kapi_

Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

437

Kommenttia

6606

  1. Miksi ihmeessä sotilasasiat ovat tulleet pääpuheenaiheiksi eräille täällä keskustan palstalla? Nimenomaan minun sotilasurani näkyy olevan heille kaikkein kiinnostavinta ja tärkeitä. Sotilasurani, jonka päättymisen jälkeen olen elänyt jo lähes puolet elämästäni, aikuiselämästäni paljon enemmän kuin puolet.

    Miksi yhtä kiinnostava heistä ei ole esim. myöhempi, pitkä siviilityöurani, jolla pääsin kai korkeammallekin kuin sotilaana, ainakin palkalla mitaten. Tai yksityiselämäni, jossa oli mm. sotilasurani päättymisen jälkeen solmimani 21 vuotta kestänyt avioliittokin, josta jo yli 11 vuotta olen ollut leskenä. Ja hyvin paljon muuta sellaista, jonka koen määrittävän minua ihmisenä enemmän kuin tuo sotilasurani, vaikka edelleen olen mukana noissa evp- ja rauhanturvaajayhteisöissä.

    Miksi se ammoinen sotilasurani kiinnostaa eniten niitä, jotka eivät tiedä eivätkä ymmärrä yhtään mitään niistä asioista? Ei kerro asioiden ymmärtämisestä yleisemminkään tuollainen esitetty lausunto, että hallintoon siirrettäisiin vain epäkurantein aines. Niin sotaväessä kuin muuallakin työelämässä nimenomaan henkilöstöhallinto on hyvin tärkeää, sillä ”ihminen on työpaikan tärkein voimavara”, kuten kuului erään Johtamistaidon opistossa käymäni kurssin motto ja samanniminen oppikirjakin sillä kurssilla oli.

    Kyllä ne esikuntatehtävät olivat niin arvostettuja ja haluttuja ammattikuntamme keskuudessa, että ei niihin ketään tarvinnut pakkosiirtää, anomuksistamme niihin pääsimme, eivätkä suinkaan kaikki halukkaat päässeet. Ja parhaiksi tietämiään toimiupseereita komentajatkin niihin tehtäviin halusivat. Toimivathan nimenomaan henkilöstöhallinnon ekspertit joukon komentajan ”oikeana kätenä” työaikalakien ja monien muiden hallinnollisten säännösten myötä kovin monimutkaisiksi tulleissa henkilöasioissa, joihin upseerit eivät olleet paljonkaan perehtyneet. Alettiin noita asioita tosin jo aikanani opettaa Kadettikoulussakin, mutta kovin vaatimaton oli se opetuspaketti verrattuna luutnanttikurssien tai mestarikurssienkaan vastaavaan, tiedän, kun toimin opettajan myös siellä Kadettikoulussa.

    Onhan se liikuttavaa, että tuollaisille sotaväen asioista mitään tietämättömille ja ymmärtämättömille sotilasarvot ovat yli kaiken niin, että tuossa edellä eräs ikään kuin minua vähätelläkseen kertoo kahdesta evp-toimiupseerista, jotka eläkkeelle jäätyään olisi ylennetty majureiksi. Tietääkseni ei yhtäkään minun ikäluokkani toimiupseeria ole ylennetty kapteenia korkeampaan sotilasarvoon. Myöhemmistä opistoupseereista aivan muutama on kai ylennetty reservissä majuriksi.

    Minun ikäluokastani on kyllä tullut eläkeläisenä yhdestä (R.T) sotakamreeri, yhdestä (A.K) asessori ja yhdestä (K.K) filosofian tohtorikin. Sotakamreeri, evp-yhdistyksemme ensimmäinen pj oli luutnanttikurssitoverini, asessori, Päällystöliiton entinen pj oli oppilaani luutnanttikurssilla ja tuo tohtori, ilmavoimien mies, on ali-, toimi- ja opistoupseerien perinneyhdistyksen (ATOP) perustaja ja pitkäaikainen puheenjohtaja. Esikuntapuolella palvelleita nuokin kaikki ovat.

    Jokainen noista mainituista on siis toiminut ammatillisissa järjestöissä, kuten minäkin aikoinaan vähän vaatimattomammalla tasolla, ovat toimineet myös kunnallispolitiikassa, jossa minä en ole toiminut. Olin vain kuntavaaliehdokkaana v. 1972, jolloin olin vielä ylivääpeli, mutta sain sotilasmestarin toimen ja arvon v. 1973 alusta, joten kai minut palkittiin noin siitä pelkästä ehdokkuudestanikin;))

    Ei se res.majurin arvo ollut minun eikä varmaan muidenkaan ikäluokassani ammatilliseen kärkeen päässeiden mielissä mitenkään, se ei merkinnyt yhtään mitään eläkkeelle jäädessämme, kun hyvin paljon tärkeämpiä olivat monet muut asiat. Ilmeisesti tuollaisella arvolla on hohtoa vain niille, jotka siellä sotaväessä aikoinaan jäivät ehkä vain saunamajurin arvoon.

    Huvittavaa, että niin kiihkeä kiinnostus noihin asioihin on juuri niillä, joilla tiedot ja ymmärrys noista asioista on niin olematon. Toimivatkohan he noin hupaisasti vain minun vuokseni? Onko niin, että heidän avauksensa eivät saisi noin paljon huomiota, jollei niissä alettaisi puhua minusta? Ei varmaan ole niin, näyttää vain siltä. Mutta ”niin on, jos siltä näyttää”, sanoi Kekkonen. Olisiko Kekkonen voinut olla väärässä?
  2. Puhut armeijan vanhoista säännöistä. Kansallisrunoilijaamme tukeutuen sanon: ”jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin”, mutta en kyllä tunne tarkoittamasi kaltaisia sääntöjä enkä käytäntöjä. Kyllä sieltä kentältä pois alkoi pyrkiä useampi siellä vuosikausia tahkottuaan, ja useimmat lopulta pääsivätkin pois. On tylsistyttävää opettaa aina samoja varsin yksinkertaisia asioita joka ikäluokalle, muutaman kuukauden välein toistuvasti. Niissä touhuissa on melkoisesti fyysistäkin rasitusta, mutta enemmän henkistä vireälle miehelle, joka uskoo pystyvänsä kehittymään laaja-alaisemminkin.

    En tiedä yhtään tapausta, jossa joku olisi laitettu niihin esikuntatöihin vastoin tahtoaan. Minä ainakin pääsin aina anomuksestani toimeen ja tehtävään, johon oli muitakin hakijoita.

    ”Jotakin kurssia” siellä sotaväessä tosiaan aliupseereillekin ”värkättiin”, monenlaisia, ja pääsykokeiden kautta niille mentiin. Tietyn kurssin hyväksytty suorittaminen oli edellytys tietyille vakansseille pääsemiseksi ja tiettyyn arvoon ylentämiseksi, sellaisia kursseja olivat mm. mestari- ja myöhemmät luutnanttikurssit. Kursseilta saadun todistuksen ”laadulla” oli painoarvoa myös urallaan menestymisessä, jossa kyllä eniten painoi työssään annettu näyttö.

    Joo, vai suojatöissä minä olin, niissä esikunnissa, opettajana, kurssin johtajana, rauhanturvatehtävissä ym. Mitäpä siitä, kun niissä ”suojatöissä” etenin paljon nopeammin ja korkeammalle kuin niissä ”arvokkaimmissa” toissä, ja ne ”suojatyöt´” ja niistä saamani todistukset painoivat paljon hyväkseni saadessani 45-vuotiaana eläkeläisenä hyvän siviilityöpaikan, jossa palvelemastani 18 vuodesta olen saanut jo 17,5 vuotta eläkettä ”lisukkeeksi” sille eläkkeelle, jota olen jo runsaat 35 vuotta nauttinut 25 vuoden palveluksesta siellä sotaväen suojatyöpaikoissa;))
  3. Huojennan huoltasi; en ole kylmettynyt ollenkaan, kun täällä kodin mukavassa lämmössä olen iltaani viettänyt, muutaman lämmittävän drinkinkin ottaen. En siis ole ollut siellä puskassa, jossa sinä olet ja ilmeisesti olet vilusta hytissyt palstaa päivystäessäsi ja minua odottaen.

    Mutta nyt olen jo käynyt iltapesuilla ja olen jo pyjamassa vuoteeseen menossa, mutta sinä varmaan jäät vielä päivystyspaikallesi. Koeta kestää tärkeässä ja vaativassa tehtävässäsi!
  4. Heh heh! Enpä tosiaan hävennyt esiintyä kapteenin ”vaatteissa” silloin, kun niitä ”vaatteita” käytin. En ole hävennyt täälläkään näyttää kuvia itsestäni niissä ”vaatteissa”, mutta olisi kai pitänyt olla näyttämättä, kun muutamat ovat saaneet siitä sellaisen trauman. On tuolla profiilillanikin yksi kuva minusta niissä ”vaatteissa”:

    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xfa1/v/t1.0-9/12508757_10153905059959182_1091679747586833116_n.jpg?oh=93b325db17d4267ed1b638fc3e9ec454&oe=57421A82

    Mutta on jo hetki aikaa siitä, kun tuo kuva otettiin, 37 vuotta. Eräille täällä tuo aika näkyy kyllä olevan ihan tätä päivää, vaikka tuon ajan jälkeen olen elänyt jo lähes puolet elämästäni, aikuiselämästäni paljon suuremmankin osan. Toisaalta ihan tätä päivää tuo menneisyyteni on varmaan ollut tuollekin, joka näkyy muistavan, että täällä niin suurta kiinnostusta saaneissa todistuksissani monia on jo 1950-60 luvuilta.

    Vanhushan jo olen. Varmaan se myös näkyy minusta, ja täällä olen saanut kuulla ulkonäöstäni kovin suorasukaisia mielipiteitä. Toisaalta ne mielipiteen hämmästyttävät, kun ilmeisesti samoilta tahoilta minun ulkoiseen olemukseeni osoitetaan suorastaan kiihkeää - ellei kiimaistakin - kiinnostusta.

    Kyllä ulkonäölläkin on merkitystä, ja koetan kohtuullisesti huolehtia myös ulkoisesta olemuksestani. Mutta sisäinen olemus on sittenkin ihmisessä tärkeintä. Sen ylläpidosta koetan huolehtia enemmän niin itsenikin kuin läheisteni ja muiden elävässä elämässä kanssani yhteyksissä olevien ihmisten vuoksi.

    Sisäiseen olemukseensa tyytyväinen ihminen ei häpeä näyttää ulkoistakaan olemustaan. Ei edes tällaisena vanhuksena, 80-vuotispäivänäni Kroatian Dubrovnikissä otetussa kuvassa, josta varmaan näkyy myös sisäiseen olemukseensa tyytyväinen ihminen (profiilillani tuokin kuva):

    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xlp1/v/t1.0-9/12565441_10153921099044182_155006221459000303_n.jpg?oh=fb6a8dd0cd2e1ac84bd03c0b5f31709a&oe=573CD61F

    Ps.

    Aikomukseni oli tehdä avaus tuosta presidentti Niinistön erinomaisen hyvästä puheesta, mutta kun näin siitä jo avauksenkin tehdyn ja paljon muutenkin puhutun, en välitä siihen puheeseen osallistua. Mieleni tekisi puhua myös tuosta Matti Vanhasen kiinnostavasta näkemyksestä Ruotsin ja Suomen unionista - eli jälleenyhdistymisestä - mutta puhun siitä vasta sitten kun olen hankkinut ja lukenut tuon Vanhasen kirjan. Joten nyt tyydyin puhuin näin eräitä paljon kiinnostavammasta aiheesta, kun huomasin tälle ”tilauksen”.
  5. Varmaan olet vain joutilas turhimus, kun tätä palstaa näyt aina päivystävän ja viesteihini aina sieltä sivusta reagoit. Mitään muuta, mielipiteitä mistään muusta asiasta sinulta ei koskaan nähdä. Mistä johtuneekaan tuollainen kiinnittymisesi minuun? Alemmuuskompleksista kai, ja vaikka se olisi hyvinkin aiheellinen, ei sinun tarvitsisi sitä tuolla tavalla jatkuvasti näyttää.

    Käsitykseni sinusta ei siis ole kovin korkea, mutta voin sentään sanoa sinusta hyvääkin. Sinulla on ihan hyvä suomen kielen taito. Voisit käyttää sen paremminkin kuin vain tuollaisissa viesteissäsi. Ja vastuullisemmin lähimmäisesi kannalta. Eli et viitsisi puhua tuollaisia tuosta majurista aivan varmasti vastoin ymmärrystäsi. Hän on sen verran yksinkertainen, että voi ottaa sen tosissaan ja entistä innokkaammin jatkaa itsensä nolaamista.

    Mitä omaan suomen kielen taitooni tulee, mielestäni minulla on hyvät perusteet uskoa mieluummin vaikkapa niitä ”rottakoulun” suomen opettajia - Saimaan lyseon lehtoreita he olivat - jotka kaikista kokeista antoivat minulle aina vain kiitettäviä arvosanoja. Ehkä sinua korkeampana auktoriteettina tuossa asiassa on syytä pitää myös korkeasti oppineista koostunutta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran raatia, joka totesi ammatillisen perinteen keräyskilpailun voittaneista muistelmistani: ”Vastaajan teksti on erittäin sujuvaa ja oleellisiin asioihin kiinnittyvää”. Olen kai näyttänyt joskus todisteen tuostakin.

    Tämä saa riittää sinullekin, ja vihdoin myös niille muille, joiden ajatusten keskiössä näyn aina olevan. Kun siellä päivystyspaikallasi tietenkin pysyt, varmaan vielä vastaat tähänkin, mutta minä en enää vastaa siihen.
  6. Hauska on tämän avauksen otsikko, kun sitä vertaa siihen, mitä avauksella ja muuallakin avaaja on esittänyt. Eli kummin päinhän se pohjaton kaipuu onkaan? Vai avautuuko hän rehellisesti ja tarkoittaa minuun kohdistuvaa pohjatonta kaipuutaan? Niin varmaan, ehkä tuo totuus kuitenkin vain lipsahti häneltä tarkoittamattaan.

    Niin tai näin, mutta olen ihan kyllikseni saanut jo näistä asioista puhua. Jätin juuri pitkän viestini tuon toisen noihin asioihin yhtä vähin tiedoin ja taidoin janttautuneen ”reservin majurin” avaukselle ”Tottahan majuri sanoi”. Kun siinä viittaan myös tämän avauksen tekijään, tämä aihepiiri saa nyt jäädä rauhaan minulta.

    Eikä nyt ole mielessäni muutakaan tänne tuotavaa. Toivottavasti kepupolitiikka sille vielä aihetta antaa, jolloin saan taas tulla tänne puhumaan siitä, jolloin tuo avaaja ja se toinen ja koku muukin pääsee taas puhumaan ainoasta puhumisen arvoiseksi näkemästään aiheesta - minusta!
  7. Oikaisen sinua hieman: vain tällä toisella hörhöllä on oikeasti armeija-aikaa myös varusmiesajan lisäksi. Tuolla toisella hörhöllä ei voi olla, niin ulkona hän kaikesta on.

    Tämä hörhö on kertonut palvelusurastaan, kouluistaan ja niissä menestymisestään, tehtävistään ja niistä saamistaan arvosteluista ja sotilasarvoistaan, ja on näyttänyt kertomalleen todisteet. Niin olen joutunut tekemään oikaistakseni heidän minulkle ”luomaansa” uraa. Tuo toinen hörhö on kertoillut ”urastaan” vain kovin epämääräistä eikä sillekään ole mitään todisteita esittänyt. Tämä hörhö on näyttänyt saamansa mitalitkin, joissa on pari sotilasansiomitalia korkeampaakin, tuo ”majuri” ei ole edes näyttänyt sitä puheissaan aina esille tuomaansa sotilasansiomitalia, joka on vaatimaton mitali majurille, vaikka se hänen saamansa onkin ainoa numeroitu jo tuhansien jaettujen sotilasansiomitalien joukossa;))

    Varmaa on, ettei tuo toinen hörhö ole suorittanut mitään sotakouluja, hänen suomen kielellään ja kirjallisella esitystaidollaan ei olisi niitä läpäisty. Siellä kanta-aliupseerikoulun eli ”rottakoulun” ensimmäisellä jaksolla yleissivistävät aineet olivat hyvin tärkeässä osassa, ja nimenomaan suomen kieli osoittautui monille sellaiseksi kompastuskiveksi, että opinnot tyssäsivät siihen. Peruskurssini vanhin oppilas oli sodassa mukana ollut reservin aliupseeri, joka oli sodan jälkeen hyväksytty rajavartiostoon kersantti ap:n va-vakanssille, jolla oli jo vuosia palvellut. Saadakseen hänelle ylennyskelpoisuuden kersantti yp:n toimeen ja sen jälkeen ylemmillekin vakansseille hänet oli lähetetty kanta-aliupseerikouluun. Hän ei läpäissyt hyväksyttävästi suomen kielen kokeita ja niin ollen hänen sotilasuransa päättyi kersantti ap:n tasolle.

    Puolivuotisen jakson päättyessä komppaniamme päällikkö kapteeni Hirvonen meidän kaikkien oppilaiden koolla ollessa luetteli niiden nimet, jotka olivat jakson läpäisseet ja onnitteli meitä. Sen jälkeen hän vielä luetteli nekin, joiden opinnot päättyivät siihen ja syyt sille. Heitä oli noin sadan miehen komppaniassamme kymmenkunta. Lähes liikuttuneena hän kohdisti sanansa tuolle rajamiehelle sanoen: ”Erityisesti olisin toivonut teidän, oppilas N. tämän kurssin läpäisevän. Mutta minä en voi siihen vaikuttaa, sillä läpäisyvaatimukset on asetettu korkeammalla tasolla. Sanon vain, että eivät ne diftongit silloin runsas kymmenen vuotta sitten olleet niin tärkeässä asemassa kuin ne nyt noiden vaatimusten mukaan ovat”. Kapteeni Hirvonen viittasi sotaan, jossa hän kuten tuo hylätyksi tullut rajamieskin olivat olleet mukana.

    Aivan varmaa on, että ”res.majurin” suomen kielen taidolla ei olisi läpäisty kanta-aliupseerien peruskurssiakaan, ei reserviupseerikurssia, eikä hänen taidollaan olisi läpäisty kadettikoulun pääsykokeitakaan saati kadettikoulua. Reservialiupseerikoulun hän on hyvinkin voinut varusmiehenä suorittaa ja reservin aliupseerina on voinut yletä kertausharjoitusten kautta kenties jopa reservin vääpeliksi asti, mutta missään nimessä HÄN EI VOI OLLA reservin majuri tai alempikaan reservin upseeri.

    Sitä pitää ihmetellä, miksi ihmeessä hän sellaisena esiintyy ja nolaa noin itsensä. Miksi hänelle upseerius on korkeinta mahdollista kuvitelmissaan. Minunko vuokseni? Siksikö, että hän kuvittelee kapteenin arvoni olevan minulle tärkeintä elämässäni? Minulle, joka jo tuon sotilasurani päättymisen jälkeen olen elänyt paljon enemmän kuin puolet aikuiselämästäni ja on hyvin monia asioita, jotka koen itselleni tuota sotilasarvoani hyvinkin paljon merkittävämmiksi. Kun tällä kepupalstalla olemme, luontevampaa olisi esiintyä täällä vaikka agronomina tai metsänhoitajana, olisi niissäkin uskottavampi kuin majurina, ja jos haluaisi nousta vielä korkeammalle tasolle, onhan silläkin alueella olemassa esim. maa- ja metsätieteiden tohtorin arvo;))

    Siis miksi ihmeessä eräät ovat ottaneet tämän kepupalstan ikään kuin sotilasasioiden palstaksi. Ei tuo ”res.maj” nimittäin ainoa sellainen ole; on täällä ainakin eräs toinen, joka esiintyy ”johtajana” sotilasansioittensa perusteella, ja ne hänenkin ”sotilasansionsa” ovat samanlaista mielikuvituksen luomusta kuin tuon toisen majurin arvokin. tuo ”majuri” ei sentään yritä esiintyä minun rakkaanani ja idolinani kuten tuo toinen, joten on hän sentään tuota toista selväpäisempi.

    Tulipa pitkä selvitys. Toivottavasti tämä asia tuli nyt selväksi sinulle ja muillekin niin, että minun ei tarvitse enää puuttua moiseen tyhjänpäiväisyyteen. Paljon mieluummin puhun vaikka kepupolitiikasta, sillä sehän tämän palstan aihepiirin pitäisi olla. Noista sotilasasioista saan kyllä kuulla ja puhuakin yhä ihan tarpeeksi noissa evp- ja rauhanturvaajayhteisöissäni, joissa mukana olevat niistä myös tietävät ja ymmärtävät aivan eri tasolla kuin nuo tällä palstalla noista asioista höperehtivät.
  8. Eipä sinun tietosi sotaväen asioista näy olevan kovin kummoiset. Palveluksessa olevia kadettiupseereita on yhteensä n. 2500, joista majureita lienee pari-kolmesataa. Reservissä majureita voi olla enintään toinen mokoma.

    Todettakoon, että ammoisina aikoinani kadettiupseereita oli jopa hieman vähemmän kuin tuo 2500, mutta meitä aliupseereita, sittemmin toimiupseereita oli n. 5200. Tuosta upseerijoukosta kenraalikuntaa oli tuolloin yhteensä n. 30, meidän suuresta toimiupseerijoukosta meitä kapteeneja oli eläkkeelle jäädessäni vain neljä.

    Joten kauheaan kademieleen majureita kohtaan minulla ei olisi aihetta, vaikka tuo kapteenin arvoni olisi minulle enintä elämässäni. Sitä se ei kuitenkaan ole, ei todellakaan. Suurimman osan aikuiselämääni olen elänyt jo tuo tuon sotilasurani päättymisen jälkeen, ja siihen jaksoon on sisältynyt ja sisältyy edelleen niin paljon muuta sellaista, joka on itselleni hyvin paljon merkityksellisempää ja arvokkaampaa kuin tuo kapteenin sotilasarvoni.

    Eiköhän jo riitä tästä aihepiiristä.
  9. Näkyypä tulleen tuosta toisesta linkistä varsinainen hirvitys, eikä siitä aukea tarkoittamani. Mutta aukeaa kyllä sivu, josta päässette Maanpuolustuskorkeakoulun sivulle ja sieltä yläotsikon Ajankohtaista valitsemalla saatte esiin Tiedotteen, ja niistä vuodelta 2011 on tiedote otsikolla Ensimmäinen sotatieteiden maisterikurssi valmistui, ja siinä kerrotaan tuo, jonka viestissäni sanon.
  10. Vai niin. Missähän välissä tuo sotilasarvojen ketju on mennyt noin kuin sanot? Ei ainakaan minun sotilasurani ammoisina aikoina. Eikä nytkään, vaan ihan samoin se menee, näkee tästä linkistä:

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Sotilasarvot_Suomen_puolustusvoimissa

    RUK:ssa oppilaana oleva upseerioppilas on siis sotilasarvo, samoin upseerikokelas, jollainen täytyy olla aikansa ennen vänrikiksi ylentämistä. Ja täytyy olla siis vänrikki jo mennessään Kadettikouluun (nykyiseen Maanpuolustuskorkeakouluun), josta valmistuttiin ennen luutnanttina, nyt kolmivuotisen opiskelujakson jälkeen sotatieteen kandidaattina ja luutnanteiksi ylennettynä, tämän jälkeisen nelivuotisen työelämäjakson jälkeen opiskellaan samassa koulussa vielä kaksi vuotta ja sieltä valmistutaan yliluutnantiksi ylennettyinä sotatieteen maistereina:

    http://www.puolustusvoimat.fi/portal/puolustusvoimat.fi/!ut/p/c5/vZHLcqpAGISfhQeIMwNkgCUKzoDc77KxRAM6iGI03J4-VmVzziKuUv697Or_q-oGOXjovO2O1fZ-vJy3J5CBHG8Ij2VqQqQQ5MjQcCOPJ8ESyi4PUpBBcROysTWmegrY5Pf2ZHpOpPa2pfchs8ewMG2bBWakOfaNzc2ImYbN1gLaKShZ-rrq3FJbNLjHr_w_mruy5w-aBRPJ8tCCwOc-RD8-FvSV7hAREW8hQiPUYiWKJYHE-GneDaQfH_5yKgRrkEu_thEjEP1hG89ZwutYCL6Qxb-Q9cK90N_uZYL8WDSzftfM4AwLCoayiHmMZYWXZJAWayhpN6PX1bQTD1Ex1J0V-mzvV_2wufaJN5YH5VTFCQ28y1ArrnJq1d01bygrFYWW8MyygI51s7gPaRY35ypd7AWq72XUk7LA1C9vh6Li4_dPktzptWWiOVzKDgdvaeCtvDnitRqrd6cx30MfY5-Oy71F9Frl5WZIeq2Dpyb3cnO1_nLIhu2G6i30rgn0OQ449NJ8gLbpWj2gU_aPPlSO-wZ8pmAz/dl3/d3/L2dBISEvZ0FBIS9nQSEh/

    Mutta jos olet siis reippaasti yli 80-vuotias mies, silloisen 3-vuotisen kadettikurssin jälkeen tultiin sielä vänrikkeinä joukko-osastoihin, joissa vuoden palvelun jälkeen ylennettiin luutnanteiksi. Kadettikoulu muuttui nelivuotiseksi joskus 1950-1960-lukujen vaihteessa ja silloin sieltä tultiin ulos luutnantteina.

    Miksi ihmeessä haluat esiintyä res.majurina, kun jokainen sotaväen käynyt aivan varmasti ymmärtää, että sellainen et voi olla. Esitystasosi perusteella tuon ymmärtää normaalin yleissivistyksen mukaiset tiedot omaava sotaväkeä käymätön nainenkin. Jos upseeriarvot ovat mielestäsi suurinta mitä on olemassa - esim. suurempaa kuin mitkään siviilipuolen akateemiset arvot - miksi et esiinny vaikka everstinä? Majurihan on vain yhdellä pykälällä kapteenia korkeampi sotilasarvo, ja vanhan sanonnan mukaan ”upseeri on majurina tyhmimmillään”.

    Miksi et voi olla täällä sitä, mitä oikeasti olet? Viittaan taas täällä esiintyneeseen nimim. uusi-ukkiin; kyllä häntä arvostettiin siksi, että hän korosti olevansa vain kansakoulupohjalla ja sotilasarvoltaan rakuuna, mutta kaikki - eräät tosin vastentahtoisesti - ymmärsivät, että kyseessä oli oikea MIES. Tuo sinun majuriksi tekeytymisesi voi kyllä eräitä huvittaa, mutta useimmat meistä eivät nauti siitä, että noin tekee itsensä naurunalaiseksi mies, joka omana oikeana itsenään voisi olla ihan arvostettukin. Eivät tuollaisesta pitäisi läheisesikään, jos saisivat esiintymisestäsi tietää.

    Miksi siis et olisi täälläkin sitä, mitä olet oikeasti; voisit olla ihan arvostettu, tuollaisena majurina esiintyessäsi olet lähinnä naurettava ellet säälittävä. Mm. tiedät monista käytännön asioista ja osaat myös niitä tehdä enemmän kuin monet meistä. Kuinkahan moni meistä pystyisi esim. leipäjuuston valmistukseen? Ainakin minä joudun ostamaan sen kaupasta, samoin jo kauan myös lakkahillon sille, kun en enää jaksa lähteä soille rämpimään lakkoja kerätäkseni.

    Vielä tuosta sotilasansiomitalista: Sain sen viimeisenä palvelusvuotenani, 4.6.1980, mutta ei siinä todellakaan ole numeroa. Eikä ole numeroita tuota korkeimmissakaan saamissani mitaleissa, Suomen Leijonan ja Suomen Valkoisen Ruusun ritariristeissä. Mannerheimin ritariristi, joita yhteensä jaettiin vain 191, on ainoa numeroitu mitali (ei kai niihinkään ole kaiverrettu numeroa, mutta numero ilmoitetaan mitalin luovutus - eli kunniakirjassa). Eikä siinä olisi mitään ylpeiltävää, jos sotilasansiomitalissa olisi sen järjestysnumero, sillä niitä jaetaan toistasataa vuosittain, ja kun jako aloitettiin 1976, nykyisin jaettavan numero olisi varmaan yli 3000.
  11. Eipä tuohon tai tähän ketjuunkaan enää muuta kuin vain toteamus, että ei tuo avaaja näy olevan palstalla ainoa, jolle minä olen tullut merkitykseltäni hänen elämäänsä suuremmaksi. Ei varmaan sinunkaan elämässäsi ollut sisältöä eikä tarkoitusta ennen kuin tulit täällä tuntemaan minut. Tosin vain sillä ominaisuudellasi, joka Juha Watt Vainion mielestä oli myös köyhän ainoo huvitus.

    Joo, kyllä tuo reservin majuri on todellakin aivan ainutlaatuinen. Varmaan sivistykseltäänkin, ja myös yleistiedoiltaan ja ymmärrykseltään. Ei kenelläkään muulla Suomessa ole sellaista sotilasurapolkuakaan kuin hänellä. Itse hän siitä ainutlaatuisesta urapolustaan kertoo ja kommenttini siihen heitin minäkin hänen avauksellaan, joka aukeaa tästä linkistä:

    http://keskustelu.suomi24.fi/t/14101831/tottahan-majuri-sanoi

    Olisikohan sittenkin minun ollut aiheellista paremmin kuin sinun otsikoida tässä sanomani ”totuus tuostakin”?
  12. Kun tuon huomasin, en voi olla puuttumatta tuohon sotilasuraasi. On se edistymisesi siinä ollut niin erikoinen, että vaikka jotakin noista asioista tiedän, tuollaista polkua en tunne.

    Et siis ollut koskaan upseerioppilas, eli et ole käynyt reserviupseerikoulua, vaan kersanttina menit kadettikouluun. Varmaan jollakin poikkeusluvalla, jollaista ei varmaan ole koskaan kenellekään toiselle myönnetty. No, eihän tosin kukaan toinen ole saanut numerolla varustettua sotilasansiomitaliakaan.

    Kadettikoulun olet siis käynyt joskus 1950-luvun alkupuolella, kun sieltä tulit vänrikkinä. 1950-luvun loppupuolella sieltä alettiin valmistua luutnantteina, ja vänrikin arvo jäi vain reservinupseeriarvoksi. Sinun täytyy siis olla minuakin hieman vanhempi mies, eli yli kahdeksankymppinen.

    Aika uskomaton on ollut tuo urakehityksesi. Mutta miksi kadettiupseerina käytät res. majuri -titteliä, vakinaisesta palveluksesta reserviin jääneet entiset aktiiviupseerit käyttävät tittelinään sotilasarvoaan ja sen perässä evp. Ethän enää tuossa korkeassa iässäsi voi olla reservissä, joten silläkin perusteella evp olisit.

    Olisikohan sittenkin niin, että puhut ihan totta tuossa, kun ilmoitat saunamajurin korkeimmaksi sotilasarvoksesi. Ihan tarpeellinen tehtävä sekin on ollut, jonka varmaan olet hyvin hoitanut. Jos laittaisit sen myös niksiksesi, arvostuksesi nousisi ja irvailu sinulle loppuisi tällä palstalla. Tämän sanon ihan hyvää tarkoittavassa mielessä.

    (Tuo uusi profiilikuvasi on kyllä ihan hyvä, paljon tyylikkäämpi kuin ne aikaisemmat!)
  13. Joo, jos ja kun miehellä on munaa - sanan kummassakin merkityksessä - kyllä hänellä on munakarvatkin. Tämän ketjun avaajalla ei kai sellaisia ole, kun hänen mielessään ovat aina erään miehen munakarvat; olisivatko ne hänestä niin kiihottavat vai johtuneeko tuo kateudesta.

    Tällä palstamme majurilla ei tietenkään ole majurin arvomerkkejä, tuskin alempienkaan sotilasarvojen. No, kai hän saunamajurin tehtävässä ansioituneena on voinut korpraalin jämät saada.

    Eipä niitä arvomerkkejä ole enää minunkaan puvuissani, mutta joskus on ollut, monenlaisiakin. Onhan niitä parissa profiilikuvassanikin, sen tiedätte, kun olette ne kuvat suurella mielenkiinnolla tarkkaan tutkineet. Ei siinä mitään sopimatonta; julkinen profiili se on.

    Mutta ehkä tuon avaajan olisi parasta näyttää sille lapsenlapselleen vain kuvista ensimmäistä, lapsuuskuvaani, vaikka hän itse varmaan ihailee noita sotilaspukuisia kuviani ja varmaan myös kuvista viimeistä, jossa olen ihan nykyisessä olemuksessani, johon hän on etärakastunut niin, että siitä nikissäänkin haluaa ilmoittaa.
  14. Sanon tuon viestini lopuksi:

    >>Mutta tämän vielä sanon hyvin vakavasti: Jos yhä todella ”näet” minut täällä muualla kuin tällä nikilläni kirjoittamissani, ole täysin vakuuttunut vakavasta sairaudestasi ja yritä hakea apua ammattiauttajilta. Minä en voi sinua auttaa, vaan sairautesi vain pahenee, jos jatkat tuollaista älytöntä ”käestämistäsi”.<<

    Tuohon viitaten: Koeta, hyvä mies, vihdoinkin hakeutua ammattiauttajien hoitoon! Auttoipa se tai ei noihin harhoihisi, varmaan saisit kuitenkin uusia, mielenkiintoisia harhoja ajateltavaksesi!
  15. Mitähän omituisia tuossa viestissäni on? Ja mitenhän tuollaisen näet kuuluvan siinä sanottuun?

    Joo, olen näyttänyt täälläkin kuviani, kun minulla ei ole syytä piileksiä laillasi puskassa. Ne kuvaniko ovat olleet sopimattominta täällä esitettyä? Eipä luulisi miehen sauna- tai uimarantakuvan kiihottavan tavallista miestä, ei vaikka hänellä olisi niitä tiettyjä taipumuksiakin. Sinua ne näkyvät yölläkin valvottaneen.

    Eivät nuo kuvat ole herättäneet tuollaisia ajatuksia facebookilla, jossa niitä samoja kuviani olen esittänyt.
  16. Kiitos vihjeestä! Siinähän se Ossin osoite on, oikein karttaan merkittynä. Siskoni miehineen asuu kyllä Inkeroisten toisella laidalla, mutta eihän siellä etäisyydet pitkiä ole.

    Vai ruotsin kielen oppikirjoja Ossi myy. Onkohan hän joskus ruotsia opiskellut vai olisivatko lastensa entisiä koulukirjoja. Rahan puutteessa Ossi on, jos tuollaisia tarvitsee myydä; kyllä minä olen vanhoja kirjojani laittanut ilmaiskeräyksiin.
  17. Laitoin tämän viestin tuolle toiselle minusta tekemällesi avaukselle, mutta laitan tämän tännekin, että varmasti tämän huomaisit:

    xxxxxxxxxxxxxxxxxxx

    Kun muutaman päivän jälkeen illan suussa palstan avasin, sitä melkoisesti plarasin, mutta en nähnyt mitään mielenkiintoista siihen tarttuakseni. Mutta nuo eräät sinun avauksesi jäivät kuitenkin vaivaamaan mieltäni. Niistä haluan puhua nyt sinulle.

    Kai on vain pelleilyä sinulta tuo jatkuva minun kaipaamisesi, etsimisesi ja ”löytämisesi” sieltä, missä en ole? Et varmaan oikeasti itsekään usko minun niissä olevan. Samaa pelleilyä kuin nikilläsikin näyttämäsi. Mutta eiköhän tuota lajia liene tullut jo tarpeeksi, kun monella avauksellasikin näyt taas sitä tehneen. Vai etkö todellakaan pysty keksimään muuta, jotain hauskempaa ja älykkäämpääkin? Oletko todella niin avuton?

    Mutta jos tuo sittenkään ei ole pelleilyä, jos minä tällaisen palstan välityksellä olen tullut elämäsi ainoaksi sisällöksi siten kuin näyttää, se on vielä paljon pahempaa kuin avuttomuus, se on hyvin pahaa sairautta.

    En ole juuri puuttunut tuohon huvittavaan hokemaasi nimen nostelusta, jolla kai tarkoitat sitä Ossi-nimeä. En ole koskaan sitä tänne tuonut, kun en ole uskonut sinun olevan se kyseinen henkilö. En ole voinut enkä ainakaan halunnut uskoa, että kaltaisesi olisi palvellut toimiupseerina vaatimattomassakaan tehtävässä. Jos olet se Ossi, olet varmaan seonnut vasta sotilasurasi jälkeen.

    Vaikka minä näyn olevan sinulle kovin tärkeä, sinä et ole sitä minulle, enkä pohdi tekemisiäsi. Mutta sen verran tympääntynyt noihin jatkuviin älyttömyyksiisi olen, että äsken yritin tavoittaa tuota Ossia kysyäkseni, onko hän noiden älyttömyyksien takana, mutta hakukoneilla ei löytynyt kyseisen Ossin puhelinnumeroa eikä sähköpostiosoitettakaan. Olisikohan tuolla Ossilla aihetta peittää yhteystietonsa? Eihän tuo Ossi osallistu noihin evp-rientoihimmekaan, joten olisiko hänellä aihetta hävetä hänet tuntevien joukossa.

    Inkeroisissa kai tuo Ossi asuu. Siellä asuu myös minun siskoni miehineen, muuttivat sinne eläkkeelle jäätyään päästäkseen lähemmäs entisen Sippolan puolella sijaitsevaa kesämökkiään, jolla viettävät kesänsä ja ovat siellä usein talvellakin. Kun käyn seuraavan kerran heitä tapaamassa, aion tavoitella tuota Ossia kotoaan; varmaan hänen osoitteensa siellä löytyy. Sitten selviää, onko kyseessä sinusta mitään tietämätön kunnon mies, vai olisiko sittenkin kyseessä tuollainen ”mies”. Mutta tuskin minä ainakaan ennen kevättä niissä maisemissa käyn, vaikka ennen sitä käyn toki paljon kauempanakin taas maailmaa katselemassa.

    Joo, tiukoillahan olen tässä viikonlopun taas ollut, lueskellen, kirjoitellen - en näille palstoille - kevyesti ulkoillen, muutaman puhelinkeskustelun käyden ja tv:n runsasta urheilutarjontaa katsellen. Eilen illalla olin poikapuoleni lasten synttäreillä, tänään päivällä minulla vuorostaan oli vieraita. Mutta kepu ei ole mielessäni edes häivähtänyt, eikä tämä palstakaan sen jälkeen kun perjantaina jätin viimeisen viestini, pitkän vastineen tuolle höperö-res.majurille tähän ketjuun:

    http://keskustelu.suomi24.fi/t/14095026/kukkopoika-miettii-orrella-etta-tulenko-alas#comment-82963615

    Saatan olla minäkin jo jossakin määrin tapoihini jumiutunut, mutta en ole jumiutunut laillasi tähän palstaan enkä ainakaan kehenkään täällä siten kuin sinä minuun, niin yksinkertainen olen. Ja jos tuo sinun tapasi olla ja elää on aitoa ihmisyyttä, sinulla ei ole aihetta sääliä minua siksi, etten ole ”noussut” sille tasolle, sillä olen hyvin onnellinen siitä.

    En jää tätä pidemmäksi aikaa tälle palstalle, vaan tv-uutiset vielä katsottuani iltaohjelmassani on muuta, mm. saunominen, kun lauantaisauna jäi väliin lasten synttärien vuoksi. Enkä kommentoi mahdollista vastinettasi. Toivon, että minun ei tarvitse ”tällä areenalla” myöhemminkään enää puhua tästä asiasta. Mutta tämän vielä sanon hyvin vakavasti: Jos yhä todella ”näet” minut täällä muualla kuin tällä nikilläni kirjoittamissani, ole täysin vakuuttunut vakavasta sairaudestasi ja yritä hakea apua ammattiauttajilta. Minä en voi sinua auttaa, vaan sairautesi vain pahenee, jos jatkat tuollaista älytöntä ”käestämistäsi”.
  18. Kun muutaman päivän jälkeen illan suussa palstan avasin, sitä melkoisesti plarasin, mutta en nähnyt mitään mielenkiintoista siihen tarttuakseni. Mutta nuo eräät sinun avauksesi jäivät kuitenkin vaivaamaan mieltäni. Niistä haluan puhua nyt sinulle.

    Kai on vain pelleilyä sinulta tuo jatkuva minun kaipaamisesi, etsimisesi ja ”löytämisesi” sieltä, missä en ole? Et varmaan oikeasti itsekään usko minun niissä olevan. Samaa pelleilyä kuin nikilläsikin näyttämäsi. Mutta eiköhän tuota lajia liene tullut jo tarpeeksi, kun monella avauksellasikin näyt taas sitä tehneen. Vai etkö todellakaan pysty keksimään muuta, jotain hauskempaa ja älykkäämpääkin? Oletko todella niin avuton?

    Mutta jos tuo sittenkään ei ole pelleilyä, jos minä tällaisen palstan välityksellä olen tullut elämäsi ainoaksi sisällöksi siten kuin näyttää, se on vielä paljon pahempaa kuin avuttomuus, se on hyvin pahaa sairautta.

    En ole juuri puuttunut tuohon huvittavaan hokemaasi nimen nostelusta, jolla kai tarkoitat sitä Ossi-nimeä. En ole koskaan sitä tänne tuonut, kun en ole uskonut sinun olevan se kyseinen henkilö. En ole voinut enkä ainakaan halunnut uskoa, että kaltaisesi olisi palvellut toimiupseerina vaatimattomassakaan tehtävässä. Jos olet se Ossi, olet varmaan seonnut vasta sotilasurasi jälkeen.

    Vaikka minä näyn olevan sinulle kovin tärkeä, sinä et ole sitä minulle, enkä pohdi tekemisiäsi. Mutta sen verran tympääntynyt noihin jatkuviin älyttömyyksiisi olen, että äsken yritin tavoittaa tuota Ossia kysyäkseni, onko hän noiden älyttömyyksien takana, mutta hakukoneilla ei löytynyt kyseisen Ossin puhelinnumeroa eikä sähköpostiosoitettakaan. Olisikohan tuolla Ossilla aihetta peittää yhteystietonsa? Eihän tuo Ossi osallistu noihin evp-rientoihimmekaan, joten olisiko hänellä aihetta hävetä hänet tuntevien joukossa.

    Inkeroisissa kai tuo Ossi asuu. Siellä asuu myös minun siskoni miehineen, muuttivat sinne eläkkeelle jäätyään päästäkseen lähemmäs entisen Sippolan puolella sijaitsevaa kesämökkiään, jolla viettävät kesänsä ja ovat siellä usein talvellakin. Kun käyn seuraavan kerran heitä tapaamassa, aion tavoitella tuota Ossia kotoaan; varmaan hänen osoitteensa siellä löytyy. Sitten selviää, onko kyseessä sinusta mitään tietämätön kunnon mies, vai olisiko sittenkin kyseessä tuollainen ”mies”. Mutta tuskin minä ainakaan ennen kevättä niissä maisemissa käyn, vaikka ennen sitä käyn toki paljon kauempanakin taas maailmaa katselemassa.

    Joo, tiukoillahan olen tässä viikonlopun taas ollut, lueskellen, kirjoitellen - en näille palstoille - kevyesti ulkoillen, muutaman puhelinkeskustelun käyden ja tv:n runsasta urheilutarjontaa katsellen. Eilen illalla olin poikapuoleni lasten synttäreillä, tänään päivällä minulla vuorostaan oli vieraita. Mutta kepu ei ole mielessäni edes häivähtänyt, eikä tämä palstakaan sen jälkeen kun perjantaina jätin viimeisen viestini, pitkän vastineen tuolle höperö-res.majurille tähän ketjuun:

    http://keskustelu.suomi24.fi/t/14095026/kukkopoika-miettii-orrella-etta-tulenko-alas#comment-82963615

    Saatan olla minäkin jo jossakin määrin tapoihini jumiutunut, mutta en ole jumiutunut laillasi tähän palstaan enkä ainakaan kehenkään täällä siten kuin sinä minuun, niin yksinkertainen olen. Ja jos tuo sinun tapasi olla ja elää on aitoa ihmisyyttä, sinulla ei ole aihetta sääliä minua siksi, etten ole ”noussut” sille tasolle, sillä olen hyvin onnellinen siitä.

    En jää tätä pidemmäksi aikaa tälle palstalle, vaan tv-uutiset vielä katsottuani iltaohjelmassani on muuta, mm. saunominen, kun lauantaisauna jäi väliin lasten synttärien vuoksi. Enkä kommentoi mahdollista vastinettasi. Toivon, että minun ei tarvitse ”tällä areenalla” myöhemminkään enää puhua tästä asiasta. Mutta tämän vielä sanon hyvin vakavasti: Jos yhä todella ”näet” minut täällä muualla kuin tällä nikilläni kirjoittamissani, ole täysin vakuuttunut vakavasta sairaudestasi ja yritä hakea apua ammattiauttajilta. Minä en voi sinua auttaa, vaan sairautesi vain pahenee, jos jatkat tuollaista älytöntä ”käestämistäsi”.
  19. Miksi olet yllättynyt minun kielenkäytöstäni, jos et pidä yllättävänä eräiden kielenkäyttöä minua kohtaan? Eiköhän se heidän kielenkäyttönsä ole ollut hyvin…hyvin paljon rumempaa kuin minun.

    Sinua kohtaan en ole käyttäytynyt mielestäni rumasti kun olen sanonut rehellisen mielipiteeni, että et voi oikeasti olla reservin majuri. Tuskin edes RUK:n suorittamisen perusteella, kun sinnekin pääseminen edellytti jo opintoja, joissa olisi opittu kieltäkin, ja siellä menestymisessä tarvittiin myös kirjallisia taitoja kokeissa. Aktiiviupseerina ainakaan et ole voinut palvella. Aktiiviupseerit ovat ylioppilaita, eikä ylioppilas kirjoita siten kuin sinä. Upseerin tärkein ase oli ja on edelleen sana. Hänen täytyy hallita äidinkielemme sekä suullisesti että kirjallisesti. Ei ole sellaisia upseeritehtäviä, joissa noita taitoja ei tarvittaisi.

    Majuriksi päästäkseen upseeri on joutunut palvelemaan myös esikunnissa, joissa kirjallinen sanankäyttö on upseerilta ehdottomasti vaadittava taito. Eivät ne konekirjoittajat tai muut toimistotytöt ole majuria korkeammalle koulutettuja niin, että he pystyisivät korjailemaan majurin konsepteja, eivät edes uskaltaisi niin tehdä. Eivät niin tehneet toimistoaliupseeritkaan. Ja tavallasi tehtyjä kirjallisia esityksiä ei olisi esikunnasta ulos päästetty. Ja jos kirjallisessa esitystaidossa on suuria kieliopillisiakin puutteita, ei silloin asianomaisen suullinenkaan esitystaito voi olla sellainen, jolla pärjättäisiin kentälläkään tai missään tehtävässä upseerina.

    Mutta ei suullinenkaan eikä varsinkaan kirjallinen esitystaito ole ihmisen mitta. Vaikka nuo taidot olisivat ihmisellä puutteellisetkin, hänellä voi olla paljonkin muita tärkeitä taitoja ja tietoja. Hän voi olla ihan hyvä ammattimies monilla aloilla, voi menestyä myös vaikka yrittäjänä alalla, jolla nuo taidot eivät ole ratkaisevan tärkeitä. Ja hän voi olla monin tavoin oikein hyvä ihminen. Täällä esiintynyt nimim. uusi-ukki oli tästä hyvä esimerkki. Hänen kirjallinen esitystaitonsa oli puutteellinen, mutta hän oli menestynyt hyvin yrittäjänä ja oli oikein hyvä ihminen. Olen tavannut miehen ja tiedän hänen historiansa. Mutta hän ei yrittänyt olla enempää kuin oli, ja korosti olevansa vain kansakoulupohjalla ja sotilasarvoltaan rakuuna.

    Olet näyttänyt täällä, että myös sinulla on tietoja monilta aloilta, ainakin sähkötekniikan alalta varmasti parempia kuin esim. minulla, samoin metsänhoidosta - vaikka nuoruudessani sillä alalla olinkin - kalastuksesta, kaloista ja varmaan monelta muultakin alalta. Ja voit olla hyvinkin taitava ja monipuolinen elinympäristössäsi ja monessakin mielessä ihan kunnon mies. Mutta sotilasalalta tietosi ja varsinkin käsityksesi ovat niin ”erikoisia”, että jos oikein vakavissasi yrität uskotella olevasi res.majuri, sinulla täytyy ns. viirata sen verran pahasti, että suosittelisin hankkiutumista ”päälääkärin” tutkittavaksi.

    Ehkäpä kuitenkin olet vain trolli, joka pelleilläkseen esiintyy tuolla nikillä. Tuohon viittaisi myös tuo profiilikuvasi. Kukaan, joka olisi oikeasti res.majuri ei laittaisi tuollaista, jonka voidaan katsoa lähinnä tarkoittavan pyrkimystä häpäistä majurin arvoa, eli että se arvo ei mitään arvomerkkejä tarvitse.
  20. Ettei teidän vähemmälle jääneiden tarvitsisi kateuksissanne nostella noita ikivanhoja viestejä, joiden linkitkään eivät aukea eikä tarvitsisi kertoa enempää mitättömyydestänne etsiessänne minua puskista, joissa en koskaan ole, laitan tähänkin viestin, jonka äsken jätin omalle avaukselleni:

    xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

    Minä olin sotaväessä vain työssä, hankkimassa elantoa itselleni ja perheelleni. Työpaikkojani olivat UudJP, Huoltokoulu, Puolustusvoimain Tutkimuskeskus, Topografikunta, Esikuntakoulu ja Pääesikunta. Noista olin kolme kertaa komennuksella YK:n rauhanturvatehtävissä.

    Minulla oli monenlaisia töitä, joissa etenin kasvaneen kokemukseni ja saamani lisäkoulutuksen myötä. Aloitin varusmieskouluttajana perusyksikössä ja aliupseerikoulussa, sitten jatkoin varuskunnan muonittajana, kartoitustöissä, esikunnissa hallintopuolella, henkilökunnan kurssien opettajana ja kurssinjohtajana. Rauhanturvatehtävissä olin ensiksi komppanian vääpelinä, myöhemmillä kerroilla esikunnassa komentotoimiston toimistoupseerina.

    En ollut varsinaisesti kyllästynyt entiseenkään tehtävääni vaihtaessani uuteen, mutta halusin kehittyä ammatissani uusien kokemusten kautta. Tehtäviini pääsin aina omasta anomuksestani, paitsi kahteen viimeiseen, opettajaksi Esikuntakouluun ja toimistoupseeriksi Pääesikuntaan menin pyydettynä. Kyllä ne uudet tehtäväni olivat aina edellisiä arvostetumpiakin ammattikunnan keskuudessa ja varmaan myös korkeiden esimiesten mielestä, kun niissä parhaiten myös uralla eteni.

    Aina pyrin olemaan töissäni mahdollisimman hyvä, ja kaikesta päätellen siinä myös onnistuin. Sain uralta sen, mitä silloin saatavissa oli. Ja kun tuli mahdollisuus lähteä eläkkeelle ja päästä siviilitöihin, saamaan uusia kokemuksia ja myös palkkaa eläkkeen lisäksi, heti käytin sen mahdollisuuden hyväkseni.

    Myös siviilityössäni pyrin olemaan mahdollisimman hyvä ja sitä myös arvostettiin ja mukavasti etenin silläkin urallani. Kun työnantaja halusi minut varata niin, että olisin jäänyt sen palvelukseen mahdollisen kriisinkin tullen, empimättä suostuin. Mielessäni eivät edes häivähtäneet kertausharjoitukset ja mahdollisuus niiden kautta yletä reservin majuriksi; sotilasammatillisestikaan en katsonut niitä tarvitsevani ja katsoin res.majurin arvoa paljon tärkeämmäksi etenemisen siviiliurallani, joka sitten toteutuikin.

    Varusmieskersantiksi ylenneenä keväällä va-kersantiksi jäädessäni tarkoitukseni oli olla aktiivipalveluksessa vain kesä, sillä syksyllä aioin mennä opiskelemaan ihan muulle alalle. Mutta kun sen ensimmäisen kesän aikana tapasin naisen, josta tuli vaimoni jalasteni äiti, oli järkevämpää jäädä ilmaiset opinnot tarjoavalle sotilasuralle kuin lähteä velaksi opiskelemaan. En tuota ratkaisuani ole koskaan katunut.

    En siis ollut kutsumussotilas. Mutta kukapa olisi, sillä kutsumus ei elätä. Mutta ihan antaumuksellinen sotilas minusta tuli. Ja ura tarjosi itsellenikin monenlaista mielenkiintoista ihan varsinaisissa tehtävissänikin ja lisäksi rauhanturvareissuilla ja ammatillisessa yhdistystoiminnassa. Ja - mikä parasta - mahdollisuuden päästä nuorena täydelle eläkkeelle ja tienaamaan lisää mielenkiintoisissa siviilitöissä! Ei sitä muutoin olisi saanut tällaista eläkeläiselämääkään, josta jo kohta 20 vuotta olen nauttinut, mm. puolitoimisena maailmanmatkaajana - ja katkeran kateuden aiheena niille, joiden elämä on vain tällä kepupalstalla.
    21. 289 / 331
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt