Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

437

Kommenttia

6602

  1. Mitäpä noita erilaisia eläkeläisten tukeja lieneekään, en niistä tiedä, kun itse en ole niitä tarvinnut. Mutta sen tiedän, että erilaiset haittatyölisät ovat hyvin tärkeitä niille, jotka joutuvat tekemään työtään niin öisin kuin päivinkin, niin pyhisin kuin arkisin. Sellaisia on hyvin paljon, teollisuudessa, sairaaloissa, kaupoissa ja vaikka missä. Ja heidän haittatyökorvauksiaan Sipilän hallitus suunnittelee alentavansa. Ei tarvitse ihmetellä reaktioita niiltä, joita suunnitelma koskee.

    Huolestumisesi ihmisten ostovoiman heikkenemisestä on aiheellinen, sillä se laskee tavaroiden ja palvelujen menekkiä ja sitä kautta niiden valmistajien ja myyjien toimeentuloa ja autettavia tulee yhä enemmän. Niitä tulee muistakin kuin vain täysin työttömistä. Mistä rahat heidän auttamiseen, kun valtion ja kuntien verotulot vähenevät? Aletaanko repiä yhä suurempia veroja niiltä, joilla vielä tuloja on?

    En pitäisi nimimerkin Johan Eihän päätelmää ihan päättömänä, sillä kyllä nyt Sipilän käyttäytymisessä on sellaista vaalituloksen tuomaa itsevarmuutta, jota voi olla vain sellaisella poliitikolla, jolla on vielä kovin vähäiset kokemukset vaaleista. Kyllä se Sipiläkin siitä oppii. Luultavasti jo seuraavissa vaaleissa saa hyvää oppia.

    Viimeisessä kappaleessasi esittämäsi toivomuksen lomarahojen ja sunnuntailisien vaihtokaupasta toivoisin minäkin toteutuvan, mutta asiaan ei ole vaikutusvaltaa minulla enempää kuin sinullakaan, se on noita lisiä saavien asia.
  2. On näköjään vielä tullut avaukseni aiheeseen pyrkivä viesti nimimerkiltä miksi_kapinoit. Miksi hän käyttänee nyt tuollaista nikkiä, kun hänellä olisi pari muutakin, joilla yleensä esiintyy? Esityksensä on kuitenkin tuollakin nikillä yhtä vaikeaselkoinen kuin vakionikeilläänkin, joten turha siihen on yrittää järkevästi vastata.

    Sen sijaan lopuksi tänä iltana ilmoitan miettiväni, että pitäisiköhän minunkin osallistua tähän tapahtumaan, jonka linkin lainaan lupaa kysymättä nimim. pääluottamusmiehen viestistä:

    http://demokraatti.fi/aktn-piirainen-jopa-yli-100-000-tulossa-mielenosoitukseen/

    Olenhan sentään entinen ammattiyhdistysaktiivi, silloisen liittoni puitteissa yhdistykseni puheenjohtajana ja muutaman vuoden liittomme hallituksenkin jäsenenä. Menestystäkin se toiminta tuotti, toimiupseeriston. ”En sitä muutoin olisi minäkään kapteeniksi päässyt”, enkä ehkä niin hyvää ja vastuullista siviilityötä sitten saanut. No, oli Valiollakin myös pari sotilasmestari evp:tä merkittävissä tehtävissä: Vaaralan tehtaiden kuljetuspäällikkönä - armeijassa autopuolella meritoitunut mies - ja toinen yhteys- ja edustuspaattimme kipperina kesäisin, hän oli laivastossa suorittanut myös vaadittavan merenkulkupätevyyden; talvisin hän kyllä joutui toimimaan turvallisuuspäällikkömme apulaisena.

    No, tämä nyt oli vain loppukevennys, kenties sopimaton vakavalle asialle. Eli enpä sittenkään taida mennä tuohon tilaisuuteen. Varsinkaan, kun ohjelmassani taitaa olla muuta ja itsekkäämpää, viikonloppuna käynti jälkikasvuani tervehtimässä. Torstaina on yhdistyksemme pääkaupungin osaston saunailta Santahaminassa kerhomme saunalla. Maanantai ja tiistai kuluvat sitten valtakunnallisen Päällystöliiton evp-yhdistyksen Tallinnan matkalla, jonka mainiosta ohjelmasta nautin yli 30-henkisessä joukossamme yhdessä naisystäväni kanssa.

    Mutta onhan tässä vielä muutama päivä noihin tapahtumiin, joten käyn kyllä katsomassa avaukseni tuottamaa ja vastailen mahdollisiin avaukseni aiheessa pysyviin asiallisiin viesteihin. Vai aiheutinkohan noilla lopuksi kertomillani sen, että viestejä tulvii vain niiltä, joita kiinnostan vain minä ja se ammoinen sotilasurani;))
  3. En toki luule olevani niin viisas, etten mitenkään huomioisi muiden mielipiteitä, mutta en ole ollut tässä toisten vietävissä. Ajattelenhan itsekin asioita, ja oman ajatteluni tulosta tuo avaukseni sanoma enimmäkseen on. Sipilä ottaa järjettömän riskin, kun jättää huomiotta ammattiyhdistysliikkeen merkityksen ja voiman. Yhteiskuntasopimuksen yrittämisestä luopui niin helposti, että minäkin olen alkanut luulla yritystä vain hämäykseksi. Luulen, että Sipiläkin saa siitä kalliisti maksaa, ja valitettavasti vielä paljon kalliimmin maksamaan joutuvat ihan muut, suomalaisten suuri enemmistö.

    Ei kai ay-liike voinut oikein tosissaan ottaa Sipilän uhkauksia vaihtoehdoista, sillä kovin poikkeuksellista politiikan korkeimmalla tasolla sellainen uhkailu on. Toivon Sipilän nöyrtyvän ottamaan tosissaan sen demarien vastaantulopyrkimyksen, jota sinä pidät arvottomana sananhelinänä. Siinä voisi olla pelastus pahimmasta, myös Sipilälle itselleen.

    Tietenkin tilanne on nyt erilainen kuin oli Ahon ja Lipposen aikana, joten siltä osin olet oikeassa. Mutta jokaisessa ajassa laihakin sopu on parempi kuin lihava riita.

    Ymmärrän täysin, että Kalle Isokallio on sitä mieltä kuin on. Ei hänen lähtökohdistaan voi olla muuta mieltä, jos on itselleen rehellinen. Mutta on hänen saamissaan kommenteissa oltu toistakin mieltä. Tässä eräitä näytteitä niistä:

    Jussi Katajamäki
    14.9.2015 klo 11:40

    Tässä ei nyt vaan ymmärretä sitä, että kaikkein pienituloisimpien, kuten vaikkapa eläkeläisten, tuloja leikkaamalla pahennetaan taantumaa. On nimittäin niin, että on kahdenlaista ostovoimaa. Sellaista, joka realisoituu ostoiksi ja sellaista joka pysähtyy sukanvarsiin. Kaikkein pienituloisten ostovoima on kokonaisuudessaan ostoiksi realisoituvaa ostovoimaa, jonka leikkaaminen vähentää esim. kauppojen myyntiä ja tehtaiden myyntiä, jotka valmistavat kaupoissa myytäviä tuotteita ja taantuma syvenee.

    Johan Eihän
    14.9.2015 klo 11:54

    Kerran voi kusettaa ketä tahansa, mutta vaalituloksen taakse piiloutuminen vastaa nykytilanteessa jo mielenvikaisuutta. Se onkin ainoa luonnonvara, joka on ehtymätön ja taatusti kotimainen. Olisko joutsenlipun paikka?


    Uudet Vaalit
    14.9.2015 klo 11:56

    ”Jos Suomen kansa ei saa vapaissa vaaleissa ilmaista tahtoaan…”

    Ööö… Mitäs Kepu ja Persut sanoivat esim. sairauspäivän palkasta tai sunnuntailisistä ennen vaaleja? Ihan päinvastaista kuin mitä nyt tekevät! Olisivat Kepu ja Persut paljastaneet nämä älyttömät keinonsa ENNEN vaaleja, niin voisi Kallekin sitten vedota vaalitulokseen vilpittömästi. Nyt vaaleissa valehdeltiin ja tulos on mätä.

    Uudet vaalit ja heti!
  4. Kävinpä vieläkin, jo iltapesujeni jälkeen pyjamassani ollessani vilkaisemassa, ovatko nuo edelliset kirvoittaneet mykistyneitä kieliänne. En joutunut pettymään! Sinä olet vastannut ”tyhjänpäiväiseen jorinaani”. Tunnustan tehneeni nuo korjaukseni piruuttani, jotta tuo hyvä viestini pysyisi jonkin aikaa palstan etusivulla. Narsismiako sellainen? Ei, vaan halua ylläpitää tasoa tällä palstalla, joka varmaan on monelle ja sinullekin tärkeämpi kuin minulle.

    Joo, tekstinkäsittelyohjelma on tarpeellinen, kun se heti ilmoittaa kirjoitusvirheet. Siksipä yleensä kirjoittelen pitemmät juttuni Wordin kautta. Olisi hyvä, jos niin tekisivät muutkin, jolloin heidän esityksensä tulisivat ainakin kielellisesti ymmärrettävimmiksi. No, jonkun res.maj:n ja eräiden muidenkin kohdalla siitä tuskin olisi hyötyä, ”kielensä” on liian vaikeaa minkään ohjelman ymmärrettäväksi ja korjattavaksi.

    Kiva, että olet nostanut tuon viestini ja samalla avaukseni etusivulle, jota nuo nyt palstalle tulvivat älyttömyydet siis kuljettavat nopeasti alaspäin. Tuo viestissäni esittämäni muisteluni noista 50 vuoden takaisista asioista taisi kolahtaa kipeästi sinuun, kun itselläsi ei ole samanlaista kivaa muisteltavaa? Ehkä sinua eivät lohduttaneet viestini kauniit laulutkaan - jotka varmaan kuuntelit - kun koit niiden sanoman kovin omakohtaiseksi.

    Arvatenkin sinä olet myös tuo, joka on tallettanut ja nostanut tuon yli yhdentoista vuoden takaisen kirjoitukseni. Noin todella tein kuin siinä kerron. Oi niitä aikoja! Mutta sitten tuli mahdollisuus rekisteröityä ja niin tein ja samalla paljastin henkilöllisyytenikin, jonka jälkeen tuollaiseen leikittelyyn ei ole enää ollut mahdollisuutta. On täytynyt tyytyä vain rekisteröityihin nimimerkkeihin ja pitäytyä totuuteen ainakin itsestään kertoessaan.

    Olet siis ahkeroinut tällä palstalla jo yli 11 vuotta sitten, ja pitänyt jo silloin minua niin merkittävänä, että olet tuonkin viestini tallettanut! Miten ihmeessä olet jaksanut pysyä siellä puskassasi kaikki nämä vuodet? En minä jaksaisi, en todellakaan! Sinulla täytyy olla todella suuri pelko henkilöllisyytesi paljastumisesta.

    No, enpä ala kantaa huolta sinun peloistasi. Nyt vain hyvää yötä sinullekin, ja koeta kestää ainakin viikko ilman seuraani, joka näin ”etänäkin” näkyy olevan kovin tärkeä sinulle, kun sinulla varmaankaan ei ole muuta seuraa kuin tämä palsta!
  5. Hups hups! Ei näy nyt oikeinkirjoitus onnistuvan, eikä siitä voi syyttää viinaakaan, kun vasta puoli lasillista viiniä olen nauttinut. Edellisessä olevan sanan "pistäntä" pitää tietenkin olla "pistänpä".
  6. Eipä näy tulleen sellaista, jota tarvitsisi kommentoida. Jätän nyt teidät, kaipailijani, ainakin viikon pituiseen ikävään. Lohduttakoon teitä kaunis laulu, joka varmaan kuvaa nyt tunnetilaanne, eron tuskaa. Laulun alkuperäinen nimi Kaimos tarkoittaa kreikaksi kipua, mutta Tuska -nimen se sai suomenkielisenä. Esittäjä on sen säveltäjä Mikis Theodorakis, tässä jo ääntään vanha mies, sanoissakin jo hiukan takeltelee, mutta orkestraalinen esitys on kyllä hieno:

    https://www.youtube.com/watch?v=Eu3WVHdmD5Y

    Laitan tämän jatkoksi vielä pikkukatkelman muistelmieni YK-rauhanturvaajareissujani koskevasta osasta, mukavan muistuman ensimmäiseltä reissultani vuodelta joskus 1965-66 vuodenvaihteen tienoilta Kyprokselta:

    xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

    >>Kabareetyttöjen kanssa kehkeytyi kieliopintoja, joiden tehokkuutta kehuttiin, mutta kalleutta valiteltiin! Suomen yleisradiossa oli muuten ollut vuosia ohjelman täytteenä ”viikon visertäjän” esittely, jolloin joka viikko esiteltiin eri lintu. Eräs palvelustoverini totesi kerran: ”Suomen radiossa se viikon visertäjä vaihtuu viikoittain, mutta täällä se on aina vain tuo sama - viskihaukka”.

    Kabaree Miamissa minä olen saavuttanut suurimman suosioni lavaesiintyjänä. Läheisen baarin omistajan 15-vuotias tytär, joka työskenteli koulunsa ohella iltaisin baarissa, oli opettanut minulle Kaimos- nimisen kappaleen kreikaksi (tunnettu suomennoksena Tuska-nimisenä) ja kerran astuin estradille ja esitin sen orkesterin solistina. Suosionosoitukset esitykseni jälkeen olivat suuret, niin eri kansallisuuksien YK-miesten kuin paikallistenkin taholta. Joudun minä joskus vieläkin esittämään tuon laulun Sinibarettiriennoissa. Osaan kyllä koko laulun, mutta riittäköön näytteeksi sen ensimmäinen säkeistö, meidän kirjaimistollemme translitteroituna, suomen kielen ääntämyksen mukaisesti (englantilainen translitterointi poikkeaa tästä):

    ”Ine megalos, o gialos, ine makri, to kima,
    ine megalos, o kaimos, kine pikro, to krima
    Potami mesa mu pikro, to ematis pligis su,
    kiapo to ema, pio pikro-o-o, sto stoma to fili, fili su”

    xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

    Kerrottakoon vielä, että hyvin monet kerran myöhemminkin olen tuon Kaimosin joutunut esittämään. Myöhemmillä rauhanturvaajareissuillani ja täällä Suomessakin, kun sopivassa tilanteessa on ollut paikalla Kyproksen aikaisia vaitterikavereitani, jotka aina ovat minulta sen esittämistä pyytäneet. Toistaiseksi viimeisen kerran tapahtui noin kolme vuotta sitten Päällystöliiton evp-yhdistyksen kesäpäivillä Kouvolassa, jossa illallistansseissamme, soittajien ollessa tauolla minut suorastaan pakotettiin lavalle ja lyötiin mikrofoni kouraani. Ja hyvinhän se vielä meni, ei tullut vähäistäkään takeltelua edes kreikankielisissä sanoissa!

    Vielä sama Kaimos suomeksi Tuska -nimellä, ja laitan tämän Laila Kinnusen laulamana, kun se on noilta minun ”kaimosini” ajoilta, vaikka Arja Saijonmaa sitä on myöhemmin esittänyt:

    https://www.youtube.com/watch?v=Qk3mYqDEOZE

    Näkemiin! Koettakaa kestää ikäväänne!
  7. Oletpa tarttunut olennaiseen;)) No, jatkan sitten minäkin siitä. Makuja on monenlaisia, kuten ihmisiäkin: toiset tykkäävät äidistä, toiset äidin tyttärestä. Noin kuitenkin tuo isäntäni siian graavasi, mutta kyllä hän tosiaan laittoi siihen tilliäkin.

    Olen kyllä ginin ystävä. Tuon mieltymykseni tietävältä naapuriltani sain 80-vuotisonnitteluiksi pullon maailman parhaaksi äänestettyä giniä. Mikä yllättävintä, se on suomalainen gini, NAPUE, distelled and bottled by hand in Isokyrö by Kyrö distellery company.

    http://www.hs.fi/ruoka/a1437444358242


    Mutta kyllä minä käytän sen perinteiseen tapaan tonicin kanssa, eli torjun malariaa kuten tekivät menestyksellä brittiläiset upseerit Intiassa ja muualla siirtomaissa;))

    Minun ja sinun kulinaarisissa kokemuksia lienee tosiaan eroja. Varmasti kokemukseni ovat maantieteellisestikin laajempia kuin sinulla, sillä yli viidestäkymmenestä maasta minulla niitä kokemuksia on. Sinä et ole voinut päästä samaan, kun olet varmaan nuorukainen; ei aikuinen mies yrittäisi noin näsäviisatella.

    Kyllä sen lapamadon voi saada ahvenestakin, joka myös kantaa sen toukkaa. Tarkistin juuri netistä. Lapsuuskodissani ahventa tietysti myös paistettiin ja laitettiin kalakukkoihin, mutta myös suolattiin. Suolattiin särkeäkin, kun siellä ei tunnettu roskakala-käsitettä. Haukea ja madetta ei suolattu; hauki paistettiin ja mateesta tehtiin keittoa. Ukkini oli kova kalamies, piti kesällä verkkoja ja katiskoita, talvella vain rysiä jään alla - mikäli oikein muistan noita kovin kaukaisia asioita. Itse pikkupoikana harrastin vain rantaongintaa, ja keväisin pidin ukkini tekemää pajumertaa - tiedätkö, millainen se on - läheisen joen kosken sivuhaarassa, ja salakkaa tuli runsaasti. ”Roskakala” kai salakkakin on, mutta oikein hyvä kalakukko niistäkin tulee, kun laittaa kukkoon myös läskiä tarpeeksi.

    Eli tässä oli totuus noistakin asioista, ei suinkaan sinun aiheettomasti itserakkaissa näsäviisasteluissasi.
  8. Lopuksi ainakin tältä illalta on todettava, että ilmeisesti minua on tänne odotettu, kun avaukselleni on heti pelmahtanut tuollainen määrä viestejä. Tosin niissä muutamaa lukuun ottamatta on puututtu asiani kannalta aivan epäolennaisiin, nekin väärin ymmärtäen, ja sellaisella ”taidolla”, että on vaikeaa saada selvää hänen tarkoituksestaan. Paitsi että jonkinlainen katkeruus niissä kai puhunee.

    Täytyy ihmetellä, ihan todella, miksi tuollaiset haluavat olla keskustelupalstalla ja jopa kaikkein ahkerimpina, vaikkei heidän käsityskykynsä asioista, toisen selvästi sanoman ymmärtämisestä, näy olevan yhtään parempi kuin heidän esitystaitonsakaan.

    Enpä jää tuota tätä enempää pähkäilemään. Kohta tulevat tv-uutiset, ja loppuilta puoleen yöhön asti menee katsoessani Suomi-Färsaaret -futismatsia. Odotan Suomen helposti voittavan tuon pikkuruisen, vajaan 50 000 asukkaan saaren joukkueen, varsinkin, kun edellisessä matsissa pystyimme voittamaan Kreikan, joka joskus oli futiksen mahtimaita.

    ”Urheilutäyteistä” aikaa nyt on ollut. Tuolla saarimökilläkin katselimme Tampereen eliittikisoja sekä korismatsit Suomi-Ranska ja Suomi-Israel. Niissä susijengimme hävisi, mutta voitimme tänään suuren ja mahtavan Venäjän, tosin äärimmäisen niukasti, mutta täydellä kolmella pisteellä. Tuon matsin katsoin jo täällä kotonani.

    En siis ainakaan tänä iltana palstalla käy, mutta huomenna saatan vielä vilkaista avaukseni mahdollisesti tuottamaa. Jos on tullut asiallisempaa kuin tänään, vastailen siihen kyllä. Mutta sen jälkeen en ainakaan enää tällä viikolla täällä vieraile, sillä naisystäväni tulee luokseni keskiviikkona ja viipyy viikonlopun yli, joten minulla varmaan on muuta ja tätä mukavampaakin tekemistä;))
  9. Täytyy kertoa viikonlopustani, kun siitä ja tekemisistäni on kiihkeästi haluttu tietää. Sepä erikoista;)) Vietin viikonlopun ystäväpariskunnan mökillä Porvoon saaristossa, Pellingin sivulla. Isäntä on mukana eräässä yhteisössä, jossa minäkin olen. Kyseessä ei ole entisten sotilaiden eikä valiolaisten yhteisö. Olen tuntenut pariskunnan herran jo kauan, ja vaimonsakin melko kauan. Pariskunta oli kanssani samalla Intian kiertomatkalla jo lähemmäs kymmenen vuotta sitten.

    Perjantaina palstan jättäessäni ja tuonne mökille lähdöstäni kertoessani laitoin viestiini myös valokuvan, jossa pitelin käsissäni aikoinaan virvelillä saamaani haukea, ja toivoin, että jospa nyt saisin vähintään samanlaisen. En saanut minkäänlaista, en edes virvelöinyt. Mutta isäntäni kanssa kävimme hänen verkoillaan, ja melko mukavasti niissä oli kalaa. Verkossa olleesta kuhan vonkaleesta emäntä laittoi eilen oikein herkullisen lounaan. Mökillä on ihan ajanmukainen keittiö ja sähkökin tulee saarelle ihan yleisestä verkosta, joten ei tarvita omaa aggregaattia, kuten mm. siskoni perheen mökillä Sippolassa, joka kuitenkin kuuluu nykyisin Kouvolan kaupunkiin.

    Kivasti meni viikonloppu, mm. talon tarjoamia ja tuomisianikin nautiskellessamme. Ulkoilimmekin, mm. pelaten petankkia (vai pitäisikö sanoa petanqueta) mökin pihatiellä. Tietysti myös saunoimme rantasaunassa, lauantaina ja eilenkin. Saunan jälkeen minäkin kylmiä vesiä vierastava arkajalka uskalsin käydä meressä. Katsoimme myös isännän matkavideon yhteiseltä Intian matkaltamme, ja muistelimme tuota matkaa, vaikka me - niin he kuin minäkin - olemme tehneet hyvin monia maailmanmatkoja sen jälkeen. Ja tulihan tehdyksi yksi reissu merellekin, niille verkoille. Kotiini tuotavakseni sain isännän perkaaman ja graavaaman siian; karkeaa suolaa, hyppysellinen hienoa sokeria ja tilkka konjakkia. Huomenna se on jo syötävissä, ja kyllä siitä riittää ylihuomenna luokseni tulevalle naisystävällenikin.

    Tyydyttikö kertomani uteliaisuutenne? Kertomani on varmaan tylsää, kun kerroin vain siitä, mitä todella tapahtui. Minulla kun ei ole yhtä vilkasta mielikuvitusta kuin teillä eräillä omista tekemisistänne kertoessanne - tosin unohtaen mainita, että missä vesijuoksette, missä poimitte marjoja ja varsinkin missä ja mitä te olette ”johtaneet” ja missä ja miten te olette mm. korkeita sotilasarvojaan saaneet;)) Eipä todellakaan tämä palsta käynyt viikonlopun aikana mielessänikään, jota varmaan on vaikea uskoa sen, jolle tämä on koko elämä. Kuten tuolle, joka sanoo minun viikonloppuni viettäneen ”Paloheinän murjussani ja koneellani siltä tänne p.skaa työntäen”.

    Tuohon saamaani graavisuolattuun siikaan viitaten vielä kysyn, että mikä ero on meren rannikon ja savolaisjärvien kalastajilla kalaa suolatessaan? No, rannikon kalastaja pistää kalan suolaan jo merellä, heti sen saatuaan, ja syö sen jo samani iltana maissa; savolainen pistää kalat umpisuolaan, ja viikon kuluttua menee katsomaan, joko ne alkaisivat olla kypsiä syötäviksi;)) Tuossa on ehkä vähän liioittelua kumpaankin suuntaan, mutta kyllä minun lapsuuskodissani kalaa pidettiin suolassa melko kauan ennen kuin sitä syötiin. Pelättiin nimittäin siitä muuten saatavan lapamatoja, eikä kai pelko ollut ihan aiheetonkaan.