Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

437

Kommenttia

6596

  1. Poikkeuksellisesti tein tämän avaukseni muusta kuin kepupolitiikasta, kun minua ärsytti tuo älytön hölötys presidentti Halosen eläkkeestä. Kepulaiseksi minä typeryksen aikaisemmista hölötyksistään päättelen, mutta sitä ei Pystyyn_kuollut halua uskoa, vaan persuna pitää. Tosin todeten:

    >>En määrittele häntä persuksi kuitenkaan samalla varmuudella kuin hän määrittelee meidät kaikki muut tälle palstalle kirjoittelevat demareiksi tai punikeiksi. ;-)<<

    Ilmeisesti tuon Halos-töryn ja muunkin samanlaisen takana on yksi ja sama, joka tekee uusia avauksia ja vastailee niissä itselleen; sen tosiaan näkee raiskatusta kielestäänkin, kuten Pystyyn_kuollut toteaa.

    Mielipidepankki lakimiehenä on sitten antanut oikeaa tietoa presidenttien palkkioiden ja eläkkeiden verottomuuden perusteita, mutta ei näy menneen perille ääliölle.

    Huomenna on paitsi juhannus, myös Suomen lipun päivä. Nyt sopii muistella lippumme historiaa. Jos ei olisi tullut v. 1918 sisällissotaa/vapaussotaa, punapohjainen lippu meillä olisi. Olihan meille heti itsenäisyyden alussa hyväksytty jo punapohjaisia lippuja, mutta tuon sodan vuoksi punainen väri tuli sopimattomaksi. Seuraavissa linkeissä on eräitä jo käyttöön hyväksyttyjä lippuja:

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_lippu#/media/File:Flag_of_Finland_1918_(state).svg

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_lippu#/media/File:Flag_of_Finland_1918_(merchant).svg

    http://www15.uta.fi/yky/arkisto/suomi80/art4.htm

    Akseli Gallen-Kallela toimi vapaussodassa valkoisen puolen päämajassa ja oli sodan jälkeen jopa vapaussodan valkoisen puolen ylipäällikkö Mannerheimin adjutantti, mutta hän ei meinannut millään hyväksyä ”miedonkarvaiseksi” sanomaansa sinistä ristiä valkoisella pohjalla. Sinivalkoisuuteen lopulta taipuen esitti sinistä lippua valkoisella ristillä, sekin nähdään yllä olevista linkeistä.

    Hyvä kuitenkin, että lipuksemme tuli tämä:

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_lippu#/media/File:Flag_of_Finland.svg

    Sillä niin on kuin lippulaulussa sanotaan ”kuin taivas ja hanki Suomen, ovat värisi puhtahat”.

    Kyproksella 1965-66 me kartoimme Suomen lipun käyttöä, jottemme olisi ärsyttäneet turkkilaista osapuolta, kun lipussamme on samat värit kuin Kreikan lipussa. Varmaan turhaa varovaisuutta, sillä tanskalaiset eivät pelänneet ärsyttävänsä kreikkalaisia vaan käyttivät vapaasti lippuaan, jossa on samat värit kuin Turkin lipussa. Myöhemmin Siinailla ja Golanilla mekin hulmutimme vapaasti lippuamme, vaikka myös Israelin lipussa ovat sinivalkoiset värit. Egyptin ja Syyrian lipuissa ovat samat puna-valko-mustat värit.

    Eilen illalla lupasin tuolle DV 8:lle kertoa juhannuksen tekemisistäni, joten nyt niin teen:

    Kotioloissa juhannukseni viettänen. Enimmäkseen yksin, mutta joku vierailija saattaa käydä. Sain kyllä kutsun ystäväperheen mökille, mutta kohteliaasti kiittäen siitä kieltäydyin. Vaimoni haudalla käyn viemässä sinne uusia kukkia. Jos sää sallii, saatan mennä illalla Seurasaaren perinteiseen juhannusjuhlaan. Hyvin se juhannus kyllä kuluu kotioloissakin, juhannusruokia ja -juomia nauttien, lueskellen, musiikkia kuunnellen ja tv-ohjelmia katsoen. Juhannustoivotuksia on tullut sähköpostiini ja niihin olen vastaillut.

    Jännittävä, tapahtumarikas juhannus näin mielenkiintoisella miehellä, eikö totta;))

    Jälkikasvunsa kanssa juhannustaan viettävä naisystäväni tulee sitten viikolla luokseni ja viikonvaihteessa lähdemme yhdessä synttärimatkalleni Adrianmeren rannikolle, Kroatian Dubrovnikiin, jossa edellisen kerran olen käynyt joskus 1970-luvulla, vanhan Jugoslavian aikana.

    Nyt vain kaikille hyvää juhannusta ja juhlavaa Suomen lipun päivää toivottaen lippulaulu:

    https://www.youtube.com/watch?v=jFU7YVFrZbw
  2. Noin varmaan on noiden presidenttien palkkioiden ja eläkkeiden osalta kuin sanot. Sinä lainoppineena sen hyvin tiedät, ja sama käsitys niiden perusteista on ollut myös minulla maallikolla.

    Noista virkamiesten palkoista. Etukäteen, aina kuukauden alussa, minäkin sain pienen palkkani sotaväen palveluksessa ollessani. Mutta kyllä siitä jouduin veroa maksamaan. Eihän meilläkään ollut mitään varsinaista työaikaa sikäli, että ylitöistä ei saatu mitään korvauksia, mitä nyt sotaharjoituksista joitain pieniä lisiä. Mutta tuskine meistä monikaan teki palkattomia ylitöitä pelkästään antaumuksestaan, vaan siksi, kun niin oli pakko.

    En voi olla kertomatta hauskaa tapausta ajalta, jolloin meille sotilaillekin oli tulossa työaikalaki. Kerhomme vuosikokouksessa, jota puheenjohtajana johdin, asia oli esittelyssä ja minä kuten useimmat meistä osanottajista olimme asiasta iloisia. Oli kuitenkin eräs ylivääpeli aivan hurjana ajatusta vastaan. Hän löi nyrkkiä pöytään niin, että edessään ollut olutkolpakko aina ilmaan kohosi ja mesosi ”Aliupseeriko tuntityöläiseksi! Ei ikinä. Jos sellainen aika tulisi, silloin tämä poika jättää nämä armeijan harmaat”.

    Sellainen aika sitten pian tuli. Eipä juuri kukaan muu käyttänyt aikaa paremmin hyödykseen kuin tuo ylivääpeli. Pyrki tekemään ja sai tehdäkin mahdollisimman paljon ylitöitä yksikössään, jossa palveli, ja haalimalla haali ylimääräisiä päivystysvuoroja ja muuta, josta palkkaa tuli. Ja sitten muutaman vuoden kuluttua ylivääpelinä eläkkeelle jäädessään pääsi huomattavasti paremmalle eläkkeelle kuin ylivääpelit yleensä.

    Eli tuollaisia ne ehdottomat, hyvät periaatteet voivat olla. Jopa sotilaillakin.
  3. Tuo sekava kirjoituksesi on niin älytön, että ei kai siihen kannattaisi puuttua. Puutun nyt kuitenkin hieman, kun varmaan juuri sinä - kirjoitusasustakin päätellen - olet tehnyt noita älyttömiä avauksia, joista avauksessani puhun.

    Sanot:

    >>Jos he sanoo, etteivät halua veroa maksaa, se kuvastaa jo jotain muuta, mihin totuttu. Muistetaan, että rahakasakin se yksi vain, josta kaikkien pitäisi osansa saada. Haloselle kelpaa köyhänkin raha.<<

    Ei ole halusta kiinni se, etteivät presidenttimme maksa veroa palkastaan ja eläkkeistään, se on laista kiinni. Miksi unohdat, että kelpasi se köyhän raha Kekkosellekin? Eikä edes alentanut palkkaansa tai luovuttanut siitä osaa pois, kuten ovat tehneet Koivisto, Ahtisaari ja Niinistö.

    Hyvin paljon merkittävämpää maan ja kansan kannalta on se, millaisia sijoituksia valtiovalta tukee. Hesarin pääkirjoitus on otsikoitu ”Telakka nousee, kaivos uppoaa”. Turun telakka ja Talvivaara siinä on asetettu verrokeiksi:

    http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1434512700343

    Turun telakan pelastuminen ja nousu nyt sen saamien uusien jättitilausten myötä on todella hyvä asia koko Suomenkin, myös meidän kaikkien veronmaksajain kannalta, Talvivaara erittäin huono asia maan ja meidän kaikkien kannalta. Turun telakan pelastumisesta suurimman kiitoksen ansaitsee ministeri Jan Vapaavuori, on todettu tuossa lehden pääkirjoituksessakin. Talvivaaran kohtaloon suurimmat syylliset löytyvät kepusta tai ainakin sitä lähellä olevista piireistä.

    Kepulle on tärkeitä yrittää saada jotain suurta sinne heidän kannatusalueilleen, vaikka niillä hankkeilla ei olisi menestymisen edellytyksiä, ja viulut sitten maksaa muu maa, hyvin suuren osan niistä me helsinkiläiset ”uusavuttomat”, kun meidän maksamistamme veroista kertynee suurempi potti kuin kepu-Suomen maksamista veroista yhteensä.

    Tuo nyt sivusta tähän nostamani asia on meidän kaikkien kannalta katsoen suuruusluokaltaan sellainen, että sen rinnalla tuon hölöttämäsi asia merkitys on yhtä suuri kuin hyttysen kakalla Itämeren saastumiseen. Miksi et siis hölötä tuosta hyvin paljon merkittävämmästä asiasta? Siksi, kun olet kepulainen, eikä se asia olisi kepulle kunniaksi. Mutta kannattako silti näyttää tuollaista typeryyttä, kuin hölötyksessäsi näytät?
  4. Ooops! Annoinpa väärää tietoa, kun sanoin, että ne YK:n rauhanturvapalvelustani koskevat muistelmani olisi julkaistu Suomen Sotilas-lehdessä! Sinibaretti-lehdessä ne julkaistiin, kuusiosaisena v. 2002.

    Tämä vanhuus, tämä vanhuus saa noin sekoamaan lehdissä, kun nuo kummatkin ovat tulleet minulle jo vuosikymmeniä. Suomen Sotilas tilattuna, Sinibaretti/Rauhanturvaaja liittomme jäsenyyteen liittyen.

    Suomen Sotilas -lehteen kyllä kirjoittelin aikoinaan mm. murrosvaiheessa olleen aliupseeri/toimiupseerikunnan asioista ja myöhemmin osan ammattikuntamme kouluttamisesta joukko-osastojen henkilöstöasioista vastaaviksi. Kun olin asiassa osallisena, heidän kouluttajanaan.

    En minä kirjoita romania, jota mustalaisiksikin kutsutaan, mutta romaanin käsikirjoitus minulla on jo kauan ollut työn alla. Sen julkaisemisella ei ole kiirettä, kun en ole rahan tarpeessa. Joten se julkaistaan - jos julkaistaan - vasta post mortem, eli kuolemani jälkeen. Teidän, minua nuorempien ja todennäköisesti minua kauemmin elävien kannattaa siis pitää silmällä kirjojen julkaisemista koskevia tietoja, jotta sitten aikanaan vielä kerran pääsette lukemaan teitä aina niin kiinnostavia ja kiihottavia kirjoituksiani!

    Kun nyt vielä pistäydyin vilkaisemaan avaukseni tuottamaa, niin tämän vielä halusin sanoa antamani väärän tiedon korjatakseni. Nyt minulla ei enää ole aihetta yhtään enempään.
  5. Eräiden tällä avauksellani esittämän johdosta totesin tuossa edellä:

    >>Täällä ihmisiä tulvivilla Helsingin kaduilla he sekoaisivat lopullisesti, kun jokaisen kohdalla täytyisi pohtia, onko tuo demari, kokoomuslainen, vihreä vai peräti ruåtsalainen. Ehkä he täällä kuitenkin keskittyisivät bongaamaan harvinaisuuksia, eli kepulaisia.<<

    Sen verran jäin sanomaani miettimään, että piti sille vielä hakea ja saada vahvistusta. Noin se olisi:

    Helsingissä kadulla vastaantulevista viidestäkymmenestä ihmisestä todennäköisesti olisi 14 kokoomuslaista, 11 vihreää, 9 demaria, 5 vasuria, 5 persua, 3 ruåtsalaista, 2 kepulaista ja 1 kristillinen. Suurin piirtein, siis suurin piirtein noin olisi v. 2012 kuntavaaleissa puolueiden saaman kannatuksen mukaan. Pakko tuossa oli hieman pyöristää, kun muuten olisi tullut puolikkaita ihmisiä. Noinhan ne kannatusprosentit tarkasti olivat:

    KOK 26,9 %, VIHR 22,3 %, SDP 16,8 %, VAS 10,1 %, PS 9,4 %, RKP 6,1 %, KESK 3,6 %, KD 2,2 %.

    http://vaalit.yle.fi/tulospalvelu/2012/kuntavaalit/kunnat/helsinki_puolueiden_kannatus_1_91.html

    Kyllä siinä harvinaisuuksia bongaavalla kepulaisella pää pyörisi, kun yrittäisi selvittää, ketkä kaksi noista viidestäkymmenestä voisivat olla kepulaisia!

    Paljon helpompaa olisi kepulaisella Merijärvellä. Tietäisi, että vastaantulevista viidestätoista ihmisestä 12 on kepulaista, ja varmaan hän helposti näkisi myös sen, keitä ne kolme persua ovat. Muiden puolueiden kannattajia siellä ei kai ole, ainakaan kunnanvaltuuston kokoonpanosta päätellen:

    http://www.merijarvi.fi/kuntainfo/kunnanvaltuuston-kokoonpano

    Lähes sama tilanne kuin Merijärvellä on monessa muussakin landekunnassa. Mutta eihän se tietty puolue silti ole maalaisliitto, vaan on upeasti Suomen Keskusta;))

    Nyt ei sitten enää muuta kuin näkemiin kepupolitiikan merkeissä!
  6. On tullut muutama sen verran asialliseksi katsomani vastine, että niihin olen vastaillut: mutta täytyyhän minun noteerata tässä yhteisesti nekin, joihin olen jättänyt vastaamatta.

    Ei ole kepu kiinnostanut noita edellä tarkoittamiani. Demareita he ovat pitäneet paljon kiinnostavampana, kun siitä ovat puhuneet, vaikkei puolue avauksessani millään tavalla esillä ole. Demareitakin kiinnostavampi olen ollut minä. Onhan minuakin määritetty puoluepoliittisesti. Yhdelle olen ollut demari, toiselle kokoomuslainen. Kolmas on sitten ennustanut minulle pikaista kylmää pierua. Olen minä sitten tärkeä noille, yli kaiken muun. Olisiko ihme, jos tuollaisesta huomiosta tulisin narsistiksikin, jollainen eräs sanoo minun olevan!

    No, en minä tuollaisesta narsistiksi tule, kun minua vain huvittavat tuollaiset, joiden täytyy nähdä jokainen vain jonkin puolueen kannattajana. Jos he näkevät tuntemattoman ihmisen niillä kotikulmillaan, varmasti he pohtivat, onko se demari, kokoomuslainen vai mikä. Täällä ihmisiä tulvivilla Helsingin kaduilla he sekoaisivat lopullisesti, kun jokaisen kohdalla täytyisi pohtia, onko tuo demari, kokoomuslainen, vihreä vai peräti ruåtsalainen. Ehkä he täällä kuitenkin keskittyisivät bongaamaan harvinaisuuksia, eli kepulaisia.

    Mistähän tuon erään demariviha, jota hän esittää ihan jokaisessa sekavassa kirjoituksessaan? Olisikohan hän ollut joskus palkkatyössä, ja siellä luottamusmies - demari varmaan - olisi vaatinut häntäkin liittymään ammattiliittoon, eikä elämään vain samaa työtä samalla palkalla tekevien liittoonsa kuuluvien siivellä?

    Eilen minulta tuli kauan odotettu, toivottu mutta kuitenkin niin pelätty ilmoitus aikomuksestani pian jättää tämä palsta. Paniikkiin se on saanut erään, ”mitä sitten elämässäni olisi, jos niin tapahtuisi”, hän kyselee tuskaisena itseltään. No, kyllä minä tässä vielä hetken aikaa hänen elämänsä sisältönä olen, joten jospa hän voisi hieman huojentua.

    Lopuksi minultakin ihan avaukseni asian sivusta. Tänään tullut uusin Suomen Sotilas- lehti on jääkärien 100-vuotisjuhlanumero. Paljon siinä minulle, vanhalle jääkärille on kiinnostavaa luettavaa, vaikkei tuo ammoinen sotilasurani olekaan enää yhtä tärkeä itselleni kuin se näkyy noille eräille sivullisille olevan. Lehti, johon itsekin olen aikoinaan kirjoitellut, jossa julkaistiin mm. muistelmieni rauhanturvapalveluaikojani koskeva osuus, on teettänyt reserviläisjärjestöjen jäsenistölle suunnatun mielipidetiedustelun siitä, pitäisikö Suomen liittyä Natoon vai ei.

    Arvatkaapa mikä oli tulos? No, ei tarvitse arvata, kerron sen. Liittymistä kannatti 53,1 % vastaajista, sitä vastusti 30 % ja 16,9 % ei osannut ottaa kantaa. Millä kannalla minä olen? Sitä en kerro, sen saatte arvata.

    Eiköhän tämä riittäne minulta tälle avaukselleni. Enne matkalle lähtöäni varmaan teen vielä uuden, jos kepupolitiikka sille aihetta antaa. Ellei anna, matkoiltani palattuani saatte minulta vielä ainakin yhden avauksen, jossa sitten taas nuo eräätkin pääsevät sydämensä kyllyydestä puhumaan siitä, joka on heille tärkeämpää ja mielenkiintoisempaa!
  7. Joo, vahvat puolueet ovat kyllä hyväksi silloin, kun niitä on useita. Yhden puolueen ylivalta on pahasta, se on nähty ja nähdään maailmalla. Mutta minä kyllä toivoisin selvempää blokkijakoa, sellaista, kuin on esim. Ruotsissa ja Englannissa. Silloin äänestäjä jo äänestäessään tietäisi, millaisen politiikan hyväksi hän äänensä antaa.

    No, onhan tämä nykyisen hallituksen muodostanut puolueryhmä toki paljon selvempi blokki kuin se, jonka varaan Katainen joutui hallituksensa muodostamaan. Jo silloin oli ymmärrettävä, että eihän sellaisella kokoonpanolla toimivaa hallitusta tule, eikä tullutkaan.

    Eiköhän noissa ammattijärjestöissä demokratia toimi ihan hyvin, eli kyllä niiden johtoon tulevat henkilöt, jotka saavat jäsenkunnalta suurimman kannatuksen. Jos ja ilmeisesti kun jäsenkunnan enemmistö on mainitsemiesi puolueiden kannattajia, silloin syntyy tilanne, jota paheksut. Jos niitä samoja töitä tekevissä on muidenkin puolueiden kannattajia, heidän myös täytyisi liittyä ammattinsa mukaiseen liittoon eikä elää muiden siivellä, kun samaa palkkaa samasta työstä saavat.

    Onhan noiden puolueiden nimissä hauskojakin piirteitä. Tuskinpa sosialidemokraatit siinä vääristelevät enempää kuin eräät muutkaan. Mielestäni perussuomalaiset hieman liikaa omivat nimessään suomalaisuuden, sillä on meitä oikein perussuomalaisia muissakin kuin heidän kannattajissaan. Ja kepuhan on ehtinyt olla jo monen nimisenä. Luontevin ja uskottavin nimi sille edelleen olisi Maalaisliitto, mutta kun maamme väestörakenne kaupunkilaistui, täytyi puolueen alkaa muutella nimeään kannatusta muualtakin kuin maalta saadakseen. Viimeistä nimenmuutosta Keskustapuolueesta Suomen Keskustaksi pidän huvittavana. Ellei kepu halunnut sillä osoittaa sille tärkeimmän alueen maassamme, Suomen maantieteellisen keskipisteen, joka on jollakin suolla Siikalatvan kunnassa, jonka laajasta alueesta on yli puolet suota.
  8. Oikein näet politiikan olemuksen. Kuten myös hallituspuolueiden kuten oppositiopuolueidenkin aseman. Noinhan se on mennyt, menee varmaan taas nyt ja vastakin.

    Yksin leikkauksilla ei Suomea saada nousuun, tarvitaan paljon muutakin, kuten rakenneuudistuksia. Onhan sellaisiakin hallituksen suunnitelmissa. Ja kannustimia sekä työnantajille että työntekijöille; ainakin viimeksi mainitsemilleni niitä taitaa olla tulossa kovin vähän, jos ollenkaan. Jatkuvan velkaantumisen taittaminen on kyllä ehdoton ehto, jo tulevia veronmaksajiakin ajatellen.

    Veroasteen nousulla olisi kyllä noita mainitsemiasi ikäviä vaikutuksia ihmisten työhalukkuuteen, mutta eihän veroaste nyt nouse ainakaan nyt tehdyillä päätöksillä. Liian korkeat verot myös ”kannustavat” veronkiertoon, jota valitettavasti on kai meilläkin jo melkoisesti, vaikkei onneksi samassa mitassa kuin Kreikassa ja monissa muissakin Euroopan maissa.

    En osaa ottaa kantaa puolesta tai vastaan tuon ehdottamasi sabattivuoden suhteen, joka monistakin syistä johtuen ei liene mahdollinenkaan. Mitkä ovatkaan niitä ylisuuria palkkoja ja eläkkeitä, lienee suhteellinen käsite. Ei kai niistä suurimpiakaan saavat pidä niitä oman työnsä arvoon nähden ylisuurina. Sellaisia ne kyllä useimpien sivullisten mielestä ovat, tuskinpa meidän kenenkään työ on kuukaudessa yli sadan tuhannen euron arvoinen. Yllätti, että tuo Suomen jalkapallojoukkueen valmentaja Paatelainenkin on saanut 22 000 euron kuukausipalkkaa ja saa sitä edelleen sopimuskautensa loppuun, vaikka nyt potkut saikin.

    Yhä useammat ekonomistit ja pankkiirit näkyvät olevan kanssasi samaa mieltä siitä, että Kreikka ei selviä nykyisistäkään veloistaan, eikä sille pidä enää lisävelkaa myöntää. Eli valtiolle tulee konkurssi ja Kreikalle lainoja myöntäneet kärsivät tappiot nahoissaan. Arvottomia niin ollen lienevät myös ne Suomen saamat vakuudet. Suomihan ei kuitenkaan ole suurimpia lainaajia, ei edes suhteessa väkilukuumme.
  9. Eipä tämän avaukseni aihe ole suuria joukkoja kiinnostanut, mutta muutama ihan asiallinen vastine on tullut, ja niihin olen vastaillut. Tyytyväinen olen siitä, että nuo vain minusta kiinnostuneet ovat pysyneet poissa tältä avaukseltani, vaikka ovat uutterasti jatkaneet muualla puhumistaan siitä mielenkiintonsa ainoasta kohteesta.

    Ei yllätä, että ensimmäisenä otti avauksessani esiin tuomaani kantaa Pystyyn_kuollut, ja tapansa mukaan asiallisesti hän sen teki. Myönteisesti yllättynyt olen siitä, että asiallinen kannanotto on tullut myös tuolta eräältä, joka varsinkin viime aikoina on puhunut vain minusta, omia avauksiaankin toistuvasti tehden. Oikein hyvä niin. Olisikohan toivoa saada myös nuo eräät muut minussa, paremminkin minun menneisyydessäni roikkuvat kiinnostumaan myös ajankohtaisemmasta ja sittenkin tärkeämmästä aihepiiristä, kuten esim. kepun politiikasta?

    Tuskinpa on toivoa siitä ainakaan tuon suhteen, joka kyselee, koska hän saa palstan jättämisilmoitukseni. Kun se asia näkyy hänelle olevan tärkeintä yli kaiken muun, täytyy antaa hänelle vastaus:

    Vielä ennen vajaan kahden viikon kuluttua alkavaa synttärilomaani saatan harvakseltaan vierailla tällä palstalla. Ja lomalta palattuani ja sen jälkeen välittömästi muutaman päivän naisystäväni kanssa kotimaan matkalla oltuani laitan tänne vielä avauksen, jossa ehkä tuon kaipaajilleni terveisiä lomiltani. Mutta kun sen jälkeen palstan suljen, täytyy kepupolitiikassa ja politiikassa yleisemminkin tapahtua todella merkittävää ennen kuin palstan avaan. Poistan tämän palstan osoitteen suosikeistanikin, jottei se minua houkuttelisi. Joten varautukoot nuo eräät jo siihen, että heidän elämänsä tärkein ja samalla varmaan ainoa sisältö myötäni poistuu, ja koettakoot jo hyvissä ajoin löytää elämälleen uuden sisällön - siis jonkun toisen tältä palstalta, sillä eihän heillä voi olla muuta, josta voisivat elämänsisältöä saada.

    Tämä ajankulu alkoi minulla vaimoni kuolemansairauden pahentuessa siitä ajatuksiani pois saadakseni. Mutta kun sitten vastaanotto oli sellainen kuin oli, juutuin tänne siihen sen vaatimalla tavalla vastatakseni, ja varsinkin, kun minulla oli silloin paljon kannustajia siihen. Ja olihan täällä silloin myös kepulaisella puolella useita, joiden kanssa asiakeskustelukin oli mahdollista, näkemyseroistamme huolimatta. Mutta sellaiset ovat käyneet kovin harvinaisiksi. Eipä sillä puolella sellaiseen pystyviä ole enää vakituisemmin muita kuin tuo jo mainitsemani Pystyyn_kuollut, eikä hänkään tunnustaudu varsinaisesti kepulaiseksi, mutta oikeasti on kyllä kepua lähempänä kuin eräs, joka toistelee kepua lähellä olevansa.

    En kuitenkaan sulje tätä nikkiäni, sillä eihän sitä koskaan tiedä; kun ihminen on liikkuvainen, hänen mielensäkin voi olla muuttuvainen. Mutta ainakaan tähän palstan nykyisin tarjoamaan seuraan minulla ei tule olemaan vetoa. Kun täytän siis 80 vuotta, koetan elää ikäni mukaisella arvokkuudella, joka on mahdollista melkein missä tahansa muualla, mutta ei tässä palstan nykyisin tarjoamassa seurassa. Vaikka tuo seura ei tulisi koskaan tekemään minua kaltaisekseen, mieluummin olen sellaisessa seurassa, jossa sen kaltaiseksi tuleminen ei olisi pelko vaan ihan mieluinen asia.

    Tämä riittäköön minulta tälle illalle. Huomenna käyn vielä avaustani katsomassa ja vastailen sille mahdollisesti tulleisiin asiallisiin viesteihin, mutta nyt vain näkemiin siihen asti!
  10. Mitä ihmettä! Osaathan sinä puhua asiaakin. Herättikö sinut tuohon tuolla toisaalla sinulle antamani kehotus? Jospa nyt vihdoin ymmärtäisit, että on olemassa mielenkiintoisempia ja jopa ehkä vähän tärkeämpiä asioita kuin minä, josta vain yleensä puhut ja avauksiakin teet.

    Kepun kannatuksen kasvun tarpeellisuuteen en ota kantaa, mutta kun sillä nyt kuitenkin neljä vuotta on puolueista suurin vastuu maan asioiden hoidosta ja kuntoon saamisesta, toivon minäkin työrauhaa Sipilälle. Mutta ymmärrän hyvin, että ammattiliittojen täytyy toki yrittää toimia jäsenkuntansa hyväksi, se on niiden tehtävä. Niiden pyrkimysten ei kuitenkaan tarvitsisi eikä saisikaan olla ristiriidassa maan kokonaisedun kanssa.

    Hieman kyllä pilaat tuota hyvin alkanutta esitystäsi sitten korostamalla tuota kompetenssia, joka näkyy olevan yksi lempisanoistasi. Kompetenssia voi olla monenlaista, monessa asioissa erilaista tarvittavaa, mutta se ”väessä” osoitettu kompetenssi harvoin sopii politiikassa sen paremmin kuin talous- ja liike-elämässä, työelämässä yleisestikään käytettäväksi. Toki minäkin toivoisin että nyt olisi politiikassakin enemmän tekoja kuin puheita, sen totean avauksessanikin, mutta ilman niitä puheita, neuvotteluja, sopimuksia yms. ei päästä pitkälle muualla kuin siellä ”väessä”, ja kyllä niitä sielläkin tarvitaan heti kenttäpalveluksen yläpuolella.

    Toki politiikassakin kuten myös talous-, liike- ja muussa työelämässä täytyy tarvittaessa käskeäkin. Sanoihan minut palvelukseen ottanut Valion silloinen kakkosmies, että ”tuosta sotilastaustastasi sinulla on sekin hyöty, että osaat käskeä, jos muu ei enää auta. Korotti ääntään tuossa lopuksi sanomassaan, jolloin ymmärsin, että ehkä hän hieman pelkäsi minun alkavan simputtaa alaisiani. Mahdollinen pelkonsa oli aiheeton.

    Joo, toivottavasti tämän hallituksen teoista on hyötyä myös meille helsinkiläisille. Niinhän toivoin ja jopa hieman uskoinkin olevan tässä hiljattain ihan omalla avauksellani:

    http://keskustelu.suomi24.fi/t/13636650#comment-79526229