Vapaa kuvaus

Olen uskis,ev.lut..naimisissa.

Harrastan kuntoilua, lukemista, penkkiurheilua.

"Ei uskonmäärä pelasta vaan uskon kohde".

Sanal.11:25:"Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu."

Koulutus: yo, laborantti

Aloituksia

12

Kommenttia

6913

  1. Muistetaan kuitenkin että suurimman osan noitavainoista toteutti maallinen tuomioistuin. Kirkkojen noitavaino oli tästä vain pieni osa. Sekin väärin ja tuomittavaa.Mutta ettei totuus unohtuisi.
  2. "Ateismi on siis sairaus koska se kannustaa tervettä epäilyä, tiedon hankkimista ja omilla aivoillaan ajattelemista."

    Uskovaisena koen tekeväni kaikkia yllämainittuja, ja samaa olen havainnut monissa muissakin uskovaisissa.


    "Dawkinsin mielestä uskonnot ovat sairaus koska ne valtaavat ihmisten ajatusmaailman, estävät vapaan päätöksenteon (riippuen uskonnosta) ja aiheuttavat lukemattomia vahingollisia lieveilmiöitä. Esimerkiksi lapsien aivopesu, pelottelu, ruumiillinen silpominen, vähemmistöjen syrjintä ja niin edelleen... "


    Aivan Dawkins listaa ääri-ilmiöitä, mutta unohtaa (tietoisesti?) asian toisen puolen.
    Koskapa uskonnoissa hääräävät vajavaiset ihmiset myös uskonnoissa on tällöin sairaita ääri-ilmiöitä,tätä tuskin kukaan haluaa kiistää.
    Mutta jos ajattelemma uskontoja yleisesti ja niille luonteenomaisia piirteitä tulemmekin toisiin johtopäätöksiin.
    Asiasta on tehty myös empiirisiä tutkimuksia. Asia antoi selvän osviitan juuri päinvastaisiin johtopäätöksiin. Nyt oli siis kyse tutkimuksista yksikkönä, ja tulokset: "Sadassa tutkimuksessa yhdessä eli 1%:ssa oli uskonnolla selvästi negatiivisia ja haitallisia vaikutuksia ihmisiin, ja 79 tutkimuksessa eli 79 %:ssa oli uskonnolla hyviä ja postiivisia vaikutuksia ihmisen hyvinvointii ja terveyteen, loput tutkimukset olivat näiden kahden väliltä antavaia tuloksia". Näin siis tieteellinen ja empiirinen tutkimus.
    Tämän valossa rehellisesti onkin todettava juuri päinvastaista uskonnon suhteen.


    "Ja jos kirkossa kaatuilee maahaan tai pölisee hallitsemattomasti kielillä, se on normaalia. Teet saman keskellä kaupunkia, niin sinut viedään sairaalaan. Ateisteilla ei ole mitään vastaavaa toimintaa, paitsi jos kyseinen ateisti on epileptikko tai skitsofreeni. "


    Totta, mutta paino onkin minun mielestäni sanalla "kirkossa". Koska sinne mennään nimenomaan palvomaan,rukoilemaan ja kohtaamaan Jumala. Eli keskellä kaupungia ihmiset ovat muissa puuhissa ja asioissa.
    Ja lisäksi epileptikko/skitsofreeni ei voi hallita sairauttaan(siksi lie osittain ovat sairauksia) ,kun uskovainen taas voi,jopa siellä kirkossa, hallita kielilläpuhumistaan ynm.
  3. "Minä en ole tässä jutussa maininnut kertaakaan homoseksuaalien vihkimistä kirkossa. Kyllä kai kaikki ymmärtävät että ei sieltä kirkosta sellaista palvelua saa. Mutta juuri uskonnon vaikutus yhteiskunnassamme on se syy että meillä on "rekisteröity parisuhde" eikä naimisissa olevaa paria. On myös katsos olemassa siviilihäät, joka ovat aivan yhtä pätevä. Ja niillä ei pitäisi olla mitään tekemistä uskonnon ja sen levittämän syrjinnän kanssa."


    Ok, no minä ymmärsin että alkuperäinen aihe oli juuri tuo homoseksuaalien vihkimistä kirkossa.


    "Ristiretkillä ei ollut mitään tekemistä jeesuksen ja raamatun kanssa? Siis kun uskonnollinen johtaja joka uskoo jeesuksen jumaluuteen käskee muita uskovaisia valloittamaan raamatussa kerrotun "pyhän maan" takaisin kristittyjen haltuun. Siis se ei ole uskonnosta johtuvaa?

    Noitavainoissa uskonto oli se syy miksi noitavainoja edespäätään oli olemassa. Kuulostaako lause "Noitanaisen älä anna elää" (2. mooseksen 22:17) siltä niin kuin sillä ei olisi mitään tekemistä asian kanssa.

    Se että teitä uskovaisia pyydetään kohtelemaan kanssaihmisiänne niin kuin tekin haluaisitte itseänne kohdeltavan, ei ole syrjintää."


    Jos uskovainen johtaja tai rivikristitty tekee vastoin Raamattua ja Jumalan tahtoa sillä ei silloin ole mitään tekemistä Jeesuksen kanssa. Siinä on silloin ihmisen oma ahneus saanut vallan ja vastuussa on se ihminen.


    Kyllähän pääsyy oli ihmisten pelko ja erillaisuuden karsastus ja näihin ei ole monopoli asemaa millään ryhmittymällä ne kumpuaa ihmisestä itsestään. Historiallinen tutkimus on osoittanut että inkvisitio oli se "pienempi paha" verrattuna maallisiin oikeusjärjästelmiin. Mielestäni tosiasiat on otettava huomioon eikä yrittää tässäkää sysätä koko vastuuta kirkkojen päälle.

    no,hyvä, itse ainakin koen että jos ja kun elämässäni on syntiä niin se sanotaan synniksi.Ja näinhän me teemme juuri homoseksuaaluuden kohdalla.


    "Jos uskonnon harjoittamiseen kuuluu tälläisten valheiden levittäminen, niin se kuuluisikin estää. Ovatko homoseksuaalit tai muutkaan ihmiset estänyt suomessa sinun tai muiden pääsyn kirkkoon? Entä ovatko he estäneet sinua tai muita hiljentymästä rukoukseen? Nämä kaksi asiaa taitavat olla ne keskeisimmät palvonnan muodot. Kukaan, en edes minä, ei halua sellaisia estää."


    Todella hyvä että et halua estää eikä ainakaan vielä estetä. Mutta mysö Raamatun totuuksista kiinnipitäminen ja niistä puhumunen on osa uskoa ja jos näitä estetään, koen sen uskoni estämiseksi.


    "Kunpa se vaan jäisikin siihen. Mutta kun ei... "


    Itse toivon että se jää siihen. Mitään vainoja tai muuta vastaava en kannata.


    "Kyse on siitä että te uskovaiset kuvittelette että esimerkiksi se homo- tai lesboparien siviilivihkiminen kuuluu teille. Sillä ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Se on kahden toisiaan rakastavan ihmisen välinen sopimus joka tuo mukanaan oikeuksia ja velvollisuuksia ja jonka valtio vahvistaa. Siinä ei ole uskonnolla tai jumalalla mitään osaa eikä arpaa."


    Nyt tunnustan rehellisyyden nimissä, että en tiedä tuon siviilivihkimisen kaavaa. Jos siinä ei pyydetä tai viitata Jumalan siunausta tai muuta,niin en sitä pahana näe. Tosin avioliitto käsitteenä tulisi sitten kysymykseen. Mutta tähän en osaa ottaa täyttä kantaa.


    "Kumma kuinka kristityille kaikki olivat silloin samanarvoisia, mutta nykyään ei enään ole. Olisiko niin että varhaiskristityillä oli hieman suurempi huoli saada lisää jäseniä uskoonsa, kuin tällä nykyisellä kirkolla."


    Ni-in, kyllä saman pitäis päteä tänäkin päivänä. Tässä asiassa meillä jokaisella uskovaisella on aihetta katsoa peiliin ja tehdä parannusta. Kuitenkaan synnin synniksi sanomista en näe epätasa-arvoisena asiana.



    "Minun ei tarvitse antaa esimerkkinä kuin Alexandrian kirjaston polttaminen kristittyjen toimesta. Siinä tuhoutui sellaisia kulttuuriaarteita ja menneiden ihmisten ajatuksia joita ei enään koskaan saada takaisin. Siellä tuhoutui muinasiten kreikkalaisten filosofien mietteet jotka olivat kuulemma "epäkristillisiä". Ja toinen esimerkki olisi se että mustan surman aikana kirkot ympäri euroopan käskivät tappamaan kissoja koska ne olivat paholaisen lähettiläitä jotka levittivät sitä kärsimystä. Kun taas oikeasti syylisiä olivat rotat ja hiiret. Kun niitä tappavat kissat hävitettiin kauoungeista, seurauksena oli taudin räjähdysmäinen leviäminen.

    Siinä kaksi sellaista esimerkkiä jotka poistavat kaikenlaisen oikeutuksen uskovaisilta toimia oikeuden ja järkevyyden edustajina."



    Sen verran että vaikeana näen verrata tuota aikaa tähän aikaan. Tuolloin oli vallalla taikauskomuksia ja käitys maailmasta oli vaillinainen muutoinkin. Ja uskon että tämä päti koko ihmiskuntaan.


    "On eri asia vaihtaa mielipiteitä asiallisesti, kuin vaihtaa asiallisia mielipiteitä. Ja rakentavaa tässä olsi se suvaitsevuuden kasvu, ei se että minä rupeaisin huutelemaan homoseksuaalisuuden olevan synti.

    Ps. En ole koskaan ollut "suvaitsevaisuus"-sanan suuri fani. Se on jotenkin alentuva. Se pitäisi korvata hyväksymisellä tai jollain muullla... "



    Synti asiasta olemme erilinjoilla. "Suvaitsevaisuus"-sanasta samoilla linjoilla. Itse olen miettinyt että eihän esim. kaikki suvaitsevaisuus ole hyvästä, silti suvaitsevaisuus sana on saanut jonkinlaisen hyveen leiman. Samoin suvaitsevaisuushan on yleensä jonkin ihmisen henkilökohtainen mielipide.Ja toisaalta jos on kaksi vastaikkaista asiaa suvaitsemalla toista olet suvaitsematon toista asiaakohtaan.

    Tämä suvaitsevaisuus pohdinta tähän loppuun nuin yleisesti ja omaa pähkäilyäni.
  4. Löytyyhän niitä toki.

    Historiallinen Jeesus :

    Uuden Testamentin ja kirkon ulkopuolisia viitteitä itse Jeesuksen elämään ja historialliseen henkilöön ei ole paljoa. Harvoja lähteitä esittelee mm. FF Brucen Jesus and Christian Origins outside the New Testament, Hodder, 1974.


    Varhaisia viittauksia kristittyihin tms. on vuodelta 120 jKr. Hadrianuksen hovivirkailija Svetoniuksella Claudiuksen määräämään juutalaisten karkoitukseen ja Neron toimeenpanemiin kristittyjen vainoihin liittyen (Claudiuksen Elämä 25.4; Keisarien Elämä 26.2.).


    Vähä-Aasian Bitynian maaherran Plinius nuoremman kirjeenvaihdossa keisari Trajanuksen kanssa vuonna 112 jKr. (Epistles x. 96-97) kysytään, pitäisikö kristittyjen teloitukset rajoittaa koskemaan enää johtajia. Plinius kehuu kristittyjen yhteiskunnallista kunnollisuutta ja sanoo heidän ainoaksi rikkeekseen keisarinpalvonnan hylkäämisen Kristuksensa vuoksi (Epistles X, 96).


    Noin 53 jKr. syntynyt Aasian provinssin maaherra Cornelius Tacitus mainitsee Jeesuksen teloituksen Pilatuksen käskystä Tiberiuksen aikana (Annals XV, 44) kertoessaan Neron aikaisista kristittyjen vainoista Rooman palon yhteydessä. Lisäksi hän viittaa kristittyihin kertoessaan Jerusalemin temppelin hävityksestä 70 jKr. Katkelma Historiat-teoksesta on säilynyt Sulpicius Severuksen ansiosta. Tacitus oli antisemiitti ja piti kristinuskoa vahingollisena taikauskona.


    Vuonna 37 jKr. syntynyt Josefus, sikäli kuin hänen Jeesusta koskevan mainintansa alkuperäinen muoto voidaan rekonstruoida, luultavasti vahvistaa hänen teloituksensa ristiinnaulitsemalla Pilatuksen määräyksestä juutalaisten syytteen perusteella, ja kertoo hänen maineestaan ihmeidentekijänä ja opettajana. (Antiquities XVIII. 3.3 (64)). Katkelma on erittäin kiistanalainen myönteisyytensä vuoksi Jeeuksen henkilöä kohtaan, ja sen uskotaan yleisesti tulleen myöhemmin lisätyksi. Kappaleesta on kuitenkin olemassa arabiankielisessä kokoomateoksessa säilynyt astetta maltillisempi ja lyhyempi versio, jota pidetään luotettavampana. Myös tässä versiossa todetaan Jeesuksen kannattajien kertoneen johtajansa ilmestyneen heille kolme päivää ristiinnaulitsemisensa jälkeen ja väitetään Jeesuksen käyttäytymistä luonteeltaan asialliseksi. Toisessa yhteydessä Josefus mainitsee Jeesuksen veljen Jaakobin mestaamisesta (Antiquities XX 9:1).


    Lucianus Samosatalainen oli toisen vuosisadan satiirikko, joka mainitsi ylenkatseellisesti kristityt ja Kristuksen muutamaan otteeseen. Lucianus kertoo kristittyjen palvovan ristiinnaulittua johtajaansa ja paheksuu menestyneen kultin aikaansaamaa kreikkalaisten jumalien hylkäämistä (Kuoleva Peregrinus, Väärä Profeetta Aleksanteri).


    Samarialainen Thallus kirjoitti jo 52 jKr. kommentoiden ristiinnaulitsemisen pimeyttä auringonpimennyksenä. Katkelma on säilynyt kristityn kirjoittajan Julius Afrikanuksen toimesta (221 jKr.), jossa sen ajankuvausta kritisoidaan.


    Myös 1. vuosisadan historioitsija Flegonus mainitsee ristiinnaulitsemisen yhteydessä tapahtuneen pimennyksen täysikuuna ja kertoo epätavallisen pimennyksen tulleen merkityksi myös keisari Tiberiuksen historiallisiin mainintoihin. Flegonuksen Aikakirjat on säilynyt katkelmana niin ikään Julius Afrikanuksen toimesta.

    Kirkkoisistä piispa Agapius lainaa ja listaa useita muinaisia teoksia, jotka viittaavat ristiinnaulitsemisen tapahtumaan, mutta näistä lähteistä vain osa on tutkijoiden tuntemia, saati sitten säilyneitä. (Shlomo Pines, An Arabic Version of the Testimonium Flavianum and Its Implications. Jerusalem: Jerusalem Academic Press, 1971.)


    Syyrialainen Mara bar Serapionin kirje puhuu myös juutalaisista, jotka ”tappoivat viisaan kuninkaansa” johonkin aikaan ennen Jerusalemin vuonna 70 tapahtunutta tuhoa ja verrataan tätä Pythagoraan ja Sokrateen kohtaloihin. Kirje on kirjoitettu hieman vuoden 73 jKr. jälkeen ja sitä säilytetään British Museumissa.


    Lisäksi ovat juutalaisten oppineiden kirjoitukset. Kirjahyllyn täyttävässä Talmudissa säilyneet ei-kristityt lähteet kertovat, että juutalaisjohtajat teloittivat Jeesuksen pääsiäisaattona etupäässä taikurina ja petturina: Babylonian Talmud, Sanhedrin 43a.


    Encyclopedia Britannican 15. painos käyttää ennätykselliset 20 000 sanaa kuvatessaan historiallisen Jeesuksen henkilöä. Se kertoo ’itsenäisten merkintöjen todistavan, etteivät muinaisina aikoina kristinuskon vastustajatkaan epäilleet Jeesuksen historiallisuutta, joka kyseenalaistettiin ensimmäisen kerran ja riittämättömältä pohjalta monien kirjoittajien toimesta 1700-luvun lopussa, 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. (http://www.helsinki.fi/~pjojala/Raamatun_virheet.htm)