Vapaa kuvaus

Olen uskis,ev.lut..naimisissa.

Harrastan kuntoilua, lukemista, penkkiurheilua.

"Ei uskonmäärä pelasta vaan uskon kohde".

Sanal.11:25:"Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu."

Koulutus: yo, laborantti

Aloituksia

12

Kommenttia

6913

  1. Eihän Raamattu ketään "pyhätyöläistä" kehota tappamaan. Jos uskovainen tekee pyhänä työtä, hän voi pyhittää jonkun muun päivän Jumalanpalvelukseen.
  2. "-Tämä tapaus kerrotaan vain Johanneksen evankeliumissa. Miksi tämä hieno ja tärkeä tarina unohtuu Markuksen, Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeista? Jos he olisivat kuulleet tapahtumasta niin he olisivat luultavimmin viitanneet asiaan omissa kirjoituksissaan, eikö niin?"

    Ei välttämättä, sillä kaikista evankeliumeista löytyy ainesta jota ei ole muissa evankeliumeissa. Jos koululuokka kirjoittaa aineen käymästään luokkaretkestä., löytyy samasta tapahtumasta useita erillaisia kertomuksia, ja kuitenkin kaikki ovat tapahtuneet ja ovat tosia.

    "-Tapahtumaan ei viitata missään/kukaan ennen 300-lukua. Missään eikä kukaan!"

    "Papias (130-luvulla) tunsi kertomuksen syntisestä naisesta, jota syytettiin Jeesuksen edessä,kertomuksen, jota ei ollut yhdessäkään neljästä evankeliumista. Kirkkoisät Ambrosius,Augustinus ja Hieronymus pitivät sitä Raamattuun kuuluvana"(Bo Giertz:Johannes).
    Kuitenkin jo 200-luvulla tämä kertomus on liitetty joihinkin Johanneksen käsikirjoitukseen. (Jukkan Thurén: Johanneksen evankeliuimi).

    Itse tarinassa ei ole mitään mikä olisi opillisesti tai muuten ristiriidassa muiden evankeliuimien opin kanssa. Itseasiassa siinä on hyvinkin aitouden tunto. Siinä kuvataan sitä kuinka fariseukset ovat jatkuvasti sana harkassa Jeesuksen kanssa, yrittäen saada "hänet kiinni sanoistaan". Myös Jeesuksen armollinen asenne syntisiä kohtaan tulee kertomuksessa hyvin esiin. Nämä molemmat aspektit löytyvät myös muista evankeliumeista.

    "Suurin osa tutkijoista pitää kertomusta kuitenkin aitona, eikä ole mitään hyvää syytä pitää sitä epähistoriallisena. Ystäväni, joka on lukenut melkoisen kasan tutkijoiden tekstiä tästä kohdasta, on piakkoin julkaisemassa tieteellistä artikkelia tästä kertomuksesta. Hän totesi, ettei ole törmännyt ainoaankaan tutkijaan, joka pitäisi kertomusta epähistoriallisena. Näin useasta syystä. (1) Kertomukselle on vaikea löytää synty-ympäristöä tiukkaa seksuaalimoraalia vaalivissa kristillisissä yhteisöissä. Lisäksi kertomuksen elementit, kuten (2) Jeesuksen konfliktit fariseusten kanssa, (3) keskustelu lain tulkinnasta ja (4) Jeesuksen myönteinen suhtautuminen naisiin muistuttavat synoptisia Jeesustraditioita. Kankaanniemen mukaan kyseessä on suullinen Jeesustraditio, joka liitettiin Johanneksen evankeliumiin Rooman valtakunnan länsiosassa toisella vuosisadalla. (Kankaanniemi 2010, 43-47; Lenho)." (http://jurvanbaptistiseurakunta.fi/component/content/category/index.php?option=com_content&view=article&id=68&catid=9).
  3. Itse näen Jumalan luonnollisesti moraalisena ja hyvänä olentona, muuten en kykenisi uskomaan tai turvaamaan Häneen.
    Usein toivokin ilman todisteita riittää. Jos näen lehdessä ilmoituksen, että anttilassa on läppäri tarjouksessa. Lähden odottamaan onnikkaa (= linja-autoa) uskon että se tulee, tietää en voi varmaksi, uskon myös että läppäreitä on vielä jäljellä, tietää en voi varmaksi. Toimimme näin jokainen jokapäiväisessä elämässä uskon varassa, vain uskontojen yhteydessä uskosta pyritään tekemään negatiivinen, vähempiarvoinen asia.
    Voin todistaa, että rukoilu vaikuttaa olooni ja tunteisiini hyvinvointiani lisäten, se jo sinällään on nykypäiväisessä hektisessä elämässä iso ja arvokas asia.
    Valtaosa tutkijoista pitää Jeesusta historiallisena henkilönä, keskustelua käydään siitä että kuka tai mikä Jeesus oli.
    Itseasiassa minä kasvoin ateistisessa kodissa, sain siis ateistisen kasvatuksen. Ja kuitenkin tänä päivänä minä uudestisyntynyt kristitty. Olen siis elävä esimerkki siitä että aina ei koti, kulttuuri ja kotimaa määrää vakamusta. Tänä informaation aikana uskon että näin on yhä vähemmässä määrin.