niko_lai
pELerin on matkalla, usein yksin, aina yhdessä. Matkan määränpää on todella mielenkiintoinen...
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia1 aloitusta · 100 kommenttia
- Kiitos “selkeistä ja lohduttavista” sanoista. Oikeastaan aivan turhaan sinä minulle riehut, sillä kyllä minua saa haukkua. Mutta se on vakavampi asia, että puheillasi ja meuhkaamisellasi tavallaan poltat siltasi tämän herätysliikkeen historiaan ja huomaamattasi tuomitset kaikki edesmenneet työntekijät vääräoppisiksi.
Minä kopioin tuon saarnakatkelman siksi, kun sinä haukuit minua kapulakielestä. Voisit edes yrittää kääntää sen paremmalle, ei-kapulakielelle.
Jos Raamattu sanoo, että tottelemattomuus on synti, niin se ei miksikään muutu, vaikka kuka sitä yrittäisi muuksi vääntää.
Jos morkkaat sitä, että Gunnar J. kehottaa ahkeroimaan, niin muista, että niin tekevät myös apostolit Raamatussa. Heidän kehotuksensa on: kilvoitelkaa, ahkeroikaa, rukoilkaa ja valvokaa, ettette joutuisi kiusauksiin! Kaikki tapahtuu elävän uskon voimasta, mutta se kuitenkin kristityllä tapahtuu.
“Ja rukoilkaa joka aika kaikella rukoilemisella ja anomisella hengessä, ja siinä valvokaa kaikella ahkeruudella ja rukouksella kaikkein pyhäin tähden...”
“Sen tähden, rakkaat veljet, ahkeroikaa paremmin sitä, että te teidän kutsumisenne ja valitsemisenne vahvistaisitte; sillä jos te sen teette, niin ette suinkaan koskaan kompastu...”
“Ja jos joku kilvoittelee, niin ei hän kruunata, ellei hän toimellisesti kilvoittele.”
“Ahkeroikaa myös pitämään hengen yhteyttä rauhan siteen kautta.”
“Tämä on totinen sana ja näitä minä tahdon sinun vahvasti opettaman, että ne, jotka Jumalan päälle uskoneet ovat, ahkeroitsisivat hyvissä töissä muiden edellä käydä: nämä ovat ihmisille hyvät ja tarpeelliset.” - Kapulakieli ei ollut minun vaan Gunnar J:n. Mutta olisi se voinut minunkin olla, koska minun on usein vaikea ilmaista ajatuksiani selkeästi.
Laitan tähän sekä alkuperäisen ruotsinkielisen saarnakatkelman ja siihen tehdyn käännöksen. Voit vapaaasti kääntää sen paremmalle suomelle.
Olisi mukava kuulla sinultakin selkeä kannanotto, onko ko. kohta oikeaa vai väärää jumalansanaa. Samaa voisivat kommentoida nimim. Tobi Niemi ja vaikkapa Nuin.
Ja pyydän anteeksi, jos olen esiintynyt tietoviisaana. Kyllä minulla varmaan lihan puolesta siihenkin on tarvetta. Lutheria olen lukenut varmasti tuhansia sivuja, mutta kätkemisen ja ymmärryksen laita on niin ja näin, eli tosi vaatimatonta tasoa, se myönnettäköön.
Mistäköhän tämä joulukuusi nyt tähän piti tuoda? Oletko jotenkin vaivattuna ko. asiasta???
Gunnar J: "Judas sålde Kristus för 30 silverpenningar. Esau sålde förstfödslorätten för en grynvälling, men det heter där att mången har sålt den första välsignelsen för en grannlåtstrasa, för ett marknadsnöje och för en helt obetydlig och en enkel sak. Och därför kära vänner och ungdomar, jag tror att kristendomen håller på att kännas så dyrbar i era hjärtan, att ni vill inte sälja den för någon grannlåtstrasa. Om någon kommer och säger åt er unga flickor: 'Lika gott kan man vara kristen om man också skaffar sig hatt eller mössa, inte behöver man nu nödvändigtvis bära duk på huvudet.' Och om inte synden vore så stor, men det är olydnaden som där framkommer. Och den Heliga Skrift säger att olydnad är en trolldoms synd. Och därför har det varit till välsignelse, både för yngre och äldre, både för män och kvinnor att vi har vinnlagt oss om att i trons lydnad vandra, även i förhållande till det yttre levernet till det föredöme som har ansetts vara lämpligt."
Kapulakielinen suomennos: "Juudas myi Kristuksen 30 hopearahasta. Eesau myi esikoisuutensa oikeuden ryynivellistä, mutta on myös niin, että moni on myynyt ensimmäisen siunauksensa jostakin koreuden rievusta tai jostakin markkinahuvista tai jostakin aivan mitättömästä pikkuasiasta. Sen tähden rakkaat ystävät ja nuoret, uskon että kristillisyys tuntuu niin kalliilta teidän sydämissänne, että ette halua myydä sitä jonkun koreuden rievun takia. Joku voi tulla sanomaan teille nuoret tytöt, että yhtä hyvin voi olla kristitty, vaikka hankkii itselleen hatun tai myssyn ja ettei sitä nyt välttämättä tarvitse pitää huivia päässä. Ja vaikka ei synti olisikaan niin suuri, mutta siinä tulee esiin tottelemattomuus. Ja Raamattu sanoo, että tottelemattomuus on noituuden synti. Ja siksi on ollut siunaukseksi sekä nuoremmille että vanhemmille, sekä miehille että naisille, että olemme ahkeroineet vaeltaa uskon kuuliaisuudessa myös kun on kyseessä ulkonainen elämä siinä esikuvassa, jota on pidetty sopivana." - Vanhassa testamentissa sanotaan, että Herran pelko on viisauden alku ja apostolikin puhuu Jumalan pelosta korinttilaiskirjeessä: "Sillä meidän kaikkien pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että jokainen saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissansa tehnyt on, olkoon se hyvää tai pahaa.
Kun me siis tiedämme, että Herraa tulee pelätä, niin me neuvomme ihmisiä, mutta Jumalalle olemme me julkiset: kuitenkin minä toivon, että me olemme myös julki teidänkin omissatunnoissanne..."
Olen minäkin kuullut usein puhuttavan, että kristityn ei tarvitse pelätä Jumalaa. Enkä minä oikein osaakaan pelätä. Joskus kun tulee mieleen kuolema ja koettelee siipiään, niin tunnustelee, olenko peloissani ja jos olen niin mitä silloin pelkään. Pelkäänkö Jumalaa, kuolemaa vai pelkäänkö sitä, että kuoleminen tekee fyysisesti kipeää vai pelkäänkö vai tuntemattoman asian edessä. Ei ole kovin helppoa eritellä näitä tunteita.
Nuin varmaan kohta huikkaa, että ei kristitty pelkää. Mutta minussa on sellainen taipumus, että sielun vihollinen ei ole jättänyt vanhaa ihmistä rauhaan, ja siksi tuntemiset vaihtelevat. Ja omavanhurskaus on niin katala, että kun minä tunnen, että ei ole omasta puolesta yhtään mitään muuta kuin syntiä, niin se saarnaa, että et sinä tuollaisena saa uskoa. Sitten taas toisella kertaa, kun synti alkaa tuntua mukavalta ja luvalliselta, niin omavanhurskaus kääntää kelkkansa ja saarnaa voimakkaan uskon saarnan.
Mutta en minä siltikään oikeastaan osaa Jumalaa - Isääni - pelätä.
Voisihan tätä pohtia niinkin, että pelkäänkö Isän kuritusta. Ei kai kuritus mukavalta tunnu ja Raamattu sanoo, että Isä kurittaa. Pelkäänkö silloin kuritusta vai Isää...
En oikein pysty erittelemään tätä asiaa sen kummemmin. Tässä oli vain joitakin hajamietteitä.
Olihan tässä edellä hyviä selityksiä, mutta minullakin on enempi "huuli pyöreänä".
Kun ystävät ovat yhdessä, niin kaikenlainen pelko vähenee ja olo tuntuu turvalliselta. Varsinkin jos veli tai sisar voi todistaa, että ole turvallisella mielellä, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.
Yksin matkustaminen taas on hankalampaa. - Kun sinä sanoit: "Jos vaaditaan kuuntelemaan "kristillisyyden neuvoa", sillä uhalla, että syyllistyy kadottavaan noituuden syntiin, ei kysymys todellakaan ole mistään tapakulttuurista.
Tässä on astuttu katoliseen opetukseen, sitä ei voi muuksi muuttaa.", niin kysyin ajankohtaa, milloin siirtyminen on tapahtunut. - Ilmeisesti sinun mielestäsi jo Gunnar Jönssonin vielä eläessä, kun hän saarnasi: "Ja vaikka ei synti olisikaan niin suuri, mutta siinä tulee esiin tottelemattomuus. Ja Raamattu sanoo, että tottelemattomuus on noituuden synti. Ja siksi on ollut siunaukseksi sekä nuoremmille että vanhemmille, sekä miehille että naisille, että olemme ahkeroineet vaeltaa uskon kuuliaisuudessa myös kun on kyseessä ulkonainen elämä siinä esikuvassa, jota on pidetty sopivana."
Eller hur? - Oletko unohtanut jotakin, vai valehteletko aivan vapaaehtoisesti?
Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:
Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme puhu lähimmäisestämme perättömiä, petä hänen luottamustaan, panettele häntä tai tahraa juoruilla hänen mainettaan, vaan puolustamme häntä, puhumme hänestä hyvää ja tulkitsemme kaiken hänen parhaakseen.
(Lutherin Vähä katekismus) - Ensiksikin paheksun käyttämääsi nimimerkkiä. Et sillä osoita hienotunteisuutta vaan ylimielisyyttä.
Väitteesi: "Tässä on astuttu katoliseen opetukseen, sitä ei voi muuksi muuttaa."
Kerro minä vuonna siirtyminen on tapahtunut? Haluan tietää. - Mielestäni ei mikään tuossa jakeessa muutu, vaikka lukisin edeltä ja jäljestä. Hyvää luettavaa kyllä minulle ja muille siinä on.
Minä en muistaakseni puhunut mitään Lapin vanhimmista tai ymmärtäväisistä, vaan Kristus "on pantu lankeemiseksi ja nousemiseksi monelle Israelissa, ja merkiksi, jota vastaan sanotaan". Ja jos Marialla ymmärretään seurakuntaa, kuten Luther opettaa, niin häenelle Simeon sanoo, että "sinun sielusi lävitse pitää miekan käymän: että monen sydämen ajatukset ilmoitettaisiin".
Ja niin on käyvä yhä edelleen.
Olen jo sanonut aikaisemminkin, että te taistelette turhaan. Tuhlaatte energiaanne sotaan, joka on jo käyty. Sen kävi vanhoillislestadiolainen herätysliike n. 100 vuotta sitten. Ettekö voisi nauttia sen taistelun hedelmistä, niin pääsisitte itse vähemmällä? Sitä paitsi kristityt haluaisivat jo hieman tyventä ilmaa. Tuosta 100 vuoden takaisesta taistelusta mainitsee mm. Frans P. : Saan vielä lyhykäisesti mainita siitä, että on paljon syytetty lakihenkisiksi erittäinkin Lapinmaan saarnaajia, mitä emme ole ymmärtäneet ottaa syyksi tai eksytykseksi, koska olemme siitä varmat, että olemme samalla ymmärryksellä laista ja evankeliumista, kuin mitä ensimmäiset ovat ymmärtäneet... Kuitenkin olemme siitä vakuutettuina apostolin sanan mukaan: uskon kanssa tulee Pyhä Henki ja Pyhän Hengen kanssa Kristuksen rakkaus, joka vaatii kaiken jumalattoman menon hylkäämään. Ei pelko ole rakkaudessa vaan täydellinen rakkaus ajaa pois pelon, sillä pelossa on vaiva. Sen tähden J. Raattamaa huusi kokouspaikoissa: Ole vapaa, vapaaksi ostettu lauma, Siionin vuorella. Mutta eihän ne saata vapaat olla, jotka ovat sidotut omantuntonsa kautta, jne jne... (Käy liian pitkäksi jatkaa, vaikka onkin kalliisti kirjoitettu...) - Kumma kun en ole kuullut niin saarnattavan kuin sinä väität, vaikka olen kuullut kymmeniä vanhinten saarnoja.
Olen noin 4 vuotta sitten keskustellut henk.kohtaisesti erään ruotsalaisen saarnaajan kanssa internetistä ja hän sanoi jotensakin näin: Olemme sanoneet meidän nuorillemme, että ollessaan internetissä ajattelisivat ja toimisivat niin, että ei ole mitään salattavaa, jos joku tulee huoneeseen samaan aikaan. Hän sanoi, että he ovat varoittaneet internetistä sen takia, että niin monet nuoret ovat itkien tulleet valittamaan, kuinka vihollinen on saanut heitä syntiin. (Eikö sellaiset varoitukset ole rakkauden varoituksia???)
Minulle sanottiin myös, että heidän näkökantansa netin alkuajoilta on muuttunut nimenomaan sen takia, että niin monet tarvitsevat internetiä työssään/opiskelussaan.
Lähes jokaisen ruotsalaisen saarnaajan (nuoremman) tavoittaa tänä päivänä sähköpostitse. Olisi kiva kuulla jokin suora sitaatti jostain saarnasta, missä "On neuvottu, että internettiä vältettäisiin niin paljon kuin mahdollista ja ehdottomasti on kehoitettu olemaan hankkimatta koteihin sellaista. "
Minun pitää sanoa, etten ole sellaista kuullut, mutta ehkä meillä on erilaiset korvat.
Se, etten ole vastannut johonkin kysymykseen, johtuu siitä, että poikkean täällä nykyään melko harvoin, enkä välttämättä jaksa/ehdi lukea kaikkia keskusteluja läpi. Mutta jokin valhe siellä on ollut, jos niin olen sanonut.
Nytkin olen ollut viikon verran työmatkalla, joten ei ole ollut mahdollisuutta täällä hengailla. Eikä taida olla niin hyödyllistäkään aina. - kuitenkin: "Mutta minä neuvon teitä, rakkaat veljet, meidän Herran Jesuksen Kristuksen nimen kautta, että te kaikki yhdenkaltaisen puheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaa sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa."
Jos seurakunnassa on yhteinen ymmärrys niinkuin apostolikin kehottaa, ei se siirrä Kristusta minnekään hänelle kuuluvalta paikalta.
Joidenkin mielestä monet Raamatun kehotukset ovat "keksittyjä, ovelia" juttuja, niin kuin nimim. Ulizakin tuossa lausuu.
Mutta vanhan Simeonin ennustus käy toteen niin kauan kuin maailma seisoo:
"Hän siunasi heitä ja sanoi Marialle, hänen äidillensä: katso, tämä on pantu lankeemiseksi ja nousemiseksi monelle Israelissa, ja merkiksi, jota vastaan sanotaan:
Ja sinunkin sielusi lävitse pitää miekan käymän: että monen sydämen ajatukset ilmoitettaisiin." - ...mikä on Lapin vanhimpien ohje internetistä. Ja keneltä olet sen kuullut?
- Ja toivonkin, ettet pelkää varoitteluja, vaan kysyt silloin kun tekee mieli kysyä. Ei ihmisiä tarvitse pelätä vapaiden laumassa. Kyllä kysymyksen kuuntelija vaistoaa, millainen mieli kysyjällä on. Kuka tahansa esim. Lapin saarnaajista olisi hyvä puhekaveri. Minulle ei ole koskaan vastattu töykeästi, vaikka olen kyseenalaistanut.
Kaikki eivät tosin osaa suomea kunnolla, mutta ehkä yhtä lukuunottamatta pystyvät keskusteluun. Vaikka enhän minä tiedä, josko ruotsiksi haluat jutella.
Vie terveisiä sinne sitten kun menet. - nolottaa sinun puolestasi... vai ei Jällivaaraa mainita sinun Raamatussasi. Pitääkö paikkakunta mainita Raamatussa, jotta Pyhä Henki voisi vaikuttaa siellä?
Puhutaanko sinun Raamatussasi Wittenbergistä? Entä Turun arkkihiippakunnasta? Voi lapsellisuutta...
Minä koen, että olen saanut lahjaksi saman kristillisyyden eli uskon kuin apostoleilla oli. Ja kun luen kirjoituksia 1800- ja 1900-luvuilta, niin tunnen selvästi, että lestadiolaisen herätysliikkeen piirissä on sama apostolinen usko ja minullakin on sellainen. Kun kuuntelen/luen saarnoja, joita ovat pitäneet ns. esikoisten seurakunnan saarnaajat, niin sydämeni vastaa aamenta.
Te, jotka ette hvyäksy sitä järjestystä, joka on elävässä kristillisyydessä, olette ilman historiaa. Useimmilla teistä on ollut vanhemmat ja isovanhemmat, jotka ovat uskoneet, että Lapinmaalta on tullut oikea kristillisyys raamatullisen lähetystoimen välityksellä ja että se järjestys, joka on ollut vallalla 150 vuotta on ollut Jumalan järjestys. Nyt kun te olette hylkäämässä tämän kristillisyyden, te katkaisette siteenne omien vanhempienne, edesmenneitten ja nykyisten - niin Suomen kuin Ruotsin Lapinkin - saarnaajien uskoonja kristillisyyteen ja julistatte epäraamatulliseksi (tosin ilman Raamatun todistusta) monet opetukset, joita on Pyhän Hengen valossa jaettu seurakunnassa. Kaikki tämä kehitys on tosi surullista mutta ilmeisesti sen täytyy tapahtua.
Jos Jumala antaa elinaikaa, niin olen utelias näkemään, millaisessa seurakuntayhteydessä olette esim. 20 vuoden kuluttua ja millainen on teidän seurakuntaäitinne ja teidän johdattajanne elämän tiellä. - Kun aloitit tämän ketjun, sanoit: "Toivon saavani asiallisia kommentteja aloitukseeni. Ja asiasta voinemme keskustella aivan sovussa erilaisine mielipiteinemme. En siis toivo tästä aiheesta mitään kinastelu/riitely, joopas eipäs-keskustelua."
Mutta kuinka ollakaan... sinullahan oli jo valmiina vastaukset kaikkiin esittämiisi kohtiin.
Kannattiko keskustella?
Ja nyt näissä kommenteissa puhut epätotuuksia.
Minulla ainakin on luottamus Suomen lähetysmiehiin eikä se ole pois Lapin vanhimmilta.
Siinäkin joukossa haluan olla, jossa tottelemattomuutta verrataan Raamatun mukaan noituuden syntiin. Sen sanan olen ensimmäisen kerran kuullut Gunnar Jönssonin saarnassa jouluseuroissa v. 1980 kun hän puhuu siitä, kuinka jotkut ovat myyneet esikoisuusoikeutensa jonkin koreuden rievun hinnalla. Mieluummin olen sen miehen oppilas kuin näiden täällä meuhkaavien haihattelijoiden. Eikä siinä vertauksessa ole mitään raamatunvastaista: "Sillä tottelemattomuus on noituuden synti, ja vastahakoisuus on taikaus ja epäjumalan palvelus: koska siis olet hyljännyt Herran sanan, on hän sinut myös hyljännyt, ettei sinun enää pidä kuninkaana oleman." - Falsetissa puhuminen ei todellakaan ole synti. Minua nolottaisi ottaa aseeksi henkilökohtaiset ominaisuudet. Sillä on yhtä vähän tekemistä oikean tai väärän opin kanssa kuin finnillä omassa takapuolessasi. Puhumattakaan, että se olisi raamatullinen peruste osoittaa jonkun saarna vääräksi.
- Kun nyt hengailen täällä, niin koetetaan vastata jotakin. Se kommenttini "Oulun pakkovallasta" ei niinkään kohdistunut Rauhanyhdistykseen vaan oli suunnattu niille, jotka kokevat Suomen esikoislestadiolaisten yhteydet Ruotsin lapin kristillisyyteen rasitteena.
Mitä tulee minun tietämykseeni Rauhanyhdistyksestä, niin se rajoittuu muutamaan kirjaan ja n. 10 kertaan, jolloin olen käynyt Rauhanyhdistyksen seuroissa. Käsitykseni on, että SKR-lestadiolaisuudessa on rautainen kuri ja sittenkin tuomitsevampi asenne kuin esikoislestadiolaisuudessa. Olen lukenut Havasta, Kullervo Hulkkoa, Raittilaa ja viimeaikoina Lauri Pietilän kirjaa. Ja valehtelisin, jos sanoisin kovin rakastavani rauhanyhdistystä, jota kuitenkin pidän eriseurana. Ihmiset siellä varmaan ovat tosissaan ja fiksuja (ainakin tuntemani ry:läinen on hyvinkin fiksu).
Rakkaudettomuuttani valitan. Haluan lisää rakkautta, sillä en haluaisi olla vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. - Minä myös olen sitä mieltä, että pitää voida kysyä, oli asia mikä tahansa. Ei vaipaiden laumassa pidä olla orjallisena. Olisi kauheaa, jos ihmisen täytyisi jäädä yksin kysymyksineen.
Mutta on kysymisessäkin eroja. Matteus kirjoittaa, kuinka lainoppinut, kysyi Jeesukselta kiusaten: "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?" Sitäkin henkeä kysyjässä voi esiintyä. Minullakin voi joskus tulla pirullisuus mukaan kysyessäni jotain. Silloin minulla ei ole oikeaa nöyryyttä tai todellista halua saada vastaus, vaan se vastaus on minulla jo omassa kallossa valmiina.
(Minä en näillä puheilla lainkaan tarkoita sinua Pohjanakka. Kysele vaan jatkossakin.)
Ihmispalvontaa ei tule hyväksyä, vaikka meissä ihmisissä voi olla sellainenkin taipumus. Siitä on vain huonoja seurauksia, varsinkin kun palvonnan kohde alkaa huomaamaan, kuinka erinomainen hän on.
Kuuliaisuudesta puhuttaessa on varmaan tärkeää, että olemme "Jumalan evankeliumille kuuliaiset", niin kuin Pietari kirjoittaa. Mutta kyllähän heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo myöskin, että "Olkaa teidän opettajillenne kuuliaiset ja seuratkaa heitä; sillä he valvovat teidän sieluanne niinkuin ne, jotka luvun niistä tekemän pitää; että he sen ilolla tekisivät ja ei huokauksella;"
Minunkin mielestäni paikallissaarnaajien työ on äärettömän tärkeää ja varmasti aivan riittävää. Pääasiallinen kristillisyyden työ tehdään paikkakunnilla. Ja syntiselle ja hätääntyneelle riittää vaikka kuinka vähäinen välikappale, silloin kun hän haluaa kuulla lohdutuksen sanan. Uskon antaja ja uskon lisääjä on itse Jumala, ei kukaan vanhin, lähetysmies tai pienempi saarnaaja. - Se lausunto kuuluu sanatarkasti näin: "August Isaksson makaa sairaana kotonansa Vittangissa omissa mielipiteissään."
Niinhän asia olikin. Ei siihen ole mitään lisäämistä eikä mitään poisottamista. Siinä ei kirota ketään, niin kuin leeviläiset väittävät. Siinä vain todetaan asian oikea laita. - Iltaa
On ollut vapauttava kokemus pysytellä poissa palstoilta muutamia viikkoja. Hieman kismittää, että taas sorruin tähän, mutta aikansa kutakin.
Kun puhutaan äitiseurakunnasta, niin kannattaa palauttaa mieliin tämän lestadiolaisheräyksen alkuajat. Sieltä Raattamaan ajoista juontaa tämä "äitiseurakunta"-käytäntö. Ei siinä pitäisi olla paljoakaan epäselvää. Kannattaa lukea muutama hänen kirjeistään ja niiden kirjeistä, jotka ovat kysyneet neuvoa ja pyytäneet apua Ruotsin Lapista.
Niiden, jotka nyt kyseenalaistavat koko järjestelmän, pitäisi oikeastaan tätä nykyä kuulua Oulun pakkovallan alle - mutta he ovat 100 vuotta ajastaan jäljessä.
Jos lestadiolaisuudessa on ollut tämä hengellisen hallituksen järjestys lähes koko sen olemassaolon ajan 1870-luvulta, niin en näkisi siinä erityisesti jotain päivittelemisen syytä. Jokaisessa yhteisössä on jonkinlainen järjestys - muuten se ei pysy koossa.
Kun EH voimansa päivinä saarnasi tästä asiasta, hän sanoo, että "tämä kristillisyys on ensiksi eläväksi syntynyt Ruotsin Lapinmaalla. Ja me uskomme yksinkertaisesti niin, että ainoastaan se osa lestadiolaisesta kristillisyydestä, joka vielä tänäkin päivänä on kiinni esikoisten seurakunnassa, se on ainoastaan myös se oikea esikoisten seurakunta. Ja ne jotka ovat itsensä erottaneet, ovat juuri niin kuin aina kautta kirkkohistorian ajan ne, jotka ovat itsensä elävästä kristillisyydestä erottaneet eri joukoiksi. Se on käytännössä aivan sama, niin kuin jos olisi nämä vähän-Aasian seurakunnat Ponto, Galatia, Kappadokia, Aasia, Bitynia ja muut, jos ne olisivat erottaneet itsensä tästä kristillisyydestä, jonka vanhimmat olivat kuitenkin Jerusalemissa. Vaikka sittemmin kristillisyyden painopiste siirtyi enemmän Vähään Aasiaan, mutta jos ne olisivat silloin katkaisseet suhteensa Jerusalemissa oleviin vanhimpiin, ne olisivat silloin varmaan myöskin katkaisseet suhteensa apostoli Paavaliin, Pietariin ja muihin oikeamielisiin työntekijöihin. Aivan sama on kysymyksessä tänä aikana, kun on monta lestadiolaista liikettä, jotka eivät tahdo olla missään tekemisissä ensinsyntyneen seurakunnan kanssa, tällä etsikkoajalla ensin syntyneen."
Onhan siinä perusteltu asiaa Raamatulla.
Toisessa paikassa hän vetoaa roomalaiskirjeen 11. lukuun, jossa sanotaan: " älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua."
Jos luemme Apostolien tekojen 15. luvun, niin siinä on aivan selkeä malli, kuinka silloin meneteltiin. "Paavali ja Barnabas asettuivat vastustamaan heitä, ja asiasta käytiin kiivasta väittelyä. Niinpä päätettiin, että Paavali ja Barnabas ja muutamat muut lähtisivät Jerusalemiin apostolien ja vanhimpien puheille, jotta saataisiin selvyys tästä kiistakysymyksestä." Lasse-setä saattaa sitten kommentoida kuinka jossain vaiheessa Paavali nuhteli Pietaria jne jne, mutta sehän on sitten aivan toinen asia. Ei se muuta mitenkään tätä järjestystä.
(Sivumennen sanottuna: Kun Lapin lähetysmiehet tulivat 1902 Suomeen ja pitivät ensimmäiset seurat Turussa, oli Samuel Vettasjärven ensimmäisenä saarnatekstinä Aamos 9, johon tuossa Apt. 15. luvussakin viitataan: "Senjälkeen tahdon minä palata, ja Davidin kaatuneen majan jälleen rakentaa, ja hänen reikänsä paikata, ja sen ojentaa…")
Tällä ajalla ei kannata mennä Jerusalemiin. "Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi." Tällä etsikkoajalla kristillisyys syntyi eläväksi Ruotsin Lapissa. Eikä ole epäraamatullista noudattaa Raamatun mallia.
Mitä tulee nimim. VLKY:n puheenvuoroon "Eräs havainto", niin siinä ei ole Raamattua siteeksikään, lähes yksinomaan paikkansapitämättömiä juoruja.
Ja koulutus hengellisissä asioissa ei takaa yhtään mitään paitsi ehkä negatiivisessa mielessä. Siinäpä ehkä - juuri siinä - piileekin koko esikoislestadiolaisen liikkeen ongelma: teologian opinnot tekivät joistakin niin viisaita, että lapsenmieli sai tehdä tilaa uudelle mielelle. Pyhän Hengen koulu ei kaikille riittänyt. Arvostamani GJ (ei kuitenkaan mikään Jumala) totesi, että teologian opiskelu tappaa ihmisessä hengellisen elämän. Aika osuvasti sanottu.
Jorkkamainiolla on muutamia vääriä väittämiä aloituksessaan.
Vanhimpien ei varmaankaan tule olla Jällivaara-Kiiruna-alueelta. GJ oli Ylitorniolta, Erlandsson Luulajasta, samoin LL nykyään. Sitä paitsi norjalaisiakin on luettu vanhimmistoon, olisi voitu lukea suomalaisiakin, jos olisivat pysyneet mukana...
Jos Paavalin kirjeissä ei mainitakaan usein vanhimpia, niin kuinka monta kertaa pitäisi jankuttaa asiaa, että se olisi pätevä?
Eikä minun tietääkseni kukaan ole väittänyt, että
"ainoat oikeat neuvot voisivat tulla vain äitiseurakunnasta ja Lapin vanhimmilta". Ilmoittaahan Pyhä Henki oikeat neuvot kristityille ja voi ilmoittaa jopa ei-kristityillekin, jos haluaa. - Pidän outona, ettet ole kuullut mitään tämän etsikkoajan kristillisyydestä ja sen historiasta. Taivaallinen Isämme on suuressa armossaan valinnut meitä elävään kristillisyyteen, jossa rauhaton löytää rauhan sielulleen.
"Emme tunne, että meillä täällä Ruotsissa olisi parempia saarnaajia kuin teillä on Suomessa, mutta harras toivomme on, että se yhteys, joka on ollut meidän välillämme, pysyisi ja keskinäinen rakkaus kasvaisi ja kasvavat sukupolvet saisivat nauttia samoista Hengen hedelmistä, joita me olemme saaneet osaksemme menneinä vuosina: rakkaus, ilo ja rauha."
Tätä yhteyttä ei sielun vihollinen voi sietää ja siksi se liittolaisineen yrittää sylkeä pahanhajuista sappeansa kaikkialla, missä vain saa suutaan raolleen.
Minulle puhe Lapinmaan kristillisyydestä ei ole huuhaata. "Kristitytkin veisaavat (enkelien tavoin) kiitosta ja ylistystä sydämissään Seimen Poikalapselle, joka on tuonut niin suuren siunauksen kaikille niille, jotka ovat uskoneet ja uskovat häneen. Hänen kauttaan me olemme saaneet kaikki vikamme ja epäonnistumisemme anteeksi."
On se kumma, jos ei tuollainen kristillisyys kelpaa...
Ja sinullekin parahin J. Juteini toivon sellaista armoa, että käsittäisit vihamielisen asenteesi synniksi. Katkeralla mielellä ja väärillä syytöksillä matkustaminen käy näet raskaaksi. - Minun on vaikea uskoa, että teatterin tai muun ilveilyn keinoin saataisiin ihmisiä herätettyä synnin unesta, jos se oli elokuvan tarkoitus. Jumala on jättänyt lakinsa heräämättömille ja evankeliuminsa heränneille ja armoitetuille ja sanansa saarnaajat näiden julistajiksi.
Jokainen kristitty voi luonnollisesti myös suullisen saarnan lisäksi saarnata esimerkillään.
Voiko nyt sanoa, että elokuva on ollut siunaukseksi. Jos on, niin miten?
Pahaa mieltä se ainakin on aiheuttanut, tosin se on voinut olla tekijöiden PERIMMÄINEN tarkoituskin. Mutta tutkikoon taivaan Jumala kaikkien tarkoitusperät.