Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

383

Kommenttia

6211

  1. Jari Tervo on todellakin teräväpäinen ja myös teräväsanainen mies. Sen tietävät ja tunnustavatkin kaikki Jari Tervon runsasta tuotantoa lukeneet, vaikkeivät aina olisi samaa mieltä hänen kanssansa. Vaikka ei olisi lukenut Tervon kirjojakaan, hänen esiintymistään Uutisvuodossa katsoneetkin tietävät, että mies seuraa harvinaisen tarkasti aikaansa ja tietää siinä tapahtunutta, josta hän poikkeuksellisen sanavalmiina sivaltelee oivalluksiaan.

    Tuota samaa aikansa tarkkaa seuraamista ja erinomaista terävänäköisyyttään hän esittää tuossa kirjoituksessaankin tervomaisin oivalluksin. No, Sipilän tapauksessa tuollaisiin oivalluksiin päätyinen ei tosin vaadi edes erityistä terävänäköisyyttä.

    Enempää en tuota kirjoitusta nyt kommentoi, kun niin näkyvät jo eräät tehneet varsin hyvin. Mielipidepankkihan tuossa jälleen on kunnostautunut. Niin on kuin Tervo sanoo ja Mielipidepankki hänen sanomaansa mukavasti täydentää.

    Kirjailijana Tervo on tainnut kyllä hieman taantua. Pojaltani joululahjaksi saamani Tervon uusin, ”Revontulten tie”, ei minua oikein sytyttänyt. Aihe on varmaan Tervolle tärkeä, kun kirja perustuu hänen lapsuusmuistoihinsa ja kai silloin pitämäänsä päiväkirjaankin, mutta minua nuo tapahtumat eivät koinkaan paljon kiinnostaneet. Eivät kai minunkaan muistelmissani kertomani lapsuuteni tapahtumat olleet yhtä kiinnostavia muista kuin itsestäni ja muutamasta muistelmani lukeneesta lapsuustoveristani, jotka kyllä niistä kertomaani kovastikin kiittelivät.

    Olen kai lukenut jokseenkin kaikki Tervon tuotannon. Parhainta siitä minusta on hänen poliittinen trilogiansa ”Vakooja”, ”Orana” ja ”Troikka”. Niissä tulee uutta ja yllättävääkin näkökulmaa niin Mannerheimiin kuin Kekkoseenkin. Hauskin minusta ehdottomasti on hänen kirjansa ”Koljatti”. Sen päähenkilö, pääministeri Pekka Lahnanen muistuttaa kovasti yhtä viime vuosiemme pitkäaikaista pääministeriämme. Myös puoluesihteeri Pörhösellä on varsin kaltaisensa vastine politiikassamme. Muut poliitikkommehan tuossa kirjassa esiintyvätkin omilla nimillään.
  2. Tietenkin Sipilä joutuu muodostamaan hallituksen hallitusneuvotteluiden perusteella, mutta kyllä siinä taustalla vaikuttaa myös kansan yleisin näkemys. Vaikuttaa Sipilään itseensäkin, sillä ei hän halua - ei uskalla - olla kovin eri mieltä kansan kanssa, ja varmaan myös demarit hallitukseen päästäkseen vetoavat siihen kansan näkemykseen.

    Varmaan Sipilä pyrkii kilpailuttamaan kokoomusta ja demareita, mutta eivät ne kumpikaan voi kovin lipsua nyt julkituomistaan näkemyksistään, sillä jos niin tekisivät, menettäisivät kansan silmissä uskottavuutensa ja kannatuksensa.

    Toivottavasti on kuitenkin noin kuin sanot:

    >>Sipilä henkilökohtaisesti eroaa perinteisistä pitkän linjan poliitikoista sikäli, ettei painottane periaatteellisia kysymyksiä yhtä paljon kuin käytännöllisiä edes keskustan poliittisen hyödyn näkökulmasta<<

    Sehän olisi tietenkin maan ja kansalaisten suuren enemmistön etu, jos Sipilä pystyisi toimimaan niin, että kepun poliittisen hyödyn näkökulma ei olisi hänellä vaikuttimena.

    Kyllä kokoomus todellakin pyrki ”hirttäytymään” rakenneuudistuksiin, jotka se sai hallitusohjelmaan ja joihin muutkin hallitukseen menneet puolueet silloin sitoutuivat ministerinsalkkuja saadakseen, mutta alkoivat heti lipsua sitoumuksistaan. Varmaan kokoomus saisi nyt tavoitteitaan paremmin läpi kepuhallituksen kakkospuolueenakin, mutta ei taida siihen asemaan päästä. Tuskinpa demarit tulevat olemaan kepulle helppo kumppani. Noiden puolueiden kannattajakunnat ovat kovin erilaisia, jakautuneet alueellisestikin ja enimmäkseen myös elinkeinorakenteeltaan. Kun kannattajakuntien edut ovat paljolti vastakkaiset, tietenkin puolueen pitää taistella oman kannattajakuntansa etujen puolesta.

    Kiva, että Sinäkin osoitat haluavasi puolueetonta, luotettavaa tietoa, kun olet tilannut Hesarin verkkolehden. Tilaa toki myös paperilehti, sillä on se verkkolehteä paljon tåäydellisempi!
  3. Taisinpa panna pahan! Olisiko noihin useimpiin suupaltteihin kolahtanut siksi, etteivät he ole koskaan laittaneet kolikkoakaan tuollaiseen keräykseen, jota minä olin taas hoitamassa? Ja siksi häpeissään vaikenevat. No, onhan tuo suustaan vuolain, mutta päästään tyhjin turhimus sentään osoittanut, että kyllä kolahti. Hienoa, että hänkin osaa sentään hävetä! Sitähän tuosta viestistään on aistittava.

    No, ei tuo saamansa kolaus ehkä noille vaikenevillekaan ollut hyödytön. Sillä vaikka totuus tekee kipeää, se voi myös parantaa. Paitsi ei tietenkään voi parantaa tuota sekopäisintä, joka näkyy tämänkin päivän kuten kaikki muutkin päivänsä palstalla viettäneen. Koko ajan hänellä on ollut mielessään vain minä, ei mitään muuta. Kepunkin näyn sieltä jo täysin syrjäyttäneen. Jos olisin yhtä tärkeä jollekin täyspäiselle, varmaan ylpistyisin niin, että saattaisin tulla narsistiksi.

    Luulenpa, että tämä jo riittää minulta tälle avaukselleni. Tuskinpa tulee aihetta uudelle avauksellekaan ennen vaaleja. Niiden tuloksia ehdin tv:sta katsomaan tultuani kotiin klo 20.00 päättyvältä lipaspäivystykseltä tuolta Malminkartanon äänestyspaikalta. Olen jo kauan varautunut siihen, että vaalien tulos olisi hyvin pelottava, ei toki mitenkään minun itseni vaan Suomen kannalta. Jotenkin minulla on nyt sellaista kutinaa, että ei se tulos ehkä sittenkään ole ihan niin paha, jollaiselta se jo kauan on näyttänyt.

    Ps.

    Oli muuten hauska kampanja tuo ”sata päivää ilman viinaa”, jonka päätösohjelma juuri päättyi tv:ssa. Kisaan osallistunut Matti Nykänen tuli tuohon tilaisuuteen käsi kipsissä, kun oli kaatunut muutama päivä sitten portaissa, tietenkin selvin päin;)) Tuo päätösohjelma toi mieleeni, etten tainnut noina satana päivänä olla yhtäkään päivää ihan ilman alkoholipitoisia juomia, ainakin viinilasillisen otin ”niukimpanakin” iltana, ja pitkällä Vietnamin matkallanikaan en juuri väkevämpiä kuin olutta, mutta juovuksissa en toki kertaakaan ollut. Viinahan on viisasten juoma, kuten sanotaan.
  4. Tunnen taas itseni paremmaksi ihmiseksi. Olin nimittäin Pitäjänmäen kirjastossa ennakkoäänestyspaikalla viisi tuntia hoitamassa Pieni ele -keräystä. Tuota keräystähän tehdään kaikilla vaalipaikoilla, ainakin täällä Helsingissä ja kai muuallakin, jopa siellä Kepulandiassa, josta tuskin paljonkaan rahaa saadaan.

    Keräyksen tuottohan menee vammais- ja terveydenhoitotyöhön, saajina on 18 eri järjestöä. Kerääjät ovat aina vapaaehtoisia, noiden järjestöjen jäseniä, Helsingin Sydänyhdistyksen edustajana minä taas olin. Kuten olen ollut jo kuutenatoista vuonna, kaikissa eduskunta-, kunnallis-, EU- ja presidentinvaaleissa. Saahan siitä keräyksen tuotosta osansa myös oma yhdistykseni Helsingin Sydänkuntoutus; jako eri yhdistyksille tehdään jossain yläportaissa varmaan kaikkien yhdistysten kesken sovituilla kriteereillä.

    Varsinaisena vaalipäivänä ensi sunnuntaina menen neljäksi viimeiseksi tunniksi Malminkartanon äänestyspaikalle. Aamupäivällä käyn äänestämässä omalla äänestyspaikallani Paloheinän ala-asteella. Siellä sitten minäkin kilisytän tai rapisutan keräyslipasta. Onkohan Paloheinä jälleen Helsingin kokoomuslaisin äänestysalue? Epäilemättä kokoomus täällä kannatetuimpana puolueena pysyy.

    Tuolla helsinkiläisittäin melko pienellä Pitäjänmäen äänestysalueella ei ollut äänestäjiä ruuhkaksi asti, olisiko pari sataa viiden tunnin aikana käynyt. Useimmat heistä keräyslipasta kilisyttivät, muutamat seteleitäkin sinne laittoivat. Ehkä kymmenkunta kulki pöytäni ohi lipasta vilkaisemattakaan. Olisivatko olleet kepulaisia? No, ei kai täällä sentään ole niin paljon kepulaisia, sehän merkitsisi viittä prosenttia kävijöistä.

    Kun avaukseni aihe on ”kaupungit elättävät Suomea” - kiistaton tosiasia - tuli vielä mieleeni, että kaikkialla Suomessa hyvinvoinnin ja puolueiden kesken on selvä korrelaatio. Mitä paremmin milläkin paikkakunnalla voidaan, sitä vähäisempi siellä on kepun kannatus. Ja päinvastoin. Onko tuo korrelaatio syytä vai seurausta? Eli äänestävätkö ihmiset siellä kepua huono-osaisuudestaan katkeroituneina, vai ovatko he huono-osaisia siksi, että äänestävät siellä kepua, pitävät sen siellä vallassa? Viimemainittua vaihtoehtoa pidän todennäköisempänä. Miksi ihmeessä he sitten äänestävät kepua? En ymmärrä, kun en halua heitä tyhmiksi nimitellä.
  5. Kun olet näköjään taas yrittänyt niin epätoivoisesti huomiotani saada, niin täytyyhän minun heltyä sitä antamaan. Sanot:

    >>Toisen nimittely sekopääksi ei asiaa muuksi muuta!!<<

    Vastauksessani tuohon joudun toistamaan itseäni, tosin tukeutuen Kekkoseen, jonka näkemystä et kyseenalaistane. Hän nimittäin sanoi: ”Niin on, jos siltä näyttää”. Ja kohdallasi näyttää vakuuttavasti siltä, että olet sekopää. Se on lievä ilmaus.

    Ei kukaan täyspäinen, ei edes puolipäinen käyttäytyisi tavallasi. Asut tällaisella palstalla joka päivä aamusta iltaan vain jotakuta palstalle silloin tällöin kirjoittelevaa odottaen, häntä lakkaamatta ajatellen, ja kun se kirjoittaja ei tule, alat nähdä hänet muissa. Tuollaisissakin, joiden älyttömyyksiä lestadiolaisuudesta ja Sipilän mitoittamista hänen mahdollisen uskonnollisen vakaumuksensa kautta inhoan. Ei kukaan täyspäinen Soiniakaan mitoita hänen katolilaisuutensa kautta. Niin Soinille kuin Sipilällekin on kylliksi mittayksiköitä heidän poliittisissa näkemyksissään - jotka tosin Sipilän kohdalta ovat jääneet kovin hämäriksi.

    Sinua voisi pitää humoristina, kun sanot:

    >>Nettiaddiktiosi on kaikkien vähänkin ajattelevien tiedossa. Et Sinä kauan pysty pois täältä olemaan.<<.

    Mutta tahtomattasi tuollaisen itseironisen vitsin murjaisit. Se sekopäisyys - lievästi sanottuna - tuollaista teettää.

    Minä lähden nyt yleishyödylliseen tehtävään hoitamaan Pieni ele -keräystä Pitäjänmäen kirjastossa olevalle ennakkoäänestyspaikalle. Mitäpä sinä teet? Vitsi, vitsi - tietenkin jäät päivystyspaikallesi, eihän sinulla ressukalla mitään elämää ole.
  6. Sanon avauksessani, että asuntojen neliöhinnat ovat täällä Stadissa nelinkertaistuneet 1990-luvun alusta. Ne ovat nelinkertaistuneet 1990-luvun puolivälistä, mikäli on uskominen tähän juttuun, ja miksipä ei olisi:

    http://asuntoneuvola.yritysblogi.fi/pekka-kainulainen/lapset-ovat-stadilaisen-paras-sijoitus

    Joten tämän v. 1987 ostetun kotini hinta, silloin muistaakseni noin 800 000 markkaa on viisinkertaistunut, eli olisi nyt vähintään 3 200 000 markka eli joka tapauksessa yli 500 000 euroa. No, väliäpä tuolla, kun en ole tätä myymässä. Ja tuskinpa monellakaan sieltä landelta tänne tulevalla olisi varaakaan tätä ostaa, saavat tyytyä aluksi halvempiin asuntoihin, kunnes sitten rikastuvat täällä - ja sitten he joutuvat luovuttamaan rahojaan yhä enemmän sen landen elättämiseen!

    Mutta väliäpä tuolla ainakaan tällaiselle vanhalle vaarille, eikä enää paljon väliä ole omaisuutenikaan määrällä, sillä "käärinliinassa ei ole taskuja" - tiesivät jo muinaiset egyptiläiset ja sama pätee edelleen kuvaannollisesti, vaikkei meillä käärinliinoja käytetäkään. Mutta en toki toivo, että edes kuvaannollisesi minua ihan pian ne käärinliinat kutsuisivat, sillä kuten profiilillanikin sanon

    "Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
    jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
    mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
    jos vielä on valkeutta sulla!"

    (Eino Leino)

    Mutta on myös niin kuin sanoi ihailemani viisas Omar Khaijam

    En kammo kuolemaa, en vapise sen nähden,
    jos säikyn, enemmän mä säikyn elon tähden;
    Jumala vähäks aikaa lainasi sen minulle,
    kun laina lankeaa, oon maksuvalmis, lähden.

    Näissä ajatuksissa hyvää yötä kaikille!
  7. Kai minun sotilasuraakin omaavana pitäisi olla hyvilläni siitä, että noille muutamille sellainen näkyy olevan niin suurta, että se on aina heidän mielissään. Mutta en osaa olla ”otettu” siitä, kun se tulee tuollaiselta taholta. Vaikka se sotilasurani on jo kaukaista menneisyyttäni, yhä arvostan sotaväkeä niin, että minua inhottaa, kun jonkinlaista sotilasjohtajaa leikkii mies, joka ei liene koskaan johtanut muuta kuin pikkulapsena lattialle lirauttamaansa pissaa sormellaan lattianrakoon, ja itsestään on tehnyt reservin majurin henkisesti kuten taidoiltaankin lapsen tasolle jäänyt raukka, joka on ollut majuri korkeintaan jonkun varuskunnan tai aliupseerikerhon saunan saunamajurina.

    Mutta valistan nyt kuitenkin heitä tuossa ilmeisesti jommankumman edellä mainitun taas jälleen kerran esille nostamassaan asiassa. Tuollaisella he vakuuttavasti vahvistavat, että heillä ei ole vähäisintäkään tietoa eikä edes käsitystä siitä, miten asiat tuolla alueella oikeasti ovat menneet:

    Miksi minun olisi pitänyt käydä kertausharjoituksissa, kun korkeimman mahdollisen toimiupseeriarvon saavuttaneena olin jäänyt täydelle eläkkeelle? Kai me jokainen neljä puolustusvoimien ensimmäistä toimiupseeri-kapteenia olimme kyvyttömimmiksi arvioidut puolustusvoimien yli 5000-päisessä toimiupseerikunnassa, kun tietääkseni yhtäkään meistä ei ”kertaamaan” kutsuttu. Kai muutama vakinaisessa palveluksessa sotilasarvossa alemmaksi jäänyt kävi kertaamassakin saavuttaakseen reservissä korkeamman sotilasarvon, mutta meillehän se ei olisi silloin ollut mahdollista. Vasta viime vuosina lienee muutama opistoupseeri-kapteeni ylennetty reservissä majuriksi.

    Eläkkeelle jäädessäni minun sa-tehtäväkseni nimettiin Päämajan esikuntakomppanian päällikkyys, joka olisi edellyttänyt majurin arvoa. Sellaista tilannetta - sotaa tai ainakin pahaa kriisiä - en toivonut enkä uskonut sellaista tulevankaan minun reserviläiskelpoisuusiässäni, siis alle 60-vuotiaana. Miksi ihmeessä olisin ollut sen majurin arvon ”kipeä”, kun olin kiinnostavassa siviilityössä, joka ainakin palkallisesti nähtiin majurin töitä arvokkaammaksikin! Kun työnantajani halusi minut nimellisvarata, eli olisin jäänyt isännöitsijän tehtävääni mahdollisen kriisinkin aikana, niin mielelläni siihen suostuin. Minä nimittäin toisin kuin nuo ”johtajat” ja ”res.majurit” oikeasti tunsin sotaväen sisältäpäin, ja olin saanut kaiken sen, mikä toimiupseerille oli mahdollista, oli uusien haasteiden aika.

    Eikä minun tarvinnut pettyä sillä 18 vuotta kestäneellä siviilityöurallanikaan. Voin Pietari Brahea mukaillen sanoa, että ”olin taloon ja talo oli minuun tyytyväinen”. Mutta sekin loppui aikanaan. Jo 17 vuotta olen ollut eläkeläinen, täyttä sotilaseläkettä ja puolta eläkettä siviilityöstäni nauttien. Mutta noille eräille olen edelleen reserviläinen ihan pian 80-vuotiaana! Pitäisi kai sanoa, että olen jo vanhus, vaikken sellaiseksi itseäni aina koekaan, kun edelleen mennä viipotan maailmalla ja luultavasti elän kaikin tavoin viriilimpää elämää kuin nuo varmaan minua nuoremmat, jotka ovat jämähtäneet jonnekin menneisyyteensä, senkin kai mielikuvituksessaan itselleen luomaansa.
  8. Aivan tarkoituksellisesti koetin olla ja pystyin olemaankin Stubbin ja Sipilän esiintymisiä arvioidessani mahdollisimman puolueeton. Myötätuntoni ennakkoon oli jotenkin Sipilän puolella, kun arvelin hänen olevan varsin surkea Stubbiin verrattuna. Sipilä oli parempi kuin odotin, ja senhän avauksessani sanonkin.

    Mutta jos olisin ollut kriittinen Sipilää kohtaan, olisin kyllä löytänyt kielteisempääkin sanottavaa. Niin en halunnut tehdä, mutta ihan rehellinen itselleni ja muille ollakseni minun täytyy tunnustaa paljolti yhtyväni noihin näkemyksiin, joita avaukselleni on jo tullut:

    >>Sipilä pärjäsi ihan hyvin siihen nähden että ei taaskaan kertunut yhtään mitään muuta kuin sen että mitä ongelmia Suomella on, eli Suomeksi puhuin vaan itsestäänselvyyksiä sanomatta mitään. Mutta mitä Keskusta esittää jotta ongelmista päästään?, sitä ei kertonut ollenkaan.<<

    >>Sipilällä ei ole mitään selvää linjaa. Ei ota kantaa mihinkään... ettei vain ääniä menetettäisi...<<

    Noin kai tosiasiallisesti on asia, kuten noissa todetaan.

    Pystyyn_kuollut sanoo:

    >>Sipilästä toteaisin, että hänkin on oppinut hieman antamatta täysin suoria vastauksia samalla kun hän on muutoinkin kehittynyt tv-haastatteluissa viimeisen kahden vuoden aikana<<

    Oikein hän näkee. Sipilä näkyy oppineen oikein hyvin olemaan antamatta suoria vastauksia esitettyihin kysymyksiin. En ole varma, onko tuollainen kehitys hyvä asia. Mutta on hän todella muutenkin kehittynyt haastatteluissa. Onhan hänellä jo melko pitkä oppiaika puolueensa johtajana. Lahjaton täytyisi miehen olla, jos ei kehitystä olisi tapahtunut.

    Anteeksi P-k, että vain tässä viestiäsi kommentoin, kun alkaa jo sänky kutsua!

    Eräs tuolla edellä näkyy antavan arvosanoja tähän mennessä esiintyneille puoluejohtajille. Arhinmäen ja Niinistön esiintymisiä en katsonut, mutta Rinteen esiintymisen kyllä. Enpä minäkään siitä antaisi juuri parempaa arvosanaa kuin kutosen.
  9. Tyhmiä olette, kun ette ymmärrä vieläkään täällä näyttämieni kuvieni tarkoitusta, vaikka ne teitä ovat niin kiinnostaneet, että yhä ovat lakkaamatta mielessänne. Kerronpa niiden kuvieni tarkoitukselle selitystä pienen vertauskuvan kautta:

    Erän viljelijä Meksikossa osti aasin naapuriltaan. Aasia myydessään naapuri vakuutti, että aasi on erittäin säyseä ja nöyrä, tekee kiltisti kaiken sen, mihin sitä käsketään. Aasin ostanut vei aasin puuvillapeltonsa laitaan, laittoi karhin sen perään ja koetti saada aasin liikkeelle ensin säyseillä komennoilla, lopulta jo kiljuen ja kiroten. Aasi ei hievahtanutkaan. Silloin aasin ostanut viljelijä pahasti suuttuneena talutti aasin takaisin sen myyjälle ja syytti tätä petturiksi ja halusi rahansa takaisin.

    Aasin myynyt viljelijä rauhoitteli miestä ja vakuutti, että aasi kyllä tottelee ihan hiljaisia käskyjä, ja yhdessä he palasivat aasin kanssa tuon toisen viljelijän puuvillapellon laitaan, laittoivat karhon aasin perään ja sitten myyjä otti pellon laidassa olleen melkoisen halon, jolla lojautti aasia lautasille ja sanoi ihan hiljaa: karhitaanpa nyt puuvillapelto. Ja aasi lähti heti liikkeelle. Silloin tuo aasin myyjä sanoi aasin ostaneelle: ”siinä näet, kyllä se tottelee ihan hiljaisia käskyjä, täytyy vain ensin herättää sen huomio”.

    Tämähän on keskustelupalsta, ja jokaisella keskustelijalla on mielestään tärkeää sanottavaa, mutta ei se sanoma mene aina perille. Ymmärsittekö tarkoitukseni?