onko esikoisilla ollut

...lähteneet erilleen, eikä esikoiset lähteneet erilleen, vaan lestadiolaisuus jakaantui. Molemmat lähtivät erilleen, eikä lestadiolaisuutta enää ole ollut olemassa pitkään aikaan kuin yleisnimityksenä pohjolan herätyksestä.

vlm kirjoitti:

...lähteneet erilleen, eikä esikoiset lähteneet erilleen, vaan lestadiolaisuus jakaantui. Molemmat lähtivät erilleen, eikä lestadiolaisuutta enää ole ollut olemassa pitkään aikaan kuin yleisnimityksenä pohjolan herätyksestä.

Lue lisää

älä vlm puhu, kun sinä et tunne esikoislestadiolaisuutta.

Esikoislestadolaisuudessa pidetään edelleen kiinni Lestadiuksen opetuksista, siksi heillä ei ole solmiotakaan, ja siksi heillä luetaan joka sunnuntai seurojen alussa Lestadiuksen saarna, ja naiset käyttävät seuroissa pään peittävää liinaa.

Essulessu kirjoitti:

älä vlm puhu, kun sinä et tunne esikoislestadiolaisuutta.

Esikoislestadolaisuudessa pidetään edelleen kiinni Lestadiuksen opetuksista, siksi heillä ei ole solmiotakaan, ja siksi heillä luetaan joka sunnuntai seurojen alussa Lestadiuksen saarna, ja naiset käyttävät seuroissa pään peittävää liinaa.

Lue lisää

...lestadiolaisuuden hajoamisesta, eikä esikoislestadiolaisuudesta.

vlm kirjoitti:

...lähteneet erilleen, eikä esikoiset lähteneet erilleen, vaan lestadiolaisuus jakaantui. Molemmat lähtivät erilleen, eikä lestadiolaisuutta enää ole ollut olemassa pitkään aikaan kuin yleisnimityksenä pohjolan herätyksestä.

Lue lisää

Minulla on sellainen tunne, että vanhoillisille jäi enemmän Erkki-Antin perintöä kun taas esikoiset jatkoivat Juhani Raattamaan linjoilla. Kun takastelee esim. eri saarnaajien ja yleensäkin heräyksen piirissä käytyä kirjeenvaihtoa, voi aika helposti todeta, että nämä kaksi herraa olivat hieman eri linjoilla 1800-luvun lopussa. Aatu Laitinenkin (jota yleisimmin pidettiin uusheränneenä mutta joka piti itseään vanhoillisena) totesi, että Raattamaa oli oikeastaan esikoinen.
Vanha Johan Raattamaa kuoli keväällä 1899, Erkki-Antti vuonna 1900 ja Joonas Purnu 1902. Oikeastaan vasta tämän jälkeen tapahtui Suomessakin varsinainen hajaannus esikoisten ja vanhoillisten välillä, jotka siihen saakka olivat olleet yhdessä rintamassa uutta heräystä vastaan.

pELerin kirjoitti:

Minulla on sellainen tunne, että vanhoillisille jäi enemmän Erkki-Antin perintöä kun taas esikoiset jatkoivat Juhani Raattamaan linjoilla. Kun takastelee esim. eri saarnaajien ja yleensäkin heräyksen piirissä käytyä kirjeenvaihtoa, voi aika helposti todeta, että nämä kaksi herraa olivat hieman eri linjoilla 1800-luvun lopussa. Aatu Laitinenkin (jota yleisimmin pidettiin uusheränneenä mutta joka piti itseään vanhoillisena) totesi, että Raattamaa oli oikeastaan esikoinen.
Vanha Johan Raattamaa kuoli keväällä 1899, Erkki-Antti vuonna 1900 ja Joonas Purnu 1902. Oikeastaan vasta tämän jälkeen tapahtui Suomessakin varsinainen hajaannus esikoisten ja vanhoillisten välillä, jotka siihen saakka olivat olleet yhdessä rintamassa uutta heräystä vastaan.

Lue lisää

” Minulla on sellainen tunne, että vanhoillisille jäi enemmän Erkki-Antin perintöä kun taas esikoiset jatkoivat Juhani Raattamaan linjoilla.”

Tunnetuin ja arvostetuin Raattamaan tutkija, juuri Raattamaasta väitöskirjan tehnyt Aulis Zidbeck ei kylläkään ole kanssasi samaa mieltä.

Eipä ole tarvetta hoitaa, ja kuinka sairas toista sairasta hoitaisikaan?

Sielunvihollinen on jo työnsä tehnyt, hehän ovat jo hyljänneet elävän Jumalan, ja saavat siksi olla sielunvihollisen suojissa.
He - niinkuin muutkin eriseuraiset - lähtivät seuraamaan ihmistä, eivät Jumalaa!

On murheellista, että jos sielunvihollinen saa eksytettyä yhden, tämän yhden eksytetyn kautta eksyy usein monta muuta.

salko kirjoitti:

” Minulla on sellainen tunne, että vanhoillisille jäi enemmän Erkki-Antin perintöä kun taas esikoiset jatkoivat Juhani Raattamaan linjoilla.”

Tunnetuin ja arvostetuin Raattamaan tutkija, juuri Raattamaasta väitöskirjan tehnyt Aulis Zidbeck ei kylläkään ole kanssasi samaa mieltä.

Lue lisää

Tämä Pelerinin näkemys on mielenkiintoinen ! Tuntuisi äkkiseltään, että näinhän se on ! Lisäksi olen aistinut että tätä erkkianttimaisuutta eräin piirtein on el:n sisälläkin.

..essieriseura, joka on eronnut sen vuoksi että naiset eivät pidä essiä. Lienee melko pieni paikallinen ilmiö.

Siinä muodossa kuin VL:ien piirissä pidetyistä hoitokokouksista yleisesti puhutaan, ei niitä ole esikoisten piirissä ollut. Eri asia on sitten, että VL:ienkin piirissä pidetyistä kokouksista on niin paljon eri intohimoin väritettyä tietoa - paljolti sensaationhakuista ja vahingoittamishaluista - etten olisi valmis ihan kaikkea uskomaan.

Esikoisten piirissä sanktiot toimivat ennen toisin: vääräoppiseksi, kapinalliseksi tai muuten sopeutumattomaksi katsottu henkilö voitiin käytännössä eristää. Tämä kävi melkein itsestään, koska kukaan ei halunnut leimautua tällaisen kanssa samanlaiseksi. No, oli toki muutamia uskalikkoja, jotka keskustelivat 'eksyneenkin' kanssa.

Nykyisin tämäkään ei enää toimi; esikoisten piirissä on sen verran variointia mielipiteissä. Ehkä asenteetkin ovat joissain asioissa lientyneet, tai sitten vain on opittu kohtaamaan ihmisiä, jotka eivät ajattele ihan samalla tavalla kuin itse. Tämän oppimisen prosessi on ollut kipeä ja se jatkuu yhä.

Tämä, kuten mikään muukaan lauma, jossa on enemmän kuin kaksi jäsentä, ei ole koskaan ollut täysin yksimielinen, vaikka sellaista rummutettiinkin vielä 70-luvulla. Muodollisen yksimielisyyden pakkopaidasta on onneksi jo päästy eroon. Individualisteja yritetään savustaa nyt tottelemattomina, mutta huonolla menestyksellä.

Ai niin, vastaus pääkysymykseen: ahtaasti ajatellen samanlaisia hoitokokouksia ei liene ollut, mutta samansuuntaisia ilmiöitä kyllä.