kapi_

Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

439

Kommenttia

6661

  1. Ohoh! Majuri on oppinut kirjoittamaan! Ja ihan virheettömällä suomen kielellä! Noin hätkähdin ajattelemaan tuota lukiessani. Mutta menin sitten katsomaan sinne, josta tuon linkitit. Ja tyly totuus paljastui.

    Tuohan onkin Keitele Groupin toimitusjohtaja Ilkka Kylävainion tekstiä. Noin puhuu metsäyhtiön johtaja. leipäpappina hän saarnaa. Eikä majuri tietenkään mainitse tekstin alkuperäistä kirjoittajaa vaan laittaa sen omiin nimiinsä. Majurilla kun ei ole käsitystä käyttäytymisvaatimuksista tuossakaan yhtään enempää kuin siinäkään, että majurin ei sovi esiintyä majurina arvomerkittömissä kauluslaatoissa. Eikä käsitystä siitäkään, että majurilta edellytetään myös hyvää suomen kieltä ja kirjoitustaitoa - ”ei sitä muutoin majuriksi pääsisikään”.

    Nyt saa riittää minun panoksekseni tälle avaukselle. Kohta lähden viikkojumppaani ja viikonvaihteessa on muuta ohjelmaa niin, että tuskinpa ainakaan ennen maanantaita palstaa avaan, ellei siihen tule jotain aivan erityistä aihetta.
  2. Onko vika ymmärryksessä vai lukutaidossa? Sanon nimittäin avauksessani näin:

    >>Tämän pienen kansan tarvitsemat kaikki elintarvikkeet saataisiin halvemmalla sieltä, jossa niiden tehokkaaksi tuottamiseksi ovat paremmat maantieteelliset edellytykset. MUTTA MAHDOLLISIA KRIISIAIKOJA AJATELLEN MAANVILJELYKSEN JATKUMINEN SUOMESSA ON TOKI TOIVOTTAVAA JA SILLÄ ON MERKITYSTÄ MEILLE KAIKILLE.<<

    Toimin kyllä monenlaisissa tehtävissä siellä armeijassa aikoinaan - teidän eräiden käsityksen mukaan varmaan ihan äskettäin - eikä minua koskaan niihin siirretty, vaan omasta hakemuksestani niihin pääsin, vaikka hakijoita oli joskus paljonkin. Totaalitolloja olivat kai ne, jotka näkivät panokseni sotaväelle niin arvokkaaksi, että hyvin etenin urallani ja ammattikunnalle korkeimman mahdollisen sotilasarvonkin saavutin ensimmäisten joukossa.

    Kyllä metsien taloudellisella hyödyntämisellä ja niiden virkistyskäytöllä on melkoista ristiriitaa. Jo hamassa nuoruudessani ollessani metsätöissä mm. niillä Lapin suurilla savotoilla tuon ristiriidan näin ja koin pahaa mieltä töiden metsään aikaansaamasta jäljestä. Niitä silloin kuuluja Osaran aukeita eli avohakkuita ei kai enää juuri tehdä, mutta vähemmänkin raiskattu metsä ei ole luonnonmetsän kaltainen ilo ihmiselle eikä eläimellekään.

    Äläkä yritä neuvoa minua vuosikymmenten uutteraa sienestäjää siitä, mistä parhaat sienimaat löytyvät. Eri sienet kasvavat erilaisissa ympäristöissä. Kukin sieni vaatii omalaistansa maaperää ja puustoa, jonka juuriston kanssa symbioosissa sieni kasvaa. Harvinainen on sellainen metsäalue, jossa kasvaisi kaikkia sieniä, rouskuja, tatteja, haperoita, kääpäsieniä, vahakkaita, mesisieniä, valmuskoja, herkkusieni, vahveroita - lähes kaikkia. Sellainen alue on Nuuksion kansallispuisto, ja se on tietysti luonnontilaista, suojeltua metsää. Korvasieniä siellä tosin on vähän, sillä sen kasvulle eduksi todella on maapinnan rikkoutuminen.
  3. Kun tuo sivujuonne lienee tullut päätteeseensä nimim. OikeaJuristin sanottua painavan sanansa, päätän puoleltani palaten avaukseni varsinaiseen asiaan.

    Käsittelin avaukseni jatkossa myös muuta maa-aluettamme kuin metsiämme koskien. Maanviljelyksenkin merkityksen laitoin siinä oikeaan arvokehykseensä. Otin kantaa myös vesistöarvojemme - järviemme ja jokiemme - suhteen. Kun noista asioista ei ole näkemyksestäni eriäviä mielipiteitä esitetty, oltaneen niissä samaa mieltä kanssani.

    Käsittelin myös kaivannaisteollisuuttamme. Aina viisas Mielipidepankki - no, ei aina ihan viisas Nato-käsityksessään - on siihen puuttunut kivasti:

    >>Maaseudullakin on kannattavia elinkeinoja. Metsäteollisuus on niitä yksi ja kaivosteollisuuskin voi olla sellainen, jos keput pidettäisiin poissa kaikesta suunnittelun ja toiminnan edistämisestä. Toista Talvivaaraa Suomi ei enää kestä.<<

    Nyt uutisoitiin Talvivaaran tilanteesta, eikä niissä uutisissa ollut mitään odottamatonta. Nimittäin kerrottiin firman olevan menossa konkurssiin, jos valtiolta - siis meiltä kaikilta - tule merkittävästi lisää rahaa. Tietenkin valtion - eli siis meidän - täytyy laittaa taas runsaasti lisää rahaa. ja kohta taas uudestaan … ja uudestaan…

    Emme todella kestä enää uutta Talvivaaraa. Kyllä sen yhden Talvivaaran aiheuttamissa luontokatastrofeissa riittää työtä vielä kauan sen jälkeenkin, kun lopulta firma joudutaan päästämään konkurssiin. Pitäisiköhän alkaa toivoa, että siitä kiinalaisten hankkeesta Kemiin ei tulisi totta???

    Hyvää yötä!
  4. Okei, olkoon sitten niin kuin sanot. Tuo oli nyt minulta kuitenkin ensimmäinen ja ainoaksi jäävä kerta kun tuon esille tietoja - julkisia - tuosta henkilöstä. Ja tarkoitukseni oli tuon asianomaisen kannalta hyvä, jota viestini lopussa korostan. Vastaavia julkisiakin tietoja minusta on tuotu täällä esille varmaan satoja kertoja, vaikkei niissä viime aikoina ole enää linkit aukeilleet;)) Varmaan ovat myös tehneet niin vain hyvässä tarkoituksessa;))

    En jatka tästä enää yhtään enempää. Toteanpa vain, että vaikka mukavasti sai huomiota ja herätti keskustelua myös avaukseni asia, vielä vilkkaammin näköjään tartuttiin tähän sivujuonteeseen. Nyt kun saivat sanoa sanansa nekin, joilla ei ole koskaan mielipiteitä muusta kuin minusta, ja sanoivat sen sillä samalla sivistyksellä ja taidolla kuin ovat sanoneet aina aikaisemminkin, varmaan jo tuhansia kertoja;))
  5. Kiitos vaan neuvostasi, mutta en koe tuolla viestilläni rikkoneeni tarkoittamaasi viestintärauhaa. Ja jos kyseinen henkilö niin kokee ja nostaa siitä kanteen, minulla on hirmuinen määrä näyttöjä asianomaisen minuun kohdistuneista hyvin paljon suuremmista rikkomuksista. Eli minä kerroin tuossa vain tositietoja, käsittääkseni julkisia, enkä loukkaamistarkoituksessa, ja tuo toinen on puhunut minusta oman päänsä tuottamia törkeitä valheitaan, ja vain panettelutarkoituksessa.

    Enkä siis usko, että tuo, jolle viestini osoitan, olisi henkilö, jonka matrikkelitietoja esitin. Täytynee pyrkiä ottamaan yhteys tuohon Ossi A:han, ja jos - todennäköisesti kun - hän ei ole henkilö, joka tuo ”johtaja” lukuisilla vihjeillään uskottelee olevansa, luultavasti tuo Ossi A nostaa kanteen häntä vastaan.

    En ole koskaan aikaisemmin mennyt edes näin pitkälle tässä asiassa, tule menemään tätäkään vähää, en yhtään mitään tämän jälkeen. Niin olisin tehnyt ilman huomautustasikin, mutta kiitos kuitenkin siitä!
  6. Jo nimimerkistäsi alkaen osoitat ainutlaatuista sivistystäsi. Sivistyksesi mukaista puhetta on myös viestisi, joten mikäpä minä olen siihen vastaamaan. Varsinkaan, kun vastaukseksi sinulle käy hyvin tuo, jonka nimim. Armoton realisti näkyy jo ennakkoon antaneen.

    Ja varsinkin, kun juuri jätin myös tänne jäljennöksen pitkästä vastineestani, jonka annoin avauksellaan tuolle toiselle lähes laillasi sivistyneelle, joka myös pitää minua ajatustensa keskiössä niin, että harvoin hänkään kehenkään muuhun täällä reagoi.
  7. Laitan tännekin tämän, jonka juuri jätin tuon "johtajan" avaukselle, jolla hän on neljä päivää keskustellut minusta itsensä kanssa. Tänne siksi, että tämän huomaisivat nekin, jotka eivät viitsi mennä tuon "johtajan" avauksille.

    xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

    Oletpa niin ahkerasti keskustellut itsesi kanssa minusta tälläkin avauksellasi, että täytyy se minun nyt huomioida, kun sen nyt huomasin oltuani muutamia päiviä tätä palstaa avaamatta:

    Olet sinä outo! Asut palstalla joka päivä aamusta iltaan, ilmeisesti minä koko ajan mielessäsi. Teet avauksia minusta, puhut minusta muiden avauksilla, nostelet vanhoja viestejäni palstalle, metsästät minua loputtomasti. Olet kuin uskollinen koira isäntänsä kintereillä. Koira ei tosin sekoita isäntäänsä vieraisiin; sinä ”näet” minut lukuisissa sivullisissa. Villiinnyt täysin, kun minä en palstalla käy, nähdään viime päiviltäkin.

    Pelleilynä tuollainen olisi ihan liian typerää. Mikä sitä siis teettää? Muun tekemisen puute? Lohduton yksinäisyyskö? Noiden nikkiesi voisi uskoa kertovan perverssistä halustasi minua kohtaan. Vai kertooko tuo kaikki sittenkin vain hyvin vakavasta sairaudestasi? Olenko minä sen aiheuttanut ja miten? En ymmärrä.

    Ja mitä tarkoitat jatkuvasti hokemallasi ”nimen nostelulla”? Ei täällä kukaan ole kenenkään ”nimeä nostanut” niin paljon kuin sinä minun nimeäni. Tarkoitatko sitä, kun eräät tuovat esille tuota ”Ossia”? Huonoa huumoria se on, mutta esittämäsi jälkeen sinun ei luulisi sitä paheksuvan.

    Ossi A:ksihan nuo kustannuksellasi huvittelevat sinut päättelevät. Tässä tietoja siitä Ossi A:sta:

    Hän on syntynyt Karstulassa 07.01.1952. Puolustusvoimain palvelukseen toimiupseeriksi hän on tullut 16.02.1976. On valmistunut PO I:ltä (se entinen peruskurssi tai rottakoulu) 1977, käynyt PO II:n (ent. mestarikurssi) 1982 ja luutnanttikurssin 1986. Ilmeisesti ei ole suorittanut RUK:n kurssia. Siviilikoulutuksensa on kansakoulu. V. 1979 on ollut sotilasarvoltaan vääpeli, naimisissa ja kaksi lasta. V. 1989 on ollut jo sotilasmestari, naimisissa (eri vaimo kuin v. 1979) ja neljä lasta. Harrastukset: lenkkeily, lukeminen, lentopallo, sähly ja puutarhanhoito. Hän on ollut Haminan kerhon jäsen.

    Tiedot ovat vuoden 1979 ja vuoden 1989 toimiupseerimatrikkeleista. Minulla ei ole uudempia. Ossi A:lla ei siis ainakaan noina aikoina liene ollut sellaista ”kiinnostusta” miehiin, kuin ilmeisesti on tuolla ”johtajalla”.

    Jos olet tuo Ossi A, ja kun kerrot palvelleesi puolustusvoimissa 30 vuotta, palvelit kai vuoden 2007 alkuun, jolloin sinun 55-vuotiaana säädetyn eroamisiän täyttyessä oli pakko jäädä eläkkeelle. Ei siis kovin menestyksekäs ura, mutta ei siinä ole mitään hävettävääkään. Menneisyyttähän sotilasurasi jo on, vaikka elät siinä yhä. Siksi et kai ymmärrä, että minä en tee samoin, kun minulla sotilasurani jälkeen oli pitkä siviilityöura ja kun elämässäni on ollut niin kovin paljon myös kaikkea muuta. Sotilasuranihan päättyi jo 01.11.1980, joten palvelimme vain muutaman vuoden samanaikaisesti.

    Vaikea minun on uskoa, että olisit tuo Ossi A. Ei kai kukaan evp-toimiupseeri pyrkine esiintymään johtajana perusteella, että palveli joskus perusyksikkötasolla kenttäkouluttajana. Täyskahelina ainakin kaikki sotaväen käyneet ja sellaisen ”johtajuuden” tuntevat sellaista miestä pitäisivät.

    Et siis liene tuo Ossi A. Jostain syystä - jonka luulen arvaavani, mutta jääköön sanomatta;)) - koetat uskotella, että olisit ollut sotilasuralla. Ja höpötyksilläsi ”nimen nostelusta” yrität luoda itsellesi henkilöllisyyden Ossi A:na.

    Jos vastoin uskoani kuitenkin olisit tuo Ossi A, varmaan ymmärtäisit, että omaksi parhaaksesi yritän saada sinut lopettamaan käyttäytymisesi järjettömyyden. Omaan vielä hyvää tahtoa entisiä ammattitovereitani kohtaan, joiden parhaasta pyrin huolehtimaan jo palvelusaikanakin niin järjestöissämme kuin työssänikin. Mutta kun lienet vain turhimus, jolla ei ole elämässään muuta kuin tämä palsta, loputtomasti joutilasta aikaa ja pahasti pipi pää, varmaan jatkat entiseen tapaasi.

    (Ossi A:sta esitetyt tiedot ovat julkisista matrikkeleista. En siis syyllisty luvattoman tiedon julkaisemiseen. Joten älä yritä lisätä tätä siihen, kun haastat minut oikeuteen kunniasi loukkaamisesta;)))
  8. Oletpa niin ahkerasti keskustellut itsesi kanssa minusta tälläkin avauksellasi, että täytyy se minun nyt huomioida, kun sen nyt huomasin oltuani muutamia päiviä tätä palstaa avaamatta:

    Olet sinä outo! Asut palstalla joka päivä aamusta iltaan, ilmeisesti minä koko ajan mielessäsi. Teet avauksia minusta, puhut minusta muiden avauksilla, nostelet vanhoja viestejäni palstalle, metsästät minua loputtomasti. Olet kuin uskollinen koira isäntänsä kintereillä. Koira ei tosin sekoita isäntäänsä vieraisiin; sinä ”näet” minut lukuisissa sivullisissa. Villiinnyt täysin, kun minä en palstalla käy, nähdään viime päiviltäkin.

    Pelleilynä tuollainen olisi ihan liian typerää. Mikä sitä siis teettää? Muun tekemisen puute? Lohduton yksinäisyyskö? Noiden nikkiesi voisi uskoa kertovan perverssistä halustasi minua kohtaan. Vai kertooko tuo kaikki sittenkin vain hyvin vakavasta sairaudestasi? Olenko minä sen aiheuttanut ja miten? En ymmärrä.

    Ja mitä tarkoitat jatkuvasti hokemallasi ”nimen nostelulla”? Ei täällä kukaan ole kenenkään ”nimeä nostanut” niin paljon kuin sinä minun nimeäni. Tarkoitatko sitä, kun eräät tuovat esille tuota ”Ossia”? Huonoa huumoria se on, mutta esittämäsi jälkeen sinun ei luulisi sitä paheksuvan.

    Ossi A:ksihan nuo kustannuksellasi huvittelevat sinut päättelevät. Tässä tietoja siitä Ossi A:sta:

    Hän on syntynyt Karstulassa 07.01.1952. Puolustusvoimain palvelukseen toimiupseeriksi hän on tullut 16.02.1976. On valmistunut PO I:ltä (se entinen peruskurssi tai rottakoulu) 1977, käynyt PO II:n (ent. mestarikurssi) 1982 ja luutnanttikurssin 1986. Ilmeisesti ei ole suorittanut RUK:n kurssia. Siviilikoulutuksensa on kansakoulu. V. 1979 on ollut sotilasarvoltaan vääpeli, naimisissa ja kaksi lasta. V. 1989 on ollut jo sotilasmestari, naimisissa (eri vaimo kuin v. 1979) ja neljä lasta. Harrastukset: lenkkeily, lukeminen, lentopallo, sähly ja puutarhanhoito. Hän on ollut Haminan kerhon jäsen.

    Tiedot ovat vuoden 1979 ja vuoden 1989 toimiupseerimatrikkeleista. Minulla ei ole uudempia. Ossi A:lla ei siis ainakaan noina aikoina liene ollut sellaista ”kiinnostusta” miehiin, kuin ilmeisesti on tuolla ”johtajalla”.

    Jos olet tuo Ossi A, ja kun kerrot palvelleesi puolustusvoimissa 30 vuotta, palvelit kai vuoden 2007 alkuun, jolloin sinun 55-vuotiaana säädetyn eroamisiän täyttyessä oli pakko jäädä eläkkeelle. Ei siis kovin menestyksekäs ura, mutta ei siinä ole mitään hävettävääkään. Menneisyyttähän sotilasurasi jo on, vaikka elät siinä yhä. Siksi et kai ymmärrä, että minä en tee samoin, kun minulla sotilasurani jälkeen oli pitkä siviilityöura ja kun elämässäni on ollut niin kovin paljon myös kaikkea muuta. Sotilasuranihan päättyi jo 01.11.1980, joten palvelimme vain muutaman vuoden samanaikaisesti.

    Vaikea minun on uskoa, että olisit tuo Ossi A. Ei kai kukaan evp-toimiupseeri pyrkine esiintymään johtajana perusteella, että palveli joskus perusyksikkötasolla kenttäkouluttajana. Täyskahelina ainakin kaikki sotaväen käyneet ja sellaisen ”johtajuuden” tuntevat sellaista miestä pitäisivät.

    Et siis liene tuo Ossi A. Jostain syystä - jonka luulen arvaavani, mutta jääköön sanomatta;)) - koetat uskotella, että olisit ollut sotilasuralla. Ja höpötyksilläsi ”nimen nostelusta” yrität luoda itsellesi henkilöllisyyden Ossi A:na.

    Jos vastoin uskoani kuitenkin olisit tuo Ossi A, varmaan ymmärtäisit, että omaksi parhaaksesi yritän saada sinut lopettamaan käyttäytymisesi järjettömyyden. Omaan vielä hyvää tahtoa entisiä ammattitovereitani kohtaan, joiden parhaasta pyrin huolehtimaan jo palvelusaikanakin niin järjestöissämme kuin työssänikin. Mutta kun lienet vain turhimus, jolla ei ole elämässään muuta kuin tämä palsta, loputtomasti joutilasta aikaa ja pahasti pipi pää, varmaan jatkat entiseen tapaasi.

    (Ossi A:sta esitetyt tiedot ovat julkisista matrikkeleista. En siis syyllisty luvattoman tiedon julkaisemiseen. Joten älä yritä lisätä tätä siihen, kun haastat minut oikeuteen kunniasi loukkaamisesta;)))
  9. Mukavasti on avaukseni herättänyt keskustelua. Ehkä tälle oli ”tilaus”, kun muutamiin päiviin en palstalla käynyt.

    Vastailin nyt useimpiin asiallisiksi katsomiini minulle osoitettuihin vastineisiin, ja on ollut muutakin asiallista keskustelua, johon en näe tarpeelliseksi sivusta puuttua.

    On tullut myös sitä tavallista asiatonta, jonka olen jättänyt ja jätän ”omaan arvoonsa”.

    Luulenpa, että tämä avaukseni on puoleltani loppuun käsitelty. No, jos vielä jotakin mielenkiintoista tulee, saatan siihen hyvinkin puuttua, mutta en nyt välittömästi. Mutta kyllä minä laitan taas uutta sitten, kun sellaiselle aihetta tulee.
  10. Joo, me stadilaisethan Itämerta pahimmin saastutetaan, vähän yli puolimiljoonaisen asukkaan Helsinki saastuttaa paljon enemmän kuin yli viiden miljoonan asukkaan Pietari. Eihän suomalainen teknologia yllä jätevesien puhdistuksessakaan samaan kuin venäläinen. Noin on, ainakin kepulaisen mielestä.

    Metsäteollisuudesta ja sen merkityksestä on näköjään jo kyllin puhuttu ja olen minäkin puhunut, joten eipä siitä muuta kuin että sillä muun viennin arvolla - 78 % kaikesta viennistämme - ei mielestäsi ole kai mitään merkitystä puuhun perustuvaan vientimme rinnalla.

    Mutta mistä ja miksi sinä tuon Sisu-auton tähän sait? Ei kai sillä firmalla ole suuressa kokonaisuudessa metsäteollisuudenkaan kaltaista merkitystä, vaikka sen tuottamat autot edelleen jylläävät ykkösinä raskaissa kuljetustöissä. Kyllä niitä autoja edelleen valmistetaan ja myydään, kotimaassa ja ulkomaillekin, mutta yhä enemmän kai firma nykyisin paneutuu tietotaitovientiin, mm. Kiinaan. Lienet lukenut firman sillä alueella tekemistä monikymmenmiljoonaisista sopimuksista?
  11. Älähän vääristele, Pystyyn_kuollut! En minä väheksy mitään sellaista, joka työllistää ihmisiä, avauksestani ei voida saada sellaista käsitystä. Mutta asetin tuossa metsäteollisuuden vain oikeaan asemaansa kokonaisuudessa. Eli ei se enää ole merkittävin Suomen pystyssä pitäjä, kuten täällä on hehkuteltu.

    Tilanne on noin kuin sanon varsinkin syistä, joita itsekin tuot esille. Eli perinteisempää metsäteollisuutta on purettu ja varmaan vielä puretaan niin paljon, että nuo uudemmat muodot sitä tuskin riittävät korvaamaan.
  12. Joo, tällainen maalainen olen, asun alueella, joka näkyy kuuluvan halutuimpiin asuinalueisiin hyvässä Helsingissämme:

    http://www.hs.fi/kaupunki/a1454814059467

    Tänne ne parempituloiset pyrkivät ns. kantakaupungilta, suurinta pyrky näkyy olevan nimenomaan sieltä Taka-Töölöstä. Sieltä lähtijöiden tilalle varmaan tulee kyllä kylliksi väkeä maalta, varsinkin sieltä Kepulandiasta.
  13. No joo, ehkä olin turhan kärkevä arvioinnissani, ja se aiheutui kai siitä, että täällä eräät kepulaiset ovat hehkuttaneet Suomen ja kaikkien suomalaisten elävän maasta ja metsistä, muu on vain pientä ”lisuketta”. Tunnustinhan tosin minäkin metsäteollisuudella olevan paikallisesti melkoista merkitystä.

    Ihmeteltävä tosiaan on, miksi puurakentaminen ka puukalusteiden tekeminen meillä on niin vähäistä. Viimeisen rauhanturvaajareissuni aikana, siis 1980-luvun alussa Israelissa, Tiberiaksen lähellä Genesaretin järven rannalla oli erään suomalaisen puurakentajan - olisiko ollut Honkarakenne - näytekylä suomalaisista puutaloista. Kuulin sikäläisiltä, että sellaisiin taloihin tunnettiin siellä - vähäpuisessa maassa - suurta kiinnostusta, ja että sellaisia taloja olisi siellä jo ostettukin.

    Onhan tosin puukerrostaloja rakennettu tänne Helsinkiinkin, ja suunnitteilla niitä on paljon lisää, mm. Suomen korkeimmat - 8-kerroksiset - puutalot Jätkäsaareen, mutta olisikohan meillä suorastaan taannuttu perinteisemmässä puurakentamisessa? Ainakin hirsirakentaja-yrittäjä veljeni on lopettanut, myynyt firmansa, mutta lähinnä ikänsä vuoksi, kun hänkin lähenee jo seitsemättäkymmentä ikävuottaan;))

    Toden sanot tuossakin:

    >>Raskas teollisuus soveltuu muutoinkin haja-Suomeen kunhan se vaan perustuu kannattavaan liiketoimintaan. Nämä kannattavat liiketoiminnat ovat aina kannatettava asia. Valitettavasti meillä Suomessa on yhdellä puolueella pyrkimys tukea myös kannattamatonta liiketoimintaa. Sellainen politiikka on koko ajan näivettänyt maaseutua<<


    (Tämä on siis vastineeni tuohon mpp:n minulle osoittamaan toiseen viestiinsä)
  14. Oikeassa olet kaikessa tuossa sanomassasi. Aivan erityisen hyvin näet totuuden tuossa:

    >>Yksi luonnonrikkaus on kuitenkin ylitse muiden ja se sijoittuu joka puolella Suomea ihmisen hartioiden väliin niiden yläpuolelle. Tätä luonnonrikkautta pitäisi vaalia ja jalostaa, sillä sieltä tulevat ne Suomen talouden parhaat ja kannattavimmat saavutukset<<

    Tuon toteutumiselle parhaat edellytykset ovat niillä alueilla, joita kepu pyrkii näivettämään.

    Ehkä vähän liian raflaavasti esitin avauksessani mielipiteeni metsä- ja kaivannaisteollisuutemme merkityksen vähäisyydestä. Myönnän, että on silläkin toki merkitystä, eli oikeassa olet tuossakin:

    >>Maaseudullakin on kannattavia elinkeinoja. Metsäteollisuus on niitä yksi ja kaivosteollisuuskin voi olla sellainen, jos keput pidettäisiin poissa kaikesta suunnittelun ja toiminnan edistämisestä. Toista Talvivaaraa Suomi ei enää kestä<<
  15. ”Hyvä on hiihtäjän hiidellä, kun hanki on hohtava alla”, runoili Eino Leino, ja oikeassa oli. Tuon koin minäkin taas, kun hiihtelemässä olin.

    Lähdin Paloheinän majalta hiihtelemään hyvässä kunnossa olevaa mäen yli metsiin johtavaa tekolatua, mutta sillä oli melkoista ruuhkaa, joka vähensi viihtyvyyttäni. Niinpä sitten poikkesinkin tehdyiltä laduilta Haltialan peltoaukeille, joilla - ihme kyllä - oli myös ihan riittävästi lunta ja latua ja melkoisesti myös muita hiihtelijöitä. No, en kai hiihdellyt kuin ehkä 4-5 km, mutta se on ihan tarpeeksi tällaiselle vanhukselle. Pysähtelinkin ja aurinkoon päin kasvoni kääntäen nautin heleän aurinkoisesta, lähes keväisestä säästä.

    Ihmeen paljon näin arkipäivänäkin keskipäivällä tosiaan oli ihmisiä, joilla on aikaa sellaiseen huviin. Meitä eläkeläisiä joukossa oli kyllä paljon, ja myös koululaisia ilmeisesti koulunsa liikuntaohjelman mukaisesti, mutta myös parhaassa työiässään olevia ihmisiä.

    Paloheinän majan luona oli taas ulkomaalaisia, ei kai turisteja vaan ilmeisesti jonkin lähetystön väkeä hiihtoa opettelemassa. Hauska oli hetken seurata heidän menoaan. Taapersivat kuin alle kouluikäiset suomalaiset lapset, sauvoillaan itseään tukien ja kun suksi lähti luistamaan, peffalleen he pyllähtelivät!

    Muutamia vastineita näkyy tulleen ja niihin pyrin vielä vastailemaan, mutta myöhemmin. Nyt ensiksi teen ja nautin lounaani, paistan eilen ostamiani muikkuja - syön kalaa ainakin kaksi kertaa viikossa - ja lounaan jälkeen otan obligatoriset päivätorkkuni, joita tuo ulkoilemiseni varmaaan mukavasti syventää!
  16. Laajennan avaukseni piiriä koskemaan muutakin maa-aluettamme kuin metsiämme. Kysyn: Jos Suomi ei elä enää metsistään, elääkö se kuitenkin maaperästään? Ja vastaan: ei ainakaan paremmin kuin metsistään, ei edes samaa vertaa.

    Kaivannaisteollisuudellakaan ei ole enää sellaista merkitystä kuin oli aikoinaan Outokummulla. Viime aikoina se on tuottanut tuollaisia kuin Talvivaara, jonka merkitys on vain haitallinen, suorastaan tuhoisa alueellisesti.

    Järviemme ja jokiemme ja niiden merkitys on ehdottomasti suurin virkistyskäytössä. Kalastuksella on toki kaupallistakin merkitystä - minäkin ostin eilen Pakilan S-marketista Puruveden muikkua - mutta Norjan rannikon ”kassilohta” varmaan ostetaan kaupoistamme enemmän kuin korimaista kalaa. Jokiemme valjastamista lisää vesivoiman vuoksi vaativat eivät liene aivan ”täysillä käyviä”.

    Maanviljelyksemmekin merkitys on näin rauhan aikana suuri vain n. viidelle prosentille suomalaisista, maanviljelijöille. Heillekin lähinnä saamiensa tukiaisten vuoksi. Tämän pienen kansan tarvitsemat kaikki elintarvikkeet saataisiin halvemmalla sieltä, jossa niiden tehokkaaksi tuottamiseksi ovat paremmat maantieteelliset edellytykset. Mutta mahdollisia kriisiaikoja ajatellen maanviljelyksen jatkuminen Suomessa on toki toivottavaa ja sillä on merkitystä meille kaikille.

    Tuostapa tuleekin mieleeni ehkä vähemmän hauska tapaus:

    Ammoisen sotilasurani alkuaikoina sanoin maanviljelyksen suurta merkitystä toistuvasti hehkuttaneelle ja oppilaatkin sillä kyllästyttäneelle Huoltokoulun opetusemännälle: ”En tosin ymmärrä maataloudesta juuri muuta kuin että kahta kanaa pienempi karjatalous on kai heikosti kannattavaa, mutta siitä olen varma, että jos joskus siirtyisimme maailmanvaltioon, kaikkinainen maan tonkiminen näillä leveysasteilla lailla kiellettäisiin”.

    Emäntä kanteli tuosta koulun johtajalle eversti Korpiselle ja Ihan syystä jouduin möläyksestäni hänen puhutteluunsa. Hymyilytti tuo tosin everstiäkin kuultuaan selitykseni, mutta kehotti hän minua jatkossa ottamaan jatkossa paremmin huomioon herkkähipiäisen opetusemännän tunteet;))
  17. Kun näyt olevan kiinnostunut minun äänestyskäyttäytymisestäni presidentinvaaleissa, niin kerrotaan:

    Vuoden 1956 vaaleissa, jolloin Kekkonen valittiin ekakerran, en tietenkään äänestänyt, kun olin vasta 20-vuotias ja silloin äänioikeus oli vasta 21-vuotiaana.

    Vuoden 1962 vaaleissakaan en kai äänestänyt, kun se Honka-liitto murtui ennen vaaleja - kiitos siitä Kekkosen Neuvostoliitolta tilaaman nootin. Vuoden 1968 vaaleissa äänestin kokoomuksen valitsijamiehiä, joiden ehdokkaana oli Matti Virkkunen.

    Vuoden 1974 vaaleissa meistä kukaan ei saanut äänestää, kun vaaleja ei pidetty, vaan Kekkonen valitutti itsensä neljäksi vuodeksi poikkeuslailla - ja poikkeuslakihan on laista poikkeamista, jota toisella nimellä kutsutaan rikollisuudeksi.

    Vuonna 1978 taas vaalit pidettiin, ja Suomen eteläisimmässä vaalipaikassa Siinain Abu Rudeisissa - jossa palvelin YK:n rauhanturvajoukoissa - äänestin Suomen Perustuslaillisen Kansanpuolueen valitsijamiehiä, joiden ehdokkaana oli Ahti M Salonen.

    Vuoden 1982 vaaleissa jälleen Suomen eteläisimmässä vaalipaikassa, nyt Golanin Camp Ziouannissa - jossa palvelin jo reserviläisenä viimeisellä rauhanturvaajareissullani - äänestin sosialidemokraattien valitsijamiehiä, joiden ehdokkaana oli Mauno Koivisto, joka tuli valituksi ylivoimaisella äänten enemmistöllä.

    Vuoden 1988 presidentinvaalit olivat ensimmäiset suorat vaalit, ja niissä taas äänestin Mauno Koivistoa, joka tuli myös valituksi. Vuoden 1994 vaaleissa äänestin Martti Ahtisaarta, joka tuli valituksi. Muistan, että vaimoni äänesti Elisabeth Rehniä, kun hän olisi toivonut maan saavan ensimmäisen naispresidentin. Vuoden 2000 vaaleissa me molemmat - vaimoni ja minä - äänestimme ensimmäisellä kierroksella Elisabeth Rehniä, joka ei päässyt toiselle kierrokselle, ja toisella kierroksella jouduimme äänestämään Tarja Halosta, kun vastaehdokkaanaan oli Esko Aho.

    Vuoden 2006 vaaleissa äänestin Sauli Niinistöä, mutta Halonen voitti hänet niukasti. Vaimoni ei ollut enää äänestämässä. Vuoden 2012 vaaleissa äänestin jälleen Sauli Niinistöä, ja hän tuli nyt valituksi ja hyvä presidentti saatiin.

    Joo, työväen luokkaan koen hieman ylpeänä kuuluvani, kun 16-vuotiaasta asti olen omalla työlläni hankkinut elantoni ja aikoinaan sitten avittanut perheenikin elantoa enkä ole koskaan mitään tukia saanut enkä tarvinnutkaan vaan melkoisesti olen tukenut tätä yhteiskuntaa maksamillani veroilla. Ja niistä töistä nyt saan kahtakin eläkettä, joilla varsin mukavasti elelen ja autan vähän muitakin ja eläkkeistänikin maksan melkoisesti veroja, joilla varmaan avitan myös monia tällä palstalla minua suurempina porvareina itseään pitäviä.

    Netistä vielä tarkistelin noiden vaalien ehdokkaat ja hyvin muistan, että noin äänestelin kuin kerroin. Oletko nyt tyytyväinen saamaasi selvitykseen?
  18. Joo, hyvin muistan tuon päivän, jolloin Kekkonen valittiin presidentiksi. Palvelin silloin varusmiehenä, sotilasarvoltani jo alikersanttina, ja tuona päivänä olin JP 2.n päivystävän upseerin apulaisena. Ptalajoonan esikunnassa kuuntelin radiosta tuon vaalin tuloksen julistamisen.

    Minusta oli aivan käsittämätöntä, että Kekkosesta tuli presidentti. Siitä Kekkosesta, josta oli vuosia ollut liikkeellä mitä hurjimpia juttuja. Tietenkin vielä muistimme myös sotasyyllisyysoikeudenkäynnit, joissa arvostetuimpia suomalaisia valtiomiehiä pantiin vankilaan, ja Kekkosta pidettiin ellei suurimpana syyllisenä ainakin Neuvostoliiton kuuliaisimpana apurina siinä.

    Kekkosta pidettiin yleisesti juoppona, hänen naisseikkailuistaan puhuttiin ja räävittiin, hänen julkista ”muhinointiaan” leskirouva Anne-Marie Snellmanin kanssa pidettiin maalle vaarallisena siksi, että tuon amerikkalaisen Associated Press-tietotoimiston edustajana Suomessa toimivan naisen uskottiin oleva kansainvälinen vakooja, naisista hänen kerrottiin myös tapelleen mm. Ranskan lähettiläämme ja entisen AKS-kaverinsa Tauno Jalannin kanssa hotelli Kämpissä, ja samasta syystä myös Tampereella kaverinsa Kalle Kaiharin kassa seurauksella, että Kaihari olisi puukottanut Kekkosta. Ernesti Hentusen lehti ”Totuuden torvi” heittäytyi runolliseksi kertoessaan tuosta tapauksesta silloin, kun Kekkonen oli sairaalassa hoidettavana vatsahaavan vuoksi:

    ”Kansa jo mietti, sekooko äijältä järki,
    Tampereen raitilla joi, kävi vieraissa, härki,
    pahemmin luuli jo itsekin selkäänsä saavan,
    lääkärit tutki, löysivät – vatsahaavan!

    En tietenkään ollut siinä iässä politiikasta paljonkaan kiinnostunut - hyvin paljon suuremman kiinnostukseni kohteita olivat ainakin tytöt;)) - enkä ollut Fagerholminkaan kannattaja, mutta Kekkosen valintaa presidentiksi pidin täysin sopimattomana!

    Kuukautta aikaisemmin pataljoonamme oli ollut pari viikkoa partioimassa Neuvostoliiton Suomelle palauttamassa Porkkalassa, selvittämässä sen tilaa vanhoihin karttoihin havaittavia muutoksia tehden, minäkin siellä kahdesta ryhmästä muodostetun puolijoukkueen johtajana. Yleisesti puhuttiin, että Porkkalan palautus oli Neuvostoliiton lahja presidentti Paasikivelle. Kun vaalien alla Kekkosen kannattajat alkoivat kääntää sitä huomenlahjaksi tulevalle presidentille, Kekkoselle, sitä pidettiin täysin sopimattomana - totena kai kyllä siksi, että Kekkosen miellettiin olleen Neuvostoliiton palvelija.

    Mutta niin vain minäkin totuin Kekkoseen presidenttinä, jollainen hän oli jo aloittaessani sotilasurani kantahenkilökuntaan kuuluvana ja sellaisena hän minutkin ylenteli viimeisiin sotilasarvoihin (upseeriarvoihin ylentää presidentti) ja presidenttinä jatkoi vielä minun jäädessäni uraltani täydelle eläkkeelle. Enkä muista kenenkään edes vauhkonneen hänen verottomasta palkastaan ja eläkkeestään, jonka lisukkeena sai vielä Tamminiemen kartanon asuttavakseen eläkeläisenäkin, kuten nyt on vauhkottu Tarja Halosen paljon vaatimattomammista eduista.

    Mutta siitä olen hieman ylpeä, että selvisin Kekkosen pitkän presidenttikauden niin, ettei minun tarvinnut häntä kertaakaan äänestää!
  19. Tuo harhoissaan johtajaksi ja rakkaaksenikin itsensä kuvitteleva raukka on tainnut seota nyt lopullisesti. Eipä siitä kai kenellekään vahinkoa tulisi, mutta surkeaa on nähdä, millaisessa tilassa hän tänään on jo ollut. Jos hänellä olisi yksikin, joka hänestä edes hiukan välittäisi, kyllä hän olisi tuon raukan jo hoitanut sellaiseen paikkaan, jonne tuollaiset kuuluisivat.

    Ei todellakaan ole enää edes puolipäistä, vaan kyllä se on päänsä täysin menettäneen touhua tuollainen kapin metsästäminen ja hänen näkemisensä yhä useammissa, kas, kun ei vielä itsessään. Ja sen jälkeen mitä on minusta esittänyt uhkailee vievänsä minut oikeuteen kunniansa loukkaamisesta. Ja sitten pyytää kuitenkin pyytää minun apuani estämään häneen kohdistuvaa törkyilyä, joka on hyvin pientä sen rinnalla, mitä on kohdistanut minuun. Ei ole enää pienintäkään epäilystä hänen mielensä sairaudesta.

    Kyllähän täällä jo yli 10 vuotta sitten minua metsästettiin ja minut nähtiin monissa ihan sivullisissa, mutta ei se sentään tuollaista ollut. Kun silloin kuitenkin tein laulun asiasta, esitettäköön se nyt tässäkin yhteydessä, ja tämä nyt saa jäädä minun viimeiseksi viestikseni vähän pitemmäksi aikaa. Tämän varmaan eräissä muissakin muistoja herättävän kauniin laulun myötä siis Hyvää Yötä!

    KAPIN METSÄSTÄJÄT (sanat: Korhos-Jorkka)
    Alkuperäinen: Aaveratsastajat (Riders in the sky) Säv. Stan Jones

    Kun kulkee eräs vanha kapi halki saittien (saittien),
    niin perässänsä kepulauma mylvii hirmuinen (hirmuinen).
    Jos silmistänsä lauma joskus kapin kadottaa,
    on paniikissa jokainen – ja alkaa taas huu-haa!
    Alkaa siis työ, etsintätyö,
    sonnimies tahtia lyö!

    On saitilta taas poistunut jo kapi nauraen (ha ha haa),
    mut etsintäänsä yhä jatkaa joukko hikinen (en luovu, en,
    vaan kiilusilmä jokaisella niin jo harottaa,
    että silloin monikin taas tämän kuulla saa:
    ”Kapi sä oot, kapi sä oot,
    varmasti oot – ho hoo!”

    On etsijät jo väsyneet ja moni läähättää (lääh lääh).
    Ei silti kukaan joukostansa taaemmaksi jää (ei jää)
    kun kapia he koettavat kilvan tavoittaa,
    mut ponnistukset turhaa on – he eivät kiinni saa.
    Hiipii jo yö, jatkuu vain työ,
    sonnimies tahtia lyö!

    Ja vaikka kukaan täysipäinen kapia ei nää (ei nää),
    niin kepulaisen mielessä vain kapi myllertää (ää, ää)
    Nyt ”neutris” sekä ”ukkikin” jo kapiks´ tulla saa!
    Mut onko varmaa sittenkään? – Nyt pääni halkeaa!
    Kapi vai ei? Kertokaa, hei!
    Järjen tuo arvoitus vei.

    Kas, silloin vasta loanheitto täyden puhdin saa (saa, saa)
    ja kepulainen viimeinenkin mukaan porhaltaa (taa, taa)
    ja punikki on loanheiton kohde jokainen
    hän vaikka kuinka olisikin – sinivalkoinen!
    Jatkuu vain yö, ja raskas työ,
    sellainen miestä syö!

    Taas sonta lentää saitilla ja sanan säilä soi (soi, soi)!
    Ei haittaa vaikka säilän terän tylsäks´ nähdä voi (voi, voi)!
    Ja vaikka säilä katkeiskin, kun oikein yrittää,
    niin lyöjän käteen ainakin – säilän kahva jää.
    Kun keskustaa näin edustaa,
    auki on taivas ja maa!

    Mut silloin kepulaisen päässä ääni huudahtaa (uuaa):
    ”Sä käänny pois jo tieltäsi, et sitä jatkaa saa! (et saa)
    Tai päästäs´ lepakoiden laumaa joudut ajamaan
    pian siellä minne johtaa ties – jos jatkat tuota vaan!”
    Kädessään vyö naulaa jo lyö
    sonnimies seinään – on yö,
    niin synkkä yö,
    viimeinen yö….
    oo oo
    hoo hoo
  20. Johan on kumma! Minunko pitäisi toimia tuon kahelin hyväksi kaiken sen jälkeen, mitä hän on minusta esittänyt! Ja että minunko mahdollisuuksiini tuossakin uskotaan, vaikka niin mitätön mies olen mielestänne ollut, että kukaan ei ole ottanut minua tosissaan!

    Kyllä minä silti voisin hyvän hyvyyttäni yrittää saada loppumaan törkyilyn tuota reppanaa kohtaan, mutta en usko siihen pystyväni. Miksi et itse yritä, jos uskot olevasi minua pystyvämpi?

    Taidatpa olla tuo kyseinen reppana itse, kukapa muu täällä eläisi vuosikymmenten takaisessa menneisyydessä minua esikuntamieheksi puhutellen. Sinulta lienee tullut tuo kaikki muukin, joka hämmästytti minua niin, että täytyi tulla vielä tämä sanomaan. Voi sinua raukkaa - mutta ”niin makaa kuin petaa”.
    21. 289 / 334
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt