Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

439

Kommenttia

6661

  1. Ihan hyvä ja asiallinen vastine Sinulta. Korjaan kuitenkin ensimmäisessä kappaleessasi esittämäsi virheen: en nimittäin sanonut, etteivätkö demarit olisi menettänee kannatustaan Lipposen ekahallituksen aikana, mutta silti he ylsivät vaalivoittoon, eli säilyttivät suurimman puolueen paikkansa. Ja hyvin lähelle sitä pääsivät myös vielä neljä vuotta myöhemminkin.

    Demarien kannatus on tosiaan hiipunut vaali vaaleilta tuon Lipposen kauden jälkeen. Johtuneeko siitä, että puolue on onnistunut liian hyvin tarkoituksessaan, eli köyhyyden vähentämisessä, ja on tehnyt entisistä kannattajistaan paremmalle osalle päässeitä, jotka sittemmin ovat kannattaneet kokoomusta. Satun läheisesti tietämään esimerkin sellaisesta;))

    Oikeassa olet tuosta sodan jälkeisessä ajassa tapahtuneesta poliittisesta jähmeydestä toteamassasi. Siksipä minäkin puhuin jo avaukseni otsikossa puoluekannatuksen normalisoitumisesta.

    Ei siitä ammattiyhdistysväen suurliiton muodostamisesta taida tulla yhtään sen valmiimpaa kuin hallituksen yhteiskuntasopimuksesta, tuskin sotestakaan.. Este sille ei ehkä niinkään ole uskomasi (tai ainakin sanomasi) ei-halukkaiden pelko liiton politisoitumisesta kuin liittojohtajien ja pelko asemansa menettämisestä.

    Varmaan pitää paikkansa tuo mainitsemasi viisaus, että ikävät päätökset pitäisi tehdä ensiksi, ja kansalaisia miellyttävät päätökset myöhemmin. Mutta onkohan tällä hallituksella mahdollisuutta tehdä niitä miellyttäviä päätöksiä vaalikauden lopullakaan? En oikein jaksa uskoa siihen.

    Mainitsemasi Suomeenkin suuntautunut pakolaisaalto on varmaan pelottava tekijä meille metsäsuomalaisille, vaikkakin se on ollut jopa väkilukuummekin suhteutettuna hyvin paljon pienempi kuin esim. saksalaisille, italialaisille ja kreikkalaisille, ruotsalaisillekin. Ranskalaiset ja britit ovat kai paremmin säästyneet tältä viime aallolta, mutta melko läheisessäkin menneisyydessä heillä jos keillä sellaisesta on kokemusta, mm. entisistä alusmaista tulleiden vuoksi; esim. Lontoon asukkaista on tilastoitu lähes joka kolmannen olevan ns. uusbritti.

    Vaaleihin on tosiaan vielä aikaa, ja yhtä ja toista voi vielä tapahtua ennen niitä, mutta tuskinpa kuitenkaan tapahtuu mitään sellaista, joka ratkaisevasti muuttaisi kulun avauksessani arvelemaan suuntaan, joka ei toki ole ennustukseni, vain pitkän elämäni aikana tapahtuneisiin kehityskulkuihin perustuva päätelmäni.
  2. Asioita - nimenomaan asioita - ajatteleva ja aina asiallinen Pystyyn_kuollut on sentään tarttunut avaukseeni, ja hänelle juuri vastasin. Hieman yllättynyt olen siitä, ettei avaukseni kirvoittanut useampia pohtimaan asiaa, johon tuonkin gallupin luulisi monienkin ajatuksia vievän. Eli että onko puolueiden kannatus ”normalisoitumassa” siihen vanhaan kaavaan, jossa kepu ja demarit vuorottelevat ”valtionhoitajapuolueina”, ja onko seuraavaksi demarien vuoro, johon näyttäisi viittaavan puolueen kohonnut kannatus.

    Noin minä uskon tapahtuvan. Olkoonkin, että demarien kannatuksen kasvun suurin selittäjä on puolueen oppositioasema. Kepun asema johtavana hallituspuolueena selittää suuresti puolueen kannatuksen laskua, joka todennäköisesti on vasta alullaan ja vielä ennen seuraavia vaaleja putoaa tuosta paljonkin.

    Niin aina, riippumatta puolueen teoista, eikä varsinkaan tässä tilanteessa puolue pysty tekoihin, jotka kannatusta nostaisivat. Sipilän alku pääministerinä antoi lupauksia teoistakin, mutta vatulointia vain on ollut, ja ne aiotut teotkaan mahdollisesti toteutuessaan puolueen kannatusta enemmänkin laskisivat kuin nostaisivat, sillä niin kipeästi moniin sattuvia tekoja tarvittaisiin, jotta tästä tilanteesta parempaan päästäisiin.

    No, ilmeisesti tuollainen asia ei kiinnosta palstan nykyväen enemmistöä, jolle monet muut asiat näkyvät olevan kiinnostavampia. Ja niitäkin, joita politiikka kiinnostaa, kiinnostaa enemmän menneisyys kuin tulevaisuus. Outoa, sillä menneisyyteen emme voi vaikuttaa, tulevaisuuteen voisimme. Tulevaisuuteen vaikuttamisen mahdollisuuksiinsa kai uskovat ne, jotka nyt ottavat kannatustaan pois nykyisiltä hallituspuolueilta ja antavat sen muille puolueille. Luultavasti taas pettyäkseen aikanaan samoin kuin nytkin. Niin aina. ”Niin on ollut, niin on ja niin on aina oleva”, sanoi Sinuhe, ja oikeassa varmaan oli.

    Näissä filosofisissa ajatuksissa - hyvää yötä!
  3. Katselin nyt palstaa perusteellisemmin taaksepäin ja näin, että eräät panevat toivonsa Väyryseen ja tämän uuteen puolueeseen, Kansalaispuolue se kai nimeltään on. Eiköhän heidän toiveensa liene kuitenkin turha. Ei tilanteemme sentään niin paha ole, että Väyrystä tarvittaisiin siitä nostamiseen;))

    Vitsi, vitsi - tarkoitin sanoa, ettei meissä suomalaisissa liene sentään kovin paljon niin tyhmiä, jotka uskoisivat Väyrysen pystyvän parempaan kuin nykyinen hallitus Sipilän johdolla. Tai todennäköisesti seuraava demarijohtoinen hallitus, vaikkapa Rinteenkin johdolla. Eihän tuo Väyrynen ole pystynyt vielä kepunkaan kannatusta merkittävästä loveamaan, eikä varmaan pystykään. Kepun todennäköinen kannatuksen putoaminen johtuu kyllä ihan muista syistä kuin Väyrysen yrityksestä.

    Havaintoni palstaa nyt perusteellisemmin katseltuani on, että edelleen on mennyt alaspäin palstan taso. Tänne on pesiintynyt yhä enemmän sellaisia, jotka eivät joko ymmärrä tämän palstan tarkoitusta, eli sitä, millaisista asioista täällä olisi tarkoitus keskustella, tai heidän mielestään ovat muut asiat paljon kiinnostavampia kuin kepu ja sen politiikka, nykyinen politiikka yleensäkään. Esim. entiset presidentit - varsinkin Halonen - ja sitäkin vanhemmat asiat, mm. sadan vuoden takaiset tapahtumat. No, miksipä hekin eivät saisi purkaa mieltään, kun nykyinen palstanpitäjä näkyy sellaisen sallivan. Tunnustukseni ansaitsee Pystyyn_kuollut, joka näkyy yhä jaksavan yrittää ohjata keskustelua asiallisemmaksi. Taitaa olla jo ainoa ”sitkeä sissi”, kun Mielipidepankkikin on tainnut jo palstan jättää.

    Oma lukunsa on tuo eräs, johon avauksessanikin viittaan. Hän näkyy edelleen ahkeroineen täällä päivittäin, puhuen vain siitä ainoasta häntä kiinnostavasta aiheesta, nikissäänkin ilmoittamastaan kiinnostuksensa kohteesta. Välillä on aina puhunut itseään vastaan, joten häntä voitaisiin pitää pahasti sairaana, jakomielitautisena eli skitsofreenikkona, mutta pelle hän kai vain lienee. Sairasta tosin on tuollainen pelleilykin. Mutta eipä hän ole minun murheeni, tuskin muidenkaan, sillä yksinäinen piruparka hän lienee, joutilas turhimus, jolla ei ole elämässään mitään muuta kuin tämä palsta.

    Tämän nyt vielä halusin sanoa, vaikka eihän kyllä ole minun asiani pitää huolta palstan tasosta, jos palstanpitäjäkään ei näe sitä tarpeelliseksi.
  4. Tulinpa vielä pistäytymään, ja ensiksi haluan kiittää noista muutamasta hyvän matkan toivotuksista. Kiitos niistä!

    Mieltäni lämmitti erityisesti tuo KapiRulesin toivotus, jossa minusta todettiin ”still going strong, palstan grand old man”. Noinhan kai asia on, kun korkeasta iästäni huolimatta yhä jaksan matkustella maailmallakin, kun varmaan minua paljon nuoremmat ”matkustelevat” vain kepupalstalla;))

    Monessa muussakin yhä mukana olen, ja kun siitä hieman kerroin, eräs näkyy siitä pahasti hermostuneen.

    Korvasta talutettavien matkahan tuo tuleva matkakin näkyy hänen mielestään olevan. Häntä ei ilmeisesti kukaan taluta korvasta pois tältä kepupalstalta. Suomenkielistä ”korvasta taluttajaa” matkallamme ei ole, mutta englanninkielinen kyllä ja varmaan myös paikallisia oppaita; ei sitä muutoin saisi matkasta irti kaikkea haluamaansa.

    Kuvani perusteella tuo sama näkee minut ”huonossa hapessa olevana”. Olettaako hän kenties olevansa minua paremmassa ”hapessa” tämän iän saavutettuaan - jos sitä koskaan saavuttaakaan. Kas, kun ei todennut, että olen sentään aika ”hyvässä lihassa”;)) Eikä siinä tapahtune menetystä tuolla matkallakaan, kun turkkilaiset grillipihvit ovat erinomaisia ja varmaan tulee rakiakin naukkailtua.

    Nyt ei enempää ainakaan kolmeen viikkoon. Koettakaa kestää se aika elämänne tyhjyyttä te vain minusta ja minulle elävät! Mutta jos ”näette” minut täällä seuraavina viikkoina, hakeutukaa ihmeessä päälääkärille. No, tuskin se enää auttaisi, mutta saisittepahan hetkeksi muutakin ajateltavaa kuin kepupalsta ja kapi.

    Olipa muuten A-studiossa hyvä keskustelu, jossa mukana olivat maan parhaat asiantuntijat terrorismia koskevissa asioissa. Tällä palstalla näkyy nytkin olevan lukuisia viestejä, jotka edustavat juuri sitä asennetta, jota nuo asiantuntijat pitivät terrorismin parhaimpana kasvualustana.

    No, tuollaisia vaarallisia mielipiteitä eivät tosin taida osoittaa nuo, joilla on tärkeämpää ajateltavaa ja puhuttavaa - kapi tai Jombe. Hyvä niin. Heitä ajatellen tässä vielä lähtölaulu, joka varmaan kertoo heidän tunteistaan:

    https://www.youtube.com/watch?v=HE0DeTLDpbw
  5. Vai olen minä nimitellyt ihmisiä. Ymmärrän tuohtumuksesi, sillä sinähän et nimittele koskaan ketään;)) No, oikeasti minä en ole nimitellyt Sipilää enkä ketään, kun en ole 1.3. jälkeen yhtään viestiä palstalle laittanut. Pari kertaa olen palstan avannut, mutta sitä vähän silmäiltyäni olen nähnyt sen sellaiseksi, että ei se ole houkuttanut minua jäämään vaan heti olen palstan sulkenut.

    Mutta kun nyt palstan avasin ja näin tuon ja taaksepäin plaratessani näin sinun päivittäin moneen kertaan minua kaipailleen, täytyy nyt tulla käymään. Siis ihan minun itseni, ettei ihan viattomia joutuisi minuksi enempää kuin näkyy jo tänäänkin joutuneen. Sinun elämässäsi kun ei näy olevan mitään muuta kuin minä, näin ”etänäkin” näyn elämäsi ainoaksi sisällöksi riittävän. Senhän ilmoitat jo nikissäsikin.

    Mutta minun elämässäni on näidenkin kolmen viikon aikana ollut muuta kylliksi niin, että ei ole tehnyt tänne mieli. Olen käynyt tervehtimässä jälkikasvuani, olin yhden viikonlopun Tampereella ja naisystäväni kanssa kävimme Tampereen teatterissa katsomassa ”Piukat paikat” ja naisystäväni ollessa luonani kävimme Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa katsomassa ”Kiviä taskussa” - ratkihauskoja komedioita molemmat - hiihtänyt olen monena päivänä, viikoittain olen käynyt jumpassa, olen kyläillyt ja minullakin on ollut vieraita ja oli myös sydänyhdistyksemme vuosikokous ja viime viikonloppuna olin Santahaminassa Päällystöliiton evp-yhdistyksen perinnepäivillä ja vuosikokouksessa.

    Mutta sinä siis olet viettänyt vain päivät pääksytysten kepupalstalla, minua kaipaillen. Ja sitten sinun mielestäsi minun elämäni on onnetonta!

    Samalla tässä noillekin, jotka minun sotilasurastani ovet ”viisaita näkemyksiään” esittäneet: Vaikka heidän oma ”sotilasuransa” ei olisi johtanut saunamajuria korkeammalle, koettaisivat jo päästä minun menestyksekkäämmän urani aiheuttamasta traumastaan, sillä se urani on jo kaukaista menneisyyttäni. Lauantain perinnepäivien monipuolisessa ohjelmassa oli mm. Kaartin Jääkärirykmentin komentajan prikaatikenraali Pekka Toverin mainio esitys. Sitä kuunnellessani se sotilasurani kaukaisuus oikein korostui. Olin nimittäin v. 1985 vaimoni kanssa Pekan häissä, jolloin hänet vihittiin ensimmäiseen avioliittonsa. Minä olin tuolloin ollut jo viisi vuotta evp, ja Pekka oli silloin kadetti ja nyt hän on kenraali!

    Sotilasurani kaukaisuus ja myös oma korkea ikäni korostui myös perinnepäivien veljesillallisella, kun lähes 50-päisessä joukossamme olin iältäni vanhin, jossa ominaisuudessa sain pitää lyhyen kiitospuheen isännillemme. Mutta noille muutamille täällä yhä olen kai palveluksessa oleva kapteeni, kun he ovat yhtä täysin ulkona minun todellisuudestani kuin ovat omastaankin - no, ehkä he hyvinkin ymmärtävät oman todellisuutensa ja sitä paetakseen noin säälittävästi käyttäytyvät!

    Pääsiäisaamuna lähden naisystäväni kanssa 15 päivän matkalle, joka suuntautuu ensiksi Pohjois-Kyprokselle, Kyproksen turkkilaiseen tasavaltaan, jota kierrämme 4 päivää, ja sitten lennämme takaisinpäin Turkkiin, jota kierrämme neljä päivää ja lopuksi olemme viikon rantalomalla viiden tähden hotellissa Turkin rivieralla. Kyseessä on Rauhanturvaaja-lehden lukijamatka.

    Palvelin Kyproksella rauhanturvaajana v.1966, ja monta kertaa olen senkin jälkeen saarella käynyt, viimeksi pari vuotta sitten, mutta vain sen kreikkalaisella - Kyproksen tasavallan - puolella, kun sieltä ei ole turistilla ollut pääsyä v. 1974 syntyneen Kyproksen turkkilaisen tasavallan puolelle. Suurella mielenkiinnolla nyt sinne menen, sillä siellähän oli silloin aikoinaan monia meidän suosikkikohteitamme, mm. Kyrenian hieno rannikko, jossa suosikkirantamme six mile beach.

    Naisystäväni on ollut hieman huolissaan Turkissa tapahtuneiden terrori-iskujen vuoksi, mutta olen hälventänyt hänen huoltaan muistuttamalla rauhanturvaajareissujeni kokemuksista. Toivottavasti nuo nyt tapahtuneet Brysselin iskut eivät vaikuta niin, että myös Helsinki-Vantaan kenttä suljettaisiin Brysselin kentän tavoin. Ei kai sentään.

    Nyt kun palstan suljen menee taas ainakin sama kolme viikkoa ennen kuin palstan avaan, jolloin toivottavasti saan tuoda muutamalla lomakuvallani tervehdykseni sinulle ja muillekin niille, jotka tämänkin ajan viettävät vain tällä palstalla, elämänsä tärkeimmällä ja samalla ainoalla areenalla, muistaen elämänsä tärkeintä sisältöä, kapia tai Jombea. Siihen asti riittäköön viihdykkeeksenne tämä perinnepäivien veljesillallisen pöydässä Santahaminan maanpuolustuskerholla (ent. upseerikerho) minusta otettu kuva:

    https://scontent-amt2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xfa1/v/l/t1.0-9/10415664_10154061767064182_4759973284523231736_n.jpg?oh=7c936057353efb54a34eced3fa70ec40&oe=578D9A90
  6. Vihoviimeisen kerran tälle avaukselleni, kun on tullut tuollaisia viestejä.

    Joo, taisin luvata ilahduttaa tulevan matkani kuvilla niitä, jotka eivät käytä aikaansa sellaiseen turhuuteen kuin matkusteluun, kun heillä on tärkeämpää tekemistä, tiedättehän;)) Mutta en ihan pian, kun en vielä ole matkalle lähdössäkään.

    Enkä ole tehnyt näiden ”palstavuosieni” aikana sataa matkaa, kuten eräs arvelee, en edes ihan puoltakaan siitä, kun vain 3-4 matkaa vuodessa olen tehnyt. Mutta melko monessa maassa olen näinäkin vuosina käynyt.

    Aikaisemman elämäni aikana lienen tehnyt matkoja toisen mokoman, ja eräissä maissa ollut vuosiakin rauhanturvaajareissuillani. Melkoisesti olen siis tuolla tavalla maailmankuvaani laventanut. Mutta paljon olisi vielä näkemättä, ja varmaan näkemättä jääkin.

    Laitanpa tähän vielä listan maista, joissa olen elämäni aikana käynyt (tämä on muistioissani):

    Ruotsi xx)
    Norja xx)
    Tanska
    Viro xx)
    Latvia
    Liettua
    Venäjä xx)
    Puola
    Saksa xx)
    Itävalta xx)
    Sveitsi
    Tshekki x)
    Slovakia (Tshekkoslovakian aikana)
    Unkari x)
    Slovenia
    Kroatia
    Serbia (Jugoslavian aikana)
    Makedonia (Jugoslavian aikana)
    Romania
    Bulgaria
    Albania
    Kreikka xx) (manner, Rhodos, Kreeta, Kos ja Symi)
    Iso-Britannia x)
    Ranska x)
    Espanja xx) (manner ja Kanarian saaret)
    Portugal x) (manner ja Madeira)
    Italia x) (manner ja Sisilia)
    San Marino
    Vatikaani
    Malta
    Kypros xx (ollutkin pitkään)
    Turkki x)
    Israel xx (ollutkin pitkään)
    Syyria xx
    Libanon x)
    Egypti xx) (ollutkin pitkään)
    Jordania
    Marokko
    Yhdistyneet arabiemiraatit (Dubai)
    Kiina x)
    Thaimaa x)
    Laos
    Intia x)
    Argentiina
    Paraguay
    Brasilia
    Kuuba
    Dominikaaninen tasavalta
    USA x)
    Kanada (vain Niagaralla)
    Malesia
    Meksiko
    Vietnam

    Selitykset:

    x) käynyt monta kertaa
    xx) käynyt hyvin monta kertaa

    Huomannette, että pohjoismaistakin Islanti on vielä toistaiseksi käymättä. Enkä ole käynyt kertaakaan yhdessäkään Benelux-maassa, vaikka se on Eurooppamme ydintä; siellähän tämän EU:nkin johtokeskus sijaitsee. Käymättä on vielä yksi asuttu mannerkin, Australia, ja saattaa käymättä jäädäkin.

    Voi, voi - rajalliset ovat nuo minun matkakokemukseni. Meissä evp-toimiupseereissakin on miehiä, jotka ovat matkustelleet paljon enemmän kuin minä. Tämä oululainen evp-toimiupseeri - hän on entinen tykistön toimiupseeri, käy ilmi myös linkin jatkojutusta - on käynyt kaikissa muissa maailman maissa paitsi Laosissa:

    http://www.iltasanomat.fi/matkat/art-2000000980765.html

    En taatusti pääse koskaan samaan, johon on jo päässyt tuo minua 10 vuotta nuorempi mies - tarkistin hänen ikänsä toimiupseerimatrikkelista - enkä siihen pyrikään, en todellakaan.

    Vielä tuon OikeistoSosDemin esittämän toivomuksen johdosta: Päätökseni tämän palstan jättämisestä oli varauksellinen. Tuon palstalla vellovan älyttömyyden voin jättää vaille huomiotani, eikä tuo minua kohtaan heitetty törky päälleni roisku, joten hyvinkin voin tulla taas sitten, kun sille riittävän painavaa asia-aihetta on. Mutta en ihan vähään aikaan.
  7. Sanoin edellisessä viestissäni toissapäivänä: ”kun nyt poistun tältä palstalta en sitä ihan vähiin aikoihin avaa”. ”Vähiin aikoihin” on melko joustava käsite, ja sanoinhan avauksessani: ”voihan mieli muuttua ajan myötä, syystä tai toisesta”. Nyt mieleni muuttui hetkeksi ja syy oli vain pelkkä uteliaisuus vielä nähdä, mitä tälle avaukselleni on tullut.

    Onhan näköjään tullut yhtä ja toista. Mutta ainoa kommentointini arvoiseksi näkemäni on tuo viestisi, ja siinä sanomaasi tartun:

    En halua pidentää noita matkojani paljonkaan kahta viikkoa pidemmäksi, kun näin ikämiehelle pitempi reissaaminen alkaa tuoda fyysisiä rasituksia, vaikka henki olisi vielä vauhdissa. Vain kaksi viikkoa olen seuraavallakin matkallani, joka ei suuntaudu kovin kaukaisiin maihin, joskin Euroopan ulkopuolelle.

    Nuo mainitsemasi ”eurooppalaisuuden pesät” ovat kyllä minulle sikäli tuttuja, että kaikissa niissä olen käynyt, muutamassa useampaankin kertaan, mutta pitempiä aikoja en ole niissä yhdessäkään viettänyt.

    Minulle mieluisan kappaleen laitat linkissäsi! Hyvästit kavereille tuossa laulussa jättää Carlos Gardel, tangolaulajista suurin, Olavi Virtaakin suurempi. Olen argentiinalaisen tangon ystävä, ja espanjaakin opiskelleena hablo un poco de español, pero comprendo mejor.

    Carlos Gardel on kuollut viikko ennen syntymääni ja on myös on äpärä, kuten minäkin:

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Carlos_Gardel

    Tuostapa tulikin mieleeni, että nykyinen Dalai lama, Tenzin Gyatso, on viikkoa minua nuorempi:

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Dalai-lama

    Jospa ne Dalai laman etsijät silloin eivät menneet tarpeeksi kauas länteen ja löytäneet sitä oikeaa, edellisen inkarnaatiota;))

    Kiitos kivasta viestistäsi! Ehkäpä joskus vielä ”nähdään” näillä palstoilla. Viestiisi vastaamalla sain näin nostaa tämän avaukseni etusivulle, jotta nuo minua omilla avauksillaankin kaipailleet voivat sanoa hellät jäähyväisensä minulle vielä tässäkin;))
  8. Sanon avaukseni alkukappaleessa: ”Päätökseni on kypsynyt vähitellen ja olen antanut siitä jo vihjeitäkin, joten ei tämä voine tulla yllätyksenä noillekaan, jotka täällä elävät vain minusta ja minulle. Ovat kai jo osanneet varautua elämänsisältönsä poistumiseen”. Olin turhan toiveikas. Järkytys heille on ollut poistumisilmoitukseni, sen ovat viesteillään heti näyttäneet.

    Ainoat, joita avaukseni on innoittanut asiakeskusteluun - tosin poistumistani vain hieman sivuten - ovat olleet OikeistoSosDem ja Pystyyn_kuollut. No, onhan myös KaupKes antanut asiallisen toivotuksensa.

    Mutta vain minusta ja minulle elävien puskissa on syntynyt hirmuista vipinää ja sonta sieltä on lentänyt entistäkin vinhemmin! Ja tuo nikilläänkin minusta ja minulle eläväksi ilmoittautuva ei tietenkään halua uskoa elämänsisältönsä poistumiseen, vaan edelleen näkee minun liikuskelevan palstalla!

    Enpä viitsi enempää enää puuttua moiseen, mutta oikaisen kuitenkin tuota sekavassa viestissään hullun nauruaan hohottelevaa siinä, että minä en ole arkistoinut noita, joita avaukselleni linkitin. Palstanpitäjä ne on arkistoinut, netistä ne löytyvät, sieltä ne poimin ja voivat poimia muutkin. Eräät - ehkä tuo sekoviestin lähettäjäkin - ovat kyllä arkistoineet minun vanhoja viestejäni, joita edelleen näkyy tulleen palstalle.

    Olen pahoillani aiheuttamastani järkytyksestä, mutta en silti aio enää teidän elämänsisältönänne olla, joten koettakaa rauhoittua ja tyytyä kohtaloonne. Jos se ei onnistu muuten, menkää lääkärille; ehkä sieltä jotain apua saatte. Kehotukseni ei tietenkään koske tuota ”johtajaa”; häntä ei parhainkaan lääkäri voisi auttaa, sen totean jo avauksessani.

    Mutta jos ette todellakaan pääse traumastanne vaan teidän on pakko sitä edelleen purkaa tällä palstalla, tehkää toki niin, vaikkei se teitä autakaan. Minä en tule siihen enää puuttumaan, sillä kun nyt poistun tältä palstalta en sitä ihan vähiin aikoihin avaa.

    Vain tämän halusin tulla vielä sanomaan.
  9. Sanot: ”Tutkimuksessa kuuluu laittaa lähdeviitteet siihen kohtaan jossa kyseistä lähdettä on käytetty” Oletkohan hieman liiaksi tosikko? En toki pidä itseäni historiantutkijana, ja laitan jo esipuheessa sitaatteihin sanan ”tutkielma”. Jo esipuheessa käy selville myös lähteitteni käyttötapa ja niiden merkitys. Kuten koko ”tutkielmani” tarkoituskin, joka ei suinkaan ole sellainen kuin sanot sen olevan. Jos et ole viitsinyt linkkini perästä tuolle ”teokselleni” mennä, niin luepa kuitenkin pätkä sen esipuheesta tästä:

    >>Millainen oli Urho Kekkonen? Sitä koetan selvittää tässä ”tutkielmassani”. Tarkastelen Kekkosen koko elämän merkittävimpiä vaiheita ja hänen uransa keskeisimpiä tapahtumia. En ole historiantutkija, vaan harrastaja. En siis pysty esittämään Kekkosta mitään uutta, vaan tukeudun muiden kirjoituksiin. Niistä tekemilläni poiminnoilla ja niihin perustuvilla näkemyksilläni yritän tehdä vain kuvaa siitä, millainen Kekkonen oli elämänsä eri vaiheissa. Pääpaino tietenkin on hänen poliitikkoelämässään ja sen tärkeimmissä vaiheissa, joilla oli ja on edelleen merkitystä meille kaikille. Myös sen merkityksen laatua yritän lopuksi pohdiskella.

    Perustan siis ”tutkielmani” lukemaani kirjallisuuteen. Siitä on viitteellinen luettelo viimeisen osan lopussa. En suinkaan ole lukenut tuota kaikkea vain Kekkosta tutkiakseni, vaan yleisen historianharrastukseni vuoksi. Tuon kirjallisuuden mainitsen vain näkemyksiini vaikuttaneena taustatietona. En tietenkään voi referoida noita kymmeniätuhansia sivuja kuin muutamasta kirjasta sieltä täältä pienillä sitaateilla. Tietysti esityksessäni on myös sitä ”astian makua”, mistä Kekkonen joskus puhui. Kenen tahansa esityksessä aina näin on.

    Mikä on tarkoitukseni? Antaa tuosta merkittävästä miehestä, Urho Kekkosesta, kokonaiskuva niin suppeassa muodossa kuin mahdollista, mutta kuitenkin kaiken oleellisen kattavasti. Toivon, että tästä löydettäisiin helpommin kuin paksuista kirjoista vastauksia mieliä kenties askarruttaviin kysymyksiin Kekkosesta. Toivon näin virittäväni keskustelua kirjoitussarjani sankarista, josta mielestäni keskusteltavaa yhä riittäisi. Myös niiden, joilla hänestä on tietoa enemmän kuin minulla, toivoisin osallistuvan keskusteluun. Eriävistä, perustelluista mielipiteistä olisin vain kiitollinen ja yrittäisin niihin parhaani mukaan vastata. Kenties vähemmän historiaa harrastaville toivon antavani myös virikkeitä harrastuksen laajentamiseen ja Kekkosenkin elämäkerran yksityiskohtaisempaan tutkimiseen.<<