kapi_

Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

437

Kommenttia

6606

  1. Ohoh! Kyllä tuolle viimeisellekin avaukselleni reagoi myös aika moni muu, kun taisi lähemmäs sata viestiä sillä olla.

    Ilmeisesti tarkoitat tuolla, että minä olisin myös Pystyyn_kuollut ja Mielipidepankki? Toivottavasti asianomaiset eivät loukkaannu tuosta. Minä ainakin pidän tuota jopa imarteluna. En ole kaikesta samaa mieltä Mielipidepankin kanssa, mutta tietorikas, viisas mies hän on, ja hyvä sanankäyttäjä. Ja jos minua kepulaiseksi joku luulee, mieluiten tulen luulluksi nimenomaan Pystyyn_kuolleeksi - kepun kannattaja hän kai on. Häntäkin voin luonnehtia samoin kuin Mielipidepankkia; mpp:täkin nasevammin Pystyyn_kuollut osaa sanottavansa tiivistää. Kadehdin häntä siitä taidostaan.

    Onneksi kukaan ei sentään luule minua sinuksi! Ei edes tuo majuri/insinööri, jonka kanssa Pystyyn_kuolleella näkyy olleen kivaa keskustelua. Majuri/inssikin on sentään sinua selväpäisempi. Sinun mielenterveytesi tilasta ei liene enää kenelläkään epäselvyyksiä.

    Muutama päivä sitten laitoin sinun minusta tekemääsi avaukseen pitkän vastineen. On paikallaan laittaa tähänkin sen alkusanoja, kun jälleen osoitat minun olleen niissä hyvin oikeassa:

    >>Olet sinä outo! Asut palstalla joka päivä aamusta iltaan, ilmeisesti minä koko ajan mielessäsi. Teet avauksia minusta, puhut minusta muiden avauksilla, nostelet vanhoja viestejäni palstalle, metsästät minua loputtomasti. Olet kuin uskollinen koira isäntänsä kintereillä. Koira ei tosin sekoita isäntäänsä vieraisiin; sinä ”näet” minut lukuisissa sivullisissa. Villiinnyt täysin, kun minä en palstalla käy.

    Pelleilynä tuollainen olisi ihan liian typerää. Mikä sitä siis teettää? Muun tekemisen puute? Lohduton yksinäisyyskö? Noiden nikkiesi voisi uskoa kertovan perverssistä halustasi minua kohtaan. Vai kertooko tuo kaikki sittenkin vain hyvin vakavasta sairaudestasi?<<

    (Et todellakaan voi olla entinen sotilas muuten kuin vain oman mielikuvituksesi luomuksena, kuten tuo res.majurikin. Kenttäkouluttajana olisit kouluttanut koulutettaviasi ampumaan kaikkea liikkuvaa ja pahimmat viholliset olisit nähnyt omien joukkojesi esikunnassa;)))
  2. Vielä lisään kysymyksellä:

    Mitä pirun väliä minun sotilasurallani on teille? Vaikuttaa, että se on tärkeämpi teille kuin itselleni, vaikka koen kyllä olleen sen tärkeän itsellenikin. Kun jo yli 35 vuotta olen siltä sievoista eläkettä nauttinut, kun pääsin siihen asemaan jo niin nuorena. Sittenpä sain tehdä vielä toisenkin työuran, jolta siltäkin olen jo kohta 18 vuotta eläkettä saanut.

    Nuo asiat ovat tietysti tässä vaiheessa tärkeintä työuriltani, vaikka aikoinaan en niitä paljonkaan ajatellut. Ja on noista työuristani toki vieläkin myös muita iloja, mm. toiminnastani entisten työtovereitteni yhdistyksissä ja harrastuksissa.
  3. Kun et näköjään saa sielunrauhaa tuolta tärkeästä asialta, täytyy vielä sanoa sanansa:

    Hieman erikoinen näkemys on sinulla, jos näet tuon toisen minua paremmin urallaan menestyneeksi, kun minä 23 palvelusvuoden jälkeen pääsin ammattikunnan huipulle, kapteeniksi ylennettynä, ja tuo toinen ei päässyt 30 vuodessa yliluutnanttia korkeammalle;))

    Parempaa perustetta näkemyksellesi ei anna sekään, että minä jo 11 palvelusvuoden jälkeen pääsin silloin toiseksi korkeimpaan sotilasarvoon (ylivääpeliksi 1.1.1967) ja tuo toinen siihen hänen aikanaan toiseksi korkeimpaan arvoon, yliluutnantiksi, lienee päässyt vasta pitkälti yli 20 palvelusvuoden jälkeen, vaikka ratkaisevasti paremman vakanssitilanteen vuoksi hänen ei tarvinnut kovin kauan kahlata niissä alemmissa arvoissa.

    Vielä tuosta vakanssitilanteesta:

    Vakanssitilanne oli tosiaan hyvin heikko sotilasurani alkuvaiheissa. Esim. JP2/UudJP:ssä oli yli 60 aliupseeria Oli kolme kiväärikomppaniaa, tukikomppania, esikuntakomppania ja kaikki itsenäisen joukko-osaston tarvitsemat tekniset ja huoltolaitokset (keskuskorjaamo, ruokala ja muonitus, varus-, ase- ja muut varastot, kuljetuspuoli ym.) joihin olimme sijoittuneita. Ja tietysti myös esikunta, jossa aikanani myös meitä aliupseereita oli muutamia.

    Joukko-osastossamme kersantteja oli tietysti eniten, ylikersantteja seuraavaksi eniten, vääpeleitä oli jo selvästi vähemmän, ylivääpeleitä vielä vähemmän, oikeastaan vain komppanioiden vääpelit, sotilasmestareita oli vain kaksi koko pataljoonassa, toinen niistä asemestarina korjaamolla ja toinen esikuntavääpelinä. Lähes kaikki nuo ylemmät aliupseerit olivat jo sodan käyneitä miehiä.

    Mutta 1960-luvun loppupuolella vakanssitilanne parani kaikissa joukoissa, kun liittomme pontevan toiminnan ansiosta tuli lisää ylempiä vakansseja ja kun sodankäyneet miehet eläköityivät, heiltä aukesi vakansseja nuoremmille.

    Joo, henkilöstöhallintoonhan tumpelot joutuvat, kun siellä hoidetaan vain toisarvoisia asioita, kuten ihmisiä koskevia lakeja, asetuksia, sotilaskäskyjä yms., noiden perusteella ihmisten asianmukaisia sijoituksia, heidän palvelusuransa edistymistä näyttöjensä perusteella, heidän etujaan ja oikeuksiaan yms. joutavaa. Joku hölmö menee niihin hommiin jopa halustaan, hakemuksistaan. Minä olin sellainen hölmö. Se lohduttaa, kun tiedän samanlaisia hölmöjä olleen paljon muitakin, mutta onnekseen he eivät niihin hommiin päässeet.

    Jokohan tämä vihdoin riittäisi.
  4. Luultavasti olet vain joku trolli-turhimus ja tarkoituksesi on vain ”vedättää” minua palstalle. No, että edes kerran elämässäsi kokisit jossakin onnistuneesi, niin tulenpa sitten varmasti vihoviimeisen kerran tässä asiassa.

    Miten minun urani olisi kehittynyt heikommin kuin tuon toisen? Pääsin ammattikunnan korkeimmalle mahdolliselle huipulle vajaassa 23 vuodessa, vaikka urani alkuvuosina vakanssitilanne oli heikko, kersantteja ja ylikersantteja oli puolet ammattikunnasta. Ja hieman runsaat 24 vuotta palveltuani jäin 45-vuotiaana täydelle eläkkeelle ja menin varsin haasteellisiin siviilitöihin toista eläkettäni tienaamaan.

    Tuo toinen sai aloittaa hyvin paljon paremmassa vakanssitilanteessa; ylikersantti oli kai alin vakanssi peruskoulutetuille ja pianhan sekin poistui ja vääpeli jäi kai alimmaksi peruskoulutetun arvoksi. Ja sitten hän siinä paljon paremmassa vakanssitilanteessa pakersi 30 vuotta, jona aikana ei päässyt ammattikunnan huipulle. Ilmeisesti pakosta joutui lähtemään säädetyn 55-vuoden eroamisiän tultua täyteen, jolloin ei enää helposti saa siviilitöitä, lieneekö tuo toinen sellaisiin edes pyrkinyt.

    Ne ”avustavat hallintotehtävät” olivat kovin haluttuja ammattikunnan keskuudessa, ja paras aines niihin valikoitui, kun esikuntien korkeat upseerit eivät mitään tumpeloita sinne avukseen halunneet. Varmaankin arvostetuin tehtävä oli ammattikuntamme keskuudessa se, jossa viimeiseksi palvelin, vaikka olin tosin ollut jo toimiupseereista tiettävästi ensimmäisenä myös mestarikurssin johtajana.

    Kyllä kenttäkouluttajan työ on ihan arvostettavaa, se on sitä sotilaan perustyötä, ja siinä me jokainen aloitimme. Mutta jos siihen jäi koko urakseen, ei se kerro hyvää miehen kyvyistä. Duunari millä alalla tahansa haluaa edetä ajan myötä ainakin parempipalkkaisiin tehtäviin ja jos mahdollista, myös tehtäviin, joita alalla pidetään vaativampina ja arvostetuimpina. Sama pätee sotaväessäkin.
  5. Voi Hyvä Luoja! Kovin mitättömäksi ja varmaan aiheellisesti kokee itsensä ihminen, jota minun ammoinen, monien vuosikymmenten takainen sotilasurani kalvaa noin, että sitä täytyy aina tuoda esille ja aina sitä vääristellä. Kerrotaan nyt vielä kerran lyhyesti siitä noiden vuosien osalta:

    Peruskurssille lähtöäni viivytti ensiksi se, että en halunnut sinne vielä silloin kun olisin päässyt, sillä suunnitelmissani oli opiskelu ja ura aivan muulla alalla; olen kai kertonut siitä. Ja kun sitten siirryin UudJP:sta Huoltokouluun, jossa sain kersantti yp:n vakanssin, en heti päässyt sinne ”rottakouluun”, kun talossa oli kaksi minua vanhempaa peruskouluttamatonta kersanttia, joilla oli etuoikeus sinne mennä. Hyvä niin, kun siten sain lisää kokemusta kouluttajana; se varmaan osaltaan auttoi peruskurssilla siihen menestykseen, jonka sain; tiedättehän siitä.

    Kersanttiaikani noista vaiheista johtuen venähti viiden vuoden pituiseksi, joka ei ollut silloin lainkaan pitkä, kun vakanssitilanne joukoissa oli hyvin paljon huonompi kuin 1970-luvun puolen välin jälkeen. Huoltokoulussa myös kanta-aliupseerien talousaliupseerikurssin suoritettuani palasin takaisin UudJP:aan, josta 1.1.1962 sain ylikersantin vakanssin varuskunnan muonittajana. Ylikessuna olin kolme vuotta, ja vääpelin vakanssin sain hakemuksestani tapahtuneen siirron kautta Puolustuslaitoksen Tutkimuskeskuksessa vuoden 1965 alusta. Vääpelinä olin vain pakolliset kaksi vuotta, siitäkin ajasta puolet ylivääpelin arvossa ensimmäisellä YK:n rauhanturvaajareissullani Kyproksella, kun jälleen hakemuksestani 1.1.1967 vuotta sain ylivääpelin toimen Topografikunnassa.

    Ylivääpelinä jouduin olemaan kauan, kuusi vuotta, kun Topografikunnassa ei ollut sitä korkeampia aliupseerivakansseja. Mutta vuonna 1972 sotilaslaitosten vakanssit menivät samaan nippuun, ja nipussa aukesi v. 1973 alussa sotilasmestarin toimi, johon sain nimityksen. Vuoden 1974 alusta aliupseeristo muuttui toimiupseeristoksi, ja toimeenpantiin ensimmäiset luutnanttikurssit, joiden suorittaneet nimitettiin toimiupseeri 2.lk toimeen ja ylennettiin luutnanteiksi. Sain nimityksen ja ylennyksen 39-vuotispäivänäni 1.7.1974, siis 18 vuotta vakinaisena palveltuani. Tuolloin siirryin pyydettynä Esikuntakouluun henkilöstöhallinnon opettajaksi.

    Tuolla vakanssilla ja luutnantin arvossa olin vain pakolliset kaksi vuotta, kun minut nimitettiin tu 1.kl toimeen ja ylennettiin yliluutnantiksi 1.7.1976. Tuolla vakanssilla ja tuossa arvossa ”jouduin” olemaan 2,5 vuotta, kunnes tulivat neljä ensimmäistä tu erik.lk tointa vuoden 1979 alusta, jollaiseen minäkin sain nimityksen ja samalla ylennyksen kapteeniksi silloin YK:n rauhanturvajoukoissa Siinailla palvellessani. Siinailta tulin Pääesikuntaan jossa toimin valtakunnallisten toimiupseeriasioiden hoitajana, jota hommaa pidettiin ammattikunnan arvostettavimpana. Puolustusvoimain palveluksesta erosin 45-vuotiaana täyden eläkeoikeuden saavuttaneena 1.11.1980, jolloin minulle tuli vakinaista palvelusta yhteensä 24 v. 5 kk.

    Ehkä tuo on sittenkin hieman menestyksekkäämpi ura kuin sillä, joka 30 vuotta pakerrettuaan paljon paremman vakanssitilanteen aikana joutuu lähtemään 55-vuotiaana säädetyn eroamisiän saavutettuaan vasta tu 1 lk:aan ja yliluutnantiksi kohonneena. Asiasta ei tarvinne faktojen pohjalta edes keskustella, kummalla on ollut menestyksekkäämpi ura. Jokainen näkee sen itsekin.
  6. Ohoh! Majuri on oppinut kirjoittamaan! Ja ihan virheettömällä suomen kielellä! Noin hätkähdin ajattelemaan tuota lukiessani. Mutta menin sitten katsomaan sinne, josta tuon linkitit. Ja tyly totuus paljastui.

    Tuohan onkin Keitele Groupin toimitusjohtaja Ilkka Kylävainion tekstiä. Noin puhuu metsäyhtiön johtaja. leipäpappina hän saarnaa. Eikä majuri tietenkään mainitse tekstin alkuperäistä kirjoittajaa vaan laittaa sen omiin nimiinsä. Majurilla kun ei ole käsitystä käyttäytymisvaatimuksista tuossakaan yhtään enempää kuin siinäkään, että majurin ei sovi esiintyä majurina arvomerkittömissä kauluslaatoissa. Eikä käsitystä siitäkään, että majurilta edellytetään myös hyvää suomen kieltä ja kirjoitustaitoa - ”ei sitä muutoin majuriksi pääsisikään”.

    Nyt saa riittää minun panoksekseni tälle avaukselle. Kohta lähden viikkojumppaani ja viikonvaihteessa on muuta ohjelmaa niin, että tuskinpa ainakaan ennen maanantaita palstaa avaan, ellei siihen tule jotain aivan erityistä aihetta.
  7. Onko vika ymmärryksessä vai lukutaidossa? Sanon nimittäin avauksessani näin:

    >>Tämän pienen kansan tarvitsemat kaikki elintarvikkeet saataisiin halvemmalla sieltä, jossa niiden tehokkaaksi tuottamiseksi ovat paremmat maantieteelliset edellytykset. MUTTA MAHDOLLISIA KRIISIAIKOJA AJATELLEN MAANVILJELYKSEN JATKUMINEN SUOMESSA ON TOKI TOIVOTTAVAA JA SILLÄ ON MERKITYSTÄ MEILLE KAIKILLE.<<

    Toimin kyllä monenlaisissa tehtävissä siellä armeijassa aikoinaan - teidän eräiden käsityksen mukaan varmaan ihan äskettäin - eikä minua koskaan niihin siirretty, vaan omasta hakemuksestani niihin pääsin, vaikka hakijoita oli joskus paljonkin. Totaalitolloja olivat kai ne, jotka näkivät panokseni sotaväelle niin arvokkaaksi, että hyvin etenin urallani ja ammattikunnalle korkeimman mahdollisen sotilasarvonkin saavutin ensimmäisten joukossa.

    Kyllä metsien taloudellisella hyödyntämisellä ja niiden virkistyskäytöllä on melkoista ristiriitaa. Jo hamassa nuoruudessani ollessani metsätöissä mm. niillä Lapin suurilla savotoilla tuon ristiriidan näin ja koin pahaa mieltä töiden metsään aikaansaamasta jäljestä. Niitä silloin kuuluja Osaran aukeita eli avohakkuita ei kai enää juuri tehdä, mutta vähemmänkin raiskattu metsä ei ole luonnonmetsän kaltainen ilo ihmiselle eikä eläimellekään.

    Äläkä yritä neuvoa minua vuosikymmenten uutteraa sienestäjää siitä, mistä parhaat sienimaat löytyvät. Eri sienet kasvavat erilaisissa ympäristöissä. Kukin sieni vaatii omalaistansa maaperää ja puustoa, jonka juuriston kanssa symbioosissa sieni kasvaa. Harvinainen on sellainen metsäalue, jossa kasvaisi kaikkia sieniä, rouskuja, tatteja, haperoita, kääpäsieniä, vahakkaita, mesisieniä, valmuskoja, herkkusieni, vahveroita - lähes kaikkia. Sellainen alue on Nuuksion kansallispuisto, ja se on tietysti luonnontilaista, suojeltua metsää. Korvasieniä siellä tosin on vähän, sillä sen kasvulle eduksi todella on maapinnan rikkoutuminen.
  8. Kun tuo sivujuonne lienee tullut päätteeseensä nimim. OikeaJuristin sanottua painavan sanansa, päätän puoleltani palaten avaukseni varsinaiseen asiaan.

    Käsittelin avaukseni jatkossa myös muuta maa-aluettamme kuin metsiämme koskien. Maanviljelyksenkin merkityksen laitoin siinä oikeaan arvokehykseensä. Otin kantaa myös vesistöarvojemme - järviemme ja jokiemme - suhteen. Kun noista asioista ei ole näkemyksestäni eriäviä mielipiteitä esitetty, oltaneen niissä samaa mieltä kanssani.

    Käsittelin myös kaivannaisteollisuuttamme. Aina viisas Mielipidepankki - no, ei aina ihan viisas Nato-käsityksessään - on siihen puuttunut kivasti:

    >>Maaseudullakin on kannattavia elinkeinoja. Metsäteollisuus on niitä yksi ja kaivosteollisuuskin voi olla sellainen, jos keput pidettäisiin poissa kaikesta suunnittelun ja toiminnan edistämisestä. Toista Talvivaaraa Suomi ei enää kestä.<<

    Nyt uutisoitiin Talvivaaran tilanteesta, eikä niissä uutisissa ollut mitään odottamatonta. Nimittäin kerrottiin firman olevan menossa konkurssiin, jos valtiolta - siis meiltä kaikilta - tule merkittävästi lisää rahaa. Tietenkin valtion - eli siis meidän - täytyy laittaa taas runsaasti lisää rahaa. ja kohta taas uudestaan … ja uudestaan…

    Emme todella kestä enää uutta Talvivaaraa. Kyllä sen yhden Talvivaaran aiheuttamissa luontokatastrofeissa riittää työtä vielä kauan sen jälkeenkin, kun lopulta firma joudutaan päästämään konkurssiin. Pitäisiköhän alkaa toivoa, että siitä kiinalaisten hankkeesta Kemiin ei tulisi totta???

    Hyvää yötä!
  9. Okei, olkoon sitten niin kuin sanot. Tuo oli nyt minulta kuitenkin ensimmäinen ja ainoaksi jäävä kerta kun tuon esille tietoja - julkisia - tuosta henkilöstä. Ja tarkoitukseni oli tuon asianomaisen kannalta hyvä, jota viestini lopussa korostan. Vastaavia julkisiakin tietoja minusta on tuotu täällä esille varmaan satoja kertoja, vaikkei niissä viime aikoina ole enää linkit aukeilleet;)) Varmaan ovat myös tehneet niin vain hyvässä tarkoituksessa;))

    En jatka tästä enää yhtään enempää. Toteanpa vain, että vaikka mukavasti sai huomiota ja herätti keskustelua myös avaukseni asia, vielä vilkkaammin näköjään tartuttiin tähän sivujuonteeseen. Nyt kun saivat sanoa sanansa nekin, joilla ei ole koskaan mielipiteitä muusta kuin minusta, ja sanoivat sen sillä samalla sivistyksellä ja taidolla kuin ovat sanoneet aina aikaisemminkin, varmaan jo tuhansia kertoja;))
  10. Kiitos vaan neuvostasi, mutta en koe tuolla viestilläni rikkoneeni tarkoittamaasi viestintärauhaa. Ja jos kyseinen henkilö niin kokee ja nostaa siitä kanteen, minulla on hirmuinen määrä näyttöjä asianomaisen minuun kohdistuneista hyvin paljon suuremmista rikkomuksista. Eli minä kerroin tuossa vain tositietoja, käsittääkseni julkisia, enkä loukkaamistarkoituksessa, ja tuo toinen on puhunut minusta oman päänsä tuottamia törkeitä valheitaan, ja vain panettelutarkoituksessa.

    Enkä siis usko, että tuo, jolle viestini osoitan, olisi henkilö, jonka matrikkelitietoja esitin. Täytynee pyrkiä ottamaan yhteys tuohon Ossi A:han, ja jos - todennäköisesti kun - hän ei ole henkilö, joka tuo ”johtaja” lukuisilla vihjeillään uskottelee olevansa, luultavasti tuo Ossi A nostaa kanteen häntä vastaan.

    En ole koskaan aikaisemmin mennyt edes näin pitkälle tässä asiassa, tule menemään tätäkään vähää, en yhtään mitään tämän jälkeen. Niin olisin tehnyt ilman huomautustasikin, mutta kiitos kuitenkin siitä!
  11. Jo nimimerkistäsi alkaen osoitat ainutlaatuista sivistystäsi. Sivistyksesi mukaista puhetta on myös viestisi, joten mikäpä minä olen siihen vastaamaan. Varsinkaan, kun vastaukseksi sinulle käy hyvin tuo, jonka nimim. Armoton realisti näkyy jo ennakkoon antaneen.

    Ja varsinkin, kun juuri jätin myös tänne jäljennöksen pitkästä vastineestani, jonka annoin avauksellaan tuolle toiselle lähes laillasi sivistyneelle, joka myös pitää minua ajatustensa keskiössä niin, että harvoin hänkään kehenkään muuhun täällä reagoi.
  12. Laitan tännekin tämän, jonka juuri jätin tuon "johtajan" avaukselle, jolla hän on neljä päivää keskustellut minusta itsensä kanssa. Tänne siksi, että tämän huomaisivat nekin, jotka eivät viitsi mennä tuon "johtajan" avauksille.

    xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

    Oletpa niin ahkerasti keskustellut itsesi kanssa minusta tälläkin avauksellasi, että täytyy se minun nyt huomioida, kun sen nyt huomasin oltuani muutamia päiviä tätä palstaa avaamatta:

    Olet sinä outo! Asut palstalla joka päivä aamusta iltaan, ilmeisesti minä koko ajan mielessäsi. Teet avauksia minusta, puhut minusta muiden avauksilla, nostelet vanhoja viestejäni palstalle, metsästät minua loputtomasti. Olet kuin uskollinen koira isäntänsä kintereillä. Koira ei tosin sekoita isäntäänsä vieraisiin; sinä ”näet” minut lukuisissa sivullisissa. Villiinnyt täysin, kun minä en palstalla käy, nähdään viime päiviltäkin.

    Pelleilynä tuollainen olisi ihan liian typerää. Mikä sitä siis teettää? Muun tekemisen puute? Lohduton yksinäisyyskö? Noiden nikkiesi voisi uskoa kertovan perverssistä halustasi minua kohtaan. Vai kertooko tuo kaikki sittenkin vain hyvin vakavasta sairaudestasi? Olenko minä sen aiheuttanut ja miten? En ymmärrä.

    Ja mitä tarkoitat jatkuvasti hokemallasi ”nimen nostelulla”? Ei täällä kukaan ole kenenkään ”nimeä nostanut” niin paljon kuin sinä minun nimeäni. Tarkoitatko sitä, kun eräät tuovat esille tuota ”Ossia”? Huonoa huumoria se on, mutta esittämäsi jälkeen sinun ei luulisi sitä paheksuvan.

    Ossi A:ksihan nuo kustannuksellasi huvittelevat sinut päättelevät. Tässä tietoja siitä Ossi A:sta:

    Hän on syntynyt Karstulassa 07.01.1952. Puolustusvoimain palvelukseen toimiupseeriksi hän on tullut 16.02.1976. On valmistunut PO I:ltä (se entinen peruskurssi tai rottakoulu) 1977, käynyt PO II:n (ent. mestarikurssi) 1982 ja luutnanttikurssin 1986. Ilmeisesti ei ole suorittanut RUK:n kurssia. Siviilikoulutuksensa on kansakoulu. V. 1979 on ollut sotilasarvoltaan vääpeli, naimisissa ja kaksi lasta. V. 1989 on ollut jo sotilasmestari, naimisissa (eri vaimo kuin v. 1979) ja neljä lasta. Harrastukset: lenkkeily, lukeminen, lentopallo, sähly ja puutarhanhoito. Hän on ollut Haminan kerhon jäsen.

    Tiedot ovat vuoden 1979 ja vuoden 1989 toimiupseerimatrikkeleista. Minulla ei ole uudempia. Ossi A:lla ei siis ainakaan noina aikoina liene ollut sellaista ”kiinnostusta” miehiin, kuin ilmeisesti on tuolla ”johtajalla”.

    Jos olet tuo Ossi A, ja kun kerrot palvelleesi puolustusvoimissa 30 vuotta, palvelit kai vuoden 2007 alkuun, jolloin sinun 55-vuotiaana säädetyn eroamisiän täyttyessä oli pakko jäädä eläkkeelle. Ei siis kovin menestyksekäs ura, mutta ei siinä ole mitään hävettävääkään. Menneisyyttähän sotilasurasi jo on, vaikka elät siinä yhä. Siksi et kai ymmärrä, että minä en tee samoin, kun minulla sotilasurani jälkeen oli pitkä siviilityöura ja kun elämässäni on ollut niin kovin paljon myös kaikkea muuta. Sotilasuranihan päättyi jo 01.11.1980, joten palvelimme vain muutaman vuoden samanaikaisesti.

    Vaikea minun on uskoa, että olisit tuo Ossi A. Ei kai kukaan evp-toimiupseeri pyrkine esiintymään johtajana perusteella, että palveli joskus perusyksikkötasolla kenttäkouluttajana. Täyskahelina ainakin kaikki sotaväen käyneet ja sellaisen ”johtajuuden” tuntevat sellaista miestä pitäisivät.

    Et siis liene tuo Ossi A. Jostain syystä - jonka luulen arvaavani, mutta jääköön sanomatta;)) - koetat uskotella, että olisit ollut sotilasuralla. Ja höpötyksilläsi ”nimen nostelusta” yrität luoda itsellesi henkilöllisyyden Ossi A:na.

    Jos vastoin uskoani kuitenkin olisit tuo Ossi A, varmaan ymmärtäisit, että omaksi parhaaksesi yritän saada sinut lopettamaan käyttäytymisesi järjettömyyden. Omaan vielä hyvää tahtoa entisiä ammattitovereitani kohtaan, joiden parhaasta pyrin huolehtimaan jo palvelusaikanakin niin järjestöissämme kuin työssänikin. Mutta kun lienet vain turhimus, jolla ei ole elämässään muuta kuin tämä palsta, loputtomasti joutilasta aikaa ja pahasti pipi pää, varmaan jatkat entiseen tapaasi.

    (Ossi A:sta esitetyt tiedot ovat julkisista matrikkeleista. En siis syyllisty luvattoman tiedon julkaisemiseen. Joten älä yritä lisätä tätä siihen, kun haastat minut oikeuteen kunniasi loukkaamisesta;)))
  13. Oletpa niin ahkerasti keskustellut itsesi kanssa minusta tälläkin avauksellasi, että täytyy se minun nyt huomioida, kun sen nyt huomasin oltuani muutamia päiviä tätä palstaa avaamatta:

    Olet sinä outo! Asut palstalla joka päivä aamusta iltaan, ilmeisesti minä koko ajan mielessäsi. Teet avauksia minusta, puhut minusta muiden avauksilla, nostelet vanhoja viestejäni palstalle, metsästät minua loputtomasti. Olet kuin uskollinen koira isäntänsä kintereillä. Koira ei tosin sekoita isäntäänsä vieraisiin; sinä ”näet” minut lukuisissa sivullisissa. Villiinnyt täysin, kun minä en palstalla käy, nähdään viime päiviltäkin.

    Pelleilynä tuollainen olisi ihan liian typerää. Mikä sitä siis teettää? Muun tekemisen puute? Lohduton yksinäisyyskö? Noiden nikkiesi voisi uskoa kertovan perverssistä halustasi minua kohtaan. Vai kertooko tuo kaikki sittenkin vain hyvin vakavasta sairaudestasi? Olenko minä sen aiheuttanut ja miten? En ymmärrä.

    Ja mitä tarkoitat jatkuvasti hokemallasi ”nimen nostelulla”? Ei täällä kukaan ole kenenkään ”nimeä nostanut” niin paljon kuin sinä minun nimeäni. Tarkoitatko sitä, kun eräät tuovat esille tuota ”Ossia”? Huonoa huumoria se on, mutta esittämäsi jälkeen sinun ei luulisi sitä paheksuvan.

    Ossi A:ksihan nuo kustannuksellasi huvittelevat sinut päättelevät. Tässä tietoja siitä Ossi A:sta:

    Hän on syntynyt Karstulassa 07.01.1952. Puolustusvoimain palvelukseen toimiupseeriksi hän on tullut 16.02.1976. On valmistunut PO I:ltä (se entinen peruskurssi tai rottakoulu) 1977, käynyt PO II:n (ent. mestarikurssi) 1982 ja luutnanttikurssin 1986. Ilmeisesti ei ole suorittanut RUK:n kurssia. Siviilikoulutuksensa on kansakoulu. V. 1979 on ollut sotilasarvoltaan vääpeli, naimisissa ja kaksi lasta. V. 1989 on ollut jo sotilasmestari, naimisissa (eri vaimo kuin v. 1979) ja neljä lasta. Harrastukset: lenkkeily, lukeminen, lentopallo, sähly ja puutarhanhoito. Hän on ollut Haminan kerhon jäsen.

    Tiedot ovat vuoden 1979 ja vuoden 1989 toimiupseerimatrikkeleista. Minulla ei ole uudempia. Ossi A:lla ei siis ainakaan noina aikoina liene ollut sellaista ”kiinnostusta” miehiin, kuin ilmeisesti on tuolla ”johtajalla”.

    Jos olet tuo Ossi A, ja kun kerrot palvelleesi puolustusvoimissa 30 vuotta, palvelit kai vuoden 2007 alkuun, jolloin sinun 55-vuotiaana säädetyn eroamisiän täyttyessä oli pakko jäädä eläkkeelle. Ei siis kovin menestyksekäs ura, mutta ei siinä ole mitään hävettävääkään. Menneisyyttähän sotilasurasi jo on, vaikka elät siinä yhä. Siksi et kai ymmärrä, että minä en tee samoin, kun minulla sotilasurani jälkeen oli pitkä siviilityöura ja kun elämässäni on ollut niin kovin paljon myös kaikkea muuta. Sotilasuranihan päättyi jo 01.11.1980, joten palvelimme vain muutaman vuoden samanaikaisesti.

    Vaikea minun on uskoa, että olisit tuo Ossi A. Ei kai kukaan evp-toimiupseeri pyrkine esiintymään johtajana perusteella, että palveli joskus perusyksikkötasolla kenttäkouluttajana. Täyskahelina ainakin kaikki sotaväen käyneet ja sellaisen ”johtajuuden” tuntevat sellaista miestä pitäisivät.

    Et siis liene tuo Ossi A. Jostain syystä - jonka luulen arvaavani, mutta jääköön sanomatta;)) - koetat uskotella, että olisit ollut sotilasuralla. Ja höpötyksilläsi ”nimen nostelusta” yrität luoda itsellesi henkilöllisyyden Ossi A:na.

    Jos vastoin uskoani kuitenkin olisit tuo Ossi A, varmaan ymmärtäisit, että omaksi parhaaksesi yritän saada sinut lopettamaan käyttäytymisesi järjettömyyden. Omaan vielä hyvää tahtoa entisiä ammattitovereitani kohtaan, joiden parhaasta pyrin huolehtimaan jo palvelusaikanakin niin järjestöissämme kuin työssänikin. Mutta kun lienet vain turhimus, jolla ei ole elämässään muuta kuin tämä palsta, loputtomasti joutilasta aikaa ja pahasti pipi pää, varmaan jatkat entiseen tapaasi.

    (Ossi A:sta esitetyt tiedot ovat julkisista matrikkeleista. En siis syyllisty luvattoman tiedon julkaisemiseen. Joten älä yritä lisätä tätä siihen, kun haastat minut oikeuteen kunniasi loukkaamisesta;)))
  14. Mukavasti on avaukseni herättänyt keskustelua. Ehkä tälle oli ”tilaus”, kun muutamiin päiviin en palstalla käynyt.

    Vastailin nyt useimpiin asiallisiksi katsomiini minulle osoitettuihin vastineisiin, ja on ollut muutakin asiallista keskustelua, johon en näe tarpeelliseksi sivusta puuttua.

    On tullut myös sitä tavallista asiatonta, jonka olen jättänyt ja jätän ”omaan arvoonsa”.

    Luulenpa, että tämä avaukseni on puoleltani loppuun käsitelty. No, jos vielä jotakin mielenkiintoista tulee, saatan siihen hyvinkin puuttua, mutta en nyt välittömästi. Mutta kyllä minä laitan taas uutta sitten, kun sellaiselle aihetta tulee.
  15. Joo, me stadilaisethan Itämerta pahimmin saastutetaan, vähän yli puolimiljoonaisen asukkaan Helsinki saastuttaa paljon enemmän kuin yli viiden miljoonan asukkaan Pietari. Eihän suomalainen teknologia yllä jätevesien puhdistuksessakaan samaan kuin venäläinen. Noin on, ainakin kepulaisen mielestä.

    Metsäteollisuudesta ja sen merkityksestä on näköjään jo kyllin puhuttu ja olen minäkin puhunut, joten eipä siitä muuta kuin että sillä muun viennin arvolla - 78 % kaikesta viennistämme - ei mielestäsi ole kai mitään merkitystä puuhun perustuvaan vientimme rinnalla.

    Mutta mistä ja miksi sinä tuon Sisu-auton tähän sait? Ei kai sillä firmalla ole suuressa kokonaisuudessa metsäteollisuudenkaan kaltaista merkitystä, vaikka sen tuottamat autot edelleen jylläävät ykkösinä raskaissa kuljetustöissä. Kyllä niitä autoja edelleen valmistetaan ja myydään, kotimaassa ja ulkomaillekin, mutta yhä enemmän kai firma nykyisin paneutuu tietotaitovientiin, mm. Kiinaan. Lienet lukenut firman sillä alueella tekemistä monikymmenmiljoonaisista sopimuksista?
  16. Älähän vääristele, Pystyyn_kuollut! En minä väheksy mitään sellaista, joka työllistää ihmisiä, avauksestani ei voida saada sellaista käsitystä. Mutta asetin tuossa metsäteollisuuden vain oikeaan asemaansa kokonaisuudessa. Eli ei se enää ole merkittävin Suomen pystyssä pitäjä, kuten täällä on hehkuteltu.

    Tilanne on noin kuin sanon varsinkin syistä, joita itsekin tuot esille. Eli perinteisempää metsäteollisuutta on purettu ja varmaan vielä puretaan niin paljon, että nuo uudemmat muodot sitä tuskin riittävät korvaamaan.
  17. Joo, tällainen maalainen olen, asun alueella, joka näkyy kuuluvan halutuimpiin asuinalueisiin hyvässä Helsingissämme:

    http://www.hs.fi/kaupunki/a1454814059467

    Tänne ne parempituloiset pyrkivät ns. kantakaupungilta, suurinta pyrky näkyy olevan nimenomaan sieltä Taka-Töölöstä. Sieltä lähtijöiden tilalle varmaan tulee kyllä kylliksi väkeä maalta, varsinkin sieltä Kepulandiasta.
  18. No joo, ehkä olin turhan kärkevä arvioinnissani, ja se aiheutui kai siitä, että täällä eräät kepulaiset ovat hehkuttaneet Suomen ja kaikkien suomalaisten elävän maasta ja metsistä, muu on vain pientä ”lisuketta”. Tunnustinhan tosin minäkin metsäteollisuudella olevan paikallisesti melkoista merkitystä.

    Ihmeteltävä tosiaan on, miksi puurakentaminen ka puukalusteiden tekeminen meillä on niin vähäistä. Viimeisen rauhanturvaajareissuni aikana, siis 1980-luvun alussa Israelissa, Tiberiaksen lähellä Genesaretin järven rannalla oli erään suomalaisen puurakentajan - olisiko ollut Honkarakenne - näytekylä suomalaisista puutaloista. Kuulin sikäläisiltä, että sellaisiin taloihin tunnettiin siellä - vähäpuisessa maassa - suurta kiinnostusta, ja että sellaisia taloja olisi siellä jo ostettukin.

    Onhan tosin puukerrostaloja rakennettu tänne Helsinkiinkin, ja suunnitteilla niitä on paljon lisää, mm. Suomen korkeimmat - 8-kerroksiset - puutalot Jätkäsaareen, mutta olisikohan meillä suorastaan taannuttu perinteisemmässä puurakentamisessa? Ainakin hirsirakentaja-yrittäjä veljeni on lopettanut, myynyt firmansa, mutta lähinnä ikänsä vuoksi, kun hänkin lähenee jo seitsemättäkymmentä ikävuottaan;))

    Toden sanot tuossakin:

    >>Raskas teollisuus soveltuu muutoinkin haja-Suomeen kunhan se vaan perustuu kannattavaan liiketoimintaan. Nämä kannattavat liiketoiminnat ovat aina kannatettava asia. Valitettavasti meillä Suomessa on yhdellä puolueella pyrkimys tukea myös kannattamatonta liiketoimintaa. Sellainen politiikka on koko ajan näivettänyt maaseutua<<


    (Tämä on siis vastineeni tuohon mpp:n minulle osoittamaan toiseen viestiinsä)
  19. Oikeassa olet kaikessa tuossa sanomassasi. Aivan erityisen hyvin näet totuuden tuossa:

    >>Yksi luonnonrikkaus on kuitenkin ylitse muiden ja se sijoittuu joka puolella Suomea ihmisen hartioiden väliin niiden yläpuolelle. Tätä luonnonrikkautta pitäisi vaalia ja jalostaa, sillä sieltä tulevat ne Suomen talouden parhaat ja kannattavimmat saavutukset<<

    Tuon toteutumiselle parhaat edellytykset ovat niillä alueilla, joita kepu pyrkii näivettämään.

    Ehkä vähän liian raflaavasti esitin avauksessani mielipiteeni metsä- ja kaivannaisteollisuutemme merkityksen vähäisyydestä. Myönnän, että on silläkin toki merkitystä, eli oikeassa olet tuossakin:

    >>Maaseudullakin on kannattavia elinkeinoja. Metsäteollisuus on niitä yksi ja kaivosteollisuuskin voi olla sellainen, jos keput pidettäisiin poissa kaikesta suunnittelun ja toiminnan edistämisestä. Toista Talvivaaraa Suomi ei enää kestä<<
  20. ”Hyvä on hiihtäjän hiidellä, kun hanki on hohtava alla”, runoili Eino Leino, ja oikeassa oli. Tuon koin minäkin taas, kun hiihtelemässä olin.

    Lähdin Paloheinän majalta hiihtelemään hyvässä kunnossa olevaa mäen yli metsiin johtavaa tekolatua, mutta sillä oli melkoista ruuhkaa, joka vähensi viihtyvyyttäni. Niinpä sitten poikkesinkin tehdyiltä laduilta Haltialan peltoaukeille, joilla - ihme kyllä - oli myös ihan riittävästi lunta ja latua ja melkoisesti myös muita hiihtelijöitä. No, en kai hiihdellyt kuin ehkä 4-5 km, mutta se on ihan tarpeeksi tällaiselle vanhukselle. Pysähtelinkin ja aurinkoon päin kasvoni kääntäen nautin heleän aurinkoisesta, lähes keväisestä säästä.

    Ihmeen paljon näin arkipäivänäkin keskipäivällä tosiaan oli ihmisiä, joilla on aikaa sellaiseen huviin. Meitä eläkeläisiä joukossa oli kyllä paljon, ja myös koululaisia ilmeisesti koulunsa liikuntaohjelman mukaisesti, mutta myös parhaassa työiässään olevia ihmisiä.

    Paloheinän majan luona oli taas ulkomaalaisia, ei kai turisteja vaan ilmeisesti jonkin lähetystön väkeä hiihtoa opettelemassa. Hauska oli hetken seurata heidän menoaan. Taapersivat kuin alle kouluikäiset suomalaiset lapset, sauvoillaan itseään tukien ja kun suksi lähti luistamaan, peffalleen he pyllähtelivät!

    Muutamia vastineita näkyy tulleen ja niihin pyrin vielä vastailemaan, mutta myöhemmin. Nyt ensiksi teen ja nautin lounaani, paistan eilen ostamiani muikkuja - syön kalaa ainakin kaksi kertaa viikossa - ja lounaan jälkeen otan obligatoriset päivätorkkuni, joita tuo ulkoilemiseni varmaaan mukavasti syventää!
    21. 286 / 331
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt