastata tuohon omalla vajaalla ymmärrykselläni ja kokemuksella, mitä on kertynyt olessani vapaaehtoisena ja hieman töissäkin mielenterveyspuolella. Kokemukseni mukaan ei ole väliä onko henkilö mies tai nainen vaan kysymyksessä on aina rikkinäinen ja mieleltään kierookasvanut peroona.

Seurakuntakin on yhteisö ja koostuu monenlaisista rikkinäisistä ihmisistä: on alistujia ja alistettuja. Sama pätee vastaavasti monessa työyhteisöissäkin. Seurakunnissa vain psyykkisesti kieroonkasvanut käyttää työkaluinaan omaksumaansa uskontoa jonka periaate on todella kaukana Jumalan tahdosta ja Raamatusta. itsellänikin on pahaa mukua juuri tuosta körttiyhteiössä, vaikka kotona enkä muutenkaan ole koskaan ollut edes sisällä moisessa seuraporukassa.
Ihan samaa voi kuvitella olevan jossain pienessä suljetussa vapaassa suunnassa, jossa on muutama voimakastahtoinen persoonaltaan kieroonkasvanut johtaja. En väitä että nuo henkilöt eivät olisi uskossa, mutta heidän sielunmaailmassa ja ymmärrys elää uskoa ja elämää ei ole tervettä. Ihminen kun on ruumis, sielu ja henki.
Onhan seurakunnassa jäseniä jotka ovat taipuvaisia narsismiin, toiset läheisriippuvuuteen ym. ja nämä luonneheikkoudet ruokkivat toisiaan ja löytävät itselleen aisaparinsa.

Varmaan nyt joku hyökkää vastaan ja yrittää hengellistää tämän ja painaa päälle, että höpötän nyt vain jotain psykologiaa, mutta teoriani pitänee ainakin jossakin määrin paikkansa.
'
Olen sitä mieltä että tälläkin palstalla on näitä katkeroituneita bestwissereitä (kaikkitietäviä) syrjäytettyjä kostajanarsisteja, on myös alistamalla nöyryytettyjä itsesäälissään rypeviä henkilöitä, joille palsta on tapa purkaa pahaa oloaan ja päteä.
Itse näen kyllä nämä piirteet enemmän sielunongelmina ja pettymyksenä ihmissuhteissa kuin kysymyksinä mikä on teologisesti oikein ja aito seurakunta. Tällaisia reppanoita me ihmiset olemme.

Onneksi Taivaallinen Isä ja Vapahtajamme on sittenkin asioiden yläpuolella ja ei mikään inhimillinen raadollisuus saako estää sinunkaan orastavaa ja elävää uskon sinapinsiementä. Varmaan elämä on sinullekin koulu ja sinua valmistetaan omaan tehtävääsi. Pysyttele vain lähellä Isän sydäntä ja Vapahtajaa, vaikka me ihmisinä ja seurkuntinakin tuotamme pettymyksiä. Siunausta päsivääsi.

"kivijalkaan kuseksivien herran saarnaajien"

Tohtori Toope se on vaan kännispäissään käynyt ohimennen heittämässä kepillisen vihaamansa helluntaikirkon kivjalkaan...

Kiitos koskettavasta kirjoituksesta Sarah. Haluan toivottaa sinulle voimia ja Jumalan huolenpitua. Oksasta se "pieni sinapinsiemen usko" Jeesukseen, se riittää ja kestää maailman tuiverrukset ja ihmisten parjaamiset. Ihmiset, uskovaisetkin, ovat niin monin tavoin vajaita. Katse Jeesukseen auttaa jaksamaan ja luottamaan :)