kapi_

Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

383

Kommenttia

6211

  1. Pyydän anteeksi, että olin väärässä tuon O V Kuusisen suhteen - hän siis oli sdp:n puheenjohtaja äskettäin, 1911-1913, ja väärässä olin myös toisessa yhtä äskettäisessä asiassa, kun sekoitin nuo vanhasuomalaiset ja nuorsuomalaiset. Ehkä lieventäväksi asianhaaraksi minulle on katsottava se, että en ole koskaan kokenut olleeni alkiolainen, enkä liioin sen sinua ilmeisesti kiinnostavan aatteen kannattaja, jollaisena Kuusinen tuli parhaiten tunnetuksi ja sellaisena jää historiaan, jo kauas sinnekin.

    Siis anteeksi, sinä et varmaan ole ollut koskaan väärässä missään asiassa.

    No, olethan tosin ollut lukuisat kerrat väärässä asiassa, jossa sinulla luulisi totuuden olevan hyvin tiedossa, kun se on se on paljon tuoreempi ja sinua eniten kiinnostava asia, kun en ole nähnyt sinun koskaan muusta puhuvan. Tiedät, mikä se asia on, mielenkiintosi ainoa todellinen kohde. En esim. jatkuvasti ruiki reisilleni noissa historiankaan asioissa, päinvastoin yleensä olen ollut oikeassa aina niissä asioissa, jotka minua ovat enemmän kiinnostaneet. Kuten esim. tutkielmassani Urho Kekkosesta.

    Joten pyydäpä sinä vuorostasi nyt anteeksi minulta, sillä vaikka monena olen ollut elämässäni ja kai minusta on moneksi vieläkin, mutta ei minusta ole miksikään sellaiseksi, jollaiseksi minua aina kuvailet.

    Väärässä kyllä taisin olla tuossa arvelussani USA-Venäjä -matsin lopputuloksestakin, jota on jäljellä enää muutamia minuutteja ja Venäjä johtaa 3-0. Jos ja todennäköisesti kun Venäjä matsin voittaa, tulos on varmaan sinun mieleesi.
  2. Noin kai asia tarkalleen ottaen oli kuin sanot. Enpä minä niin tarkkaan enää muista noita vanhasuomalaisten ja nuorsuomalaisten eroja, olen jo unohtanut, vaikka olen tietysti niistä joskus lukenut, kun historian(kin) harrastaja olen ollut.

    Joka tapauksessa tuolla Aleksander Filanderilla, myöhemmällä Santaeri Alkiolla oli samoja kiinnostuksia kuin oli Otto Ville Kuusisellakin. Kuusinenkin oli aluksi Alkion lailla raittiusaatteen kannattajia, se aatehan oli yhteinen niin alkiolaisuudessa kuin työväen liikkeessä. Alkio sen aatteensa säilyttikin, onhan hän kieltolakimme isä, mutta Kuusinen lienee viimeistään Moskovassa oppinut toisenlaisille tavoille.

    Vaikka sinäkään et enää puuttunut avaukseni asiaan - olet sen kyllä jo kerran tehnyt - kiva, että tulit käymään ja esittämään ihan asiallisen oikaisun tuosta asiasta, jonka eräät ilmeisesti näkevät paljon tärkeämmäksi kuin myöhemmät asiat, päivänpolitiikasta puhumattakaan.

    Mutta nyt keskityn katsomaan tuota toista välieräottelua, USA-Venäjä. USA:llehan Suomi hävisi, mutta voitti Venäjän. Näin ollen USA:n pitäisi hakata Venäjä selvästi. Voi sen kyllä tehdäkin, jolloin loppuottelussa on vastakkain kaksi amerikkalaista maata. Kanadalle USA tuskin kuitenkaan mahtaisi mitään.
  3. Eipä ole tullut eilen illalla toivomiani puheenvuoroja avaukseni asiasta. Mielestään tärkeämmässä asiassa on noiden muutamien viestien heittäjien ajatukset liikkuneet. Siinä samassa tärkeimmäksi nähdyssä asiassa eräiden - ilmeisesti samojen palsta-ahkeroijien - ajatukset ovat liikkuneet palstalla yleisemminkin, monilla avauksillaankin ovat sen kertoneet.

    Nuo puskissaan palstaa päivystäneet ovat keskittyneet lähinnä puhumaan vain muista keskustelijoista. Kai sellainen kiinnostus muita, etenkin maalla harvinaisia tuntemattomia liikkujia kohtaan kuuluu edelleen maalaisuuteen. Olen luullut, että sellainen eläisi enää vain vanhoissa suomi-filmeissä, mutta voimissaan se ”kulttuuri” siellä näkyy edelleen olevan. Huvittaa, kun minut on ”nähty” Osmiuminakin ja Oulun opena. Toivottavasti nuo eivät siitä loukkaannu. Onneksi minua ei ole nähty tuona ”näkijänä”.

    Parillakin avauksella on nostettu esille kymmenen vuoden takaisia ketjuja, joissa on puhuttu Otto Ville Kuusisesta ja siitä, että minä tuolloin väitin, ettei Kuusinen olisi ollut koskaan sdp:n puheenjohtaja. Siihen uskoon minua hämäsi tässä linkissä kerrottu, jossa ymmärsin puhuttavan puoluekokousten puheenjohtajista ja sihteereistä:

    http://www.sdp.fi/fi/component/content/article/30-sdp/tutustu/taustat/4171-puoluekokoukset-puheenjohtajat-ja-puoluesihteerit-1899

    Yleensähän yhdistyksen puheenjohtaja ei toimi yhdistyksen vuosikokouksen puheenjohtajana. Ei kai kepunkaan puoluekokousta johtane puolueen johtaja. Olen toiminut monet kerrat yhdistksen vuosikokouksen puheenjohtajana olematta sen yhdistyksen puheenjohtaja. Niin aikoinaan omassa sotilaskerhossanikin, jonka puheenjohtajana ollessani en tainnut kertaakaan toimia vuosikokouksen puheenjohtajana. Moniaita vuosia sitten valtakunnallisen rauhanturvaajaliiton vuosikokouksessa Helsingin Kalastajatorpalla toimin kokouksen puheenjohtajana, kun yhdistys halusi antaa sen tehtävän järjestäjille Helsingin sinibareteille, joka asetti minut siihen tehtävään.

    Huomasin kyllä pian tuon Kuusista koskevan virheeni ja oikaisin sen, mutta yhä siihen näkyvät tarrautuvan eräät, jotka eivät ole koskaan täällä olleet väärässä käsityksessä missään asiassa;))

    Väärään uskooni varmaan vaikutti Kuusisen myöhemmästä historiasta saamani käsitys, vaikka olisihan minun pitänyt lukemastani muistaa, että alkujaan Kuusinen oli alkiolainen vanhasuomalainen, palavasti isänmaallinen mies, ja vielä noihin aikoihin - siis 1911-1913 - hän sosialidemokraattinakin oli vielä varsin maltillinen, uskovaisuuteenkin taipuvainen maisterismies, joka mm. runoili näin:

    Sä nääthän Herra korkeudestas, kuinka työmies täällä raataa.
    Mitä satoa meidän kylvöstä nous, se salli myös meidän kaataa!
    Suur Jumala, katso syvälle: Sydän meillä on puhdas ja vakaa.
    Sinun oikeutes, Sinun pyhyytes, ne heikolle voiton takaa!

    Mutta sitten Kuusinen radikalisoitui ja hänestä tuli kommunisti, kunnon neuvostoliittolainen, Stalinin uskottu. Mutta jo kauan tuo mies on maannut siellä Kremlin muurissa, eikä häntä Venäjän historiassa enää mainittanekaan. Mutta eräille täällä hän elää vielä ja nuo yli sadan vuoden takaiset tapahtumat ovat heille eilispäivää.

    Joo, Kuusisessa tapahtui suuri muutos noiden sdp:n puheenjohtajavuosiensa jälkeen. Hänestä tuli vallankumouksellinen ja ei-vallakumouksellisten Tannerin johtamien demareiden pahin vihollinen, ja vastaava käsitys demareilla oli hänestä. Harvoinkos noita täydellisiä takinkääntämisiä on politiikassa tapahtunut. Tulihan Haminan vallien teloittajasta Urho Kekkosestakin neukkujen ylin ystävä. Ja onhan tällä alemmallakin tasolla joku muuttanut käsitystään aiemmin kannattamastaan puolueesta;)) Sellaista ei jossain kaukaisessa menneisyydessä elävä syntymäkepulainen voine ymmärtää.

    Kun ei siis ole tullut toivomiani asiallisia viestejä, puhuin nyt sitten vielä noista. Noiden viestien lähettäjät lienevät nyt tyytyväisiä.
  4. Sanon avaukseni loppuviestissä:

    >>No, pianhan alettaneen nähdä enemmän kaikesta tuosta, josta nyt vain yritän herättää keskustelua<<

    Hieman on jo alettu nähdä. Tässä eräitä näkymiä:

    http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/81799-pelko-herasi-miljardisaastoista-mika-yksilon-rahoitusvastuu

    http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/81789-juha-sipila-kuntien-2-mrd-eun-saastoista-voidaan-karsia-tehtavia

    http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/81769-us-sai-salatut-sote-paperit-epailys-lopputulos-ennalta-maaratty

    Ajan hermolla on hyvin tuo nettilehti Uusi Suomi. Kovin puolueetonkin, vaikka sen omistajilla, Herlineillä, on kepulaista sukutaustaa, onhan Kekkosen vahva tukimies Kustaa Vilkuna lehden nykyisen pääomistajan isoisä äidin puolelta.

    Tänään kuultiin, että hallituksen muodostajat pyrkivät saamaan kotitalousvähennyksen kasvattamaan 70 %:iin yli 75-vuotiailta. Jos se toteutuu, eipä tässä meikäläisen tarvitse enää itsensä tehdä nurmikon ja pensasaidan leikkausta eikä lumitöitä, ja voin ottaa taas ulkopuolisen siivoojankin, jolloin naisystävälleni jäisi lähinnä vain kokkaajan tehtävä. No, vähän muutakin, mutta eipä siitä tällaisella palstalla….

    Hieman tikusta asiaa tehden halusin tällä viestilläni nostaa tämän avaukseni näkyville toivoen, että jospa joku sen asiasta kiinnostunut ja ajatuksia omaava keskustelukykyinen siihen vielä puuttuisi. Nyt vain hyvää yötä!
  5. Ehkä oli ennenaikaista pyytää näkemyksiä siitä, millaisen ohjelman ja millaisen ministerikoostumuksen hallitus saa, ja millaisia vaikutuksia sillä voisi olla maamme tulevaisuuteen. Eikä ole haluttu arvella sitäkään kysymääni, että millaisia, mihin kaikkeen kohdistuvia säästöjä ja leikkauksiakin hallitus joutuu tekemään ja miksi juuri niihin. Ymmärrän hyvin; kukapa sen vielä tietäisi. Varmaa vain on, että niitä säästöjä ja leikkauksia joudutaan tekemään. Varmaan kuulemme pian asiasta enemmän. EU on antanut Suomelle vakavan varoituksen talouskurisäännösten rikkomisesta ja vaatii heinäkuun alkuun mennessä vastausta, jossa kerrotaan toimenpiteistä, joilla taloutemme aiotaan kuntoon saada.

    Paljonhan on avaukselleni tullut vastineita. Sen asiassa pysyneitä oikeastaan vain yksi, Pystyyn_kuolleelta - ei yllätä, että juuri häneltä. Enimmät vastineet ovat liikkuneet sivupoluilla, puolueiden oletetussa olemuksessa ja tässä pahassa Helsingissä. Olen vastaillut muutamaan sellaiseenkin. Mutta en ole vastaillut viesteihin, joiden aiheena olen ollut vain minä. Ihme, että sellaisiakin on tullut, vaikka avaukseni alussa selvästi ilmoitin, että sellaiset viestit jätän huomiotta. Mutta varmaan nuo viestittelijät ovat ajatelleet, että ”yrittänyttä ei laiteta”. Huomiottani jäämisestä turhautuneina he ovat sitten tehneet omia avauksiaankin siitä heille kaikkein mielenkiintoisimmasta aiheesta.

    No, huomioin nyt tässä kuitenkin tuon, jossa on minun päätelty olevan tulossa kepulaiseksi, kun olen avauksessani osoittanut sellaista luottamusta Sipilään. En nyt sentään, mutta toki mielelläni annan tunnustusta sille, joka sellaista ansaitsee, edustakoon hän mitä puoluetta tahansa. Ja jos tämä nyt muodostettava hallitus maamme asiat kuntoon saa, kyllä kepukin saa siitä minulta tunnustusta. Näyttää kyllä siltä, että Sipilänkin terveiden näkemysten vahvana taustavaikuttajana on Stubb ja kokoomus. Joten tuskin minun tarvitsee puoluekantaani vaihtaa, kun en enää kovin monissa vaaleissa äänestäjänäkään liene.

    Mutta demarihan minä näyn olevan tuossa eräälle sellaiselle, joka tiettyyn puolueeseen syntyneenä pitää käsittämättömänä sitä, että joku toinen voi vaihtaa puoluekannatustaan jos näkee maan edun sitä edellyttävän ja jos hänen omakin elämäntilanteensa on vuosien saatossa muuttunut toisenlaiseksi kuin joskus ennen. Tai jos on pettynyt joskus aikaisemmin kannattamaansa puolueeseen. Tästä asiasta totesin näin jo avauksellani:

    >>Vaalitulos osoitti, että monet muutkin kuin minä ovat menettäneet luottamuksensa demareihin, joita ovat joskus kannattaneet kuten minäkin aikoinaan. Ei sdp ole enää lainkaan sama puolue kuin oli vielä Lipposen sitä johtaessa<<

    Eipä tämä avaukseni antane minulle aihetta enempään, jollei uusia asiallisia vastineita tule. Tänä iltana ainakaan en enää palstaa avaa, vaan alan kohta keskittyä jännittävän Suomi-Tsekki -matsin katsomiseen. Saa nähdä, voinko sen päätyttyä kohottaa voitonmaljan vai joudunko ottamaan tömpsyn murheeseen. Urheilujuomaa kumpaakin tarkoitusta varten on kyllä baarikaapissani!
  6. Menipä nuo kosket stadilaiselta sekaisin. Äänekoskelle se tehdas tulee, ei Valkeakoskelle. Sorry, keskisuomalaiset, ja pahoitteluni myös pirkanmaalaisille, että lupasin teille liikoja;))
  7. Olen sattunut sulkemaan koneeni eilen illalla juuri ennen kuin olet jättänyt tuon viestisi, joten voin vastata siihen vasta nyt.

    En ole eri mieltä siitä, etteikö uusien taloudellisten menestysalojen syntyminen olisi taloudellemme tärkeää, jopa tärkeintä. Mutta niitä ”uusia Nokioita” ei putkahtele esille noin vain, joten tärkeää on pitää huolta myös entisten menestymismahdollisuuksista. Metalliteollisuutemme on edelleen merkittävä sekä työllistäjänä että tuotantotekijänä. Metsäteollisuusyhtiömme ovat muuttuneet kansainvälisiksi ja työllistävät enemmän ulkomailla kuin Suomessa, mutta pieniä toivon väläytyksiä tulee nyt sieltäkin, kuten Valkeakoskelle perustettava suurtehdas. Yhä suurempi merkitys on pienyrityksillä, joita tarvittaisiin lisää eri aloille, ja sellaisille on mahdollisuuksia, jos valtiovalta niitä pyrkii tukemaan, ja Sipilän oman historian tuntien niin uskon tapahtuvan.

    Vaikka varsinainen metsäteollisuus ei ole enää aikoihin ollut entisaikojen mahtitekijä työllistämisen eikä kansantaloudenkaan kannalta, muulla puuhun perustuvalla teollisuudella voisi olla suuremmatkin mahdollisuudet. Niin työllistäjänä kuin tuottajana, myös viennin kautta. Eilen väläyteltiin uutisissa mahdollisuutta viedä Suomen vedenpuhdistustaitoa Kiinaan, jossa sillä voisi olla hyvin suuret mahdollisuudet. Mahdollisuuksia olisi varmaan monilla muillakin aloilla, jos ne vain osattaisiin käyttää. Viime vuosikymmeninä vuodesta toiseen kasvanut työllistäjä, palvelut, tuskin tulee enää kasvamaan, kun - kuten olet todennut - yhä enemmän siirrytään itsepalveluihin, eikä palveluilla ole tarvittavaa uutta kasvua tuovaa merkitystä.

    Tuo mainitsemasi tiedotustilaisuus ei mielestäni lässähtänyt vaan yllätti sikäli, että niin samanlaiset näkemykset kaikilla kolmella puolueella on tavoitteista. Yllättävän hyvässä yhteishengessä ovat pysyneet. Soini on kyllä joutunut peräytymään melkoisesti persujen vaaliohjelmassa olleista tavoitteista, ja kepukin ainakin Nato-linjauksessaan, jossa Stubb on saanut tahtonsa läpi, joka tässä todetaan:

    http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/81732-arvio-suomen-uudesta-nato-linjasta-annettava-taysi-tunnustus

    Joo, saattaapa Sipilä ja saattavat muutkin puoluejohtajat nyt ministerivalinnoissaan luottaa vanhoihin konkareihin haluten palkita heitä. Onneksi sentään Väyrynen ei kuulu Sipilän luottomiehiin;))
  8. Eipä ole ollut halukkuutta esittää mielipiteitä noista avauksissani esille tuomistani asioista. Ymmärrettäväähän sellainen varovaisuus on, kun tässä vaiheessa ei vielä tarkemmin tiedetä, millainen siitä hallitusohjelmasta tulee ja ketkä milläkin ministeripaikalla sitä toteuttavat.

    Melko hyvää vinkkiä asiaan kyllä jo saatiin tuon puoluejohtajien strategiapalaverin tuloksista, joita tänään on raportoitu ja joita minäkin viestissäni klo 18.18 toin esille. Kokoomushan tuossa palaverissa on vetänyt pisimmän korren, eikä se liene ollut epämieluista Sipilällekään, mutta Soini on joutunut taipumaan. Oikein hyvä lopputulos tuosta palaverista on tullut.

    Hieman sivupoluillehan keskustelu on kyllä mennyt, kun lähes pääosaan on noussut vain tämä Helsinki, vaikka paljon laajemmat asiat ovat noiden hallitusneuvottelujen agendalla. Joku on linkittänyt aiheen tiimoilta pitkiä juttuja, joihin ei voi suhtautua vakavasti, kun näkee, millaiselta taholta ne ovat tulleet, joten niitä ei tarvitse kommentoida enempää.

    Kovin hupaisiakin puheenvuoroja Helsingin tiimoilta on käytetty, varsinkin tuossa nikillä muualla_parempi_elämä annetussa viestissä, jossa viestittäjän tarkoitusta on hieman vaikea ymmärtää perin… hm… erikoisen kirjoitusasun vuoksi. Hyvät naurut se minussa kuitenkin herätti, tosin lähinnä vain sen… hm… erikoisen kirjoitusasun vuoksi.

    Tyytyväinen olen siihen, että otettu huomioon alussa esittämäni toivomus, että poissa pysyisivät ne, joille minä olen se kaikkein kiinnostavin ja tärkein asia. Mutta ovathan he sitten puhuneet siitä suuriman mielenkiintonsa kohteesta toisaalla. Ja ehkä minulla on syytä siihenkin, että tällä avauksella Helsinki on saanut niin keskeisen sijan. Jää vain pohdittavaksi, että onko se seurausta siitä, että minä asun täällä. Vai onko sittenkin korrelaatio päinvastainen, eli että noille eräille Helsinki on jatkuvan kiinnostuksen kohde ja päänsäryn aihe, ja kun minä asun täällä, saan kantaa seurauksia siitä?;))

    Tänä iltana ei tule jääkiekkoa, joten pääsen ajoissa vuoteeseen, ja kun tämä avaukseni ei toistaiseksi anna minulle aihetta enempään, toivottelen jo nyt kaikille hyvää yötä!
  9. Eikö kukaan ole kertonut? Minäpä kerron:

    Lapillekin siitä on se hyöty, että siitä on hyötyä pääkaupunkiseudulle, Suomen taloudenkin veturille. Ja kun jostain hankkeesta on hyötyä tänne, täältä riittää yhä enemmän jaettavaa sinne, jossa ei omilla pärjätä. Lappikin on niitä alueita.

    Etkö ole koskaan kuullut tällaisesta järjestelmästä:

    http://www.kunnat.net/fi/asiantuntijapalvelut/kuntatalous/valtionosuudet/valtionosuuslaskelmat/valtionosuudet-vuonna-2015/verotuloihin-perustuva-valtionosuuden-tasaus-2015/Sivut/default.aspx

    Netistä varmaan löydät myös tilastot, joista kuntakohtaisesti käy ilmi, kuinka paljon pääkaupunkiseudun kunnat joutuivat luovuttamaan verotulojaan tuohon tasausjärjestelmään ja miten paljon niistä mm. kukin Lapin kunta sai.
  10. Hyvähän siitä hallitusohjelmasta taitaa tulla! Suomi pitää entisen EU-linjansa, ohjelmaan on hyväksytty myös Nato-jäsenyyden hakemisen mahdollisuus tällä vaalikaudella (siis toisin, kuin edellisen hallituksen ohjelmassa), ja maahanmuuttoasioissakaan ei tule muutoksia. Kokoomus noissa kaikissa asioissa sai tahtonsa perille, persut joutuivat perääntymään vaaliohjelmansa vaatimuksista, ja samoin taisi hieman käydä kepullekin ja käynee nyt alkavissa talousneuvotteluissa vielä enemmän.

    Noista kaikistahan uutisoitiin meneillään olevien kuuden uutisten alussa, ja Uusi Suomi ehätti kertoa jo aikaisemmin; tässä linkkejä siihen:

    http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/81708-nyt-tuli-mustaa-valkoisella-tassa-suomen-uusi-eu-linja

    http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/81712-stubbin-tahto-toteutui-nato-selvitys-tulee

    http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/81714-tyly-arvio-timo-soinista-maahanmuutto-jatkuu-kuten-ennenkin

    Kun ei ole vielä tullut avauksessani pyytämiä mielipiteitä asioista laajemmin, pistänpä nyt tällä lisäsytykettä ja kainosti kysyn, että mitä mieltä ollaan näistä minun siis oikeiksi näkemistäni linjauksista!
  11. Voidaan se sellaiseksikin katsoa, mutta on siitä sentään hyötyä miljoonalle ihmiselle, kun niistä kepun ajamista "siltarummuista" vain muutamalle tuhannelle enintään. Ja on se koko maankin kannalta hyvin paljon hyödyllisempi kuin ne kepun siltarummut.
  12. Yleisesti tunnettuhan tuo tosiasia on, että pääkaupunkiseutu on Suomen veturi niin taloudellisesti kuin henkisestikin, ja Helsingin sija siinä on keskeinen. Jokainen asioita ymmärtävä sen tietää, ja pääkaupunkiseudulle nuivastikin suhtautuvat rehelliset ihmiset sen tunnustavat. Mutta annanpa nyt tilaa suulle suuremmalle, eli nyt tiensä päättävän hallituksen elinkeinoministeri Jan Vapaavuorelle:

    Helsinki suomalaisen talouden veturina

    Kaupunkien merkitys kansantalouden kasvun moottoreina on kasvanut monissa maissa, niin myös Suomessa. Kahdentoista suurimman kaupunkiseudun osuus BKT:sta on meillä noin 2/3. Helsingin seudun osuus on ylivoimaisesti suurin. Voidaan siis sanoa, että elinkeinoelämän suuret rattaat pyörivät pääkaupunkiseudun ympärillä. Osuuttaan ovat pitkällä aikavälillä kasvattaneet erityisesti myös Tampereen ja Oulun seudut.

    BKT ei ole ainoa mittari, joka osoittaa Helsingin seudun merkitystä kansantaloudelle. Helsingin seudun tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot olivat vuonna 2011 noin 3 mrd. euroa. Se on 42 % koko maan t&k-menoista. Helsingin seudun t&k-menot ovat myös viime vuosina kasvaneet muuta maata enemmän.

    Helsingin seudun ympäristöpalvelut (HSY) julkaisi tammikuussa 2014 yritysraportin, jonka mukaan Helsingin seutu on edelleen ylivoimaisesti Suomen suurin, tärkein ja erikoistunein yritystoiminnan keskittymä. Koko maahan verrattuna Helsingin seudun 14 kunnassa sijaitsee lähes neljännes yritysten toimipaikoista ja kolmannes yrityssektorin henkilöstöstä. Koko maan liikevaihdosta alueella tuotetaan 44 prosenttia.

    http://vapaavuori.net/helsinki-suomalaisen-talouden-veturina-helsingin-elinkeinopaiva-helsinki

    Tuon tosiasian tunnusti jo Vanhasen kakkoshallituskin kirjatessaan ohjelmaansa metropolipolitiikan. Sitä ajoi myös silloinen kuntaministeri Mari Kiviniemi. Mutta riittävän hyvää tulosta ei vain ole tullut. Toivottavasti tuleva hallitus pystyy parempaan.

    Tuohon sanomaasi ei kannata puuttua, niin älytöntä ja sekavaa se on. Mutta kirjoitusasusi on kovin hauska! Ei mitään kappalejakoa, vain yhden rivin lauseita omille riveilleen pätkittyinä. Ja tuo kielesi! ”250 000 € vuosiansiot, jopa heillä oli”, mitähän tarkoittanet. Ja ”Helsinkiä alkaa tyhjentämään”, kuka alkaa tyhjentää Helsinkiä ja miten? Ja ”egologisestikin”, mistähän sivistyssanakirjasta tuollainen sana löytyisi? Tuon litanian kirjoittajaa ei tarvitse arvuutella, sillä ainutlaatuinen täällä olet.
  13. Kyllä kepu on edelleen ennen muuta maalaisten puolue. Sitä kuvaa hyvin se, että näissäkin vaaleissa se sai Helsingistä vain yhden edustajan. Onneksi tuon normikepulaista siltarumpupoliitikkoa laajakatseisemmaksi maailmalla kehittyneen Olli Rehnin. Maaseudun asiat kuitenkin kepulle edelleen agendansa kärjessä ovat.

    Mutta ei se toki ole enää se entinen maalaisliitto, jossa sen nimestä alkaen oli kunnioitettavaa rehellisyyttäkin. Pahemmaksi se muuttui nimien vaihdosten jälkeen, kun sitä johti Väyrynen kumppaneinaan samankaltaisia. Heille ensisijaisen tärkeää oli vain poliittinen kähmintä, sekin enemmän oman etunsa kuin kannattajiensa edun turvaamiseksi.

    Muutosta kepussa tapahtui jo jonkin verran Vanhasenkin aikana, ja uskon, että myönteinen muutos jatkuu Sipilän johdolla. Hän taloudestakin ymmärtävänä insinöörinä varmasti ymmärtää myös sen, että pääkaupunkiseutu on Suomen taloudenkin veturi. Hyvin tärkeää on saada valtiovallankin tuki tämän seudun hankkeille. Jos täällä menestytään, enemmän täältä riittää jaettavaa myös sinne, missä ei omin avuin pärjätä. Toivottavasti en ole uskossani väärässä.
  14. Pelko pois, ressukka! Pysytäänpä totuudessa, en minä ole sinua uhkaillut. Vaikka itse olet lukuisia kertoja uhkailut minua persuksilleni potkimisella ja poliisilla nikkiesi varastamisesta ja muusta yhtä vakavasti otettavasta, tarkoittamassasi viestissä minä sanoin vain näin:

    >>Tuon johtaja-titteleitä käyttävän ”johtajuudella” on kyllä vinoiltu, mutta en niinkään minä kuin jotkut muut. Pelleilyksi minä sitä kauan luulin, mutta liian kauan se on jatkunut ollakseen edes huonoa huumoria, kannaltaan vakavammasta täytynee olla kyse. Pahasta henkisestä vinksahtamisesta. Jos hän elinpiirissään hölöttäisi samaa kuin täällä puskapiilostaan, hän saisi tilaansa ymmärtämättömiltä turpiinsa jos vastuullisemmat eivät ehtisi saattaa häntä tilansa vaatimaan hoitolaitokseen.<<

    http://keskustelu.suomi24.fi/t/13590234
  15. No ei teille ole hyvä mikään! Piruuttani pistin tuon viestini myöhään eilen illalla siksi, kun joku puhui yhden yön kapteenista, ja halusin näyttää, että en niin nopea ollut. Tuo johtajaa leikkivä pelle pitää sotilasurani kehitystä suorastaan hämmästyttävän hitaana. Lienee siis selvää, että hän ei ole se Ossi, joksi häntä epäillään, eikä ole ollut armeijan palveluksessa, kun ei tiedä, millaista se kanta-aliupseerien urakehitys oli. Valistanpa häntä ja muitakin asiasta niin kovin kiinnostuneita vähän:

    1950-60 luvuilla oli ihan tavallista, että joutui palvelemaan kersanttina vähintään viisi vuotta, kun ylempiä vakansseja oli varsin vähän. Niin oli tilanne myös UudJP:ssa. Ei minun uraani edistänyt sekään, että olin päässyt varusmieskersantiksi ja peruskurssillani olin ollut kiväärilinjan priimus. Yhtä huono oli tilanne Huoltokoulussa, jonne kersanttina ollessani siirryin. Mutta kun siellä omassa talossa talousaliupseerikurssin käytyäni siirryin takaisin UudJP:aan, ja pääsin huoltopuolen vaativiin tehtäviin - mm. varuskunnan muonittajaksi - sain sitten ylikersantin vakanssin.

    Ylikersanttina sitten palvelin neljä vuotta. Urakehitystäni ei nopeuttanut se, että olin suorittanut RUK:n kiväärilinjan priimuksena ja olin saanut ylennyksen vänrikiksi reservissä. Olisin joutunut olemaan kauemminkin ylikersanttina UudJP:ssa, mutta siirryin PlTutK:een esikuntavääpeliksi, vaikken vielä tuolloin ollut käynyt esikuntamestarikurssia, ei sellaisia vielä silloin ollutkaan.

    Vääpelinä olin vain sen lain edellyttämän pakollisen kaksi vuotta, kun siirryin Topografikuntaan, jossa sain ylivääpelin vakanssin. Ylivääpelinä sitten palvelin viisi vuotta ja uskoin olevani sotilasurani huipulla, kun talossa ei korkeampaa aliupseerivakanssia ollutkaan, niitäkin vain yksi kuusimiehiselle aliupseerikunnalle. Ei talossa ollut enempää upseerienkaan vakansseja, vaikka johtaja oli eversti ja johtajan apulainen everstiluutnantti, laitoksen yli 60-päisessä henkilöstössä oli sotilasinsinöörejä ja -teknikkoja, suurin osa kuitenkin siviileitä, joista kai puolet naisia. Sotilasmestarin vakanssin sain vasta sitten, kun kaikkien sotilaslaitosten vakanssit yhdistettiin, ja minä olin kai nipussa virkaiältäni vanhin ylivääpeli.

    Sotilasmestarinkin vakansseja oli joukoissa hyvin vähän. Esim. UudJP:ssa oli 1950-luvulla yli 50-päisessä aliupseerikunnassa vain kaksi sotilasmestaria, ja toinen niistä oli asemestari, eli se toinen vakanssi pysyi aina asepuolella. Sotilasmestariksi pääsi urallaan ehkä vain joka kymmenes aliupseeri, muut joutuivat lähtemään ylivääpeleinä tai alempina

    Sotilasmestarina sitten pääsin käymään ensimmäisen luutanttikurssin ja sen suoritettuani luutnantiksi ylennyttyäni jäin esikuntakoulun palvelukseen puolustusvoimain ensimmäisenä päätoimisena henkilöstöhallinnon opettajana, mestarikursseilla ja luutnanttikursseilla ja myös pv:n siviilihenkilöstön kursseilla ja Kadettikoulussa, sain kahden vuoden jälkeen ylennyksen yliluutantiksi ja toimin mm. mestarikurssin johtajana. Ja kun ammattikunta sai neljä ensimmäistä kapteenin vakanssia, olin yksi niistä. Palvelin silloin YK:n rauhanturvajoukoissa Siinailla, josta palasin Pääesikuntaan siihen tehtävään, jonka haltijan kaveri piti toimiupseerin olla päästäkseen etenemään urallaan, jos on uskomista noin sanoneeseen ”johtjaamme”. Ja sieltä lähdin sitten eläkkeelle heti, kun olin saavuttanut oikeuden täyteen eläkkeeseen. Ja välittömästi sitten siviilitöihin, joissa ehdin ennen lopullista eläköitymistäni palvella vielä 18 vuotta. Ja nyt siis olen ollut ”vain” eläkevaari jo 17 vuotta.

    Ihmeellistä, miten tärkeänä nuo eräät pitävät tuota sotilasuraani! Edesmenneen vaimoni kanssa ei kai kertaakaan ollut puhetta noista asioista, vaikka olimme naimisissa yli 20 vuotta, kun avioliittomme solmimisen aikaan olin jo sotaväestä evp. Ja nyt olen ollut siitä avioliitosta leski jo yli 10 vuotta ja paljon on tapahtunut elämässäni sinäkin aikana. Niin kaukaista menneisyyttäni ovat nuo asiat ja niin paljon muuta on elämässäni tapahtunut noiden aikojen jälkeen, että piti oikein pinnistellä muistiani, että pystyin tuon ja edellisen kirjoittamaan. Mutta noille muutamille tuo kaukainen sotilasurani on tätä päivää, ainoa tekijä, jolla he minua mitoittavat. Todella ihmeellistä! Mistä moinen voineekaan johtua.

    Piruuttani siis heitin tuon edellisen viestini myöhään eilen illalla, mutta tämän nyt laitan ihan tosissani toivoen, että tämä olisi sellainen tietoisku noista heidän mieltään vaivaavista mielestään äärimmäisen tärkeistä asioista, jottei minun enää tämän jälkeen tarvitsisi näistä puhua. Ottakaa tämä nyt talteen - niinhän te teettekin - ja tutkikaa sitä aina uudestaan ja uudestaan, niin jospa lopulta saisitte asian pois mielestänne. Mutta jos tästä huolimatta pidätte noita asioita niin tärkeinä, että yhä vain otatte niitä esille, en usko itselläni enää olevan syytä niihin puuttua.
  16. Meni tuota Suomen ja Venäjän välistä huippujännittävää matsia katsoessa ilta näin pitkälle, ja kun Suomi sen voitti, siis ME voitimme, tulinpa vielä pistäytymään täällä. Eipä näy mitään mielenkiintoisempaa tulleen, ja kun palstapäivystäjille minä olen tietysti ollut sitä mielenkiintoisinta, niin laitanpa viestini sitten tähän. Lähinnä oikaistakseni niiden käsitystä, jotka ovat puhuneet minusta yhden yön kapteenina.

    Nopeahan minä aina olen ollut kaikissa tekemisissäni, paitsi en liian nopea siinä yhdessä, jossa toisen osapuolen huomioon ottaen nopeus ei ole etu;)) Vieläkin olen varsin nopea monessa, myös täällä, jossa kirjoitan pitkän jutun samassa ajassa kuin joku toinen puolenkymmentä rivin pituista lausettaan. Mutta enhän minä niin nopea ollut, että olisin yhdessä yössä sotaväessä kapteeniksi edennyt. Meni siihen kauemmin aikaa, varusmiesaikanikin mukaan lukien ei tosin koko sotilasuraanikaan niin kauan kuin eräällä urastaan ylpeilevällä meni yliluutnantin arvon saavuttaakseen. Näin se kohdallani meni:

    Alokas 1955
    Korpraali 1955
    Alikersantti 1956
    Kersantti 1956 (jo varusmiehenä)
    Ylikersantti 1961
    Vänrikki 1964 (reservissä)
    Vääpeli 1965
    Ylivääpeli 1967
    Sotilasmestari 1972
    Luutnantti 1974 (luutnanttikurssin käytyäni)
    Yliluutnantti 1976
    Kapteeni 1979
    Eläkeläinen sotaväestä 1980. Sen jälkeen välittömästi siviilityöelämään, ja sieltäkin 18 vuoden työuran jälkeen eläkkeelle 1998. Mutta eräille menneisyyteen jämähtäneille edelleen olen aliupseeri, vaikka reservistäkin olen poistunut ikäni vuoksi jo 1995, 60 vuotta täytettyäni.

    Jospa nyt tuo avaaja kertoisi, kuinka kauan ja millaisten vaiheiden kautta hänelle meni saavuttaakseen sen res. majurin arvon. Hänhän tuo avaaja epäilemättä on, kirjoitusasustaan ei voi erehtyä. Vai olisikohan hän saavuttanut sen saunamajurin arvon kahdeksan kuukauden varusmiespalvelunsa loppuvaiheissa.

    Meni tuota matsia katsellessa parikin drinkkiä urheilujuomaa, mutta tein vielä yhden tuhdimman, ja sitä kallistaessani nyt toivotan kaikille hyvää yötä!
  17. Tässä leikkimielisessä tietokilpailussa oli vakavuuttakin, sillä pyrin sillä testaamaan kepulaisten historian tuntemusta. Siltä taholta kysymyksiin on vastannut vain yksi, eikä yllätä, että kyseessä on juuri hän. Muut kepulaisiksi tiedetyt ovat alkaneet puhua muusta. Ja jos ovat historiassa pysyneet, ovat ottaneet esille aivan muita kuin avauksessani esille tuomiani henkilöitä. Ne varmaan ovat heidän mielestään arvostettavampia kuin nuo tietokilpailuni kohteena olleet.

    Historia on kuitenkin ”vain” menneisyyttä, toki merkittävämpää kuin jonkin yksityisen ihmisen menneisyys, jossa muutama ”keskustaa lähellä oleva” täällä edelleen elää. Kun sekin lienee vain mielikuvituksen tuotosta. Ja vaikka Paasikivi sanoi, että ”kelvoton on kansa, joka ei tunne historiaansa”, ei siihen pidä jämähtää, sillä nykyisyys, sekä oma että maan nykyisyys on sittenkin tärkeämpää. Siinä meidän kunkin tulisi elää mahdollisuuksiemme mukaan. Ja enemmän meidän pitäisi pyrkiä katsomaan eteenpäin, tulevaisuuteen, kuin taaksepäin, menneisyyteen.

    Niinpä tässä avauksessani esille ottamastani en halua puhua yhtään enempää, vaan paljon suurempi mielenkiintoni kohdistuu meneillään oleviin hallitusneuvotteluihin ja niiden tuottamaan hallitusohjelmaan. Ja myös siihen, keitä siihen hallitukseen tulee ministereiksi, ja kuka saa minkin salkun. Kun noissa asioissa alkaa tulla selvyyttä, varmaan silloin palaan tänne pohtimaan sitä avauksellani. Tämä avaukseni on puoleltani loppuun käsitelty.
  18. Korjaanpa vielä tuon:

    En ole kertonut olleeni sotaväessäkään yhtään sen merkittävämpi johtaja kuin olin, oma-aloitteisesti en edes siitäkään. Mutta kun te olette sanoneet minun olleen vain kopiokoneen käyttäjä ja kahvinkeittäjä esikunnassa, olen oikaissut teitä näyttämällä todisteet ja niistä saamani arvostelut todellisita töistäni. Ja kun olette sanoneet minun olleen vain pihojen siivoaja Valiolla, olen näyttänyt sieltäkin saamani todisteet joiden joukossa käyntikorttinikin, joka kertoi todellisen asemani sielläkin ollen jotain ihan muuta.

    Eikä minun johtajuudellani ole täällä voitu vinoilla, kun en ole koskaan johtajuuttani korostanut. Tuon johtaja-titteleitä käyttävän ”johtajuudella” on kyllä vinoiltu, mutta en niinkään minä kuin jotkut muut. Pelleilyksi minä sitä kauan luulin, mutta liian kauan se on jatkunut ollakseen edes huonoa huumoria, kannaltaan vakavammasta täytynee olla kyse. Pahasta henkisestä vinksahtamisesta. Jos hän elinpiirissään hölöttäisi samaa kuin täällä puskapiilostaan, hän saisi tilaansa ymmärtämättömiltä turpiinsa jos vastuullisemmat eivät ehtisi saattaa häntä tilansa vaatimaan hoitolaitokseen.

    Minulla ei enempää tästä asiasta eikä nyt muustakaan.
  19. Tuohon yhdyn ja haluan kommentoida sitä vähää enemmänkin: On jotakin hyvin omituista, että tuo eläkeläinen yhä vain puhuu johtamisesta ja ottaa tuollaisia nikkejäkin. Lienee saanut trauman siitä, ettei koskaan kokenut työelämässään päässeensä sellaiseen johtajan asemaan, johon mielestään kykynsä olisivat edellyttäneet. Noin hän kyllä näyttää, että oikein hänen ”kykynsä” oli arvioitu.

    Sotaväessä oikeaa johtamista tapahtuu vasta varsin korkealla tasolla, ja sielläkin johtajalla on aina raamit johtamiselleen. Joukkueenjohtaja on vain kouluttaja. Ei väheksyttävää sekään, mutta ei se mitään johtamista ole, vain ylemmältä taholta - niistä esikunnista - tulleiden ohjelmien ja ylempiensä käskyjen toimeenpanoa se vain on. Mestarikurssin johtajalla, jollaisena minäkin toimin, on jo vähän väljemmät raamit. Mutta en ylpeillyt silloinkaan johtajuudellani, eikä tulisi mieleenikään, että vielä vuosikymmenten jälkeen niin tekisin. Enemmän itsenäistä johtajuutta minulta varmaan tarvittiin niissä yhdistyksissä, joiden puheenjohtajana toimin. Samoin lähes 20-vuotisella siviilityöurallani, jossa oli toiminnalleni vapaammat kädet kuin sotaväessä, ja myös rahallinen vastuu toimintani tuloksista. Mutta en ole noitakaan tuonut koskaan esille muuten kuin oikaistakseni täällä esitettyjä valheellisia väitteitä.

    Lähipiirissäni on ollut ja on edelleen oikeita johtajia. Yksi veljeni on ollut rakennusyrittäjä, toinen veljeni itsenäinen kauppias ja edesmennyt vaimoni oli oppilaitoksensa osastonjohtaja. Ei heistä kukaan koskaan ole korostanut ”johtajuuttaan”, työnsä paljoudesta he kyllä ovat puhuneet, ja vaimonikin jatkuvasti toi töitään myös kotiimme, vaikka pitkää työpäivää teki. Varmasti oikea johtaja on poikanikin, mutta sääliksi tuppaa käymään hänen loputon työmääränsä. Älyttömän pitkää työpäivää kokouksineen ja tapaamisineen hän tekee ja jatkuvasti joutuu reissaamaan maailmalla, kun hänellä on vastuut myös siitä, että töitä ja elannon edellytyksiä riittää alaisilleen. Millään tasolla sotaväessä ei samanlaista itsensä likoon panoa vaadita. Mutta ei hänkään polleile johtajuudellaan.

    Allekirjoitan empimättä tuon sanomasi:

    >>Moni on jo työelämän ulkopuolella, eikä sellaisella ole tietenkään enää mitään tarvetta kehittyä johtajaksi. Eläkeläiset haluavat rientoihinsa rentoa ja tasa-arvoista meininkiä. Johtajuus, olkoon sitten hyvää tai huonoa, herättää pahaa verta.<<

    Ei tulisi mieleenikään alkaa puhua johtajuudestani noissa evp-yhteisöissä, joissa on mukana myös entisiä oppilaita johtamiltani kursseilta - sellainen on kahdeksan vuotta valtakunnallista yhdistystämme puheenjohtajana johtanutkin - ja myös entisiä jäseniä puheenjohtajana johtamista yhdistyksistä, kavereita me kaikki vain nyt olemme. Noilla jatkuvasti tekemilläni matkoilla on usein mukana myös merkittävässäkin asemassa aikoinaan toimineita entisiä johtajia, mutta eivät hekään koskaan johtajuudestaan puhu.

    Tällaisella palstalla voi kukin käyttää haluamaansa nikkiä, varsinkin, jos tekee niin puskassa pysyen, sillä onhan asia niin kuin kerran sanoit, että täällä käytetty nikki ei kerro mitään asianomaisen työhistoriasta tai nykyisestä tilanteesta. Mutta vakavasta henkisestä vinksahtamisesta kyllä kertoo tuollainen johtajuuden korostaminen eläkeläiseltä, jos hän työelämässäänkin on ollut vain sellaisessa asemassa, jossa antaa ymmärtää olleensa. Ja res-maj. nikin käyttäminen mieheltä, jonka kieli- ja kirjoitusasukin todistaa hänen olleen korkeintaan saunamajuri.
  20. Joo, minulla on niin vaatimaton käsitys itsestäni, että en todellakaan tiedä kaikkea "omasta päästäni". Käsitykseni mukaan sama puute on kyllä monilla muilla, sitä suurempana, mitä pitemmälle ovat opiskelleet ja mitä merkittävämpään asemaan ovat päässeet; eivät he ole selvittäneet koulujansa eivätkä pärjää vaativassa tehtävässään oman päänsä tuottaman varassa.

    Mutta sinä ja eräät muut kepulaiset tällä palstalla ovat poikkeuksellisia. Heidän ei tarvitse hakea tietoa mistään, kun oma pää sen kaiken tuottaa. Nähdäänhän se heidän esityksistään. Neroja ovat. Toisaalta - nerouden ja hulluuden sanotaan olevan hyvin lähellä toisiaan. Olihan se Hitlerkin nero.
    21. 297 / 311
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt