Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

437

Kommenttia

6603

  1. Vastasin tuohon aiempaan viestiisi - heti ketjun alussa - enkä viitsi vastata tuohon pitempään kuin vain toteamalla, että selvästi sairashan olet henkisesti, hyvin sairas. Ei muunlainen voisi jatkuvasti nähdä noita harhanäkyjään. Kyllä tuon tosiasian varmaan ymmärtää jokainen täyspäinen, ja onhan tuon joku muukin kuin minä täällä todennut. Jos tuo on vain pelleilyä, ei edes puolipäinen tuollaista kehtaisi loputtomiin jatkaa.

    Jos oikeasti olet ollut joskus armeijan palveluksessa, jota en voi uskoa, mitä ihmeen pahaa ne esikuntamiehet sinulle tekivät? Eivät ne esikuntamiehet olleet syyllisiä siihen, että et paremmin menestynyt urallasi, syyllinen siihen olit sinä itse. Enkä syyllinen ollut ainakaan minä, kun siitä on aikaa jo 35 vuotta, kun olin esikuntamies.

    Sen jälkeen olen ollut siviilimies, ja vaikka hyvin menestyin sillä monipuolisella sotilasurallanikin, jolta on hyviä muistoja, mutta kyllä ne nyt alkavat olla jo niin haalistuneita, että en niitä juurikaan muistele. Minulla kun on ollut monipuolista ja mielenkiintoista elämää sen jälkeen jo paljon kauemmin kuin mitä koko sotilasurani kesti, jo paljon yli puolet aikuiselämästäni. Ja korkeasta iästäni huolimatta minulla on elämää edelleen niin, ettei minun tarvitse elää vain jossakin menneisyydessäni.

    No, turha kai sinulle on tällaisia puhua, kun olet päästäsi hyvin sairas. Varmaan se sotilasurasikin on vain sairaan pääsi kuvitelmaa, sitä samaa, jolla ”näet” minut kaikkialla tällä palstalla, näköjään jo muuallakin. Mikäpä sellainen AVA lieneekään.
  2. Enpä väitä vastaan, ettet olisi likipitäen oikeassa näkemyksessäsi kepusta kuten kokoomuksestakin. Mutta nuo puolueethan ovat sitä varten, että tekevät niin kuin tekevät. Niin niiden tuleekin tehdä, se ei ole niiden häpeä. Mutta niitä äänestäneissä on paljonkin sellaisia, joiden ehkä tulisi vähän hävetä tekoaan. Ja kyllä heistä jotkut ilmeisesti ovat jo alkaneet hävetä, ja se häpeävien joukko kyllä kasvaa paljonkin ennen kuin vaalikauden loppuun päästään.

    Kyllä minä näen varsinkin kokoomuksella myös toisenlaista pyrkimystä kuin sinun näkemäsi, mutta enpä viitsi puhua nyt siitä, jotten leimautuisi mustaksi porvariksi, sillä punikkihan minä olen;))

    Varmaan olet oikeassa myös näkemyksessäsi sdp:sta, mutta vain tehtäväänsä sekin puolue toteuttaa. Oikeassa taidat olla siinäkin, että ”pitkässä juoksussa” demarit ovat pärjänneet mukavasti kokoomuksen kanssa, niin aikoinaan Holkerin kuin myöhemmin Lipposen hallituksissa. Mutta kovin hyvin niillä ei mennyt nyt Kataisen-Stubbin hallituksessa, ei ainakaan kannatuksensa kannalta.

    Se rahamarkkinoiden vapauttaminen alkoi kyllä jo 1980-luvun lopulla, jolloin vallassa oli Holkerin hallitus, jossa demaritkin olivat mukana. Mutta eihän se seuraavakaan, eli Ahon johtama porvarihallitus tilannetta juuri paremmaksi saanut. Ehkä se sai kuitenkin vireille sitä kehitystä, jonka sitten Lipposen hallitukset veivät hyvään lopputulokseen. Ahon hallitus jäänee historiaan siitä, että se vei meidät EU:n jäseneksi.

    En viitsi enää puuttua tuohon ”mamu”-asiaan, kun olen sitä käsitellyt jo useammassa vastineessani.
  3. En toki ole syvällisemmin perehtynyt Lontoon ”mamujen” elämään. Voi hyvinkin olla niin, että sinne viime aikoina tulleilla ei mene kovinkaan hyvin. Kaikkialla siellä kyllä näkee, että hyvin paljon siellä on muitakin kuin vain perusbrittejä, mutta niistä suurin osa on kai jo vuosikymmeniäkin sitten tullut sinne Britannian vanhoista siirtomaista, Intiasta, Afrikasta ja muualta, ja ovat täysin englantilaistuneet, mutta erottuvat kyllä ulkonäöllään kantaväestöstä.

    Hotellimme oli Kensingtonin alueella, joka on varsin vaurasta asuinaluetta, eikä siellä noita myöhempiä tulokkaita näekään kovin paljon katukuvassa, mutta mm. hotellimme palvelusväessä samoin kuin kauppojenkin henkilökunnassa heitä oli paljon. Muualla kaupungilla liikkuessamme ja pari kertaa metrollakin ajaessamme pisti kyllä silmään tumma- ja ruskeaihoisten ihmisten runsaus. Yleisiä he ovat myös ravintoloiden palvelusväessä ja jopa Trafalgar Squarella sijaitsevan National Galleryn - sen kuulun taidemuseon - henkilöstössä heitä oli useita.

    On jo vuosia kun viimeksi olen käynyt Lontoossa - paitsi Heathrow`n lentokentällä konetta vaihtaessani - ja jotenkin minulle tuli tuntuma, että muualta tulleen väestön osuus Lontoossa on kasvanut. Tai ehkä nyt kiinnitin asiaan huomiota enemmän siksi, kun meillä on käyty niin kuumina noiden ”mamujemme” vuoksi, joita sittenkin on vielä aivan vähän verrattuna Britanniaan ja useimpiin muihinkin Euroopan maihin. Hieman kuumana näyt käyvän sinäkin. Lieneeköhän todella niin, että ”mamumme” saavat suurempia tukia ja korvauksia kuin kantasuomalaiset. Ei kai heissä kuitenkaan liene vielä suuria maataloustukia saavia;))
  4. Pidin tarpeellisena tehdä omankin avaukseni asiasta lähinnä siksi, kun viikon poissaoloni aikana minua oli täällä niin kovasti kaivattu, että oli alettu nähdä minut lukemattomissa muissa. Mutta eihän tuo näy auttaneen, vaan yhtä kiihkeästi minua näytään edelleen kaivattavan, mutta onneksi kertovat siitä omilla avauksillaan eivätkä juurikaan tällä avauksellani.

    Huomasin kyllä Mielipidepankin avauksen, ja kävin sitä siellä kehaisemassakin ja sanoin ”ethän pahastune, että itsekin juuri tein avauksen jokseenkin samasta aiheesta”. Tosin avauksessani jatkoin Mielipidepankin spekulointeja hieman pitemmälle tulevaisuuteen. Sellaista sinä näyt pitävän turhana. Ei minusta. Vaikka olen jo näin korkeassa iässä, kyllä minua tulevaisuus yhä kiinnostaa.

    Kyllä minä olen mielelläni keskustellut muidenkin avauksilla, jos niissä minua kiinnostavaa asiaa on ollut. Mutta olen vähentänyt sellaista siksi, kun tuo perskärpästeni joukko on tullut aina perässäni sinne niitä hyviä avauksia pilaamaan aliupseeri-, munakarva-, karjakon äpärä- ja muilla yhtä viisailla yhden lauseen viesteillään.

    Vertaat tuossa lopussa minua johonkin pankkopoikaan. Keneen niistä, kun niitä taitaa liikkua täällä palstalla useitakin. Joku niistä on kyllä enemmän kiinnostunut menneisyydestä kuin tulevaisuudesta, kuten tuokin, joka jatkuvasti tuo tänne sadan vuoden takaisia tapahtumia eläen niissä kuin ne olisivat tätä päivää. Kuten tuossa edellä totean, kyllä tulevaisuus minua yhä kiinnostaa, eikä sitä voitane pitää itsekkyytenä, kun oma tulevaisuuteni on varmaan jo hyvin rajallinen. Yleisemmistä syistä se kiinnostaa. Mutta vain eri mahdollisuuksia pohdin tuossa avauksessani, en tee ennusteita, sillä ”ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen”, kuten Ahti Karjalainen viisaasti totesi;))
  5. Tuon johdosta vain kysäisen, että onko kepun kannattajajoukko niitä valehtelusta ja populismista eläviä? Siihen viittaisi se, että puoluetta kannatti v. 2007 ek-vaaleissa 23,11 % äänestäjistä, mutta v. 2011 vaaleissa enää vain 15,8 %.

    Nyt v. 2015 puolueen kannatus oli paljon suurempi, mutta mikähän se mahtaa olla v. 2019, kun kannattajakunta on siis valehtelusta ja populismista eläviä;))
  6. Kyllä gallupit kertovat varsin luotettavasti puolueiden kannatusta niiden tekoaikana. Gallupeja tekevät vakavasti otettavat tutkimuslaitokset, joiden menetelmät ovat vuosikymmenten aikana tulleet yhä luotettavammiksi ja laitosten henkilöstö on tehtäviinsä hyvin kouliintunutta.

    Tulevaisuutta gallupit eivät pyrikään ennustamaan. Mutta silti ne näyttäisivät vauhdittavan kehitystä suuntaan, joka on vallalla gallupien tekohetkellä. Tämä on ihan tutkitustikin todettu. Varmaan ihmisillä on taipumusta mennä samaan suuntaan, joka heistä näyttää yleissuunta olevan. Ja onhan sille poliittisissa siirtymissä ihan järkiperusteita: pettymys puolueeseen, jota tuli sen lupauksiin uskoen äänestäneeksi, ja jonkin toisen puolueen näkevän nyt paremmin pyrkivän edistämään toivomaansa kehitystä.

    Joo, maailma todella muuttuu koko ajan, ja siinä muutoksessa Suomenkin tulisi pysyä mukana. Mutta puolueistamme innokkain sellaiseen ei liene kepu, joka mieluummin haluaisi meidän menevän taaksepäin. Rakenteita myös täytyisi purkaa, mm. kuntarakenteita, mutta sellaiseenkaan ei taida kepu olla puolueistamme innokkain. Esim. kepun ja kokoomuksen näkemyseroja rakenteiden tarpeellisuuksista kuvaa hyvin se, että sote-uudistuksessa kepu pitänee tarpeellisena viittätoista väliportaan hallinnoijaa, kokoomukselle riittäisi viisi.

    Toden sanot tuosta velkamäärämme kehityksestä ja siitä, milloin tämä ”kehitys” alkoi. Se todellakin alkoi v. 2008, Vanhasen ekahallituksen aikana. Kepu sai erinomaisessa kunnossa olleen maan johdettavakseen päästessään vilppikonstein valtaan v. 2005, ja maa oli melkoisesti kuralla jo v. 2011, jolloin kansa antoi tylyn tuomionsa kepulle. Kataisen ”sekasikiöhallitus” ei pystynyt kehityksen suuntaa muuttamaan, joten poliittisesti lyhytmuistinen kansa antoi nyt muutostehtävän kepulle. Luultavasti kansan muisti v. 2019 taas paranee ainakin yhdeksi vaalikaudeksi. Siihen alkavat jo nyt viitata nuo gallupit.
  7. Onkohan toivottomuus jo vallannut palstan kepulaiset, kun kukaan ei ole tullut kiistämään tuossa avauksessani sanomaani. Minä taidan olla toiveikkaampi kepun tulevaisuuden suhteen, kun avaukseni lopussa totean, että kepulla on hyvä mahdollisuus päästä seuraavaankin hallitukseen, onpa sen muodostajana kokoomus tai demarit.

    Oletin ainakin noilla palstalla ympäripyöreää vuorokautta ahkeroivilla olevan edes jotain kiinnostusta kepuun ja sen politiikkaan. Vitsi, vitsi - heidän kiinnostuksensa ainoa kohde on jokin aivan muu. Ai, mikä se kohde on, vai? No, katselkaa palstaa niin näette! Siitä he avauksiaan tekevät ja niillä itsensä kanssa keskustelevat ja valtavan pitkiä jonoja saavat aikaan. Ahkerimpana tuo, joka vielä taannoin toisteli olevansa keskustaa lähellä, mutta jo kauan on pyrkinyt vain sitä mielenkiintonsa kohdetta lähelle, ilmoittaa sen nikissäänkin. Mutta vielä turhempi on se yrityksensä kuin yrityksensä päästä keskustaa lähelle.

    Kun en viitsi jättää viestiäni ihan lyhyeksi pätkäksi lainaan tämän jatkoksi sanomaani tuolla avauksella, joka on tehty siitä mielenkiintoisemmasta aiheesta:

    xxxxxxxxxxxxxxxxxxx

    >>Sanotaan ”poissa silmistä, poissa mielestä”. Mutta näkyy olevan myös niin, että jos joku on aina mielessä, se on aina myös silmissä, vaikka tuo ”joku” olisi tuhansien kilometrien päässä. Ja hän alkaa ”nähdä” tuon ”jonkun” tällä palstalla, vaikkei tuo ”joku” olisi palstaa viikkoon avannut.

    Edellä toteamalleni on taas tullut runsaasti todistetta tällä avauksella ja muuallakin palstalla. Kun palstan viikko sitten suljin, avasin sen vasta tunti sitten jättääkseni avaukseni ”Oikein hyviä uutisia!” Tiistaina lähdin naisystäväni kanssa Lontooseen, josta palasimme eilen iltapäivällä, mutta koko ajan ainakin tuo eräs on ”nähnyt” minut tällä palstalla. Miten ihmeessä olen tänne päässyt, kun minulla ei ole ”läppäriä”, eikä käynyt mielessäkään käydä hotellimme Kensington-Earl's Court`in tietokoneilla. No, olen tullut tänne telepatian tietä, sillä kun olen aina hänen mielessään, olen aina myös hänen silmissään.

    Vastasin tällä avauksella pitempään tuossa ylempänä nimimerkille ViisauttaVaiEi, ja kun siinä käsittelin hieman teitä muitakin, tämä johdattakoon teitä sinne katsomaan sanomaani. Tässä vain kiitän teitä minua poissaoloni ajan jatkuvasti muistaneita ja varsinkin tuota erästä, minut täällä koko ajan ”nähnyttä”. Mukavaltahan tuntuu olla sellaisen huomion kohteena, kun ei ota omatunnon pistoksia siitä, että saatan olla ainakin osasyyllinen hänen varmaan aina heikon mielenterveytensä lopulliseen romahtamiseen.<<

    xxxxxxxxxxxxxxxxx

    >>Totta, viisaus ymmärretään niin eri tavoin. Mielestäsi on kai suurta viisautta puhua vuodesta toiseen jonkun munakarvoista tällä poliittisella keskustelupalstalla. Minusta se ei sitä ole. Varsinkaan, jos on ne munakarvat nähnyt vain mielikuvituksessaan. Viisauden osoituksena en pidä sitäkään, että esiintyy jonkun toisen nimimerkeillä, kuten tässäkin ketjussa on tapahtunut. Siten kertoo halveksivansa itseään. Ei kukaan halua esiintyä itseään mitättömämpänä pitämänään.

    Elämästään voi kyllä kertoa täälläkin, jos on kerrottavaa ja jos sillä ei loukkaa ketään ja pystyy todistamaan kertomansa todeksi. ”Suunnattomasta ymmärtämättömyydestä” kertoo esim. sellainen, että esiintyy akateemisena, majurina tai johtajana, kun jokainen täyspäinen ”näkee otsallaankin” kyseisen henkilön todellisuuden. Mistä lienee kyse silloin, kun tekee itsestään HV:n ja jopa bestfrendin sellaiselle, jonka tietää itseään halveksivan. Halveksuntaa hän varmaan on aina muuallakin saanut. Monilla -ismeillä on ihailijansa, tuskin kuitenkaan idiotismilla.<<

    xxxxxxxxxxxxxxxxx

    Eipä sitten muuta.
  8. Sanotaan ”poissa silmistä, poissa mielestä”. Mutta näkyy olevan myös niin, että jos joku on aina mielessä, se on aina myös silmissä, vaikka tuo ”joku” olisi tuhansien kilometrien päässä. Ja hän alkaa ”nähdä” tuon ”jonkun” tällä palstalla, vaikkei tuo ”joku” olisi palstaa viikkoon avannut.

    Edellä toteamalleni on taas tullut runsaasti todistetta tällä avauksella ja muuallakin palstalla. Kun palstan viikko sitten suljin, avasin sen vasta tunti sitten jättääkseni avaukseni ”Oikein hyviä uutisia!” Tiistaina lähdin naisystäväni kanssa Lontooseen, josta palasimme eilen iltapäivällä, mutta koko ajan ainakin tuo eräs on ”nähnyt” minut tällä palstalla. Miten ihmeessä olen tänne päässyt, kun minulla ei ole ”läppäriä”, eikä käynyt mielessäkään käydä hotellimme Kensington-Earl's Court`in tietokoneilla. No, olen tullut tänne telepatian tietä, sillä kun olen aina hänen mielessään, olen aina myös hänen silmissään.

    Vastasin tällä avauksella pitempään tuossa ylempänä nimimerkille ViisauttaVaiEi, ja kun siinä käsittelin hieman teitä muitakin, tämä johdattakoon teitä sinne katsomaan sanomaani. Tässä vain kiitän teitä minua poissaoloni ajan jatkuvasti muistaneita ja varsinkin tuota erästä, minut täällä koko ajan ”nähnyttä”. Mukavaltahan tuntuu olla sellaisen huomion kohteena, kun ei ota omatunnon pistoksia siitä, että saatan olla ainakin osasyyllinen hänen varmaan aina heikon mielenterveytensä lopulliseen romahtamiseen.
  9. Totta, viisaus ymmärretään niin eri tavoin. Mielestäsi on kai suurta viisautta puhua vuodesta toiseen jonkun munakarvoista tällä poliittisella keskustelupalstalla. Minusta se ei sitä ole. Varsinkaan, jos on ne munakarvat nähnyt vain mielikuvituksessaan. Viisauden osoituksena en pidä sitäkään, että esiintyy jonkun toisen nimimerkeillä, kuten tässäkin ketjussa on tapahtunut. Siten kertoo halveksivansa itseään. Ei kukaan halua esiintyä itseään mitättömämpänä pitämänään.

    Elämästään voi kyllä kertoa täälläkin, jos on kerrottavaa ja jos sillä ei loukkaa ketään ja pystyy todistamaan kertomansa todeksi. ”Suunnattomasta ymmärtämättömyydestä” kertoo esim. sellainen, että esiintyy akateemisena, majurina tai johtajana, kun jokainen täyspäinen ”näkee otsallaankin” kyseisen henkilön todellisuuden. Mistä lienee kyse silloin, kun tekee itsestään HV:n ja jopa bestfrendin sellaiselle, jonka tietää itseään halveksivan. Halveksuntaa hän varmaan on aina muuallakin saanut. Monilla -ismeillä on ihailijansa, tuskin kuitenkaan idiotismilla.

    Kepulaisuutta on luonnehdittu haluna ”palata aitovierille”, jonnekin menneisyyteen. Sitä halua teillä todella näkyy olevan, muussakin kuin vain poliittisissa pyrkimyksissä. Kuten halussanne nähdä minutkin vielä jo 35 vuotta sitten päättyneellä sotilasurallani. Tosin senkin ajan ”nähden” kovin toisenlaisena kuin sen ilmeisesti näkivät esimieheni, palvelustoverini ja alaiseni. Mutta heillä ei kai ollut viisautta. Viisaus kun ymmärretään niin eri tavoin;)) Kun ensi kerran näille palstoille tulin, olin ollut sotilaseläkkeellä jo 24 vuotta ja eläkkeellä myöhemmältä siviiliuraltanikin jo kuusi vuotta.

    Sanot minun olleen ”avustavussa” tehtävissä. Avustavissa tehtävissä olen ollut jo kauan. Avustan nuorinta jälkikasvuani kuukausittain heidän tileilleen menevillä pikkusummilla. Ja avustan naisystävääni kotitöissä silloin kun hän täällä luonani on, kuten oli viime viikonvaihteen. Avustin minä häntä hieman viikollakin yhteisellä Lontoon matkallamme, lähinnä vain muutaman hyvän aterian tarjoten. Mutta kyllä hän puolestaan monin tavoin avustaa minua, ehkäpä enemmän kuin minä häntä.

    Työelämässä - niin sotilaana kuin siviilityössä - ollessanikin minulla oli myös muuta elämää kuin vain se työ. Itse asiassa sitä muuta elämää oli ajallisesti selvästi suurin osa, työpäivistäkin yleensä vähintään 2/3, työvuodesta vapaapäivineen ja lomineen enemmän kuin 3/4. Se muu elämä oli sittenkin ehkä tärkeintä elämääni. Ja jo kauan minulla on ollut vain sitä ”muuta elämää”. Varsin monipuolista se on ollut. Näinä 12 vuotenakin joina olen näille palstoille kirjoitellut, olen tehnyt enemmän muuta, ollut monessa mukana, mm. noissa yhdistyksissäni ja harrastuksissani. Ja reissannut maailmalla, kolme-neljä matkaa joka vuosi.

    Mutta teillä on rankempaa kuin minulla on ollut koskaan. Lähes ympärivuorokautisesti joka päivä päivystätte tätä palstaa minua odottaen, minua palstalta etsien, minusta kirjoittaen ja minut muissa ”nähden” silloin, kun en palstalla ole käynytkään. Kuten tässäkin ketjussa näkyy tapahtuneen.