kapi_

Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

437

Kommenttia

6599

  1. Pystyyn_kuollut näkyy sanovan tuolla edellä res. majurille vastatessaan:

    >>Muistaakseni uusi työnantaja vieläpä "varasi" kapin itselleen sota-ajaksikin. Puolustusvoimat hyväksyi varauksen, koska se tiesi, että rintamamiehet tarvitsevat sulatejuustokolmioita leipälaukkuunsa, mutta joiden valmistus voi keskeytyä, mikäli Valiolla ei ole enää talonmiestä pitämässä kolmiokoneen kunnosta huolta.<<

    Heh heh! Aika monen talon ”talonmies” olin. Pääkonttorin, tutkimuskeskuksen, atk-keskuksen, Porkkalanniemellä sijainneen kartanon, Iniön saarilla sijainneiden edustus- ja virkistyspaikkojen, Helsingissä Töölöntorin varrella sijainneiden työnantajani omistamien asuntojen ”talonmies”. Noiden kaikkien kiinteistöistä ja hyvin monista palveluista minun piti huolehtia. No, itse asiassa niistä huolehtivat ne, jotka osasivat, minä vain ”katsoin päältä”.

    Mutta juuston valmistuksesta minun ei tarvinnut mitenkään huolehtia. Meijereillä ja juustotehtailla oli omat ”talonmiehensä”. Silti työnantajani piti minua toiminnalleen niin tärkeänä, että katsoi minua tarvittavan mahdollisen kriisin tai sodankin aikana niin, että varasi minut käyttöönsä. Niinpä en päässyt kertausharjoituksiinkaan eikä minusta tullut res, majuria. Harmi, sillä niin ollen en saanut yhtä hyvää kirjoitustaitoa enkä samanlaista ymmärrystä sotilasasioista kuin palstalla esiintyvä res. majuri. Majureiden tietysti täytyy omata nuo avut, sillä esikunnissahan niin korkeat upseerit toimivat.
  2. Illan lopuksi vielä lisäys synttärijuhlapaikkani Mustion Linnan historiaan. Tähänastisesta historiasta kerrottaessa todetaan, että siellä on vierailleet (ilmeisesti yöpyneetkin) mm. kuningas Kustaa III sekä tsaarit Aleksanteri I ja Aleksanteri II, Jean Sibelius ja Louis Sparre:

    http://www.visitraseborg.com/fi/nahtavyydet/mustion-linna
    http://www.mustionlinna.fi/fi/museo-a-puisto/museo-a-puisto/mustion-linnan-historia

    Nyt Mustion Linnan historian esittelyissä täytyy kertoa, että siellä on juhlinut ja yöpynyt myös Kapi. Kyllä kai Kapin täytyy olla vähintään noihin edellä mainittuihin verrattava suuruus. Enemmän tällä palstalla puhutaan Kapista kuin noista muista. Eikä voine olla tätä arvovaltaisempaa foorumia, kun täällä pystytään asiantuntevasti arvioimaan lähes kaikkia asioita, kuten esim. sitä, mitkä toiminnot ja tehtävät ovat tärkeimpiä ja arvostetuimpia työelämässäkin, eritoten puolustusvoimissa;))

    Näissä mukavissa tunnelmissa on kiva toivotella Hyvää Yötä!
  3. Sanon viestissäni, johon vastaat: ”Käsityksesi eri tehtävien merkityksestä on kovin erilainen kuin mitä se oli ylennyksistä päättävällä ylemmällä taholla”. Esitin sanomalleni perustelujakin.

    Onnekseni oli niin kuin oli. Tuosta on tosin aikaa jo kohta 40 vuotta, mutta sen verran ”päivitetty” olen puolustusvoimain nykypäivänkin suhteen, että tiedän tehtävien arvostusten siellä edelleen olevan hyvin samanlaisia kuin olivat ammoisina aikoinani.

    Sanoin lopuksi: ”Johtuneeko katkeruutesi minua kohtaan tuntemastasi kateudesta vai epäonnistumisesta omalla työurallasi. Jos sinulla on ollutkaan muuta työuraa kuin viime vuosina tämän palstan päivystäminen”.

    Tähän sinun ei tarvitse vastata, sillä tiedän siihen vastauksen, mutta en viitsi sanoa totuutta tuostakin.
  4. Tässä pyöräilemään lähtiessäni nostan vielä etusivulle tämän vanhemman avaukseni, kun siihen laitoin aamupäivällä valistavan vastineen tuolle, joka en esittänyt omaa totuuttaan kapille:))
  5. Muutama asiallinen vastine on tullut, ja niihin olen pyrkinyt vastailemaan. En jää nyt päivystämään mahdollisesti tulevien asiallistenkaan vastineiden vuoksi niihin vastatakseni. Kun tällainen kesä vielä jatkuu tällä Suomen eteläisellä palmurannikolla, lähden tästä pyöräilemään tarkoituksenani tehdä ainakin 15 km:n lenkki Vantaan rantoja seuraten. Ja iltanikin ratoksi minulla on muuta. Mm. pojanpojaltani synttärilahjaksi saamani todella mielenkiintoinen historian kirja.

    Mutta eihän minun poissaoloni estä ainakaan tuota erästä ”näkemästä” minua täällä. Monessa näkyy minut tänäänkin nähneen. Ja kun katselin enemmän palstaa taaksepäin, näin, että joka päivä hän on minut täällä ”nähnyt”, jopa silloinkin, kun olin viettämässä noita synttäreitäni! No, ehkä minä kesken päivällistä täällä pistäydyin, alkuruoan ja pääruoan välissä;))

    Pitkämäki ja Ruuskanen pääsivät sentään keihäsfinaaliin, vaikka eivät kovin vakuuttaneetkaan. Santahaminan urheilukomppanian kersantti Mannio ei päässyt. Ei ole urheilukomppanian aliupseerien taso enää sellainen kuin oli joskus ennen. Kersantti Tapio Kantanen toi Münchenin olympialaisista v. 1972 sentään pronssimitalin estejuoksusta.

    Järjestimme Tapsalle tulojuhlan kerhollamme ja minä silloisena puheenjohtajana lausuin hänelle onnittelumme ja ojensin kerhomme lahjan. Silloin Tapsa kysyi: ”Miksi sinä et ollut vastassa lentokentällä, kuten poikasi oli?”. Poikani - tuo nykyinen ”Sisu-mies” - juoksi nimittäin silloin Viipurin urheilijoiden junioreissa, ihan edustusjoukkueessa, ja sehän oli myös Tapsan seura.
  6. Jasså. Ai, että tuollaisia prosessikaavioita Sipilä käyttää yhteiskuntasopimustakin värkätessään. Minulle noista kaavioista ei tule selville muuta kuin se, että paljon vaatii työtä ja varsinkin aikaa, jos noita reittejä noudattaen aikoo jotakin valmiiksi saada.

    No, Sipilällähän on se kakkara; ehkä hän sillä pystyy nopeuttamaan prosessia. Luulen kyllä, että sittenkään ei riitä se vajaat neljä vuotta, jotka Sipilällä näillä näkymin vielä on aikaa.

    Ymmärrän hyvin, että Sipilä ei paljasta sitä reittiä. Kun ei tiedä sitä itsekään, sillä eihän se sittenkään ole vain hänen vallassaan. Vitsailuksi kai tuon sanomasi tarkoitat, sillä ethän liian hyväuskoinen ole, vaikka oletkin kai kepuun päin kallellaan.
  7. Heh heh! Heinäkuun lapsi minä olen, syntynyt 01.07., profiilini kuvista viimeinen on 80-vuotispäivältäni Kroatian Dubrovnikista. Rapu siis olen tähtimerkiltäni. Mutta en silti kulje ravun lailla takaperin, pyrkien jonnekin taaksepäin. Enhän ole kepulainen.

    Ja kyllä noita mainitsemiasi luonteenpiirteitä on kertynyt tälle ravullekin. Ainakin täällä olen saanut osakseni myös ihailua - sellaiseksi tietysti on ymmärrettävä puheet noilta, jotka yleensäkin puhuvat aina tarkoittamalleen päinvastaista. Johtajaksi en ole nikilläni ilmoittautunut kuten tuo eräs, jonka johtajuus lienee vain sairaan pään tuottamaa harhaa, kuten unelmansa olla minun HV:ni ja kepua lähellä;))
  8. Kaikesta politiikan osalta sanomastasi olen jokseenkin samaa mieltä kanssasi. Erityisen varauksettomasti tästä:

    >>Varsin omituinen veto oli ilmoittaa, että leikkauksista ja veronkrotuksista pyritään luopumaan, vaikka niillä vasta muutama päivä edellä vielä uhattiin. Tämä vaan osoittaa, että hallitus tosiaan pyrki kiristämään ja uhkailemaan sopimuspuolia, vaikka toista väitti. Tällainen tuskin antaa kovin mairittelevaa kuvaa hallituksen politikaan ennustettavuudesta.<<

    Olikohan se yritys yhteiskuntasopimukseen pelkkää bluffia? Niin ainakin on arveltu, mm. tässä:

    http://www.iltalehti.fi/talous/2015082120213362_ta.shtml

    Mutta tähän ajatukseesi en yhdy:

    >>Nyt kuitenkin tulee mieleen, että pitäisikön meidän suurten ikäluokkien porukka panna taas töihin ja nostamaan Suomea ylös niin kuin ennen vanhaan, kun näistä nuoremmista ei siihen oikein ole.<<

    Minä ainakin olen jo osuuteni tehnyt. Rautavaaran syrjäseuduilta tänne Stadin humuun 16-vuotiaana tultuani siitä saakka työlläni itseäni elätin, jo ennen sotaväki-ikääni Lapin suurilla savotoillakin, sitten fyysisesti kevyemmissä hommissa. Ja vaikka olen jo tullut eläkeläisenä kalliiksi valtiolle ja kohta Valiollekin, käteni ei vapise nostaessani eläkkeitäni, joilla voin reissata maailmalla ja myös pitää tuollaisia juhlia läheisilleni.
  9. Oikea on käsityksesi R.V:sta. En ole nähnyt häntä vuosiin, ei ole ollut noilla viimeaikaisilla evp-päivilläkään, joten en hänen nykyisyydestään tiedä. Tuskinpa enää yrittäjänä ahkeroi, ainakaan täyspäiväisesti, kun ikää on jo hänelläkin, on minua vuotta nuorempi. Kyllä hänen sivunsa vielä näkyy olevan netissä osoitteessa Yritystele.fi.
  10. Taidan saada Sinulta jo toiset onnittelut? Oikein mukavaa, sillä olivathan nämä jo toiset 80-vuotispäivänikin. Ensimmäisiä vietin varsinaisen syntymäpäiväni aikaan Kroatian Dubrovnikissa, jonne lähdin karkuun. Ei auttanut, vuodet tulivat täyteen sielläkin. Joten nyt pidin synttärini läheisilleni. Oikein kivat juhlat olivat, ja juhlapaikka oli korkeiden vuosieni mukainen, pari sataa vuotta minua vanhempikin:))
  11. Sinun erikoisalaasi ovat yksintaistelut. Ei Don Quijotekaan ulkopuolisia vastustajia tarvinnut.

    Fyysisesti sairas tiedostaa olevansa sairas, henkisesti pahoin sairas ei näy tilaansa ymmärtävän. Eikö sinulla todellakaan ole ketään, joka sinusta edes hiukkasen välittäisi ja huolehtisi sinut hoitoon?
  12. Tapana on, että päivänsankari maksaa juhlansa kulut. Minun juhlieni kuluja ei tarvitse muiden maksaa.

    Kyllä ne kulut ihan hyvän etelän matkan hinta olivat, mutta jälleen olen taas suunnittelemassa uutta myöhäissyksyn tai talven matkaa jonnekin lämpimään, jossa on mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa.
  13. Vai noin olivat toimiupseeri-ammattikuntamme tehtävien arvostukset. Käsityksesi eri tehtävien merkityksestä on kovin erilainen kuin mitä se oli ylennyksistä päättävällä ylemmällä taholla. Neljä ensimmäistä kapteeniksi ylennettyä toimiupseeria olivat nimittäin nämä:

    Maavoimista ylil. R.V. (Etelä-Suomen Sotilasläänin Esikunnan komentotoimiston päällikkö), ilmavoimista ylil. E.R. (Ilmavoimien esikunnan komentotoimiston päällikkö), ylil. R.T. Pääesikunnasta (komentotoimisto toimistoupseeri, taustaltaan ”tykistön jäsen)) ja minä sotakoulujen edustajana (henkilöstöhallinnon opettaja Esikuntakoulun kaikilla kursseilla ja sivutoimisesti kadettikursseilla Kadettikoulussa ja Merisotakoulussa). Ylennykseni aikana olin tosin jo komentotoimiston toimistoupseerina ja rotaatioupseerina YK:n rauhanturvajoukoissa Siinailla, josta palasin Pääesikuntaan kapt. R.T:n paikalle, joka vastaanotti minun tehtäväni Siinailla.

    Samalta 34 miehen esikunta-alan luutnanttikurssilta me kaikki neljä olimme. Merivoimat eivät saaneet kapteenia ensimmäisessä erässä, vaikka kurssillamme oli kyllä pari merivoimienkin edustajaa. Luutnanttikursseja toimeenpantiin samanaikaisesti myös maavoimien eri aselajeissa ja meri- ja ilmavoimissa, ja luutnanteiksi meidät kaikki ylennettiin samanaikaisesti kurssiemme päätyttyä, mutta noilta muilta kursseilta valmistuneista kapteeniylennyksiä alkoi tulla vasta myöhemmin.

    Kyllä ne minun tehtäväni olivat myös moninaisuudessaan mielenkiintoisempia kuin aina samaa toistava kentällä pakertaminen. Teknisissä tehtävissä oli varmaan mielenkiintoisia tehtäviä niissä tehtävissä aloittaneille, mutta minun alkutaustani ja kiinnostuksenikin oli toinen; tekninen kiinnostus ja ura siirtyi vasta jälkipolvilleni.

    Todettakoon vielä, että tietääkseni meillä jokaisella neljällä ensiksi kapteeneiksi ylennetyllä oli sotilasuramme jälkeen vielä myös ihan mittava siviilityöura. Ainakin kaksi meistä - en minä - ovat olleet vahvasti mukana myös kuntapolitiikassa, ei kumpikaan kepun riveissä.

    Katkeruudellako kerroin työurastani? Kummankohan puheenvuorot kertovatkaan katkeruudesta, minun vai sinun? Johtuneeko katkeruutesi minua kohtaan tuntemastasi kateudesta vai epäonnistumisesta omalla työurallasi. Jos sinulla on ollutkaan muuta työuraa kuin viime vuosina tämän palstan päivystäminen.

    Ei aihetta enempään.
  14. Vai oli avaukseni vain pakkopullaa ja varsinainen tarkoitukseni oli esitellä sen jatkona elämääni saadakseni käyntiin keskustelun minusta. No, hyvin onnistuin vedättämään teidät tänne puhumaan vain minusta;)) Ja kun käytät nikkiä ”totuus tuostakin”, annetaan nyt oikea totuus, jota halpamainen vuodatuksesi ei ole:

    Sanot minun sotilasurallani joutuneeni avustaviin hallintotehtäviin, jotka olisivat nöyryyttäviä sotilaalle. Minä en koskaan JOUTUNUT mihinkään tehtävään, vaan aina PÄÄSIN niihin. Kuudessa eri joukossa palvelin, neljään niistä siirryin hakemuksestani, kun tarjolla oli parempi vakanssi. Ja aina tulin valituksi, vaikka hakijoita oli muitakin. Pyydettynä tulin opettajaksi Esikuntakouluun, jossa olin priimuksena suorittanut luutnanttikurssini. Opettajanurani päätin sitten mestarikurssin johtajana, kun minut haluttiin siten palkita nelivuotisesta opetustyöstäni ennen kuin lähdin rauhanturvaajareissulleni Siinaille. Ylemmän tahon määräyksestä tuli siirtoni Pääesikuntaan, viimeiseen sotilastehtävääni, jota yleisesti pidettiin ammattikunnan vaikutusvaltaisimpana, kun hoidossa olivat koko valtakunnan toimiupseeriasiat.

    Kaikissa siirroissani uusi työni oli aikaisempaa vaativampi ja arvostetumpi. Ilmeisesti minun nähtiin töissäni niin hyvin menestyneen, että minut haluttiin palkita silloin, kun yli 5000-päinen ammattikuntamme sai neljä ensimmäistä kapteeninarvoa.

    Olin myös yhdistysteni hallituksissa ja puheenjohtajanakin, mutta niihin en koskaan hakenut, aina minut haluttiin ja valittiin. Noissa evp-tilaisuuksissamme on paljon niitä, joihin tutustuin aikoinaan niiden tehtävieni tiimoilta. Poikkeuksellisen paljon on myös entisiä oppilaitani, joilla on oikein hyviä muistoja koulustaan. Tuollaisiin tilaisuuksiin tulee vain sellaisia, jotka kokevat urallaan onnistuneensa, niihin ei tule sellaisia, jotka kokevat epäonnistuneensa ja tietävät muidenkin ajattelevan heistä samoin.

    Hakemuksestani sain myös siviilityöni, jonka hakijoita oli useita. Ja muutaman vuoden jälkeen samassa talossa sain hakemuksestani vaativamman ja parempipalkkaisenkin työn, johon myös oli useita hakijoita, joukossa minua korkeammalle muodollisesti koulutettuja ja talossa minua kauemmin palvelleita. Työni oli hyvin mielenkiintoinen mm. laajoine toimi- ja vastuualueineen ja monien eri ammattialojen ulkopuolisinekin yhteyksineen. Palkkani oli hyvä jo aloittaessani, ja parani vuosien myötä. Monessakin mielessä antoisin työ se minun pitkällä työurallani oli. Kai talokin oli minuun tyytyväinen, kun komeat läksiäiset minulle pidettiin ja korkeimman kunniamerkkini sain sieltä eläkkeelle jäädessäni.

    Ja sielläkin olen sitten ollut mukana eläkeläistoiminnoissa. Ei meidän joukossamme sielläkään ole niitä, joille jäi suuhun paha maku työurastaan.

    Sotaväkiaikaan palatakseni: Jääkäripataljoona 2:ssa varusmiehenä palveltuani ja varusmieskersantiksi ylenneenä jäin aktiivipalvelukseen ja kouluttajana tietysti aloitin. Vielä peruskurssinikin kävin kiväärilinjalla, mutta pian halusin mielenkiintoisempiin tehtäviin ja lisäkoulutusta hankittuani pääsinkin. Ei työelämässä missään pidetä parhaiten menestyneenä sellaista, joka jää koko työurakseen vain samalle tasolle, jossa aloittikin. Ei parhaiten menestynyt ole sotaväessäkään sellainen, joka joutuu koko pitkän uransa pakertamaan kentällä samoissa tehtävissä, joissa uransa aloitti. Yleensä hän joutuu tyytymään myös hitaampaan ylenemiseen sotilasarvoissa ja siten myös huonompaan palkanmuodostukseen ja jäämään lopuksikin alemmalle tasolle, vaikka sotaväessä ylenemiseen palvelusvuosien määrällä onkin merkitystä.

    Mutta mitäpä noista menneistä, kun jo kauan olen ollut vain tällainen eläkeläisvaari, asuen täällä Paloheinän vehreissä maisemissa, mitä nyt välillä kotimaassa ja maailmalla reissaan. Tällä palstalla käyn enää varsin harvoin, mutta silti teille eräille näyn olevan loputtoman mielenkiinnon kohde.

    Puhut Ossi-törkyilyistä. Niihin minulla ei ole osaa eikä arpaa, enkä oikein tiedä, mitä ne ovat, kun niitä on kai ollut täällä pitkien poissaolojeni aikana. Olisitkohan tuo palstaa jatkuvasti päivystävä ja myös tuossa kuten kaikessa muussakin harhojaan näkevä, joka sanoo minua inhoavansa, mutta vakionikissään silti pyrkii rakkaakseni. Samaa tasoa ainakin olet, joten sopii päättää Itseäsi mukaillen: ”Tuollaista esittämään ei kukaan terve eikä edes hiukan mieleltään sairaskaan alentuisi”.

    Aioin tulla käymään täällä vasta maanantaina, mutta kun nyt kuitenkin kävin, tuohon halusin vastat. Naisystäväni tulee luokseni huomenna ja lauantaina ovat ne synttärini, joista lupaukseni mukaan kerron maanantaina. Sitten pääsette taas puhumaan minusta. Tähän en enäävastaile.
  15. Elämme hyvin mielenkiintoisia, jopa pelottaviakin aikoja. Ajattelevan ihmisen luulisi pohtivan asiaa. Ajattelemisen ja huolenkin aiheita on paljon. Sellaisia otin esille avauksessani. Mielipidepankki ainoana niihin puuttui. Avauksellani käyneistä ilmeisesti vain hän on ajatteleva ihminen.

    Ajattelevina ihmisinä ei voida tällaisena aikana pitää niitäkään, jotka availevat ja puhuvat täällä vain jostakin menneisyydestä ja siitäkin täysin merkityksettömistä asioista. Kaikkein huonoimmin ajattelevan ihmisen käsite sopii kuvaamaan niitä, joille tällainen tavallinen vanha mies on mielenkiinnon ainoa kohde. Sellaisiahan avaukselleni tulleiden suuri enemmistö on. Useimmille heistä kiinnostavinta minussakin on kaukainen menneisyyteni.

    Ovatko nuo todella sellaisia kuin näyttäisivät olevan? Vai seuraavatko he sittenkin aikaamme ja pystyvät ajattelemaan sitä ja näkevät aikamme niin pelottavana, että yrittävät paeta sitä jonnekin menneisyyteen? Ja yrittävätkö he kenties paeta alemmuudentuntoaan puhumalla vain minusta? Eivät onnistu kummassakaan tapauksessa, onnistuvat vain tyhmyytensä siten näyttämään.

    Kun ei näy tulleen avaukseni asiaan tai palstan aihepiiriin yleisemminkään liittyviä vastineita, voinen puoleltani päättää avaukseni tällä erää tähän. Läksiäisikseni vielä kuitenkin muutama kommentti avaukselleni tulleesta:

    Kun tuo eräs epeli näkyy tunnistavan tuosta Päällystöliiton evp-yhdistyksen etusivun kuvasta eversti evp A:n ja fil. tri K:n, toimiupseerikapteeni evp:n, onkohan minunkin alettava uskoa, että hän on todella palvellut toimiupseerina? Jos niin on, hän on saanut hirmuisen trauman siitä, että minä menestyin sillä(kin) uralla niin paljon häntä paremmin. Ja on seonnut niin, että näkee minut kaikkialla. Eli kaikki muut viestit paitsi omansa ovat kapilta, kuten Pystyyn_kuollut eilen totesi. Jos hänen päänsä olisi edes puoliterve, ei hän mahdollisesti seksuaalisesti poikkeavanakaan kehtaisi taipumustaan markkinoida niin, että ilmoittaisi nikissään pitävänsä minua rakkaanaan, varsinkaan, kun hyvin tietää, että minä en ole ”niitä miehiä”.

    Vielä tuolle, joka sanoo minun olleen vain paperien arkistoijana ja kahvin keittäjänä esikunnissa, totean puolestani, että varmaan hyvin niitä papereita arkistoin ja hyviä kahveja keitin, kun toimiupseerien ensimmäisessä ylennyserässä minut kapteeniksi ylennettiin. Ja jotka sanovat minun olleen myöhemmässä siviilityössäni vain harjanvarteen nojaileva talkkari, sanoisin, että varmaan sitä harjaa hieman heilutinkin, kun everstiluutnantin palkkaa työstäni nautin, sen muistan, kun silloin tein vertailua sotilaiden palkkoihin.

    Mutta jo kauan olen ollut vain eläkeläinen. Ja kun sen pienen sotilaseläkkeeni lisäksi saan pikkuruista eläkettä myös 18-vuotisesta siviilityöurastani, minulla on nyt varaa tarjota kunnon synttärit läheisilleni. Vasta niiden jälkeen käyn seuraavaksi palstalla, aikaisintaan ensi maanantaina, niistä synttäreistäni lupaukseni mukaan kertoakseni niille, joiden ainoa mielenkiinnon kohde olen. Näkemiin siihen asti!
  16. Avaukseni lievässä ironisuudessaan taisi olla liian vaikeaselkoinen useimmille, kun vain Mielipidepankki on siihen puuttunut. Tai sitten sen aihepiiri oli liian kiusallinen noille, jotka alkoivat vuolaasti puhua muusta. Ehkä niin tapahtui sittenkin vain siksi, että se ”muu” on niin mielenkiintoinen, mielenkiintoisempi kuin mikään muu.

    Kun jokin - asia tai ihminen - käy liian mielenkiintoiseksi, se vangitsee mielen niin, ettei voi mitään muuta ajatella. Ja jos mielenkiinnon kohde pysyy kuitenkin kaukaisena, alkaa nähdä sitä kaikkialla. Alkaa kokea olevansa sitä lähellä. Eräs täällä kauan koki olevansa keskustaa lähellä, mutta kun hänelle tuli mielenkiintoisempi kohde, hän kokee nyt olevansa sille jopa rakas ja johtaja!

    Moni on jo tämänkin avaukseni viesteissä nähnyt minut ihan viattomissa sivullisissa. Ellei kyseessä noissa kaikissa ole sama ”näkijä”, puskapiilossaan kun on. Huvittaa, kun tuolla toisaalla tuo ”näkijä” on nähnyt minut jo Pystyyn_kuolleessakin! Minä en toki siitä loukkaannu, vaikka Pystyyn_kuollut on kai lähinnä kepulainen, ja hienosti on hänkin asian ottanut. Tuolla sekopollan avauksella ”Keskusta ja seksuaalisuus” tuo on tapahtunut.

    Tätä pitempään en jää tänne päivystämään nähdäkseni avaukseni tuottamaa. Käyn huomenna vilkaisemassa, ja jos asiallisia vastineita on tullut, niihin vastailen. Ellei ole tullut, seuraavaksi tulen palstalle vasta kertomaan ensi lauantain ”jälkijättöisistä” synttäreistäni, joista avaukseni jatkossa kerroin. Se juhlapaikka sinänsä on jo yhden messun arvoinen!
  17. Heh heh! Vai olet jo sinäkin joutunut kapiksi tuo sekopollan silmissä! Vaikka et ole edes minusta puhunut. Rauhallisen viileästi olet "kohtaloosi" suhtautunut. Ja mainiosti olet aihetta käsitellyt, tapasi mukaan. Ei sellaiseen voi pystyä kukaan muu kuin kapi;))
  18. Vai niin. Vai filmejä on alkanut tehdä. Ja tuossa kuvassako on se kyseinen Ossi? Hänhän on antanut ymmärtää, että olisi iso, komea mies.

    No, ei miehinen komeus ole välttämätön edellytys sillä uralla menestyäkseen. Charlie Chaplin ja Woody Allen ovat siitä hyviä todisteita. Ehkä tuossa kaverissa on hieman samaa ulkonäköä noiden kanssa. Mutta ei taida olla samanlaista sisältöä päässä, joten … no, jääköön sanomatta.

    Sorry vaan, että näyt joutuneen kapiksi. Eikä ole viimeinen kerta, jos minua jotenkin ”sympatiseeraat”.
  19. Mitähän kuvaa tarkoittanet, sekopää? Katsopa uudestaan nuo Kuopion reissulta linkittämäni kuvat, pyöräytä niitä ylöspäin, jotta näet niiden kuvauspäivämäärän: se on 15.08.2015.

    Jaa, tarkoitat varmaan tuota Päällystöliiton evp-yhdistystä koskevaa linkkiäni, sen etusivulla olevaa kuvaa, jossa minäkin olen. Se kuva on jo vuodelta 2012, ATOP:n, ali-, toimi ja opistoupseeriyhdistyksen perinnepäiviltä Lappeenrannasta. Oletpa varsin taitamaton näissä nettihommissakin, vaikka päivät pääksytysten niissä puuhissa aikaasi vietät!
  20. Kesän viettoon olen itsekin enimmäkseen keskittynyt, ystäväperheen vieraana heidän mökillään ja nyt Kuopiossakin kesäpäivillä, joista kerroin. Ja oikein kivasti kesä menee myös täällä Paloheinän vehreissä maisemissa, kotipihassakin auringonvarjon alla. Ja runsas kuukausi sitten Adrianmeren rannoilla 80-vuotismatkallani. Mutta sen jälkeen säät täällä olivat kauan kuin syksyisiä. Silti ei minullakaan ole tälle palstalle kaipausta ollut, mutta nyt tulin käymään, ja onhan minua kuulemma tänne kovasti kaipailtukin.

    Mutta tuohon hyvän vastineesi asiaan: Joo, tylsäähän on kertoa tosiasioista, jotka eivät mitenkään mukavia ole. Ei totuutta hauskaksi muuta nuo käyttämäni hymiötkään. Mutta en halua eräiden tavoin paeta epämieluista nykyisyyttä jonnekin menneisyyteen ja mieluummin puhun tosiasioista kuin vilkkaan mielikuvituksen tuottamasta.

    Viittaat Ahon hallituksen aikoihin. Viime päivien uutisoinnissa on todettu, että Suomen tilanne on nyt toivottomampi kuin oli Ahon hallituksen aikana. Kepuhallitustenko vitsausta? Nyt vain ei ole demareillakaan Lipposta, joka pääsisi puikkoihin Suomen suosta nostaakseen.

    Soini on nyt todella vaikeassa raossa. Kestääköhän miehen kantti niissä paineissa, joita hän nyt kokee omiensakin taholta. Käyköhän persuille samoin, kuin kävi SMP:lle, eli pysyykö puolue koossa. En paljon perusta noista gallupeista, mutta mielenkiinnolla odotan kyllä seuraavaa. Jos persujen kannatus ei ole siinä rutkasti alentunut, silloin täytyy sitäkin puoluetta äänestäneiden olla kuin kepulaisetkin, joille puolue ei ole järjen asia vaan islamin kaltaista sitoutumista vaativa uskonto.

    Yhteiskuntasopimuksessa todennäköisesti käy siten kuin arvelet. Valitettavaa kyllä, mutta ymmärrettävää juuri noilla mainitsemillasi perusteilla. En sanoisi sen jälkeistä syksyä hienoksi, kuten sinä, mutta onhan se hyvä, että hallitus joutuu lopulta myös tekemään eikä vain puhumaan. Niissä hallituksen poliittisissa valinnoissa selviää myös se, mikä kepulle ja Sipilälle on tärkeintä. Toivottavasti se avaa äänestäjien silmiä - paitsi ei tietenkään syntymäkepulaisten.

    Ruotsin poliittinen systeemi on todellakin paljon parempi kuin tämämeidän, siitä olen itskin monta kertaa puhunut näkemykseni perustellen. Toivottavasti tämä ja tästäkin paheneva tilanne avaa myös meidän suomalaisten ja meidän puolueiden silmiä siihen pyrkiäksemme.

    Talvivaaran ja Hanhikiven/Fennovoiman suhteen olen täysin samaa mieltä kanssasi. Sitä yritin kyllä tuoda esiin avauksessanikin, mutta ehkä siinä hämäsi ironinen esitystapani hymiöineen.

    Mutta kun kesä nyt vihdoin on tullut ja toivottavasti jatkuu vielä kauan, ja kun ohjelmassani on yhtä ja toista mukavaa - muutakin, kuin nuo synttärini, joista avaukseni jatkossa kerron - ei tällaisen eläkeläisvanhuksen tarvitse noita asioita murehtia. Oikein hyvää kesän jatkoa vain Sinullekin!
    21. 305 / 330
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt