niko_lai
pELerin on matkalla, usein yksin, aina yhdessä. Matkan määränpää on todella mielenkiintoinen...
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia1 aloitusta · 100 kommenttia
- Entä jos ei halua kirjoittaa eikä kirjoita loukkaavasti?
Onko toivottavaa, että ei kirjoiteta edes henkilöiden sanomisia, vaikka niitä olisi julkaistu esim. liikkeen piirissä ilmestyneissä lehdissä?
Eikö saarnoja saa lainata? Jos ei, niin miksi? Nehän ovat julkisesti pidetty ja vielä sillä tarkoituksella, että sana leviäisi mahdollisimman laajalle.
Vai onko kenties tarkoituksena, että tietyt mielipiteet ja niiden esittäjät saisivat kernaasti jäädä täältä pois? - "...tehkäämme työtä sen päälle, että erimielisyys vähenis, ja yksimielisyys enenis siellä ja täällä. Ja minä uskon, että kaikki elävät kivet sopivat tornin rakennukseen, joka ulottuu taivaaseen asti. Älä ihmettele Pärki, että vanhus näin kirjoittaa, sillä tornin rakentaja on sanonut, että pysykäät koossa, ja pitää olla yksi lammashuone ja yksi paimen. Pysykäämme siis rakkaat veljet ja sisaret Kristuksen laissa että me meitämme keskenämme rakastaisimme...
... Vieläpä muistutan, että kun Takkis-veli viimi kerran vaelsi Suomessa pohjan perällä, niin hän on sanonut, että netki, joilla erimieltä on, niin kristityt net siltä ovat, ehkä tarvitsevat parannusta tehdä erimielisyydestä. Ja minä muistan, että saarnattiinpa Aasian seurakuntain enkeleille parannusta." - En minä missään nimessä halunnut väittää, etteikö synti kadottaisi. Mutta halusin vain tuoda esille, että mikä tahansa synnillinen taipumus ihmisessä on kadottavainen, jollei sitä uskon kautta kuoleteta. Ja toinen pointti oli se, että onhan Kristus kuollut aivan kaikkien puolesta. Muuten meillä olisi aika lohduttomat tulevaisuuden näkymät.
Ja loppujen lopuksi Sana sanoo: Jumalahan "saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa." - Hetero sanoo: "Jos homo tai lesbo joka on sama asia, antaa teoilleen vallan ei heillä ole asiaa taivaan valtakuntaan."
Asia ei ole mielestäni ihan noin yksioikoinen.
Tässä kohtaa haluaisin muistuttaa, miten oli Korinton seurakunnassa. Siellä oli mies, joka oli joutunut huoruuteen ja Paavali kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään sinne, että "tuo mies on luovutettava Saatanalle ja niin annettava hänen ruumiinsa tuhoutua, jotta hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä."
Kun mies katui, Paavali toisessa kirjeessään sanoo, että "nyt teidän on päinvastoin annettava anteeksi ja lohdutettava häntä, ettei hän menehtyisi suruunsa. Niinpä kehotan teitä jälleen osoittamaan hänelle rakkautta. Kirjoitinkin teille juuri koetellakseni teitä ja nähdäkseni, oletteko kaikessa kuuliaisia. Kenelle te annatte anteeksi, hänelle annan minäkin, ja kun olen antanut anteeksi -- jos nyt jotakin anteeksi annettavaa on -- olen tehnyt sen teidän takianne Kristuksen edessä."
Eli onhan aina syntisellä mahdollisuus ottaa armo vastaan, jos hänelle suodaan katumisen armo. Ja toisaalta kaikkia taipumuksia on pidettävä kurissa, myös heteroiden. Jos himoitseva katse on Jumalan pojan mielestä huoruutta, jos suuttiminen on murha ja jos ahneus on epäjumalan palvelusta, niin varmasti ei synnittömäksi jää kukaan. Kuka on sitten suurin syntinen? Pistäkääpä järjestykseen. En puolusta syntielämää. Pois se. Jumalansanan mukaan homoseksin harjoittaminen on kauhea synti, mutta se on synti muiden joukossa. Harvoin kuitenkaan kuulee sanottavan, että ahneella "ei ole asiaa taivaan valtakuntaan..." - Teksti ei ollut minun vaan suora lainaus erään tunnetun, hiljattain poisnukkuneen saarnaajan saarnasta. Sattui koneella olemaan hänen selityksensä kyseisestä Hepr. 10. luvusta.
Saarna on pidetty reilut 20 vuotta sitten - siis tekstiä 1900-luvun lopulta, vaan ei sentään 1800-luvulta.
Ymmärsin oikein hyvin, mitä kirjoitin. Onhan älykkyysosamääräni samaa suuruusluokkaa kuin kengännumeroni.
Hyvää illan (viikon - kuukauden - syksyn) jatkoa. - Ja sen tähden se on tarkka vielä mihinkä paikkaan Jumalan sana sovitetaan. Se on kysymys sellaisista ihmisistä, jotka ovat ylenkatsoneet Kristuksen, pilkanneet armon henkeä eli Pyhää Henkeä ja tällainen oli tilanne heprealaiskristittyjen keskuudessa ja nämä varotukset, että pitäkää huolta, että silloin kun nämä ihmiset, jotka ovat jo näin kauaksi menemässä, kun ne alkavat hajottamaan kristillisyyttä, ettei ne veisi mukanaan yksinkertaisia sieluja. Ei kaikki eriseurat tämänkään etsikkoajan aikana, ei ne ole tulleet siltä puolelta, mikä oli tämä tilanne heprealaisten keskuudessa. Me tiedämme sen, että lihallinen vapaus on myöskin vaikuttanut suuren eriseuran, ja juuri sen valtaliikkeen, josta nyt niin paljon kirjoitetaan sanomalehdissä. Ja vaikka se lähti lihalliseen vapauteen, niin me näemme, että siellä on toisaalta valtavan kova lain henki ja omanvanhurskauden henki. Mutta tämä Jumalan sana kehottaa meitä varovaisuuteen kaikessa siinä missä tulee sellaisia käsityksiä, jotka ovat kristillisyyden yhteistä ymmärrystä vastaan. Me elämme sellaista siunattua aikaa tänä aikana, johonka koettelemuksetkin ovat meitä opettaneet, että kysymään vielä tämän äitiseurakunnan vanhimmilta, kun kysymyksiä vastaan tulee. Ei meidän ole pakko tehdä äkkinäisiä päätöksiä, jos tulee vaikeitakin kysymyksiä vastaan, mutta me saamme yhdistää vielä täälläkin Suomen maalla tämän kristillisyyden Lapinmaan kristillisyyteen vielä kaikissa niissä neuvoissa ja opetuksissa. Mutta jos sitten nousee sellaisia henkiä meidän keskuudessamme - minä en ole osoittelemassa mihinkään päin, enkä ole näkemässä mitään sellaista - mutta tämän Jumalan sanan rinnalla meidän on aina varottava sitä, että jos sitä yhteistä ymmärrystä vastaan alkaa joku tai jotkut nousemaan, OLKOON MINÄ TAIKKA KUKA HYVÄNSÄ, silloin ollaan niitten kysymysten edessä, joita on ollut heprealaisten keskuudessa, ja silloin tulee kysymys siitä, että huolta pitää, ettei kukaan itseänsä yhteisestä seurakunnasta erottaisi ja että kaikki pysyisivät yhteisessä rakkaudessa. Ja minä uskon sen, että sielun vihollinen perkele vihaa niin paljon tätä kristillisyyttä, että se ei ole juoniansa lopettanut, eikä meistä kukaan tiedä mistä päin se on seuraavan kerran tulemassa. Onko se tulossa lihallisen vapauden puolelta vai onko se tulossa oman vanhurskauden puolelta niin väkevän voiman kanssa, että tulee kysymykseen, että valitutkin eksytettäisiin. Mutta sen tahdon sanoa vieläkin, ettei kenenkään pidä näitten Jumalan sanain alla jäädä omanvanhurskauden kiusattavaksi, vaikka näitä luetaan ja usein muistellaan näitä sanoja, sillä se on varma, että se kuuluu niille ihmisille, jotka ovat jo tulleet sellaisiksi niin kuin KIVI JA KANTO, jossa ei ole enää henkeä ja elämää siinä mielessä, että olisi katumuksen armoa siitä, mitä ihminen on tehnyt, olkoon sitten, että hän on omaanvanhurskauteen mennyt tai mennyt niin pitkälle maailmaan sillä tavalla, että ei ole katumuksen armoa.
- Voi olla, ettei lätklämatsissa käyminen kadota, mutta sinun asenteesi voi olla sinulle kadotukseksi.
Mitä pahaa siinä on, jos Ruotsin lapissa on hyväksi koeteltu opetus? Sieltä tämä heräys on kuitenkin lähtenyt liikkeelle. Näytä sinä Raamatulla, etta se on väärä järjestys. Voit samalla näyttää mikä tämän kristillisyyden opetuksessa on raamatunvastaista. HUOM! Ei mitään ylimalkaisia heittoja, vaan pysy totuudessa.
Sitten haluaisin tietää, oletko oikein saarnaajan kanssa keskustellut matseissa käymisestä. Minä en usko, että yksikään Suomenkaan saarnaajista "antaa lupaa" urheilukilpailuihin menoon. Mutta ehkä sinä olet itse itsellesi paras saarnaaja.
Kannattaa muistaa Raamatun sana: "Hyvä on sen osa, joka ei vaella jumalattomien tavoin, ei astu syntisten teille, ei istu pilkkaajien parissa..." Sen verran on minullakin kokemusta urheilukisoista, että voin aivan vapaan kristityn tavalla todeta, että ne eivät ole sopivia valvomapaikkoja kristityille.
Mitä rukoushuoneella käymiseen tulee, niin saattaa niinkin olla, että (oikealla mielellä) sinne hakeutuvat vain ne, jotka eivät muuten tule toimeen. - Olen samaa mieltä Lasse-sedän kanssa.
1) Ketään ei saa torjua minkään syyn takia.
2) Ihminen ei voi antaa kenellekään "lupaa" elää synnissä Raamatun vastaisesti.
Arvelen, ettei homokristittynä oleminen ole helppoa. Mutta kenellä se vaellus niin helppoa olisi. Ei se ole helppoa esim. yksinäisellä heterollakaan eikä toisaalta onnettomassa avioliitossa elävällä tai alkoholistilla. "En mä pyytänyt tyyntä tietä, Sinun tahtosi tietä vain..."
Kun elävä usko voi siirtää vaikka vuoria, miksei se voisi kuljettaa homonkin onnellisesti määränpäähän? - Ja erotankin asiat toisistaan.
Kyllä kirkossa valitettavasti on niitä, jotka puolustavat syntiä. Jos et usko, lue viime viikon Kotimaasta. Samalla saat vastauksen siihen, ettei pappeja tarvitse haukkua osoitteettomasti. Itse he ovat tulleet julkisuuteen mielipiteineen nimen ja valokuvan kanssa.
En tiedä, onko se mollaamista, jos kertoo tosiasioita. Valehteleminen tietenkin on syntiä ja ymmärrän, että asioiden liika yleistäminenkin voi olla valehtelua.
Fariseuksen henkeä, Kainin henkeä, vanhemman veljen henkeä ja Juudaksen henkeä tulee vastustaa aina ja kaikkialla.
Viimeistä kommenttiasi en oikein osaa "sisäistää". Mielestäni synnistä puhutaan "meidän piireissä" luultavasti monipuolisemmin kuin monessa muussa yhteisössä tai seurakunnassa. - Sanoilla voi leikkiä kuinka vaan. Mutta minun mielestäni (minulla on vain vajavaisen ihmisen ymmärrys) synnin tunteminen on Jumalan antama armollinen tapahtuma ja se on aivan sama kuin synnin (=syntisyytensä) tunnustaminen. Kun tunnen, että olen syntinen, niin samallahan tunnustan syntisyyteni Jumalalle, eller hur? Ja jos Jumala suo, niin lisäksi kadun syntisyyttäni. Näin Jumala valmistaa sydämeni vastaanottamaan lohdutuksen sanan kaikkien syntieni anteeksiantamisesta. Ja tällainen synnintunnustus on kovasti eri asia kuin se synnintunnustus, joka tehdään rippi-isälle. Ripillä ei ole mitään tekemistä itse vanhurskauttamis- ja autuaaksitulemisprosessissa. Sillä on kuitenkin merkitystä elävän uskon säilymisen kannalta ja vapaan uskomisen kannalta (koska meissä vaikuttaa vanha ihminen hautaan saakka).
Olen samaa mieltä kanssasi, että jos asioita saarnataan ihmisten halujen mukaan synniksi, ne eivät ole syntiä. Mutta se kai on aika harvinaista, että itsekeksittyjä syntejä saarnoissa moitittaisiin, ei ainakaan meillä päin sellaista esiinny.
Sen sijaan saarnaaja voi hyvinkin antaa ohjeita ja neuvoja meille ymmärtämättömille eri elämän tilanteisiin, jos Raamatun valossa ja kristittyjen kokemuksen perusteella on huomattu, että kyseiset neuvot auttavat meitä kohtaamaan erilaisia vaikeitakin tilanteita elämässämme.
Minä ainakin olen kiitollinen monista saamistani neuvoista, vaikkei aina kyseessä olekaan selkeä vastakkainasettelu synti vastaan ei-synti. - Eipä sitten tarvinnutkaan odottaa kymmentä vuotta. Hyvä kun pari viikkoa ehti mennä niin jo alkoi selvitä asioiden todellinen laita. (Ks. Kotimaa)
- Eihän tässä siitä ole kysymys, että olisi synnittömiä ihmisiä. Tässä on kyse siitä, kuinka uudestisyntyneet kristityt (Kristuksen tähden synnittömät), suhtautuvat Raamatun opetuksiin.
Ne, jotka puolustavat syntiä (tai vaikka vain vaikenevat siitä), tulevat itse syyllisiksi siihen. Ja jos uskon tunnustajat alkavat puolustella kaiken maailman vääryyksiä kirkossa, niin heille kuuluu apostolin sana:
"Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi.
Ei ole muuta kuin kauhea tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa uhmaavat."
Tämä on Jumalan sanaa. - El-Giraff: "Kun sitten mietitään, missä tämä elämä Kristuksessa parhaiten toteutuu, niin ei tule unohtaa, että ortodoksinen kirkko on se, josta muut ovat lähteneet ja se itse on pysynyt paikoillaan aina apostoleista asti. Olisiko niin että ortodoksinen kirkko (eli ne 15 kanonista ortodoksista paikalliskirkkoa) olisivat varsinainen Kristuksen kirkko, ja että sen ulkopuolella olisi salaisella ja näkymättömällä tavalla kirkon kanssa yhteydessä olevia?"
Tuo nyt ei mitenkään voi pitää paikkaansa, sen voi todeta aivan suoralta kädeltä. Sorry vaan.
Mutta haluaisin tietää, mitkä ovat nuo 15 kanonista ortodoksista paikalliskirkkoa. Jos löydät jostain luettelon niin voitko laittaa sen tänne?
ευχαριστία! - Kiitos kun rakastat minun kuolematonta sieluani. Olisit tosin voinut itse kommentoida keskusteltavaa asiaa, sen sijaan että vain moitit minua. Ei sillä, ettenkö minä olisi moitteita ansainnut, yksinkertainen ja vähäisellä älykkyysosamäärällä varustettu ei-teologi kun olen. Olisit muuten voinut myös kommentoida lainaamiani Luther-sitaatteja.
Olisin kaivannut enenmmän asiaan liittyvää valaisua. Kaikki mitä asiasta sanoit, oli että Minun järjellä jopa tuota lausumaa on hieman vaikea ymmärtää.
Minun varmaan kannattaa pitää taukoa puheenvuoroissani, niin saa sinunkin vanha aatamisi olla rauhassa... - Ei kirkko voi langeta, vain ihmiset voivat. Tässä tullaan sen kysymyksen eteen, mikä "kirkko" oikeastaan on. Mitä sinä el-kirahwi ymmärrät kirkolla?
Minun mielestäni ei ole mitään joukkopelastusta. On vain henkilökohtainen usko ihmisellä. Sen uskon kanssa hän menee kerran iankaikkisuuteen.
Luther pohtii tätä kirkko-käsitettä isossa katekismuksessa ja sanoo mm. "Sana ecclesia pitäisi näet oikeastaan kääntää saksaksi sanalla "Versammlung" (kokous)". Tai vielä: Sana "Kirche" ei siis oikeastaan ole merkitykseltään mitään muuta kuin "ein gemeine Sammlung" (yhteinen kokous).
Tällaisen "yhteisen kokouksen" muodostavat elävät kristityt.
Luther pohtii edelleen, kuinka siellä "missä Pyhä Henki ei saarnauta sanaa eikä anna sen herätä sydämissä niin, että se käsitetään, siellä sana menee hukkaan... Niin kävi paavikunnassa. Siksi paavikunta ei ole mikään kristillinen kirkko." Hän sanoo myös, että "Pyhä Henki luo, kutsuu ja kokoaa kristillisen kirkon, jota ilman kukaan ei voi päästä Herran Kristuksen luo."
Siis kirkko ei olekaan sen enempää evankelis-luterilainen, ortodoksinen tai katolinen "kirkko" vaan Pyhän hengen saaneet kristityt -jokainen erikseen henkilökohtaisella uskolla ja kaikki uskovat yhdessä.
"Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta. Siihen minäkin kuulun, olen sen osa ja jäsen, osallinen sen kaikista aarteista ja keskinäisestä yhteydestä. Pyhä Henki on vetänyt minut siihen ja liittänyt sen jäseneksi antamalla minun kuulla Jumalan sanaa, jota edelleenkin saan kuulla. Sanan kuulemisesta alkaa pääsy pyhien yhteisöön."
Vaikka kyllähän te palstalla kävijät nämä tiesitte entuudestaankin... - Minulla on sellainen tunne, että vanhoillisille jäi enemmän Erkki-Antin perintöä kun taas esikoiset jatkoivat Juhani Raattamaan linjoilla. Kun takastelee esim. eri saarnaajien ja yleensäkin heräyksen piirissä käytyä kirjeenvaihtoa, voi aika helposti todeta, että nämä kaksi herraa olivat hieman eri linjoilla 1800-luvun lopussa. Aatu Laitinenkin (jota yleisimmin pidettiin uusheränneenä mutta joka piti itseään vanhoillisena) totesi, että Raattamaa oli oikeastaan esikoinen.
Vanha Johan Raattamaa kuoli keväällä 1899, Erkki-Antti vuonna 1900 ja Joonas Purnu 1902. Oikeastaan vasta tämän jälkeen tapahtui Suomessakin varsinainen hajaannus esikoisten ja vanhoillisten välillä, jotka siihen saakka olivat olleet yhdessä rintamassa uutta heräystä vastaan. - onnellista, että meillä on seurakunnassa syntiset (= syntisyytensä tuntevat) saarnaajat... Olemme heistä Jumalalle kiitollisia.
- Tietääkseni ei ole mitään hoitokokouksia ollut, mutta onhan eriseuran henkeä vastaan saarnattu aina jos sitä on alkanut ilmestyä.
Esikoislestadiolaisuus on Jumalan suuresta armosta säästynyt monilta hajoamisilta. Mutta nekin joita on ollut ovat tietenkin surullisia.
Reilut 100 vuotta sitten lähtivät ensiksi uudestiheränneet omille teilleen ja vanhoilliset omilleen. Sen jälkeen on tapahtunut vain pieni leeviläisryhmän irtaantuminen 1960-luvulla, jolloin Ruotsissa 3 saarnaajaa kokosi ympärilleen oman joukon. Suomessa ryhmään ei liittynyt yksikään saarnaaja, mutta joitakin kymmeniä (???) uskontunnustajia.
Mutta yksittäisiä ihmisiä on liikkeen jättänyt syystä tai toisesta ja joka kerta se on luonnollisesti hyvin valitettavaa. - Selitäpä seuraavat raamatunkohdat. Miten olemme kukin toistemme jäseniä. Onko kirkossa näin? Onko eri kirkkokuntien välillä näin?
"Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä, samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä." (Room. 12)
Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä. (1 Kor. 12) - Lahdessa. Paljon muuta en vielä tiedä.