kapi_

Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

436

Kommenttia

6590

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Kiitokset kiitoksista! Harmi, kun minulta jäi katsomatta tuo Nyrkki. Jatkuukohan se? Jos jatkuu, aion tietysti sen katsoa. Ellei jatku, se ehkä on löydettävissä areenasta; täytyypä tutkia.
  2. Enpä ota kantaa tuohon alkulauseeseesi. Mutta kyllä kai minut siellä sotaväessä oikeaksi sotilaaksi nähtiin, kun niin hyvin menestyin ja vain kiitettäviä arviointeja sain kaikista tehtävistäni.

    Se sotilasurani kuitenkin päättyi jo 44 vuotta sitten. Korkeasta iästäni huolimatta järkeni olen sentään säilyttänyt niin, etten enää ala sotilasta leikkiä. Vain menneitä olen muistellut sen osalta täällä. Olen kyllä muistellut myös nuoruuteni aikaa ennen sotilasuraani ja myös aikaa sen uran jälkeen, kun elämässäni on ollut paljon ja monenlaista; ei sitä muutoin olisi voinut 330-sivuisia muistelmia kirjoittaa😉 .
  3. Kiitos hauskasta kuvasta! Olen sitä kehunut muille tällä avauksellani, niin täytyy toki kehaista kuvan lähettäjääkin, eli Sinua!

    Joo, useinhan me takavuosina näillä palstoilla keskustelimmekin. Kerran sitten tapasimme. Olin ollut Iissä edesmenneen vaimoni ystäviä tapaamassa ja paluumatkallani sovitusti tapasimme siellä Oulun laidassa Zeppelinillä. Muistaakseni ostin sieltä jonkin kirjan ja taisisn syödäkin – vai söimmekö yhdessä.

    Kiva tapaaminen oli. On minulla siitä valokuvakin; Sinun ottamasi, seison siinä Zeppelinin edustalla.

    Kiitos viestistäsi ja kaikkea hyvää Sinulle siellä pohjoisemmissa maisemissa!
  4. Varusmiehenä, alikersanttina olin siis saamassa Porkkalaa Neuvostoliitolta takaisin Suomelle, Vähän leikillisesti – syistä, jotka arvannette – pidin tuota tapahtumaa suurimpana näyttönä siitä, että olen oikeasti sotilas. Tuosta asiasta on kyllä ollut sitten myöhemmin paljon parempiakin näyttöjä; sen tietänette, joten ei siitä enempää.

    Tuo Porkkala-tapaus oli kyllä suuri kohokohta varusmiesajalleni, mutta ei siitäkään nyt enempää. Avaukseni on kuitenkin kiinnostanut, kun paljon se on viestejä tuottanut. Asiallisia ja hauskojakin, sellainen on varsinkin tuo 2024-10-23 22:05:41 lähetetty, Karin piirros, jossa pienellä pojalla oli porkkana ja vieressään ollut iso poika kaappasi sen, mutta ei se hänelle maistunut, kun oli syönyt niin paljon Karjalan piirakkaa, joten hän palautti porkkanan pienelle pojalle😉

    Ei minulla ole nyt muuta sanottavaa tästä asiasta kuin vain kiitoksia noista asiallisista ja hauskoista viesteistä! Jos kuitenkin jollakulla teistä on tämän tiimoilta vielä jotakin kivaa sanottavaa, mielelläni sitä kuulisin ja sellaiseen vielä vastailisinkin.
  5. Näkyypä tulleen tuohon viestiini sekoilevaa toistoa; sorry, mutta eiköhän siitä tarkoittamani asiakin käy selville.
  6. Viikonloppuisin en juuri koskaan täällä käy, mutta nyt teen niin jo toisen kerran tänä viikonloppuna. Huomaan, että edellisen käyntini jälkeen avaukselleni on tullut eräitä mieltäni lämmittäneitä viestejä, kiitos niistä!

    Kyllä minua vähän harmittaa, kun eilen tulin vastanneeksi tuon SOTILAAN viestiin. Hyvin harvoin niin teen ja luulenpa, että vastaisuudessa en tee niin enää koskaan. Ei teidän muittenkaan tarvitsisi niin tehdä, ellette halua kapiksi joutua – tai päästä. Mainiosti hän pärjää itsensä kanssa keskustellessaan; omiin viesteihinsä vastatessaan hän näkee ne sitten kapin lähettäminä.

    Joo, kyllä hän on parempi SOTILAS kuin minä. En minä yritä laillaan taistella palstojen valvontaa vastaan, kun minulla ei ole hyökkäys-, viivytys- ja puolustustaistelusta sellaista kokemusta jonka hän kertoo omaavansa😉

    Nyt vain vielä Oikein Hyvän toivotukset viikonlopun jatkolle ja huomenna alkavalle uudelle viikollekin!
  7. Kun poikkeuksellisesti näin viikonloppuna tänne tuli ja näin tuolta SOTILAALTA tulleen viestin, vielä poikkeuksellisemmin hänelle vastasin. Sen viestini voitte halutessanne lukea tästä:

    https://keskustelu.suomi24.fi/t/18676460/olenkohan-sittenkin-ollut-oikea-sotilas#comment-131941079

    Tätä enempää en täällä viikonloppuna viivy, joten nyt vain vielä toivotukset kaikille viikonlopun Oikein Hyvästä jatkosta!
  8. Kun poikkeuksellisesti näin viikonloppuna tulin käymään täällä ja näin tuon viestisi, vielä poikkeuksellisemmin Sinulle nyt vastaan. Kysyn; KymItR:n kuljetuskomppanian harjoituksissako sait koulutusta sodan ajan johtotehtäviin. RUK:ssa sitä et ainakaan saanut. Minä sain, siellä kurssillani. Tässä ote muistelmistani sitä kurssiamme koskevasta luvusta:

    ”RUK:n loppusota oli Pahkajärvellä. Toimin siinä vahvennetun komppanian päällikkönä. Se oli yksi elämäni rankimmista kokemuksista, sillä tuon neljän vuorokauden aikana, jonka ”sota” kesti, en nukkunut oikeastaan lainkaan. Päätösparaati pidettiin leirialueen keskuskentällä, Autin aukiolla. Koulun johtaja, eversti Hannila, kutsui minut tuosta lähes 1500 oppilaan rivistöstä eteensä ja kiitti minua koko joukon kuulleen erinomaisesta suorituksesta komppanian päällikkönä. Läpäisin kurssin 2.Komppanian priimuksena”.

    Minulla on tuosta komppanian priimuksesta saamani sotilaskodin lahjoittama hopealautanen, jonka kuvan olen kai näyttänyt täälläkin. Kuulemma todistukseni oli paras myös kolme komppaniaa – kai n. 500 miestä – käsittävällä kiväärilinjalla. Tämän sain kuulla vasta luutnanttikurssillani kurssimme johtajalta majuri Käkelältä, joka silloin RUK:ssa luutnanttina oli joukkueemme johtaja.

    Joo, siellä RUK:ssa oli yksi minua parempi, krh-komppaniassa, kanta-aliupseeri hänkin, Heino A. Olimme sitten myös samalla luutnanttikurssilla ja siellä osamme vaihtuivat, minä olin ykkönen, ”Hemppa” kuitenkin kakkonen.
  9. Edellisessä viestissäni vahvasti epäilin sitä, että tuo palstan oikea SOTILAS olisi Ossi A. Kyllä hän kai on kyseinen henkilö. Varmaan tuon viestini innoittamana kertoo nyt sotilasurastaan:

    Astuin palvelikseen va-kersantin vakanssille 1976. Kaksi päivää kestäneen testin jälkeen menin Päällystöopistoon, jossa suoritin PO I ja PO II kurssit sekä luutnanttikurssin. Palvelin RUK:ssa 15 vuotta. Sitten siirryin suunnittelemaan PvVmSK:n koulutusta 1990. Toteutin sitä kolutusta pari vuotta, jonka jälkeen siirryin KymItR:n palvelukseen. Viimeiset vuoteni oli alokaskoulutuksesta vastaavana KuljK:ssa 140 alokkaan esimiehenä.

    Ossi, oikea SOTILAS

    https://keskustelu.suomi24.fi/t/18679029/olen-oikea-sotilas

    xxxxxxxxxxx

    No, eihän tuo ura kuitenkaan ole ollut erityisen hyvin taistelujohtamiseen kouluttava. Eipä tuosta enempää nyt eikä myöhemminkään.

    Kun viikonloppuisin en täällä juuri koskaan käy ja kun täksi illaksikin on muuta ohjelmaa niin nyt vain toivottelen kaikille tämän lukeville Oikein Hyvää viikonloppua!
  10. Minähän en koskaan vastaile tuolle sotilaana esiintyvälle. Yleensä jätän hänet täysin vaille huomiotani. Mutta kun nyt otat hänet esille soittokuntalaisena, niin oikaisen Sinua:

    Jos kyseessä on Ossi A, hän ei ollut koskaan soittokuntalainen soittaja. Kun hän pitkälti toistakymmentä vuotta sitten alkoi keskittyä vain minuun, otin evp-yhteyksieni kautta tietoja hänestä:

    Sotilasuransa hän ilmeisesti aloitti sotakoirien kouluttajana. Sitten hän pääsi RUK:ssa jonkinlaisiin apukouluttajan tehtäviin, mutta esim. joukkueenjohtaja hän ei koskaan ollut. Kun varusmiessoittokunta perustettiin RUK:n yhteyteen Ossi pääsi sinne sotilaskouluttajaksi. Tehtävään kuului mm. soittokunnan kuviomarssien opetus ja Ossi epäonnistui siinä niin, että sai lähtöpassit tuosta soittokunnasta. Ilmeisesti hän joutui pois myös RUK:n kirjoilta ja viimeiset aikansa hän oli kai Kymen ilmatorjuntarykmentissä – mikäpä lienee tehtävänsä ollutkaan.

    Ossi ei kai ollut koskaan tehtävissä, joissa olisi varsinaista taistelukoulutusta paljon harjoiteltukaan. Kun yliluutnantiksi kuitenkin kohosi, kyllä hänessä täytyi olla jotain sotilastakin. Tuossa täällä Ossina esiintyvässä on vain sotilaan irvikuva joten minun on lähes mahdotonta uskoa, että hän olisi koskaan ollut vähäisinkään sotilas.
  11. Päänvaivansa kullakin. Varsinkin eräällä ainoa mutta sitäkin suurempi päänvaiva näyn olevan minä. Nähdään joka päivä monilla avauksillaan ja nähdään tällä avauksellanikin viesteissään – joita on monia jäljelläkin, vaikka palstan valvonta lienee enimmät poistellut. En voi tehdä mitään hänen päänvaivansa suhteen. Jospa hän viimein yrittäisi ottaa ongelmastaan yhteyttä päälääkäriin!

    Minulla eivät päänvaivana ole muut kirjoittajat täällä. Politiikkakaan ei nyt anna aihetta päänvaivaan. Ei mikään muukaan, ei edes unohtelun pelko. Olen tässä lähdössä kauppaan tekemään viikon ruokaostoksiani enkä niistä mitään unohda. Tein viikon ruokalistan ja sen vaatimista tarpeista tein ostoslistan. Jotain muutakin voin kaupasta ostaa, jos siellä silmiini osuu kiinnostavaa.

    Viikonloppuisin kun en täällä yleensä käy niin aina näin perjantaisin esitän viikonlopputoivotukseni, mutta en tee vielä nyt, vaan vasta joskus illemmalla.
  12. Unohteluni näköjään jatkuu. Viestiini klo 18.55 unohdin kirjautua, mutta heti sen huomasin ja kirjautuneena sen viestikseni ilmoitin.

    Soitin äsken puheenjohtajallemme ja esitin vielä pahoitteluni äkkilähdöstäni sieltä saunalta. Kyllä hän sen ymmärsi. Kun saunakassini kotiin unohtamisen syyksi sanoin tämän vanhuuteni, hän kertoi samantapaisia unohteluja sattuneen itselleenkin, vaikka tuo ylioppilaspohjainen mies on vasta 64-vuotias. Ehkä hän puhui ”lööperiä” minua lohduttaakseen.

    Olenpa nyt saunonut täällä kotisaunassani, nauttinut saunamakkaran oluen kera ja tv:n iltauutiset katsottuani on vähän vahvemman iltadrinkin aika ja sitten vain vuoteeseen. Nyt vain vielä Oikein Hyvän yön toivotukset kaikille tämän lukeville – ja nyt minä muistan kirjautuakin!
  13. Minultahan tuo. Unohdin kirjautua, sorry!
  14. Santahaminan rantasauna vaihtui kotisaunaksi. Niin nolo tapaus, että ajattelin olla siitä kertomatta, mutta täytyyhän minun kertoa:

    Ajelin siis Santahaminaan hyvissä ajoin ja ajelin vähän saarellakin, joka on melkoisesti muuttunut niistä ajoista, jolloin siellä asuin. Saunalle tulin sitten hyvissä ajoin, vähän ennen klo kolmeatoista. Saunan parkkipaikalla oli jo monia autoja. Niinpä innokkaana avasin autoni takaoven ottaakseni saunakassini, johon jo eilen illalla pakkasin pyyheliinan, lauteilla käytettävän ”peffanalustan”, kylpyharjan ja shampoon. Mutta sitä kassia ei autossa ollutkaan! Jo aamulla laitoin sen eteisen tuolille, ja sille se sitten jäi!

    Voi h-tti! Kiukusta puhisten menin saunatupaan, jonka pitkän pöydän ääressä istui jo kymmenkunta kaveria, hyvinkin tuttuja minulle jokainen. Kerroin heille tilanteen ja ilmoitin, että saunominen jää nyt sitten tähän. Kovasti he minua toppuuttelivat, yksi entinen palveluskaverini sanoi: ”Minulla on suuri paksu pyyheliina ja shampoota, käytä pyyheliinan yhtä puolta ja minä käytän toista, tule toki kanssamme saunaan”. En suostunut, sanoin: ”En, vaan lähden heti kotimatkalle”. Yhdistyksemme puheenjohtaja maanitteli: ”Jää nyt sentään vähäksi aikaa, grillataan saunamakkaroita”. En suostunut siihenkään vaan hyvät saunat toivotellen puikahdin heti autolleni ja lähdin kotimatkalle, jolla varmasti monta kertaa rikoin säädettyjä nopeusrajoituksia – niin vihainen itselleni olin.

    Voi hemmetti! Kai minä nyt lopultakin olen jo ikäni mukainen vanha horisko, kun tuollaista minulle tapahtuu. Kyllä kai olen jo täälläkin välillä höperöinyt niin, että horiskona minua on pidetty. Joten täytyisikö lopettaa kirjoitteluni tänne. En minä täällä silti unhoon jäisi; kyllä tuo Oikea Sotilas pitäisi minua edelleen esillä kuten nytkin, monta kertaa ihan jokainen päivä.

    Niin tai näin, mutta nyt olen niin vihainen itselleni, että tämä palsta saa olla minulta rauhassa ainakin vähän pidemmän ajan – jollei politiikassa tapahdu jotain sellaista, joka saisi minut tulemaan tänne taas höperöimään. Missään tapauksessa en kuitenkaan ihan välittömästi.

    Joo, kalasoppaa söin sitten lounaakseni täällä kotona ja tullessani tuosta parin sadan metrin päässä sijaitsevasta Alepasta ostin saunamakkaran ja kaksi oluttölkkiä, joten ihan hyvä ilta sauna minulla on täällä kotonanikin.
  15. Palaanpa vielä noihin muistelmiini, josta lainasin tämän avaukseni. Muistelmat täytyy kirjoittaa silloin, kun vielä muistaa entistä ja pystyy kirjoittamaan siitä. Nyt nuo kumpikaan ehto eivät enää minulta täyttyisi.

    Muistelmieni ensimmäinen osa alkoi jo syntymästäni ja jo sitäkin edeltävältä ajalta synnyinseudustani ja suvustani ja päättyi sivulle 138 kuudenteen lukuun nimeltä ”Sotaväessä”. Toinen osa alkoi luvusta nimeltä ”Poikamieskersantin elämää” ja päättyi sivulle 330 kahdennentoista luvun jälkeiseen epilogiin, jonka alaotsikot olivat ”Katsaus lähimenneisyyteen”, ”Nykytilanteeni ja ajatuksia tulevaisuudesta” ja ”Päätössanoiksi”.

    Kohta alan valmistautua lähtemään Pääkaupunkiseudun päällystön evp-yhdistyksen syyssaunaan Santahaminan hienolla rantatöyräällä sijaitsevaan hienoon saunaan! (Saunominen alkaa vasta klo 13.00 mutta ajelen Santahaminaan aikaisemmin ja ennen saunalle menoa kiertelen katselemassa saarta, jolla on paljon muistoja, kun asuinkin siellä runsaat 20 vuotta ja siellähän poikanikin kasvoivat vauvoista nuoriksi miehiksi).
  16. Kari se osasi! Minä avaukseni alussa suollan pitkän kappaleen sanoakseni tuon saman, jonka Kari hienosti tiivistää tuohon yhteen piirrokseen!
  17. Eiköhän tämä avaukseni ole puoleltani loppuun käsitelty; saa olla ainakin tältä illalta.

    Sain ”kimmokkeen” tähän muutamia päiviä sitten tv:sta tulleesta tunnin ohjelmasta jossa käsiteltiin Porkkalan palautusta Suomelle. Erinomaisen hyvä ohjelma, jossa näytettiin silloin palautusaikana otettuja filmejä ja valokuvia silloisessa tilassa olleesta alueesta ja haastateltiin monia Porkkalasta evakkoon joutuneita, silloin vielä nuoria ja ihan lapsiakin, mutta nyt tietysti jo ikäihmisiä.

    En katsonut tuota ohjelmaa suorana vaan laitoin sen talletukseen ja eilen illalla ja nyt tänä aamuna sen katsoin. Ohjelmalle tulee vielä jatko, ilmeisesti myös tunnin mittainen, jossa käsitellään miehityskauden pahoin tuhoaman Porkkalan jälleenrakennusta ja sinne muuttoa. Tietenkin katson sen ohjelman ja suosittelen sen katsomista muillekin.

    Nyt vain Oikein Hyvän yön toivotukset kaikille tämän lukeville!
  18. Oikein muistat sotilasurani ja kyllä isännöitsijä Valion keskushallinnossa kuului tietysti johtotehtäviin. Palkkanikin siitä oli suurempi kuin oli korkeinkaan sotilaspalkkani. Täyteen eläkkeeseen olisi tarvittu kuitenkin 25 palvelusvuotta ja minulle tuli vain 17 vuotta, kun 18 vuoden valiolaisurastani olin palkattomalla lomalla viimeisellä Rauhanturvaajareissullani.

    Kyllä minulla kuitenkin on niin hyvät eläkkeet, että yhdenkään kuukauden eläkettä en kokonaan kuluta, kun en enää tee niitä pari-kolme kertaa vuodessa ympäri maailmaa suuntautuneita kaukomatkojakaan. Enkä anna kaikkien ylijäämien jäädä pankkitilillenikään, vaan melkoisesti olen tehnyt sijoituksiakin, joten hyvin tässä pärjäillään.
  19. Olin sotilaana – ”kapiaisena” – vain 25 vuotta. Se urani loppui minulta 45-vuotiaana. Sen jälkeen olen ollut evp jo lähes yhtä kauan, kuin oli aikaa syntymästäni sotilasurani päättymiseen. No, olinhan vielä ”kapiaisurani" jälkeen vuoden ja kolme kuukautta viimeisellä rauhanturvaajareissullani Golanilla, palkattomalla lomalla Valiolta, mutta reserviläisenä ja koko ajan tuolloinkin palkkani lisäksi nautin sotilaseläkettä.

    Tuonkin jälkeen elämässäni on tapahtunut niin paljon muuta, että ei se sotilasurani minulle päällimmäinen ajattelun aihe ole. Olen saanut kokea paljon hyvää ja mielenkiintoista. Maailma on tullut tutummaksi lukuisilla kaukomatkoillani kaikilla muilla asutuilla mantereilla paitsi Australiassa. Elämässäni on kyllä tapahtunut surullistakin. Eilen oli rakkaan vaimoni kuoleman 20-vuotispäivä. Jo sunnuntaina vein kanervat ja kynttilälyhdyt haudalleen ja eilen kävin uudet kynttilät lyhtyihin laittamassa.

    Toki se sotilasaikani oli minulle silloin tärkeä ja ilmeisesti minua pidettiin hyvänä sotilaana, kun aina vain kiitettäviä arvosteluja sain niin kursseiltani kuin tekemisistäni. Ensimmäisten neljän toimiupseerin joukossa sain sitten kapteeniylennyksenkin. Ja onhan se sotilasurani minulle edelleen tärkeä; olen saanut tuosta 25 vuoden urasta eläkettä jo 44,5 vuotta. Oikein mukavia ovat myös sen urani kautta syntyneet yhteydet: huomenna lähden Pääkaupunkiseudun päällystön evp-yhdistyksen syyssaunaan Santahaminaan!
  20. Joo, keskustan asioitahan täällä täytyisi käsitellä. Siitä lipsumista on kyllä enemmän muilla kuin minulla. Joskus yleisin avausten aihe palstalla on kapi - ilmeisesti lähettäjillä kirjoitusvirhe; kepu-sanaa he tarkoittanevat.
    21. 10 / 330
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt