Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

437

Kommenttia

6606

  1. Laajennan avaukseni piiriä koskemaan muutakin maa-aluettamme kuin metsiämme. Kysyn: Jos Suomi ei elä enää metsistään, elääkö se kuitenkin maaperästään? Ja vastaan: ei ainakaan paremmin kuin metsistään, ei edes samaa vertaa.

    Kaivannaisteollisuudellakaan ei ole enää sellaista merkitystä kuin oli aikoinaan Outokummulla. Viime aikoina se on tuottanut tuollaisia kuin Talvivaara, jonka merkitys on vain haitallinen, suorastaan tuhoisa alueellisesti.

    Järviemme ja jokiemme ja niiden merkitys on ehdottomasti suurin virkistyskäytössä. Kalastuksella on toki kaupallistakin merkitystä - minäkin ostin eilen Pakilan S-marketista Puruveden muikkua - mutta Norjan rannikon ”kassilohta” varmaan ostetaan kaupoistamme enemmän kuin korimaista kalaa. Jokiemme valjastamista lisää vesivoiman vuoksi vaativat eivät liene aivan ”täysillä käyviä”.

    Maanviljelyksemmekin merkitys on näin rauhan aikana suuri vain n. viidelle prosentille suomalaisista, maanviljelijöille. Heillekin lähinnä saamiensa tukiaisten vuoksi. Tämän pienen kansan tarvitsemat kaikki elintarvikkeet saataisiin halvemmalla sieltä, jossa niiden tehokkaaksi tuottamiseksi ovat paremmat maantieteelliset edellytykset. Mutta mahdollisia kriisiaikoja ajatellen maanviljelyksen jatkuminen Suomessa on toki toivottavaa ja sillä on merkitystä meille kaikille.

    Tuostapa tuleekin mieleeni ehkä vähemmän hauska tapaus:

    Ammoisen sotilasurani alkuaikoina sanoin maanviljelyksen suurta merkitystä toistuvasti hehkuttaneelle ja oppilaatkin sillä kyllästyttäneelle Huoltokoulun opetusemännälle: ”En tosin ymmärrä maataloudesta juuri muuta kuin että kahta kanaa pienempi karjatalous on kai heikosti kannattavaa, mutta siitä olen varma, että jos joskus siirtyisimme maailmanvaltioon, kaikkinainen maan tonkiminen näillä leveysasteilla lailla kiellettäisiin”.

    Emäntä kanteli tuosta koulun johtajalle eversti Korpiselle ja Ihan syystä jouduin möläyksestäni hänen puhutteluunsa. Hymyilytti tuo tosin everstiäkin kuultuaan selitykseni, mutta kehotti hän minua jatkossa ottamaan jatkossa paremmin huomioon herkkähipiäisen opetusemännän tunteet;))
  2. Kun näyt olevan kiinnostunut minun äänestyskäyttäytymisestäni presidentinvaaleissa, niin kerrotaan:

    Vuoden 1956 vaaleissa, jolloin Kekkonen valittiin ekakerran, en tietenkään äänestänyt, kun olin vasta 20-vuotias ja silloin äänioikeus oli vasta 21-vuotiaana.

    Vuoden 1962 vaaleissakaan en kai äänestänyt, kun se Honka-liitto murtui ennen vaaleja - kiitos siitä Kekkosen Neuvostoliitolta tilaaman nootin. Vuoden 1968 vaaleissa äänestin kokoomuksen valitsijamiehiä, joiden ehdokkaana oli Matti Virkkunen.

    Vuoden 1974 vaaleissa meistä kukaan ei saanut äänestää, kun vaaleja ei pidetty, vaan Kekkonen valitutti itsensä neljäksi vuodeksi poikkeuslailla - ja poikkeuslakihan on laista poikkeamista, jota toisella nimellä kutsutaan rikollisuudeksi.

    Vuonna 1978 taas vaalit pidettiin, ja Suomen eteläisimmässä vaalipaikassa Siinain Abu Rudeisissa - jossa palvelin YK:n rauhanturvajoukoissa - äänestin Suomen Perustuslaillisen Kansanpuolueen valitsijamiehiä, joiden ehdokkaana oli Ahti M Salonen.

    Vuoden 1982 vaaleissa jälleen Suomen eteläisimmässä vaalipaikassa, nyt Golanin Camp Ziouannissa - jossa palvelin jo reserviläisenä viimeisellä rauhanturvaajareissullani - äänestin sosialidemokraattien valitsijamiehiä, joiden ehdokkaana oli Mauno Koivisto, joka tuli valituksi ylivoimaisella äänten enemmistöllä.

    Vuoden 1988 presidentinvaalit olivat ensimmäiset suorat vaalit, ja niissä taas äänestin Mauno Koivistoa, joka tuli myös valituksi. Vuoden 1994 vaaleissa äänestin Martti Ahtisaarta, joka tuli valituksi. Muistan, että vaimoni äänesti Elisabeth Rehniä, kun hän olisi toivonut maan saavan ensimmäisen naispresidentin. Vuoden 2000 vaaleissa me molemmat - vaimoni ja minä - äänestimme ensimmäisellä kierroksella Elisabeth Rehniä, joka ei päässyt toiselle kierrokselle, ja toisella kierroksella jouduimme äänestämään Tarja Halosta, kun vastaehdokkaanaan oli Esko Aho.

    Vuoden 2006 vaaleissa äänestin Sauli Niinistöä, mutta Halonen voitti hänet niukasti. Vaimoni ei ollut enää äänestämässä. Vuoden 2012 vaaleissa äänestin jälleen Sauli Niinistöä, ja hän tuli nyt valituksi ja hyvä presidentti saatiin.

    Joo, työväen luokkaan koen hieman ylpeänä kuuluvani, kun 16-vuotiaasta asti olen omalla työlläni hankkinut elantoni ja aikoinaan sitten avittanut perheenikin elantoa enkä ole koskaan mitään tukia saanut enkä tarvinnutkaan vaan melkoisesti olen tukenut tätä yhteiskuntaa maksamillani veroilla. Ja niistä töistä nyt saan kahtakin eläkettä, joilla varsin mukavasti elelen ja autan vähän muitakin ja eläkkeistänikin maksan melkoisesti veroja, joilla varmaan avitan myös monia tällä palstalla minua suurempina porvareina itseään pitäviä.

    Netistä vielä tarkistelin noiden vaalien ehdokkaat ja hyvin muistan, että noin äänestelin kuin kerroin. Oletko nyt tyytyväinen saamaasi selvitykseen?
  3. Joo, hyvin muistan tuon päivän, jolloin Kekkonen valittiin presidentiksi. Palvelin silloin varusmiehenä, sotilasarvoltani jo alikersanttina, ja tuona päivänä olin JP 2.n päivystävän upseerin apulaisena. Ptalajoonan esikunnassa kuuntelin radiosta tuon vaalin tuloksen julistamisen.

    Minusta oli aivan käsittämätöntä, että Kekkosesta tuli presidentti. Siitä Kekkosesta, josta oli vuosia ollut liikkeellä mitä hurjimpia juttuja. Tietenkin vielä muistimme myös sotasyyllisyysoikeudenkäynnit, joissa arvostetuimpia suomalaisia valtiomiehiä pantiin vankilaan, ja Kekkosta pidettiin ellei suurimpana syyllisenä ainakin Neuvostoliiton kuuliaisimpana apurina siinä.

    Kekkosta pidettiin yleisesti juoppona, hänen naisseikkailuistaan puhuttiin ja räävittiin, hänen julkista ”muhinointiaan” leskirouva Anne-Marie Snellmanin kanssa pidettiin maalle vaarallisena siksi, että tuon amerikkalaisen Associated Press-tietotoimiston edustajana Suomessa toimivan naisen uskottiin oleva kansainvälinen vakooja, naisista hänen kerrottiin myös tapelleen mm. Ranskan lähettiläämme ja entisen AKS-kaverinsa Tauno Jalannin kanssa hotelli Kämpissä, ja samasta syystä myös Tampereella kaverinsa Kalle Kaiharin kassa seurauksella, että Kaihari olisi puukottanut Kekkosta. Ernesti Hentusen lehti ”Totuuden torvi” heittäytyi runolliseksi kertoessaan tuosta tapauksesta silloin, kun Kekkonen oli sairaalassa hoidettavana vatsahaavan vuoksi:

    ”Kansa jo mietti, sekooko äijältä järki,
    Tampereen raitilla joi, kävi vieraissa, härki,
    pahemmin luuli jo itsekin selkäänsä saavan,
    lääkärit tutki, löysivät – vatsahaavan!

    En tietenkään ollut siinä iässä politiikasta paljonkaan kiinnostunut - hyvin paljon suuremman kiinnostukseni kohteita olivat ainakin tytöt;)) - enkä ollut Fagerholminkaan kannattaja, mutta Kekkosen valintaa presidentiksi pidin täysin sopimattomana!

    Kuukautta aikaisemmin pataljoonamme oli ollut pari viikkoa partioimassa Neuvostoliiton Suomelle palauttamassa Porkkalassa, selvittämässä sen tilaa vanhoihin karttoihin havaittavia muutoksia tehden, minäkin siellä kahdesta ryhmästä muodostetun puolijoukkueen johtajana. Yleisesti puhuttiin, että Porkkalan palautus oli Neuvostoliiton lahja presidentti Paasikivelle. Kun vaalien alla Kekkosen kannattajat alkoivat kääntää sitä huomenlahjaksi tulevalle presidentille, Kekkoselle, sitä pidettiin täysin sopimattomana - totena kai kyllä siksi, että Kekkosen miellettiin olleen Neuvostoliiton palvelija.

    Mutta niin vain minäkin totuin Kekkoseen presidenttinä, jollainen hän oli jo aloittaessani sotilasurani kantahenkilökuntaan kuuluvana ja sellaisena hän minutkin ylenteli viimeisiin sotilasarvoihin (upseeriarvoihin ylentää presidentti) ja presidenttinä jatkoi vielä minun jäädessäni uraltani täydelle eläkkeelle. Enkä muista kenenkään edes vauhkonneen hänen verottomasta palkastaan ja eläkkeestään, jonka lisukkeena sai vielä Tamminiemen kartanon asuttavakseen eläkeläisenäkin, kuten nyt on vauhkottu Tarja Halosen paljon vaatimattomammista eduista.

    Mutta siitä olen hieman ylpeä, että selvisin Kekkosen pitkän presidenttikauden niin, ettei minun tarvinnut häntä kertaakaan äänestää!
  4. Tuo harhoissaan johtajaksi ja rakkaaksenikin itsensä kuvitteleva raukka on tainnut seota nyt lopullisesti. Eipä siitä kai kenellekään vahinkoa tulisi, mutta surkeaa on nähdä, millaisessa tilassa hän tänään on jo ollut. Jos hänellä olisi yksikin, joka hänestä edes hiukan välittäisi, kyllä hän olisi tuon raukan jo hoitanut sellaiseen paikkaan, jonne tuollaiset kuuluisivat.

    Ei todellakaan ole enää edes puolipäistä, vaan kyllä se on päänsä täysin menettäneen touhua tuollainen kapin metsästäminen ja hänen näkemisensä yhä useammissa, kas, kun ei vielä itsessään. Ja sen jälkeen mitä on minusta esittänyt uhkailee vievänsä minut oikeuteen kunniansa loukkaamisesta. Ja sitten pyytää kuitenkin pyytää minun apuani estämään häneen kohdistuvaa törkyilyä, joka on hyvin pientä sen rinnalla, mitä on kohdistanut minuun. Ei ole enää pienintäkään epäilystä hänen mielensä sairaudesta.

    Kyllähän täällä jo yli 10 vuotta sitten minua metsästettiin ja minut nähtiin monissa ihan sivullisissa, mutta ei se sentään tuollaista ollut. Kun silloin kuitenkin tein laulun asiasta, esitettäköön se nyt tässäkin yhteydessä, ja tämä nyt saa jäädä minun viimeiseksi viestikseni vähän pitemmäksi aikaa. Tämän varmaan eräissä muissakin muistoja herättävän kauniin laulun myötä siis Hyvää Yötä!

    KAPIN METSÄSTÄJÄT (sanat: Korhos-Jorkka)
    Alkuperäinen: Aaveratsastajat (Riders in the sky) Säv. Stan Jones

    Kun kulkee eräs vanha kapi halki saittien (saittien),
    niin perässänsä kepulauma mylvii hirmuinen (hirmuinen).
    Jos silmistänsä lauma joskus kapin kadottaa,
    on paniikissa jokainen – ja alkaa taas huu-haa!
    Alkaa siis työ, etsintätyö,
    sonnimies tahtia lyö!

    On saitilta taas poistunut jo kapi nauraen (ha ha haa),
    mut etsintäänsä yhä jatkaa joukko hikinen (en luovu, en,
    vaan kiilusilmä jokaisella niin jo harottaa,
    että silloin monikin taas tämän kuulla saa:
    ”Kapi sä oot, kapi sä oot,
    varmasti oot – ho hoo!”

    On etsijät jo väsyneet ja moni läähättää (lääh lääh).
    Ei silti kukaan joukostansa taaemmaksi jää (ei jää)
    kun kapia he koettavat kilvan tavoittaa,
    mut ponnistukset turhaa on – he eivät kiinni saa.
    Hiipii jo yö, jatkuu vain työ,
    sonnimies tahtia lyö!

    Ja vaikka kukaan täysipäinen kapia ei nää (ei nää),
    niin kepulaisen mielessä vain kapi myllertää (ää, ää)
    Nyt ”neutris” sekä ”ukkikin” jo kapiks´ tulla saa!
    Mut onko varmaa sittenkään? – Nyt pääni halkeaa!
    Kapi vai ei? Kertokaa, hei!
    Järjen tuo arvoitus vei.

    Kas, silloin vasta loanheitto täyden puhdin saa (saa, saa)
    ja kepulainen viimeinenkin mukaan porhaltaa (taa, taa)
    ja punikki on loanheiton kohde jokainen
    hän vaikka kuinka olisikin – sinivalkoinen!
    Jatkuu vain yö, ja raskas työ,
    sellainen miestä syö!

    Taas sonta lentää saitilla ja sanan säilä soi (soi, soi)!
    Ei haittaa vaikka säilän terän tylsäks´ nähdä voi (voi, voi)!
    Ja vaikka säilä katkeiskin, kun oikein yrittää,
    niin lyöjän käteen ainakin – säilän kahva jää.
    Kun keskustaa näin edustaa,
    auki on taivas ja maa!

    Mut silloin kepulaisen päässä ääni huudahtaa (uuaa):
    ”Sä käänny pois jo tieltäsi, et sitä jatkaa saa! (et saa)
    Tai päästäs´ lepakoiden laumaa joudut ajamaan
    pian siellä minne johtaa ties – jos jatkat tuota vaan!”
    Kädessään vyö naulaa jo lyö
    sonnimies seinään – on yö,
    niin synkkä yö,
    viimeinen yö….
    oo oo
    hoo hoo
  5. Eräiden muiden tekemiin arviointeihin minun tietojen määrästä ja laadusta luotan enemmän kuin sinun arvioosi. Tietoni sotilasasioista eivät varmaan ole enää parhaat mahdolliset, kun jo kovin kaukana menneisyydessäni on se sotilasurani, johon en ole janttautunut, kun elämässäni sen jälkeen lukuisat muut asiat ovat olleet tärkeämpiä.

    Tämä palsta on nimetty kepulle, ja siksi koetan pysyä kirjoituksissani kepussa. Ja kun en ole kepun kannattaja, olen sitä kohtaan varsin kriittinen, mutta en törkyilevä. Muutama päivä sitten nostin vuodelta 2004 avaukseni Oodi kesKUSTALLE sekä runoni Annelin muistolle osoittaakseni niillä, että tyylini tuollakin alueella on kovin toisenlainen kuin niissä, joita on minun tiliini pantu.

    Takavuosina palstalla ahkeroineesta sonnimiehestä en ole saanut mitään traumaa, kun hän oli minulle jokseenkin yhtälailla yhdentekevä kuin olet sinäkin. Mitä Ossi on täällä paljastanut, kun en ole nähnyt häneltä - siis tuolta Ossi Aisamaalta - täällä yhden yhtä kirjoitusta?

    Sinä tunnet minut kyllä oikeasti niiltä osin, joilta olen täällä todisteita näyttänyt kumotakseni mielikuvituksenne tuottamana minusta esittämäänne. Tunnet myös ulkonäöltäni, kun olen näyttänyt kuviani, kun minulla mielestäni ei ole syytä hävetä ulkonäköäni, vaikka toista mieltä olet usein ollut sinä, joka et ole kehdannut kuvaasi näyttää.

    Kas, kun entiset palvelustoverit ja tuo entinen ammattikuntani laajemminkin on ollut minusta aina ja on edelleen ihan toista mieltä minulle itselleni kuin sinulle kertomassaan. Kun se sinulle kerrottu on sekin vain mielikuvituksesi tuotetta. Jos olet se Ossi tai joku muukin entinen toimiupseeri, etpä taida enää osallistua heidän evp-rientoihinsa kuten minä, joka taas maanantai-iltana menen Santahaminaan osallistuakseni Pääkaupungin Päällystö ry:n evp-osaston vuosikokoukseen.

    Ai, olen unohtanut, että minähän olin myös aito-arska, kuten olen Mielipidepankki, Pystyyn_kuollut ja hyvin moni muu;))

    Alkuun en ymmärtänyt, mitä tarkoitat usein toistelemallasi tällaisella:

    >>Noudatat samaa kaavaa: Ensin nimen nosto, sitten nikin omiminen<<

    Mutta nyt luulen ymmärtäväni, että uskot jonkun ”omivan” niitä käyttämiäsi nikkejä, joilla et enää pääse palstalle. Kyllä niitä ”omii” vain palstan valvonta, poistelee niitä, kun näkee niillä esitettyä palstan sääntöjen vastaiseksi. Mutta ei sekään niitä nikkejä enää käydä, roskikseen se ne heti laittaa.

    Lopuksi vain totean, että jos tuokin esityksesi ei taas kerro aivan selvästä mielipuolisuudesta, täysin vakuuttavasti se kuitenkin kertoo hyvin vakavista mielen terveyden häiriöistä, joka niitä harhojasi niin minusta kuin itsestäsi. Ota toki talteen tämä lausuntoni sitä varten, kun viimein toteutat sen, josta taas ties kuinka monetta kertaa ilmoitat tässä:

    >>Minä lupaan, että palaamme asiaan vielä ihan konkreettisesti ja silloin katsotaan miten suu pannaan<<

    En jatka pitempään tästä tai muusta enkä avaa palstaakaan ainakaan ennen maanantaita.
  6. Yllättävää, että sinulla on noin suuri usko vaikutusvaltaani täällä, kun ihan mitättömäksi minut ovat nähneet eräät. Itse en usko, että pystyisin tuohon asiaan juuri vaikuttamaan, vaikka yrittäisinkin. Olen kyllä terveen itsetietoinen, mutta realisti myös noiden suhteen, joihin pyydät minua vaikuttamaan.

    Olen kyllä sitä mieltä, ehdottomasti, että tuon tietyn Ossin jatkuva esilläpito tuolla tavalla on sopimatonta, jopa törkeää. Varsinkin siksi, kun asianomainen itse ei liene tilaisuudessa puolustautumaan oikomalla hänestä esitettyjä vääriä tietoja ja näyttämällä todisteita tosiasioista, kuten minä olen jatkuvasti joutunut tekemään.

    Sitä kyllä ihmettelen, että myös minut nähdään tuollaisten törkyjen lähettäjäksi. Luulisi vähäiselläkin ihmistuntemuksella pystyä päättelemään, että minä en käyttäytyisi niin. Jos törkyilisin - joskus kai olen niinkin tehnyt - tekisin sen aina omana itsenäni, ehdottomasti. Kohtuullisella kirjoitustaidolla ja kieliopin tuntemuksella varustetun luulisi pystyvän myös tunnistamaan eri kirjoittajien viestejä niiden kieliasun perusteella. Minun kirjoituksissani ei ole koskaan sellaista kieliasua, jollaista näkyy usein olevan noissa Ossiin kohdistetuissa töryissä.

    Tuo edellinen ”vuodatukseni” ei suinkaan ollut epätoivoinen, vaan asiallinen vastine tuon kyseisen jatkuvasti toistelemiin näkemyksiin, joille ei todellakaan voi olla mitään asiallista perustetta. Asiallinen on tämäkin, sillä en todellakaan usko omaavani täällä tuossa asiassa tarvittavaa vaikutusvaltaa. Miksi et itse usko omaavasi vaikutusvaltaa, jolla voisit lopettaa törkyilyn tuolle Ossille? Käskien siinä sivussa lopettamaan myös törkyilyn minulle, joka sittenkin lienee paljon suurempaa kuin tuo törkyily Ossille.
  7. Kerropa, miksi ihmeessä minun pitäisi käyttää muita nikkejä kuin tätä yhtä rekisteröityä? Haluan saada sanomisistani niin kiitokset kuin kunnian itselleni, vastuuntuntoisena ihmisenä haluan niistä myös omana itsenäni vastata ja haluan saada itselleni myös kaltaistesi herjat, kunniakseni nekin luen. Minulla on ollut moniakin nikkejä, mutta kai jo pari vuotta vain tämä. Muut rekisteröidyt nikkini olen sulkenut ja puskaan en laillasi piiloudu, itsetietoisuuteni ei sitä sallisi.

    Ja vielä kerran kysyn: mikä ihmeen motiivi minulla voisi olla sinun suhteen? Kateusko? Näkisinkö, että olisit minua paremmin menestynyt sotilasurallasi, siviilityössäsi, naisasioissasi ja jälkeläisissäsi ja yksityiselämässäsi yleensä, olisitko saanut näkyvämpää tunnustusta esimiehiltäsi kuin minä, näkyvämpää luottamuksenosoitusta palvelus- ja työtovereiltasi kuin minä, olisiko sinulla nyt laajempi kaveripiiri kuin minulla, olisitko nyt minua paljon varakkaampi ja se näkyisi elämässäsi paremmin kuin minulla? En näe perusteita vastata myönteisesti yhteenkään esittämääni kysymykseen.

    Olisitko osoittautunut tällä palstalla minua tietorikkaammaksi, monipuolisemmaksi ja taitavammaksi kirjoittajaksi, henkevämmäksi ihmiseksi, sivistyneemmäksi sanankäyttäjäksi, tarkkanäköisemmäksi maailmantapahtumien kuten täällä esiintyvienkin suhteen? En näe missään tuossakaan aihetta vastata myöntävästi.

    Kun ainakaan kateus sinua kohtaan ei voi olla motiivinani, mikä ihme sellaisen voisi aiheuttaa? En todellakaan voi ymmärtää. Tai ymmärränhän minä: aiheuttaja on päässäsi. Sama tekijä siellä, joka saa näkemään sinut kaikkia lukuisia harhojasi ja kuvittelemaan itsesi jopa minun rakkaakseni tai idolikseni.

    Mutta johtajaksi nimittäytyminen nikissäsi on kyllä oikeutettua. Adolf Hitler käytti tittelinäänkin Johtajaa (Führer) ja kyllä hän todellakin johti, tunnetuin seurauksin, vaikka olikin taustaltaan vain epäonnistunut taidemaalari ja sotilasarvoltaan korpraali. Sinulla on samoja johtajaominaisuuksia joita oli Josif Stalinillakin. Myös hän näki harhoja kaikkialla, läheisissä työtovereissaankin vihollisiaan ja listi heidät pois. Hyvin Stalin niillä ominaisuuksillaan menestyi. Sinulla ei vain taida olla käytännön mahdollisuuksia päästä asemaan, joka oli Hitlerillä ja Stalinilla - paitsi mielikuvituksessasi, joka varmaan riittää siihenkin.
  8. Kiitos, kiitos! Kun tässä jo kohta vuoteeseen mennessäni tulin vielä vilkaisemaan palstaa ja avaukseni tuottamaa ja huomasin nuo kehusi, toki niistä haluan kiittää.

    Joskus aikoinaan harrastin melkoisesti runoilemista, silläkin alueella minut on kerran jopa palkittukin. Vaikka edelleen lueskelen ja joskus myös esitän muiden runoutta, itse en ole enää aikoihin runoillut vakavammassa tarkoituksessa. En enää edes tällä palstalla, jossa joskus alkuaikoinani, yli 10 vuotta sitten silloin tällöin myös ”runolle rupesin”.

    Kun tulin kaivaneeksi esille tuon Oodin kesKUSTASTA, kaivoin esille vielä toisenkin vuodelta 2004. Siinä minä heittäydyn kepulaiseksi ja koen suurta kaihoa erään Annelin vuoksi:

    ANNELIN MUISTOLLE

    Nyt eron tuska jäytää sydänalaa
    kun Anneli on mennyt meiltä pois.
    Hän mennyt on, ei koskaan enää palaa.
    Sen menetyksen kuinka kestää vois?

    Ja onneton nyt Annelikin lienee,
    ja yksinäinen, ilman palvontaa.
    Ja unohdukseen tiensä pian vienee
    kun faksikaan siell` tuskin raksuttaa.

    Voi, miksi jätit meidät, kysyn jälleen?
    Viehkeän hymysi veit meiltä noin.
    Korvissain sulo-äänes kuulen tälleen:
    ”Puhun niin totta, kuin vain koskaan voin”.

    Kapean lantiosi keinahdukset
    nyt ilo muiden silmäin on, ei mun!
    Voi, miksi menikään niin ristiin sukset
    sinulla kanssa sen Paavon kirotun!

    Ja kepukin nyt Paavon tahtoon taipuu!
    Tietoisuus siitä aivan musertaa!
    Pian lailla Sinun unohdukseen vaipuu
    myös puolueemme. On se kamalaa!

    Tämän myötä näissä nostalgisissa tunnelmissa hyvää yötä!
  9. Kerro jo viimein, mikä ihmeen motiivi minulla voisi olla sinun suhteen? Vaikka sinä olet yrittänyt päästä läheisyyteeni niin kiihkeästi, että nikissäsikin sen ilmoitat, olet minulle juuri sellainen kuin olet oikeastikin: yhtä tyhjän kanssa.

    Vai että aiot saada minut syytteeseen kunniasi loukkauksesta? Kysyn, minkä kunniasi? Enhän ole juurikaan sekaantunut edes noihin keskusteluihisi itsesi kanssa, aiheenasi aina minä - tänäänkin näköjään hyvin monia kertoja. Niissä minulla olisi hyvinkin aihetta haastaa sinut oikeuteen kunniani loukkauksesta, mutta niin en tee, kun sinuun pätee sama, jonka oikeusoppinut totesi yli 10 vuotta sitten ihanteesi CK:n vastaavien törkyjen tiimoilta: ei kannata haastaa oikeuteen, sillä oikeus näkisi hänet syyntakeettomaksi.

    Tuolla toisaalla näyt laittavan minun tiliini oodin, joka täällä on kauan pyörinyt. Ei tietenkään ole minun tekemäni, tuskin olen yhtäkään viestiä sen tiimoilta laittanut. Yhden oodin olen kyllä kauan sitten tänne laatinut, ja ihmeekseni sen löysin vielä netistä; tässä se on:

    OODI kesKUSTALLE

    On ihmeen vetovoimainen kesKUSTA,
    se on kuin avaruuden aukko musta;
    olkootpa rahat työläisen tai herran,
    jos aukon valtapiiriin vain ne kerran
    joutuvat, ne menee, eivät palaa,
    vaan kyltymätön aukko lisää halaa!
    Ja kenet nielaisee tuo aukon nielu,
    pimeyteen vajoaa hän, ihmissielu!
    Mahtava avaruuden aukko musta
    ei silmin näy, mutt` näkyy tuo kesKUSTA
    näiltäkin palstoilta se kaikkialta
    näyttäen itseänsä suuremmalta.
    Mutt` millaisena! Onneksi tuo pitää
    sen nähdä, jonka päässä järki itää!
    Kuitenkin moni turvaa vain kesKUSTAAN.
    Aina on niitä, joiden silmään -----staan!

    (oodi on oikeastaan loppusoinnuton runo- kuten te valistuneimmat lukijat tiedätte - mutta kun oodin toinen tunnusmerkki on ajatuspitoisuus ja ylevän innostunut tunne, niin kyllä tämä oodista käy)

    Joo, olen todellakin esittänyt täällä muutaman kerran myös alastoman ”ruhoni”, saunakuvan ja muutaman kuvan etelän rannoilta (niissä tosin aina uimahousuissani), kun en ymmärtänyt aiheuttavani niillä kenellekään sellaista kiimaa, jonka sinä olet saanut.

    Mutta olen esittänyt itseni myös verhotumpana, tänään viimeksi, ja samanlaiseen kiihkoon sinut näyn saaneen silläkin kuvalla. Varmaan siksi, kun sinulla ole sellaista kunniamerkkiriviä kuin minulla tuossa kuvassani. Pitäisihän sinun ymmärtää, että kunniamerkkejä saadaan vain ansioista, ei tyhjistä puheista.

    Nyt jään vain odottamaan kutsua kuulusteluihin kunniasi loukkauksesta. Siihen saakka jätän sinut omaan ”arvoosi”.
  10. Onko minun todellakin alettava uskoa, että olisit se Ossi, joksi eräät sinuun enemmän paneutuneet ovat sinut päätelleet? Olisiko todellakin kaltaisesi sekopää raukka voinut palvella toimiupseerina, edes vaatimattomimmassakaan kenttätehtävässä? Mutta kai sinä olet siellä Haminassa jossakin hommassa palvellut, kun tunnet noita haminalaisia toimiupseereita, joiden initiaaleja tänne toistuvasti tuot.

    Mutta et sinä vielä palvelusaikanasi ole voinut olla tuollainen, olet seonnut vasta armeijasta lähtösi jälkeen. Vai oliko se kenties lähtösi syy; siihen viittaa se, että et ilmeisesti ole edes yrittänyt siviilitöihin hakeutua.

    Olet sinä todellakin surkea raukka! Muita syytät ”nimen nostelusta” ja itse tosiaan toistuvasti tuot esille noita nimiä, tosin vain nimien alkukirjaimilla eli initiaaleilla, mutta helppo noista on minun tunnistaa tarkoittamasi henkilöt, kun osa heistä on ollut oppilastovereinani, osa oppilaina kursseilla, joilla olen ollut opettajana, muutaman heistä olen tuntenut yhdistystoiminnan kautta ja tuon nyt esille ottamasi JS:n kanssa olimme vuoden samaan aikaan Siinailla ja on hyvä kaverini, jonka luona hänen hienossa kodissaan olen kyläillytkin.

    JS on kaikin tavoin miesten parhaita, sekä sotilaana että ihmisenä yleensäkin. Tästä varmasti ovat samaa mieltä kaikki hänet tuntevat, niin palvelustoverinsa kuin esimiehensäkin. Sinä raukka näyt olevan toista mieltä, ja se on varmimpia todisteita JS:n erinomaisuudesta.

    Kyllä minulla oli merkittävä ja jossain määrin vaikutusvaltainenkin ”palli” siellä Pääesikunnassa valtakunnallisten toimiupseeriasioiden tiimoilta, mutta hieman liian suureksi vaikutusvaltani arvioit, kun luulet minun ylentäneen eri joukoissa palvelevia ammattitovereitani. Tasavallan presidenttihän ylentää upseeriarvoissa, mutta hieman alemmat tahot niihin silloisiin korkeimpiin toimiupseeritoimiin miehen nimittivät. Olikohan se nimitysoikeus joukoissa palvelleihin nähden jo sotilasläänien komentajilla, mutta omat nimitykseni näyn aina saaneen puolustusvoimain komentajalta, tarkistin nimityskirjoista.

    Vielä toistan, että en ole koskaan sen Ossin nimeä tänne tuonut, enkä tuo vastakaan, mutta surukseni minun on kai alettava uskoa, että olet hän. Mutta en todellakaan millään voi uskoa, että vaatimattomimmassakaan toimiupseeritehtävässä olisi koskaan palvellut sellainen, jollainen nyt olet, joten sinun on täytynyt seota vasta sen vaatimattoman sotilasurasi jälkeen.
  11. Avaukseni perään on varsin nopeasti tullut pitkä ketju. Avasin Paavo Väyrysestä ja hän oli pitkään keskiössä myös keskusteluissa. Saamani vastineet tulivat aluksi niiltä, joilla oli halua ja kykyä - siis ymmärrystä ja osaamista - keskustella asiasta. Siitä olen hyvin tyytyväinen, sillä osoittaahan se avaukseni herättäneen mielenkiintoa niissä, joiden mielenkiintoa arvostan.

    Tuossa avaukseni synnyttämässä pitkässä ketjussa on paljon myös sellaista, joka ei osoita mielenkiintoa avauksen aiheeseen eikä edusta halua ja kykyä keskustella siitä. Mutta eihän keneltäkään voida vaatia enempää kuin mihin hänellä on edellytyksiä, ei enempää kyvyn kuin mielenkiinnonkaan suhteen. Eräät nimittäin yhä useammin väen väkisin halusivat kääntää keskustelua mielenkiintoisempaan, eli minuun. Halusin osoittaa heitä ymmärtäväni ja lähdinpä sitten mukaan. Tuolla mielenkiintoisimmalla aiheella myös päätän osaltani tämän avaukseni.

    Tuo minuun nikilläänkin kiinnittymään pyrkivä tuo taas kuten aina esille johtajuutta, jota hän kaipaisi enemmän yhteiskunnassakin. Eivätköhän kuitenkin ne osaavat tekijät ole kaikkein tarpeellisimpia ja hyödyllisimpiä maallemme ja meille kaikille. Kyllä hekin tarvitsevat myös johtoa, mutta kovin toisenlaista kuin ilmeisesti näkee tarpeelliseksi tuo ”johtaja”, joka kai pitää Väyrystä hyvän johtajan ihannetyyppinä. Johtajuuden jatkuva esille tuominen tällaisella palstalla, tällaisessa joukossa, tuo mieleen Saksanmaalta tietyn Johtajan, jota ihannoivia ei ihan normaaleina pidetä. No, varmaan tuo ”johtaja” näkee diktatuurin parhaana yhteiskunnallisena järjestelmänä, jossa johtajan asemaa ei kyseenalaisteta.

    Tietenkin on väheksytty myös työuraani. Itse kuitenkin olen siitä melko ylpeäkin. Uskoa itseen alkoi tulla jo silloin, kun 16-vuotiaana tulin ”maan korvesta” tänne Helsinkiin, jossa jouduin omillani pärjäämään. Usko itseeni vahvistui jo ennen sotaväkiaikaani Lapin suurilla savotoilla, jossa pärjäsin ihan ”oikeissa töissä”. Sotaväen palveluksessa ollessani rohkenin sitten tavoitella enintä, jota siinä ammatissa oli saatavilla. Mielihyvää tunnen siitä, että esimieheni näkivät minut sen saamisen arvoiseksi ja myös palvelustoverini osoittivat minuun luottavansa. Työurani ja koko elämäni olisi silti jäänyt paljon vajaammaksi, myös kokemusmielessä, jos minulle ei olisi tullut sitä siviilityöuraa, jonka sain vielä tehdä.

    Kun on puhuttu taas minun matkoistanikin, väheksytty niitä korvasta talutettavan matkoina, totean, että aina niillä maailmankuva on avartunut enemmän kuin niillä, jotka lomienikin ajan ovat vain tällä palstalla viettäneet. Tämän 12-vuotisen palstahistoriani aikana olen tehnyt lähemmäs 50 matkaa, yli 30;een maahan, viidelle eri mantereelle, ja kyllä niillä matkoilla yhteensä on aikaakin kulunut paljonkin yli vuoden verran. Ja taas, runsaan kuukauden kuluttua lähden kahden viikon matkalle, korvasta taluttaja on tosin englanninkielinen, kun suomenkielistä opasta matkalla ei ole.

    Tietenkin on otettu taas esille ulkonäkönikin. Sitä täytyy todella ihmetellä, kun niin ovat tehneet nyt kuten aina vain ne, jotka piilottavat itsensä puskaan. Ovatko he todella omastakin mielestään niin vastenmielisen näköisiä, että eivät uskalla edes rekisteröityä peläten sitä kautta mahdollisesti jonkun pääsevän paljastamaan hänen ulkoisen olemuksensa? Kenelläpä sellaiseen olisi mielenkiintoa, kyllä tuo täällä esittämänsä sisäinen olemuksensa hyvin torjuu sellaisen halun.

    Mutta kun minä en näe aiheelliseksi häpeillä ulkonäköänikään, en edes tällaisena yli 80-vuotiaana vaarina, laitan tähän tämän ketjun päätteeksi itsestäni kuvan, jonka naisystäväni nappasi kotonani lähtiessämme itsenäisyyspäivän juhlaan. Siinä ovat rintapielessäni myös ne suurta kiinnostusta herättäneet kunniamerkkini, kolmantena arvojärjestyksessä myös se sotilasansiomitalini, jossa ei kyllä ole numeroa kuten eräällä, varmaan ainoana Suomessa. Arvokkaimman, ensimmäisenä vasemmalla olevan eli Suomen Valkoisen Ruusun ritariristin sain siviilityönantajani esityksestä, josta siksi tunnen aivan erityistä mielihyvää:

    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xpt1/v/t1.0-9/12717253_10153945334299182_5042991400167443976_n.jpg?oh=58e96cfa98f41e525a44a977153c2cba&oe=5734F922

    Näkemiin!
  12. Oletpa käynyt kuumana, kun noin paljon on tullut kirjoitusvirheitä, vaikka yleensä osaat kirjoittaa kohtuullisesti!

    Aivan uusi näkökulma asiaan on, että ammattikunta valitsee edusmiehikseen tärkeitä etujaan ajamaan joukostaan kyvyttömimmiksi näkemänsä! No, Valion isännöitsijänä en ollut missään sellaisissa luottamustoimissa, kun alaisinani oli kolmisenkymmentä useampaan liittoon kuulunutta valiolaista, kymmenillä eri sopimuksilla paljon suurempi joukko ulkopuolisia ja vastuu heidän kaikkien töiden tuloksellisuudesta, toiminnasta, jota johdin yli 50 miljoonan markan vuosibudjetilla.

    Mutta sinähän näyt pitävän johtajuutena vain sellaista, jossa minäkin aloitin ja toimin siellä sotaväessä ennen kuin pääsin vaativampiin, mielekkäämpiin ja arvostetumpiin tehtäviin. Niiden sivussa olin kyllä yhden jakson jonkin sortin johtajakin, mestarikurssi 8;n johtajana. Tässä kirjoitukseni kurssijulkaisun alussa:

    xxxxxxxxxxxxxxx

    Hyvät oppilaani!

    Kun kurssimme alkaessa teille sanoin, että olemme samassa veneessä, minä tosin peräsimessä, mutta te airoissa, niin toivoin silloin kovin teidän ymmärtävän tarkoitukseni. Vaistosin niin myös tapahtuneen. Silti en rohjennut odottaa - sen nyt tunnustan - ajatukselleni niin myönteistä vastakaikua kuin mitä se teiltä sai. Veneemme kulku on ollut tasaista ja turvallista, sillä kukaan ei ole huovannut silloin kun on pitänyt soutaa, kukaan ei ole keikuttanut venettä ja, mikä tärkeintä, kukaan ei ole uupunut kesken matkan.

    Veneemme ei suinkaan ole seilannut tarkoituksetonna, vaan se on vetänyt nuotan, josta riittää särvintä jokaiselle. Uurastuksenne ansiosta teillä on nyt paljon tietoa esikuntatoiminnoista ja etenkin esikuntateknillisissä ja henkilöstöhallinnollisissa tehtävissä taidatte myös vaativia käytännön sovellutuksia. Kun nyt palaatte joukkoihinne, niin antakaa kynttilänne loistaa, mutta enemmän teoissanne kuin sanoissanne. Uskon, että teillä jokaisella, tehtävästänne riippumatta on yllin kyllin tilaisuuksia osoittaa taitojanne käytännössä. Vain siten tämä kurssimme hyödyttää joukkoanne, vain siten se turvaa jatkuvan kehityksenne ja etenemisenne palvelusurallanne, ja vain siten te saatte esimiehiltänne, alaisiltanne ja palvelustovereiltanne sen arvostuksen, jonka te tämän vaativan kurssin kunnialla suorittaneina ansaitsette.

    Kurssin henkinen lataus on ollut korkea. Numeroilla todistettavissa olevien opintosaavutustenne lisäksi osoituksena siitä voidaan pitää oppilaskunnan vireää toimintaa ja tätä kurssijulkaisua - ensimmäistä esikuntamestarikurssien historiassa - jonka näen kurssin hengen ja tehokkuuden ilmentymänä.

    Kohdallani mestarikurssin johtajan tehtävä oli ensimmäinen ja todennäköisesti myös viimeinen. Ennakkoon koin tehtävän haasteena suoriutumiskyvylleni, mutta te teitte sen minulle helpoksi ja antoisaksi. Tulen muistamaan tämän ajan sotilasurani kohokohtana.

    Kiitokseni ja parhaimmat onnen ja menestyksen toivotukset teille jokaiselle!

    Kurssin johtaja
    Yliluutnantti Jorma Korhonen

    xxxxxxxxxxxxxxxxxx

    Mutta edelleen olen kyllä vahvasti tuota mieltä, jonka sanon viestissäni edellä:

    >> Jos tällaisella palstalla alkaa korostaa johtajuuttaan, tulee mieleen Saksanmaalta tietty Johtaja, jota ihannoivia ei ihan normaaleina pidetä<<
  13. 287 / 331